Kun sanon, ettet ole menneisyytesi summa, se ei tarkoita, etteikö suuri osa meistä eläisi vahvasti elämää, joka muodostuu menneisyyden jatkumoksi. Kun jollain lailla on aina tehnyt tai ajatellut, sen toistaminen käy kuin itsestään. Suunnan muutos ja uuden omaksuminen voi sen sijaan tuntua vaikealta ja raskaalta.
Silti totuus on, että jokaikinen päivä, kun heräämme, menneisyys pyyhkiytyy meistä pois ja olemme uusia. Vain mieli kahlitsee meitä vanhaan. Vain ajatus.
Kun heräämme uuteen päivään, emme tietenkään ole kuin vastakuoriutuneita linnunpoikasia ilman tietoa asioista ja tapahtumista. Ei, olemme fenix-lintuja. Kokeneita, kärsineitäkin, mutta parhaimmillaan menneet hyväksyviä, sen mukaan eläviä, ja siten mieleltämme kevyitä ja tyhjiä. Ilman tarvetta syyttää tai syyllistyä. Ilman loputonta vaihtokauppaa ja uhrausta vain siksi, että ensimmäinen uhraus tapahtui joskus kauan sitten, ja sieltä ketju alkoi punoutua näihin päiviin.
Fenix-lintuina ymmärrämme vapautemme ja elämän ainutlaatuisuuden. Emme hukkaa enää aikaa siihen, miltä vaikutamme jonkun muun silmissä.
Vaikka muutos tapahtuu hitaasti, on silti väistämätön totuus, että jokaikinen aamu olemme hieman enemmän fenix ja hieman vähemmän kärsimyx.
Prosessin tuska
Kun tuomme tietoisuuden mukaan prosessiin, voi muutos tosin olla nopeaakin. Kun haluamme vapautua menneisyydestä, meidän on kohdattava se kivulias tosiasia, että usein vain meidän omat pelkomme, mukavuudenhalumme tai riippuvaisuutemme pitävät meitä kiinni vanhassa toimimattomassa. Ilman tämän hyväksymistä asiat etenevät hyvin hitaasti, silti kohti samaa lopputulosta.
Muita vaihtoehtoja ei ole, sillä vaikka toiset ihmiset odottaisivat tai ajattelisivat mitä tahansa, on vapaus jatkuvasti saatavilla. Vapauden vastakohdan, vankeuden, voi todellisuudessa määrätä vain ihminen itselleen.
Sama pätee haitallisiin uskomuksiin. Vaikka haitallinen uskomus olisi maailmanlaajuinen, on siitä vapautuminen sekä mahdollista että vain itsestämme kiinni. Maailman tai ympäristön muutosta se ei (onneksi) vaadi. Riittää, kun itse uskomme itseemme ja totuuteemme. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä tai ymmärtää.
Tarinat ja tabut
Et ole menneisyytesi summa, mutta saatat silti vahingossa kantaa mukanasi voimakasta tarinaa siitä, kuka olet ja millainen olet. Kaikki siitä ei välttämättä ole totta, mutta jälleen kerran vanhan vavisuttaminen saattaa aiheuttaa tuskaa.
Kulttuurisidonnaiset tabut elävät voimakkaina ja määrittelevät sitä, millainen “hyvän ihmisen” tulee olla, ja mitä hän ei ainakaan saa tuntea, ajatella, saati tehdä.
On selvää, ettei “hyvää ihmistä” ole olemassakaan.
Ensinnäkin tunteet ovat spontaaneja reaktioita asioihin, ja niihin on aina syy. Toiseksi, kukaan ei säteile pelkkää valoa, vaan meissä kaikissa syntyy myös pimeää, kuten vihaa, jonka tehtävä on mm. suojella oikeudenmukaisuutta. Kolmanneksi, ajatus on energiaa, teon esiaskel. Hyvyys ei ole sitä, että ihminen toimii tuntemuksiensa vastaisesti ja esim. pitää yhteyttä johonkuhun, johon ei todellisuudessa haluaisi.
Toki joskus tunteiden vieminen teoiksi on väärin: on parempi ettei lyö toista, vaikka siltä tuntuisi. Se ei kuitenkaan poista aggressiota sisältämme, joka on aito asia. Emme ole ajatuksiamme tai tunteitamme “parempia”, vaikka joku keksi joskus esittää niin. Olemme totuus, eikä tuo totuus ole hyvä saati huono. Se vain on.
Kun ymmärrämme tabut vain jonkun luomiksi ajatuksiksi, jotka eivät ole totta, vapaudumme menneestä ja meitä ohjanneista näkymättömistä raja-aidoista. Tabuja löytyy aivan joka puolelta. Ystävyyssuhteista, lapsi-vanhempisuhteista, parisuhteesta, seksuaalisuudesta, vastuullisuudesta, hyvän ihmisen määritelmistä jne.
Joitain niistä menneisyyden asioista ja uskomuksista, joista olen vapautunut tai vapautumassa:
- Että minä olisin kärsijä, en voittaja.
- Etten yksin olisi kokonainen.
- Että tarvitsen rakkautta ulkopuolelta. (Se tulee sisältä!)
- Että olen pieni ja heikko. Suorastaan toimintakyvytön.
- Ettei minulla ole yhtäläistä oikeutta määrätä tai ilmaista mielipiteitäni.
- Että minun täytyy uhrautua.
- Että olen erinomaisen “hyvä ihminen”.
- Etten tunne vihaa.
- Ettei minun tarpeillani ole väliä.
- Että tehtäväni on kannatella ja tukea vaikeita ihmisiä.
- Että toisten ihmisten tunteet ovat vaarallisia ja kertovat minusta (vihaisuustrauma).
- Etten olisi kaikin puolin itsenäinen, menestyvä ja onnellinen.
- Että minun kannattaa tyytyä puolivillaiseen.
- Että minun pitäisi toimia, kuten aina ennenkin, eikä muutos olisi aivan yhtä OK.
Traumat
Et ole menneisyytesi etkä edes traumasi. Toki traumat voivat olla voimakkaita ja tuntua siksi kuin osalta itseä, mutta se ei ole totta. Usein kyse on voimakkaista tunnereaktioista, jotka ovat jumittuneet kehoon. Kehoon, joka odottaa palautumista normaalitilaansa. Turvaan ja rauhaan. Iloon, onneen ja omaan voimaan. Traumojen kohtaaminen ja uuden rauhan integroiminen ovat askelia kohti vapaata tulevaisuutta.
Vaikka sota olisi päättynyt jo kauan sitten, meidän on päätettävä se myös sisällämme. Muuten elämme todeksi menneisyyttä.
Vapaudu kokonaan
Moni kokee menneisyydestä vapautumisen olevan helpompaa asteittain. Suostun enää joka toinen kerta, sitten vielä harvemmin. / Sanon tästä yhdestä asiasta, mutta kaikesta en.
Osittainenkin vapautuminen vanhasta on hienoa, mutta joskus on hyvä huomata, että pelot ovat sitä itseään eivätkä muuksi muutu. Pelkojen ei tarvitse poistua ensin. Joskus on vain hypättävä se benji.
Oma kokemukseni on, että pelot poistuvat vasta kokemusten myötä. Monikossa. Vapautuminen vaatii siis sopivaa riskinottoa. Harkittua, mutta silti rohkeaa.
Jos loikattuasi tunnet itsesi maailman paskimmaksi ihmiseksi, ei aikaa ole todennäköisesti kulunut vielä riittävästi ja vanhat tabut jylläävät.
Muista silloin: Sinä olet totuus, kaunis ja arvokas olento. Älä koskaan usko mitään muuta. Koska minä sanon niin.
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
