Miten pärjätä pettymyksen kanssa? – Näin niiden sietämisestä tulee himpun verran helpompaa

”Pessimisti ei pety”. Ei pety, kun odottaa pahinta tapahtuvaksi tai ei ainakaan toivo liikoja. Elää vähän kuin suojakalvon alla. Suojakuorella hän uskoo torjuvansa ikäviä tunteita – erityisesti pettymystä, joka on ehdottomasti karmeimpien tunteiden kärkikolmikossa.

Pettymys saapuu paikalle, kun odotukset ja toiveet eivät vastaa sitä, mitä oikeasti tapahtuu. Asiat eivät menekään niin kuin haluaisi. Mitä isompi kuilu on odotusten ja todellisuuden välillä sitä väkevämpi on pettymyksen ote. Ja se ote voi olla todella vahva. Pettymys imaisee voimat ja maalaa maiseman harmaaksi, saa ihmisen kutistumaan pieneksi ja surkeaksi – kuin Harry Potterin ankeuttaja.

Usein pettymys kulkee vielä kaverinsa häpeän kanssa ja yhdessä ne saavat tuntijansa olon niin kurjaksi, ettei ole ihmekään, että niitä ei haluaisi kohdata ja kokea niiden syvälle porautuvaa voimaa.

Pettymysten pakoilu sulkee ovia

Suojakalvossa eläminen ja pettymysten pelkääminen kuitenkin kaventavat näkymiä ja sulkevat monia mahdollisuuksien ovia. Elämästä katoavat värit ja voima myös siinä tapauksessa, ettei uskalla haluta ja toivoa. Ei tohdi asettaa tavoitteita ja kulkea rohkeasti niitä kohti. Ja aina jos lähtee tavoittelemaan jotakin, mitä toivoo ja haluaa, niin matkalla hyvin todennäköisesti tulee vastaan pettymys jos toinenkin.

Tie menestykseen (mitä ikinä se kenellekin merkitsee) ei ole suora eikä esteetön. Pettymys ei ole menestyksen vastakohta vaan yksi ikävä, mutta välttämätön rakennusaine matkalla kohti unelmia.

Entä jos pettymykset näkisi elämään kuuluvana asiana?

Pettymyksistä myös oppii. Ja jos hyväksyy ne välttämättömänä osana rohkeaa, oman näköistä elämää niin niiden sietäminen on himpun verran helpompaa. Pettymys ei ole päätepysäkki vaan yksi matkalla kohdattava este, josta voi selvitä.

Pettymyksiä voi opetella kohtaamaan rakentavasti. Mitä useammin uskaltaa tavoitella jotakin pelkäämättä pettymyksiä, sitä paremmin niille siedättyy ja niihin tottuu. Mukavaksi se ei varmasti muutu koskaan, mutta ellei pelkää niin se avaa monia mahdollisuuksia.

Joku on keksinyt suomalaiselle pettymyksen torjuntaan tähtäävälle sananlaskulle ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” uuden muodon: ”Joka kuuseen kurkottaa, saa enemmän käpyjä”. Jokusen kerran voi kurkottaessaan kapsahtaa alas, mutta sitkeä uudelleen yrittäminen tuonee hyvän käpysaaliin.