Pyysimme teitä mainosyhteistyössä Tammen kanssa jakamaan Facebookissa ja Instagramissa rakkaimman muiston isovanhemmasta.
Laita taustalle soimaan Lotan ja papan koskettava laulu, ja lue, miten isovanhempiemme elämä koskettaa elämäämme vielä tänäkin päivänä <3
Tällaisia lämmittäviä ja koskettavia muistoja kulkee sydämissänne isovanhemmista:
- Ukin polvella kiikkustuolissa pienenä tyttönä ja suolakalakeksejä herkutellen.
- Muistan aina, kuinka mummuni kanssa hänen ohjeistuksellaan keräilimme luonnosta kasveja ja liotimme niitä vadissa ja lopuksi liottelimme jalkojamme tuossa vedessä, sen aikainen jalkojen spa-hoito maaseudulla.
- Papan kasvimaa ja kehotus: “sieltä vaan herneitä syömään” 💚 Mummojen ruoan laiton seuraaminen ja rakkaus luontoon seuraa mukana jatkuvasti “metsä on minun kirkkoni” 🙏
- Poltin kerran silitysraudalla kalliin juhlahameen pilalle ja mummi sanoi, että ei rättien perään kannata itkeä.
- Mummoni ❤️ Hän ei koskaan kieltäytynyt viettämästä aikaa kanssamme❤️
- Toinen mummuistani aina käytti jokaista lastenlasta “humputtelemassa”. Ollaan mm. Käyty kattomassa teatteriesityksiä, potnapekka-ajeluilla, elokuvissa, erilaisissa lasten tapahtumissa, maalailtiin sormiväreillä, mökillä oli erilaista tekemistä jne. Se yhdessä tekeminen oli aivan parasta ja ne muistot on niin lämpimiä ja rakkaita. 💕
- Yleensäkin kaikki mummulassa vietetyt hetket, kaikki ukin kanssa tehdyt kalareissut järvelle. Yksi on jäänyt mieleen; kauniina kesäpäivänä istuimme veneessä ja historiasta kiinnostuneena kysyin ukilta, kuka voitti sodan. Ukki oli hetken hiljaa ja vastasi, “sodassa ei ole voittajia“. Olin tapahtumahetkellä ehkä n. 7-8-vuotias ja silti hetki on kirkkaana mielessä. Tottahan ukki puhui: sodassa ei ole voittajaa.
- Näitä olisi loputtomiin: kaiken kaikkiaan he tarjosivat minulle lapsuuden kasvuympäristön, jossa omenapuut kukkivat ja ruoho oli vihreää. Mummulla oli mun Vihervaara ❤️
- Isovanhemmat ovat kaikki olleet minulle tosi tärkeitä. Osan heistä menetin jo lapsena. Ukkini, joka eli 92 vuotiaaksi, oli teräsmies. Eräänkin kerran lukiossa ollessani hän tuli flunssaan ja kuumeeseen. Menin hänen luokseen yöksi “vahtimaan” hänen vointiaan. Joka aamu oli potilas tehnyt koululaiselle luksusaamiaisen. Oli vaniljaletuista lähtien kokannut minulle kaikkea. Siinä ei auttanut mitkään puheet, kun yritin käskeä häntä lepäämään eikä passaamaan minua. 😍
- Mummu vei mustikkametsään, ihan siihen mummulan viereen. Siinä keräillessä hän kysyi: ” Sanna, kerropa nyt mitä ihan oikeasti sinulle kuuluu.” Ikää myöten tunnen yhä enemmän samankaltaisuutta mummun ja mun välillä, se maailma jonka hän rakensi, on edelleen paikka, johon vertaan monia asioita ja arvoja tänä päivänä. 💛
- Mummin kanssa vanhasta laulukirjasta laulaminen (johon itse oli kirjoittanut laulujen sanoja). Mummi lohdutti aina: “Kerro mulle kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.” Tuo lause tulee usein mieleen.
- Pappan kanssa vietetyt hetket mökillä, kaloja savustaen ja häneltä saadut ohjeet elämäntaipaleelle, tärkeimmän näytti esimerkillään, kuinka näyttää tunteet ja lämpö rakkaita kohtaan ❤️
- Äidin isä, pappa, oli lapsena mulle tosi rakas. Minusta ihaninta oli mammalassa kiivetä syliin, kun pappa kiikkui keinutuolissa. Istuin siinä korva papan rintaa vasten ja kuuntelin, kun papan sydän pompotti. Siinä oli turvallista olla.
- Kun jo muistisairas pappa ja minun pikkukeskosena syntynyt poika ovat kuin kaksi marjaa, ja heidän välillään on joku aivan omanlaisensa yhteys ❤️ Minimies säästeli ensi askeleensakin papan nähtäväksi ❤️😍
- Mummin tärkein neuvo oli, että elämästä pitää nauttia. Monet kerrat nautin hänen kanssa elämästä erään ihanan kaupungin torilla. Söimme jäätelöä ja seurasimme torielämää.❤️
Papan kanssa kahvilla -kirja kertoo papan koskettavan tarinan, ja herättää samalla muistoja omista isovanhemmista.
Lotta ja pappa -kaksikko on valloittanut suomalaisten sydämet sosiaalisessa mediassa, jossa he laulavat yhdessä vanhan ajan sävelmiä.
Lue lisää kirjasta TÄSTÄ.
