Tavalla tai toisella runsaus on aina ollut elämässäni.
Runsautta on ollut päänsisäinen maailma, luovuus, mielikuvitus. Koen, että myös se tapa, jolla olen lapsena katsonut maailmaa, on ollut runsas. Kaikki se kauneus, kaikki ne mahdollisuudet… Tätä kohti olen pyrkinyt palaamaan viimeiset vuodet. Kertonut itselleni, että aarteita voi vieläkin löytää. Ja tehdä mitä vain.
Olen elänyt myös materiaalista runsautta parhaani mukaan. Vaikka se ei tuonut täyttymystä sydämeeni, se ilahduttaa minua edelleen – vai pitäisikö sanoa jälleen.
Me henkisen polun kulkijat lankeamme usein siihen ansaan, että alamme tuomita tietynlaista runsautta ja hehkuttaa toisenlaista. Minäkin tein joskus niin, mutta se johtui siitä, että olin elänyt hyvin pinnallisella tasolla ja kaipasin valtavasti jotain syvempää.
Lopulta kuitenkin kaikki runsaus on runsautta. Usein vieläpä erilaiset runsaudet kulkevat käsi kädessä, kun taas puute lisää puutetta. Sain sittenkin nauttia kaikesta, ilman muttaa.
Näe runsaus totuudessa
Olen pyrkinyt fyysiseen runsauteen, kauneuteen ja loistoon samasta syystä kuin joskus meistä jokainen. Toki pyrin siihen edelleen, mutta laskemalla rimaa olen huomannut, ettei totuuden muuttaminen, buustaaminen ja viilaaminen ole välttämättä sen runsaampaa kuin pohjalla piilevä totuus. Kaikkein runsainta on nähdä runsaus totuudessa.
Se on joskus myös haastavinta.
Aikoinaan elämässäni oli pitkä ajanjakso, jolloin runsautta oli ympärilläni yllin kyllin, mutta näin vain surua ja puutetta. Todellisuudessa oirehdin syvemmän luottamuksen ja kohtaamisen puutetta (jota rakkaudeksikin voisi kutsua). Elämä oli vertailevaa ja muille näyttämistä. Mitä vähemmän arsenaalia, sen huonompi. En kokenut, että elämässäni olevaa ainutlaatuista runsautta nähtiin tai arvostettiin (jälkikäteen näen, etten itse tehnyt niin). Piti olla juuri tietynlaista, kovaa maailman valuuttaa.
Mielentila
Koen runsauden olevan paljon vahvemmin mielentila ja kyky nähdä kuin miljardi euroa puhtaana käteen.
Jossain päin maailmaa löytyy sellainenkin ihminen, jolle miljardi ei riitä. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas löytäkseen ihmisen, joka ei näe omaa kauneuttaan tai erityisyyttään – toisinaan pelkkä peiliin katsominen riittää. On ihmisiä, joiden elämään virtaisi vaikka kuinka paljon ihailua ja rakkautta, mutta heidän sydämensä on kiinni. He eivät voi vastaanottaa sitä runsautta, joka yrittää heidät tavoittaa.
Tasokorotus
Runsaus vaatii sydämen, sielun ja mielen avaamista. En varsinaisesti tiedä, miten se tehdään – silti harjoittelen ja kehityn.
Aavistelen, että runsaus on lähtenyt jälleen lisääntymään elämässäni sen jälkeen, kun arvottomuus, pihistely ja itseni näkeminen todellisuutta pienempänä ja avuttomampana nousivat esiin jostain uumenistani.
Jotain selittämätöntäkin siinä oli, sillä yhdessä kohtaa vain aloin tuntea, että elämääni on tulossa tasokorotus lähes joka osa-alueelle. Ja niin myös tapahtui.
Sain työn, jota voin tehdä etäältä silloin kun se minulle sopii. Löysin unelmieni maisteriohjelman, hain ja pääsin sisään. (Suoritin sen matkoineen menestyksekkäästi juuri ennen koronaa!) Voin kehossani entistä paremmin ja paremmin. Kohtasin lisää haitallisia uskomuksiani. Pääsin kirjoittajaksi ihanaan Hidasta Elämää-yhteisöön. Sain noteerausta kyvyistäni ja siitä, mikä olen. Kaupan päälle sain lapsen, jonka olimme toivottaneet tervetulleeksi jo reilusti yli 10 vuotta sitten. Väitän vieläpä, ettei tämä putki tule päättymään – vastahan se on alkanut!
On minulle tapahtunut ikäviäkin asioita. Jopa yksi toisensa perään niin, että voisin kokea itseni epäonniseksi ja valittaa kurjaa kohtaloani. Mutten koe! On ollut sairaalaa ja huolta ja vaikka mitä. Mutta entä sitten. Näen runsauden ja valitsen katsoa sitä kohti. Se on asia, joka on häkellyttävän totta.
Runsaus ei alkanut virrata luokseni siksi, että ansaitsin sen nyt. Olin aina ansainnut sen. Ja kun nyt katson taaksepän, näen runsauden myös siellä. Siellä se oli, joka hetkessä!
Havaintoni on niin merkittävä, että koen rikkauden, runsauden ja elämästä nauttimisen olevan uusi teemani. Sanoma, jonka haluan tarttuvan! Runsaus näkyykin mm. instagramissani, maalauksissani ja oikeastaan aivan kaikessa.
Mystinen runsaus
Vaikka tasokorotukseni on merkittävä, edes se ei vedä vertoja sille mystiselle runsaudelle, jota voisin kutsua myös jonkinlaiseksi energiaksi.
Se piilee ihmisten tavassa olla omia itsejään, ilmaista totuutta, luovuuttaan. Tavassa saada suuhunsa oikeat sanat oikealla hetkellä. Aistia toistensa mielentilat. Tuo runsauden energia piirtää kuvioitaan ilmaan saaden ihmiset murtamaan kaavansa ja tekemään jotain toisin. Niin että maailma huokaa helpotuksesta ja jokin on pysyvästi muuttunut. Se saa ystävykset nauramaan tikahduksiin ja uskomaan sittenkin elämän makeuteen. Se saa kynttilät syttymään, tähdet tuikkimaan ja aamuun olevan loputtomasti aikaa.
Millainen maailma olisikaan, jos meillä olisi tuota runsautta yhä enemmän eikä vain satunnaisina armon murusina!
Ja oikeastaan meillä onkin. Ongelma on vain, että pidämme luukut kiinni hyväksyen kiireen, stressin ja riittämättömyyden normaaliksi osaksi elämää. Runsaus leijailee kaikkialla ympärillämme pääsemättä kunnolla sisään.
Runsauden virta
Ethän koskaan sorru ajattelemaan, ettei sinulla ja sinussa ole mitään erityistä. Ettei elämässäsi pulppua runsauden virtaa. Olet väärässä. Jos tapaisimme ja juttelisimme, voisin hyvin pian kertoa muutaman syyn, miksi olet sangen rikas.
Minulle henkinen polku on runsautta. Hiljattain oivalsin, että jopa sairauteni ja se, että saan oppia parantamaan itseäni on sitä. Niin myös nämä kirjaimet, jotka valuvat tähän näytölle sinun luettavaksesi. On rikkaus, että saamme jakaa tarinoitamme lukemalla ja kirjoittamalla.
Jokainen on etuoikeutettu jossain asiassa. Jokaisella on jotain asiaa yllin kyllin. Tunnistatko oman runsautesi? Osaatko laittaa sen paperille ranskalaisin viivoin?
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
