Häpeä väijyy ihmisen sisällä. Häpeä on tunne, joka kohdistuu itseen. Häpeän tunteesta ei ole helppo puhua, mutta mitä vähemmän siitä puhuu tai sitä käsittelee, sen suuremmaksi se kasvaa.
Häpeä saattaa seurata ihmisen kannoilla läpi koko elämän. Olet voinut tuntea häpeää jo lapsuudesta ja kantaa sitä niin kauan, että vaikka olet saanut sen kesytettyä, niin se on jättänyt arpensa sinuun loppuelämäksesi.
Häpeällä on tiukka ote siihen, miten ihminen elää omaa elämäänsä. Häpeä on elämän este. Häpeä eristää meidät muista. Häpeä on sosiaalinen tunne, sillä se syntyy vertailussa muihin ihmisiin. Häpeän tunne on voinut suistaa ihmisen myös täysin raiteiltaan ja saada ihmisen toimimaan esimerkiksi täysin häpeämättömästi ja uhmakkaasti. Silloinkaan häpeä ei ole kadonnut minnekään, lymypaikassaan se ilakoi, kun saa pitää sinut otteessaan.
Häpeä ja muut sen rinnalla tuntuvat tunteet
Mitä paremmin tunnistat häpeän tunteesi, kohtaat sen ja myös puhut omasta häpeästäsi, sen varmempaa on, että sen ote kirpoaa sinusta ja olet kesyttänyt tunteen.
Häpeän tunteen rinnalla kulkevat sellaiset tunteet kuin alemmuus, arvottomuus, kelpaamattomuus ja riittämättömyys. Uskomme sen, mitä muut meistä sanovat ja millaisia leimoja päällemme isketään ilman, että pohtisimme ovatko nuo leimat tai uskomukset tosia. Leimoilla ja mielikuvilla on uskomaton voima ohjata elämää. Voimme niiden myötä alkaa kohdella itseämme armottomasti ja vahvistaa toimintatavoillamme leimautumista ja aiheettomia mielikuvia joksikin vaikka luuseriksi. Se, kuinka kohtelemme itseämme on asia, jonka opimme muilta.
Häpeä voi liittyä myös mihin tahansa henkilökohtaiseen ominaisuuteen, vaikka puhetapaan, omaan kehoon, sairauteen tai henkilökohtaisiin olosuhteisiin, kuten työttömyyteen, köyhyyteen, vaikeisiin kasvuolosuhteisiin, päihteiden käyttöön.
Häpeää tunteva kokee arvottomuutta ja alemmuutta, kelpaamattomuutta ja pelkoa siitä, että jää lopulta aivan yksin. Toisaalta häpeän kanssa kamppaileva ihminen saattaakin tuntea, että yksin jääminen on ainoa pelastus, silloin ei tarvitse olla muiden pilkan kohteena. Mutta silloinkin häpeä on vetänyt pidemmän korren: se lamaannuttaa tai sitten se saa rakentamaan kuoren, turvakilven vasten muita ja kovaa maailmaa.
Häpeä on yhteydessä mielenterveysongelmiin. Mielenterveysongelmat luovat usein sosiaalista pelkoa, jonka häpeän tunne saa liikkeelle. Masennus ja ahdistus kulkevat käsi kädessä häpeän tunteen kanssa. Kierre on valmis. Häpeä ja mielenterveysongelmat huipentuvat pelkoihin, jotka liittyvät hyväksytyksi tulemiseen, omaan minäkäsitykseen ja sosiaaliseen yhteen kuuluvuuteen.
Häpeästä vapautuminen tapahtuu sen kohtaamisen kautta
On tärkeää kohdata oma häpeä, se minkä vuoksi tuntee häpeää, jotta sille voi tehdä jotain ja vapautua siitä. Sen läpikäyminen, mistä häpeän tunne on saanut alkunsa ja mitä ehkä on elämässä jäänyt paitsi antaa osviittaa: hellyyttä, rakkautta, hoivaa. Tie häpeän loukkoon on päällystetty, jos omaksi itseksi kasvaminen on saanut jäädä puolitiehen, omiin tarpeisiin ei ole vastattu tai ei ole saanut osakseen hyväksyntää omana erityisenä ja omanlaisena ihmisenä.
Ensimmäinen askel tarkastella ja kohdata oma häpeänsä siitä irti pääsemiseksi, on tunnistaa sen laukaisija ja pohtia, ovatko ajatukseni ja tunteeni liittyen häpeän kokemukseeni päteviä ja sitten pohtia, miten häpeän tunne rajoittaa ja estää minua elämästä omaa elämääni. On tärkeää huomata, että en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni vaan minä olen minä. Ajatukset tulevat ja menevät, ne eivät ole välttämättä totta.
Itsemyötätunnon harjoittaminen on toinen keskeinen avain häpeän kesyttämisessä. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseen lempeästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti. Kolmas askel on pyrkiä ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin pienin askelin omana itsenään omien arvojen mukaisesti. Nähdyksi tuleminen, itsen hyväksyntä ja itsemyötätunto, omien kokemusten ottaminen haltuun ja oman elämän johtaminen ovat keskeisiä virstanpylväitä matkalla häpeästä toipumiseen.
Me elämässä kanssakulkijat voimme olla toista ihmistä kohtaan arvostavia, huomioivia ja empaattisia ja kohdata heidät tässä hetkessä läsnäolevina yksilöinä kunnioittaen jokaisen itsemäärittelyoikeutta ja antautua kuuntelemaan toisen kertomusta.
Ei anneta häpeän typistää elämää tai murtaa itsetuntoa vaan kesytetään se ja mennään kohti hyvää ja arvokasta omannäköistä elämää vakain askelin omat rajat huomioiden ja itseä kuunnellen.
Artikkelikuva Thirdman, Pexels
Tutustu työhöni täältä.
