Lapsen kanssa kannattaa puhua siitä, että tunteet eivät ole vaarallisia, vaan hankalillakin tunteilla on tehtävänsä. Ne opettavat meille itsestämme tärkeitä asioita. Mikä on minulle merkityksellistä? Mitä tarvitsen? Mitä kaipaan? Mikä on kivaa? Surua ei kannata mennä pakoon, suru kuten muutkin tunteet pitää tuntea. Kun hyväksyy kaikenlaiset tunteensa, on helpompi elää. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija
Kun mummo kuoli, oli jotenkin kiusallista, kun ei tiennyt miten olla. En osannut oikein edes itkeä, ja vasta jälkikäteen olen miettinyt, miten paljon minulle olisi merkinnyt se, että mummo olisi ollut täällä neuvomassa ja kertomassa ajatuksiaan elämästä silloin, kun minä olin jo aikuinen.
Kun vanhemmat erosivat, olin esiteini. Sen sijaan, että olisin jäänyt suruuni, päätin olla reipas. Hoidin kauppaostoksia, siivosin ja silitin ja annoin jätetyn vanhemman olla se surija. Joskus yksin ja pimeässä minä päästin pienet itkut, pyyhin silmäkulmat pussilakanaan ja heräsin reippaana seuraavaan aamuun.
En muista, että kukaan olisi puhunut lapsena paljoakaan suremisesta tai tunteiden käsittelemisestä. Luopumisesta ja sen mukanaan tuomasta tuskasta.
Lähtökohtaisesti lapsi ei halua vaivata vanhempiaan itkuilla tai suruilla, vaan varjelee aikuista parhaansa mukaan pahalta mieleltä. Lapsesta tulee surijan sijaan helposti lohduttaja.
Nyt aikuisena haluan auttaa lapsia omien, vaikeiden tunteidensa äärelle kirjoittamalla erilaisista tunteista ja jokaisen persoonan ainutlaatuisuudesta satukirjan. Hidasta elämää -kirjaperheen lastenromaanissaOliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritnuori oranginpoika joutuu eroon äidistään. Ensimmäistä kertaa elämässään Oliverin täytyy kohdata suru ja pärjätä suuressa maailmassa yksin. 1350 aamua vanha Oliver taistelee vatsanpohjassa surisevan inhottavan ampiaisparven kanssa, ja sydämessäkin tuntuu outo paino.
On tärkeää, että surua läpikäyvällä lapsella on joku, joka kuuntelee ja ymmärtää vaikeitakin tunteita. Antaa sopivan määrän sopivanlaisia työkaluja surun keskelle.
Jos emme tiedä, miten tässä oikein käy, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
-Oliver Oranki, Oliver oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit
P.S. Meistä kukaan ei voi välttyä elämässä surulta. Siksi siitä on hyvä puhua. Suru ei sovi sisälle.
HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankaritkertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.
Mieheni tulee ulkoa ja keskeyttää kirjan lukemiseni. Hän selittää, miten huonossa kunnossa autoni renkaat ovat ja millaiset hän on ajatellut vaihtaa tilalle. Minä nostan katseeni kirjasta hieman ärsyyntyneenä, tuijotan häntä ja kuulen ajatukseni: Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja sama tapahtuu toisin päin. Kun pohdin pakattavia asioita viikonloppureissulle, hän tulee vain osittain kuulolle ja jatkaa Top Gears’n katsomista televisiosta. Samalla hän tahattomasti viestii, ettei sanomiseni oikeasti kiinnosta häntä.
Toisin on yleensä suhteen alussa: toinen tuntuu tosi kiinnostavalta tyypiltä. Jokainen lause on kuin kultajyvä, joka sisältää valtavasti tietoa uudesta ihmisestä ja joka innostaa kysymään lisää. Uuden ihmisen kanssa pyrimme tutustumaan yhä paremmin häneen. Pääsemään ikään kuin pintaa syvemmälle ja ymmärtämään häntä ytimiään myöten.
Vastavuoroisesti itse koemme olevamme samanlaisen kiinnostuksen kohteena. Koemme tulevamme nähdyksi ja ymmärretyiksi.
Miksi kiinnostus lakastuu?
Valitettavasti arjen tohinoissa kaikki muu ajaa suhteemme ja vastavuoroisen kiinnostuksen ylitse. Oman väsymyksemme keskellä emme enää jaksa kiinnostua toisesta. Päivitämme vain arkirutiineihin liittyvät asiat. Ohitamme toisemme kuin planeetat ikuisilla kiertoradoillaan. Kun emme ole läsnä toinen toisillemme, kuuntelemisen sijaan tyydymme kuulemiseen.
Oletamme myös tuntevamme toisen täysin ja tietävämme, mitä hän sanomisillaan ajaa takaa. Kirjassaan Et taida kuunnella kuuntelemisen taitoa analysoinut Kate Murphy toteaa meidän kärsivän läheisyysharhasta. Yliarvioimme kykymme ymmärtää tuttuja ja läheisiä ihmisiä.
Läheisyysharha saa syvempään ymmärrykseen ohjaavan uteliaisuuden ja aidon kiinnostuksen lakastumaan. Uskomme, ettei läheisellämme ole enää mitään uutta, kiinnostavaa kerrottavaa.
Kuitenkin elämä muuttaa jokaista. Kukaan ei pysy samanlaisena vuodesta toiseen. Samoin kuin koemme itse muuttuvamme ja kasvavamme ihmisinä, myös kumppanimme on erilainen, uudenlainen ihminen jokaisen merkittävän kokemuksen jälkeen.
Kuuntelemalla aidosti toista ylläpidämme kiinnostusta ja pysymme mukana muutoksessa, samalla aaltopituudella puolisomme kanssa. Voimme löytää uudelleen sen kiinnostavan tyypin.
Aidon kuuntelemisen kauneus
Toisin kuin kuuleminen, joka on automaattista toimintaa, kuunteleminen on tahdonalaista toimintaa. Kun tietoisesti tahdomme ja päätämme kuunnella, antaudumme siihen täysin. Lakkaamme odottamasta ja suunnittelemasta omaa puheenvuoroamme. Emme mielessämme etsi perusteluja omalle näkemyksellemme tai pohdi vasta-argumentteja toisen puheeseen.
Oman mielemme hiljentyessä keskitymme vain ja ainoastaan toisen sanomaan, koska kuuntelemisen tavoite on ymmärtää toista.
Aito kuunteleminen on puhdas vastaanottamisen tila. Koska mielemme on hiljentynyt, olemme avoimia aistimaan kaiken, mitä toinen viestittää. Silloin sanojen ja ajatusten lisäksi huomaamme puheen sävyn ja sanattomat vihjeet puhutun asian merkityksestä toiselle. Samoin vaistoamme toisen tunnetilan asiaan liittyen. Ymmärrämme, miksi tämä asia on toiselle niin tärkeä asia, että hän tuo sen esille.
Ymmärrä syvemmin
Aitoon kuuntelemiseen antautumista auttaa, kun kysyy itseltään:
Miksi hän kertoo tämän asian minulle?
Mitä tämä asia merkitsee hänelle?
Mitä tunteita kerrottu tapahtuma on hänessä herättänyt?
Mitä mieltä hän on keskustelemastamme asiasta?
Mitä uutta opin tai oivallan hänestä?
Todennäköisesti miehenikin renkaiden vaihtamista pohtiessaan oli huolissaan turvallisuudestani sadekeleillä. Ehkä hän kokee miehenä olevansa vastuussa turvallisuudestani. Ehkäpä lauseet renkaiden vaihtamisesta pitivätkin sisällään viestin, että olen hänelle tärkeä.
Vain aidosti kuuntelemalla ja kiinnostumalla toisesta voimme löytää tunneyhteyden puolisoomme. Aito kuunteleminen on kuin lahja, jonka annamme toiselle, mutta joka tuo monin verroin hyvää myös itsellemme.
Saan kysymyksen varsin usein ja toki olen itsekin paininut sen kivun kanssa, että olen koittanut parhaani mukaan kertoa tunteistani ja toiveistani, mutta toinen ei vaan ole halukas keskustelmaan vaan mitätöi kokemukseni ”vääräksi”.
Se herättää ymmärrettävästi avuttoman olon.On täysin normaalia kaivata tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi sekä toivoa yhteistä keskustelua.
Monesti erityisesti ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen välille tulee vuorovaikutuksessa kielteinen kehä, jossa ristiriitaisesti kiintynyt yrittää ikäänkuin ”huutaa” tarpeitaan kuuluville, joka taas saa usein välttelevästi kiintyneen menemään vielä enemmän kuoreensa…joka taas nostaa ristiriitaisesti kiintyneessä usein hylätyksitulon kokemuksen esiin. Ja kierre on valmis.
Tällaista turvatonta vuorovaikutusta on onneksi mahdollista eheyttää YHDESSÄ, mutta valitettavasti mitään taikapilleriä ei ole, joka saisi toisen kuuntelemaan ja osallistumaan.
Mitä tehdä jos kumppanisi on defensiivinen?
‣ Kysy olisiko viisasta ottaa pieni tauko ja palata keskusteluun muutaman tunnin päästä tai seuraavana päivänä?
‣ Pysähdy reflektoimaan omaa kommunikaatiotasi, olet ilmaissut tavalla joka tuntuu syytökseltä, voisitko kertoa haavoittuvammista tunteistasi ja toiveistasi?
‣ Kokeile sanoa: Huomaan, että meidän on nyt vaikea kuulla toisiamme. Mitä toivoisit minulta nyt? Minä toivoisin
sinulta ______.
Mitä sitten voi tehdä jos toinen ei hyvistä yrityksistä huolimatta vaan suostu keskustelemaan?
Silloin kääntäisin huomion siihen, mihin sinä VOIT vaikuttaa.
Me emme voi kontrolloida toista tai saada toista ”tajuamaan”, mutta me voimme tuntea tunteemme ja tehdä omat valintamme.Voinko itse voida hyvin suhteessa, jossa toinen toistuvasti kieltäytyy kommunikoimasta tai tunneyhteydestä?
Voinko itse valita sen?
Videolla vastaan kysymykseen vielä laajemmin, käy ihmeessä katsomassa
Kirjoittaja Elli Palomäki on 22-vuotias yliopisto-opiskelija, joka elää elämäänsä näkymättömien, pitkäaikaisten fyysisten ja psyykkisten sairauksien kanssa. Hän on hyväksynyt sairautensa ja jakaa tietoisuutta sekä vertaistukea esimerkiksi Instagram-tilillään @ulkokuorenalla.
Tietä päivittäisestä toivottomuudesta kohti omien sairauksien ja muiden vaikeuksien hyväksymistä ei ole ollut helppo kulkea. En ole edes varma, voiko sillä tiellä koskaan päästäkään täysin perille.
Vaikka olisi yleisesti positiivinen ja hyväksyvä suhtautuminen omaan elämään ja sen haasteisiin, on silti täysin ymmärrettävää kokea välillä vahvojakin toivottomuuden, surun, epäreiluuden ja pettymyksen tunteita. Se on minusta pelkkää inhimillisyyttä.
Tarvitsemme elämässä myös vaikeita tunteita ja aikoja, ja niitä tuleekin vääjäämättä aina olemaan. Itselleni tärkeintä tällä matkalla on ollut päästä siihen pisteeseen, jossa pystyn näkemään omien vaikeuksien ja kokemusten tuomat positiiviset, itseä kehittäneet ja kasvattaneet asiat. Oppia löytämään elämästä iloa ja onnellisuutta omista haasteista huolimatta.
Näin sairauteni ovat vaikuttaneet elämääni
Omat pitkäaikaiset sairauteni ovat vaikeuttaneet elämääni monin eri tavoin. Tuntui kuin ne olisivat ryöstäneet minut ja vieneet kyvyn tehdä kaikkea, mitä rakastan. Yksinäisyys, arvottomuus sekä toivottomuus olivat niitä tunteita, joiden kanssa kamppailin jokaikinen päivä lapsesta saakka.
On vaikeaa selittää miltä se tuntuu, kun joutuu kaikkien psyykkisten ja fyysisten oireiden ja sairauksien lisäksi myös kestämään jatkuvaa yksinäisyyttä sekä muiden ihmisten epäuskoa ja syyllistämistä omista vaikeuksista. Kokemuksistani voit lukea lisää edellisestä kirjoituksestani.
En rehellisesti osaa ymmärtää, miten olen tässä tänään ja edelleen hengitän. Miten jaksoin aina herätä seuraavaan päivään, vaikka ajattelin jokaisen päivän olevan viimeiseni. Mutta kaikesta huolimatta minä taistelin ja puskin eteenpäin.
Muistan tunteneeni ja nähneeni itseni maailman heikoimpana ihmisenä, vaikka tosiasiassa olin niin vahva kuin ihminen voi vain olla. Tähän päivään saakka selviytyminen onkin asia, josta olen ylivoimaisesti eniten ylpeä itsessäni.
Päivä, jolloin elämäni muuttui
Päivä 8. helmikuuta 2018 oli minulle jonkinlainen käännekohta omalla matkallani. Tänä päivänä sain sen, mitä olin vuosia odottanut ja minkä perään olin loputtomasti itkenyt. Minä sain diagnoosin. Tai oikeastaan kaksi, joista toinen oli geneettinen harvinainen sidekudossairaus (EDS) ja toinen virusinfektiota seuraava väsymysoireyhtymä (CFS/ME).
Sain vihdoin ja viimein selityksiä myös niille fyysisille oirelle, joiden kanssa olin kamppaillut jopa 1-vuotiaasta asti. En ollutkaan vain esittänyt ja valehdellut kivusta ja muista oireistani, niin kuin olin aina muilta kuullut, kun vastauksia ei kerta toisensa jälkeen vain löytynyt. En ollutkaan vain laiska ja heikko tai harhaluuloinen. Vika ei yhtäkkiä enää ollutkaan vain korvieni välissä.
Pystyin vihdoin ja viimein jollakin tavalla “todistamaan” myös muille ihmisille, että kokemukseni kivusta ja muista oireista olivat aitoja. On todella surullista, että tarvitsin lääkärin kirjoittaman diagnoosin ja allekirjoituksen paperille, jotta minua uskottiin.
Diagnoosittomuus ei tee ihmisten oireista ja kokemuksista yhtään sen arvottomampia kuin diagnoosillisten ihmistenkään. Diagnoosittomuus ja normaalit röntgenkuvat eivät tarkoita, että ihminen olisi täysin terve ja oireeton.
Kaikesta huolimatta olin kuitenkin hyvin onnellinen ja helpottunut diagnooseistani ja siitä mielenrauhasta, jota niiden kautta sain. Pystyin etsimään netistä vertaistukea ja tietoa sairauksistani, joiden avulla pystyin ymmärtämään itsestäni ja elämästäni enemmän. Koin vihdoin pystyväni alkaa työstämään niitä tapoja, miten suhtaudun sairauksieni tuomiin vaikeuksiin ja haasteisiin. Sain hurjasti lisää motivaatiota lähteä kulkemaan kohti oman elämäni hyväksyntää.
Myös tänä samaisena keväänä uskalsin vihdoin ottaa etäisyyttä ihmisistä ja ihmissuhteista, joista koin vastaanottavan suurimmaksi osin vain negatiivisia tunteita ja epäkunnioittavaa kohtelua. Olin kasvanut ajatuksen kanssa siitä, etten ole arvokas enkä koskaan muille tarpeeksi. Tämä ajatusmaailma johdatteli minut luonnollisesti sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa koin ja myös kestin epäkunnioittavaa kohtelua, koska siihen olin tottunut.
Näihin aikoihin valaistuin jollakin tavalla siitä, kuinka olinkaan suurimmassa osassa ihmissuhteitani laiminlyönyt omaa arvokkuuttani ja psyykkistä hyvinvointiani. Olin monta vuotta pelännyt sitä, että jäisin henkisen yksinäisyyden lisäksi myös fyysisesti yksin. Pidän tätä päätöstäni yhtenä elämäni rohkeimmista ja myös tärkeimmistä; sain vihdoinkin aikaa keskittyä itseeni ja siihen, millainen olen ja miksi.
Matkani kohti hyväksyntää
Koen sekä diagnoosien saamisen että itseeni tutustumisen olleen jonkinlainen pelastusrengas, jonka avulla aloin pysytellä veden pinnalla jatkuvan hukkumisen tunteen sijaan.
Myös mielenterveyden sairauteni ja haasteeni alkoivat lieventyä merkittävästi tämän samaisen kevään jälkeen. Opin ensimmäistä kertaa ikinä arvostamaan itseäni ja omia kokemuksiani. Aloin näkemään ja ymmärtämään myös niitä positiivisia puolia, joita sairaudet olivat minulle antaneet.
Ihminen ei ole ikinä yhtä kuin sairautensa, mutta koen niiden olevan hyvin suuri ja tärkeä osa sitä, millaiseksi ihmiseksi olen kasvanut. En olisi lähellekään näin ymmärtäväinen, empaattinen, suvaitsevainen ja huomioon ottava ihminen ilman sitä kaikkea, mitä olen käynyt läpi. Koen itse asiassa näiden piirteiden olevan juuri niitä piirteitä, joista pidän itsessäni eniten, ja joita myös arvostan ja kunnioitan muissa ihmisissä eniten.
Toki edelleen käyn läpi hyvin vaikeitakin tunteita ja ajanjaksoja sekä mielenterveyden haasteiden että myös fyysisten sairauteni kanssa. Omat sairaudet masentavat, ärsyttävät, surettavat ja ahdistavat minua ajoittain aivan suunnattomasti. Välillä saatan itkeä aamusta iltaan, kun toivottomuuden ja epäreiluuden tunteet ottavat minusta vallan.
Ahdistun tulevaisuudestani ja siitä, miten toimintakykyni tulee vaihtelemaan. Kun on päiviä, jolloin en pysty nousemaan sängystä edes vessaan ja joudun perumaan kivoja suunnitelmia, myös mieli on luonnollisesti aivan maassa.
Nämä kaikki ajoittaiset tunteet eivät kuitenkaan vie pois sitä, etten olisi hyväksynyt omaa tilannettani. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, oli sitten kuinka positiivinen elämänasenne tahansa.
Selviytyminen on osoittanut minulle vahvuuteni
Kun joutuu 24 tuntia vuorokaudesta esimerkiksi käsittelemään kipua, myös ne negatiivisemmat tunteet joutuvat purkautumaan jossain vaiheessa, jollain tavalla. Olenkin huomannut vaikeiden tunteiden purkamisen tuovan itse asiassa lisää psyykkistä jaksamista ja vahvuutta. Vaikeista tunteista ja ajanjaksoista selviytyminen on myös näyttänyt minulle sen kaiken vahvuuden itsessäni.
Jos saisin päättää menneisyydestäni, en kaikesta huolimatta haluaisi poistaa tai muuttaa suurimpaa osaa kokemuksistani. Koen, että niillä on ollut ja tulee olemaan monia tarkoituksia elämässäni.
Olen kasvanut ihmisenä aivan suunnattomasti ja kehittynyt erilaisissa, itselleni tärkeissä piirteissä. Olen löytänyt omaa henkistä hyvinvointia tukevia asioita, joita pystyn huonoinakin hetkinä ja päivinä tekemään. Rohkaistumisen myötä jaan nykyään tietoisuutta ja omia kokemuksia sekä tarjoan samalla vertaistukea muille sairastaville. Kaikki palautteet siitä, miten olen pystynyt auttamaan niin montaa ihmistä jo nyt, auttavat myös minua jaksamaan eteenpäin.
Minua edelleen ahdistaa tulevaisuus etenkin sen kautta, pääsenkö sairauksieni vuoksi koskaan työelämään kunnolla mukaan. Yritän kuitenkin elää päivä kerrallaan, murehtimatta liikaa tulevaisuutta ja mahdollisia tulevia haasteita. Omat kokemukseni voivat esimerkiksi antaa uudenlaisia mahdollisuuksia työelämässä. Uskon, että vastoinkäymisillä sekä erilaisilla vaikeuksilla ja haasteilla on elämässä jonkinlainen tarkoitus. Kaikki järjestyy aina, omalla tavallaan.
Kesälomaan kohdistuu usein kohtuuttomia odotuksia. Pitäisi ehtiä tavata ystäviä, viettää aikaa mökillä, matkustaa kotimaassa, juhlia polttareita, häitä ja synttäreitä, lukea pino kirjoja, tehdä viimein ne koti- tai pihatyöt, joita on siirtänyt kuukausikaupalla. Ja jossain välissä pitäisi ehtiä palautuakin.
Moni saattaakin kesäloman päätteeksi olla uuden loman tarpeessa. Jotta loma aidosti elvyttäisi ja auttaisi lataamaan akkuja tulevaa syksyä varten, on siihen hyvä varautua ennalta.
Tässä 5 keinoa, joiden avulla voit välttää lomastressin ja auttaa kehoa ja mieltä palautumaan:
1. Varaa aikaa menojen, perheen, ystävien ja sukulaisten lisäksi myös itsellesi. Mikä on sinulle mieluista ja palauttavaa tekemistä? Minkä asian äärellä tunnet rentoutuvasi niin, että myös jälkikäteen olo on levännyt ja energisoitunut? Pidä huolta, että oma aika on loman prioriteettilistan kärjessä.
2. Vietä mahdollisimman paljon aikaa luonnossa. Luonto auttaa tutkitusti rauhoittumaan. Metsässä syke laskee ja mieli maadoittuu tähän hetkeen. Monelle meri- tai järvimaisema ajaa saman asian. Jos haluat olla varma loman palauttavasta vaikutuksesta, vietä mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa luonnon helmassa.
3. Elvytä kehoasi liikkumalla sinulle mieluisilla tavoilla. Muista, että liikunnan ei tarvitse olla raskasta suorittamista. Parhaiten palauttaa lempeä, matalasykkeinen liikunta. Keho tykkää myös monipuolisuudesta. Huomaa, mistä kohtaa kehosi tuntuu ehkä kireältä tai jäykältä. Miten voisit antaa erityishuomioita näille kehosi osille?
4. Herkuttele ravitsevalla ruualla. Jos johonkin on lomalla enemmän aikaa kuin arjessa, niin se on ruuanlaitto. Ravinnolla on suuri merkitys palautumiseen, energiatasoihin, terveyteen ja hyvään oloon. Yhdessä syöminen hellii myös sosiaalista puoltamme tehden ruokailusta merkityksellisen hetken. Nauti siis lomalla ravitsevasta, monipuolisesta ja värikkäästä ruuasta hyvässä seurassa.
5. Jätä aikaa tyhjälle tilalle. Kun kalenteri ei ole tupaten täynnä, jää aikaa myös spontaaniudelle ja luovuudelle. Tyhjyys auttaa tekemään tilaa myös tunteille ja tarpeille, jotka arjen tiimellyksessä on ehkä tullut sivuutettua. Mielen tukosten ja tunnetaakkojen karistaminen auttaa kehoasi hellittämään sisältä käsin.
Huom. Vaikka sinulla ei olisi lomaa tänä kesänä, voit soveltaa samoja periaatteita pienemmin myös ihan tavalliseen arkeen. Paras arki on sellaista, missä on ripaus lomantuntua mukana.
Moikka! Ihanaa, että olet täällä. Me ollaan Lotta Riekki ja Laura Kiviaho. Tervetuloa lukemaan meidän blogia parisuhteesta, rakkaudesta ja näiden tuomista oivalluksista. Mukana kulkee tietysti myös meidän koiruli Lyyli.
Päätettiin koota yhteen meidän mielestä 10 parasta asiaa rakkaudessa, jotka me koemme tärkeinä oivalluksina, ja jotka rikastuttavat meitä niin yksilöinä kuin pariskuntanakin. Yhteinen kokemuksemme on, että kaikki on mahdollista, kun saa vastaanottaa ja antaa rakkautta!
1.Rakkaus tuo turvaa
Me ihmiset haluamme ja tarvitsemme elämäämme rakkautta jo syntymästä lähtien. Se on ihmisen perustarve, ja joka täytyttyään, antaa meille mahtavat valmiudet maailmaan. Kun tuntee olevansa rakastettu ja on saanut rakkautta, näkee maailman optimistisin silmin. Rakkaus hyväksyy. Kun tunnemme olevamme hyväksyttyjä, näyttäytyy maailma, meille suurena mahdollisuutena, jossa on turvallista toteuttaa itseään.
2. Rakkauden energia on luovaa energiaa
Rakkaudesta kumpuavat luovuus ja mahdollisuudet. Meillä kotona on valinnut kauan jo ihana, suuri luova energia juuri rakkauden ansiosta. Olemme sen myötä nähneet monet asiat mahdollisuuksina ja tarttuneet niihin kiinni. Ideoimme ja mietimme seuraavaa upeaa luomusta ja projektia, jonka haluamme toteuttaa. Tämä kaikki rakkauden ansiosta.
3. Itsensä kohtaaminen on helpompaa rakkaudessa
Kun on rakkautta, on paljon helpompi lähteä tutkimusmatkalle omaan itseen. Yksi elämän tärkeimmistä asioista on kehittää itseään ihmisenä, jotta voi olla parempi niin itseään kuin kanssakulkijoita ja maailmaa kohtaan. Rakkaus keventää ja on suuri apu henkisellä polulla. Rakkaus tuo lempeyttä ja myötätuntoa, muuten niin mahdottoman vaikeilta tuntuviin asioihin. Rakkauden avulla pystyy tunnistamaan omia varjoja juuri sen takia, koska rakkaus toimii lempeänä peilinä.
4. Rakkaus lisää läsnäolon taitoa
Kun on rakkautta, on kaikki. Sen takia on vahva tunne siitä, että ei tarvitse hötkyillä mihinkään suuntaan tai haikailla tulevaisuuden tapahtumien perään. Rakkaus pitää ihanasti jalat maassa ja tuo läsnäolon arkeen. Sitä alkaa huomaamaan ympärillään mahdottoman määrän kauneutta, koska pystyy ja osaa olla läsnä – saa viettää päivät tyyneyden syleilyssä.
5. Rakkaus luo yhteenkuuluvuuden tunteita
Rakkaus tuo aina yhteen oli kyseessä sitten rakkaus ihmissuhteissa tai rakkauden kohteen jakaminen ja fiilistely yhdessä toisten kanssa. Oman keskinäisen rakkaussuhteemme lisäksi Lyylin rakastaminen ja hoivaaminen tuo meitä entisestään lähemmäs toisiamme. Tiedämme, että maailmassa ei ole ketään toista, joka tuntisi Lyyliä kohtaan samalla tavalla kuin me kaksi.
6. Rakkaus on yhteinen seikkailu
Koska rakkaus tuo turvaa, tuntuu seikkaileminen mahdolliselta. Tulee tunne siltä, että maailma on meidän ja me voimme tehdä elämässä ihan mitä vain. Meidän taloudessa asuu kolme unelmoijaa; Lyyli unelmoi seuraavista päiväunista ja herkuista, me meidän tulevaisuuden haaveista. Se on ihanaa, kun janoaa päiviä, viikkoja ja vuosia yhdessä, koska tietää, että elämä on suuri seikkailu, kun meillä on toisemme ja rakkautta. Me olemme myös toistemme suurin seikkailu.
7. Rakkaus tuo elämälle merkityksen
Kuluneen vuoden aikana vallitseva maailmantilanne on horjuttanut ja muokannut eri tavoilla ihmisten elämää. Kun elämästä joutuu riisumaan kaiken ylimääräisen pois, jäävät jäljelle ne asiat, jotka oikeasti tekevät elämästä merkityksellisen. Rakkaus toisiin ihmisiin, luontoon, eläimiin, elämään ja maailmaan ovat muun muassa niitä. Rakkaus on parhaimmillaan jotain todella pysyvää ja säilyvää myös silloin, kun ympärillämme muut asiat muuttuvat. Se tuo lohtua.
8. Rakkaus tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia
Rakkaudella on voima suojella meitä ja samalla auttaa toipumaan elämän kolhuilta. Rakkaus rohkaisee ja saa kurkottelemaan tähtiä. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Oksitosiini, joka on yksi rakkaushormoneista, lisää mm. ihmisen luottamusta, empatiaa ja anteliaisuutta sekä vähentää stressiä ja pelkoa.
9. Rakkaus on vapautta
Kun rakastaa pyyteettömästi toista, toivoo hänelle pelkkää hyvää ja onnea myös ilman, että on itse aina osallisena siinä. Rakkaus on kaikkea muuta kuin toisen kahlitsemista tai persoonan rajoittamista. Silloin, kun saa rakastaa vapaasti – syntyy tilaa hengittää ja olla olemassa omassa rytmissä.
10. Rakkaus kuuluu kaikille ja on kaikkien oikeus
Rakkaus on universaali energia, joka asuu jokaisessa meissä. Ei ole olemassa ihmistä, jossa rakkautta ei olisi. Se kuuluu kaikille ja on näin ollen kaikkien oikeus; jokaisella on lupa rakastaa ja tulla rakastetuksi. On tärkeää muistaa kehittää rakkautta itseään kohtaan, koska se on se rakkaus, jota heijastetaan maailmaan. Kun antaa oman rakkauden näkyä, inspiroi myös muita tekemään saman!
Muistatko kun lapsena, joku oli ihastunut sinun, hän töni, tökki ja nipisteli kun ei osannut oikein ilmaista mitkä olivat todelliset tunteet? Aikuisena kiusoittelemme toista kun haluamme herätellä kiinnostusta tai nauttia sähköstä ja eroottisesta energiasta välillämme.
Voit flirttailla katseilla, hymyillä, sanoilla, tekstiviesteillä, oman kumppanin tai satunnaisen ohikulkijan kanssa. Se voi olla spontaania tai hyvin suunniteltua.
Kun minä flirttailen, tunnen hehkuni ja olen sydän auki. Olen kosketuksissa omaan seksuaaliseen elinvoimaani ja omaan feminiiniseen ytimeeni. Sieltä käsin teot ja sanat virtaavat leikkisästi ja kepeästi.
Yleensä suomalaiset sanovat, että eivät ole hyviä flirttailemaan. Eikä ihme, eihän meitä ole opetettu siihen. Tässä muutama vinkki, miten sinusta voi tulla kesän kuumin flirttailija.
1. Avaudu aistillisuudellesi
Miten kohtaat elämän kun aamulla heräät? Sivele kehoasi sensuaalisesti, nauti pehmeistä lakanoista ja kauniista ympäristöstä makuuhuoneessasi. Anna auringon helliä itseäsi. Kenties kaivaudut hetkeksi kumppanisi kainaloon ja hengität hänen tuoksuaan.
Jatka päivääsi avoimin aistein: Mitä kaunista ja kiinnostavaa näet kohtaamisissasi ihmisissä? Kerro se heille ääneen. Se on hyvä alku flirttailulle.
2. Flirttaile itsesi kanssa
Se, minkälainen suhde sinulla on itseesi, heijastuu koko elämääsi ja kohtaamisiin muiden ihmisten kanssa.
Nautinto lähtee sinusta. Katso peiliin ja sano jotain rakastavaa tai hauskaa itsellesi: ”Tässä tulee kaupungin kuumin kissa”. Vinkkaa silmää ja lähetä lentosuukkoja peilikuvallesi. Turha vakavuus ja suorittaminen unohtuvat hetkessä ja nyt voit lähteä tutkimaan miten tämä kissa kohtaa muita kanssakulkijoita.
3. Anna itsellesi lupa leikkiä
Kun meistä tulee aikuisia, menetämme helposti leikkisän asenteen elämään. Elämä asettuu arkisiin uomiin ja muuttuu harmaaksi rutiiniksi. Flirtti on tapa tuoda eloa, kipinää ja uutta virtaa kohtaamisiin ja suhteisiin. Se värähtelee mahdollisuuksia ja luovuutta. Flirttailussa ei tarvitse olla päämääriä. Se saa olla leikkiä, jossa yhdistyvät jännittävällä tavalla viattomuus ja intohimo.
Flirttailu voi myös olla esileikkiä syvempään tai intiimiin kohtaamiseen. Annat tilaa haluillesi ja katsot mihin suuntaan ne haluavat sinua viedä.
4. Sinä asetat omat rajasi
Muistan nuoruudestani sanonnan: ” Jos antaa ymmärtää, pitää ymmärtää antaa”. Eli jos lähden flirttailemaan, niin homma täytyy hoitaa loppuun asti.
Minä olen pystynyt flirttailemaan vasta kun olen ollut täysin tietoinen siitä, että saan ja osaan sanoa koska tahansa ”ei”. Osaan asettaa rajani. Se, että flirttailet, ei ole lupaus seksistä tai mitään muustakaan. Se on kutsu yhteiseen leikkiin.
5. Elokuvatähden katse
Nyt pääset kokeilemaan elokuvatähtien viettelevien katseiden tehoa.
Intohimoinen katse: Katso häntä syvälle silmiin kiinteällä katseella, silmääkään räpäyttämättä. Toista mielessäsi uudestaan ja uudestaan lausetta: ” Minä rakastan sinua, minä vihaan sinua” . Anna lauseen vaikuttaa katseeseesi ja hengitykseesi. Ilmassa on kiihkoa.
Kiusoitteleva katse: Katso häntä hetki silmiin, käännä pääsi ja katseesi poispäin katsoen alaspäin. Vilkaise kaksi kertaa nopeasti hänen silmiinsä ja pois. Hymyile itseksesi salaperäisesti. Anna tämän ujon tai viettelevän katseen vaikuttaa sinuun ja häneen.
Flirttailu on leikkiä elämän kanssa. Se luo elävän yhteyden toiseen ihmiseen. Flirttaillessa saat nauttia elämästä täysin siemauksin.
Kuva: Maria Markevich/ Shutterstock
Hehkuvan naisen salaisuuksia -kirja on saatavilla äänikirjana. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ!
Monissa parisuhteissa on alkamassa loma-aika. Loma nostaa parisuhteestakin pintaan erilaisia asioita kuin arki. Jotta loma tekisi hyvää myös parisuhteellekin, kokosin tähän kolme merkutyksellistä parisuhdetekoa lomalla huomioitavaksi.
Läsnäolo kumppanille
Arjessa laitteet, työ ja kotiaskareet voivat viedä aikaamme ja huomiotamme. Lomalla voimme ottaa irtiottoja somesta, laitteista ja työstä sekä arkisista velvotteista. Kallein asia, jota voimme toiselle ihmiselle antaa on läsnäolomme.
Läsnäolo parisuhteessa on sitä, että pysähdymme olemaan tässä ja nyt kumppanillemme. Kuulemme mitä hän sanoo. Katsomme häntä. Muistamme vielä illallakin mitä hän on tehnyt, sanonut, miltä näyttänyt jossain tietyssä tilanteessa.
Kirjassani Rakkaus on tekoja arjessa- parisuhteen voimakirja, jaan monia itsellenikin tärkeiksi tulleita arkisia parisuhdetekoja. Yksi läsnäoloon liittyvä harjoitus on jäänyt omaan parisuhdearkeeni eräältä parisuhdekurssilta.
Harjoituksella, joka alkaa lauseella Pidin siitä kun sinä… kerromme kumppanillemme asioita, joista olemme pitäneet päivän aikana. Tämä kertoo paljon siitä miten olemme olleet läsnä päivän aikana kumppanillemme.
Keskustelu toiveista ja odotuksista
Parisuhteessa saatamme alkaa luulemaan ja olettamaan asioita. Myös loma-aikana saatamme olettaa, että toivomme kumppanimme kanssa lomaltamme samoja asioita. Loman aluksi on todella tärkeää käydä lävitse mitä toiveita ja odotuksia kummallakin on yhteisen ajan ja oman ajan suhteen lomalla. Mitä lomalta odotetaan?
Yhdessä käymällä läpi toiveet ja odotukset vältymme pettymyksiltä ja siltä, että palaamme lomalta väsyneinä ja tyytymättöminä. Lomaltapaluu on aina parisuhteiden osalta kriittinen kohta. Kesä- ja joululomien jälkeen erotilastoihintulee piikki ja pariterapiavastaanotoille tungosta.
Loma ei ole ehkä vastannutkaan odotuksia. Tulee olo, että tässäkö tämä nyt oli. Paljon voimme tehdä jo ennen lomaa ja loman aikana. Lomalla on hyvä etsiä myös keinoja parisuhteessa lähentymisen tueksi. Läsnäolo ja seksuaalisuuden ylläpitäminen tai herätteleminen ovat tärjeitä tekoja.
Seksin päivittäminen tämän hetken tasolle
Seksi on paljon muutakuin genitaaliseksi ja orgasmi. Se on hyväilyjä, pidempiä suudelmia, viettelyä, virittäytymistä seksitaajuudelle. Millaista seksiä lomalta kumpikin odottamme? Voisimmeko loma-aikana ottaa puheeksi seksin aivan uudella tavalla tai päivittääksemme suhdettamme? Voisimmeko nyt lomalla keskittyä enemmän meihin ja päivittää seksitietoutta itsestämme ja kumppanistamme?
Saatamme jäädä parisuhteessamme toistamaan samaa totuttua kaavaa. Rutiinit ovat monessa hyvästä, mutta seksissä rutiinit harvoin ovat vuosi toisensa jälkeen inspiroivia ja halua lisääviä. Seksin on tarkoitus olla monipuolista, vaihtelevaa, leikkisää!
Onko seksi parisuhteessamme jämähtänyt? Onko siitä tullut suoritus-ja/tai orgasmikeskeistä? Mitä uutta ja erilaista voisimme kokeilla lomalla? Mikä sytyttää seksuaalisen halumme nykyään ja mikä sammuttaa?
Seksipuhe on sitä, että kumppanin kanssa puhutaan seksistä, siitä mikä on kiihottavaa, tyydyttävää, mielenkiintoista ja mikä ei ole se oma juttu. Seksipuheen kautta kannattaa parisuhteen seksiä päivittää usein. Kerran vuodessa ei ole tarpeeksi. Me muutumme koko ajan. Muutumme seksuaalisina ja toivomme seksiltä erilaisia asioita.
Loma- aika on mahtavaa aikaa kokeilla uudenlaista molempia monitasoisesti tyydyttävää seksiä!
Kuulin hiljattain hienon mielikuvan Puhe-Judo koulutuksessa liittyen haastaviin vuorovaikutustilanteisiin. Kouluttaja ja entinen Karhun neuvottelutyhmän jäsen Totti Karpela käytti esimerkkiä, mikä kiteyttää miten saada tilanne toimimaan omalla panoksella. Nojaan itse tähän mielikuvaan, kun toinen osapuoli on kiihtynyt.
Kyseessä on ajatus shampanjapullosta ja tässä tapauksessa sitä on ensin hölskytetty. Kun korkki avataan, niin sisältö kuohuu. Peukaloa voi toki yrittää tunkea pullon suulle tai paineella ulos tulevaa juomaa alkaa kaatamaan laseihin, mutta eihän se auta. Voima on niin kova, että shampanja lentää ulos pullosta. Helpoimmalla pääsee, kun antaa kuohujen kuohua ja vasta kun tilanne rauhoittuu, jäljelle jäänyt juoma kaadetaan laseihin.
Sama ajatus pätee ihmisen kanssa, joka on kiihtynyt. Pointtina ei ole saada tilannetta rauhoittumaan heti kärkeen järkipuheella ja faktoilla. Kiihtynyt ihminen yleensä kuuntelee, kun hän itse on ensin tullut kuulluksi. Antaa tunteiden kuohuta ensin ulos. Vasta tämän jälkeen on mahdollista päästä eteenpäin ja seuraavassa vaiheessa usein tarvitaan kykyä laittaa oma ego syrjään. Kuulijalta tarvitaan vastaan tulemista asiassa. Jos vastapuoli on henkisesti kovin kuohuissaan, niin aina edes puoliväliin tuleminen ei riitä. On mentävä sinne, missä toinen on. Sen lisäksi, että oma ego on kyettävä laittamaan syrjään, tarvitaan myös empatiaa.
”Oletko valmis maksamaan sen hinnan, että saat toisen rauhoittumaan”
– Totti Karpela
Kyse on siitä, että on itse valmis maksamaan sen hinnan, että toinen rauhoittuu. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi pahoittelee asiasta, mihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikka puhelinoperaattorin asiakaspalvelija. Vihainen asiakas soittaa, verkko ei toimi ja työt jää tekemättä. Armoton huuto asiakaspalvelijan suuntaan, joka edustaa hänelle koko puhelinoperaattoria ja kaikkea sen toimintaa.
Ei juurikaan auta, jos puhelimeen vastannut ensitöikseen kertoo soittajalla, että tämä ei ole hänen vikansa tai alkaa muutoin puolustautumaan. ”Olen pahoillani” auttaa asiassa usein paremmin. Tällä päästään asiassa eteenpäin, mutta se vaatii sen tietyn hinnan maksamista, jotta ei jäädä jumiin juupas/eipäs -tilanteeseen. Ottaa vastuun koko edustamansa organisaation puolesta.
Tietyissä tilanteissa myös kiihtyneen kehuminen ajaa samaa asiaa. Tärkeä on kyetä sanomaan asioita, joita ei ehkä välttämättä haluaisi sanoa. Kyse ei ole kiihtyneen voittamisesta vaan pelin tai enemmänkin kauniin tanssin oikeanlaisista askelkuviosta. Lopulta kaikki voittaa.
Tutustu Kristiinan sekä sovittelija ja vankilapastori Jukka Vänskä luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin täällä. Kortit auttavat kääntämään riidan oppimiskokemukseksi.
Havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, kuinka yksinäistä puurtamista tämä elämä on ollut. Ei ole löytynyt elämänkumppania, vaan on pitänyt pärjätä aika yksin. Tajusin olevani sinkku, sitä olin tainnut olla jo jonkin aikaa. Mutta mitä sana ”sinkku” edes tarkoittaa?
Sinkkuuden ympärille kiertyy suuri vyyhti oletuksia ja odotuksia. Häpeää ja toivoa, suorittamista ja luovuttamista. Ihmisenä olemista, ihmisen kaipuuta ja suurta kuulumattomuutta. Kasvukipuja, hylkäämistä ja hylätyksi tulemista. Hauraita unelmia ja hyvin konkreettisia pettymyksiä. Tunteiden vyöryjä ja hetkiä, kun on turta tuntemaan enää mitään. Loputtomia mahdollisuuksia ja loputtomasti sulkeutuvia ovia.
Silti sinkkuuteen liittyy ennen kaikkea paljon rakkautta. Sillä eikö lopulta tarkoitus ole löytää rakkautta elämäänsä, kumppanuutta? Ja jos ei ole, niin mikä sitten on? Onko ihmisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, saada tuntea itsensä erityiseksi ja rakastetuksi, kadonnut mihinkään? Onko sellainen toive kadonnut maailmasta, että saisi olla jollekin se yksi, joka valitaan, ei vain yksi monista? Että saisi kuulua jonnekin koko sydämellään, saisi kuulua jollekin.
Onko ”sinkkuudesta” tullut jonkinlainen suojapanssari, jonka taakse voi kätkeä todellisen haavoittuvuutensa ja rakkauden kaipuunsa? Pitääkö sinkun olla tänä päivänä jotenkin kova? Eikö herkkyydelle ja haavoittuvuudelle ole enää tilaa?
Toisen ihmisen kohtaamisen tiellä vaikuttaa nykyisin olevan monia esteitä, enkä ihmettele, että ne voivat kovettaa sinkun sydämen. Deittisovellukset ovat väylä ihmisten luo, mutta samalla sovellusten muokkaama deittailukulttuuri ei suinkaan rohkaise valitsemaan, vaan oikeastaan siihen, että koskaan ei tarvitse valita ketään. Sinkkuuden ympärillä näyttää kaiken kaikkiaan pyörivän aika paljon bisnestä. On viihdettä, palveluita, sovelluksia ja tuotteita. Enkä ole aina niin varma, ovatko ne rakkauden vai yksinäisyyteni puolella. Tämän lisäksi kuulen aika ajoin ihmisten puheissa pohjattoman vapauden ihailua. Koskaan ei pitäisi joutua valitsemaan mitään, ei pysähtyä, vaan kaikki vaihtoehdot elämässä pitäisi saada pitää avoimina.
Jos joku alkaisi yhtäkkiä tämän kaiken keskellä puhua rakkaudesta, menisikö jotain rikki?
Eikö ole uuvuttavaa törmätä puhelimen näytöllä lukemattomiin ihmisiin, koittaa aina jotenkin orientoitua uuteen ihmiseen, puhumattakaan siitä, että oikeasti tapaa uusia ihmisiä ja yrittää tutustua heihin? Se on hengästyttävää ja niin sen kuuluu ollakin! Emme ole kertakäyttöisiä. Jokainen ihminen on kokonainen ihmiselämä, valtava ihme. Sen edessä kuuluu hengästyä! Emme kestä sitä, että meidän pitäisi kohdella toisiamme huonosti. Emme kestä huonoa kohtelua itse. Eikä kuulukaan.
Ymmärrän hyvin, miksi sinkusta voi tulla tässä maailmassa kova, jopa turta. Ei ole helppoa pysyä haavoittuvaisena, kun on jo saanut liikaa haavoja. Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa. Todellisuudessa ympärillämme on paljon sykkiviä sydämiä. Paljon pehmeää, paljon rakkautta, joka on jostain syystä kätketty tuhansien muurien taakse. Ethän unohda muurien takana sykkivää rakkautta koskaan.
”Sinkun suurin haaste tänä päivänä onkin säilyttää oma haavoittuvuutensa, pysyä auki rakkaudelle siitä huolimatta, että kaikki tuntuu olevan niin kovaa.”
Olisiko kauheaa myöntää, jos ei muille, niin ainakin hiljaa itselleen, että etsii elämäänsä ihan oikeaa rakkautta? Ehkä sellaista suurensuurtakin rakkautta, inhimillistä rakkautta, mutta silti niin suurta rakkautta, että se vähän pelottaakin? Tekisikö rakkauden etsimisen myöntäminen meistä vähän enemmän ihmisiä ja vähemmän teflonia? Tulisiko meistä nöyrempiä kohtaamaan itsemme ja toisemme?
Ehkä kovettumista on myös se, jos ei voi tunnustaa omaa yksinäisyyttään ja sen tuottamaa kipua. Tai että alkaa jotenkin jopa ihannoida yksin olemistaan ja itsenäisyyttään. Entä jos suostuisi siihen, että sattuu? Myöntäisi, että jonkun paikka elämässäni on tyhjä, eikä sitä voi täyttää yksikään ystävä, läheinen, rakas lemmikki tai minä itse. Se yksi erityinen paikka pysyy tyhjänä. Hänelle. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa muuta ihanaa, niin kauan kuin on sinkku, se yksi paikka on tyhjä, eikä muutu miksikään.
On mahdollista olla tyhjä ja täysi yhtä aikaa. Täynnä elämästä, silti tyhjänä täyttymättömistä unelmista. Itselleni sinkkuus on ollut luopumista. Luopumista siitä, että mikään ei ole tapahtunut aikataulussani. Mikään ei ole tapahtunut, niin kuin olisin toivonut. Olen päästänyt irti aika lailla kaikesta siitä, mistä olisin halunnut pitää kiinni. Se on ollut toisaalta vapauttavaa, toisaalta täynnä kaipausta.
Mutta vaikka kaikki muu onkin ollut epäselvää, rakkaus ei ole koskaan sumentunut minulta. Aina uudestaan olen päättänyt uskoa rakkauteen. Siihen, että kaiken tämän takana on rakkautta. Että edessäpäin on rakkautta. Kaikkialla on koko ajan ollutkin rakkautta.
Rakkautta ei voi pakottaa elämäänsä, mutta silloin, kun se lennähtää paikalle, sitä voi vaalia, kohdella hellästi ja kunnioittavasti. Kun molemmat ovat valmiita rakastamaan, kun on sopiva aika ja paikka, oli se sitten netissä, kaupassa tai missä vain, niin uskallatko silloin rakastaa vai pakenetko itsenäisyytesi taakse, takaisin tuttuun yksinäisyyteen?
Rakkaus on suuri ja tuntematon, mutta silti haluan kulkea sen viitoittaman tien.
Ennen lomalle lähtöä pitää hoitaa tuhat ja yksi asiaa, että pääsee rauhassa lomailemaan. Tekemisen vauhti kiihtyy. Varo, ettet siirrä tuota tekemisen rytmiä loman suorittamiseen.
Sen sijaan, että lähtisit uupuneena lomalle, laskeudu tänä kesänä lomarytmiin aktiivisesti. Älä odota, että tilanne muuttuu itsekseen vaan rauhoita keho, hermosto, tunteet ja ajatukset sekä niiden mahdollinen ylivirittyneisyys.
Pieni jarruttelu kannattaa aloittaa jo lomaa edeltävällä viikolla. Näin totutat systeemiäsi rauhallisempaan tahtiin. Nämä pienet tietoiset hetket myös lataavat elinvoima-akkuasi.
Kun olo tuntuu kiireiseltä, pysähdy hetkeksi ja tunnustele missä päin kehoa kiire tuntuu. Miltä se tuntuu? Millaisia kehotuntemuksia se tuo? Millaisia ajatuksia se herättää? Tunteelle ei tarvitse tehdä mitään, pelkkä huomaaminen tekee hyvää.
Kun pää kihisee ajatuksista, pysähdy ja puhalla mielikuvissa pois liiat ajatukset. Voit kuvitella miten päästät ne uloshengityksen mukana vapaiksi ja teet tilaa mieleen. Sitten jatka sitä mitä ikinä olitkaan tekemässä
Pysähdy hengittämään tietoisesti. Kolmen sisään ja uloshengityksen ajan huomaa, miten hengityksen rytmi keinuttaa kehoa rauhoittavasti.
Työpäivän jälkeen keho voi olla ylikierroksilla kaikesta suorittamisesta. Tee pieni aistilenkki – se voi kestää vain viisi minuuttia. Se voi olla vaikka kävely autolle tai ulos työpaikalta. Kävele niin, että keskityt tuntemaan jalat maata vasten askel askeleelta. Kävele hitaasti. Anna ajatusten levätä ja huomion pysyä jaloissa.
Kirjoita itsellesi lista töistä, joista aloitat sitten kun loma loppuu. Mitkä hommat on hoidettava ensimmäisenä. Sitten voit päästää työasiat huoletta pois mielestäsi ja tiedät, että ne ovat sinua odottamassa kun palaat eikä mitään tärkeää unohdu.
Kirjoita salasanat ylös ja anna mielesi unohtaa kaikki se, mitä se ei lomalla tarvitse. Näin mieli voi laskeutua lomalla ihan eri moodiin, ajatella eri ajatuksia tai olla ajattelematta mitään.
Loman ensi aamuina tee asiat aluksi tietoisen hitaasti ja keskittyen. Herätessäsi pysähdy hetkeksi ja tunnustele miltä patja tuntuu kehon alla, miltä tyyny pään alla. Keitä aamukahvi tai -tee keskittyneesti ja hitaasti. Huomaa jokainen toimenpide. Keskity suihkussa tuntemaan vesi ihollasi.
Alkuärsytyksen jälkeen huomaat putoavasi takaisin itseesi ja omaan luontaiseen rytmiisi.
Mieti, mitä ihan oikeasti haluaisit lomalla tehdä ja tee se.
Muistuta itseäsi siitä, että elät elämääsi NYT. Sitä ei voi siirtää eikä säilöä, se on nautittava tuoreeltaan. Ihanaa kesää!
Tunteitaan ei voi valita. Mutta ne eivät monestikaan ole sellaisia, joita valitsisi. Jos yrittää ohittaa, kiertää, peittää tai kieltää tunteen, se ei katoa. Ohitetut tunteet eivät katoa, vaan menevät ikään kuin nostelemaan painoja ja vahvistumaan.
Illan tullen kun hiljaisuus laskeutuu muuten, tunteiden (ja niitä seuraavien ajatusten) älämölö kasvaa. Ja sitten uni ei tule, mikä saa voimavarat entisestään ehtymään.
Päivän aikana voi huomata tunteet ja antaa niille nimen – tai riittää, että huomaa, onko tunne esim hankala. Esim näin:
– Kas, riittämättömyys. Tunnen kehossani, että se puristaa kurkkua ja rintalastaa.
– Kas, häpeä. Tunnen kehossani, että häpeä kuristaa kurkkua, painaa sydäntä lyttyyn ja on vaikea hengittää.
– Kas, pelko. Tunnen kehossani, että se on ylivirittynyt kuin jokainen solu sinkoilisi päämäärättömästi kaikkialle. Rintakehää puristaa.
– Kas, ahdistuneisuus. Kuin kehon päällä istuisi satakiloinen muurahainen: iso mutta levoton.
Tällaiset pienet hetket päivän aikana antavat tilaa tunteelle, jolloin sillä on tilaa myös pehmetä ja kadota. Muista siis antaa riittävästi aikaa ja huomiotasi kaikenlaisille tunteille – ja anna sitten niiden mennä. Se on ainoa tapa siihen, etteivät ne rajoita sinun elämääsi ja kulje raskaana taakkana sisuksissasi.
PS. Jos kaipaat tehokkaita ja tutkittuja keinoja ahdistuksen tunteen ymmärtämiseen, purkamiseen ja helpottamiseen, kurkkaa itsenäisesti verkossa tehtävä Kun tuntuu pahalta -workshop-sarja. Se on suunniteltu omahoidoksi terveille ihmisille, joilta ahdistus on alkanut ottaa tilaa mielenmaisemasta.
Ehkä koet, että jäät välillä jumiin raskaaseen olotilaan ja omat välineesi eteenpäin pääsemiseksi ovat loppuneet. Workshop-sarja antaa välineitä ymmärtää ja käsitellä kokemustasi myös jatkossa.
