”Maailma on rikki, sinä et” – Joskus parasta mitä voit tehdä, on lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi

Elämme yksilö- ja suorituskeskeisyyden aikaa. Sen ihanneminä muistuttaa superihmistä. Pitäisi johtaa menestyksekkäästi itseään, kehittää jatkuvasti osaamistaan kaikilla elämän osa-alueilla, tulisi sopeutua jatkuvaan epävarmuuteen ja ponnistaa vastoinkäymisten läpi entistä vahvempana.

Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri saa monet meistä tavoittelemaan vimmaisemmin unelmiaan, tekemään rohkeita valintoja ja uskomaan tarinaan, jossa kukin meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Vielä useammin se saa aikaan epäonnistumisen tunteen ja kokemuksen siitä, ettei ole riittävän hyvä tai tarpeeksi jotakin.

Keskittyminen yksilösuorituksiin piilottaa myös alleen yhteiskunnan eriarvoistavat rakenteet – ja sen, miksi niin moni meistä kamppailee unelmien saavuttamisen sijaan arjesta selviytymisen kanssa.

Vaikka tiedostan kulttuurisen tarinamme varjopuolen, huomaan itsekin alitajuisesti sisäistäneeni ajatuksen siitä, mihin kaikkeen minun tulisi venyä. Saatan syyllistää itseäni siitä, että olen jatkuvasti kuormittuneempi arjessani kuin haluaisin. Tunnen joskus kateutta ihmisiä kohtaan, jotka näyttävät jaksavan arjen rumbaa paljon paremmin kuin minä, ja koen toisinaan huonommuutta herkästä hermostostani. Se muistuttaa minua oireillaan siitä, että elimistöni ei ole tehty nopeatempoisen suorituskulttuurin rattaisiin – ja on oikeassa.

Kehoni pyytää minua hidastamaan, kuuntelemaan ympäröivän hälyn sijaan hengitystäni, ulkoisten vaatimusten sijaan sieluni toiveita. Paradoksaalista kyllä juuri hiljainen aistivoimainen viisaus paljastaa minulle ympäröivän todellisuuden nurinkurisuuden. Kehon äärelle asettuminen muistuttaa minua armollisuudesta itseäni kohtaan ja auttaa hyväksymään sen, että epävarmuutta ja riittämättömyyttä ei tarvitse paeta suoritusputkeen. Riittää, että uskaltaa tuntea.

Toivon, että yhä useampi meistä uskaltaisi luottaa sisäiseen viisauteensa. Vielä enemmän toivon, että kääntäisimme viisautemme yhteiseksi voimavaraksi. Sillä lopulta hyvin harva meistä mahtuu aikamme multikyvykkään supersuorittajan ideaaliin. Lopulta ideaali on hyvin kapea ja epäinhimillinen.

Joskus parasta mitä voit tehdä, onkin lakata etsimästä ratkaisuja sisältäsi. Seuraavan kerran, kun tunnet riittämättömyyttä, pysähdy, anna hengityksellesi aikaa laskeutua ja sano itsellesi nämä sanat: ”maailma on rikki, sinä et”. Kun päästät itsesi vapaaksi turhista syytöksistä, tulet samalla ottaneeksi ensimmäisen askeleen kohti pehmeämpää ja arvoiltaan inhimillisempää maailmaa, ja kannustat myös muita tekemään samoin.

Sen sijaan, että käperrymme huonommuuden tunteeseen ja unohdumme etsimään jatkuvasti korjattavaa itsestämme, onkin tärkeää kurottaa kohti toisiamme ja kohdistaa katseemme myös niihin kulttuurisiin ja rakenteellisiin juurisyihin, jotka saavat meidät pyristelemään riittämättömyyden ja loppuun palamisen kehässä.

Yksin voimme muuttaa omaa kokemustamme, mutta yhdessä voimme muuttaa maailmaa, luoda uusia ihanteita, jotka jatkuvan perässä juoksemisen sijaan kannattelevat jokaisen meistä askeleita – tahdista ja tyylistä riippumatta. 

---

Toimituksen vinkki: Voit vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja itseesi, kehittää itsemyötätuntoa ja luoda itsellesi sisäistä turvaa Lempeyttä keholle -korttien avulla.