Teksti pohjautuu seksologi ja seksuaaliterapeutti Tiia Forsströmin sekä seksuaalikasvattaja ja kuvataiteilija Heidi Laukan kanssa käytyyn keskusteluun.
Moni meistä tunnistaa ilmiön: seksuaalisuudesta on helpompi vaieta kuin puhua ääneen. Vielä vaikeampaa voi olla kohdata omat seksuaaliset tarpeet ja myöntää ne itselle. Mutta miksi näin on: miksi ihminen saattaa jopa kieltää itseltään sen, mitä kaipaa ja tarvitsee?
1. Kulttuuriset viestit seksuaalisuudesta
Vaikka seksuaalisuudesta puhutaan nykyään valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa enemmän kuin koskaan, sävy on usein ristiriitainen. Toisaalta keskustellaan seksuaalioikeuksista ja seksuaalisesta hyvinvoinnista, mutta samaan aikaan seksuaalisuus leimataan viihteeksi, kevyeksi sivujuonteeksi tai jopa ”tyttöjen jutuksi”.
Seksuaalisuutta on kaikkialla, mutta ei kuitenkaan todellisessa merkityksessään. Mainonnan ja populaarikulttuurin seksuaalinen kuvasto ei tue yksilön yhteyttä omaan seksuaalisuuteensa – se pikemminkin häivyttää sitä. Seksuaalisuus näyttäytyy joko vihjailuna, huumorin aiheena tai myyntivalttina, mutta harvoin syvänä, elämää kannattelevana voimana. Ei ihme, että moni alkaa uskoa, ettei asia ole oikeasti tärkeä.
2. Arki vie huomion – nautinto jää sivuun
Seksuaalisuus jää helposti muiden asioiden jalkoihin. Ruuhkavuodet, kiire ja velvollisuudet nostetaan tärkeämmiksi kuin nautinto, läheisyys ja oma aistillisuus. Seksuaalisuus saatetaan nähdä palkintona, johon voi tarttua vasta sitten, kun kaikki muu on hoidettu.
Tämä ajatus on kuitenkin vinoutunut. Seksuaalisuus ei ole ylimääräinen bonus, vaan ihmisen hyvinvoinnin perustekijä – yhtä välttämätön kuin lepo. Samalla tavalla kuin unta ei pitäisi ansaita, ei seksuaalisuuttakaan pitäisi joutua oikeuttamaan. Se kuuluu ihmisyyteen ja ylläpitää elinvoimaa, luovuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
3. Sisäistetty kielto ja häpeä
Kun kulttuurin ääni toistaa vuosikymmeniä, että seksuaalisuus ei ole tärkeää, moni sisäistää tämän viestin. Tulos voi olla itsesensuuri: omia haluja vähätellään, nautinnon äärelle ei pysähdytä ja tarpeet kielletään jopa itseltä. Tämä ei kuitenkaan kerro yksilön ”heikkoudesta” vaan laajemmasta kulttuurisesta häpeästä ja normien voimasta.
Silti lopulta meillä jokaisella on vastuu – ja onneksi myös mahdollisuus – kohdata oma seksuaalisuutemme. Se voi tuntua epäreilulta, että työ pitää tehdä itse, vaikka ongelman juuret ovat kulttuurissa. Mutta juuri tuo työ avaa oven vapaampaan ja eheämpään yhteyteen omaan seksuaalisuuteen.
Seksuaalisuus kuuluu kaikille
Seksuaalisuuden tarpeiden kieltäminen ei ole merkki siitä, että ihminen olisi rikki tai vääränlainen. Se on luonnollinen seuraus kulttuurisista viesteistä ja arjen paineista. Kun sen ymmärtää, syyllisyys voi hellittää.
Seksuaalisuus on perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä – eikä sitä tarvitse ansaita. Jokaisella on oikeus pysähtyä oman nautinnon ja tarpeiden äärelle, tulla nähdyksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on.
Asiantuntijoiden luomat Lupa nauttia -kortit seksuaalisuuden tarkasteluun: ajatusmallien tutkailuun, tunnetaitojen lisäämiseen ja seksuaalisuudesta keskusteluun:
