Sanotaan, että kiltit, hyväntahtoiset, herkät, avuliaat ja ylikontrolliin taipuvaiset ylisuorittajat sanovat liian usein kyllä. On helpompi myöntyä kuin pitää puoliaan, sillä rajojen piirtäminen on työlästä, vaikeaa ja jopa tuskallista. On kuitenkin vielä … Lue lisää
Avainsana: Rivien väleissä
Onko kaikki aina sinun harteillasi? – 10 merkkiä, että olet liian tunnollinen
Monen suorittajan pinnan alla voi piillä sekoitus kiltteyttä, perfektionismia, ylikontrolliin taipuvaisuutta sekä sotkuinen mytty häpeän ja riittämättömyyden tunteita. Suorittajat ja sitä kautta väsyjät ovat usein myös erittäin tunnollisia. Sellaisia, joilla tunnollisuus on … Lue lisää
Sinä väsynyt, jaksathan sanoa ei?
Törmään jatkuvasti arjessani siihen, miten osaisin latoa itselleni rajoja. Miten kaitsea innostuneisuutta, tunnollisuutta, huolestuneisuutta, murehtimista, suorittamista? Väsymistä. Sanon monta kertaa itselleni ja toisille kyllä, kun oikeastaan oman hyvinvointini kannalta pitäisi sanoa ei. … Lue lisää
Ihminen kasvaa vaikka väkisin, mutta aina ei tarvitse kehittyä ja olla parempi
Kukaan ei pysy samanlaisena koko elämäänsä nuoruudesta vanhuuteen. Joidenkin muuttuminen, kypsyminen ja kasvu tapahtuvat hiljaa multaa ja aurinkoa hyväillen. Kasvu on hienovaraista ja hellää; kuin hymyyn sulavat kasvot, joiden sisään avartuu kasvava … Lue lisää
Haavoittuvuuden paljastaminen on tie syvempään ihmissuhteeseen
”Nuotiolla istuessa sielut aukeavat. Sellaisia paikkoja ei ole montaa.” Näin minulle sanottiin hiljattain. Se on totta. Sieluja aukeaa tietyissä paikoissa enemmän kuin muualla: nuotioilla, kävelylenkeillä, kallioilla, metsissä, pikkutunneilla baareissa, sängyissä rakastelun jälkeen … Lue lisää
Jos elää yksin, onko silti olemassa?
”Jos puu kaatuu ja sitä ei kuule kukaan, kuuluuko siitä ääni?” Kaikki tuntevat tämän kysymyksen. Entä jos elää elämäänsä yksin, onko silloin kuitenkin olemassa? Tähän lähes kaikki vastaavat, että tietenkin on. Joku … Lue lisää
Jokaiselle tulee aika ajoin tarve tarkistaa elämänsä suunta – se voi olla läheiselle pelottavaa
Välillä jäsennän elämää palikoiden kautta. Tiedäthän ne lasten puukuutiot, joissa on kirjaimia kyljissä. Koen, että abstraktista hyhmästä, kuten vaikkapa arvoista ja tavoitteista, saa paremman otteen, kun ne pukee mielessään konkretiaksi. Kun elämän … Lue lisää
Suorittaja voi oppia hellittämään ja riittämään itselleen sellaisena kuin on
”Lähdin lapsuuden kodista selässäni reppu ja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni. Ja aina oli tulos: Ei riitä, ei riitä. Kauan uskoin mittaani. Sitten löysin uuden. Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin. Silloin tajusin, … Lue lisää
Ilo voi löytää myös pimeään ja elämän mustiin hetkiin
Muistathan ilon? Sen, joka pursuaa säteinä silmistä, hymykuoppina poskista ja tirskuu ulos valkoisista hampaista? Sen, joka kuuluu pörisevinä mahapieruina, ja tulee todeksi keltaisina leskenlehtinä, syksyisinä lehtikasoina tai odottamattomina kehuina ja tunnustuksina. Ilon … Lue lisää
Kaikki herkät eivät ole hiljaisia runotyttöjä – reipas ja äänekäs ekstroverttikin voi olla herkkä
Muistan ihmetelleeni pari vuotta sitten, miksi erityisherkkiä on yhtäkkiä lehtien sivut, työpaikat ja ystäväpiirit pullollaan. Miksi yhtäkkiä niitä, jotka kuulevat äänet kovempina, näkevät valot kirkkaampina ja tuntevat vaatteet kutittavampina on kaikkialla? Niitä, … Lue lisää
Katastrofin pelko estää elämästä – tuntemattomaan on pakko luottaa, vaikka huomisesta ei tiedä
Lapsellani on vähän kuumetta. Hän kömpii yöllä viereeni ja köpsäyttää lapsenlämpimän kehonsa kainalooni, maiskauttaa kieltään ja jatkaa uniaan. Lapsi on jo sen ikäinen, ettei kovin usein enää tule, mutta kipeänä ja öisin … Lue lisää
Mitä opetti se kevät, kun meidät suljettiin koteihin? Muutos arjessa sai katsomaan kaikkea sitä, mikä on lähellä
Maailma horjuu nyt entisen ja uuden liepeillä. Outo kevät on takana ja lomalla ehtii ajatella. Uhka tuntuu olevan hetken poissa, mutta varjoissa kai väijytään. Miksi minusta tuntuu, että en haluaisi syksyn sittenkään … Lue lisää
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
