Yksi iso ja lohdullinen oppi elämässäni on löytynyt skeematerapian tausta-ajatuksesta:Ihmisen käyttäytymiselle on tunnetasolla aina looginen syy, sillonkin kun se ei ole itselle hyväksi taikka se jollain tavoin tuo lähisuhteeseen kitkaa.
Käyttäytymisemme ja reagoimisemme on kuin jäävuoren huippu joka näkyy pinnalle – mutta syvällä veden alla on valtava määrä syvempiä ja haavoittuvaisempia tunteita, tarpeita, haavoittuvaisia alueita, elämän historian vaillejäämisiä ja kipukohtia. Näin ollen se mitä ulospäin näemme itsestämme ja toisista, on vain jäävuoren huippu.
Erilaisia itselle ja muille satuttavia käyttäytymismalleja voi olla esimerkiksi:
Ylisuorittaminen
Itsensä hylkääminen
Alistuminen
Rajattomuus
Vaativuus
Hyväksynnän haku itsensä kustannuksella
Tunteiden mitätöinti ja vähättely
Uhrautuminen
Impulsiivisuus
Vastuuttomuus
Addiktiot
Kun käyttäytymistä ohjaa alitajuinen suojautuminen, ajaudumme usein sekä suhteissa toisiin että itseemme satuttaviin oravanpyöriin. Tuomitseminen tai häpeä ei kuitenkaan auta, päinvastoin. Ne usein vain lisäävät oireilua. Vastuunotto on omistamista ja vilpitöntä sitoutumista itseensä.
Kun et ymmärrä jotain omassa (tai toisen reagoinnissa) voit kysyä:
✅ Mitä mahdollisesti pyrin välttämään? Toimiiko se?
✅ Mihin pyrin, mikä on aikeeni? Toimiiko se?
✅ Mistä olen omaksunut tällaisen tavan reagoida? Millaisia muita vaihtoehtoisia tapoja on olemassa?
✅ Mikä olisi minulle ja tälle tilanteelle tarpeen – vaikkei ehkä helppoa tai mukavaa?
Kun tunnistamme todelliset syyt käyttäytymisen takana, voimme harjoitella uusia taitoja kohdata taustalla olevia vaativia tunteita sekä löytää uusia keinoja täyttää syvempiä tarpeitamme.
Syvempiä tarpeita, joita taustalla saattaa esimerkiksi olla
💙 Yhteys ja kuuluminen
💙Hyväksytyksi ja arvostetuksi tulo
💙Tila tulla kuulluksi ja nähdyksi
💙Syvempien ja haavoittuvaisten tunteiden validointi
💙Turvallisuus ja selkeys
Pysähdy miettimään jotain järjettömältä tuntuvaa käyttäytymismallia. Mitä tarpeita sen taustalla mahtaa olla?
Onko elämässäsi toistunut samanlaiset kaavatja olet jo huomannut että niiden lopettaminen pelkällä tahdonvoimalla ei tunnu toimivan?
Verkkokurssi tunnelukoista käsittelee helposti ymmärrettävästi kaikki 18 tunnelukkoa, sekä mm. ihmissuhteissa usein aktivoituvia defenssejä sekä syvempiä tarpeita niiden takana ja ennen kaikkea sitä, miten löytää uusia keinoja tunnelukkojen kautta ohjautumisen sijaan.
Tervetuloa mukaan 19.10. alkavalle kurssille tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €). Tarjous voimassa 26.10.2023 saakka. Voit käydä kurssin omaan tahtiisi helmikuun 2024 loppuun asti.
Verkkokurssi tunnelukoista sopii sinulle, joka…
💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla
💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa
💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja
💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan
💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin
💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin
💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä
Kirjoittaja Riikka Seppälä on äiti, valmentaja, tunnekouluttaja sekä Erityisvoimia.fi -verkkoyhteisön toinen perustaja.
Sinä olet turvapaikka lapsellesi. Sinä olet se kallio, joka ottaa maailman tyrskyt vastaan. Sinä olet aallot, joiden syliin voi heittäytyä surun hetkellä. Sinä olet se valo, jonka hehku voittaa pimeän. Se olet sinä, eikä kukaan muu.
Kirjoitan sinulle, jolta jokainen uusi päivä edellyttää erityistä vanhemmuutta. Toivon, että ajatukseni tavoittavat sinut, joka surumielin mietit, miksi väsyt, miksi hermostut ja miksi kaipaamasi apu ei löydä perille luoksesi. Haluan kirjoittaa sinulle, jotta et hukkuisi varjoihin ja joutuisi piiloon itseltäsi. Koska silloin pysyt piilossa myös lapseltasi.
Vanhemmuus häpeän varjoissa
Näkyväksi tuleminen itsellesi on tärkeä askel kohti turvallista yhteyttä lapseesi. Rakkauden ja hyväksynnän tarjoaminen, se mitä lapsesi sinulta sydämessään janoaa, on mahdollista vasta, kun opit antamaan niitä ensin itsellesi. Kun hellität itsesi syyllistämisestä ja opit päästämään irti kohtuuttomasta häpeästä.
Jos olet yhtään kuin minä, toimit päivittäin pumpulina lapsesi ja häntä ympäröivän maailman välillä. Tulkkaat, opastat, tiedotat ja koulutat lapsesi elämässä olevia ihmisiä hänen tarpeistaan. Kohtaat erityisessä vanhemmuudessasi kyseenalaistamista ja ymmärtämättömyydestä kumpuavaa arvostelua ja ohjaamista.
Saatat jo tietää syvällä sisimmässäsi, että perinteiset kasvatuskeinot eivät päde teillä. Silti sovellat niitä arkeenne ulkopuolelta tulevan paineen alaisena. Ehkä pitkään luotitkin ammattilaisten, opettajien, isovanhempien ja ystävien vinkkeihin. Samalla ohitit oman sisäisen äänesi, joka aneli sinua toimimaan eri tavalla.
Tämä on inhimillistä, sillä ajattelithan heidän luonnollisesti olevan kokeneempia ja tietävän sinua paremmin. Miten olisit voinut tietää, että teillä on toisin, että ulkopuolisten hyvää tarkoittavat ohjeet enemmän rikkovat kuin rakentavat yhteyttä lapsesi kanssa. Anna anteeksi itselle ja toisille, että ette tienneet sitä mitä tiedätte nyt.
Ulkopuolelta tulevan häpeän lisäksi se nostaa päätään myös sisäisen maailmasi kautta, itsellesi asettamien ja usein kovin kohtuuttomien odotusten kautta. Häpeilet ehkä osaamattomuuttasi haastavissa tilanteissa, suret sitä, että et voi aina auttaa lastasi ja koet jatkuvaa riittämättömyyttä vanhempana. Niin kauan, kun suljet silmäsi häpeältä, se syö voimavarojasi ja verottaa jaksamistasi vanhempana. Häpeän varjoissa ja ollessasi maailmalta piilossa, et usko olevasi rakkauden arvoinen. Sinun kauttasi myös lapsesi kokee samoin.
Armollisuudesta voimia erityiseen arkeen
Häpeä poistuu puhumalla. Sitä päin katsominen, sen rehellinen tarkastelu ja sen näkyväksi tekeminen, nujertavat häpeän myrkyllisen voiman. Näin opit päästämään siitä irti.
Häpeän sukupolvien yli rakentaman jatkumon katkaiseminen omat jyrkiltä tuntuvat tunteet kohtaamalla, on parasta, mitä voit vanhempana tehdä itsellesi ja lapsellesi. Siksi kutsunkin sinut opettelemaan häpeän vastalääkettä, myötätuntoa itsellesi. Sen merkitys erityisvoimia vaativassa arjessa on korvaamaton.
Ilman myötätuntoa voi kuormittava arki ja vanhemmuus jatkuvassa hälytystilassa kääntyä itsekritiikiksi, pakeneminen muuttua eristäytymiseksi ja jähmettyminen sammuttaa toivon paremmasta huomisesta. Silloin turvallinen yhteys sinuun ja lapsesi välille ei pääse syntymään.
Toivon siis sydämeni pohjasta, että näet sen, miten tänäänkin olet tehnyt kaiken voitavasi ja vielä enemmän. Siksi haluan sanoa, että riität, sinulle, joka tänään tunnet syyllisyyden pistoksen ohikiitävästä hetkestä, jolloin sanoit lapsellesi, että nyt et enää jaksa, että voimasi eivät tänään riitä. Että katsotaan huomenna uudelleen.
Ja sinulle, joka pelkäät, ettet ole ollut riittävästi läsnä. Puhunut, halannut ja pussannut, kertonut kuinka paljon rakastat lastasi. Silloinkin kun lapsesi ilkeät sanat ovat viiltäneet syvälle sydämeen. Ja sinulle, joka kannat huolta siitä, olisitko voinut tehdä jotakin toisin, vaatia vielä tiukemmin saadaksesi tarvitsemanne avun. Ja sinulle, jonka käteen pieni pehmoinen käsi päivän päätteeksi tarttuu, puristaen lujaa. Se kertoo ilman sanoja ja riippumatta päivän tapahtumista, että sinä riität juuri sellaisena kuin olet.
Sinun inhimillinen rakkautesi arjen säröineen on parasta lapsellesi. Se on turvapaikka, paras mahdollinen suojasatama lapsellesi. Se olet sinä.
Kun tunteet ovat pinnassa, voi toisen ihmisen kehotus rauhoittua ja hengittää syvään olla kaikkea muuta kuin rauhoittava. ”Hengitä” -lausahdus voi tuntua osittain kuluneelta toteamukselta silloin, kun ei muuta osaa sanoa, mutta sen merkitys ei silti koskaan vähene.
Niinä aikoina, kun olin toipumassa uupumuksesta ja tutustumassa itseeni uudelleen ilman jatkuvaa suorittamisen ja selviytymisen viittaa harteillani, löysin meditaation ja joogan pariin. Kehoni oli niin sanotusti tiltissä, olin ahdistunut ja huolestunut, vatsani oli jatkuvasti sekaisin ja yöt kuluivat kattoa tuijotellen. Ihmiselle, joka ei ollut (tai siltä minusta ainakin tuntui) hengittänyt syvään ja kehoa huomioiden ainakaan viiteentoista vuoteen, oman hengityksen äärelle pysähtyminen tuntui lähinnä oudolta. Minusta tuntui, että en osaa hengittää. Tai että jos en nyt tietoisesti saa hengitystäni itse aikaiseksi, se pysähtyy. Oli kiinnostava huomata, miten niin automaattisen asian äärellä olikin yhtäkkiä vierasta olla.
Jokin hengitysharjoituksissa, oman sisään- ja uloshengityksen aallon seuraamisessa kuitenkin kutsui minua palaamaan harjoitteluun uudelleen ja uudelleen. Muistan istuneeni lattialla Kallion kahdessakymmenessä neliössäni patteriin nojaten ja sydän takoen, ainoana ankkurina oman hengitykseni virta. Kun maltoin rauhoittua pienen hetken ajaksi seuraamaan elämän aaltoa kehossani, rauhoituin.
Kun hengitykseen pysähtyminen ja sen kanssa hetken aikaa istuminen tai pötköttely saikin aikaan kirjaimellisen hengähdystauon omista huolestuneista olotiloistani, tuntui, kuin olisin löytänyt jotain hyvin arvokasta.
Sitä se olikin.
Rakas ystäväni Susanna Jussila on kirjoittanut: ”Hengitys on lyhin reitti kotiin” (Sielun sopukoita), pukien niin kauniisti sanoiksi sen, mistä on oikeastaan kyse.
Rauhallinen hengitys aktivoi parasympaattista hermostoamme, autonomisen hermoston sitä haaraa, joka viestittää meille, että on aika hellittää. En tiedä, kuinka pitkään toipuminen olisi minulta vienyt, jos en olisi löytänyt työkaluja siihen, miten oppia rauhoittamaan itseään.
Välttämättä omalla taustalla ei tarvitse olla mitään isoa. Tavallinen arki, kiire, riita rakkaan kanssa, huoli jostakin – tai mikä tahansa muu elämän käänne voi saada hartiat nousemaan korviin, sydämen tykyttämään ja hengityksen pinnalliseksi. Kun ressaa tai vetelee ylikierroksilla, ei relaaminen oikein tahdo onnistua. Vaikka tarvitsemme usein avuksemme muitakin keinoja, joskus ammattilaisen apua, voi ensimmäinen iso askel olla se, että palaa takaisin omaan hengitykseensä.
Siksi niiden ärsyttävienkin muistutusten sisältä löytyy arvokas ydin.
Hengityksesi on portti siihen, mikä on nyt, tässä, elossa – sinun kehosi. Riippumatta siitä, miltä siinä juuri tällä hetkellä tuntuu olla, olet siinä, itsesi kanssa.
Kun huomaa itsensä tai sen toisen lähellään hartiat korvissa, kierrokset kovilla, kutsu hengähtämään. Se voi olla paras ja tärkein lahja, jonka antaa.
Lyhyt hengitysharjoitus arjen hetkiin:
Asetu mukavaan asentoon, joko istumaan tai makaamaan pehmeälle alustalle. Jos istut pehmeällä alustalla, voit viedä lantion alle jotakin koroketta – vaikkapa tyynyn tai viltin. Näin selkäsi ei lähde pyöristymään ja hengitys pääsee kulkemaan helpommin.
Sulje hetkeksi silmäsi ja aseta kätesi vatsan päälle, pitäen hartiat rentona. Halutessasi voit asettaa toisen käden rintakehäsi päälle.
Tunnustele hetki, miten oma hengityksesi kulkee. Missä se kulkee? Mihin saakka se virtaa? Liikuttaako se käsiäsi? Mitä muita kohtia se liikuttaa? Tuntuvatko jotkin kehosi osat jännittyneiltä, entä toiset pehmeiltä? Tunnetko jotain muuta?
Kun olet löytänyt hengityksesi ja keholliset tuntemuksesi, voit alkaa laskea hengityskierroksiasi niin, että sisään- ja uloshengitys muodostuvat saman pituisiksi. Esim. Jos sisäänhengityksellä ehdit laskea rauhallisesti neljään, pidennä uloshengitys saman pituiseksi.
Ethän pakota tai puserra hengitystäsi. Seuraa ja laske niin luonnollisia kierroksia, kuin pystyt. Jatka rauhassa muutamien minuuttien ajan.
Minulle kovin kokemus parisuhteessa on ollut olla yhdessä, mutta yksinäinen – kun tarvitsee toiselta jotain mitä ei saa, eikä itsekään osaa kunnolla nimetä sitä mitä kaipaa.
Muutin puolisoni työn perässä ulkomaille. Itselläni ei ollut siellä mitään; ei töitä tai sosiaalisia piirejä. Vaikka yritin parhaani, yksinäisyys ja merkityksen etsiminen toisesta alkoivat värittää elämää mustaksi. Yritin olla paras puoliso, mutta en kokenut onnistuvani siinä.
En halunnut mitään muuta kuin olla rakastettu ja rakastaa. Kaikista eniten tarvitsin toisen huomiota. Toivoin, että hän näkisi minut ja ymmärtäisi, mutta sen sijaan oli kuin välissämme olisi ollut seinä. Se, ettei toinen tunnu ymmärtävän tai näkevän, on sietämätön tilanne. Hain merkitystä ja täyttymystä itseni ulkopuolelta. Odotin, että puolisoni olisi poistanut yksinäisyyteni, mutta koin, että hän vain lisäsi sitä. Tuossa tilanteessa olisi kuitenkin ollut olennaisempaa kysyä itseltäni: Kuka on vastuussa yksinäisyydestäni?
Yksinäisyys parisuhteessa tarkoittaa, että tarpeemme eivät kohdanneet, emme saaneet suhteesta sitä, mitä siltä toivoimme emmekä osanneet kommunikoida tarpeistamme toisillemme avoimesti.
Yksinäisyyden kierteessä irtaantuu helposti omista tarpeistaan eikä niitä edes osaa nähdä kunnolla. Tarpeista keskusteleminen toisen kanssa tuntuu mahdottomalta. Koska itse pelkäsin niin paljon toisen reaktiota, valitsin olla hiljaa. En uskaltanut tai osannut sanoa ääneen, että minua pelottaa ja olen yksinäinen. Pelkäsin, että puolisoni olisi jättänyt minut, jos olisin sanonut jotain ääneen. Tilanne lukkiutui ja olin vain yksinäisempi sekä oloni muuttui vain turvattomammaksi.
Yksinäisyys tuntuu umpikujalta, josta yrittää räpiköidä ulos koettaen löytää tyhjyydelleen täytteen ja itselleen oikean paikan esimerkiksi työstä, parisuhteesta, perheestä tai vaikka uskonnosta. Räpiköinti kuitenkin loppuu vasta sitten, kun ymmärtää, ettei tuota paikkaa välttämättä ole. Kunkin on luotava oma paikkansa ja merkityksen tunne itse. Ne voi rakentaa vasta sitten, jos uskaltaa hylätä pelon siitä, ettei kukaan hyväksy tai kuule ja ottaa itse vastuun paikastaan.
Yksinäisyyttä voi tehdä ymmärrettäväksi itselleen ja muille vain, jos kokee voivansa nousta esiin sallivassa ilmapiirissä ja turvallisessa vuorovaikutuksessa: luottamuksen kulttuurissa, jossa tunteista kyetään puhumaan.
Turvallisen vuorovaikutuksen tilassa järjestetään aitoa aikaa yhdessä, jossa peloista tai kyvyttömyyden kokemuksesta viis kohdataan ja koetetaan puhua vaikeistakin asioista. Silloin ei tarvitse pelätä torjutuksi tulemista, sillä kaikki osapuolet ymmärtävät turvallisen vuorovaikutuksen ytimen ja ovat sitoutuneet rakentavaan keskusteluun.
Turvallinen vuorovaikutus on kuin pallopeli, jossa palloa heitetään ihmiseltä toiselle, ja ainoa tavoite on pitää pallo ilmassa sekä kauniissa liikkeessä kohti toista. Tuossa pelissä vastuu otetaan itsestä ja kaikki tuovat oman panoksensa kommunikaatioon.
Turvallista vuorovaikutusta voi kehittää. Seuraava työkalu on suora lainaus kirjastani Yksinäinen, jossa tarjoan koko joukon erilaisia työkaluja eri elämäntilanteissa koettuun yksinäisyyteen.
Kirjan voit hankkia Hidasta elämää -puodista täältä!
Työkalu: Turvallisen vuorovaikutuksen rakentaminen
Turvallinen vuorovaikutus koskee kaikkia erilaisia ympäristöjä, jossa olemme yhteydessä toisiin ihmisiin. Sallivan ilmapiirin rakentamista voi harjoitella esimerkiksi kiinnittämällä huomiota asioihin, jotka itse olen kokenut merkityksellisiksi:
Valitse asenteesi: Mieti tietoisesti, millä asenteella vuorovaikutustilanteisiin lähdet ja kuinka se palvelee niiden tavoitteita. Voit valita esimerkiksi keskittyväsi tietoisesti siihen, miten huomioit toista keskustelussa, kuinka viet keskustelua eteenpäin tai kuinka päätät torpata toisen jokaisen ajatuksen – sillä keskustelun vaikeuttaminen on myös valinta.
Ota vastuu teoistasi: Toimiakseen ongelmatilanteissa turvallinen vuorovaikutuskulttuuri rakennetaan silloin, kun kaikki on hyvin. Se rakentuu pienissä teoissa. Mieti, miten ja milloin voit tehdä arjessasi turvallista vuorovaikutusta lisääviä tekoja. Ne ovat esim. myönteisiä huomionosoituksia tai rakentavaa ja kunnioittavaa palautetta toiselle.
Pysähdy: Pysähdy jokaisen pienen teon jälkeen ja mieti, mihin suuntaan ne ovat kommunikaatiota vieneet. Edellisessä kappaleessa mainittu SEIS-tekniikka toimii tässäkin.
Asetu toisen asemaan: Mieti vuorovaikutustilanteissa millaiselta ne näyttävät toisen näkökulmasta. Kuinka itse reagoisit, jos toinen kommunikoisi sinulle esimerkiksi kiittämällä tai valittamalla?
Kuuntele: Anna läsnäolosi toiselle ja keskity välittämiseen. Kuullaksesi toisen, voit kysyä, mitä hän tarvitsee.
Sano ”joo, ja sitten…”: Älä torppaa toisen sanomaa sanomalla heti ”ei” tai ”mutta”, vaan reagoi siihen myöntävästi ja vie tuota ajatusta eteenpäin omalla rakentavalla ehdotuksellasi.
Puutu: Ongelmatilanteissa puutu niihin heti niiden ilmetessä. Jos muu ei auta, osta vaikka pehmolelukissa ja heitä se aina pöydälle, kun tunnistat tarpeen pysäyttää tilanne.
Kokeile mallia, jota kutsun ”10 minuutin peliksi”. Toinen puhuu 10 minuuttia ja toinen kuuntele keskeyttämättä. Tämän jälkeen 30 minuuttiin ei saa puhua mitään tästä aiheesta, jotta kuulija saa ajatella ja käsitellä sitä. Koska ihminen helposti reagoi heti puolustautumalla tunteesta käsin, tämä vähintään puolen tunnin ”turva-aika” on tarpeellinen. 10 minuutin peliä voi pyytää toiselta milloin tahansa, kun tuntuu, että on otettava iso asia käsittelyyn, mutta toisella on veto-oikeus pyytää sille lisäaikaa, jos on tilanteessa (esimerkiksi liian väsynyt) ja ehdottaa milloin hän pelin voisi tehdä.
Mokaa: Takapakkeja ja epäonnistumisia tapahtuu väistämättä, mutta niihin ei tarvitse luovuttaa. Suhtaudu omiin ja toisten tekemiin virheisiin myötätunnolla ja lämmöllä. Aina voi muuttaa suuntaa, mutta tämä vaatii kykyä pysähtyä aina pienen askeleen perään. Ja muista, että mokaa on hyvä pyytää aina anteeksi.
Sitoudu: Turvallista vuorovaikutusta ei synny, ellei jokainen siihen itse sitoudu tietoisesti ja sitä halua.
Uskallatko ottaa vastaan hyvää silloin, kun elämä sitä tarjoaa? Usein pyydämme hyvää, mutta sitten kun sitä on oikeasti tarjolla, ihminen ei uskallakaan ottaa vastaan vaan kieltäytyy runsaudesta: ”En minä mitään tarvitse”.
Arvottomuuden tunne saa aikaan sen, että ihminen ei koe olevansa hyvien asioiden arvoinen. Usein meillä on tiedostamattomia uskomuksia, millaisin ehdoin voimme ansaita ja ottaa vastaan.
Uskomukset voivat määritellä esimerkiksi
– kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta on ansainnut lomansa
– kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta voi ansaita tietyn summan
– kuinka paljon pitää antaa muille, jotta voi antaa itselleen, ja
– kuinka paljon pitää kärsiä, jotta saa nauttia.
Usein ehdot ovat tiukkoja: ihmisellä on käsitys, minkä pitää riittää ja kuinka ankaraa elämän kuuluu olla. ”Johan minä yhden illan lepäsin, kyllä nyt pitäisi taas jaksaa.” ”Ei se elämä pelkkää juhlaa voi olla.” Nämä uskomukset heijastelevat siinä, millaisena elämä sitten käytännössä näyttäytyy.
Joillakin taas omat tarpeet menevät aina etusijalle: ”Pääasia että minä saan mitä haluan.”
Tarkastele, millaisia ehtoja olet asettanut niin antamiselle kuin vastaanottamisellekin. Voisiko hyvän ansaitseminen olla helpompaa kuin olet kuvitellut? Millainen on mielessäsi energian virta, joka sinun pitää antaa, jotta voi ottaa vastaan sen, mitä tarvitset? Uskaltaisitko antaa luottaen, että saat takaisin sen mitä tarvitsetkin? Mitä vapaammin uskallat ottaa vastaan ja antaa, sitä luontevammin runsauden virta elämässäsi kiertää.
Aiheesta lisää Katri Syvärisen uutuuskirjassa Sinun tarinasi voima, joka on juuri ilmestynyt!
Läheisriippuvaisuuteen taipuvainen elää usein avuttomuuden tunteiden suossa, sitä itsekään tunnistamatta. Fokus on usein vahvasti toisessa: Siinä mitä hän tekee tai ei tee ja siinä miten saisi toisesta eheämmän ja turvallisemman version itselleen.
Ollessani itse läheisriippuvuuden suossa tiesin mielestäni vimmatun selkeästi, miten toisen vain pitäisi muuttua, mikä hänen elämäänsä parantaisi ja mikä tekisi hänestä tasapainoisemman. Naamioin nämä kaikki itsellenikin syväksi haluksi auttaa. Ja varmasti siinä oli kyse siitäkin, mutta sitten on se iso MUTTA. Haluni auttaa oli myös naamio sille, ihan täysin itsekkäälle (ja täysin inhimilliselle) motiiville, että saisin itse turvaa.
Ei ole kertakaikkiaan mitään väärää kaivata turvaa ja tasapainoa. Äärimmäisen normaalia ja tervettä. Mutta silloin laitamme itsemme hemmetin haastavaan kohtaan, jos odotamme, että toisen eheytyminen toisi meille sen turvan mitä kaipaamme. Katsotaanpas… Onko se asia käsissämme?
Odottamalla toisen muutosta jäämme helposti itse avuttomaan asemaan, kuin kyvyttömäksi. Toisen voimaantumiseen me voimme vaikuttaa varsin vähän, omaamme taas huomattavasti enemmän.
Läheisriippuvaisuuteen taipuvainen tietää usein liiankin hyvin, mitä toisen vaan pitäisi tehdä toipuakseen, mutta sille on täysin sokea mikä olisi omalla toipumiselle oleellista.
On iso ero tuntea empatiaa ja vetää silti rajat, kuin ylisopeutua ja sallia toistuvasti satuttavaa suhdedynamiikkaa. Et voi pelastaa toista ihmistä rikkomalla itseäsi.
Ylimenevään miellyttämiseen kuuluu usein se, että emme ilmaise rajojamme tai katsomme läpi sormien toistuvasti niiden ylittämistä, sillä ymmärrämme.
Ymmärrämme, että toinen ei tarkoittanut sitä niin. Ymmärrämme, että hänellä on omat kipunsa. Ymmärrämme ymmärtämisen jälkeen.
Mutta auttaako se lopulta ketään? Sinua tai toista tai tilannetta?
Voi välittää ja tuntea empatiaa SEKÄ ilmaista rajansa. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia. Todellisuudessa, itse asiassa he, keillä on terveet rajat, kykenevät syvään myötätuntoon usein parhaiten.
Se, mihin voit vaikuttaa, olet sinä. Mitä kasvua haluat nähdä ja elää todeksi omalla aikajanallasi?
Saat kaivata turvaa. Saat kaivata kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Saat kaivata lohtua. Saat kaivata aikuisuutta. Mutta otathan itse vastuun siitä, että jos toinen ei vilpittömistä pyynnöistäsi huolimatta pysty niitä tarjoamaan, miten voisit tarjota näitä asioita itsellesi ja ketkä läheiset ja ystävät ovat heitä, jotka voivat olla myös sinua varten?
_________________________________
Tuntuuko siltä että kannattelet suhdetta yksin? Pyöriikö suhde jatkuvasti ajatuksissa, aiheuttaen ahdistusta?
Läheisriippuvassa suhteessa kulkee jatkuvasti enemmän tai vähemmän mukana pelko, ahdistus ja turvattomuus. Läheisriippuvuus on sitä, että on suhteessa omien rajojen, tarpeiden ja tunteiden kustannuksella.
Rutiini-sanalla on nykyisin huono kaiku. Arjen rutiinit puuduttavat, ja rutinoitunutta ihmistä pidetään tylsänä muinaisjäänteenä muuten dynaamisessa ja nopeasti etenevässä maailmassa. Tarvitaankin rutiinien kunnianpalautus. Minä nimittäin rakastan rutiineja ja voisin huonosti ilman niitä.
Erityisherkkänä en suinkaan istu sohvannurkassa vollottamassa. Sen sijaan erityisherkkyys näkyy kohdallani niin, että kuormitun herkästi, jos olen jatkuvasti erilaisten ärsykkeiden pommituksen kohteena. Esimerkiksi äkilliset muutokset tai monesta suunnasta samanaikaisesti tulvivat viestit väsyttävät ja kuormittavat minua keskimääräistä enemmän.
Työelämässä kuormittavia tilanteita ei kuitenkaan voi kokonaan vältellä. Siksi vapaa-ajan rutiinit ovat minulle niin tärkeitä. Rakastan tehdä arkisin samoja asioita aina suunnilleen samaan aikaan. Töiden jälkeen päiväunet, jotain luovaa tekemistä, liikunta-annos, illallinen, yksi jakso tv-ohjelmaa ja ennen nukkumaanmenoa pari sivua kirjaa. Miten mahtavaa ja palauttavaa!
Toki välillä rutiineja on hyvä rikkoa, mutta väitän, että monen erityisherkän hyvinvointi tai pahoinvointi perustuu juuri paljon parjattuihin rutiineihin tai niiden puutteeseen. Rutiinien avulla ympäröivän maailman kaaosta on huomattavasti helpompi sietää, eikä elämä ole pelkkää toipumista ja mukana roikkumista.
Kun elää säännöllisesti ja pitää itsestään huolta, on myös elämän väistämättömiä heilahduksia helpompi ottaa vastaan. On helpompi pysyä pystyssä, vaikka aina silloin tällöin yllättävä tuulenpuuska koettelisi perustuksia.
Seuraavan kerran kun joku kutsuu sinua tylsäksi rutiiniesi takia, voit ylpeänä todeta, että olet vain valinnut voida hyvin. Eläköön rutiinit ja säännölliset elämäntavat!
Miksi kaikin tavoin hyvä ihminen, joka on ystävällinen, tunnollinen, avulias ja toisten hyvinvoinnista huolehtiva, joutuu niin usein manipuloinnin tai jonkinlaisen hyväksikäytön kohteeksi? Mikseivät ihmiset kohtele kilttiä ihmistä samanlaisella huomaavaisuudella, kuin tämä kohtelee heitä? ”Miksi ihmeessä olen tällainen narsistimagneetti?” on kysymys, jonka olen kuullut todella usein.
Liian kiltti on rajaton
Kiltti on usein kadottanut henkilökohtaiset rajansa tai ei ole koskaan edes saanut mallia siitä, kuinka omat rajat asetetaan ja mitä terve itsekunnioitus on. Maailmasta löytyy valitettavasti ihmisiä, jotka ovat valmiita kokeilemaan kuinka pitkälle kiltti on valmis joustamaan. Rajattomuus ja liiallinen joustaminen näkyvät monin tavoin elämän eri osa-alueilla. Jos tunnistat näitä tilanteita ja huomaat niiden toistuvan elämässäsi, jämäkkyyden ja itseä kunnioittavien rajojen opettelusta on apua.
Tulet usein sivuutetuksi oli kyse sitten työpaikasta, perheen asioista tai ystävyyssuhteesta. On kuin sinun toiveillasi ei olisi merkitystä.
Joustat toisten toiveitten mukaan, mutta kun sinä kaipaisit toisilta joustoa, sitä ei heru.
Olet niin sanottu Leelian lepotuoli, jolle on helppo purkaa murheensa. Kun itse kaipaat tukea, kuuntelevia korvia ei löydy.
Teet työsi hyvin ja tunnollisesti saamatta siitä juurikaan kiitosta. Toiset tuntuvat pääsevän urallaan eteenpäin omaa osaamistasi heikommilla meriiteillä.
Teet paljon toisten eteen, mutta jostain syystä tunnet silti jatkuvaa riittämättömyyttä.
Ihmiset ovat tottuneet siihen, että sanot aina kyllä. Tunnet syyllisyyttä jos kieltäydyt. On helpompi myöntyä kuin sietää toisten pettymys.
Sinulle puhutaan epäkunnioittavasti, aivan kuin olisi ok sanoa mitä tahansa ja mennä henkilökohtaisuuksiin.
Mikä avuksi?
Jos tunnistaa itsensä edellä mainitun kaltaisista tilanteista, mitä voi tehdä muuttaakseen asioita? Itseään, omia totuttuja toimintatapojaan ja ihmissuhteissa toistuvaa dynamiikkaa ei muuteta yhdessä yössä, mutta muutos on mahdollinen. Se vaatii muun muassa
omien rajojen tunnistamisen opettelua,
rajojen asettamisen opettelua käytännössä,
niiden uskomusten tarkastelua, jotka saavat toimimaan ei toivotulla tavalla,
pelkojen kohtaamista,
rehellisyyden opettelua sekä itseä että muita kohtaan,
uskallusta vaatia muilta omien rajojen kunnioitusta,
oman minäkuvan muokkaamista myönteisempään suuntaan.
Kiltteys on ihana asia, jota soisi maailmassa olevan enemmänkin. Kiltteyden rinnalle tarvitaan kuitenkin jämäkkyyttä ja kykyä pitää itsestä huolta. Vanha klisee, että meitä kohdellaan juuri siten kuin annamme kohdella itseämme pitää paikkansa. Joka kerta kun annamme kävellä ylitsemme, murenee palanen itsekunnioituksestamme. Terveet rajat ja itsekunnioitus eivät tee ihmisestä itsekeskeistä, vaan ne luovat turvaa, kohentavat suhdetta itseen ja sitä kautta tervehdyttävät myös muita ihmissuhteita.
Hei, sinä arvokas ihminen, miten voit tänään? Mitä sinulle kuuluu ihan oikeasti tänään? Toivottavasti se on jotain hyvää, mikä tekee sinulle hyvää ja saa sinut hehkumaan ja voimaantumaan täydestä intohimosta.
Mutta vaikka niin ei olisikaan, se on myös ihan okei. Se ei haittaa mitään jos tänään on vähän heikompi päivä tai viime kuukausi on ollut vähän raskas tai jos nyt on meneillään ylipäätään vähän vaikeampi ajanjakso. Se on ymmärrettävää, että elämään kuuluu niin monttuihin putoamiset, kuin vuoren huipulla tuulettamiset.
Jos et ole mielestäsi tavoittanut vielä vuoresi huippua, niin ei se mitään. Jatka vain rohkeasti etsimistä. Äläkä luovuta, vaikka matkallasi kohtaa useita myrskyjä tai ylöspäin kiipeäminen tuntuu mahdottoman raskaalta. Ne myrskyt ei kestä ikuisesti. Niin kuin ei kipukaan elämässä. Epäonnea seuraa aina aito onni ja onnistuminen. Ei ole olemassa varjoja ilman valoa.
Älä ole liian ankara itsellesi, ansaitset parempaa.
Tiedän, että täällä on päiviä, kun peilistä katsoo jonkinlainen ”haamuversio” itsestään. Tai siihen näkyyn on vaikea olla tyytyväinen. Kun tuntuu, että näkyy vain virheitä virheiden perään. Kehon muhkurat, huonokuntoinen iho, sotkuinen tukka ja turvonneet ja tummat silmänaluset.
Haluan sun muistavan just niillä hetkillä, että sä oot enemmän kuin riittävä. Enemmän kuin, mitä peili antaa näyttää. Enemmän kuin, mitä sun ajatukset väittää tai sun sisäinen kriittinen ääni antaa olettaa. Sä riität ja pärjäät oikein hyvin. Eikä sun tarvitse yrittää juuri nyt yhtään sen enempää. Olet mieletön noinkin.
Ja sun pitäis olla ylpee itsestäs just tollasena. Tuollaisesta kehosta, millainen se sitten ikinä onkaan. Siitä, että se jaksaa kantaa sua ja jatkaa eteenpäin vaikeiden aikojenkin yli.
Jos saisin muuttaa sinussa yhden asian, muuttaisin sen, että näkisit itsesi parempana. Oppisit huomaamaan, miten kaunis ja arvokas ja hyvä olet juuri tuollaisena ainutlaatuisena versiona omana itsenäsi.
Ja jos vaan voisin, haluaisin myös viedä sen kaiken tuskan ja kivun sun sisältäsi pois, mitä kannat mukanasi kuin lojaali sotilas. Tekisin niin, ja keventäisin taakkaasi hartioillasi, jotta matkasi olisi kevyempi kulkea. Kulkisin myös sun rinnalla sen pimeän, kylmän ja pelottavan matkan.
Kertoisin sulle oikean väärästä ja muut neuvot elämän varrelle, minne mennä, mitä tehdä ja kehen luottaa milloinkin. Jos vain voisin.
Mutta vaikka en voi tehdä niin, niin toivon ettet silti luovuta. Vaikka en voi antaa vastauksia ja varoituksia elämästä, joita toivot saavasi, jotta säästyisit epäonnistumisilta. Niin sen voin kertoa, että se matka tulee silti olemaan kokemisen arvoinen.
Joka päivä me saadaan uusi mahdollisuus aloittaa alusta ja joka päivä, voimme aina yrittää uudelleen, vaikka eilen tai tänään epäonnistuimmekin.
Siksi toivonkin, ettet ikinä luovuta. Siitä huolimatta, kuinka raskaaksi elämä ikinä yltyy, sä selviät kyllä. Jaksat vaan taistella eteenpäin, äläkä unohda, että aina on toivoa. Meille jokaiselle. Pitää vaan uskaltaa kohdata elämä ja löytää itsestään se voima ja tahto nähdä ja löytää parempaa.
Sillä jos me luovutettaisiin meidän matka kesken, emme tulisi enää ikinään samaan sitä mahdollisuutta kokea onnea, iloa tai rakkautta. Nähdä kauniita asioita ympärillä kuten joulun aikaiset koristelut, talven jälkeen heräävä keväinen luonto tai syksyn väriloisto. Kuulla kauniita ääniä kuten musiikkia tai naurua. Haistaa ihania tuoksuja kuten saateen jälkeinen tuoksu, lempiruoka tai -leivos, puhdas koti, kasvit ja kukat. Nähdä ja kokea läheisten ihmisten rakkaus ja onnellisuus kuten häät, lapsen syntymä ja ensiaskeleet, seikkailu tuntemattomaan kohteeseen tai maahan, musiikkifestivaalit, onnen kyyneliä, halauksia, auringonlaskuja, meren aaltoja. Äärettömältä tuntuva rakkaus toista ihmistä kohtaan. Ja paljon muuta.
Näitä asioita emme tulisi enää ikinä kokemaan, jos luovuttaisimme nyt. Emme saisi enää uutta mahdollisuutta. Mutta nyt kun meillä on vielä aikaa valita, niin voimme tehdä sen päätöksen jatkaa eteenpäin. Ja tehdä siitä matkasta juuri sellaista kuin haluamme.
Kaikkien elämän kauniiden asioiden tähden. Kaikkien muistojen tähden, joita voimme tallentaa sydämeemme tai verkkokalvoillemme. Sillä ne ovat niitä asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja meistä mielettömän kiitollisia kaikesta huonoistakin kokemuksista huolimatta.
Kursseillani tapaan usein naisia, jotka ovat kokeneet että toiset naiset ovat olleet ilkeitä ja petollisia heitä kohtaan. Meidät naiset on pistetty keinotekoisesti kilpailemaan toisiamme vastaan. Perinteisesti valta on ollut miehillä, joten naiset ovat joutuneet kilpailemaan miesten huomiosta savuttaakseen valtaa ja asemaa.
Naiset ovat oppineet katsomaan toisiaan kriittisin silmin. Ehkä sinäkin olet joskus joutunut toisten naisten arvostelun kohteeksi tai itse arvostellut muita. Itse tunnistan molemmat puolet. Katse, joka arvioi toisen naisen viehättävyyden ja kehon muodon ja vertailu, onko hän parempi vai huonompi kuin minä tapahtuvat salamannopeasti. Tämä on yritys helpottaa omaa sisäistä kritiikkiä ja kertoo epävarmuudesta sekä huonosta itsetunnosta.
Opimme myös käyttämään manipuloivia keinoja, että saisimme sen mitä haluamme ja tarvitsemme, koska emme pystyneet suoraan ilmaisemaan tarpeitamme. Tämä on näyttäytynyt selän takana puhumisena ja juoruiluna.
Naiset kuvittelevat, että heidän täytyy kilpailla ollakseen omassa voimassaan. Omaan voimaan astuminen tapahtuu kuitenkin sitä kautta että käännymme sisartemme puoleen. Me tarvitsemme sisarten peilausta, kun sytymme omaan voimaamme. Me kaikki naiset olemme sielun siskoja toisillemme tässä naisten sukupolvien ketjussa.
Tässä sinulle viisi tapaa ja voimalausetta, joilla voimistat yhteyttä siskoihisi.
1. Ole peili
Ole peilinä siskollesi kun hän opettelee vastaanottamaan hyvää. Mikään ei ole niin parantavaa ja voimauttavaa kuin kokemusten jakaminen ja näkyväksi tuleminen. Saamme rohkeuden päästää irti peloista, jotka ovat estäneet meitä kukoistamasta.
Kun julistat ääneen suurimmat onnistumisesi ja villeimmät unelmasi siskojen edessä ja saat ylitsepursuavaa sydämellistä kannustusta, inspiroidut.
Voimalause: ”Näen ja kuulen että olet kuin kuningatar omassa voimassasi ja nautit naiseudestasi.”
2. Kehu
Anna siskollesi positiivista ja kannustavaa palautetta hänen saavutuksistaan, pienistä ja suurista. Kehu hänen viisauttaan, ulkonäköään, energiaansa ja luonnettaan. Pian siitä tulee luonnollinen tapa juhlistaa sisaruutta.
Voimalause:” Sisareni, sinä olet upea kukoistava nainen, jonka ansaitsee parasta. ”
3. Otetaan tilaa
Harjoitellaan yhdessä rehellistä puhetta ja tilan ottamista. Olemme oppineet pienentämään itseämme ja varomaan sanomisiamme. Haemme turvaa pysymällä näkymättömänä tai kontrolloimalla tilanteita niin vahvasti että astumme toisten rajojen ylitse. Siskojen kannattelussa voit opetella ilmaisemaan ääneen todellisia tarpeitasi ja halujasi, joita koet arjessa, töissä ja makuuhuoneessa.
Voimalause: ” Sisareni, saat täyttää tämän tilan hehkullasi ja puhua totuutesi.”
4. Kannattele tunteita
Kannattele siskosi tunteita. Me saamme ilmaista tunteitamme syvästi. Nainen ei ole hysteerinen, jos hän ilmaisee voimakkaasti tunteitaan. Tunteiden ilmaisu on ominaista feminiinisyydelle. Tunteet saavat voimasi virtaamaan kun olet juurevassa yhteydessä kehosi kanssa. Kuinka nautinnollista tai helpottavaa onkaan nauraa, itkeä tai raivota yhdessä sielun siskon kanssa, joka ymmärtää kaiken sen mitä tunnet ja koet.
Voimalause: ”Meillä on erilaiset tarinat, mutta me sielun sisaret tunnemme toisemme taianomaisesti.”
5. Kosketus hoitaa
Sisaren kosketus hoitaa ja parantaa. Feminiinisyys on hyvin aistillista ja kaipaa kosketusta. Vaikka kulttuurissamme arastellaan koskettamista, sielun siskojen antamat halaukset ovat kultakin kalliimpia. Voisitko rohkaistua siihen että pyytäisit siskoasi pitämään sinua sylissä tai silittämään sinua? Monet eivät saaneet tällaista huolenpitoa edes äidiltään.
Voimalause: ”Hoidamme toistemme haavoja rakkaudellisella läsnäololla ja kosketuksella.”
Kuva: Unspalsh/ Becca Tapert
Naisten voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen salaisuuksia. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät kirjan täältä.
Sari Tjurin-Zeiger Lac. on akupunktion ja kiinalaisen lääketieteen asiantuntija, joka keskittyy vastaanotollaan kokonaisvaltaiseen ja integroituun naisten terveydenhuoltoon. Sari on kouluttautunut Kanadassa ja sen jälkeen työskennellyt Saksassa ja Tanskassa yksityisen terveydenhuollon piirissä. Sarilla on tällä hetkellä vastaanotto Eiran sairaalassa, Helsingissä.
Tahattomaan lapsettomuuteen on monia syitä, mutta toisinaan diagnoosi hedelmättömyyteen voi jäädä kokonaan saamatta. Monet naiset ja parit hakeutuvatkin lapsettomuushoitoihin toivoen apua länsimaisesta lääketieteestä, jossa hoitoteknologia ja hoitometodit kehittyvät koko ajan.
Akupunktio hedelmällisyyttä tukevana hoitona hormonaalisen lääkehoidon mukana tai yksittäisenä hoitomuotona on kivuton, turvallinen ja tehokas hoitokeino lapsettomille naisille ja pareille. Akupunktiotutkimuksen määrä kasvaa jatkuvasti ja sen turvallisuutta onkin tutkittu maailmanlaajuisesti. Akupunktiota on turvallista käyttää myös hormonaalisen lääkehoidon aikana, sillä naisen ei tarvitse pelätä akupunktion yhteis- tai haittavaikutuksia meneillään olevan hormonaalisen lääkityksen kanssa.
Kansainvälisesti akupunktion teho tunnetaan jo monissa maissa, ja useat lapsettomuusklinikat käyttävätkin akupunktiota osana hoitojaan. Akupunktio tarjoaa lapsettomuudesta kärsiville naisille ja pareille tukea – niin luonnollisen hedelmöityksen kuin myös lääkkeellisten hedelmöityshoitojen yhteydessä. Akupunktiohoidon lisäksi vastaanotolla keskustellaan usein myös terveydestä kokonaisvaltaisemmin, keskitytään esimerkiksi ruokavalioon, liikuntaan sekä unen laatuun.
Akupunktion toimintamekanismi hedelmättömyyden hoidossa perustuu kykyyn vilkastuttaa verenkiertoa naisen lisääntymiselimissä. Verenkierron vilkastuminen puolestaan vaikuttaa positiivisesti mm. munasarjoihin, munasolun kehitykseen sekä kohdun limakalvon paksuuntumiseen.
Akupunktiosta voi olla apua monissa eri tapauksissa, ja sillä voidaan hoitaa moninaisia hedelmättömyyteen liittyviä syitä ja oireita. Akupunktio voi esimerkiksi sopia tukihoidoksi kuukautis- ja ovulaatiokierron tasaamiseen, polysystaalista munasarjoista johtuvien oireiden hoidoksi (PCO), kipua lievittäväksi hoidoksi ennen IVF-punktiota tai hormonaalisten lääkkeiden sivuvaikutusten lievittämiseen.
Yksi merkittävä akupunktion vaikutus lapsettomuuden ja hedelmättömyyshoitojen aikana on sen vaikutus stressiä ja ahdistuneisuutta lieventävänä hoitona. Valtaosa naisista ja pareista, jotka ovat tahattomasti lapsettomia kokevat tilanteen ainakin jossain vaiheessa stressaavana tai ahdistavana. Akupunktion avulla voidaankin lieventää kyseisiä emotionaalisia oireita, mikä lisää henkistä sekä fyysistä hyvinvointia.
Hoidon aloitus kannattaa suunnitella tarkkaan, jos nainen tai pari on aloittamassa lääkkeellisen hoidon. Akupunktio kannattaa aloittaa viimeistään yhtä aikaa lääkkeellisen hoidon kanssa. Silloin akupunktion avulla päästään stimuloimaan jokaista kuukautiskierron vaihetta. Jos nainen tai pari yrittää hedelmöittyä luonnollisesti, ilman hormonaalista lääkehoitoa, akupunktio kannattaa aloittaa viimeistään kaksitoista kuukautiskiertoa kestäneen aktiivisen raskautumisen yrittämisen jälkeen.
Jokaiselle naiselle tai parille tehdään henkilökohtainen hoitosuunnitelma, joka vastaa heidän hoidon tarvettaan, diagnoosia sekä hormonilääkityksen ajankohtia. Yleisesti voidaan kuitenkin olettaa, että hoitoja on kerran tai kaksi viikossa IVF-punktioon saakka.
Akunpunktioon hakeutuessa on olennaista, että akupunktiohoitaja on rekisteröity, kouluttautunut ja mielellään lisäkouluttautunut akupunktiohoitaja. Malli, jossa akupunktio yhdistetään lääkkeellisiin hedelmällisyyshoitoihin, takaa parhaan mahdollisen hoidon naiselle ja parille. Lisäksi avoin tiedon jakaminen tehdyistä hoidoista sekä tulevista hoitosuunnitelmista on tärkeää.
Lähteet:
Amorim, D., Amado, J., Brito, I., Fiuza, S.M., Amorim, N., Costeira, C. and Machado, J., 2018. Acupuncture and electroacupuncture for anxiety disorders: A systematic review of the clinical research. Complementary Therapies in Clinical Practice, [online] 31, pp.31–37. Available at: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1744388118300689 [Accessed 29 Sep. 2020].
Gao, R., Guo, B., Bai, J., Wu, Y. and Wu, K., 2020. Acupuncture and clomiphene citrate for anovulatory infertility: a systematic review and meta-analysis. Acupuncture in Medicine, [online] 38(1), pp.25–36. Available at: https://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1136/acupmed-2017-011629 [Accessed 2 Sep. 2020].
Jedel, E., Labrie, F., Odén, A., Holm, G., Nilsson, L., Janson, P.O., Lind, A.-K., Ohlsson, C. and Stener-Victorin, E., 2011. Impact of electro-acupuncture and physical exercise on hyperandrogenism and oligo/amenorrhea in women with polycystic ovary syndrome: a randomized controlled trial. American Journal of Physiology. Endocrinology and Metabolism, 300(1), pp.E37-45.
MacPherson, H., Thomas, K., Walters, S. and Fitter, M., 2001. The York acupuncture safety study: prospective survey of 34 000 treatments by traditional acupuncturists. BMJ, [online] 323(7311), pp.486–487. Available at: https://www.bmj.com/content/323/7311/486 [Accessed 29 Sep. 2020].
Ng, E.H.Y., So, W.S., Gao, J., Wong, Y.Y. and Ho, P.C., 2008. The role of acupuncture in the management of subfertility. Fertility and Sterility, 90(1), pp.1–13.
Paulus, W.E., Zhang, M., Strehler, E., El-Danasouri, I. and Sterzik, K., 2002. Influence of acupuncture on the pregnancy rate in patients who undergo assisted reproduction therapy. Fertility and Sterility, [online] 77(4), pp.721–724. Available at: https://www.fertstert.org/article/S0015-0282(01)03273-3/abstract [Accessed 15 Jan. 2019].
Szmelskyj, I. and Aquilina, L., 2015. Acupuncture for IVF and Assisted Reproduction: An Integrated Approach to Treatment and Management. 1st ed. Churchill Livingstone, Elsevier. 8. Väestöliitto, 2020. Lapsettomuus – Väestöliitto. [online] Available at: https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus [Accessed 29 Sep. 2020].
Westergaard, L.G., Mao, Q., Krogslund, M., Sandrini, S., Lenz, S. and Grinsted, J., 2006. Acupuncture on the day of embryo transfer significantly improves the reproductive outcome in infertile women: a prospective, randomized trial. Fertility and Sterility, [online] 85(5), pp.1341–1346. Available at: https://www.fertstert.org/article/S0015-0282(06)00212-3/abstract [Accessed 29 Sep. 2020].
Tämä kirjoitus saattaa auttaa sinua muistamaan tai jopa tunnistamaan jotain uutta siihen liittyen, mistä parisuhteessa on kysymys, miksi olla parisuhteessa ja miten olla parisuhteessa siten, että se toimii.
Se ei liene kaikkien kohdalla totta mutta joiltain osin näyttää siltä, että tässä näennäisen valinnan vapauden maailmassa parisuhteestakin on tullut kulutustavaraa. Katsotaan kuka miellyttää, nautitaan siitä niin kauan kuin se maistuu ja kun se ei enää inspiroi, haetaan kaupasta uusi. Sanoisin, että tämä on kuluttamista, ei parisuhteessa olemista. Puhun myös omasta kokemuksesta.
Se on vähän kuin juoksisi villinä metsässä, nauttien metsän antimista fiiliksen mukaan. Kieltämättä se on myös mukavaa. Kuka nyt ei haluaisi kokeilla vähän kaikenlaista. Varmasti monelle on myös tarpeellista vapautua hieman nauttimaankin.
Uskon silti, että jokainen tunnistaa sen, että vapaana metsässä juokseminen tai itsenäisesti maailman mannuilla vaeltaminen eivät voi tarjota niitä asioita, joita pitkäkestoinen parisuhde tarjoaa. Joita ovat… niin mitä ne oikeastaan ovatkaan?
Mikä on parisuhde?
Se on kahden ihmisen välinen suhde. Mutta ei mikä tahansa suhde vaan suhde, jonka tarkoitus on mahdollistaa monia asioita. Esimerkiksi lähentyminen ja intiimiys. Lähentyminen itsensä kanssa ja siten lähentyminen toisen kanssa. Se on suhde, jossa intiimiyden syventymiselle voi ja mielestäni kuuluu olla tilaa. Jos sille ei ole, en kutsuisi sitä parisuhteeksi. Sen lisäksi se on ainutlaatuinen paikka harjoitella ystävällisyyttä itseä ja toista ihmistä kohtaan.
Kun me aluksi tavataan siellä metsässä joku miellyttävän oloinen tyyppi, mitä se sitten meille tarkoittaakin, meillä ei ole vielä parisuhdetta. Voi olla ihastusta, vetovoimaa tai kaveruutta. Olemme kohdanneet mukiinmenevän metsän olennon. Saatamme avautua toiselle ihmiselle mutta mainitsemani syvempi intiimiys on asia, joka rakentuu ajan kanssa pikku hiljaa.
Aito intiimiys edellyttää ennen kaikkea luottamusta. Luottamuksen rakentumista olemme tyypillisesti edesauttaneet sopimuksella siitä, että tulemme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja sitoudumme siihen, että tähän suhteeseen voi alkaa avata itseään turvallisesti. Tällä sopimuksen tekemisen hetkellä sovimme yhdessä siitä, että alamme kasvattamaan metsän keskelle yhteistä puutarhaa.
Mikä ihmeen puutarha?
Metsä kasvaa luonnollisella tavallaan. Sen villeys ja vapaus ovat sen kauneutta. Puutarha taas toimii eri tavalla ja edellyttää monia asioita. Se edellyttää puutarhureilta sitoumusta, riittävää huomiota sekä ymmärrystä siitä miten puutarhaa hoidetaan. Mitä mikäkin siellä oleva kasvi tarvitsee, mitkä ovat ei -toivottuja kasveja ja millaista ravintoa antaa puutarhalle milloinkin.
Parisuhde alkaa siitä kun kaksi ihmistä valitsee yhdessä alkaa jalostamaan yhteisellä vaivalla ja energialla metsän keskelle puutarhaa. Alamme luoda yhdessä jotain jotain, joka ei synny vahingossa vaan vaatii tietoisen valintamme, huomiota ja vaivannäköä. Kun emme huolehdi puutarhasta, se alkaa hakeutua luonnolliseen villiin ja vapaaseen tilaansa.
Puutarha edellyttää sekä luonnon kunnioittamista, että suunnan, johon sitä ohjaamme
Kun näemme vaivaa ja tuemme puutarhamme kasvua, emme kiellä luonnon villeyttä. Sen sijaan ohjaamme sen voimia sopivassa määrin suuntaan, jossa puutarhamme kehittyy ja tuottaa vuosi vuodelta kauniimman, runsaamman ja monivivahteisemman tilan meille olla.
Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteessa ihmisinä me kunnioitamme sitä millainen elämä on haasteineen ja lahjoineen. Koska me kaksi olemme tämä puutarha, meidän on myös opittava kunnioittamaan itseämme ja toisiamme. Lahjoja ja haasteitamme. Meitä kunnioittaen pyrimme viemään suhdetta ja elämäämme yhdessä suuntaan, johon haluamme kasvaa.
Kukapa jaksaisi puurtaa sellaisen parissa, jota ei oikeasti halua
Sellaista puutarhaa ei jaksa kukaan hoitaa, jota ei oikeasti halua valita. Ja jotta voimme tehdä tämän valinnan, meidän on hyödyllistä päästää irti muutamista mahdollisista ajatuksistamme puutarhan suhteen:
puutarha ei anna minulle kaikkea mitä tarvitsen. Se antaa minulle mahdollisuuden luoda jotain hetkittäin kaunista kun olen valmis antamaan sille itsestäni. Säännöllisesti minua myös saattaa turhauttaa koko puutarha
jos haluan vain nauttia puutarhasta ilman vaivannäköä, se alkaa homehtua
jos yritän vain tehdä puutarhasta sellaisen minkä haluan, enkä salli luonnon voimia sen sisällä, siellä ei kasva lopulta muita kuin tylsiä perunoita. Niillä kyllä pärjää mutta ne eivät ole kovin maukkaita
kun löydän oikeanlaisen puutarhurikumppanin, hän hoitaa puutarhaa tai kenties puutarha kasvaa itsestään oikean kumppanin kanssa
kumppanin tehtävä ei ole toimia äitinä tai isinä, joka huolehtii puutarhasta kun me jatkamme vapaina ja villeinä elämän tutkimista, vanhemman hoitaessa vastuullisemmat osuudet
Uskon, että moni meistä kantaa tällaisia alitajuisia oletuksia mukanaan vaikka järjellä ymmärrämmekin niiden mahdottomuuden. Tässä meitä varmasti ovat auttaneet Hollywoodin puutarhuri elokuvat ja monet laulut ihmeellisistä puutarhoista.
Aluksi voi näyttää siltä, että alitajuiset toiveemme täyttyvät mutta kun kuherruskausi on ohi, illuusiot alkavat karista. Tästä aito tutustuminen ja intiimiys voi alkaa rakentua koska alamme nähdä itsemme ja toisen selkeämmin. Silloin tulemme sen valinnan eteen, jossa joudumme kysymään itseltämme; haluanko aidosti antaa itsestäni tälle suhteelle ja lähteä rakentamaan sitä, siitä huolimatta, että se ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiini.
Miksi sitten haluta tätä?
Yhdessä voi rakentaa isomman ja kauniimman puutarhan kuin yksin
Jos ajattelet omaa huomiotamme, vaivannäköämme, energiaamme ja aikaamme ravintona puutarhalle, ymmärrät helposti, että sinulla ei ole yksin mahdollisuuksia samaan kuin toisen kanssa yhdessä. Kun huomioit vielä sen, että usein parisuhteen vuorovaikutus tapahtuu maskuliinisen ja feminiinisen energian välillä, ymmärrät helposti, että tämä energian vaihto plus ja miinus napojen välillä synnyttää ja liikuttaa energiaa tavalla, joka toteutuu vain tällaisessa kanssakäymisessä.
Kun kaksi puutarhuri kokelasta osaa lähestyä toisiaan oikein, heistä tulee enemmän kuin osiensa summa. Tämä on minkä tahansa ihmissuhteen taika. Me olemme yhdessä enemmän.
Jos olet joskus kokeillut hoitaa puutarhaa toisen ihmisen kanssa, tiedät myös sen, että toinen kokelas toisinaan inspiroi sinua löytämään uusia asioita itsestäsi. Yhdessä puuhaaminen, etenkin ihmisen kanssa, joka on tullut läheiseksi, tulee iholle hyvässä ja huonossa. Myös tämä on yksi niistä hyödyistä, joita yhteisellä puutarhalla on. Se auttaa meitä näkemään itsemme ja vapautumaan meitä rajoittavista tekijöistä.
Siinä meitä auttavat myös puutarhan erilaiset vaiheet.
Puutarhan elinkaaressa on eri vaiheita
Puutarhan hoidossa tulee kausia, jolloin siellä ei todentotta kasva oikein mitään eikä se tunnu inspiroivalta. Tilastot kertovat, että kahden ja kolmen vuoden välillä suurin osa kokelaista luovuttaa koska alkuperäinen inspiraatio katoaa. He eivät ole lukeneet puutarhanhoidon perus teosta, joka kertoisi, että tämä kuuluu asiaan ja voimme saavuttaa inspiraation uudelleen kun alamme nyt tietoisesti antamaan itsestämme puutarhalle ja toiselle kokelaalle. Alussa meillä on luontaisen inspiraation tuoma tuki mutta juuri tässä kohtaa meidän tarvitsee kypsyä puutarhureina. Tässä kohtaa saamme tehdä aiemmin mainitsemani valinnan siitä, alammeko hoitaa puutarhaa.
Jos olemme lähteneet luomaan puutarhaa riittävän kypsistä ja moniulotteisista syistä, löydämme varmasti kyvyn jatkaa ja alamme nauttia uudella tavalla. Puutarhanhoidon perus teos valmistaa meitä myös siihen, että noin seitsemän vuoden kohdalla on puutarhan uudelleen synnyttämisen vaihe. Tämä on hankala vaihe kenelle tahansa sillä puutarhassa ei kasva oikein mitään vaan tuntuu siltä, että kaikki tuhoutuu luonnonvoimien aiheuttamana ja samaan aikaan kokelaatkin ovat pulassa omien haasteidensa kanssa.
Jos tietäisimme, että tämä on välttämätön vaihe kokea, jotta puutarha voi nousta uudelle tasolle, osaisimme huolehtia itsestämme, antaa tilaa tapahtumille ja kypsästi pitäisimme puutarhuri kaverimme kanssa siellä täällä palavereita siitä miten prosessi etenee. Ymmärtäisimme antaa molemmille tilaa kypsyä. Sanoisin, että tämä on se kohta, jossa kokeilaista voi valmistua puutarhureita.
Jos pystymme huolehtimaan kokeilaide välisestä ystävällisyydestä ja tuemme itseämme sekä toista olemaan rohkeita omassa muutoksessa, tulemme ennen pitkää siihen vaiheeseen, jossa alamme löytää uutta inspiraatioita, ideoita ja suunnitelmia. Tämä on hetki, jossa puutarha nousee uudelle tasolle. Kaikki pohjatyö on yhä olemassa ja koska maata on vahvistettu ja nyt myös lannoitettu kaikella aiemmin kasvaneella, kaikki kaunis lähtee kasvamaan poikkeuksellisella nopeudella ja voimalla. Suhteemme voi silloin nousta täysin uudelle tasolle. Palaamme alun vetovoimaan, ihastukseen ja siihen, että olemme tuettuja.
Kunnes tietysti jälleen tulemme siihen kohtaan, jossa tämä tuki loppuu ja meidän on muistettava ottaa vastuu siitä, että annamme itsestämme suhteelle tietoisesti.
Kolme vaihetta lyhyesti:
alun kasvupyrähdys, jossa puutarha tuntuu syntyvän kuin itsestään. Nauti tästä ja muista, että inspiroiva alkuvaihe kuuluu asiaan. Koska fiilis ei kuitenkaan kanna itsestään tätä vaihetta pidemmällä, kannattaa katsella yhteistä hanketta myös sillä silmin, onko sillä mahdollisuuksia pidemmälle ja koetko hankkeen sellaisena, että haluat antaa sille vielä vuosien jälkeenkin, myös aikoina, jolloin on haastavaa
vaihe, jossa puutarha tarvitsee kukoistaakseen omaa panostamme –> kypsy kokelaana. Huomaa se, että voit oppia siitä millainen tekeminen on sinulle antoisaa ja mikä saa kasvit puutarhassa voimaan hyvin. Kun näet vaivaa, näet, että puutarha kehittyy. Voitte toimia entistä paremmin parivaljakkona koska tutustutte sekä puutarhanhoitoon että toisiinne. Näin puutarha alkaa kypsyä.
vaihe, jossa puutarhan täytyy käydä läpi kivulias uudelleen syntyminen –> anna aikaa itsellesi muuttua mutta älä luovuta. Muista, että vaikka jokin uusi maaperä voi tuntua houkuttelevammalta, joudut aloittamaan siellä alusta ja tämä sama vaihe on edessä myöhemmin. Olet investoinut tähän maaperään ja tämän vaiheen mahdollistamiseen niin paljon, että sitä kannattaa arvostaa.
Vaihe, jossa kierros alkaa alusta mutta kypsempänä. Olette menneet muutoksen läpi ja saatte ihastua uudelleen.
On hyvä ymmärtää, että parisuhteessa on kausia, jolloin tuntuu kuin puutarha oli muuttunut pottupelloksi.
Puutarhassa täytyy olla kaksi kokelasta, jotka haluavat puutarhan. Tietysti on kausia, jolloin toinen osapuoli kärsii motivaatio vaikeuksista tai jokin muu puutarhan ulkopuolella rasittaa häntä. Silloin olisi hienoa, jos puutarhaan voisi tulla lepäämään ja siellä saisi olla sellainen kuin on. Eikö meistä jokainen kaipaa tällaista paikkaa? Nämä murroskohdat ylitetään helpommin jos muistamme;
että puutarha on jotain, jonka itse valitsemme
että puutarhan hoidon ei ole tarkoitus olla vain helppoa. Se on 50% hyvää ja 50% haastavaa
että meidän täytyy antaa itsemme puutarhalle sellaisena kuin olemme, se on ravintoa sille. Keinotekoisilla lannotteilla voi saada nopeita tuloksia mutta aito ravinto ravitsee syvältä ja varmasti
kun meillä itsellä on hankalaa, ei kannata alkaa toimia puutarhalle tai toiselle kokelaalle ikävällä tavalla
Mistä tietää kenen kanssa puutarha voi kukoistaa?
Varmuutta siitä tuskin voi olla koskaan. Mutta muutamat asiat tuntuvat minusta järkeviltä.
A. se on aina ensisijaisesti itsestä kiinni
B. ajoitus. Jos henkilöllä on muita puutarhan alkuja tai edellisen puutarhan jälkityöt kesken, ajoitus ei ole hyvä.
C. ymmärtävätkö molemmat mistä puutarhanhoidossa on kyse? Jos toisen oletukset ovat keskenkasvuisempia kuin toisen, tästä asiasta on hyvä keskustella. Et halua satsata projektiin sellaisen ihmisen kanssa, joka yhä haluaa juoksennella villinä metsässä. Jos taas olette molemmat siinä vaiheessa, nauttikaa siitä yhdessä. Kunhan olet selkeä siitä mitä oikeastaan haluat. Rakentaa jotain vai kokea jotain muuta?
C. vaikuttaako siltä, että toinen kokelas on saanut perustaidot puutarhanhoitoon? Puutarhan hoito edellyttää tiettyjä perustaitoja. Esimerkiksi kykyä vastuunkantoon, itsenäisyyteen, kommunikaatioon ja tunteiden käsittelyyn. Jos nämä perustaidot ovat hakusessa itsellä, keskittyisin niiden kehittämiseen. Jos ne ovat toisella hakusessa, olisin realisti sen suhteen, että puutarhuriksi tästä toisesta ei ole kanssani vaikka hauskaa voi yhdessä ollakin.
D. Onko välillänne vetoa? Tämä magneettisuus tuo tarvittavaa energiaa projektiin.
E. Onko puutarhan kasvattaminen käytännöllisesti riittävän helppoa? Jos asutte eri kaupungeissa, se on vaikeaa. Jos toisella on varaa hankkia tarvittavia välineitä mutta toisella ei, se voi olla ongelma. Oletteko iältänne sellaisessa paikassa, että todennäköisesti kasvuprosessinne kokelaina sopivat yhteen?
F. Onko välillänne ystävällinen ilmapiiri ja onko kemianne hyvä myös tavallisten askareiden ja arjen keskellä? Toimiiko huumorinne yhteen? Suuri osa puutarhanhoidosta muuttuu ajan myötä arkiseksi. On tärkeää, että tämä arkisuuskin voidaan jakaa mukavalla tavalla, mielellään kevyen hymyn kera.
G. Onhan teillä myös halu ja kyky säännöllisesti tulla toistenne kohtaamiksi? Elämää täytyy olla myös puutarhan askareiden ulkopuolella ja molempien on hyvä kyetä olemaan itselleen läsnä. Puutarha ja puutarhurit tarvitsevat kuitenkin myös sitä, että he voivat tulla riittävän säännöllisesti emootionaalisesti kohdatuksi.
Puutarha ei kasva pelkällä sopimuksella yhdessä olosta
Joitain meistä vaivaa myös sellainen pinttynyt sisäinen käsitys, että kun kaksi kokelasta sitoutuu toisiinsa, kihlautuu tai sopii avioliitosta, puutarha voisi automaattisesti hyvin. Tällöin sopimus on tehty väärinymmärryksestä käsin.
Sopimus on tärkeä elementti jos ja kun se on aito. Sehän on kuin ostaisimme yhdessä palan maata. Sitten meillä on se maa ja olemme sitoutuneet siihen. On kuitenkin täysin toinen asia miten tuo hankittu maa palanen saadaan kukoistamaan.
Siksi sopimuksessa on hyvä eritellä muutamia hyödyllisiä asioita:
sitoudumme ensisijaisesti itseemme. Pidämme itsestämme huolta, pysymme itsemme lähellä ja rehellisinä siitä keitä olemme
sitoudumme jakamaan yhteiseen hankkeeseen ryhtyneelle ihmiselle siitä missä menemme. Tämä on tärkeää paitsi suhteen kannalta, myös puutarhan
sitoudumme näkemään yhdessä vaivaa puutarhan eteen
ymmärrämme, että näin läheisessä yhteisessä hankkeessa meidän on hyödyllistä myös ottaa toinen huomioon ja välittää hänenkin hyvinvoinnistaan. Siitäkin huolimatta, että jokainen ihminen on aina vastuussa itsestään
kun kohtaamme vaikeuksia, sitoudumme ylittämään ne sen sijaan, että päätämme hankkeen sellaiseen törmätessä. Mikäli haasteen ylittämisen ja käsittelyn jälkeen emme halua jatkaa hanketta, se kannattaa harkinnan jälkeen päättää. Ei kuitenkaan ennen haasteen käsittelyä sillä se odottaa meitä tulevissa hankkeissa joka tapauksessa
sitoudumme kunnioittamaan toisen erilaisuutta. Olemme ystävällisiä rehellisinäkin
luotamme luontoon. Emme yritä pakolla ohjata puutarhaa tiettyyn suuntaan vaan olemme rehellisiä siitä mitä kulloinkin olemme ja jaamme sen toisen kanssa. Näin luonto näyttää meille oikean suunnan
sopimuksen ehtoja tarkistellaan säännöllisesti ja niihin tehdään muutoksia tarpeiden mukaan yhdessä. Mikään sopimus ei kestä ajan saatossa sillä olosuhteet ja osalliset muuttuvat
Myös etäisyys on tärkeää
”Onpa ihana nähdä sinua” sanoo kokelas oltuaan viikon poissa puutarhasta. Hän on antanut itselleen aikaa ja tilaa olla etäällä yhteisestä hankkeesta. Näin se näyttäytyy hänelle uusin silmin ja viimeisenä loma päivänään hän huomasi jo kaipaavansa puutarhaan.
Aina ei ole tarpeen nukkua samassa pedissä. Kaikkea ei kannata tehdä yhdessä. Toisinaan on hyvä olla etäällä toisesta. Kun päädymme liian lähelle, emme enää näe itseämme tai toista välttämättä selkeästi. Yhtälailla päätyessämme liian lähelle alamme helposti asettamaan toisen vastuulla sen mitä itse koemme tai emme koe.
Jos ymmärtäisimme puutarhurin perus teoksessa kerrotut sanat; kun toinen kokelas on vastuullinen siitä mitä koemme, emme kykene enää käyttäytymään ystävällisesti häntä kohtaan, säästyisimme monelta vaivalta. Erillisyys ja terve etäisyys pitävät tätä suhdetta hyvinvoivana monella tapaa. Siihen kannattaa siis satsata sekä tutustumalla itseensä paremmin, koska tämä auttaa ymmärtämään, että se mitä koemme tapahtuu meissä itsessämme, sekä huolehtimalla riittävästä tilasta olla vain itsemme kanssa.
Parisuhde voi antaa paljon. Se myös pyytää meiltä tiettyjä asioita toimiakseen. Toivon, että tämä humoristinenkin kirjoitus innoittaa sinua katsomaan niitä asioita, joihin voisit(te) satsata, jotta saisitte ammentaa niistä lahjoista, joita sille on annettavana.
Elämää voi ajatella valtakuntana, jossa on erilaisia alueita. Yksi niistä on parisuhteemme puutarha. Ihminen on rajallinen, joten valtakuntaansa kannattaa valita vain sopiva määrä erilaisia alueita, jotta niille on mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota. Aika ja huomio on se, jonka myötä ne kasvavat. Kun ymmärrämme tämän ja alamme satsata valitsemiimme asioihin, elämämme alkaa kukoistaa. Toivon tätä jokaiselle lukijalle.
Kiitos, että annoit minulle hetken aikaa ja huomiota.
