On ymmärrettävää, että vihan tunne pelottaa monia, koska se tuntuu usein vieraalta ja siihen liittyy monia väärinkäsityksiä. Vihaa pidetään usein negatiivisena ja jopa kiellettynä tunteena, jolloin tarkoitetaan vihan ilmentymistä epäterveellä tavalla. Terve viha on kuitenkin täysin eri asia.
Terve viha on aggressioenergiaa ja elinvoimaa
Jotta vihan tunteen kanssa voi ystävystyä, on ymmärrettävä vihan alkemiaa. Vihan tärkeä rooli avautuu, kun ymmärrämme kehityspsykologiaa ja vihan merkitystä osana itsenäistymis- eli individuaatioprosessiamme.
Onnellinen ihminen on kokonainen, autenttinen ihminen. Carl Jung on sanonut: ”I´d rather be whole than good”. Emme voi olla autenttisia ilman yhteyttä kaikenlaisiin tunteisiimme ja erityisesti vihan tunteeseen. Emme voi olla myöskään aidosti olemassa ja ottaa vastuuta omasta elämästämme ilman yhteyttä vihan tunteeseen.
Viha, kuten kaikki muutkin tunteet, ovat energiaa. Viha on aggressioenergiaa. Sanan ”aggressio” kaiku on nykyään negatiivinen, vaikkakaan se ei ole lainkaan sanan alkuperäinen tarkoitus. Sana ”aggressio” tulee latinankielen sanasta ”adgradior” ja se tarkoittaa ”lähestyä jotakuta tai kääntyä jonkun puoleen”. Vastasyntynyt vauva kääntyy vaistomaisesti aggressioenergian avulla kohti äidin rintaa. Myöhemmin, uhmaikäisinä eli eriytymisvaiheessa, alamme aggressioenergian avulla eriytyä äidistä.
Vihan omistaminen on kypsyyttä ja suurinta rakkautta
Lapselle on tärkeää saada tulla nähdyksi ja hyväksytyksi kaikenlaisten tunteidensa kanssa. Tämä vaatii vanhemmalta tunnetietoisuutta eli kypsyyttä. Lasta ei saa jättää yksin kiukku- tai raivokohtausten kanssa eikä häntä saa koskaan häpäistä. Kypsä, oman vihansa omistava aikuinen osaa luonnostaan tukea aggressionsa kanssa hämillään olevaa lasta. Rajat ovat rakkautta ja lapsen voiman kunnioittaminen on suurinta rakkautta.
Kun lasta tuetaan hänen itsenäistymisprosessissaan eri ikävaiheissa, hänelle muodostuu terve suhde vihaan. Terve viha on vapaasti virtaavaa aggressioenergiaa, joka tukee rakkautta ja kasvua. Se on elinvoimaa, elämänenergiaa, innostusta ja omaa tahtoa, joka on kaiken luovuuden ja hyvinvoinnin lähde. Terve viha antaa meille kyvyn kuulla omat tarpeemme, halumme ja rajamme. Terve viha antaa meille luvan olla olemassa ja rakastaa itseämme.
Jos lasta ei tueta hänen individuaatioprosessissaan eli hän ei tule nähdyksi tunnetasolla, hänen on vaikea eriytyä vanhemmistaan ja arvostaa omaa autenttista voimaansa. Jos häntä ei hyväksytä oman voimansa ja haavoittuvuutensa kanssa, hän oppii häpeämään omaa aggressiotaan. Tämän seurauksena hänessä oleva tuli ja kipinä hiipuvat ja hän piilottaa siten osan itsestään.
Tukahdutettuna terve viha muuttuu epäterveeksi vihaksi
Kun aggressioenergia ei saa ilmentyä terveellä tavalla, siitä seuraa aina ongelmia. Kun viha pitää tukahduttaa, se patoutuu ja muuttuu epäterveeksi vihaksi. Silloin viha naamioituu ja tulee esiin epäterveillä ja joskus hyvin kieroilla tavoilla. Energia ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Epäterveen vihan ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi liiallinen tai epäaito kiltteys, miellyttäminen, passiivis-aggressiivisuus, katkeruus, kateus, kostonhimo, juoruilu, yli- tai alivastuullisuus, henkinen ja fyysinen väkivalta ja rajattomuus. Mitä varhaisemmin, mitä enemmän ja mitä pidempään vihaa on pitänyt tukahduttaa, sitä häiriintyneimmillä tavoilla se ilmenee.
Epäterve viha viestittää aina rakkauden puutteesta ja pahimmillaan syvästä hylätyksi tulemisen haavasta. Kun saamme olla olemassa ja meidät nähdään ja hyväksytään autenttisina ihmisinä, voimme hyvin ja suhde vihaan on terve – ja terve viha on tukenamme. Terve viha on siis ihana tunne. Vihatyöskentely on rakkaustyöskentelyä, jota on tehtävä, jos vihan tunne tuntuu vieraalta ja pelottavalta. Sinulla on lupa olla olemassa ja voida loistavasti!
