5 + 1 vinkkiä erilaiseen matkaan Barcelonassa

Jos Euroopan matkakohteista puhutaan, Espanja, ja erityisesti Barcelona, on monen suomalaisen suosikki: kohtuullisen lentomatkan päässä on tarjolla aurinkoa, lämpöä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Barcelonassa onkin helppo saada kaksi lomaa yhdessä paketissa, sillä se tarjoaa puitteet sekä kaupunki- että rantalomalle.

Vinkkejä kaupungin tunnetuimpiin vetonauloihin – esimerkiksi Gaudín arkkitehtuuriin, Ramblan kävelykatuun ja Barcelonetan rantaan – tutustumiseen löytyy matkaoppaista ja netistä pilvin pimein. Tästä tekstistä sen sijaan saat 5 + 1 ehdotusta hieman erilaiseen matkaan Barcelonassa, Hidasta elämää -sivuston hengessä!

1. Ekohotelli Hostal Grau

Barcelonassa on monia erityylisiä ekohotelleja, mutta useimmat niistä (esim. Yurbban ja Sixtytwo) ovat kalliimman puoleisia. Aivan Barcelonan keskustassa, Plaça de Catalunyan lähellä sijaitseva pieni ja sympaattinen, perheomisteinen Hostal Grau on hieman edullisemmasta päästä. Hotellin huoneet on sisustettu ekologisin – ja osin myös kierrätetyin – materiaalein, ja hotelli kiinnittää toiminnassaan huomiota ympäristöystävällisyyteen myös muilla tavoin (mm. energiaa säästävät LED-valot, ympäristöystävälliset pesuaineet, kierrätyskäytännöt). Erikoisuutena hotellissa on mahdollisuus majoittua erityisessä sähkömagneettiselta säteilyltä suojatussa huoneessa (ns. ”Off room”) – varsinkin erityisherkille tämä on kokeilemisen arvoinen huone!

2. Tribu Woki – luomukauppa ja -ravintola

Tribu Woki on useassa eri osoitteessa eri puolilla Barcelonan keskustaa toimiva luomukauppa, jonka tiettyjen myymälöiden yhteydessä (mm. Barcelonetan rannalla) toimii myös luomuruokaa tarjoava ravintola ja kahvila. Trendikkään vanhanaikaiseen tyyliin sisustetuista kaupoista löytyy luomuhedelmiä ja -kasviksia sekä kaikkea kodin ruoanlaittoon tarvittavaa, sekä mm. pieni valikoima luomuviinejä. Ravintolan listalta löytyy oma osio vegaaneille. Ruokalistan erikoisuuksia ovat mm. Pyreneiden vuoristossa kasvanut luomulammas sekä paikallisen alkuperäiskarjan lihasta tehtyjä burgereita. Kahvilan listalta löytyy perinteisten sämpylöiden ja leivonnaisten lisäksi muutama gluteeniton ja Paleo-vaihtoehto ja erilaisia vastapuristettuja mehuja. Tähän hintaan ei Suomesta saisi luomuruokaa ravintolasta.

3. Ekologista muotia Gràciassa

Gràcian kaupunginosassa sijaitseva Sunsais (Carrer de Ramón y Cajal 34) on pieni, valoisa putiikki, joka myy ekologisia naisten vaatteita ja muuta pientä kivaa (mm. mukeja, huiveja, kynttilöitä, laukkuja, koruja, Barcelonassa tehtyjä nahkatuotteita jne.). Muutaman korttelin päässä (Carrer de Torrent de l’Olla 95) on toinen pieni ekomuotiliike, GreenLifeStyle, jossa myydään myös ekologisia farkkuja. Huom! Kannattaa tarkistaa liikkeiden aukioloajat, sillä kaupat sulkevat ovensa päivällä siestan ajaksi.

4. Käsintehtyjä kenkiä

Moni suomalainen tuntee espanjalaisen El Naturalista -kenkämerkin, jonka kenkiä onkin Barcelonassa laajasti saatavilla. Hieman yksilöllisempää kenkämuotia löydät esimerkiksi Ravalin kaupunginosassa lähekkäin sijaitsevista kahdesta kenkäkaupasta, jotka kumpikin myyvät käsintehtyjä kenkiä. Vialis (Carrer d’Elisabets, 20) myy nahkaisia naisten, miesten ja lasten kenkiä sekä tennareita. Aivan vieressä (Carrer d’Elisabets, 13) sijaitsevan Caminon myymälästä löytyy käsin ommeltuja miesten ja naisten kenkiä sekä muotia. Molemmilla on useita liikkeitä eri puolilla kaupunkia.

5. Luomuviinejä ja tapaksia

Viinit ja tapakset ovat monelle olennainen osa Espanjan lomaa. Bar Brutal / Can Cisa on pieni, kuriositeetein (seinillä mm. jättimäinen miekkakala sekä viinihylly) sisustettu viinibaari, jossa näitä herkkuja voi nautiskella ekologisesti. Suuren viinivalikoiman kaikki viinit ovat luonnollisia, luomua tai Demeter-laatuisia. Trendikkäästä maineesta nauttivalla El Bornin alueella sijaitseva ravintola on suosittu, joten iltaisin pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa.

+ 1: Ympäristöystävälliset taksit

Barcelonan keskustassa on helppo liikkua jalan tai hyödyntää julkista liikennettä. Jos tilanne kuitenkin vaatii taksin käyttöä, kaupungissa on mahdollista tilata tavallisen taksin sijasta ympäristöystävällinen Taxi Ecològic, jolla pääsee hyppäämään hybridiauton kyytiin. Kaupungissa on myös sähkötakseja.

Lue myös: 5 vinkkiä: missä syödä ja juoda Barcelonassa

Jos olet suunnittelemassa matkaa Barcelonaan, voit tutustua lento- ja majoitustarjontaan tästä.

Persoona on kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Kenen päässä lasit ovat?

Tein muutamia vuosia sitten eräällä retriitillä harjoitusta, jossa tuijotetaan paria silmiin ja kysytään kahdenkymmenen minuutin ajan samaan kysymystä.

Parini kysyi minulta uudelleen ja uudelleen kuka tai mikä minussa tarkkailee minua. Muutaman vastauksen jälkeen tuntui sille, että kaikki tarpeellinen oli sanottu. Mutta parini jatkoi tuijottamista (jäänsinisillä) silmillään ja kysyi saman kysymyksen aina uudelleen.

~ ~ ~ ~

Identifioidumme helposti paitsi ulkoisiin määritelmiin (ammatti, asema, rooli) myös tunteisiin, ajatuksiin, tapoihin ja kehoomme.

Kun minulta kysytään, kuka olen, on helpointa luetella ammatti, asuinpaikka, perhe, lemmikit, harrastukset ja ulospäin näkyvät asiat. Sen perään saatetaan päästä maailmankatsomukseen (joogi, kasvissyöjä) ja elämäntapoihin (minulla on usein kiire), taitoihin (minulla on hyvä kielipää), hieman syvemmälle mennessä tunteisiin (lempeä ja passiivisaggressiviinen) ja niin edelleen…

~ ~ ~ ~

Erityisesti tunteisiin, ajatuksiin ja tapoihin identifioituminen luo meissä mielikuvaa, että olemme tietynlaisia. (”Olen tällainen iloinen/vihainen ihminen”, ”Olen älykäs/tyhmä”, ”Olen nopea/hidas”.) Tämänkaltaisista havainnoista on toki hyötyä, sillä ne valottavat persoonaa, mutta ne ovat vain osa totuutta. Persoona on kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Kenen päässä nuo lasit ovat?

Kuka minussa tekee kaikkia näitä havaintoja, kuka tai mikä minussa tarkkailee minua?

~ ~ ~ ~

Olen palannut tähän harjoitukseen lukuisia kertoja. Olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos tunteiden, ajatusten ja tuntemusten keskellä keskityn havainnoimaan sisäistä tarkkailijaani.

Nykyään se tekee minut tietoiseksi omasta kehostani ja sitä kautta syvyydestäni. Yhteys tarkkailijaan rauhoittaa minua ja hiljentää kaikkea hälinää. Hiljaisuuden keskellä tunnen olemisen kosmoksen, äärettömän tähtitaivaan, jonka laajuudessa tutustun itseeni jatkuvasti syvemmin.

Oma opettajani Shiv Charan Singh sanoo, että ihmiset etsivät tässä maailmassa aivan liikaa paikkaansa. ”Älä etsi paikkaasi, ota ennemmin selville, kuka olet” on hänen neuvonsa.

Paikka on nimittäin lopulta aivan toissijainen. Jos olet kehossasi, jos löydät itsestäsi tarkkailijan, syvimmän olemuksesi, äärettömän kokijan ja havainnoijan, olet aina perillä. Juuri siellä missä pitääkin. Omalla paikallasi.

Onko elämän oltava hidasta, jotta siitä voi nauttia?

Olin muutama viikko sitten mukana paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli hidas elämä. Kutsu lähestulkoon nauratti minua. Elän ruuhkavuosiaikaa, eikä elämäni ole hitauden perikuva (koulu, eskari, päiväkoti, omat työt, kauppa, koiranulkoilutus, tanssi, judo, soittotunti, ruoanlaitto…).

Keskusteluun valmistautuessani pohdin, ovatko hitaus ja kiireettömyys synonyymejä ja minkälainen elämänrytmini oikeasti onkaan. Monelle samantyyppistä elämänvaihetta elävälle hitaus ei ole mahdollista, päinvastoin: ulkoinen vauhti tuntuu jatkuvasti vain kasvavan.

Olen luontaisesti hidas ja rauhallinen ihminen. Vähän päättämätön, unelias, yksin viihtyvä. Ulospäin tämä saattaa näyttäytyä seesteisyytenä. Todellisuudessa siinä on mukana myös aimo annos lamaantumista. Luontainen rauhani ei ole haastanut minua tutkimaan itseäni.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että minä tarvitsin hitauden sijaan kipinän.

~ ~ ~ ~

Olen kokenut huonoa omatuntoa laiskuudestani ja haluttomuudestani. Olen monesti vastannut muiden odotuksiin ja tunteisiin, niin etten lopulta ole tiennyt mikä on omaa.

Mitä minä haluan oli pitkään kysymys, johon en osannut vastata, vaikka osasin elää hitaasti ja olla hiljaa. En edes tunnistanut tarvetta kääntyä sisäänpäin, sillä kuvittelin tekeväni sitä koko ajan. Mutta elin päiväunelmissa, kaukana totuudesta. Tunnistan sen nyt mielen maailmaksi, en yhteydeksi itseeni.

~ ~ ~ ~

Ja niin elämä on ohjannut minua askel askeleelta: avioliittoon aktiivisen ja aikaansaavan miehen kanssa, muuttamaan vanhaan puutaloon, jonka lämmittämisessä ja korjaamisessa ei tekeminen lopu, hankkimaan kissan, äidiksi kolmelle tyttärelle, yrittäjäksi ensin yhteen, sitten kahteen ja lopulta kolmeen firmaan…

Kaikki tämä on tapahtunut vähitellen ja olen aina sopeutunut tilanteeseen vaivatta. Olen todellakin tuntenut ajoittain väsymystä ja riittämättömyyttä, mutten ole kaatunut niiden alle.

Tänä syksynä olemme hankkineet kaiken tämän keskelle koiran. Kutakuinkin kaikki tuttavamme pitävät meitä hulluina. Kyseessä ei ole mikä tahansa koira, vaan tanskandoggi, joka viisikuukautisena painaa yli 30 kiloa ja ylettyy pöydille.

Olen haaveillut tanskandogista pitkään. Varmuuteni siitä, että koira voi muuttaa meille juuri nyt oli järkähtämätön. Syvästi intuitiivinen, vailla järjen hiventä.

Näin vain piti nyt toimia.

~ ~ ~ ~

Elämäni on tällä hetkellä niin täynnä, ettei hitaudesta ole tietoakaan. Pentukoira pissaa ja kakkaa sisälle, sille on opetettava kaikki. Ennestäänkin täynnä olevan elämän keskellä mietin, miksi tämä tuntui niin tärkeälle.

Samalla huomaan vastauksen. Koiran kanssa minun on oltava järkähtämätön, pienet päivittäiset valintani ohjaavat sen oppimista ja käytöstä jatkuvasti. Minun on käytettävä voimaani.

Ja tutustun voimaani aivan uudella tavalla. Kiireen ja kaaoksen keskellä on pakko priorisoida. Kaiken tämän varmuuden keskellä huomaankin yhtäkkiä, että minulla on enemmän aikaa kuin ennen.

Aika on hidastunut. Sillä tiedän paremmin, mitä haluan. Tiedän paremmin, minne olen menossa. Kuulen paremmin itseäni, asetettuani itseni sellaiseen paineeseen, etten voi olla kuulematta.

Tämä rauha on hyvin erilaista kuin päiväunelmointi. Olen hereillä ja voin itse päättää, mitä elämälläni teen.

Elämän hitaus tai nopeus on hyvin subjektiivista. Hitaus on kokemus siitä, onko elämässä aikaa itselle ja tärkeille asioille. Kun rytmi tuntuu omalta, haastaa sopivasti ja tarjoaa hyvässä suhteessa lepoa, voin kokea valtavaa elinvoimaa.

Voin tuntea olevani rikas elämästä. Olemisella täytetty.

Älä pakene ihmisyyttäsi – ihmisyys on tie totuuden luokse

Olen koonnut sinulle Inhimillisen henkisyyden perusperiaatteista 30 ohjetta henkiin heräämiseen. Tässä kirjoituksessa esittelen ohjeet 1, 3, 5 ja 7. IH on tuloksia tuottaneisiin opetuksiin, menetelmiin sekä henkilökohtaiseen kokemukseeni perustuva henkinen lähestysmistapa. Lähestymistavalle erityistä on se, että juuri ihmisyys on nostettu etusijalle. Miksi? Koska juuri siihen on piilotettu ne siemenet, jotka kasvavat täyttäväksi ja sielukkaaksi elämäksi. Ihmisyys on tie totuuden luokse.

Toivon, että nautit ajastasi ohjeiden kanssa ja pureskelet niitä kunnolla.

1. Sinussa ei ole mitään, mikä ei ole hyvää ja tarkoitettu olemaan. Anna siis kaiken sinussa olla. Kaiken.

Mä oon tosi innostunut siitä, että jengi tekee parhaansa löytääkseen kotiin ja itsensä luokse. Mut koko tässä henkisessä skenessä on ihmeellistä lähes kaikkialla se, että siinä on valtava muuttamisen, korjaamisen ja parantamisen maku. Me yritetään tulla joksikin muuksi kuin mitä me ollaan ja missataan se kaikista suurin lahja, mikä meille on annettu. Se ainutlaatuinen elämä, joka me itse ollaan.

Tää on niin iso juttu, että yksin sen ääreen pysähtyminen ja sen harjoittaminen tuo perille, jos sellasta perillä oloa voi sanoa olevan olemassakaan. Luoja, elämä, universumi, jumala tai me itse ollaan laitettu kaikki tarvittava siihen pakettiin, joka jokainen meistä on. Kaikki asiat meissä on tarkoituksenmukaisia. Kaikki meissä on hyvää. Kaikki.

Iso osa siitä on täysin vääristynyttä, koska me ei päästetä sitä päivänvaloon. Sen elämän, jota me joka tapauksessa etsitään tietoisesti tai tietämättämme, ei anneta herätä henkiin.

3. Rakastu itseesi kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten. Rakastu sitten maailmaan ja siihen mitä teillä on annettavana toisillenne. Muista, että elämä on rakastunut sinuun, kaikkeen sinussa. On aina ollut ja tulee aina olemaan, ehdoitta. Jos annat tuolle rakkaudelle tilaa rakastumalla itseesi, tuo rakkaus kuljettaa sinut kotiin.

Kun mä tein ite sen päätöksen, että rakastan kaikkea tässä Aaro nimisessä kaverissa, musta tuntui siltä, et mä teen suurimman mahdollisen virheen mun henkisen heräämisen kannalta. Luojan kiitos koin jo yrittäneeni kaikkea muuta huonoin tuloksin. Hälyttimet ja rajottimet alkoi huutaa sisällä, mutta samalla aloin kokea olevani elossa. Energinen, selkeä, lämpimämpi, välittävämpi ja laajempi.

Totesin samalla, että mun täytyy luopua siitä ajatuksesta, että muut rakastais mua. Ei sillä oikeastaan ollut mitään väliäkään, sillä mä rakastin kaikkea sellasena kuin se on. Sen täytyi riittää todisteeksi, että rakkaus ja elämä tuntuu mussa.

5. Elämä on puolellasi. Samassa joukkueessa pelaaminen tarkoittaa sitä, että asetat sallimuksen omien preferenssien ja toisten sinulta odottaman edelle.

Mäkin oon ollut siinä uskomuksessa, että mulla ei ole voimavaroja. Että musta ei ole johonkin. Nyt mä näen sen, että elämä, siis se elämä joka mä oon, ei olekaan muuta kuin voimavaroja. Se on puhdasta voimavaraa. Mut miten siihen pääsee kiinni? Sallimalla. Sallimalla kaikki ne ominaisuudet, joita meissä on. Just ne on ne voimavarat, ei ne mitä me yritetään opetella niiden sijasta tai kerätä niiden päälle.

Enkä tarkoita, etteikö oppiminen ja harjaantuminen ole hyvästä. Mut sellaset tyypit, jotka on oikeasti antaneet itsensä olla liikuttaa aina enemmän energiaa. Jos siihen tuodaan mukaan vielä hereillä olo, niin lopputulos ei voi olla muuta kuin taianomainen. Mitä se sitten tarkottaa, se jää jokaiselle itse selvitettäväksi.

Mä toivon näkeväni mahdollisimman monen heräävän tähän tosiasiaan ja syttyvän liekehtimään just omanlaisenaan liekkinä.

7. Elämä antaa sinulle aina sen, mitä kaipaat. Jos suostut tuntemaan pelkosi, rohkeus on paikalla. Jos annat sydämesi tuntea kipeää, pehmeä ja hoitava myötätunto koskettaa sinua. Kun annat sinun olla tietämättä, todellinen toiminta kumpuaa sisältäsi. Älä pakene inhimillisyyttäsi, sillä juuri siihen elämä vastaa omalla olemuksellaan.

Montaa asiaa ja kokemusta haluais vältellä. On vaikea nähdä, että ne on se juttu. Ei mullakaan ensimmäisenä käynyt mielessä, kun joku kosketti mun sydäntä ikävältä tuntuvalla tavalla, että just tuo kokemus on se, johon mun kannattaa tuoda huomio.

Mystikot, kovimmat jätkät elämäksi kutsutussa leikissä laulaa, että rakkaus, rakastaja ja rakastettu on sama asia. Mulle tää on tosi käytännöllinen juttu. Kun mussa (rakastettu) tapahtuu jotain, mä tuon huomioni (rakkaus) siihen paikalle ja jokin laajemmalta tuntuva mutta silti mussa oleva (rakastaja) vastaa siihen viisaasti. Rakkaus jossain muodossaan tulee aina paikalle. Tähän leikkiin tarvitaan kaikki kolme, vaikka ne onkin se yks ja sama.

Mut jos en suostu siihen, niin miten mua kukaan rakastaa? Jos mä vaikka en anna itseni tuntea innostusta jotain mulle tärkeää kohtaan ja salli siihen liittyvää jännitystä, joka on hyvin inhimillinen kokemus, miten sisältä nousevalle rohkeudelle olis tilaa? Miten se vastais mihinkään? Inhimillisestä kokemuksesta kieltäytyminen on vähän niinkun sanois luojalle, et sori hei, mä tiedän paremmin ja hoidan tän homman.

Inhimillinen kokemus on kuin magneetti. Kun sitä koskettaa huomiollaan ja sen herättää, se imee koko universumin tuekseen.

Heräsikö mielenkiintosi lukiessa? Tai luitko jotain jonka haluaisit tuoda käytäntöön? Sitä varten olen rakentanut helmikuussa alkavan Inhimillinen tie nimisen ohjelman. Inhimillinen tie on paikka, jossa voit eheytyä, selkeytyä ja voimavarautua. Elää konkreettisesti läpi sitä muutosta, jota voi kutsua henkiin heräämiseksi. Hidasta elämää -sivuston lukijana saat HIDASTA -koodilla joulukuun loppuun saakka 100€ alennuksen ensimmäisen vuoden osallistumismaksusta. Lue täältä lisää ja kysy itseltäsi haluatko vastata sisälläsi asustavan elämän kutsuun.

Metsä laskee verenpainetta, alentaa stressihormoneja ja nostaa mielialaa – Jo pelkkä tuoksu auttaa rentoutumaan

Kirjoittaja Anna Karhu-Cormier on diplomifytoterapeutti ja jooga-opettaja, joka työskentelee Frantsilan luomuyrttitilalla AD:na.

Tuoksut ovat osa näkymätöntä maailmaa ympärillämme ja ne vaikuttavat meihin voimakkaammin kuin arvaisi. Saamme päivän aikana valtavan määrän impulsseja ympäröivistä tuoksuista, jotka saavat aikaan meissä tunnetiloja ja herättävät mahdollisesti myös muistikuvia.

Kun tuoksu hengitetään sisään, ensimmäinen kosketus on hajuepiteeliin, jossa on valtava määrä, noin 20 miljoonaa hermonpäätä. Vertauksen vuoksi tiedoksi, kädessä on 2500 hermonpäätä joka neliösentillä. Molekyylin kemiallinen informaatio muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka jatkaa matkaansa hajukäämiä pitkin ja saapuu aivojen limbiseen-järjestelmään.

Täällä tapahtuu tuoksun tunne-aistimus. Molekyylin sisältämä informaatio analysoidaan ensin mantelitumakkeessa ja hippokampuksessa. Nämä molemmat aivojen alueet käsittelevät myös muistia. Tästä syystä tuoksu voikin tuoda menneen asian vahvasti mieleen.

Eteerisiä öljyjä viisaasti käyttämällä voimme tukea terveyttämme ja vahvistaa haluttuja tunnetiloja. Tuoksut sukeltavat sisäämme hengityksen kuljettamana luoden tuoksuaistimuksen, joka stimuloi aivojamme. Mieltä rauhoittavilla tuoksuilla kuten kamomillan ja laventelin eteerisillä öljyillä voimme aktivoida raphe-tumaketta vapauttamaan serotoniinia.

Serotoniini on yhdiste, joka kehottaa mieltä ja kehoa ottamaan rauhallisesti. Uupunut tai mieli maassa kulkeva voi hyötyä tuoksuista kuten rosmariini ja havupuut, jotka auttavat noradrenaliinin vapauttamisessa lisäten energiaa ja intoa. Tuoksuissa ja luonnossa on voimaa. Oli kyseessä sitten omat lempituoksut eteerisistä öljyistä tai kesäisen raikas vastaleikatun ruohon vihreä tuoksu tai voimauttava alkutalven kävely metsässä, missä raikkaat havupuut tuoksuvat.

Japanissa metsää hyödynnetään niin terapiana kuin terveyden lähteenä tietoisesti. Japanissa on tutkittu paljon shinrin-yoku:a, mikä tarkoittaa metsän parantavan ilmapiirin sisään sallimista tai metsäkylpyä. Metsäkylvyissä ihminen viettää aikaa metsässä kaikessa rauhassa ja näin saavuttaa monipuolisia terveysvaikutuksia.

Suomalaisille luontoyhteys on vahva ja monelle meistä ”metsäkylpy” on luonnollinen osa elämää. Samoilemme metsissä niin marjastuksen ja sienestyksen merkeissä, mutta metsä antaa meille ravinnon lisäksi myös syvää mielenrauhaa ja todellista elpymistä. Mielialatutkimuksissa metsäkylvyn todistetaan laskevan verenpainetta, alentavan stressihormoneja monien päivien ajaksi ja nostavan mielialaa – monien muiden terveysvaikutusten lisäksi.

Olet varmasti kokenut luonnon elvyttävän voiman. Vaikka mieli olisi metsään mennessä maassa, metsästä astuu ulos uudistunut, läsnäolevampi ja kiitollisempi ihminen. Ihminen on osa luontoa ja metsässä oleminen vahvistaa meitä sisältä käsin. Alan Wattsin sanat kiteyttävät tätä luontokokemusta mielestäni hyvin: ”Sinä et tullut tähän maailmaan, vaan synnyit siitä, kuin meren aalto. Et ole täällä muukalainen.”

Missä on sinun mielimetsäsi ja voimapaikkasi?
Vie itsesi sinne jo tänään puhdistumaan ja täyttymään elämän voimasta.

Monet tieteelliset tutkimukset pystyvät osoittamaan metsässä oleskelun parantavista mekanismeista. Esimerkiksi monet puut, etenkin havupuut, luovuttavat ilmaan orgaanisia yhdisteitä, jotka tukevat muun muassa meidän immuunipuolustustamme.

Metsän parantavan voiman voi tuoda osaksi elämää vaikka metsään ei aina fyysisesti pääsisikään. Perinteisessä aromaterapiassa metsäisiä tuoksuja voidaan käyttää hoitamaan ailahtelevia tunteita, vahvistamaan, hoitamaan keuhkoja ja helpottamaan stressiä. Esimerkkeinä männyn ja mustakuusen eteeriset öljyt toimivat vahvistavasti ja voit nauttia luonnollisten eteeristen öljyjen kautta metsäisten tuoksujen hoitavasta voimasta. Voit käyttää öljyjä öljylampussa tai diffuuserissa, omassa aromaterapia öljysekoitteessa tai nenäliinaan pirskotettuna.

Tässä ihana harjoitus minkä voit tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, ja voit yhdistää sen metsäisiin eteerisiin öljyihin:

Hengitä syvään ja sulje silmät, kulje mielessäsi ihanaan ikimetsään tai mielimetsääsi. Hengitä syvään ja hellitä, anna itsesi olla rauhassa. Tunne itsesi makaamassa pehmeällä sammalmatolla ja katsele korkeiden puiden latvoihin, anna metsän rauhoittavan läsnäolon ja metsän tuoksun voimistaa ja elvyttää koko olemustasi.

Yksinolosta voi nauttia täysillä

Moni sinkku, joka on joskus haikaillut parisuhdetta, on voinut kuulla kaveriltaan tai joltakin tutulta hyvää tarkoittavan neuvon: ”Sä et ole vielä valmis parisuhteeseen, sun pitää ensin opetella olemaan yksin.” Toisinaan neuvossa saattaa olla jotain perää, joskus se taas menee pahasti hutiin.

Yksinolo ei ole itseisarvo. Tietty määrä yksinoloa on terveellistä, mutta liiallinen vetäytyminen ei ole välttämättä hyväksi. Monesti liika yksinäisyys saa ihmisen käpertymään itseensä, sillä yksinäisyys koetaan hävettävänä. Häpeä on intensiivisen tuskallinen tunne tai kokemus siitä, että olemme niin virheellisiä ja arvottomia, että emme mielestämme voi tulla hyväksytyksi omana itsenämme, emmekä kuulua joukkoon. Häpeän hetkinä ajattelemme olevamme huonoja, riittämättömiä, mitättömiä ja irrallisia.

Jatkuvasti yksin ollessa asiat myös alkavat pyöriä päässä samaa rataa ja huolet voivat kasvaa äärimmäisiin mittasuhteisiin. Myös rima deittailemiseen nousee entisestään. Heille, jotka ovat olleet yksin jo liiankin kauan, neuvo ”sun pitää opetella olemaan yksin”, on siis onnettoman väärä (näin on neuvottu myös minua, ikisinkkua).

Yksin vai yksinäinen?

Toki yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Yksinolo on yleensä itse valittua, ja toiset viihtyvät luonnostaan yksin paremmin. Yksinäisyys taas tarkoittaa sitä tyhjää tunnetta, kun ei oikeasti ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita. Myös suhteessa voi kärsiä emotionaalisesta yksinäisyydestä, samoin kuin silloin, vaikka olisi paljon ihmisiä ympärillä. Yksinäisyyden vastakohta onkin yhteys. Ihmisellä on jo biologisesti sisään rakennettu tarve tuntea yhteyttä toisiin.

Joskus yhteys katkeaa hetkellisesti tai pidemmäksi aikaa. Jokainen kokee varmasti jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä. Ketään ei ole tarkoitettu olemaan ikuisesti yksin. Jos kuitenkin tällä hetkellä olet sinkku, voit oppia nauttimaan siitä. Älä anna häpeälle valtaa, vaan ota koppi omasta voimastasi. Yhteen asiaan voit nimittäin itse vaikuttaa: yksin vietetyn ajan laatuun. Vietätkö sen viikosta toiseen katsellen Netflix-maratoneja vai teetkö aktiivisesti jotain oman hyvinvointisi eteen? Nautitko elämästä nyt vai odotatko kotona soulmatea, joka kuin ihmeen kaupalla tulee ja tuo merkityksen elämääsi?

Muista, että vaikka sinulla ei ole parisuhdetta, et ole puoli-nainen. Sinä olet jo koko-nainen. Nyt voit tehdä asioita, joita et edes parisuhteessa välttämättä samalla tavalla voisi tai haluaisi tehdä. Voit tehdä itsesi onnellisemmaksi vaikka heti.

Vinkit hyvään yksinoloon:

  1. Luo rakastava suhde itseesi

Yksin ollessasi sinulla on aikaa rakentaa ensin rakkaussuhde sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa eli itsesi. Yksin ollessasi opit kuuntelemaan itseäsi paremmin, kun ajatuksiisi ei kietoudu jatkuvasti ulkopuolisten odotuksia ja mielipiteitä. Mielesi selkiytyy ja tunnistat omat tarpeesi. On hyvä oppia nauttimaan omasta seurasta tuntematta, että jotain puuttuu – oppia tuntemaan yhteyttä ensin itseensä. Etenkin heille, jotka ovat jatkuvasti menossa ja tarvitsevat seuraa ympärilleen, tekisi todella hyvää pysähtyä välillä omaan seuraan.

Voit myös tutkia, onko sinulla jotain rajoittavia uskomuksia, jotka ovat tähän mennessä estäneet sinua löytämästä oikeaa rakkautta. Arvostatko itseäsi aidosti? Miten voisit lisätä tervettä ”itserakkautta”? Voit pohtia asioita itseksesi, ystävän tai ammattilaisen kanssa, lukea kirjoja tai osallistua kursseille. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin osaat vetää puoleesi sinulle sopivan miehen ja jopa välttämään myrkylliset suhteet. Et voi myöskään itse antaa toiselle sitä, mitä sinulla ei ole. Muista, että sinun ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen, jotta voisit saada parisuhteen!

  1. Anna itsellesi myötätuntoa

Häpeän vastakohta on empatia. Jos kukaan muu ei voi antaa sinulle myötätuntoa juuri nyt, anna sitä itse itsellesi. Sinkkuna oleminen ei ole merkki epäonnistumisesta ihmisenä (vaikka muilla onkin mielipiteensä siitä, miten sinkun tulisi toimia). Sinä saat tehdä asiat juuri omaan tahtiisi ja omalla tavallasi. Sinussa ei ole mitään sellaista vikaa, ettetkö ansaitsisi rakkautta niin kuin kaikki muutkin. Sinä et millään muotoa ole poikkeus tai friikki. Ansaitset saada elämääsi kaikkea hyvää, sillä sinä riität!

Päästä irti peloistasi ja kivuistasi. Vältä ajattelemasta, että olet tuomittu sadan vuoden yksinäisyyteen, koska se ei ole totta. Ikävätkin tunteet ovat ”vain” tunteita, jotka eivät ole absoluuttinen totuus tilanteesta. Voit rauhoitella itseäsi sillä, että mikään ei ole lopullista. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Pidä yllä uskoa ja toivoa, että asiat voivat muuttua koska tahansa – ja anna myös elämälle mahdollisuus yllättää.

  1. Löydä intohimosi

Nyt sinulla on hieno mahdollisuus tehdä jotain, missä olet hyvä tai missä haluat tulla hyväksi, ja vahvistaa itseluottamustasi sitä kautta. Voit hakeutua vaikkapa uusiin harrastuksiin, jotka tuovat sinulle onnistumisen tunteita, ehkä jopa uusia ystäviä. Tai oletko koskaan matkustanut yksin? Soolomatkailu on ihanaa ja voimauttavaa! Se jos mikä opettaa itsestä uusia puolia ja tekee reippaan. Jos vaikka joulu ahdistaa, ota pieni reissu jonnekin muualle. Olen itsekin viettänyt erään joulun Prahan upeilla joulumarkkinoilla, missä olen hengannut kuuma medovina-lasi kädessä muiden ihmisten kanssa ja tuntenut täysin kuuluvani joukkoon.

  1. Ole utelias

Suhtaudu elämään avoimesti ja uteliaasti. Tee uusia asioita, vaikka pelottaisi. Anna ihmisille mahdollisuus tutustua sinuun. Jos viestität olemuksellasi, että ei kannata lähestyä, sinua ei kovin helposti lähestytä. Ehkä sinun itsesi tulee ottaa ensin kontaktia muihin. Voit itse kohdella muita siten kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Sano jotain kaunista, ole ystävällinen. Yleensä saat sen takaisin moninkertaisesti. Muista, että joku muukin voi olla yksinäinen.

Täyteläiset jouluherkut syntyvät taateleista ja maapähkinästä

Ah, joulu lähestyy. On aika alkaa tunnelmoida ihanilla jouluherkuilla. Usein tähän aikaan vuodesta tulee syötyä aivan huomaamatta yli oman energiatarpeen. Myös makeat kahvipöydän antimet houkuttelevat tarttumaan kiinni, sillä piparkakkuja, suklaakonvehteja, kakkuja ja muita makeita houkutuksia tulvii eteen miltei pyytämättä.

Siispä kehittelinkin sinulle hieman terveellisemmän herkun.

Kata jouluiset taatelipallot kauniin kutsuvasti esille olohuoneen tai keittiön pöydän ääreen. Kun ojennat kätesi, vaikkapa vain silloin tällöin, konvehtien sijaan terveellisemmän herkun puoleen, saat pienennettyä kehon sokerikuormaa aivan huomaamatta. Nämä suloiset suupalat maistuvat ihastuttavasti joulumausteilta. Ja mikä ihaninta, niiden makeus on peräisin ainoastaan taateleiden omasta hedelmäsokerista.

Ohje on gluteeniton ja vegaaninen.

JOULUISET TAATELIPALLOT

(ohjeesta tulee noin 20 kpl taatelikarkkia)

1 dl Vegeway maapähkinäjauhetta

1 dl kaurahiutaleita

240 g kuivattuja taateleita (varmista, että taatelit ovat pehmeitä)

noin 1 tl jauhettua neilikkaa

0,5 tl luomu kanelia

0,5 tl vaniljajauhetta tai raastettua vaniljaa

pieni ripaus suolaa

1 tl sitruunanmehua

 VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet taikinakulhossa ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. (Tarvittaessa saat taatelit pehmeämmäksi liottamalla niitä hetken aikaa vedessä ennen taikinan tekoa)

VAIHE 2) Maista taikinamassaa ja lisäile mausteita tarvittaessa mieleiseksi.

VAIHE 3) Pyörittele kämmenten välissä pieniä palloja. Koristeluun sopii loistavasta esimerkiksi kookoshiutaleet ja erilaiset pähkinärouheet. Tai dippaa taatelipallot sulatetussa suklaassa. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Nyt on naisten sankaritarinoiden aika

Viikon sisällä monta pientä viestiä yhdessä ovat kirkastaneet ajatuksen: nyt on naisten sankaritarinoiden aika.

Viime viikolla Henna Middeke postasi Facebookiin kuvan kaupasta, jonka elämäkertahyllyssä oli pelkästään miesten elämäkertoja. Tiedusteluun naisten elämäkerroista myyjä oli vastannut, että hyllytila on rajallinen. Hmph. Kyllä ongelma on aivan muualla.

Mietin jo siinä kohtaa, että naisten tarinat taitavat nyt löytyä hyvinvointihyllystä. Meidän kirjoissamme ei ehkä ole kannessa omaa kuvaa, eikä kirjan nimeksi ole annettu tuttavallisesti päähenkilön (lempi)nimeä, kuten Siru tai Miru. Meriititkin ovat toisenlaisia – mutta tarinat aitoakin aidompia.

Pari päivää myöhemmin pohdiskelin lähipiirissä Löydä elämän taika -kirjan saamia palautteita. Niitä tulee entistä tiheämmin, ja edelleen viesti on sama: ”Kuin olisit kirjoittanut minun elämästäni”. Kuten olen kirjan ilmestymisestä asti sanonut, kyseessä ei ole vain minun tarinani. Se on kollektiivinen tarina, joka iskee nyt tosi lujaa tässä ajassa.


Pohdintani huipentui, kun kuuntelin Oprah Winfreyn Supersoul-podcastia. Siinä haastateltavana oli inspiraation lähteeni Elizabeth Gilbert. He keskustelivat Hero’s Journey -sankarimyytistä, joka on kulkenut läpi ihmiskunnan historian miljoonissa eri muodoissa, Luke Skywalkerista Disney-leffoihin. Myyttiä ansiokkaasti tutkinut amerikkalainen mytologi Joseph Campbell oli heidän mukaansa sanonut, että naisia ei löydy sankaritarinoiden pääosista, koska naiset ovat jo ennestään ehjiä, naisilla ei ole laajentumisen ja kasvamisen paikkoja.

Ehkäpä viime vuosisadalla se on miehille näyttäytynytkin niin: naiset hoitivat kotona lapsia, seurasivat esiäitiensä polkuja ja vastasivat odotuksiin – siihen ei miehen näkökulmasta kasvua, omaa ääntä ja sankaritekoja mahtunut kuin poikkeustapauksissa. Silloinkin naista pikemminkin paheksuttiin kuin ihailtiin. Naisen polku oli valmiiksi annettu, ehkä se ulkoapäin näytti helpolta ja eheältä.

Gilbert sanoi uskovansa, että sankarimyytti on osa DNA:tamme. Siksi samoja tarinoita kerrotaan yhä uudestaan eri tavoin. Kuunnellessani oivalsin, että nyt kun naiset kollektiivisesti murtautuvat ulos vuosituhansia vanhasta odotusten vankilasta, samalla naisten sankaritarinat alkavat herätä henkiin. Ensin se tapahtuu hyvinvointioppaina ja toipumistarinoina, koska pahoinvoinnin kautta vapautuminen tulee välttämättömäksi. Kun vanha tie on käyty loppuun, on ollut pakko löytää reitti parempaan oloon.

Uskon, että kohta tarinamme ovat paljon suurempia kuin toipumista ja selviytymistä.

Meissä tapahtuu muutosta DNA-tasolla: emme rimpuile eroon vain omista vanhoista uskomuksista ja peloista vaan koko siitä kuormasta, jota esiäitimme ovat kantaneet mukanaan. Naisten ääni avautuu nyt, jokaisella meistä omalla tavallaan, ja muutos vavisuttaa vanhoja rakenteita.

Jatketaan eteenpäin, jälleen vahvempana ja rohkeampana. Meissä kaikissa on paljon enemmän voimaa ja potentiaalia sankaritarinoiden pääosiin kuin vielä tajuammekaan.

Kuvat: depositphotos.com ja Paula Ojansuu (kirjasta Löydä elämän taika) 

3 asiaa, joiden muistaminen parantaa tärkeää ihmissuhdetta

Mitä tapahtuu kun miehet puhuvat rakkaudesta?

Istuimme kahden muun herrasmiehen kanssa alas ja puhuimme rakkaudesta. Näistä jutusteluista syntyi myös videot, joissa pohdimme rakkautta, seksuaalisuutta, läheisyyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi tämä on tärkeää?

Monille ei ole mitään väliä onko kyseessä mies vai nainen, kun puhutaan yllä mainituista teemoista. Ja tottahan se on, usein teemoissa on tosi paljon samankaltaisuutta, eikä tarkoitus ole tietenkään väheksyä toisen sukupuolen kantaa. Itse näen kuitenkin, että kulttuurillisesti miehillä ei ole ollut tämmöiseen suunnattomasti mahdollisuutta, eikä puhumiseen ole kannustettu. Niinpä toivon, että näistä ajatuksista on apua sinulle, oletpa mies tai nainen. Ja olen tosi fiiliksissäni, että tämmöisiä asioita tapahtuu ja me miehet opetellaan kertomaan myös tunnepuolen ajatuksiamme.

Mikä ihmeen rakkaus?

Rakkaudesta on melkein yhtä monta näkemystä, kuin on puhujaakin. Niinpä jätän tämän sinulle mietittäväksi, mitä rakkaus on sinulle?

Mitä se tarkoittaa, miten se ilmentyy elämässäsi tai miten se ei vielä ilmennä itseään arjessasi? Kun puhumme ihmisyyden, terveyden tai hyvinvoinnin asioista, harvoin löydämme ehdottomia totuuksia mistään.

Niinpä toivon, että jokainen jäisi aina pohtimaan lukemaansa artikkelia tai tapahtumaa omassa itsessään. Mikä on minun totuuteni, mikä on minulle tärkeintä tässä, mikä on oleellista nyt pureskella omassa elämässäni?

Mihin olemme menossa?

Elämme suurien muutosten aikaa maapallolla. Yksi isoimmista vallankumouksista mitä olemme itsekin todistamassa on muutos parisuhteissa. On hyvä muistaa, että se mikä nyt on normaalia, ei todellakaan ole aina ollut niin. Parisuhteet ovat olleet isossa muutoksessa ihan muutamassa kymmenessä vuodessa, eikä tuo muutos ole vielä loppunut. Sen takia tärkeisiin ihmissuhteisiin on tärkeää tuoda seuraavia asioita:

1.Tietoisuutta

Sekä omaan toimintaan, omiin reaktiivisuuteen sekä mahdollisuuksiin, joita ihmissuhteet voivat parhaimmillaan antaa. Myös työkaluihin on hyvä tutustua. Parisuhteisiin voi ja kannattaa käyttää aikaa, panostusta ja opiskelua, miten me toimitaan. Ilman tietoisuutta toimimme samoin, kuin olemme oppineet toimimaan. Se ei aina ole toimivin tapa toimia.

2. Lempeyttä

On hyvä tuoda lempeyttä sen perinteisen lempeyden lisäksi myös itselleen. Tarkoitan tällä lempeydellä sitä aikaa, hyväksyntää ja nöyryyttä, että emme tiedä kaikkea. Niinpä on hyvä antaa prosessille aikaa ja lempeyttä. Ei tarvitse soimata itseään vaan voi hyväksyä sen, että olemme usein keskeneräisiä myös ihmissuhteissamme.

3. Rakkautta

Kun menemme ihmissuhteeseen, kaikessa pöhinöissämme usein unohdamme, että annamme itselle luvan tuntea rakkautta, iloa ja suuria tunteita. Mutta koska toisen ihmisen kanssa on niin mahtavaa, annamme hänelle kaiken vallan rakkaudessa. Unohdamme rakastaa itseämme, koska odotamme sitä toiselta ihmiseltä. Hänhän täyttää rakkauden tyhjiön.

Lakkaamme huolehtimasta omista tarpeistamme, toiveistamme ja haaveistamme. Me laitamme toiset (kumppanin, lapset yms.) etusijalle, unohtaen muistaa itseämme. Sen sijaan, että muistaisimme tämän, syytämme toista siitä, että HÄN ei täytä tarpeitasi. Me teemme toiset ihmiset vastuulliseksi omasta onnestamme.

Jos sinusta tuntuu, että olet unohtanut kuinka rakastat itseäsi, palaa siihen hetkeen, joka oli ennen näitä ihmissuhteita ja muista miltä rakkaus tuntui. Meistä moni on käynyt tämän polun ja tietää, että toinen ei oikeasti ole vastuussa sinun rakkauden kokemisesta tai sen puuttumisesta, vaikka toista olisi helppo syyttääkin.

Ota vastuu omista tarpeistasi ja muista kunnioittaa niitä. Se on myös omien rajojen tekemistä ja niiden opettelemista, havainnoimista ja uudelleen kalibroimista. Iällä ei ole mitään tekemistä uhriutumisen kanssa. Mitä pidempi aika siitä on, kun et ole antanut itsellesi lupaa kokea rakkautta, sillä suuremmalla syyllä anna se lupa itsellesi jo tänään. Ja muista, että olet kaiken sen rakkauden arvoinen.

Anna lasten ilon tarttua – taputa niin että tuntuu!

Pian alkaa iloinen juhlakausi. Lapset ovat harjoitelleet jo viikkoja esityksiään itsenäisyyspäivän tai joulun juhliin.

Muistetaanhan me vanhemmat tarhan ja koulun juhlissa, miten tärkeä tämä juhla on meidän lapsillemme. Lauletaan, tömistellään, napsutellaan ja leikitään yhdessä lastemme kanssa. Nuo pienet ilopillerimme ovat tehneet hurjasti töitä juhlien eteen. He ovat odottaneet ja jännittäneet juhlia kovasti ja heidän tuikkivat silmänsä tarkkailevat meitä koko ajan. Onhan meilläkin hauskaa?

Mikset isi taputa? Mikset äiti laula mukana? Tätä ihmetellen voi ilo kadota ja lapsi voi meidän vanhempien mallista passivoitua, miellyttääkseen ihailemiansa roolimalleja. Kuuluuko minunkin olla juhlissa tylsistynyt, vakava, hiljaa ja paikoillani? Häpeä ottaa vallan.

Silloin, kun lasten luonnollinen elämänilo ärsyttää,
on syytä pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä, mihin on kadottanut omansa.

Lasteni koulun avajaisissa rehtori pyysi vanhempia olemaan kiinnostuneita koulunkäynnistä. Ollaan enemmän kuin kiinnostuneita, ollaan innostuneita! Kun saamme kutsun lapsemme juhliin, ei laiteta kukkapinniä pelkästään tyttärelle, vaan laitetaan sellainen äidillekin. Kun poika innoissaan juhlissa pomppii, voisi isi ottaa kädestä kiinni ja pomppia vielä korkeammalle!

Tarhojen ja koulujen juhlasalien pitäisi RAIKAA laulusta ja riemusta! Seinien pitäisi TÄRISTÄ oppimisen ja osaamisen riemusta. Käsiin pitäisi SATTUA kaikesta taputtamisesta. Ilon kyynelten pitäisi VIRRATA ylpeydestä. Kehujen pitäisi PULPUTA suusta, ei vain omille, vaan kaikille lapsille.

Kotimatkallakin voisi vielä laulaa lauluja yhdessä.

Eikö olisi hauskaa?

Värien avulla voi päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa – energisoiva keltainen tasapainottaa syvän sinistä surua

”Syvän sininen suru”

Näin tämän määreen ystäväni instagram-kuvan yhteydessä pyhäinmiesten päivänä. Minä, joka olen aina hieman halveksinut sinistä väriä ja pitänyt sitä mitään sanomattomana virkamiehen sinisenä, olen alkanut pitämään väristä, jopa niin paljon, että Aalto-yliopiston lopputyössäni värjäsin tekstiileitäni sinisen eri sävyillä.

On sanottu, että sinisellä on rauhoittava vaikutus. Tutkimusten mukaan sininen väri lisää luovuutta ja luovaa ajattelua. On myös väitetty, että pitkään siniselle altistuminen lisäisi surullisuuden tuntemuksia ja masennusta. Englanninkielinen ilmasu I feel blue (”olen surullinen”) kertoo myös mihin väri yhdistetään. Sinistä pidetään ns. virallisena ja kylmänä värinä – poliisit, bussikuskit ja virkamiehet pukeutuvat usein siniseen.

Pysähdyin tuohon määreeseen syvän sininen suru. Tuo väri on nimittäin puhutellut minua vuoden ajan monessa eri kohdassa. Ja kuinka ollakkaan se myös näkyy väreissä, joihin kiinnitän huomiota tai käytän työskennellessäni. Huomasin myös instatiliäni plärätessäni kuvanneeni niin sinisiä seiniä, rakennuksia, pintoja kuin tekstiileitäkin. Omassa tulevassa mallistossani olen värjännyt tyynynpäällisiä sinisen eri sävyillä.

Mutta kas kuinka ollakaan, kun tarkastelen tunnepuoltani, olen ollut surullinen pitkään. Kuten eräs viisas ihminen sanoi, vihan jälkeen tulee suru. Sekundaaritunteemme viha peittää alleen usein primaaritunteen nimeltä suru. Vihaiset, puolustautuvat, agressiiviset, hyökkäävät, aina äreät ihmiset ympärillämme ovat usein pohjimmiltaan niitä surullisimpia. Mutta jos et salli itsellesi vihan tunnetta, et myöskään tunnista sitä ja pääse sen allensa jättämiin primaaritunteisiin. Itsekin huomasin lopulta usein vihaisena ollessani olevani pohjimmiltani surullinen.

Siksi kaikkien tunteiden tunnistaminen ja niiden äärelle pysähtyminen on varsin tärkeää ja tunnetyöskentely pitäisi kuulua koulun opetussunnitelmaan ja joka kodin arkeen. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sallivat itsellensä vain positiiviset tunteet, samalla kieltäessään ne tärkeät muut tuntemukset, jotka johdattavat meidät lopulta oikean äärelle.

Odottaville äideille ja isille olisi hyvä järjestää tunnekoulutusta ja tunteiden tunnistamista neuvolan toimesta. Sen sijaan, että synnytysvalmennuksessa näytetään tarkkaakin tarkempia videoita synnytyksen kulusta, olisi hyvä puhua synnytyksen, raskauden ja lapsen aiheuttamista tunnemyrskyistä, pelosta, vihasta, surusta, jännityksestä, yksinäisyydestä, väsymyksestä jne.

Värien ja värityöskentelyn kautta on siis mahdollista päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa. Itse tein erästä harjoitusta liittyen opintoihini Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen puolella. Tällaista harjoitusta tehdessä huomasin, että olin intuitiivisesti maalannut surun ja turvan samalla värillä. Minulle siis se tunnistamaton primaaritunne suru oli sama kuin turva. Olin vuosien varrella koteloinut surun itseeni ja pitänyt itseni täten ”turvassa”= surussa turvassa. Vasta vihan tunteen kautta pääsin käsiksi tähän syvimpään tunteeseeni ja aloin työstämään sitä ja asetuin tunteen äärelle oikein kunnolla. Seuraava työni kantoikin jo nimeä ”surun kautta tulee ilo”.

Sen lisäksi, että huomasin kuvanneeni sinistä puoli vuotta melko tiiviisti, olin myös pimeän syksyn tullen kuvannut keltaista, tuota energeettistä väriä.

Väriä, joka energisoi ja tuo voimaa. Olen siis intuitiivisesti hakenut keltaisesta väristä voimaa suruni  ja syksyn pimeyden keskellä. Mielenkiintoista, ajattelin jäkeenpäin. Näinkö se mieli toimii ja hakee väreistä intuitiivisesti oikeita kohtia ja sävyjä.

Keltainen energisoi

Sininen rauhoittaa

Käsittelemättömät tunteet kuten esim. viha ja suru aiheuttavat masennusta. Kun ihminen ei kohtaa niitä raadollisimpiakin tunteitaan, hän usein masentuu tai hänestä voi tulla suorittaja, työnarkomaani, piinkova bisnesihminen, ikävä pomo, ikävä alainen, aina äreä vanhempi, alakuloinen, seksiaddikti, kontrollifriikki, alkoholisti, ylivahva, alisuoriutuja, määreitä riittää loputtomiin. Jos et kohtaa syvimpiä tunteitasi, et myöskään pysty päästämään niistä irti. Ne koteloituvat ja määrittelevät sinut vihaiseksi,negatiiviseksi, hankalaksi, äreäksi, kireäksi, apaattiseksi, hulluksi, masentuneeksi.

Kun tunteisiin pääsee käsiksi, ne saattavat aluksi lamauttaa, mutta sinnikkään työskentelyn ja/tai terapian kautta ja ajan kanssa ne helpottavat. Luova työskentely ja värit ovat yksi keino monen muun keskusteluterapian, hengitysharjoitusten, mindfulnesin ohessa päästä käsiksi johonkin syvimpään itsessä. Liike, tunteet ja värit, niillä saatat päästä käsiksi johonkin piilossa olleeseen, ehkä jopa sellaiseen, mihin ei ole sanoja.

Seuraavassa  on yksi esimerkki, värin ja kuvan sekä liikkeen yhteisvaikutuksesta. Asemoin siniseen ”pyörrepilveen” isäni, vaarini ja mummoni, Jaakkolan suvun kuolleet, sekä on siellä vuosiluvuissa toinenkin mummo äidin äiti. Maalasin suurta ympyrää intuitiivisesti melko suurin liikkein ja sitten tiputtelin varovasti mustetta sekaan. Lisäsin lopuksi jostakin syystä keltaista. Oliko se energiaa ja valoa minulle, ehkä kuolleet Jaakkolat lähettävät sitä aina minulle kun aurinko paistaa.  Minä ikuinen aurinkoaddikti.

Voimaa pimeään marraskuuhun! Ota värit esiin ja rupea räiskimään, lopputuloksella ei ole merkitystä.

Paula Heinonen: ”Mikrobimme ovat ihmeiden tekijöitä – muista tukea hyviä bakteerejasi oikeanlaisella ja hyvällä ravinnolla”

Mikrobistomme on elämälle täysin välttämätön ”elin”. Suurin osa kehomme mikrobeista elelee suolistossamme. Niitä on moninkertaisesti enemmän kuin elimistössä on soluja. Jo tämä lukumäärä kertoo, että niillä on suuri vaikutus terveyteemme. Suoliston mikrobiston merkitys hyvinvoinnille voi olla huomattavasti suurempi, kuin koskaan on ajateltu.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on jopa selvinnyt, että suolisto bakteereineen pystyy vaikuttamaan tunteisiimme, päätöksentekoon ja kipuherkkyyteen. Mikrobittomia eläimiä kasvatettaessa on havaittu muutoksia myös aivojen kehityksessä – varsinkin tunteista vastaavalla alueella. Ihanaa vai kamalaa – riippuu siitä, pidätkö hyvää huolta pöpöistäsi.

Mitä hyvät bakteerimme sitten suolistossa tekevät?

Vaikka mitä! Ne estävät haitallisten ja vieraiden mikrobien kasvua – eli suojelevat meitä vahingollisten mikrobien vaikutuksilta. Lisäksi ne vaikuttavat myös vastustuskykyymme. Jos suolistosi mikrobisto on tasapainoinen, et saa jokaista räkätautia flunssakaudella. Hyvät pöpöt edistävät myös ruoan sulatusta, tehtailevat vitamiineja sekä tehostavat mineraalien imeytymistä. Niillä on siis valtaisa vaikutus hyvinvointiimme.

Suoliston mikrobiomi osallistuu myös monien haitallisten aineiden hajottamiseen. Maksa on päävastuussa haitallisten aineiden käsittelyssä ja poistamisessa, mutta suoliston mikrobit osallistuvat siihenkin. Jos ongelmanasi on turvotus ja kaasunmuodostus, niin tiedoksesi, että hyvät mikrobit vähentävät myös kaasunmuodostusta.

Limakalvon terveys ja hormonit

Mikrobit vaikuttavat myös suoliston limakalvon terveyteen ja eheyteen. Limakalvon vaurioituessa se päästää lävitseen liian suuria partikkeleita, jotka aktivoivat immuunijärjestelmäämme ja aiheuttavat tulehdustilan suolistoon. Limakalvon tulehdus ja liika läpäisevyys johtavat ongelmiin ympäri elimistöä.

”Jos suolistosi mikrobisto on tasapainoinen, et saa jokaista räkätautia flunssakaudella.” – Paula Heinonen

Tasapainoinen mikrobisto valmistaa syömästämme ruoasta (esimerkiksi täysjyvärukiista tai seesamsiementahnasta) hormoninkaltaisia yhdisteitä. Nämä puolestaan ehkäisevät hormoniperäisten syöpien syntyä. Suolistomikrobien on todettu liittyvän myös ahdistukseen, masennukseen ja stressiin. Tosin ne ovat vain yksi asia näiden ongelmien taustalla – mutta tärkeä sellainen.

Elimistössämme asuvilla pöpöillä on siis huimia tehtäviä! Meidän tulisikin ymmärtää yhä paremmin tätä uskomatonta symbioosia, jossa elämme mikrobiemme kanssa. Me todellakin hyödymme niistä – tai itse asiassa ne ovat välttämättömiä olemassaolollemme. Voisi ajatella niinkin, että vastapalveluksena avusta pöpöt saavat hyvän kodin. 🙂

Älä siis pahoinpitele mikrobejasi – vaan varjele ja suojele niitä. Ja muista tukea hyviä bakteerejasi oikeanlaisella ja hyvällä ravinnolla. Ne kiittävät sinua hyvästä kohtelusta, ja maksavat takaisin korkojen kera edistämällä terveyttäsi.

– Paula Heinonen

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image