Sivu 19 – Hidasta elämää

Mitä vähemmän häpeästä puhuu, sitä suuremmaksi se kasvaa

Häpeä väijyy ihmisen sisällä. Häpeä on tunne, joka kohdistuu itseen. Häpeän tunteesta ei ole helppo puhua, mutta mitä vähemmän siitä puhuu tai sitä käsittelee, sen suuremmaksi se kasvaa.

Häpeä saattaa seurata ihmisen kannoilla läpi koko elämän. Olet voinut tuntea häpeää jo lapsuudesta ja kantaa sitä niin kauan, että vaikka olet saanut sen kesytettyä, niin se on jättänyt arpensa sinuun loppuelämäksesi.

Häpeällä on tiukka ote siihen, miten ihminen elää omaa elämäänsä. Häpeä on elämän este. Häpeä eristää meidät muista. Häpeä on sosiaalinen tunne, sillä se syntyy vertailussa muihin ihmisiin. Häpeän tunne on voinut suistaa ihmisen myös täysin raiteiltaan ja saada ihmisen toimimaan esimerkiksi täysin häpeämättömästi ja uhmakkaasti. Silloinkaan häpeä ei ole kadonnut minnekään, lymypaikassaan se ilakoi, kun saa pitää sinut otteessaan.

Häpeä ja muut sen rinnalla tuntuvat tunteet

Mitä paremmin tunnistat häpeän tunteesi, kohtaat sen ja myös puhut omasta häpeästäsi, sen varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta ja olet kesyttänyt tunteen.

Häpeän tunteen rinnalla kulkevat sellaiset tunteet kuin alemmuus, arvottomuus, kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Uskomme sen, mitä muut meistä sanovat ja millaisia leimoja päällemme isketään ilman, että pohtisimme ovatko nuo leimat tai uskomukset tosia. Leimoilla ja mielikuvilla on uskomaton voima ohjata elämää. Voimme niiden myötä alkaa kohdella itseämme armottomasti ja vahvistaa toimintatavoillamme leimautumista ja aiheettomia mielikuvia joksikin vaikka luuseriksi. Se, kuinka kohtelemme itseämme on asia, jonka opimme muilta.

Häpeä voi liittyä myös mihin tahansa henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaikka puhetapaan, omaan kehoon, sairauteen tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, vaikeisiin kasvuolosuhteisiin, päihteiden käyttöön.

Häpeää tunteva kokee arvottomuutta ja alemmuutta, kelpaamattomuutta ja pelkoa siitä, että jää lopulta aivan yksin. Toisaalta häpeän kanssa kamppaileva ihminen saattaakin tuntea, että yksin jääminen on ainoa pelastus, silloin ei tarvitse olla muiden pilkan kohteena. Mutta silloinkin häpeä on vetänyt pidemmän korren: se lamaannuttaa tai sitten se saa rakentamaan kuoren, turvakilven vasten muita ja kovaa maailmaa.

Häpeä on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmat luovat usein sosiaalista pelkoa, jonka häpeän tunne saa liikkeelle. Masennus ja ahdistus kulkevat käsi kädessä häpeän tunteen kanssa. Kierre on valmis. Häpeä ja mielenterveysongelmat huipentuvat pelkoihin, jotka liittyvät hyväksytyksi tulemiseen, omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen yhteen kuuluvuuteen.

Häpeästä vapautuminen tapahtuu sen kohtaamisen kautta

On tärkeää kohdata oma häpeä, se minkä vuoksi tuntee häpeää, jotta sille voi tehdä jotain ja vapautua siitä. Sen läpikäyminen, mistä häpeän tunne on saanut alkunsa ja mitä ehkä on elämässä jäänyt paitsi antaa osviittaa: hellyyttä, rakkautta, hoivaa. Tie häpeän loukkoon on päällystetty, jos omaksi itseksi kasvaminen on saanut jäädä puolitiehen, omiin tarpeisiin ei ole vastattu tai ei ole saanut osakseen hyväksyntää omana erityisenä ja omanlaisena ihmisenä.

Ensimmäinen askel tarkastella ja kohdata oma häpeänsä siitä irti pääsemiseksi, on tunnistaa sen laukaisija ja pohtia, ovatko ajatukseni ja tunteeni liittyen häpeän kokemukseeni päteviä ja sitten pohtia, miten häpeän tunne rajoittaa ja estää minua elämästä omaa elämääni. On tärkeää huomata, että en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni vaan minä olen minä. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät ole välttämättä totta.

Itsemyötätunnon harjoittaminen on toinen keskeinen avain häpeän kesyttämisessä. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseen lempeästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti. Kolmas askel on pyrkiä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin pienin askelin omana itsenään omien arvojen mukaisesti. Nähdyksi tuleminen, itsen hyväksyntä ja itsemyötätunto, omien kokemusten ottaminen haltuun ja oman elämän johtaminen ovat keskeisiä virstanpylväitä matkalla häpeästä toipumiseen.

Me elämässä kanssakulkijat voimme olla toista ihmistä kohtaan arvostavia, huomioivia ja empaattisia ja kohdata heidät tässä hetkessä läsnäolevina yksilöinä kunnioittaen jokaisen itsemäärittelyoikeutta ja antautua kuuntelemaan toisen kertomusta.

Ei anneta häpeän typistää elämää tai murtaa itsetuntoa vaan kesytetään se ja mennään kohti hyvää ja arvokasta omannäköistä elämää vakain askelin omat rajat huomioiden ja itseä kuunnellen.

Artikkelikuva Thirdman, Pexels

Tutustu työhöni täältä.

Jos haluat turvallisia, ihania ihmissuhteita, kehitä rajojasi

Rajattomuus kumpuaa suojattomuudesta

Suomalaisilla naisilla on kollektiivisesti iso rajaongelma. Meissä on valtavasti voimaa, lämmintä sydäntä ja aitoutta. Tommy Hellstenillä on käytössä termi “vahvuuteen sairastuminen”. Kukaan ei “sairastu” vahvuuteen ellei siihen ole joutunut (ja niin Hellstenkin ymmärtääkseni hyvinkin tarkoittaa). Jos on oppinut, että oma paikka pitää ansaita olemalla reipas, nielemällä tunteensa ja tarpeensa, niitä ei myöskään ole oppinut arvostamaan, ilmaisemaan eikä suojaamaan.

Jatkamme rajattomuuspäissämme myös aikuisina; emme välttämättä tiedä, ettei kaikkea tarvitse jaksaa, ettei vaikeita tunteita tai asioita tarvitse ratkoa tai että saamme nauttia olemisestamme, ihanuudestamme ja naiseudestamme – emmekä tarvitse siihen ketään validoimaan tai peilaamaan. Olemme täysiä naisia ilman miehen ihailevaa katsetta tai naisen hyväksyvää nyökkäystä. Olemme riittäviä ja mahtavia silloinkin, kun meitä runtataan tai vähätellään. Sellaiselta saa kuitenkin oppia suojautumaan.

Rajatessasi et saa vähemmän, vaan enemmän sitä mikä sinulle oikeasti tekee hyvää

Rajojensa vahvistaminen on sisäisen maskuliinienergian vahvistamista, voimansa löytämistä sen pois antamisen sijaan. Käymme vaihtokauppaa hyväksynnästä: olemme ylikilttejä tai ylivahvoja eli annamme voimamme toisille jotta saisimme hyväksyntää, mutta samalla jätämme itse ihan läheisriippuvaiselle tuuliajolle.

Hyviin ystävyys- ja parisuhteisiin tarvitaan sitä, että löydämme hyvän yhteyden sisäiseen maskuliinienergiaan, suojaavaan ja välittävään isyyteen itsessämme. Jos emme saaneet sitä omilta isiltämme, voimme oppia antamaan sitä itsellemme nyt aikuisuudessa. Se ei tarkoita, että pitää olla yksin vahva, vaan oikealla tavalla itseään suojaava.

Kun rajat vahvistuvat tunnistaa paremmin, keillä oikeasti on kapasiteettia vastata tarpeisiimme riittävästi. Silloin emme hae kumppaneistamme isää ja turvaa emmekä projisoi vahvuutta ja taitavuutta toisiin naisiin (jolloin kilpailemme tai kateilemme). Opimme arvostamaan itseämme ja valitsemaan arvostavasti, keiden kanssa elämäämme ja sisintämme jaamme. Kun omat rajamme eivät vuoda, tunnistamme jos olemme joutumassa tilanteisiin, jossa meistä yritetään pumpata energiaa.

Alla olevilla videoilla avaan tarkemmin, mistä rajaongelma johtuu ja mistä siinä on kyse. Lyhyempi video avaa, miksi yhteys sisäiseen maskuliiniseen on olennaista, jos haluaa hyviä ihmissuhteita.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.

Hjärtat längtar efter förändring, men hjärnan hittar ursäkter – Så bemästrar du bortförklaringarna

Reklamsamarbete med Visit Porvoo.

Kanske du har en dröm eller något du vill förändra, men ingenting händer: livet går i samma spår från dag till dag och kanske från år till år. Hur tar man sig närmare sin dröm och hur vet man att den rätta tiden är inne?

Här listar vi fyra mentala hinder och aspekter att tänka på, kanske är det dags NU.

Vi använder en flytt till drömmarnas plats som exempel: vår reklampartner Borgå har nämligen upptäckt att det är många som drömmer om att flytta till det stämningsfulla och vackra Borgå. Kanske är det dags nu?

1) Vaghet och oklara mål

Kanske din dröm är för vag eller abstrakt? Om det inte finns ett klart och konkret mål är det lätt att inte göra något åt saken.

– Fundera på vad i förändringen som verkligen är det viktigaste för dig? Vilka konkreta saker kan du associera dina drömmar med: vilken bild, vilken plats eller vilka människor representerar förverkligandet av din dröm?

– Om det till exempel är fråga om att flytta, fundera på vilken typ av miljö som är viktig för dig? Hurdant hus skulle vara underbart? Längtar du efter gemenskap eller lugn och ro?

– Gör en drömkarta genom att klippa ut bilder från tidningar eller skapa din drömkarta i Pinterest. Kom ihåg att det lönar sig att välja bilder utifrån känsla och stämning: så att något skälver till inom dig.

En gård på Pellinge i Borgå: Pellinge är en aktiv skärgårds- och bygemenskap där det finns många typer av tjänster och evenemang. **Kunde din drömmiljö se ut så här?**

2) ”Jag har inte tid”

Det finns tid så länge man lever. Det handlar mer om att göra prioriteringar i livet. Hur kan man motivera sig själv att förverkliga sina drömmar hellre förr än senare?

Fundera på:

– Vad skulle ett förverkligande av drömmen innebära för ditt (och kanske din familjs) liv? Vilken positiv förändring skulle ske? Om du föreställer dig själv mitt i din förverkligade dröm: hur känns det i din kropp?

– Hur anknyter det positiva till dina värderingar eller till hur du vill använda din tid? Hur mycket skulle du ångra dig i slutet av livet om du inte skulle ha uppfyllt din dröm när det fortfarande var möjligt?

– Om du exempelvis drömmer om att flytta till din drömplats, vad skulle det innebära till exempel för din livsrytm? Är det viktigt för dig till exempel att vara nära naturen, ha en lugnare livsrytm eller en smidig vardag? Vad skulle du få i och med förändringen?

En vardaglig promenad i Borgå. Hur önskar du att din vardag skulle se ut och kännas?

3) ”Sedan när saker och ting är redo för förändring”

Kanske har du skjutit upp förändringar i ditt liv eftersom du ännu inte är redo för en förändring eller för att ”tiden inte är rätt”? Det är bra att komma ihåg att man aldrig är helt redo och att den perfekta tidpunkten aldrig kommer. Hjärnan upplever varje förändring – även om den är bra – som osäkerhet och risk. Därför utvecklar sinnet rationella argument för att skjuta upp saker.

Genom att börja med något litet – nu genast – är du redan på väg mot förändring. Känslan av att vara redo uppstår först när du sätter i gång.

Fundera på:
– Vad är det minsta steget du kan ta? Vad kan du göra NU?

Om du till exempel drömmer om att flytta till en idyllisk och pittoresk stad med landsbygdens fördelar:
Anslut dig till en e-postlista för personer som flyttar till Borgå, där får du information. Du förbinder dig inte till något, men får ett aktivt sätt att fundera på saken (du kan ansluta dig nere på sidan). På samma sida har Borgå samlat erfarenheter från personer som flyttat till staden och information som underlättar för den som drömmer om att flytta dit.
Gå med i stadens Facebookgrupper och fråga andra om området: Vilket är det lugnaste området i Borgå? Och det mest idylliska? Vilket har bäst gemenskap?

4) Osäkerhet och brist på trygghetskänsla

Framtiden är alltid osäker och utmanar känslan av trygghet. Ofta är det lättare att stanna kvar i det gamla, trots att det skaver, än att modigt gå mot något nytt. Människan behöver en känsla av trygghet: en känsla av bekanthet som lockar.

– Gör din dröm bekant: prata om den med andra, beskriv dina önskemål noggrant och på det sättet banar du en väg av bekanthet till det okända.
– Sök dig till människor eller saker som på något sätt anknyter till din dröm.
– Om du drömmer om att flytta till din drömmiljö, ta en åktur för att utforska platser: ta en bild av ett hus eller en miljö som gör dig förtjust. Spara bilden som bakgrundsbild på telefonen eller framkalla den och häng upp den på kylskåpsdörren.

Så här inför julen rekommenderar Borgå att du bekantar dig med staden till exempel via dessa tre platser som klär sig i julskrud:

Julstigen i Borgå centrum Här hittar du från och med 29.11 Barrskog-Sauna-Spa-Experience, karuseller, julgubben och mycket mer. Se noggrannare program HÄR.

Caféet Pumppaamo i Kerko by i Borgå öppnade sin julsäsong 15.11. Julcaféet gläder sina gäster där. Bekanta dig med caféet och Julcaféet HÄR.

På Emsalö kan du njuta av Bybastun och ta ett dopp i det uppfriskande Finska viken. Vid juletid arrangeras en mängd olika program. Bekanta dig med programmet HÄR.

I Borgå händer det mycket under juletiden. Alla julevenemang hittar du här.

Välkommen til julstämningen i Borgå!

Miksi niin helposti vähättelet itseäsi, kun sinua kehutaan?

Kirjoittaja Nina Lyytinen on erikoispsykologi (PsL), joka on toiminut eri organisaatioiden psykologina. Nina on on auttanut työyhteisöjä erilaisissa kriisiytyneissä tilanteissa ja muutoksissa. Hän on valmentanut johtoa, esihenkilöitä ja organisaatioiden työntekijöitä. Nina juontaa suosittua Psykopodiaa-podcastia.

Miksi kehuja on niin vaikea ottaa vastaan?

Usein vähättelemme itseämme silloin, kun joku näkee meissä jotakin kaunista tai arvokasta. Tapaat ystävän. Hän katsoo sinua ihaillen ja sanoo: “ Wow miten upeat housut!” Huomaat vastaavasi automaattisesti: “Nämä on vanhat” tai “Ostin nämä alennuksesta.”

Monille tämä on tuttu reaktio. Emme sano sitä ilkeyttämme, vaan usein siksi, että kehun vastaanottaminen tuntuu vaikealta. Mutta kun pysähtyy hetkeksi miettimään, huomaa, että tällainen vastaus alentaa kehun arvoa sekä itsellesi että kehun antajalle.

Saat ottaa kehun vastaan kiittäen

Entä jos vastaisitkin toisin? Kuten:

“Kiitos paljon! Nämä ovat minun lempihousuni. Kun sovitin niitä ensimmäisen kerran, tuntui kuin ne olisi tehty minulle. Ne korostavat hyvin vartaloani.”

Tässä vastauksessa et vain hyväksy kehua, vaan vahvistat omaa myönteistä kokemustasi, kiität kehusta ja samalla annat toiselle tunteen, että hänen sanoilla oli sinulle merkitystä. Kehun vastaanottaminen ei ole ylimielisyyttä, se on tapa osoittaa arvostusta itseäsi ja kehun antajaa kohtaan.

Omien taitojen vähättely on varsin yleistä

Sama ilmiö toistuu usein myös tilanteissa kun saamme palautetta taidoistamme.
Kuvitellaan, että joku sanoo sinulle: “Sinua on niin mukava kuunnella. Esiinnyt aina niin rauhallisesti ja selkeästi.”

Voisit vastata:
“Kiitos tärkeästä ja arvokkaasta palautteesta. Tuntuupa hyvältä kuulla, että esiintymiseni välittää rauhallisuutta.”

Usein kuitenkin reagoimme päinvastoin: “No, kyllä minäkin aina jännitän ja olo usein hyvin sekava.” tai “Ei se nyt niin ihmeellistä ole.” Näin me helposti mitätöimme kehun, vaikka sen taustalla on toisen aito kokemus ja arvostus.

Kehun vastaanottaminen on lahja molemmille

Kehujen torjuminen on yllättävän helppoa, mutta kun vähättelemme kehua, vähättelemme samalla itseämme ja myös kehun antajaa. Kun opimme ottamaan kehut vastaan lämpimästi, annamme toiselle mahdollisuuden tulla kuulluksi ja osoitamme arvostusta hänen kokemukselleen ja sanoilleen.

Kehun vastaanottaminen on lahja sekä antajalle että itselle. Se auttaa näkemään, mitä toiset sinussa arvostavat ja voi paljastaa puolia itsestäsi, joita et ole aiemmin huomannut. Toisen sanat voivat myös vahvistaa jotain sellaista hyvää itsessäsi, jota arvostat.

Kehujen vastaanottamista voi harjoittella

Voit aloittaa ihan vain huomaamalla, mitä sinussa tapahtuu, kun joku sanoo sinulle jotain kaunista tai myönteistä: Miltä se tuntuu? Mitä teet kuullessasi kehut?

Voit myös pysähtyä miettimään: Miten sinä toivoisit, että muut reagoisivat, kun annat heille kehuja? Onko omassa tavassasi ottaa kehuja vastaan jotain, mitä haluaisit muuttaa tai pehmentää?

Jo pienikin muutos voi helpottaa omaa oloasi ja antaa myös kehun antajalle tunteen, että hänen sanansa merkitsivät sinulle jotakin.

Opettele ottamaan kehuja vastaan, kehumaan muita ja itseäsi niin, että kaikille tulee hyvä mieli: Kehukorttien avulla osoitat arvostusta ja lisäät positiivista virettä keskusteluihin. Tutustu kortteihin TÄÄLTÄ.

Miksi seksuaalisuus ja seksiin liittyvät asiat hävettävät? – Asiantuntijat vastaavat

Teksti pohjautuu seksologi ja seksuaaliterapeutti Tiia Forsströmin sekä seksuaalikasvattaja ja kuvataiteilija Heidi Laukan kanssa käytyyn keskusteluun.

Häpeä herättää meissä voimakasta epämukavuutta ja saa meidät pienentymään, piiloutumaan ja välttelemään. Seksuaalisuuden kohdalla häpeä voi tuntua erityisen musertavalta. Mutta miksi juuri seksuaalisuus herättää niin paljon häpeää?

Häpeän juuret

Häpeän kokemukset syntyvät hyvin varhaisessa vaiheessa. Jo vauvana tarvitsemme tulla nähdyksi ja kohdatuksi – jos katse jää saamatta, tunne voi olla musertava: kuin lakkaisi olemasta. Häpeä liittyy siis syvään kuolemanpelkoon: siihen, ettei kelpaa, ettei ole hyväksytty, ettei ole osa yhteisöä.

Tämän takia häpeä ei tunnu vain ajatuksena, vaan kehollisena kokemuksena. Se saa meidät kutistumaan, piiloutumaan ja toivomaan, ettei kukaan näkisi. Häpeä ei ole pelkästään tunne siitä, että ”tein väärin”, vaan kokemus siitä, että olen väärä.

Miksi häpeä liittyy seksuaalisuuteen?

Seksuaalisuus ei ole vain seksiä – se on elämänvoimaa, halua, energiaa ja yhteyttä. Seksuaalisuus on yksi syvimmistä ihmisyyden alueista, jossa panokset ovat suuret: kun näyttäydymme seksuaalisina olentoina, paljastamme jotakin hyvin syvää itsestämme.

Juuri siksi seksuaalisuus koskettaa häpeää niin voimakkaasti. Kun tuomme esiin elämänhalumme ja intiimimmän puolemme, olemme haavoittuvimmillamme. Jos pelkäämme, että emme tule hyväksytyiksi sellaisina kuin olemme, häpeä astuu kuvaan.

Häpeän välttely ja seksuaalisuus

Moni meistä oppii välttelemään häpeän kokemusta lähes hinnalla millä hyvänsä – jopa aikuisuuteen asti. Tämä näkyy usein myös seksuaalisuudessa: vaikeutena puhua toiveista, kyvyttömyytenä ottaa vastaan rakkautta tai pelkona tulla nähdyksi kokonaan.

Samalla juuri häpeän kohtaaminen voi olla vapauttavaa. Kun uskaltaa ottaa pienen askeleen kohti sitä, mikä pelottaa, voi avautua uudenlainen kokemus vapaudesta – myös seksuaalisesti.

Turvan merkitys

Häpeän kanssa voi työskennellä vain turvassa. Kun on tunne, että ympärillä on hyväksyntää ja kannattelua, häpeän voi kohdata pala palalta. Vasta silloin siitä voi tulla jopa voimavara: reitti syvempään yhteyteen itseensä ja toisiin.

Asiantuntijoiden luomat Lupa nauttia -kortit seksuaalisuuden tarkasteluun: ajatusmallien tutkailuun, tunnetaitojen lisäämiseen ja seksuaalisuudesta keskusteluun:

Hidasta elämää -festivaalin lipunmyynti on avattu edullisella early bird -hinnalla

Vinhan kirjakauppa ja Hidasta elämää -media järjestävät yhteistyössä Hidasta elämää -festivaalin Ruovedellä 120-vuotiaan kirjakaupan ja sen puutarhan ihastuttavassa miljöössä 12.–14.6.2026. Festivaalilla kohtaavat kirjallisuus, musiikki, taide ja henkinen hyvinvointi.

Aika pysähtyy viikonlopuksi Vinhan kirjakaupan puutarhassa, kun kolmas Hidasta elämää -festivaali käynnistää kukkeimman kesän viikkoa ennen juhannusta. Ilmassa leijuu syreenin tuoksu ja väreilee laajennetun puutarhajuhlan tuntu, kun sadat ihmiset kokoontuvat musiikin ja hyvinvoinnin äärelle. Ohjelmassa on mielen nostatusta, sielun liplatusta ja kehon värinää, kun kirjakaupan puutarhan ja autotallilavan täyttävät ilo ja valo. Syvällistä kesän kepeydellä!

Festivaalin avauskonserttina kuullaan ”Ilta Samuli Edelmannin seurassa”

Festivaalin runsaslukuinen esiintyjäkaarti on oman alansa huippuammattilaisia ja tuttuja Hidasta elämää -yhteisöstä. Lavalla tavataan mm. Freia Luminka, Karita Palomäki, Miia Moisio, Eevi Vuoristo ja tietenkin Sanna Wikström ja Pequ Nieminen. Tuomas ”Tunna” Milonoff on mukana festivaaleilla kertomassa kirjastaan Liekki ja avaa oivalluksiaan hälyttävästi kasvavan kansantaudin eli työuupumuksen juurisyistä.Hidasta elämää -festivaalien avauskonsertissa saamme nauttia karismaattisen Samuli Edelmannin lauluista Samulin pitkän uran varrelta. Samulia säestää hänen pitkäaikainen ystävänsä, kapellimestari ja tuottaja Leri Leskinen. Toinen artistivieras festivaaleilla on ihana Ylva Haru. Hän on laulaja-lauluntekijä, jonka soundi on yhdistelmä herkkyyttä, runsaita kitaroita ja lauluharmonioita.

Ylva Harun uusi albumi Kuiskaa mulle -julkaistaan tammikuussa 2026.

Festivaalin ohjelma aikatauluineen julkaistaan kevään kuluessa.

Festivaalialueelle rakennetaan kävijöitä palvelemaan jälleen sekä food corner että basaarialue. Taitelija Matti Pikkujämsä maalaa suosittuja muotokuviaan viikonlopun kuluessa.

Early bird -liput myynnissä edullisesti vuoden loppuun asti Tiketissä ja Vinhan kirjakaupassa. Täydellinen joululahjaidea!

Kolmen päivän yhdistelmälippu nyt 50€ (norm. 60€) + Tiketin palvelumaksu. Festivaalin päivälippujen myynti käynnistyy tammikuun alusta.

Tervetuloa nauttimaan huolettomista kesäpäivistä hitaasti Vinhaan!

Vinhan toiminnan sydämenä on perinteinen kivijalkakauppa, jonka ympärille on kehitetty idyllinen kulttuurikeskus ja matkailukohde. Vinha on kirjakauppa, kustantamo, antikvariaatti, majoitus/residenssi, galleria, nettikauppa, kahvila kesäterasseineen ja paljon tapahtumia.

Hidasta elämää on Suomen suurin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin media, jonka sisällön tuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hidasta elämää on omalta osaltaan mahdollistamassa sitä, että kokonaisvaltainen – ja etenkin henkinen – hyvinvointi lisääntyy Suomessa.

Lisätietoja

https://hidastaelamaa.fi/festivaali/

https://vinhankirjakauppa.fi

“Voi kunpa parisuhde pysyisi yhtä intohimoisena kuin alussa” – Mitä tehdä, jos tämä toive ei toteudu

Kuulen aina välillä tuon otsikon lauseen ja ymmärrän toki. Onhan seksuaalinen vetovoima huikea fiilis. Mutta ajattelen, että toiveena se että parisuhteen seksuaalinen vetovoima pysyisi aina samanlaisena kuin alussa, on vähän vastaava kuin toivoisi, että aina paistaisi aurinko.

Mutta aina ei paista. Ja hei, onhan sadepäivissä oma taikansa. Alun seksuaalinen vetovoima on paljon hormonaalista tykitystä, jotka ajan myötä tasoittuu, ja sillä on tarkoituksensa. Ja todettakoon, että kaikki eivät koe voimakasta seksuaalista vetovoimaa suhteen alussa. Se ei ole hyvä tai huono, olemme ihmisinä erilaisia. Todella voimakas seksuaalinen vetovoima voi olla jopa haitallinen juttu siten, että se saattaa hämärtää ajatuksemme ja pahasti sen suhteen mikä on meille hyväksi ja mikä ei. Varsinkin naisilla seksi lisää kiintymishormoneja, ja ihan mihin tahansa ihmisen ei ole hyvä kiintyä, vaikka miten kuumaa olisi.

Mutta nyt takaisin siltä sivuraiteelta! Mitäpä jos ei liikaa pelkäisi, että intohimo hiipuu, vaan opettelisitte keinoja, millä te löydätte tiet yhteisen nautinnon luokse, yhä uudestaan ja uudestaan? Seksi voi itseasiassa syventyä ja vain jatkaa paranemistaan. Te ja teidän seksi on universumi, jos te teette siitä sellaisen. Siihen universumiin mahtuvat myös epävarmuudet, sadepäivät ja koko setti.

Mitä jos emme odottaisi jotakin roihuja vaan laittaisimme joskus vain pienen kynttilän palamaan? Opetelkaa tuntemaan toisenne seksuaalisesti ja jatkakaa sillä tiellä.

Huom! En missään nimessä yritä sanoa, ettei seksuaalisella vetovoimalla olisi merkitystä. On myös totta, että ihmisillä on erilaisia seksuaalisia toiveita ja olisi hyvä, että parin seksuaaliset tarpeet ovat riittävä match.

Se mitä yritän sanoa, että seksuaalista intohimoa ei kannata jättää ns. sattuman varaan, vaan opetella sinne erilaisia reittejä.

Loistavia tapoja tutustua omaan kumppaniin syvemmin – ja oppia teistä molemmista jotain uutta – ovat esimerkiksi:

⭐️ Parisuhteen keskustelukortit – Läheisyys ja seksi

⭐️ Parisuhteen keskustelukortit

⭐️ Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja

Omien varjojen paljastaminen vaatii haavoittuvuutta – sekä toisen ihmisen hyväksyvää katsetta

Teksti on kirjastani 102 oivallusta elämästä:

Tulla nähdyksi, kuulluksi ja sellaisenaan
– pyrkimättä – olemassaolevaksi muille.
Se on elämän hyvyyttä parhaimmillaan.

Kun en ole elänyt muita aikakausia, en tietenkään tiedä, millaista on ollut elää aikuisena muissa ajoissa. Mutta tässä aikakaudessa tuntuu olevan leimallista se, että pitää niin helkkaristi yrittää olla olemassa, tulla näkyväksi ja pyrkiä tekemään se ihan pikkaisen oivaltavammalla tai raflaamammalla tavalla kuin muut. Töissä pitää keksiä pyörä uudelleen tai olla ykkösluokan menestyjä. Somessa pitää olla jotakuinkin maailmanmestari tai tehdä sirkustemppuja. Tai pitää olla kuollut. Huomaaminen tarkoittaa hämmentämistä, yllättämistä ja jysäyttävää tunnepainaumaa. Tavallisen ihmisen tavallinen olemus ja olemassaolo eivät enää oikein hetkauta.

Monet nykyajan kohtaamiset perustuvat siihen, miten toinen hyötyy toisesta. Töissä voidaan hyötyä toisen osaamisesta tai kontakteista. Somekuvissa ei oikeastaan esitellä sitä, kenen silmäätekevän kanssa on päästy kuviin vaan sitä, miltä minä näytän, kun olen lähellä tähtipölyä. Silmäätekevien suhteet saattavat perustua niin ikään hyötysuhteeseen. Harva näistä ihmisistä on toistensa arkunkantaja.

Mutta sitten on olemassa myös kohtaamisia, syviä ja hyviä ihmissuhteita, joissa kaikki ulkoinen pyyhkiytyy pois. Kaikki se kato mua, kato mua -hässäkkä, joka pyrkii näkyväksi tulemiseen, hiljenee. Sen alta paljastuu ihmisyyden ydin: sellainen yhteys, jossa toisen olemassaolo nojaa omaani, ja omani toiseen. Tuossa nojaamisessa on kyse läsnäolosta, jonka voi kokea vain silloin, kun nojaamiselle ei ole ulkoisia määreitä. Kun kahden olemassaolon nojaamiselle laitetaan ehtoja, se kaatuu.

Kun saan kokea toisen hyväksyvän läsnäolon, jossa saan pyrkimättä olla olemassa, tuntuu, että kosketan jotain elämän pyhyyttä ja hyvyyttä. Siinä hetkessä ilmassa leijuu vastaus siihen, miksi minä olen täällä.

Lue kaikki 102 oivallustani kirjasta:

Miksi ihminen kieltää jopa itseltään seksuaalisia tarpeita? – Asiantuntijat kertovat 3 syytä

Teksti pohjautuu seksologi ja seksuaaliterapeutti Tiia Forsströmin sekä seksuaalikasvattaja ja kuvataiteilija Heidi Laukan kanssa käytyyn keskusteluun.

Moni meistä tunnistaa ilmiön: seksuaalisuudesta on helpompi vaieta kuin puhua ääneen. Vielä vaikeampaa voi olla kohdata omat seksuaaliset tarpeet ja myöntää ne itselle. Mutta miksi näin on: miksi ihminen saattaa jopa kieltää itseltään sen, mitä kaipaa ja tarvitsee?

1. Kulttuuriset viestit seksuaalisuudesta

Vaikka seksuaalisuudesta puhutaan nykyään valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa enemmän kuin koskaan, sävy on usein ristiriitainen. Toisaalta keskustellaan seksuaalioikeuksista ja seksuaalisesta hyvinvoinnista, mutta samaan aikaan seksuaalisuus leimataan viihteeksi, kevyeksi sivujuonteeksi tai jopa ”tyttöjen jutuksi”.

Seksuaalisuutta on kaikkialla, mutta ei kuitenkaan todellisessa merkityksessään. Mainonnan ja populaarikulttuurin seksuaalinen kuvasto ei tue yksilön yhteyttä omaan seksuaalisuuteensa – se pikemminkin häivyttää sitä. Seksuaalisuus näyttäytyy joko vihjailuna, huumorin aiheena tai myyntivalttina, mutta harvoin syvänä, elämää kannattelevana voimana. Ei ihme, että moni alkaa uskoa, ettei asia ole oikeasti tärkeä.

2. Arki vie huomion – nautinto jää sivuun

Seksuaalisuus jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Ruuhkavuodet, kiire ja velvollisuudet nostetaan tärkeämmiksi kuin nautinto, läheisyys ja oma aistillisuus. Seksuaalisuus saatetaan nähdä palkintona, johon voi tarttua vasta sitten, kun kaikki muu on hoidettu.

Tämä ajatus on kuitenkin vinoutunut. Seksuaalisuus ei ole ylimääräinen bonus, vaan ihmisen hyvinvoinnin perustekijä – yhtä välttämätön kuin lepo. Samalla tavalla kuin unta ei pitäisi ansaita, ei seksuaalisuuttakaan pitäisi joutua oikeuttamaan. Se kuuluu ihmisyyteen ja ylläpitää elinvoimaa, luovuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

3. Sisäistetty kielto ja häpeä

Kun kulttuurin ääni toistaa vuosikymmeniä, että seksuaalisuus ei ole tärkeää, moni sisäistää tämän viestin. Tulos voi olla itsesensuuri: omia haluja vähätellään, nautinnon äärelle ei pysähdytä ja tarpeet kielletään jopa itseltä. Tämä ei kuitenkaan kerro yksilön ”heikkoudesta” vaan laajemmasta kulttuurisesta häpeästä ja normien voimasta.

Silti lopulta meillä jokaisella on vastuu – ja onneksi myös mahdollisuus – kohdata oma seksuaalisuutemme. Se voi tuntua epäreilulta, että työ pitää tehdä itse, vaikka ongelman juuret ovat kulttuurissa. Mutta juuri tuo työ avaa oven vapaampaan ja eheämpään yhteyteen omaan seksuaalisuuteen.

Seksuaalisuus kuuluu kaikille

Seksuaalisuuden tarpeiden kieltäminen ei ole merkki siitä, että ihminen olisi rikki tai vääränlainen. Se on luonnollinen seuraus kulttuurisista viesteistä ja arjen paineista. Kun sen ymmärtää, syyllisyys voi hellittää.

Seksuaalisuus on perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä – eikä sitä tarvitse ansaita. Jokaisella on oikeus pysähtyä oman nautinnon ja tarpeiden äärelle, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Asiantuntijoiden luomat Lupa nauttia -kortit seksuaalisuuden tarkasteluun: ajatusmallien tutkailuun, tunnetaitojen lisäämiseen ja seksuaalisuudesta keskusteluun:

Tämä on kenties tärkein parisuhdetaito, jonka opetteleminen säästää sinua, kumppaniasi ja suhdettanne

Terapeutti-kirjailija Tommy Hellsten painottaa kirjassaan Virtahepo makuuhuoneessa, kuinka vapaus on ehto sille, että jotain olentoa voi rakastaa. ”Muussa tapauksessa rakkauden kohde ei olisi rakkaudesta erillinen vaan sen jatke”, hän kirjoittaa.

Tällainen ajatus vapaudesta on omiaan herättämään meissä voimakkaan epämiellyttäviä tunteita. Se kun tarkoittaa sitä, että kumppanimme on vapaa tekemään omia valintoja myös silloin kun toiveemme ovat ristiriidassa.

Halutessaan hän voi valita toisin – tai toisen.
Ei helvetti, miten kipeältä tuntuva ajatus.

Suhteen sisällä kokemamme hylätyksi tulemisen pelko saa meidät pahimmillaan ripustautumaan kumppaniimme. Koemme, että elämän merkityksellisyys riippuu siitä, saammeko elää yhdessä hänen kanssaan.

Näin toimiessamme luovutamme oman voimamme itsemme ulkopuolelle. Annamme toiselle ihmiselle vallan päättää onnellisuudestamme. Siitä, että voimme kokea olevamme turvassa. Teemme niin huolimatta siitä, haluaako toinen osapuoli kantaakseen moista vastuuta. Luonnollisesti yhdelläkään ihmisellä ei ole velvollisuutta tehdä toista onnelliseksi tai kokonaiseksi. Sellaisen vaatiminen toiselta (edes sanattomasti) on varsin itsekästä.

Mitä ”minä rakastan sinua” todella tarkoittaa?

On valaisevaa mutta myös perin kivuliasta pohtia omalla kohdalla rehellisesti sitä, tarkoittaako lause ”minä rakastan sinua” todellisuudessa sitä, että ”minä rakastan sinua niin kauan kuin kuulut minulle”.

Jos kumppanini tekisi esimerkiksi valinnan päättää suhteemme, kenties lähteä jonkun toisen matkaan, loppuisiko rakkauteni häntä kohtaan ja muuttuisiko se kenties jopa vihaksi?

Tämä kysymys johdattelee sen äärelle, millaisena rakastamisen usein koemme. Se on usein lähempänä riippuvuutta ja omistamista kuin rakkautta. Rakkaus kykenee hengittämään vain täydellisessä vapaudessa. Tilassa, jossa siihen ei kohdisteta vaatimuksia tai edes odotuksia.

Käsi ylös kaikki, ketkä uskovat pystyvänsä tähän? Itse pidän omani visusti alhaalla.

Suhteen eteneminen nostaa esiin ihmisen (ja riippuvuuden)

Useimpien ihmisten kuva itsestään on suhteen alkuvaiheessa keskimääräistä valoisampi. Tällainen olotila vahvistaa sitä tunnetta, että elämme omasta voimastamme käsin. Olemme vihdoinkin oman elämämme ohjaksissa ja hallitsemme demonimme.

Sitten tapahtuu jotain.

Suhde etenee ja syvenee. Ihastuksesta alkaa kuoriutua aito ihminen, jolla on myös ärsyttäviä mielipiteitä sekä oma eletty historia. Tehtyjä virheitä ja päättyneitä parisuhteita. Epämiellyttävät tunteet alkavat kasvaa. Herää pelko siitä, että kaiken saattaa menettää. Mitä jos hän ei haluakaan minua? Voimmeko sittenkään tavoitella yhteistä tulevaisuutta? Estävätkö aiemmat elämänkokemuksemme hyvän suhteen muodostumisen? Onko entiset suhteet todella jo kuopattu?

Tässä vaiheessa tunnemme särön omassa voimassamme.

Mikäli emme ole jo pinkoneet pakoon, tarjoamme onnen avaimet kumppanillemme. Siinä missä juuri äsken olimme vahvoja ja voimakkaita, tuntuu olo nyt yhtäkkiä heikolta ja hauraalta. Näin käy varsinkin silloin, jos ihmisen omanarvontunne ei ole tarpeeksi voimakas.

Harvalla meistä on.

Oman voiman tilalle kasvaa pelko siitä, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin. Ajatus jo tutuksi tulleesta kumppanista ja suhteesta luopumisesta hirvittää.

Kuinka selviän, jos niin käy?

Kaksi vaihtoehtoista polkua kohdata suhteen kipukohdat

Kun pelko hylätyksi tulemisesta valtaa mielen, meillä on valittavana kaksi erilaista polkua.

Suurin osa valitsee polun, jota kulkiessamme alamme muokata omaa käytöstämme. Yritämme siten varmistaa, ettemme tule hylätyksi. Samalla alamme tuunata myös kumppaniamme. Nostamme esiin meitä häiritseviä asioita ja yritämme saada kumppania muuttamaan tapojaan. Saatamme myös voimistaa suhteen ulkoisia puitteita vaikkapa muuttamalla yhteen, varaamalla lomamatkoja tai jopa perustamalla perheen.

Mitä vain, kunhan ei terapeutti Hellstenin peräänkuuluttamaa vapautta. Se kun ei tunnu turvalliselta.

Yhteinen asunto tai perhe eivät tietenkään ole lähtökohtaisesti paheksuttavia asioita, mutta jos ne pohjautuvat epämiellyttävien tunteiden välttämiseen, saattaa valittu polku muodostua pidemmän päälle melkoiseksi kärsimysnäytelmäksi.

On olemassa myös toinen tie, se harvemmin valittu.

Sillä polulla ajatukset ja tunteet suuntautuvat enemmän omaan itseen. Tämä voi kuulostaa itsekkäältä, mutta on päinvastoin epäitsekkäintä, mitä voit tehdä.

Sen sijaan, että etsisit syytä ja parannusta epämiellyttäviin tunteisiin ulkopuoleltasi, omista ne itse. Pysy rehellisenä sille, mitä juuri sinä tunnet ja minkälaisia tarpeita sinulla on. Samoin kuin sille, mitkä ovat sinun velvollisuutesi tässä suhteessa. Yhtä lailla anna kumppanillesi vapaus olla oma itsensä. Silloinkin, kun hänen olemisensa ja tekemisensä synnyttävät sinussa ikäviä tuntemuksia.

Tahallista ja toistuvaa perseilyä ei tarvitse sietää. Kaikissa muissa tapauksissa esiin nousevista tunteista voi ja kannattaa puhua, mutta ei pidä kaataa kurasankoa toisen niskaan. Voit kertoa epävarmuuksista, joita koet kumppanisi harrastuksesta tai vaikka hänen työpaikkansa tai ystäväporukkansa yhteisistä illanvietoista. Voit nostaa esiin sen, jos eletty elämä häiritsee tai tuleva pelottaa.

Tällä tiellä kulkiessasi et silti koskaan vaadi toista ihmistä tekemään sinun valintojasi. Sitä, että kumppanisi sanoisi tai tekisi jotain, mikä veisi tunteesi pois. Hän voi seistä rinnallasi, olla tukenasi ja nähdä kipusi ja epävarmuutesi. Mutta sinä olet ainoa, joka voi valita, mitä tunteillasi teet. Mistä tunteista pidät tiukasti kiinni ja mistä taas päästät irti.

Tässä piilee nähdäkseni Hellstenin kuvaaman vapauden ydin – tietoisuudessa. Ja sellaisesta käsin on mahdollista tulla myös kestävään yhteyteen, joka toivottaa tervetulleeksi myös epätäydellisyyden ja epävarmuuden, mutta ei kohdista niitä jyrkkinä vaatimuksia toisen ihmisen suuntaan.

Lue lisää hankalien tunteiden kohtaamisen hienoudesta Harri-Pekan kirjasta Sattuu ihan helvetisti – Opi sietämään kipeitä tunteita.

”Maailma on rikki, sinä et” – Joskus parasta mitä voit tehdä, on lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi

Elämme yksilö- ja suorituskeskeisyyden aikaa. Sen ihanneminä muistuttaa superihmistä. Pitäisi johtaa menestyksekkäästi itseään, kehittää jatkuvasti osaamistaan kaikilla elämän osa-alueilla, tulisi sopeutua jatkuvaan epävarmuuteen ja ponnistaa vastoinkäymisten läpi entistä vahvempana.

Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri saa monet meistä tavoittelemaan vimmaisemmin unelmiaan, tekemään rohkeita valintoja ja uskomaan tarinaan, jossa kukin meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vielä useammin se saa aikaan epäonnistumisen tunteen ja kokemuksen siitä, ettei ole riittävän hyvä tai tarpeeksi jotakin.

Keskittyminen yksilösuorituksiin piilottaa myös alleen yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet – ja sen, miksi niin moni meistä kamppailee unelmien saavuttamisen sijaan arjesta selviytymisen kanssa.

Vaikka tiedostan kulttuurisen tarinamme varjopuolen, huomaan itsekin alitajuisesti sisäistäneeni ajatuksen siitä, mihin kaikkeen minun tulisi venyä. Saatan syyllistää itseäni siitä, että olen jatkuvasti kuormittuneempi arjessani kuin haluaisin. Tunnen joskus kateutta ihmisiä kohtaan, jotka näyttävät jaksavan arjen rumbaa paljon paremmin kuin minä, ja koen toisinaan huonommuutta herkästä hermostostani. Se muistuttaa minua oireillaan siitä, että elimistöni ei ole tehty nopeatempoisen suorituskulttuurin rattaisiin – ja on oikeassa.

Kehoni pyytää minua hidastamaan, kuuntelemaan ympäröivän hälyn sijaan hengitystäni, ulkoisten vaatimusten sijaan sieluni toiveita. Paradoksaalista kyllä juuri hiljainen aistivoimainen viisaus paljastaa minulle ympäröivän todellisuuden nurinkurisuuden. Kehon äärelle asettuminen muistuttaa minua armollisuudesta itseäni kohtaan ja auttaa hyväksymään sen, että epävarmuutta ja riittämättömyyttä ei tarvitse paeta suoritusputkeen. Riittää, että uskaltaa tuntea.

Toivon, että yhä useampi meistä uskaltaisi luottaa sisäiseen viisauteensa. Vielä enemmän toivon, että kääntäisimme viisautemme yhteiseksi voimavaraksi. Sillä lopulta hyvin harva meistä mahtuu aikamme multikyvykkään supersuorittajan ideaaliin. Lopulta ideaali on hyvin kapea ja epäinhimillinen.

Joskus parasta mitä voit tehdä, onkin lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi. Seuraavan kerran, kun tunnet riittämättömyyttä, pysähdy, anna hengityksellesi aikaa laskeutua ja sano itsellesi nämä sanat: ”maailma on rikki, sinä et”. Kun päästät itsesi vapaaksi turhista syytöksistä, tulet samalla ottaneeksi ensimmäisen askeleen kohti pehmeämpää ja arvoiltaan inhimillisempää maailmaa, ja kannustat myös muita tekemään samoin.

Sen sijaan, että käperrymme huonommuuden tunteeseen ja unohdumme etsimään jatkuvasti korjattavaa itsestämme, onkin tärkeää kurottaa kohti toisiamme ja kohdistaa katseemme myös niihin kulttuurisiin ja rakenteellisiin juurisyihin, jotka saavat meidät pyristelemään riittämättömyyden ja loppuun palamisen kehässä.

Yksin voimme muuttaa omaa kokemustamme, mutta yhdessä voimme muuttaa maailmaa, luoda uusia ihanteita, jotka jatkuvan perässä juoksemisen sijaan kannattelevat jokaisen meistä askeleita – tahdista ja tyylistä riippumatta.

Toimituksen vinkki: Voit vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja itseesi, kehittää itsemyötätuntoa ja luoda itsellesi sisäistä turvaa Lempeyttä keholle -korttien avulla.

Miksi kehu annetaan vasta läksiäisissä tai erityistilanteessa?

Miksi kehu jää niin usein sanomatta?

Olet vaihtamassa työpaikkaa. Läksiäiskahveilla sinua kehutaan vuolaasti. Nostetaan esille kaikki se osaaminen, taidot ja hyvät ominaisuudet, jotka työyhteisö menettää, kun lähdet. Liikutut kauniista sanoista ja tunnet, kuinka hyvältä tuntuu kuulla kaikki tuo. Samalla mieleesi hiipii kysymys: miksi näitä asioita ei sanottu ääneen kaikkina niinä vuosina, kun teimme yhdessä töitä?

Mikä tekee myönteisen palautteen antamisesta niin vaikeaa? Johtaako huoli siitä, että vanha sanonta ”kehuihin ylpistyy” pitäisi paikkansa? Vai ajattelemmeko, että kyllähän toinen tietää onnistuvansa, jos ei saa kielteistä palautetta?

On tärkeää sanoittaa hyvät asiat lähtökahveilla. Mutta vielä tärkeämpää olisi sanoa ne arjessa, silloin kun työskennellään yhdessä. Silloin kun huomataan toisen onnistuminen.

Mitä kehu on?

Kehu on myönteinen sanallinen arvio itsestä tai toisesta. Se on hyvän tunnistamista, arvostamista ja myötätuntoa.

Kehuminen tarkoittaa sitä, että sanoitamme myönteistä palautetta ääneen. Sanomme sen mitä huomaamme. Se voi olla yksinkertainen havainto – ”tuo esitys oli todella selkeä” – tai syvempi huomio toisen osaamisesta, asenteesta tai tavasta olla läsnä. Kehu vahvistaa kokemusta siitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Se luo tunteen, että oma panos ja ominaisuudet ovat merkityksellisiä ja arvostettuja.

Miksi kehuminen on tärkeää?

– Toisen kehumisella voi olla suuri merkitys. Kehut vahvistavat kokemusta nähdyksi ja arvostetuksi tulemisesta sekä luovat hyvää ilmapiiriä yhteisöön.

– Myönteinen palaute lisää tunnetta omasta pystyvyydestä ja synnyttää myönteisyyden kehän: hyvä palaute ruokkii arvostavaa vuorovaikutusta ja levittää myönsteistä tunneilmastoa ympärilleen.

– Aito, vilpitön kehu on paljon enemmän kuin vaaleanpunaista hattarahöttöä. Se on tietoinen teko, joka voi rohkaista, kannustaa ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin.

Miksi emme siis kehu useammin?

Kehumisen esteitä on monia. Saatamme pelätä, että kehu kuulostaa imartelulta, tai että se menettää arvonsa, jos sitä sanoo liian usein. Toisinaan kiire vie huomion ja unohdamme sanoittaa sen mitä huomaamme.

Älä panttaa kehuja – sano ne rohkeasti ääneen

Jos huomaat toisen onnistuvan, kerro se. Jos näet hyvän piirteen työkaverissa, puolisossa tai ystävässä, nimeä ne. Kehuminen ei maksa mitään, mutta sen merkitys voi olla valtava. Ajoissa sanotut kehut eivät jää pelkiksi lähtöhetken kauniiksi puheiksi. Arjessa annettu palaute antaa voimaa, auttaa jaksamaan ja on usein se pitovoima, joka saa jatkamaan tehtävässä.

Opettele kehumaan muita ja itseäsi niin, että kaikille tulee hyvä mieli: Kehukorttien avulla osoitat arvostusta ja lisäät positiivista virettä keskusteluihin. Tutustu kortteihin TÄÄLTÄ.