Et ole menneisyytesi summa – vapautuminen vanhasta on mahdollista jokaikinen päivä

Kun sanon, ettet ole menneisyytesi summa, se ei tarkoita, etteikö suuri osa meistä eläisi vahvasti elämää, joka muodostuu menneisyyden jatkumoksi. Kun jollain lailla on aina tehnyt tai ajatellut, sen toistaminen käy kuin itsestään. Suunnan muutos ja uuden omaksuminen voi sen sijaan tuntua vaikealta ja raskaalta.

Silti totuus on, että jokaikinen päivä, kun heräämme, menneisyys pyyhkiytyy meistä pois ja olemme uusia. Vain mieli kahlitsee meitä vanhaan. Vain ajatus.

Kun heräämme uuteen päivään, emme tietenkään ole kuin vastakuoriutuneita linnunpoikasia ilman tietoa asioista ja tapahtumista. Ei, olemme fenix-lintuja. Kokeneita, kärsineitäkin, mutta parhaimmillaan menneet hyväksyviä, sen mukaan eläviä, ja siten mieleltämme kevyitä ja tyhjiä. Ilman tarvetta syyttää tai syyllistyä. Ilman loputonta vaihtokauppaa ja uhrausta vain siksi, että ensimmäinen uhraus tapahtui joskus kauan sitten, ja sieltä ketju alkoi punoutua näihin päiviin.

Fenix-lintuina ymmärrämme vapautemme ja elämän ainutlaatuisuuden. Emme hukkaa enää aikaa siihen, miltä vaikutamme jonkun muun silmissä.

Vaikka muutos tapahtuu hitaasti, on silti väistämätön totuus, että jokaikinen aamu olemme hieman enemmän fenix ja hieman vähemmän kärsimyx.

Prosessin tuska

Kun tuomme tietoisuuden mukaan prosessiin, voi muutos tosin olla nopeaakin. Kun haluamme vapautua menneisyydestä, meidän on kohdattava se kivulias tosiasia, että usein vain meidän omat pelkomme, mukavuudenhalumme tai riippuvaisuutemme pitävät meitä kiinni vanhassa toimimattomassa. Ilman tämän hyväksymistä asiat etenevät hyvin hitaasti, silti kohti samaa lopputulosta.

Muita vaihtoehtoja ei ole, sillä vaikka toiset ihmiset odottaisivat tai ajattelisivat mitä tahansa, on vapaus jatkuvasti saatavilla. Vapauden vastakohdan, vankeuden, voi todellisuudessa määrätä vain ihminen itselleen.

Sama pätee haitallisiin uskomuksiin. Vaikka haitallinen uskomus olisi maailmanlaajuinen, on siitä vapautuminen sekä mahdollista että vain itsestämme kiinni. Maailman tai ympäristön muutosta se ei (onneksi) vaadi. Riittää, kun itse uskomme itseemme ja totuuteemme. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä tai ymmärtää.

Tarinat ja tabut

Et ole menneisyytesi summa, mutta saatat silti vahingossa kantaa mukanasi voimakasta tarinaa siitä, kuka olet ja millainen olet. Kaikki siitä ei välttämättä ole totta, mutta jälleen kerran vanhan vavisuttaminen saattaa aiheuttaa tuskaa.

Kulttuurisidonnaiset tabut elävät voimakkaina ja määrittelevät sitä, millainen ”hyvän ihmisen” tulee olla, ja mitä hän ei ainakaan saa tuntea, ajatella, saati tehdä.

On selvää, ettei ”hyvää ihmistä” ole olemassakaan.

Ensinnäkin tunteet ovat spontaaneja reaktioita asioihin, ja niihin on aina syy. Toiseksi, kukaan ei säteile pelkkää valoa, vaan meissä kaikissa syntyy myös pimeää, kuten vihaa, jonka tehtävä on mm. suojella oikeudenmukaisuutta. Kolmanneksi, ajatus on energiaa, teon esiaskel. Hyvyys ei ole sitä, että ihminen toimii tuntemuksiensa vastaisesti ja esim. pitää yhteyttä johonkuhun, johon ei todellisuudessa haluaisi.

Toki joskus tunteiden vieminen teoiksi on väärin: on parempi ettei lyö toista, vaikka siltä tuntuisi. Se ei kuitenkaan poista aggressiota sisältämme, joka on aito asia. Emme ole ajatuksiamme tai tunteitamme ”parempia”, vaikka joku keksi joskus esittää niin. Olemme totuus, eikä tuo totuus ole hyvä saati huono. Se vain on.

Kun ymmärrämme tabut vain jonkun luomiksi ajatuksiksi, jotka eivät ole totta, vapaudumme menneestä ja meitä ohjanneista näkymättömistä raja-aidoista. Tabuja löytyy aivan joka puolelta. Ystävyyssuhteista, lapsi-vanhempisuhteista, parisuhteesta, seksuaalisuudesta, vastuullisuudesta, hyvän ihmisen määritelmistä jne.

Joitain niistä menneisyyden asioista ja uskomuksista, joista olen vapautunut tai vapautumassa:

  • Että minä olisin kärsijä, en voittaja.
  • Etten yksin olisi kokonainen.
  • Että tarvitsen rakkautta ulkopuolelta. (Se tulee sisältä!)
  • Että olen pieni ja heikko. Suorastaan toimintakyvytön.
  • Ettei minulla ole yhtäläistä oikeutta määrätä tai ilmaista mielipiteitäni.
  • Että minun täytyy uhrautua.
  • Että olen erinomaisen ”hyvä ihminen”.
  • Etten tunne vihaa.
  • Ettei minun tarpeillani ole väliä.
  • Että tehtäväni on kannatella ja tukea vaikeita ihmisiä.
  • Että toisten ihmisten tunteet ovat vaarallisia ja kertovat minusta (vihaisuustrauma).
  • Etten olisi kaikin puolin itsenäinen, menestyvä ja onnellinen.
  • Että minun kannattaa tyytyä puolivillaiseen.
  • Että minun pitäisi toimia, kuten aina ennenkin, eikä muutos olisi aivan yhtä OK.

Traumat

Et ole menneisyytesi etkä edes traumasi. Toki traumat voivat olla voimakkaita ja tuntua siksi kuin osalta itseä, mutta se ei ole totta. Usein kyse on voimakkaista tunnereaktioista, jotka ovat jumittuneet kehoon. Kehoon, joka odottaa palautumista normaalitilaansa. Turvaan ja rauhaan. Iloon, onneen ja omaan voimaan. Traumojen kohtaaminen ja uuden rauhan integroiminen ovat askelia kohti vapaata tulevaisuutta.

Vaikka sota olisi päättynyt jo kauan sitten, meidän on päätettävä se myös sisällämme. Muuten elämme todeksi menneisyyttä.

Vapaudu kokonaan

Moni kokee menneisyydestä vapautumisen olevan helpompaa asteittain. Suostun enää joka toinen kerta, sitten vielä harvemmin. / Sanon tästä yhdestä asiasta, mutta kaikesta en.

Osittainenkin vapautuminen vanhasta on hienoa, mutta joskus on hyvä huomata, että pelot ovat sitä itseään eivätkä muuksi muutu. Pelkojen ei tarvitse poistua ensin. Joskus on vain hypättävä se benji.

Oma kokemukseni on, että pelot poistuvat vasta kokemusten myötä. Monikossa. Vapautuminen vaatii siis sopivaa riskinottoa. Harkittua, mutta silti rohkeaa.

Jos loikattuasi tunnet itsesi maailman paskimmaksi ihmiseksi, ei aikaa ole todennäköisesti kulunut vielä riittävästi ja vanhat tabut jylläävät.

Muista silloin: Sinä olet totuus, kaunis ja arvokas olento. Älä koskaan usko mitään muuta. Koska minä sanon niin.

❤️:lla Riikka


Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.

Suorittaja voi oppia hellittämään ja riittämään itselleen sellaisena kuin on

”Lähdin lapsuuden kodista selässäni reppu
ja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni. Ja aina oli tulos:
Ei riitä, ei riitä.
Kauan uskoin mittaani. Sitten löysin uuden.
Se sanoi:
Riittää, riittää hyvinkin. Silloin tajusin, mittani oli virheellinen. Sen ainoa lukema oli:
ei riitä.
Vein sen takaisin,
ja äitini hämmästyi:
Ei se virheellinen ole, se on perintömitta
ja kulkenut suvussa kauan.”

Anja Laurila

Äitini lähetti minulle tuon runon. Sanoi, että tulin jotenkin mieleen. Laittoi punaisen sydämen viestin perään. Ja siinä kesken työpäivän aloin vähän itkeä.

Kympin tytöt, hymypojat, kiltit lettipäät, jotka eivät kapinoi. Superäidit, positiiviset kasvattajat, porkkanasoseiden pakastajat, jotka eivät väsy. Uraohjukset, työmyyrät, jakkupukukansalaiset, joille kahdeksasta neljään ei riitä.

Niin ei riitä. Koska mikään koskaan ei ole tarpeeksi.

Uskotko, että sen äänen voi vaimentaa? Vaikka se olisi sukupolvien itselleen armottomien tekijänaisten ja -miesten kaiku kaukaa menneisyydestä. Vaikka se olisi letitetty lapsena hiuksiin, puhallettu reippaasti pipeihin ja allekirjoitettu todistuksiin, sen ketjun voi katkaista.

Sillä sinä riität.

Sinun ei tarvitse juosta enää ”vielä sitä yhtä kilometriä”, sinun ei tarvitse lukea ”vielä sitä yhtä hyödyllistä kirjaa” tai tehdä ”vielä sitä yhtä työjuttua”, eikä pyyhkiä joka ilta keittiön tasoja säihkyviksi. Sinä riität, vaikka kotisi tai tukkasi olisivat joskus sotkussa.

Sinullakin on oikeus levätä – kaiken tekemättömänkin keskellä. Sillä sinä olet tärkeä silti.

Minä aloin kapinoida mittaa vastaan vasta kolmikymppisenä. Kuin pahainen teini kyseenalaistin kaiken: lapsuudenkotini perinteet, avioliiton, työn, johon olin koulutettu sekä sen, millaiset asiat elämässä ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Mietin, kuinka täydellinen kuuluu olla. Kuka minua piiskaa entistä parempiin suorituksiin? Ketä se lopulta edes kiinnostaa?

Tempoilin pitkään sen keskellä, miten olin tottunut elämään. Mitä jos voisi elää toisinkin? Voisiko elämän tarkoitus olla suorittamisen sijaan ilo ja myötätunto?

Ihan hyvä on erinomainen mittari moneen. Joka osa-alueella ei tarvitse pingottaa, sillä ei se tee onnelliseksi. Paradoksi onkin, että kun hellittää, elämä alkaa rullata itsekseen.

Salliva iloinen äiti kasvattaa onnellisempia lapsia. Rennompi työntekijä on luova ja tekee työympäristön hyvinvoivaksi. Keittiön sijaan puolisoaan puunaava puoliso saa itsekin rakkautta enemmän.

Itselleen lempeä ihminen on kevyt kantaa ja ilo voi löytää elämään sisään. On viisautta valita ne elämänsä asiat, jotka tekee tosi hyvin. Suurimpaan osaan asioista riittää seiska plus.

Vaikka joku juoksisi maratonin, tekisi äitiyslomalla väitöskirjan, kasvattaisi putipuhtaat kaksospojat ja rikkoisi työelämän lasikattoja, sinun ei tarvitse. Ei ainakaan noita kaikkia. Jotkut ovat supersankareita, jotka pystyvät siihen, mutta useimmat meistä eivät ole. Ja se on ihan Ok.

Sillä sinä riität.

Sellainen mitta, joka sanoo, ettei niin ole, on väärässä. Sellaisen mitan voi asettaa elämästään hellästi sivuun ja hymyillä sille lempeästi.

Etenkin silloin, jos se mitta on kulkenut suvussa kauan.


Kurkkaa Annin uutuuskirja:

Kenen elämää elät? – Omien arvojen mukainen elämä tekee elämästä sinun näköistäsi

Näin vuoden tullessa päätökseen pysähdyn sen äärelle, olenko elänyt omien arvojeni mukaista elämää tänä vuonna ja millaisia asioita haluan arvojeni pohjalta vaalia ensi vuonna.

Arvoja ja arvojen mukaista elämää pohdimme myös terapia-asiakkaitteni kanssa yhdessä. Suomen mindfulness-instituutin ohjaajakoulutuksessa saan elää mukana jokaisen koulutettavan oman tietoisen arvotyöskentelyprosessin rinnalla.

Monesti päädymme toteuttamaan muiden tarpeita ja toiveita, ja saatamme purjehtia läpi elämän toteuttaen suvun tai vanhempien arvojen mukaista elämää. Valitettavasti tällä on usein kova hinta. Hintana on elämä, joka tuntuu tyhjältä ja pinnalliselta. Arvojen mukainen elämä on oman näköistä elämää. Arvojen mukainen elämä vaikuttaa myös merkittävästi elämän laatuun.

 

Mikä on minulle tärkeää?
Millainen ihminen haluan olla?

 

Näiden kysymysten äärelle pysähtyminen saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä. Niiden eläminen teoiksi vaatii kuitenkin sitoutumista siihen, mikä on tärkeää ja kykyä toteuttaa nämä arvot teoiksi. Matkalla kohti arvojemme mukaista elämää kohtaamme usein epämiellyttäviä
itsekriittisiä ajatuksia kuten ”et selviä siitä” tai ”tulet vielä pettymään” tai ”mitä kuvittelet itsestäsi” sekä vaikeita tunteita kuten häpeää, syyllisyyttä, itseinhoa, pelkoa ja epävarmuutta.

Kyky kohdata hyväksyen nämä ongelmalliset ajatukset tietoisesti vain ajatuksina, ei faktoina, auttaa meitä valitsemaan arvojemme mukaisen toiminnan ja valjastamaan arvot teoiksi. Kyky pidellä vaikeita tunteita sallien ne lempeydellä, muuntaa ne mahdollisuudeksi vastaanottaa
myötätuntoa ja kohdella itseä lempeydellä, kannustaen kohti oman näköistä merkityksellistä elämää.

Mindfulness ymmärretään monesti vain hengittelynä eikä ymmärretä sitä valtavaa voimaa, joka tietoisuustaidoissa piilee. Me voimme todella oppia luomaan uudenlaisen suhteen ajatuksiimme ja tunteisiimme ja näin kehittää kykyämme elää omien arvojemme mukaista, merkityksellistä ja täyttä elämää.

 

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan Suomen mindfulness-instituutin kursseille ja ohjaajakoulutuksiin tästä

Metsän tyyni hiljaisuus auttaa huomaamaan elämän pienet ja suuret ihmeet

Vuodenajat voivat auttaa havaitsemaan elämän pieniä ja isoja ihmeitä.

Nyt talvella luonto on levossa. Keväinen elämän virtaus esiin ja näkyville ja kesän kukoistus ovat takana. Kaikki on hiljentynyt ja elämä on kääntynyt sisäänpäin. Voitko itse kuunnella luonnon rytmiä ja hiljentyä ja kääntyä sisimpäsi äärelle? Voitko ottaa vuodenajan lahjat vastaan? Anna talven hiljaisuuden ja tyyneyden ravita sinua.

Kontrasti auttaa havaitsemaan

Kun otat vihreää maalia ja maalaat valkoiselle paperille, niin voit hyvin erottaa pensselinvedot. Toisin on, jos maalaat valkoisella maalilla valkoiselle paperille. Kontrasti auttaa havaitsemaan.

Talviaikoina hiljaisuus ja lepo auttavat havaitsemaan. Mene siis metsään ehkä lähimetsään tai puistokin voi hyvin toimia. Toki, jos mahdollista mene kunnolla ison metsän uumeniin. Kävele, ole ja nauti metsän ja elämän levosta ympäriltäsi.

Sitten hyvällä paikalla pysähdy ja löydä toisenlainen vuodenajan taika. Silmät auki tai silmät kiinni koe kuinka ympärilläsi on syvä lepo, rauhoittuminen ja sisäänpäin kääntyminen. Metsä on ympärilläsi kuin syvässä meditaatiossa.

Sitten tätä hiljaisuuden taustaa vasten tyyneyden pinnalla on jotakin hyvin elävää. Se on kehosi. Huomaa kuinka kehosi hengittää itse. Huomaa kuinka kehosi tuntuu lämpimältä ja elävältä. Koe tämä kaikki metsän tyyneyden pintaa vasten.

Koe elävyys

Anna itsesi todella kokea metsän tyyneydessä jatkuvassa liikkeessä oleva hengitys, sydämen lyönnit ja elävyys. Vaikka ympärilläsi on hämäryys ehkä harmaus tai valkeuskin, niin tässä kaiken keskellä on elävä kehosi. Sinä olet juuri nyt elossa ja kuinka riemastuttavaa se onkaan.

Olitpa onnellinen, surullinen, inspiroitunut tai allapäin, niin juuri nyt olet elossa. Olitpa ihmissuhteessa, yksin, rikas tai köyhä, niin juuri nyt olet elossa. Jos todella aistit elämän herkästi, niin siitä voi nousta kaikkia nopeasti tulevia ja meneviä tunnetiloja syvempi täyttymys ja ilo.

Anna talvisen luonnon auttaa sinua kokemaan elävyys!

 

Lisää luonnon taiasta ja hyviä metsäharjoituksia löydät  Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta.

 

 Unsplash kuvat: Klara Kulikova  /  Malte Schmidt


Katso täältä seuraavat metsäkoulutukseni – lämpimästi tervetuloa mukaan!

 

 

 

 

Sinussa on voimaa löytää etsimäsi ratkaisut itsestäsi – Ota voimasi käyttöön!

Oma voima on sinulle omalta tuntuvaa luontaista energiaa. Se virtaa jo sinussa, ja se on sinun käytettävissäsi. Sinä voit päättää, miten ja mihin sitä ohjaat. 

Oma voima on itsensä tuntemista: juurtumista itseen, toimimista omasta ydinenergiasta ja arvoista käsin. Vaalit ja hyödynnät sisäisiä voimavarojasi. Oma voima on rehellisyyttä omista vahvuuksista ja heikkouksista. Tiedät, kuka olet.

Oma voima on kokonaisena olemista: kaikkien puoliensa tunnistamista ja hyväksymistä osaksi itseään. Olet sinut varjojesi, haavojesi ja menneisyytesi kanssa. Historiasi ei kuormita sinua kohtuuttomasti, tulevaisuus ei vie yöuniasi. Et reagoi tilanteisiin automaattisilla reaktioilla, jotka saavat alkunsa hoitamattomista kipukohdista. Varjot saavat tulla esiin ilman, että niitä tarvitsee jatkuvasti piilottaa. Sinun on helppo olla sinä.

Oma voima on vastuun ottamista itsestään ja elämästään. Se on uhrin roolista luopumista ja elämän tapahtumien näkemistä voiman lähteenä. Kun olet omassa voimassasi, sinulla on aina vaihtoehto. Uhri on se, jolla ei ole vaihtoehtoja. Jo ajatus siitä, että sinulla on vaihtoehtoja, on askel kohti omaa voimaa.

Oma voima vahvistuu, kun luot itsesi ja ulkomaailman välille lempeän mutta selvän energeettisen rajan etkä anna toisten ylittää sitä. Rajat auttavat sinua tekemään tilaa itsellesi: tunteille, tarpeille ja toiveille. Muiden tunteet ja odotukset eivät jatkuvasti jyrää sinua. Vastaat niihin omasta voimastasi käsin, siksi että haluat ja jaksat – et siksi, ettet voi muutakaan. Rajojen avulla näytät, mikä sinulle on ok ja mikä ei. 

Omassa voimassa löydät ratkaisuja itsestäsi, et ongelmia ja syyllisiä ulkopuoleltasi. Et kuitenkaan puske tahtoasi läpi väkisin, vaan toimit levollisesti, rakkaudesta ja itsekunnioituksesta käsin.

Oma voima on tasapainoa itsensä ja ympäristön huomioimisen välillä. Et ryntäile päättömästi toisten vaatimusten perässä, mutta osaat katsoa oman napasi ulkopuolelle. Oma voima ei tarkoita itsekkyyttä. Välillä on tärkeää laittaa itsensä etusijalle – välillä muut. 

Oma voima on sitä, ettet mieti koko ajan, mitä pitäisi tehdä vaan keskityt siihen, mitä teet juuri nyt, ja omistat sen täysillä – vaikket tekisi mitään. Puhdas olemisen tila on runsas oman voiman lähde.

Oma voima ei ole sitä, ettet olisi koskaan heikko ja voimaton. Mutta omassa voimassa olet itsesi puolella silloinkin, kun olo tuntuu pieneltä ja mitättömältä. Hyväksyt sen, missä olet nyt, ja käännät katseesi kohti tulevaa.

Oma voima ei ole sitä, että et pelkäisi, vaan sitä, että et väistele pelkoasi. 

Teksti on lainattu Katri Syvärisen uutuuskirjasta Sinun tarinasi voima.

15 parasta asiaa isovanhemmissa – ”Yhdessä tekeminen oli aivan parasta”

Pyysimme teitä mainosyhteistyössä Tammen kanssa jakamaan Facebookissa ja Instagramissa rakkaimman muiston isovanhemmasta.

Laita taustalle soimaan Lotan ja papan koskettava laulu, ja lue, miten isovanhempiemme elämä koskettaa elämäämme vielä tänäkin päivänä <3

Tällaisia lämmittäviä ja koskettavia muistoja kulkee sydämissänne isovanhemmista:

  1. Ukin polvella kiikkustuolissa pienenä tyttönä ja suolakalakeksejä herkutellen.
  2. Muistan aina, kuinka mummuni kanssa hänen ohjeistuksellaan keräilimme luonnosta kasveja ja liotimme niitä vadissa ja lopuksi liottelimme jalkojamme tuossa vedessä, sen aikainen jalkojen spa-hoito maaseudulla.
  3. Papan kasvimaa ja kehotus: ”sieltä vaan herneitä syömään” 💚 Mummojen ruoan laiton seuraaminen ja rakkaus luontoon seuraa mukana jatkuvasti ”metsä on minun kirkkoni” 🙏
  4. Poltin kerran silitysraudalla kalliin juhlahameen pilalle ja mummi sanoi, että ei rättien perään kannata itkeä.
  5. Mummoni ❤️ Hän ei koskaan kieltäytynyt viettämästä aikaa kanssamme❤️
  6. Toinen mummuistani aina käytti jokaista lastenlasta ”humputtelemassa”. Ollaan mm. Käyty kattomassa teatteriesityksiä, potnapekka-ajeluilla, elokuvissa, erilaisissa lasten tapahtumissa, maalailtiin sormiväreillä, mökillä oli erilaista tekemistä jne. Se yhdessä tekeminen oli aivan parasta ja ne muistot on niin lämpimiä ja rakkaita. 💕
  7. Yleensäkin kaikki mummulassa vietetyt hetket, kaikki ukin kanssa tehdyt kalareissut järvelle. Yksi on jäänyt mieleen; kauniina kesäpäivänä istuimme veneessä ja historiasta kiinnostuneena kysyin ukilta, kuka voitti sodan. Ukki oli hetken hiljaa ja vastasi, ”sodassa ei ole voittajia”. Olin tapahtumahetkellä ehkä n. 7-8-vuotias ja silti hetki on kirkkaana mielessä. Tottahan ukki puhui: sodassa ei ole voittajaa.
  8. Näitä olisi loputtomiin: kaiken kaikkiaan he tarjosivat minulle lapsuuden kasvuympäristön, jossa omenapuut kukkivat ja ruoho oli vihreää. Mummulla oli mun Vihervaara ❤️
  9. Isovanhemmat ovat kaikki olleet minulle tosi tärkeitä. Osan heistä menetin jo lapsena. Ukkini, joka eli 92 vuotiaaksi, oli teräsmies. Eräänkin kerran lukiossa ollessani hän tuli flunssaan ja kuumeeseen. Menin hänen luokseen yöksi ”vahtimaan” hänen vointiaan. Joka aamu oli potilas tehnyt koululaiselle luksusaamiaisen. Oli vaniljaletuista lähtien kokannut minulle kaikkea. Siinä ei auttanut mitkään puheet, kun yritin käskeä häntä lepäämään eikä passaamaan minua. 😍
  10. Mummu vei mustikkametsään, ihan siihen mummulan viereen. Siinä keräillessä hän kysyi: ” Sanna, kerropa nyt mitä ihan oikeasti sinulle kuuluu.” Ikää myöten tunnen yhä enemmän samankaltaisuutta mummun ja mun välillä, se maailma jonka hän rakensi, on edelleen paikka, johon vertaan monia asioita ja arvoja tänä päivänä. 💛
  11. Mummin kanssa vanhasta laulukirjasta laulaminen (johon itse oli kirjoittanut laulujen sanoja). Mummi lohdutti aina: ”Kerro mulle kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.” Tuo lause tulee usein mieleen.
  12. Pappan kanssa vietetyt hetket mökillä, kaloja savustaen ja häneltä saadut ohjeet elämäntaipaleelle, tärkeimmän näytti esimerkillään, kuinka näyttää tunteet ja lämpö rakkaita kohtaan ❤️
  13. Äidin isä, pappa, oli lapsena mulle tosi rakas. Minusta ihaninta oli mammalassa kiivetä syliin, kun pappa kiikkui keinutuolissa. Istuin siinä korva papan rintaa vasten ja kuuntelin, kun papan sydän pompotti. Siinä oli turvallista olla.
  14. Kun jo muistisairas pappa ja minun pikkukeskosena syntynyt poika ovat kuin kaksi marjaa, ja heidän välillään on joku aivan omanlaisensa yhteys ❤️ Minimies säästeli ensi askeleensakin papan nähtäväksi ❤️😍
  15. Mummin tärkein neuvo oli, että elämästä pitää nauttia. Monet kerrat nautin hänen kanssa elämästä erään ihanan kaupungin torilla. Söimme jäätelöä ja seurasimme torielämää.❤️

Papan kanssa kahvilla -kirja kertoo papan koskettavan tarinan, ja herättää samalla muistoja omista isovanhemmista.

Lotta ja pappa -kaksikko on valloittanut suomalaisten sydämet sosiaalisessa mediassa, jossa he laulavat yhdessä vanhan ajan sävelmiä.

Lue lisää kirjasta TÄSTÄ.

Poikkeusajat mahdollistavat omannäköisen hiljentymisen

Aina silloin tällöin elämäntilanne tai ympäristö pakottavat pysähtymään, muuttamaan elämää tai ainakin tapaa, miten siitä ajatella. Toisinaan suunnitelmat menevät rytäkällä ja yllättäen uusiksi ja on sopeuduttava.

Ajattelen, että kaikesta muutoksesta seuraa jotain hyvää. Uusi elämäntilanne ja toisella tavalla toimiminen pakottavat minua kasvamaan ja näkemään asioita uudesta perspektiivistä. Toisinaan ajattelen, että olen elämässäni paitsi veneeni kapteeni, myös matkustaja. Olen airoissa, mutta joskus on vain heittäydyttävä aaltojen armoille ja luotettava siihen, että kyyti kantaa. Välillä veneillessä myrskyää ja toisinaan sataa kuin saavista. En voi hallita ympäristöä tai niin suuria asioita kuin luontoa, mutta voin koettaa nauttia tuulen vihmomisesta kasvoilla tai kaivaa esiin lämpimän sadetakin.

Olen miettinyt paljon sitä, mitä jos asioilla, jotka tapahtuvat onkin tarkoitus? Jos ei olisikaan huonoa tuuria tai sattumuksia. Mitä jos maailmantilanne pakottaakin meidät syystä hiljentymään, viettämään aikaa kaikista läheisimmässä seurassa? Voisiko siinä kaikessa nähdä hyvääkin? Voisinko juuri nyt elää itselleni ja tehdä asioita, joita oikeasti tahdon?

Englanninkielinen sanonta the more the merrier on minusta hieman ajan saatossa kulunut. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että monessa asiassa vähemmän on enemmän ja usein parempikin. Saman ajatuksen voi tuoda myös siihen, miten vaikka lomiaan viettää. Jaettu juhlariemu ja perinteet ovat monesti ihania, mutta toisaalta aina ei tarvitse tehdä niin kuin on aina tehty. Minusta se on niin työelämässä kuin yksityiselämässäkin varsin virkistävä ajatus.

Tuskin aivan samanlaista vuotta tulee enää koskaan. Niin hyvässä kuin pahassakin. Elämässä kaikki on väliaikaista. Siksi yritän suhtautua juuri tähän hetkeen niin, että näen siinä hyvääkin ja nautin siitä. Kun maailmantilanne muuttuu, paineet palata takaisin vanhoihin perinteisiin todennäköisesti kasvavat.

Elämä muuttuu jatkuvasti ja me elämän mukana. Monesti muutosten edessä käy niin, että haikailemme vanhaa tai mietimme, että ensi kerralla tai ensi vuonna kaikki on paremmin. Silloin emme elä elämäämme.

Meillä on ainoastaan tämä hetki, ja todennäköisesti myöhemmin tätä hetkeä miettiessämme vaivumme nostalgiaan. Muistamme uusien haasteiden ilmaantuessa kaiken hyvän, joka meillä juuri tässä ajassa ja hetkessä oli.

Juuri nyt ajattelen, että…

  • …minulla on aikaa kuunnella kaikista lähimpimiä ihmisiä ja myös ymmärtää heitä.
  • …minun ei tarvitse säntäillä paikasta toiseen ja potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei kaikkialle pysty venymään.
  • …voin keskittää kaiken huomioni heihin, joiden kanssa vietän aikaani.
  • …voin lopettaa ylisuorittamisen ja ajatella, että mitä jos tänä vuonna olisi lupa lakata hössöttämästä ja ottaa rennommin.

PS. Läheskään aina en voi vaikuttaa siihen, mitä ympärilläni tapahtuu, mutta voin sitä vastoin vaikuttaa siihen, miten tapahtumiin suhtaudun. 

Kirjoittajan uusimmasta kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin löytyy lohdullisia tarinoita ja ajatuksia elämän haastaviin muutostilanteisiin. 

Kaipaatko muutosta, mutta et tiedä, mistä aloittaa? – Sinussakin kytee tämä voimavara, jonka voit sytyttää tuleen

Naisen halu on valtava muutosvoima. Puhun nyt kaikenlaisista haluista: materiaalisista, eroottisista, tavoitteistasi, unelmistasi. Mutta, meille on uskoteltu, että haluaminen on itsekästä, väärin, haluamme liikaa tai halumme eivät ole oikeanlaisia. Olemme oppineet miellyttämään ja myötäilemään muita tai sitten puskemme raivokkaasti eteenpäin emmekä ole yhteydessä todellisiin haluihimme.

Voimaa muutokseen

Tuli on intohimoa ja lämpöä. Ei ole mitään mitä se ei pystyisi muuttamaan. Tuli on halua, elinvoimaa, lisääntymistä, seksuaalisuutta, kunnianhimoa, luomista, lujuutta, päättäväisyyttä ja erottelukykyä. Tuli on voimaa: epätasapainossa se tuhoaa, tasapainossa se antaa elämää.

Se on intohimoista elinvoimaa, joka kulkee lävitsesi kuin sähkö kunhan turhat esteet on poistettu. Se on rohkeutta tulla näkyväksi, astua esiin halujesi kanssa, jakaa maailmalle omat visiosi, tehdä muutosta ja tehdä elämästäsi sellainen kuin sinä haluat. Olet valmis kohtaamaan mitkä tahansa eteesi tulevat haasteet. Se on kesyttämätön osa sinussa, joka ei kuulu kenellekään muulle.

Löydä halusi

Siihen, että löydät halusi, on kolme askelta: olet utelias halusi suhteen, hyväksyt halusi ja uskallat haluta. Kuulostaa aika yksinkertaiselta, mutta niin ei aina ole.

Välillä on vaikea erottaa, mitkä ovat todellisia halujamme ja mitkä ovat opittuja tai ulkopuolelta annettuja. Kun työskentelen naisten kanssa ja kysyn heiltä mitä he haluavat, he osaavat hyvin luetella kaiken mitä he eivät halua mutta ovat epävarmoja siitä, mitä he oikeasti haluavat. Halujen tukahduttaminen johtaa itsemme pienentämiseen, voimattomaan ja epätyydyttävään oloon sekä uhriutumiseen.

Tarve rakastaa

Uskon, että jokaisen halun sisällä on elintärkeä tarve rakkauteen, yhteyteen ja turvaan, oli halu kuinka materialistinen tahansa. Kun lähdet tutkimaan uteliaasti halujasi ja tarpeita niiden alla, kun rakastat innostavia, mehukkaita, hauskoja, hekumallisia halujasi, usko tai älä, lopulta ne johtavat sinut aitoon itseesi, jossa olet kokonainen, rakastat pyyteettömästi ja vilpittömästi.

Rohkeus sydämessäsi

Vaikka haluaisimme muutosta, siihen että päästämme irti tutusta ja turvallisista vaaditaan rohkeutta. Halujen seuraaminen voi tuoda isojakin mullistuksia elämään ja ihmissuhteisiin.
Toivotan sinulle rohkeutta kun sytytät sisäisen tulesi ja teet elämästäsi sellaista, jonka koet sydämessäsi oikeaksi sinulle.


Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

 

Elämäni paras ero – vihdoin sain erota niin kuin olen aina halunnut!

Yksipuolinen yhteyden katkaisu, tunteiden kohtaamattomuus, vain ”välttämättömistä” asioista puhuminen mielen tasolla, kykenemättömyys omistaa omaa osuutta, nähdä eri näkökulmia tai pyytää anteeksi… Kuulostaako tutulta? Kun katson just kirjoittamaani listaa, pääsen häpeäkseni toteemaan, miten paljon saan myös itse omistaa näitä kohtia elämäni varrelta. Uskon, että moni meistä on seilannu samanlaisessa eroveneessä. Pitkään luulin, ettei ole juuri muita tapoja erota…

Sitä saa mitä tilaa

Viimeisimmässä suhteessani oli ihanalla tavalla luottamusta, avoimuutta, rehellisyyttä ja turvaa. Vihdoin koin, että voin puhua mistä vaan ja luottaa että toinen kuulee, kohtaa, pitää tilaa sekä pysyy omassa voimassa ja sydän auki rakkaudessa. Puhuimme ihastuksista, fantasioista (joihin liittyi myös muita tuntemiamme ihmisiä), muiden tapailusta, erilaisista suhteessa olemisen muodoista, jne. Asioista, jotka tuntuivat edellisissä suhteissa turhan haavoittuvaisilta (toki omistaen myös oman osuuteni ja keskeneräisyyteni näissä suhteissa).

Sitäkin saa mitä ei tilaa

Suhteemme loppui n. 6 kk sitten, kun exäni halusi palata yhteen exänsä kanssa. Sitouduimme käymään entisen kumppanini kanssa eroprosessia tarvittavan pitkään ja pysymään radikaalin rehellisinä toisillemme. Muutos rakastajasta ystäväksi oli vaikea ja kipeä. Rakkaus ja yhteys jatkui, nyt vaan hahmoteltiin uutta tapaa olla toistemme elämissä – tai tapaa olla olematta!

Pitäis pitää yhteyttä vai yhteydenpitämisestä pitäminen?

Mulle on ollu supertärkeää ja eheyttävää, että on ollu ok olla paljon yhteydessä. Pääasiassa monta kertaa viikossa, vaikka luontaisia taukojakin on tullu. Jonkin verran, varsinkin vaikeissa paikoissa, kyseenalaistimme yhteydenpidon tarkoituksenmukaisuutta – näinä hetkinä opin näkemään myös aiempien suhteiden yhteyden katkaisut eri tavalla. Ei niin mustavalkoisen synkkinä kuten aiemmin. Nähden kummankin vaihtoehdon helppoudet ja vaikeudet lempeämmin.

Nyt kun katson eroprosessiamme, olen tosi onnellinen, että olemme olleet yhteydessä. Se on auttanu kumpaakin kasvamaan. Emme ole pakottaneet mitään, yrittäneet työntää rakkautta maton alle, vaan kohdanneet ihanuutta ja paskaa yhdessä yhä uudestaan ja uudestaan. Uskon, että kunnon läpikäynti on loppupeleissä helpottanu ja nopeuttanu irti päästämistä.

Rakkaudesta puhuminen ilman vanhoihin tarinoihin tai tulevaisuuden tulkintoihin jumiutumista oli yllättävän helppoa ja vapauttavaa – tämä lisäsi luottamusta antaa rakkauden muovautua meissä ja välillämme ilman parisuhdetta.

Saako yhä rakastaa?

On ollu ihanaa saada kertoa miten paljon kaipaa toista, arvostaa, rakastaa yhä sekä itkeä yhdessä tai erikseen. Myös se, että voi sanoa toista edelleen rakkaaksi, osaksi perhettä tai että rakastan sua, on ollu tärkeää ja eheyttävää – ilman pelkoa takertuvaksi tai läheisriippuvaiseksi tuomitsemisesta. Rakkaudesta puhuminen ilman vanhoihin tarinoihin tai tulevaisuuden tulkintoihin jumiutumista oli yllättävän helppoa ja vapauttavaa – tämä lisäsi luottamusta antaa rakkauden muovautua meissä ja välillämme ilman parisuhdetta. Se, että kummatkin on ollu edelleen valmiita auttamaan toisiaan, on vahvistanu sopivaa rakkaudellisen turvallista irtipäästämisen kokemusta – vaikka päädyttiin asumaan yli 5 tunnin ajomatkan etäisyydelle toisistamme.

Tuntui merkitykselliseltä tutustua ihmiseen, joka on rakkaalle ihmiselleni nyt läheisin.

Rehellisyyden rakastaminen

Radikaali rehellisyys on tarkoittanu myös sitä, että kerromme avoimesti missä menee muiden kohtaamisten ja yhteyksien kanssa. Ja, että toinen on valmis vain kuuntelemaan ja pitämään tilaa – tietyllä tavalla valmis kuulemaan kaiken – toki omia rajoja kunnioittaen. Kun exäni alkoi seurustella, halusin kuulla lähentymisen etenemisestä. Tiedän, että tää kuulostaa masokistisen hullun toiminnalta, mutta mulle oli tärkeää ettei välillemme muodostunu puhumattomia asioita tai jämähtänyttä energiaa. Asiat, jotka kummatkin vaistoaa, on mun mielestä hyvä puhua auki ja omistaa. Tapahtuuhan nää asiat (intiimiys toisen kanssa) joka tapauksessa, joten miksei niistä voisi puhua!? Tunsin itseni tärkeäksi, läheiseksi ja sopivalla tavalla rakastetuksi, kun tiesin missä exäni menee – halusin kuulla asioista mielummin ajoissa, kuin myöhemmin – vaikka helppoa se ei ollu. Puhuin myös exäni kumppanin kanssa muutamia kertoja. Tuntui merkitykselliseltä tutustua ihmiseen, joka on rakkaalle ihmiselleni nyt läheisin. Onneksi hän on hyvä tyyppi ja jollain uuden ihmeellisellä tavalla koin rakastavani myös häntä. Ihan läpällä ja pilke silmässä sain just ajatuksen, että olemme olleet erikoisessa poly-suhteessa kolmistaan, koska olin exäni elämässä oleellisena osana, vaikken enää romanttisessa mielessä.

Aluksi oli vaikeaa kertoa omista kohtaamisista naisten kanssa. Vaikka haluan kertoa niistä ja mulla on toisen lupa ja toive puhua, on se silti super vaikeaa ja pelottavaa. Pelkään loukkaavani turhaan ja pelkäsin eksäni tuomintaa: ”et oo vielä valmis deittailee”, ”pakenetko jotain”, ”sulla on liikaa vauhti päällä”… Aluksi triggeröitymistä tapahtui puolin toisin enemmän ja molemmat pääsi vierailemaan paikoissa, joissa sai todeta: ”nyt just en halua kuulla enempää, mulla tuli raja vastaan. Ehkä myöhemmin voidaan palata aiheeseen”. Lopuksi puhuimme yhteyksistä ja seksistä muiden ihmisten kanssa melkein kuin säästä – jos saa vähän liioitella!

Kun on muutaman kuukauden treenannu irtipäästämistä, on se ihmeellistä, kun se tapahtuukin vaivihkaa – kuin itsestään.

Rakkaus on kuin Barbapapa

Rakkaus on ihmeellistä – varsinkin, kun uskaltaa heittäytyä ”ei tietämisen positiosta” havainnoimaan sen muovautumista. Kuten Yeboyah Peili-biisissään sanoo: ”joka aamu sängystäni herää eri nainen” (ei siis perinteisessä macho-miesräppäri tarkoituksessa – naisräppääjä taitaa tarkoittaa itseään) – samalla tavalla on ollut upea ja mielenkiintoinen matka tiedostaa, että millainen suhteemme exän kanssa on just kunakin päivänä. Ex-termiäkin mietimme – mikä kuvaisi joustavaa suhdedynamiikkaa tätä karua ja negatiivissävytteistä sanaa paremmin. Rakkaudellinen ystäväkumppani – miten sen voisi jatkossa sanoittaa?

Muutama päivä sitten näimme livenä pitkän tauon jälkeen ja kummallakin oli oudon irtipäästänyt olo. Tällasta kokemusta ei ollu puheluissa, videopuheluissa ja viesteissä tullut aikasemmin. Kun on muutaman kuukauden treenannu irtipäästämistä, on se ihmeellistä, kun se tapahtuukin vaivihkaa – kuin itsestään. Huuli pyöreenä uuden äärellä! Kiitos rakkaudelliselle ystäväkumppanille sun suuruudesta sekä siitä, että meillä on tilaa kasvaa ja kehittyä omilla tavoillamme sekä tahoillamme toistemme sydämissä ja elämissä.

Disclaimer – vastuun vapautus

Teksti on julkaistu rakkaudellisen ystäväkumppanin luvalla. Tämä tarina on tässä kohtaa onnellisessa paikassa. En sano, että nää asiat toimii muiden elämissä. Voin vaan ihmetellä, että meille ne toimii riittävän hyvin – vaikka kyllähän asiat hulluilta paikoittain vaikuttaa! Teksti on julkaistu pari kuukautta kirjoittamisen jälkeen ja paljon on tapahtunut tässä välissä – ehkä aiheeseen voi palata myöhemmin…

Lopuksi heitän pallon sinulle: mitä hyvä ero tarkoittaa sulle?

Rakkaudella,

Aleksi

On ihan okei, että mielesi on matalalla – 7 lohtuajatusta kaamosmielelle

Moni meistä kokee pimeän ajan vaikutukset kehossa ja mielessään. Kun kehon sisäinen fysiologia muuttuu, kyse ei ole pelkästään asenteesta. Noin 1% suomalaisista kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Lisäksi 10-30% meistä kärsii lievemmästä kaamosoireilusta, jota kutsutaan myös kaamosrasitukseksi.* Kirkasvalolampusta on monelle hyötyä, samoin kehoa virkistävästä liikkeestä ja luonnossa liikkumisesta.  Ehkä vieläkin tärkeämmäksi olen itse kokenut tietoiset hyväksymisharjoitukset.

Tässä 7 lohtuajatusta Sinulle, jota kaamos juuri nyt painaa:

1. Sinulla on lupa olla väsynyt. Katso luontoa ympärilläsi, on ihan luonnollista, että energiasi ovat alhaalla.

2. Saat olla epäsosiaalisempi, jos siltä tuntuu. Mikäli yksin olo on sinulle tapa kerätä voimia, kunnioita sitä.

3. On ihan okei, että mielesi on matalalla. Sen sijaan, että soimaat itseäsi tai yrität väkisin nostaa sisäistä tunnelmaa, istu matalapaineesi kanssa. Sieltä voi nousta jotakin arvokasta.

4. Sinun ei ole pakko tykätä kylmästä ja pimeästä vuodenajasta. Keskity mieluummin siihen, miten tulet toimeen arjessa. Mikä auttaa sinua jaksamaan kaamoksen yli?

5. Sinun ei tarvitse jaksaa yhtä paljon kuin valoisaan vuodenaikaan. Missä asioissa voisit vaatia itseltäsi vähemmän?

6. Salli itsesi olla erilainen kuin kesällä. Moni metsän eläimistä nukkuu talven yli, osa vaihtaa turkkiaan. Mikset myös sinä voisi muokkaantua talven tullen?

7. Anna kaikille tunteillesi, niille synkimmillekin tilaa tulla kohdatuksi. Ehkä siten sinnittelyn ja selviytymisen tilalle voi kasvaa jotakin, mikä muistuttaa hyväksyntää.

*Lähde: Terveyskirjasto.

Teksti on julkaistu myös Susanna Jussilan Hengähdä täällä -blogissa.

 

Jokaisessa meissä asuu pieni kirjoittaja — Kirjoittaminen on turvallinen tapa sanoittaa ajatuksia ja tunteita

Kaivoin sateisena iltapäivänä pitkästä aikaa laatikosta päiväkirjani. Tai pitäisikö sanoa hetkikirjani, sillä kirjoittamiseni ei ole päivittäistä tai edes viikoittaista. Vaikeita ja ihania hetkiä, oivalluksia ja ahdistuksia on ikuistettuna näiden vihkojen sivuilla.

Hetken harmittelin, miksi kirjoittaminen ei ole ollut säännöllistä ja johdonmukaista; olisi hienoa lukea tarinallista kerrontaa menneestä elämästäni. Nopeasti ymmärsin kuitenkin, että juuri nuo satunnaiset ajatukset ja pienet huomiot olivat niitä, jotka tarvitsivat tulla kirjoitetuksi.

Kirjoittaminen on ollut aina itselleni eräänlaista terapiaa. Liian suureksi kasvanut ajatusmöykky jäsentyy lauseiksi, sanoiksi ja sitä kautta murenee pieneksi ja mitättömäksi. Päivittäisiä havaintoja, tunnetiloja ja pohdintoja on antoisaa lukea jälkikäteen — aika kultaa muistot, muttei kirjoituksia. Jyrkimmät alamäet ja suurimmat onnistumiset ikään kuin laimenevat tunnetasolla ajan kanssa, kirjoitusten kautta voi päästä käsiksi menneen raadollisiin ahdistuksen purkauksiin ja pirskahteleviin onnistumisiin.

Kirjoittaminen sopii kaikille, kokeile! Haastankin sinut kirjoittamaan, kalenterin nurkkaan, puhelimen muistioon tai erilliseen päiväkirjaan. Alkuun kirjoittaminen voi tuntua kankealta, typerältäkin, mutta jatka vain rohkeasti. Voit ottaa tavoitteeksi kirjoittaa esimerkiksi joka aamu tai ilta kuukauden ajan, mikä vain sopii arkeesi parhaiten. Voit sopia, että kirjoittaa tarvitsee vain pari hassua lausetta. Ehkä voisit haastaa myös jonkun lähipiiristäsi mukaan?

Kun kirjoittamisesta tulee luonnollinen tapa, saattaa se jäädä arkeen pysyväksi elementiksi — vaikkei joka päivä, edes toisinaan. Kun sanaisen arkkunsa aukaisee, voi huomata, että sitä on vaikea sulkea. Eikä tarvitsekaan, sillä kirjoittaminen on turvallinen tapa sanoittaa ajatuksia ja tunteita ilman, että kukaan pääsee väheksymään tai keskeyttämään.

Onko kirjoittaminen sinulle luontainen tapa jäsentää ajatuksia? Jos et tiedä, olisitko valmis kokeilemaan?

Nämä 3 asiaa jokaisen terveyttä arvostavan on hyvä tietää

Olen halunnut jo pitkään kirjoittaa aiheesta ”Kuinka vahvistaa omaa vastustuskykyään luonnollisesti”

Asia, josta ennen osasin kirjoittaa välittömästi, muuttui asiaksi, josta en voi enää kirjoittaa. Koska, jos keskityn erilliseen kehon mekanismiin, minulla tulisi ymmärtää sen vaikutus, toisiin erillisiin mekanismeihin kehossa. Ja silloin tajusin, että en enää ajattele ihmisyyttä sillä tavalla. Ne ketkä tutkivat erillisiä osia, ovat valtavan tärkeässä roolissa, koska silloin voi syventää yksittäistä kehon toimintaa, jota voi tutkia sitten osana kokonaisuutta. Ja heiltä pyrin ammentamaan jatkuvasti ajatuksia, myös omaan ajatteluuni kehon toiminnoista.

Tässä on siis minun näkemykseni, ”Kuinka vahvistaa ihmistä, osana koko kokonaisuutta” – teema, joka tuntuu minun alueeltani, tänä päivänä enemmän, kuin koskaan ennen.

Eli, tässä tulee. Oletko valmis? Varaa hetki lukuun ja tutki, mitä sinussa herää.

Perusteet terveyteen

1. Elinvoimaa kehostasi

Minun näkemykseni mukaan ihminen ei ole hauras ja jokaiselle pikku pöpölle altis, vaan ihmisen perus ja synnyinoikeus on terve, elinvoimainen ja rakkauteen kykeneväinen. Ihmistä ei siis tarvitse suojella ulkoiselta maailmalta, vaan varustaa ja antaa parhaat mahdolliset eväät siihen, että ihminen pystyy kohtaamaan ulkoisen ympäristön.

Jatkuva steriiliin ympäristöön pyrkiminen ei ole mielestäni mitenkään toivottavaa.

Voi miettiä lähestymiskulmaa, jossa elämää tuetaan, eikä taistella sitä vastaan jatkuvasti. Hyväksyä elämän lainalaisuuksia ja sitä, että eletään isommassa kokonaisuudessa, muiden eliöiden kanssa, ei niistä erillään. Pistää resursseja enemmän siihen, että kuinka saadaan elämää tuettua ja vahvistettua, eikä pelkästään pelastettua sairauksista. Me pystymme pelastamaan äärimmäisistä akuuteista onnettomuuksista ihmisiä, mutta pystymmekö ylläpitämään terveyttä tukevaa ilmapiiriä?

Harvoin vielä mietitään sitä, että ”mitä kokonaisuudessa on epätasapainossa ja miten voisin tukea elämää ja ekosysteemiä sisälläni kaikista parhaiten”. Kuinka paljon meillä olisi enemmän hyvinvointia, jos keskittyisimme myös yksilön, yhteisön ja luonnon hyvinvointiin ennalta, ei ehkäisevästi, vaan tukevasti?

2. Mielen vaikutus

Se, millä uskomuksilla katsomme omaa olemassaoloamme, vaikuttaa meidän mielemme kautta suoraan meidän kehoomme ja sitä kautta myös konkreettisiin asioihin, joita teemme, tai emme tee, arjessamme.
Jos uskon, että keho on hauras, tulen myös toimimaan sen mukaisesti. Mikäli uskon, että se on vahva, terve, elinvoimainen, teen yleensä myös toimia, jotka tukevat tätä ajatusta. Niinpä ihan ensimmäiseksi on hyvä miettiä sitä, miten näet oman kehosi tässä kosmisessa maailmankaikkeudessa? Tai jos se tuntuu liian isolta, niin miten näet oman kehosi lähikauppasi kulmalla?

3. Perusturva

Se, kuinka turvassa olemme, vaikuttaa siihen, kuinka maailman koemme. Tämä näkyy tänä vuonna hyvin eri tavoilla, eri ihmisillä. Osa pitää maskia jatkuvasti, osa ei koskaan. Osa hamstraa ruokaa, toinen ei ollenkaan. Yksi eristää itsensä ihmisistä, toinen etsiytyy heidän seuraan. Mitä näillä kaikilla on yhteistä, on perusturvan hakeminen. Sen takia en näe, että toimimme eri tavoilla.

Näen erillisyyden sijaan paljon samankaltaisuutta, yhtenäisyyttä ja samassa hetkessä elämistä. Tarvetta kokea turvaa, rakkautta ja nähdyksi tulemista.

Mutta mikä on erilaista, on se, kuinka hankimme ja mistä saamme perusturvan kokemista. Sen takia, en näe hirveästi järkeä siinä, että keskustellaan siitä, mikä on paras lähestymistapa, koska se vaihtelee yksilöllä. Mikäli ihminen viedään perusturvasta pois, hän kokee helposti turvattomuutta.

Ja kun koetaan pitkään turvattomuutta, niin se tuo kuormitusta keholle ja tätä kautta altistuu monille ulkoisille tekijöille suuremmin. Sen takia pelko vaikuttaa perusturvaan, niin suuresti. Mitä enemmän pelkoa, sitä vähemmän perusturvaa. Mitä vähemmän perusturvaa, sitä enemmän tarvetta korjausliikkeille, jotta kokisi taas turvaa. Silloin vahvan tunteen saattelemana saatamme turvautua nopeisiin ratkaisuihin, jotta kokisimme taas turvaa.

Tänä vuonna, ensi vuonna ja kymmenen vuoden päästä, olisi hyvä pysähtyä miettimään näitä kolmea ensimmäistä teemaa, terveyden linsseillä.

Kuinka vahvasti uskon siihen, että olen turvassa? Kuinka vahva on kehoni ja kuinka paljon pystyn siihen luottamaan? Mitkä asiat tuovat minulle turvan kokemista ja mitkä vievät sitä? Miten oma mieleni toimii arjen keskellä? Näkeekö mieleni siellä jatkuvia uhkia ja pelkoja, vai mahdollisuuksia ja tilanteita, joissa voi vahvistua? Missä tilassa kehoni on nyt ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että se on kyseisessä tilassa? Voinko tehdä asialle jotain? Voinko vahvistua, tulla terveemmäksi, lähemmäs itseäni?

Nämä tulevat vaikuttamaan myös kehollisesti siihen, mitä hormoneita, välittäjäaineita ja tiloja keho luo. Keho ja mieli ovat yksi ja sama paketti. Ja lyhyt vastaus minun näkökulmasta – aina voit vaikuttaa ja tukea kehosi terveyttä – usein se vaatii tosin pientä hienosäätöä ja työskentelyä myös mielen, tunteiden ja uskomusten kanssa.

Terveyden tukipilarit

Oletpa sitten mitä ikäpolvea tahansa, edustatpa (tai et edusta) mitä sukupuolta hyvänsä tai tulitpa mistä tahansa maailmankolkasta, sinuun vaikuttavat tietyt lainalaisuudet. Paljon puhutaan nykyään siitä, kuinka jokainen ihminen on yksilö ja häneen on siis oltava yksilöllisiä lähestymistapoja terveyteen. Joo, osittain pienissä asioissa, mutta suurimmalta osin, isossa kuvassa, täysin samat asiat vaikuttavat meihin. Niin paljon, kuin me halutaankin yksilöllisyyttä, tässä yksilöä korostavassa ajassa – meihin vaikuttavat tasan samat lainalaisuudet.

Tässä mielestäni tärkeimmät:

  • Uni

Uni vaikuttaa meihin kaikkiin. Jos halutaan olla terveitä ja elinvoimaisia, jokainen tarvitsee palauttavaa, uudistavaa, korjaavaa ja puhdistavaa unta. On ollut itselle tosi selkeää huomata, että aina, kun on tullut jotain taudintynkää, niin siihen on liittynyt huonoa unta. Lapset pitää hereillä tai sairastavat tai jostain muusta syystä ei saa useampana yönä hyvää unta, niin silloin keho on alttiimpi monille epätasapainotiloille, joista voi mm. saada vaikka pienen flunssan.

  • Ulkoilma

Me olemme tulleet linjastosta, jossa olemme metsästäneet ja keräilleet kymmeniä ja taas kymmeniä vuosituhansia. Olemme eläneet luonnon kanssa huomattavasti syvemmin, koska se on ollut meidän elinehto. Olemme olleet suorassa yhteydessä luontoon, kasveihin, sieniin, eläimiin ja ulkoilmaan. Tässä kokonaisuudessa elää tolkuton määrä bakteereja, viruksia, sieniä ja erilaisia pieneliöitä. Samassa sopassa, jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Vuorovaikutus, josta seuraa väistämättä geneettisiä päivityksiä ja jatkuvaa mukautumista ihmiselle, ympäristön luomasta ärsykkeestä. Sen takia tai juuri siitä syystä, olen itse valinnut polun, jossa pyritään vahvistumaan siinä ympäristössä missä päättää elää.

Sen sijaan että yrittää eristää itseään siitä, altistaa ja mahdollistaa keholle mukautumisen erilaisiin ärsykkeisiin. Vahvista itseäsi siinä ympäristössä, missä haluat elää.

Nykyään tiedetään se, kuinka ympäristö vaikuttaa meidän terveyteemme. Ympäristö antaa signaaleja, merkkejä keholle, joihin se reagoi tai mikäli signaalit uupuvat, ei reagoi.

Ympäristön vaikutus meihin on valtava ja uskon, että seuraavat vuodet paljastavat enemmän sitä, kuinka ilman laatu, jatkuva ärsykkeiden määrä, muuttuvat sosiaaliset rakenteet, ulkoilman vähäinen saanti, auringonvalon vähäinen saanti ja vähäinen vuorovaikutus kasvien, eläinten, maaperän bakteerien, virusten ja sienten kanssa, vaikuttaa meihin.

On päivän selvää, että emme voi elää ilman luontoa, mutta luonto voi elää vallan hyvin ilman meitä. Me emme ole kaikkeuden keskipiste, vaikkakin se kokijalle itselleen voi siltä välillä tuntua. Maailma ei ole olemassa meitä varten, mutta me voimme elää maailmassa ja olla siinä hyvin mukana. Ulkoilma on osa tuota kokonaisuutta.

Ruuan ja veden laatu vaikuttavat suuresti meidän terveyteemme. Ruoka olkoon lääkkeesi ja lääke ruokasi, toteaa vanha sananlasku. Me koostumme vedestä isossa määrin, joten sen ja ruuan laatu on vaikuttamassa meidän hyvinvointiin joka päivä.

Jatkossa tullaan varmasti näkemään sitä entistä enemmän, kuinka maaperä ja bakteeristo, sekä käytetyt (tai ei käytetyt) myrkyt, vaikuttavat ruuan vaikuttavuuteen kehossamme. Mikäli maaperä on terve, eikä siellä käytetä turhia myrkkyjä, se antaa ruualle terveemmän kokonaisuuden, jota me sitten pääsemme nauttimaan. Laatu koostuu maaperän, veden, ilman laadun ja viljelyperiaatteiden yhteispelistä.

  • Kuormituksen tasapainottaminen

Kun elimistö on jatkuvassa kuormituksessa, se ei pääse palautumaan, uudistumaan ja puhdistautumaan optimaalisella tavalla. Kun elimistö saa säännöllisesti palauttavia hetkiä, kaikki edellämainitut pääsevät toteutumaan.

  • Yksinäisyys, yhdessä kokeminen ja yhteys yhteisöön

Mikäli valitsen eristäytyä ympäristöstäni, missä elän, se tarkoittaa eristäytymistä myös muista ihmisistä.

”Lukuisissa, satoja tutkimuksia yhdistelevässä meta-analyyseissa on toistuvasti osoitettu, että sosiaaliset suhteet ja niiden laajuus ovat tärkeimpiä ennenaikaiselta kuolemalta suojaavia tekijöitä. Niiden painoarvo on jopa suurempi, kuin esimerkiksi normaalin painoindeksin, tupakoimattomuuden, kohonneen verenpaineen lääkehoidon tai raittiuden, jotka myös suojaavat ennenaikaiselta menehtymiseltä merkittävästi. Ihmisen mieli ja ruumis tarvitsevat läheisiä ihmissuhteita voidakseen hyvin.”

Lauri Nummenmaa kirjassa Tunnekartasto – kuinka tunteet tekevät meistä ihmisiä

Henkilökohtaisesti koen, että paras tapa valmistaa itseään maailmalle, missä elää, on luoda merkityksellisiä ihmiskontakteja ja pyrkiä saamaan vähintään seitsemän halausta päivässä läheisiltä ihmisiltä, esimerkiksi oman perheen kanssa.

Tämä vuosi on osoittanut sen, että me emme ole tasapainossa ympäristön kanssa tai ympäristö, jota muokkaamme, ei ole tasapainossa ja luonnollisessa tilassa enää. Mikään yksittäinen lääke, lisäravinne, yrtti tai synteettinen aine, ei tule muuttamaan sitä tosiasiaa, että me emme ole tasapainossa itsemme, toisten ihmisten ja luonnon kesken. Ja se on myös osoittanut sen, että me voimme olla ja mennä kohti tasapainoisempaa olemisen tilaa kohti.

Kysyn itseltäni kysymyksen, luotanko elämään, luotanko kehooni ja sen kykyyn mukautua? Ellen, niin miksen, mitä voin korjata ja tehdä toisin, että luotan. Mikäli jo nyt luotan, niin kuinka vahvistan ja tasapainotan olemistani entisestään? Tehdään valintoja, jotka kasaavat ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä ja tasapainoisempaa olemista, mikäli haluamme täällä pallolla elää toistemme kanssa. Itse ajattelin sen valinnan tehdä, elää, kokea ja nauttia ihmisistä, luonnosta ja yhteydestä suurempaan viisauteen.

Voimia jokaiselle matkalle, riippumatta uskomuksista, valinnoista tai tämän hetken tilasta.

Näihin teemoihin paneudun syvällisemmin uudessa juuri julkaistussa kirjassani ”Paluu Juurille – tunneyhteydessä luontoon kirjassani.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image