Tunnettu kanadalainen lääkäri, kirjailija ja puhuja Gabor Maté on tuonut mm. kirjoissaan paljon esille sitä, miten kehomme lopulta ottaa kantaakseen kaiken sen, mitä emme monistakaan syistä pysty itse kantamaan. Yksi hänen suosituimmista kirjoistaan on When the body says no – the cost of hidden stress (vapaasti suomennettuna: Kun keho sanoo ei – piilossa olevan stressin hinta).
Palasin tähän kirjaan hiljattain uudestaan. Kirja alkaa Maryn tarinalla.
Mary oli nainen, jolla oli useita vaikeita autoimmuunisairauksia ja niistä johtuvia lähes sietämättömiä kipuja ja muita oireita. Marya oli yritetty vuosia auttaa erilaisin lääketieteellisin ja fysioterapeuttisin hoidoin, ilman erityisiä tuloksia. Jokaista diagnoosia hoidettiin erillään toisista, ottamatta huomioon kokonaisuutta.
Eräänä päivänä Maté päätti kutsua Maryn tunnin pituiselle vastaanottoajalle ja selvittää hänen elämänhistoriaansa. Vastaanotolla Mary alkoi kertoa tarinaansa. Häntä oli lapsena pahasti kaltoinkohdeltu, aluksi omassa perheessä ja sen jälkeen lukuisissa sijaisperheissä. Hän joutui vain 7-vuotiaana pitämään huolta pienemmistä sisaruksistaan ja pakenemaan heidän kanssaan talon ullakolle, aina kun sijaisperheen isä oli juovuspäissään aggressiivinen.
Mary kuvailee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, että se oli jatkuvaa pelossa elämistä. Hän joutui (ja samalla oppi) sivuuttamaan omat tunteensa ja tarpeensa, hän oli aina ensi sijassa olemassa muita varten. Tämä elämisen malli jatkui hänelle aikuisuuteen asti.
20 avioliittovuoden jälkeen, ja vaikka hänen lapsensa olivat jo aikuisuuden kynnyksellä, hän edelleenkin kulutti voimansa huolehtiakseen lapsistaan ja miehestään. Hän ei koskaan tullut ajatelleeksi, että hänellä olisi ollut omiakin tarpeita, ja että hän voisi huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Mary kertoi, ettei osannut sanoa kenellekään ei, hänen piti vain jaksaa.
Gabor Maté pohtii kirjassaan, mitäpä jos Maryn keho teki sitä mihin Mary ei kyennyt. Kun me emme enää kykene sanomaan ei sellaisille asioille jotka eivät meille ole hyväksi, keho tekee sen meidän puolestamme.
Lukuisat tutkimukset ovat todistaneet, että lapsuudessa koettu jatkuva toksinen stressi ja ylivirittyneessä tilassa eläminen (ACE=adverse childhood experiences eli lapsuuden haitalliset kokemukset) näkyy vahvasti aikuisuudessa kohonneena riskinä sairastua. Sairaudet eivät ole pelkästään psyykkisiä vaan myös erilaisia fyysisiä kroonisia sairauksia kuten diabetes ja muut autoimmuunisairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä ja pitkäkestoinen, vaikea kipu.
Toksinen stressi erityisesti varhaislapsuudessa estää aivojen ja hermoston normaalin kehittymisen, mikä taas mahdollistuu paremmin turvallisessa ympäristössä lapsuutensa eläneellä. Ja kun hermosto oppii tietyn virittyneisyyden mallin sekä neuroseption eli hermostomme “turvatutkan” jatkuvan valveilla olon, se kuluttaa monin tavoin mielen ja kehon voimavaroja. Immuunijärjestelmän toiminta heikkenee (matala-asteinen tulehdus, neuroinflammaatio) eikä autonominen hermosto pysty toimimaan normaalisti. Näistä alkaa vähitellen seurata em. oireita ja sairauksia.
Toisaalta tiedämme, että myös näennäisesti turvallisessa ympäristössä eläneet voivat kokea lapsuudessaan asioita, joiden seurauksena heidänkin hermostoonsa jää päälle jatkuva ylivireys. Lapsi voi kokea jatkuvaa riittämättömyyttä tai huonommuutta myös sellaisessa perheessä, jossa fyysisestä turvasta (koti, ravinto ym.) pidetään hyvää huolta, mutta jossa lapselta vaaditaan liikaa.
Lapsi oppii miellyttämään, ei uskalla sanoa ei, koska muutoin hän voi joutua tärkeiden ihmisten hylkäämäksi. Näin me lapsena koemme ja ajattelemme. Emme läheskään aina opi suojelemaan itseämme, vaan opimme suojelemaan muita, itsemme kustannuksella.
Itsekin olen ollut pitkälle aikuisuuteen kiltin tytön syndroomaa poteva. Kun 35 ikävuoden jälkeen opin vähitellen sanomaan asioille ei, alkoivat myös fyysiset oireeni pikku hiljaa helpottua. Aloin jo noin 12-vuotiaana oireilla sekamuotoisella jännityspäänsärky-migreenillä, joka aikuisuuteen tullessa paheni niin, että en sietänyt enää voimakkaampaa auringonvaloa enkä tiettyjä hajusteita. Lisäksi minulla oli jatkuvia alaselkä- ja polvikipuja huolimatta aktiivisesta fyysisen kunnon ylläpitämisestä. Kun lapsia ei alkanut kuulua toiveista huolimatta, minulla todettiin myös PCO eli monirakkulaiset munasarjat.
Kun opin sanomaan ei, kehoni lopulta sai luvan päästää myös irti tästä “ei-tilasta”. Tulin jopa raskaaksi 38-vuotiaana ilman aiemmin tarvittuja hormonihoitoja. Minulla ei ole ollut enää migreenejä 15 vuoteen, muita hetkellisiä kiputiloja enää silloin tällöin. Tämä prosessi ei ole todellakaan tapahtunut sormia napsauttamalla, vaan se on kestänyt vuosia ja vaatinut monen tasoista ymmärrystä ja kasvua. En tälläkään hetkellä ole täysin terve, mutta en koe olevani sairaskaan, vaikka omistan useamman diagnoosin.
Lääkäri Lissa Rankin on todennut: “Kehosi ei ole terveytesi perusta. Se ennemminkin ilmentää kaikkea sitä, mitä olet elämässäsi kokenut.”
Minulle terveys tarkoittaa tällä hetkellä sitä, että olen oppinut olemaan yhä enemmän itseni puolella ja kuuntelemaan sydämeni ääntä. Olen oppinut hyväksymään keskeneräisyyteni ja epätäydellisyyteni ja sitä kautta myös näkemään ympäristönikin hyväksyvämmin. Vaikka kehoni ei eri mittareiden mukaan ole “täydellinen”, kunnioitan sitä juuri sellaisena kuin se nyt on. Tunnistan paremmin synnynnäiset hermostoni piirteet. Pyrin ymmärtämään sen, että olen elämässäni joka hetki tehnyt parhaani olemassa olevilla voimavaroillani. Ja kun sanon jollekin muulle asialle tarpeen mukaan ei, minun on helpompi sanoa itselleni kyllä. Se jos mikään lisää omaa voimaani ja auttaa kehoani voimaan paremmin!
LUKUSUOSITUS: Kehon viisaat viestit
- Kirja käsittelee stressin ja traumaattisten kokemusten yhteyttä erilaisiin kiputiloihin ja toiminnallisiin oireisiin.
- Kirjassa tarkastellaan myös liikunnan roolia hyvinvoinnissa sekä muun muassa kroonisen väsymysoireyhtymän ja pitkittyneen koronataudin hoitoa.
- Kehon kuuntelun lisäksi kirja ohjaa työstämään oireisiin liittyviä tunnereaktioita.
Voit tutustua kirjaan ja tilata sen TÄÄLTÄ.
Tekstissä on otteita vanhasta kirjoituksestani Uudistuva terveydenhoito -blogista.
Artikkelikuva: Depositphotos
Suomenkielisiä lukusuosituksia:
Palomäki, K. & Siira, J. (2022): Kehon viisaat viestit (Kirjapaja). Kirja löytyy esim. äänikirjapalveluista.
Palomäki, K. (2020, äänikirja): Elämää voi aina parantaa (Otava).
Burke-Harris, N. (2023, uusi painos ilmestyy loppuvuonna, saatavilla kirjastoista): Syvälle ulottuvat juuret (Basam Books).
Rankin, L. (2023): Terveeksi mielen voimalla (Viisas elämä).
