Mitä jos läheisen tunteen äärellä voisi vain olla läsnä? Ilman syväanalyyseja tai korjausyrityksiä ja ”piristämisiä”? Ihmissuhteiden lahja on sekin, että voi tulla niin syvästi kohdatuksi, lohdutetuksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on – myös hankalissa tunteissaan. Siihen riittää, että toinen on läsnä, vaikka omatkin pelot / riittämättömyys / syyllisyys heräisivät.
Kaikki me oikeastaan haluamme vain tulla kuulluksi ja nähdyksi. Yhteyden ihme on siinä, että kun toinen tulee kuulluksi, yleensä toinenkin tulee (jos ihmissuhde on lähtökohtaisesti terveellä pohjalla) – sitten voidaan keskustella, että hei mitä sä tässä koet, mitä sussa tapahtuu, kun mussa tapahtuu tällaista? Sen myötä voi tutustua toisen haavoihin pikemminkin kuin defensseihin, ja vitsi mikä rakkauden lahja se onkaan.
Kuuntelin Toivon Kärjen Uuden edessä-laulun. Satojen suomalaisten muusikoiden yhteistyössä tekemä hyväntekeväisyyskappale kertoo viime viikkojen ajan hengestä; toiveesta, että kuljemme kohti suurempaa yhteisöllisyyttä. Espanjalaisten huippumuusikoiden vastaava hyväntekeväisyyslaulu loi mielestäni yhtä koskettavan tunteen yhteen hiileen puhaltamisesta.
Kevään poikkeustila tuntuu laajentavan ihmiselle luontaista yhteisöllisyyden tunnetta lähipiiristä maan- ja maailmanlaajuiseksi. Sosiaalisesta mediasta näkee ja kuulee ihmisten kommentteja heidän kokemuksistaan eristäytymisestä ja ne ovat hyvin samantapaisia ympäri maailman.
Tunsin suurta yhteisöllisyyden ja ylpeydenkin tunnetta, kun Suomessa tehtiin päätöksiä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Tuli luottavainen olo siitä, että joku pitää meistä huolta ja valtion tasolla tehdään parhaansa ihmishenkien suojelemiseksi. Etenkin kriisin alussa huomasi, että esimerkiksi nuoret eivät vielä ajatelleen kovin yhteisöllisesti, mikä on luonnollista, mutta kokonaisuudessaan ihmiset ovat ottaneet muuttuneet olosuhteet hämmästyttävän hyvin vastaan ja haluavat selkeästi suojella itsensä lisäksi heikompiaan.
Nyt on hyvä saada kokemuksia maailmanlaajuisesta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nyt on hyvä miettiä, miten haluamme toimia kriisin jälkeen? Palaammeko samoihin vanhoihin tottumuksiimme?
Meillä kaikilla ihmisillä on yhteinen ilmasto ja luonto. Toivon, että kestävällä tavalla tuotettu ravinto, vaatteet ja muut kulutustavarat tulevat nostamaan suosiotaan. Pienet arjen valintamme ja tekomme tulevat määrittelevät koko tulevaisuutemme suunnan. Moni haluaa nyt osoittaa tukeaan vanhuksille, pienipalkkaisille, pientuottajille. Myös liikkumiseen varmasti jatkossa moni kiinnittää entistä enemmän huomiota. Onko se varmasti tarpeellista? Vai voisinko esimerkiksi osallistua tapaamiseen kotisohvalta, tehdä enemmän etätöitä tai tilata verkosta?
Aiemmin minulla kului yllättävän paljon aikaa erilaisten asioiden hoitamiseen: esimerkiksi postissa, kirjastossa, apteekissa, auton pesussa tai kaupassa käymiseen. Uskon, että tässä on monella paljon järkeistämistä, mikä voi vaatia suunnitelmallisuutta. Itse käyn nyt kerran viikossa ruokakaupassa ja muilla mahdollisilla asioilla. Huomaan, että pärjään hyvin, kun teen viikon aikana listan, mitä kauppakerralla pitää hoitaa. Olen myös lisännyt verkkopalveluiden käyttöä tilatakseni kauppoihin haluamani tavarat valmiiksi noudettaviksi, jolloin voin tehdä ajattelutyön rauhassa ja useampaan otteeseen kotona. Toivon, että jatkossakin pystyn hieman yksinkertaistamaan ja minimalisoimaan arkeani.
Ympäristö on hyötynyt, kun ihmiset ovat enemmän kotona. Venetsian kanaaleihin ovat palanneet delfiinit, pekingiläiset näkevät taivaan savusumujen väistyttyä, Himalajan siluetti näkyy taivaanrannassa taas intialaisiin kyliin ja taivaat ovat kirkastuneet maailman suurkaupungeissa Los Angelesista Pariisiin. Ihminen on osa ympäristöään ja niinpä esimerkiksi allergiat ja astmat ovat vieneet vähemmän ihmisiä sairaaloihin, kun ympäristö on puhdistunut.
Kuten moni viisas on sanonut, erilaisia uhkia vastaan ”taistelussa” ei kuitenkaan monesti kannattaisi oikeasti asettautua taistelu -tilaan, koska silloin keho asemoituu myös fysiologisesti taistelemaan tai pakenemaan. Tämä lisää stressihormoneja ja heikentää immuunipuolustusta. Parempi asenne voisi olla elämänmyönteinen huomion suuntaaminen niihin asioihin, joihin omassa arjessa voi vaikuttaa, ja jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä ja luottavaisuutta siihen, että kyllä tästä selvitään.
Maailmassa on ollut kriisejä ennenkin ja esivanhempamme ovat niistä selvinneet. Ihmisillä on luontainen hieno kyky sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Esi-isämme ovat olleet evoluution selviytyjiä, siksi me olemme tässä. Nyt on meidän vuoromme koota voimamme ja tukea maailman kansalaisina yhdessä luonnon ja ympäristön elvytystä, jota niin virukset kuin me ihmiset olemme osa. <3
Me kaikki kohtaamme joskus odottamattoman elämänmuutoksen, joka laittaa suunnitelmat sekaisin. Joskus muutos on toki positiivinen, mutta usein yllättävät muutokset aiheuttavat enemmänkin ahdistusta ja surua, pelkoa ja epävarmuutta.
On luonnollista, että yllättävän tapahtuman sattuessa pää menee enemmän tai vähemmän sekaisin: ”Mitä nyt teen? Miten tämä vaikuttaa tulevaisuuteeni? Palaako mikään enää ennalleen? Kannanko tätä ahdistusta mukanani loppuelämäni?”
Tärkeintä tällaisissa elämän mullistuksissa lienee se, että yrittää hyväksyä epävarmuuden läsnäolon, joka tulee myös pysymään mukana jonkin aikaa. Ajatus siitä, että hiljalleen kaikki kuitenkin palaa tasaiseksi ja turvalliseksi auttaa hyväksymään hetkellisen tunneryöpyn. Suuri pelkoa elämään tuova muutos tuntuu kuitenkin hetkellisesti lopulliselta, se on sallittua.
Tunteiden syrjään työntäminen ja sisälleen patoaminen kuitenkin vain pahentavat asiaa pitkällä tähtäimellä. Olemme täällä toisiamme varten — jos itkettää, ärsyttää ja raivostuttaa, voi ja kannattaa tunteista kertoa edes yhdelle ihmiselle. Emme ole täällä yksin. Usein omien murheiden vellominen tuo syyllisyyden tunteita pintaan; ajatus siitä, että ketään ei kiinnosta, voi ottaa vallan.
Yllättävä muutos pysäyttää — miten elämä nyt jatkuu?
Ehkä avuksi voisi olla ajatus siitä, ettei ole väliä kiinnostaako ketään, kerro ajatuksistasi silti. Myös kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia, jos puhuminen tuntuu haastavalta. Sinun surusi on yhtä tärkeä kuin kenen tahansa muunkin. Olet arvokas myös surullisena ja ahdistuneena. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa tuntea.
Pikku hiljaa tunteet laimenevat ja tilalle voi alkaa virrata eteenpäin työntäviä ratkaisuja. Uusia ovia avautuu, kun antaa sen tapahtua. Jos tuntuu, että ainoa halu on hautautua sohvan pohjalle, voi pienikin askare auttaa pystyvyyden tunteen lisäämisessä. Ehkä pyykkikorin pohjalla pyörivien pyykkien peseminen tai pölyjen pyyhkiminen sieltä, mistä yleensä et jaksa olisi sopiva tapa aloittaa arjen herättely? Kun jotain, edes pienen asian, saa päätökseen, kasvaa luotto siihen, että muutkin asiat kyllä etenevät, pienin askelin.
Suru ja ahdistus ovat osa elämää ja pysyvät muistona mukana läpi elämän — ehkä ne palaavatkin taas aika ajoin valtaamaan ajatuksemme. Muistetaan kuitenkin, että välissä on myös valtavasti iloa, onnistumisia ja rikastuttavia elämyksiä. Niiden vuoksi kannattaa uskoa tulevaan.
Karanteenissa olemisesta voi olla montaa mieltä. Minua se on rauhoittanut ja kasvattanut tyytyväisyyttä itseeni, koska saan paremmin asioita tehdyksi, kun en joudu katkaisemaan edellistä tehtävää sännätäkseni harrastukseen tai tapaamiseen. Minulla on aikaa keskittyä – sekä toisaalta ryhtyä luovasti sellaisiin puuhiin, jotka inspiroivat ja joihin ei yleensä ole aikaa.
En haluaisi kokonaan palata yhtä menevään elämään, kuin mitä minulla muutama kuukausi sitten oli, vaikka tiedän, että monilla on vielä kiireisempää. Haluaisin säilyttää tästä ajasta ainakin sellaisen mielentilan, että saan aikaan valmista ja tehtyä ne asiat, joita halusin. Niitä voi päivän aikana olla paljonkin, jos energia on korkealla.
On ollut tosi mielenkiintoista huomata, kuinka helppoa uusiin rutiineihin on ollut asettua. Pystyin luopumaan tanssiharjoittelusta ja tansseissa käymistä tuosta vain, eikä ole tuntunut pahalta. Kuukauden ja parinkin tauko ei tunnu haittaavan. Toki uskon, että jossain vaiheessa, ehkä piankin, nousee haikeus ja kaipuu päästä kesäillaksi tanssimaan. Nyt nautin säännöllisestä rytmistä ja siitä, että herään auringon nousun aikaan, enkä ole väsynyt iltavalvomisten vuoksi.
On myös jännä huomata, että ystäville voi soitella tavallisia puheluita tai videopuheluita ja se on vähintään puolet yhtä hyvä, kuin kasvotusten tapaaminen. Lähetin pääsisäiskortteja, mitä en ole tehnyt ikinä aiemmin.
En pidä itseäni erakkona ja olen luonneanalyysien mukaan jopa hieman enemmän ekstrovertti kuin introvertti, mutta huomaan, että minulle riittävät muutamat ihmiset ympärillä, perhe. Koska saan viettää karanteenia heidän kanssaan, se tuntuu mukavalle elämän leppoistamiselle. Ajatus siitä, että olisin ihan yksikseni pienessä asunnossa ei tunnu hyvältä, mutta omakotitalo ja pääsy luontoon takaovelta muuttaa minun kohdallani asiaa. Tiedän, että kaikki, jotka viihtyvät kodissaan, ovat tällä hetkellä etuoikeutetussa asemassa.
Huomaan, että ihminen täyttää aikansa aina jollain. Olen aloittanut uuden harrastuksen ja se on syötävien vihannesten ja yrttien viljely. Kun istuttaa toistakymmentä eri siementä esikasvatukseen, niiden hoivaamisessa ja taimikasvatukseen liittyvien youtube-videoiden ihmettelyssä riittää ensikertalaiselle töitä.
Täällä hämäläisessä kylässä on ollut sunnuntaiaamuisin niin hiljaista, että en muista sellaista. Tavallisesti autojen äänet kuuluvat huomaamattomana taustameluna kilometrien päähän, mutta nyt on voinut olla hetkiä, kun pitkään aikaan ei kulje yhtään autoa tai rekkaa. Tavallista vähäisempi liikkuminen ja kerran viikossa kaupassa käyminen on monelle kuin paluu vuosikymmenten taakse. Tekemistä täällä maalla kevään korvalla riittää. Nyt on voinut leipoa, pestä ikkunoita, siivota vinttiä, remontoida ja laittaa pihaa siten, kuin sitä olisi halunnut tehdä, mutta ei ole vuosikymmeneen kunnolla ehtinyt.
Tämä on hyvä hetki kerätä voimia tulevaan. Luonto tarjoaa parastaan, kevät on näyttänyt ja tuntunut käsittämättömän upealta, kun siihen on ollut aikaa keskittyä.
Luulen, että karanteenia pitäisi jatkaa vuosi, jotta kenellekään tuntemalleni ihmiselle tulisi tylsää – jos silloinkaan. Pääsy nettiin mahdollistaa kuitenkin paitsi virtuaalitapaamiset lähes kenen tahansa kanssa, myös kaikenlaisten liikunta-, käsilläseisonta-, jooga-, ayurveda-, Win Hof tai kielikurssien sekä laajempienkin opintokokonaisuuksien suorittamisen, vaikkapa psykologian sivuopintojen. Voisi myös alkaa pitämään youtube -kanavaa omasta harrastuksesta.
Uuden arjen (johon mahdollisesti liittyy myös etäkoulun hanskaaminen) keskellä olisi vielä hyvä, jos jäisi aikaa mietiskelylle ja meditoinnille. Olen osallistunut meditoinnin ryhmähaasteeseen ja aloitin myös oman ryhmän vetämisen. Monelle meistä se on ollut toimiva tapa ottaa pieni hetki päivässä aikaa kääntää huomio palauttaviin, mieltä nostattaviin ja voimaa antaviin ajatuksiin. Ryhmäkeskustelut myös antavat tukea ja yhdistävät meitä hyvän asian äärelle.
Olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että vaikka voisin paljonkin soitella ja viestitellä ystäville sekä jatkaa sosialisoinnin osalta digitaalisesti lähes kuten normaalisti, käytän enemmän aikaa aamuisin ja iltaisin venyttelyihin sekä meditaatioihin. Tämä tuntuu hyvälle ja sellaiselle, mitä olen halunnutkin tehdä.
Mielestäni karanteeni opettaa erityisesti:
1. Tyytyväisyyttä itseen, jos on enemmän aikaa suorittaa asioita huolellisesti ja loppuun.
2. Sen, että on tärkeää tehdä luovia asioita päivän aikana, kuten ryhtyä ruoan laittoon, soittamiseen tai maalaamiseen, kun siltä tuntuu (aivot ja hermosto rakastavat tätä).
3. Muutokset ovat mahdollisia. Nyt on tapahtunut maailmassa sellaisia positiivisia sivuvaikutuksia, joita kukaan ei olisi uskonut voivansa oman elämänsä aikana nähdä tai kuulla, kuten Intian pohjoisosien kylälaisille auennut taivaanranta kaupunkien alentuneiden päästöjen vuoksi niin, että Himalajan siluetti näkyy, tai hämäläisen maalaiskylän hiljaisuus sunnuntaiaamuna.
4. Sen, että vähemmälläkin sosiaalisten kontaktien määrällä ihminen tulee toimeen ja jopa voi hyvin (kun meidän ajassamme on korostettu verkostojen kokoamisen tärkeyttä).
5. Luonto on ympärillämme aina olemassa ja valmiina tukemaan, jos sitä kuuntelee. Karanteenin aikana siihen voi saada paremman yhteyden ja oppia elämään enemmän luonnon rytmissä ja voimassa.
6. Katsomaan omia läheisiä uusin silmin, kun sosiaaliset kontaktit rakentuvat heidän varaansa. Miksi olenkaan heidät valinnut ja miksi heitä rakastan ja arvostan?
Nautitaan nyt tästä me, ketkä voimme, keillä on säästöjä sukan varressa tai kyky tulla toimeen vähällä ja lähetetään kiitollisuuden ajatuksia niille, jotka ahertavat etulinjassa. Ja toki odotetaan, että pääsemme tapaamaan myös iäkkäitä sukulaisiamme ihan kasvokkain. <3
Kysyimme teiltä Facebookissa ja Instagramissa, mikä kirja on saanut hyvän mielen aikaan. Kokosimme vastausten perusteella kahdeksan kirjan listan hyvän mielen kirjoista. Poimi tästä lukijoiden hyvän mielen kirjavinkkejä kotoiluun.
1. Lucinda Riley – Seitsemän sisarta -kirjasarja
Lusinda Rileyn Seitsemän sisarta keräsi ylivoimaisesti eniten suosituksia. Seitsemän sisarta on seitsenosainen kirjasarja, jossa jokainen kirja kertoo yhden sisaren tarinan. Kirjasarja vie sinut seikkailemaan ympärimaailmaa ja historiaa omalta kotisohvalta.
2. Eija Hinkkala – Sinä olet enemmän
Opaskirja oman jutun löytämiseen! Kirjasta saat rohkeutta olla se, joka sinun on tarkoitus olla ja tehdä sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä. Kirjan avulla opit luottamaan sydämesi puheeseen sekä arvojesi ja intohimosi ohjaukseen. Kun luovut mielen rajoittavista uskomuksista, opit tekemään viisaammin, tietoisemmin, yksinkertaisemmin ja vähemmän.
3. Juha Vuorinen – Raskausarpia ja Vaippaihottumaa
Nämä Juha Vuorisen kirjat ovat huumorilla höystetty ja takaa useammat naurut lukijalleen. Raskausarpia kertoo humoristisesti miehen näkökulmasta raskausajasta ja Vaippaihottuma jatkaa vauva-arkeen.
4. Eve Hietamies – Yösyöttö ja Tarhapäivä
Nämä Eve Hietamiehen kirjat saavat hymyn kohoamaan suupieliin ja arkihuolet unohtumaan, kun vauvansa kanssa yksin jäänyt mies yrittää selviytyä uudesta arjestaan.
5. Eckhart Tolle – Läsnäolon voima
Eckhart Tollen klassikkoteos Läsnäolon voima on herättelevä kirja, joka ohjaa löytämään nykyhetkestä rauhan ja merkityksen. Kirjan avulla menneisyydessä vellova tai tulevaisuuden murehtija voi helpottaa omaan oloaan.
6. Eeva Kilpi – Sininen muistikirja
Uppoudu runouden ja proosan maailmaan. Sininen muistikirja sisältää Eeva Kilven ajatuksia, aforimeja, päiväkirjamerkintöjä ja oivalluksia 20 vuoden ajalta.
7. Astrid Lindgren
Hyvän mielen luettavaa koko perheelle. Lähtekää seikkailemaan Vaahteramäen Eemelin, Peppi Pitkätossun tai Katto-Kassisen kanssa. Astrid Lingrenin kirjat tuovat varmasti iloa perheen pienimmille mutta soveltuvat hyvin myös lastenmielisille irrottautumaan arjesta.
8. Arto Paasilinna – Jäniksen vuosi
Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on yksi kirjailijan tunnetuimmista teoksista. Jäniksen vuosi tarjoaa lukijalleen monet naurut ja saa takuulla hyvän mielen aikaan. Paasilinnan tuotannosta löytyy monia huumorilla höystettyjä kirjoja, jotka saavat mielen ja suupielet kohoamaan.
Nämä suosikkikirjat löydät myös Storytelistä. Jos et ole ennen kokeillut Storyteliä, Hidasta elämää -lukijana voit kuunnella kaikkia Storytel-sisältöjä ilmaiseksi 30 päivää, kun rekisteröidyt TÄÄLLÄ.
Elämän jatkuva syklisyys on vääjäämätöntä, ja siinä on arvaamatonta kauneutta. Kun jotakin kuolee, jotakin uutta syntyy. On kaunista olla elossa, näinäkin aikoina – kenties erityisesti näinä aikoina, jolloin elämä palaa takaisin perusasioihin.
Mitään ei tapahdu sattumalta ja elämä on viisas. Se opettaa meitä kääntymään kohti omaa sydäntämme ja kulkemaan sen läpi. Tämä on kivuliasta – ja samalla äärimmäisen palkitsevaa.
”Älä anna sydämesi pudota, vaan putoa omaan sydämeesi”, sanoo henkinen opettajani Shiv Charan Singh. Se tarkoittaa elämistä elämisen tähden ja suostumista rakkauden vastaanottamiseen.
Alla on Shiv Charan Singhin kirjoittama (ja minun kääntämäni) runo tälle ajalle. Minulle se tuo perspektiiviä, luottamusta, rauhaa, armoa ja valtavasti myötätuntoa. Alkuperäinen, englanninkielinen runo löytyy täältä.
– – – –
2020 = 4 = pysähdys, paussi.
Säilytä dynaaminen neutraalius.
Se tarkoittaa sydämessä pysymistä.
Tämä ei ole asioiden ohittamista.
Tämä on todellisuutta.
Pysäytä mielen kilpajuoksu kohti ongelman määrittämistä tai selittämistä.
Pysäytä mielen kilpajuoksu kohti vastauksen tai ratkaisun etsimistä, kun emme ole oikeasti löytäneet edes ongelmaa.
Virus on oire.
Älä eksy salaliittoteorioihin,
Perimmäinen salaliittolainen on Jumala.
Ja sitä kutsutaan hukamiksi – kuten Luoja haluaa asioiden menevän.
Virus on vain tapa tökkiä, provosoida ja haastaa.
Meidän vastauksemme määrittää, kohottaako se vai ei.
Joten, pidä sydämesi sykkimässä.
Ja valitse tietoisesti.
Tee päätöksiä, joita et kenties koskaan ennen ole harkinnutkaan.
Virus ei ole tuhottava ilkeys.
Se on viesti.
Jos pysäytämme viruksen, mutta emme lopeta vanhaa olemisen tapaamme, Hukam löytää toisen, vahvemman keinon meidän pysäyttämiseemme.
Joten, meditoi ja lopeta draama,
Älä usko mitään.
Ennemmin nosta katseesi horisonttiin.
Pysäytä turhautumisesi ja yksinkertaista.
Nauti mysteeristä – ole utelias.
Älä eksy Mayan viiteen varkaaseen,
Meditoi pysäyttääksesi ahdistuksesi ja mene todelliseen itseesi,
Sieltä voit rukoilla koko maailmalle.
Tanssi tuntemattoman kanssa,
Hän ei ole vihollisesi.
Kun etuovi on kiinni,
Anna sisäisen oven aueta.
Putoa sydämeesi älä masennukseesi.
Harjoita kiitollisuutta ja harjoita kehoasi.
Itke maailman puolesta,
Älä vain itsesäälistä.
Puhdista alitajuntaa ja yhdisty puhtaaseen ikuiseen luontoosi.
Kunnioitetaan luontoa.
Silloin virus kenties pysäyttää itse itsensä.
Siunauksia kaikelle.
– Shiv Charan Singh
– – –
Noora kirjoittaa näistä samoista aiheista ja elämän oppilaan polusta ajankohtaisessa kirjassaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää –puodista.
Sille on aina syy, miksi joku tuntuu olevan töykeä, viileä, defensiivinen, yläpuolelle asettuva, jyräävä, sulkeutuva tai kova. Kaikilla on kokemuksia – usein jo tosi varhaisissa vaiheissa – joissa oma sydämen pehmeys, se aito olento joka lapsena, nuorena tai jossakin riemun tai innostuksen kohdassaan oli, tulikin torjutuksi, kilpailutetuksi, kovistelluksi tai häpäistyksi.
Elämää ei voi eikä tarvitse elää ilman, että tuntee haastavia fiiliksiä toisten kanssa tai että syntyy konflikteja tai pöljiä tilanteita, ehkä selvittämättömiäkin. Mutta se, mitä voi tehdä, kun huomaa itsessään (tai toisessa!), että jokin tilanne alkaa nostaa kuorta oman (tai toisen!) sydämen päälle on alkaa kutsua sydäntään takaisin pehmeyteen. Se ei tarkoita alistumista tai huonoon kohteluun suostumista. Se tarkoittaa, että näkee sen kovuuden ja kivun itsessään tai toisessa: ”Miks toi on tommonen? Mitä mä oon muka tehnyt väärin? Miksi toi ärsyttää mua niin paljon? Mikä muhun taas meni? En kyllä enää ikinä luota kehenkään! En taatusti puhu tolle enää mitään! Miksi tää on tämmöstä, vaikka mä yritän ja yritän? Miksi ton pitää olla niin rasittava?”
Kun katsookin kovuuden ja kivun läpi ymmärryksellä ja lempeydellä, uteliaisuutta itseen hengittäen, avaa itseään takaisin pehmeyteen. Sen suurempaa lahjaa itselle tai toisille ei varmaan voi antaakaan (tai toki voi antaa myös ilon ja nautinnon lahjan!).
Sydämensä pehmeyttä voi tarjota vähän etäämpääkin, jos avautumisen tai ymmärryksen tilaan ei yhdessä päästä. Ei se haittaa. Et ole vastuussa toisten sydänten haavoista ja niiden eheytymisestä, mutta omiasi voit hoitaa. Kutsu sinä omaa sydäntäsi pehmeyteen, ota sinä vastuu siitä mitä tarvitset silloin, kun kohtaat kuoren toisen sydämen ympärillä, tai kun omasi alkaa puskea esiin. Kovuus on haava, meistä jokaisella, ja pehmeys on siihen lääke.
Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse, myös poikkeusaikana. Täällä voit tutustua tarkemmin.
Usein puhutaan rauhasta ja hyvästä olosta, kun puhutaan sisäisestä turvasta. Turva on sitä oloa, että elämä kantaa. Turvaa eli luottamusta elämään ja rohkeutta voi oppia ja opetella aikuisena luomaan itselleen – ne eivät synny itsestään. Ei myöskään tarvitse parjata itseään: ”miksi mä oon näin epävarma jahkailija, miksi mulla ei ole itseluottamusta, en mä vaan uskaltais – miten noi toiset osaa?!”
Jossain määrin rohkeus on temperamenttijuttu, mutta sitä voi myös oppia ja omaksua itselleen hyväntuntuisesti
Sisäinen turva syntyy siellä missä ei olla jatkuvasti menossa, eli silloin kun autonomiseen hermostoon kuuluva parasympaattinen hermosto pääsee aktivoitumaan. Kun näin tapahtuu, lihasjännitykset alkavat vapautua, stressihormoni alkaa poistua kehosta ja olo alkaa rentoutua.
Turvan luomisen toimien pointti ei ole viedä pelkoa tai ahdistusta pois. Tämä ei ole pikafiksaus. Turvan luomisen toimet ja itsensä hellästi hoitamisen pointti on tehdä tilaa tunteillesi ja itsesi kuulemiselle.
Myös selkeys, kyky kuulla sydäntään ja toimia sen mukaan sekä ilmaista itseään ja tulla näkyväksi itselleen ja toisille kumpuavat sisäisestä turvasta. Siinä mielessä rohkeus on myytti, ettei se kuulu vain harvoille ja valituille spesiaaliyksilöille. Jokainen voi oppia lempeästi haastamaan itseään, astumaan kasvuun ja uutta kohti vieville epämukavuusalueille ja löytämään itsestään ennekokematonta voimaantuneisuutta, rohkeutta ja paloa. Niihin alkaa päästä käsiksi, kun alkaa tietoisesti luomaan itselleen sisäistä turvaa.
Olo alkaa rauhoittua kun:
– Sisäistää, että kun parasympaattinen hermosto aktivoituu eli rentoudumme, koko systeemimme saa viestin: olen turvassa, ei ole hätää
– Tunnistaa, mikä itseä rentouttaa, rauhoittaa, hoitaa
– Sitoutuu itsensä hoivaamiseen sen sijaan että projisoi hoivatuksi tulemisen tarpeensa toisiin ja jatkuvasti laittaa muut itsensä edelle
– Parasympaattinen hermosto aktivoituu riittävän usein
1. Vaikka ahdistaa, pelottaa tai hämmentää, auta itseäsi pysähtymään
Usein ahdistukseen ja vaikeisiin tunteisiin liittyy hermoston ylivirittyneisyyttä. Jos tuo hermoston tila on peräisin lapsuudesta esimerkiksi kehitystrauman vuoksi (esim. jos hoivan tai sylin/lohdun tarpeemme ovat jääneet vajavaisesti tyydytetyiksi), hermoston uudelleen muokkaaminen sisäisen turvan olotilaan vie aikaa. Tässä hetkessä läsnä olemisen kokemus on yhtä kuin olla kehossaan läsnä. Joillain meistä tuota kokemusta ei ole juuri lainkaan – se kertoo sisäisestä turvattomuudesta ja usein kehitys- tai shokkitraumasta elämän varrelta. Siksi pysähtymisen opettelu voi olla yllättävän haastavaa!
Huomaathan myös, että trauman syntyminen ei edellytä mitään kauheuksia: omien tunteidensa kanssa yksin jääminen voi olla hermostoon syvästi vaikuttanut kokemus, joka näkyy elämässämme rajoittavien uskomusten, epävarmuuden tai toistuvan, syvän ahdistuksen kautta.
Ota itsellesi päivittäin hetki, jolloin et tee juuri mitään
Asetu alas, sulje somet ja luurit, kutsu hengitystä tietoisesti syvemmäksi ja kiinnitä huomiota kehosi tuntemuksiin ja ympäristön yksityiskohtiin. Psykofyysinen fysioterapeutti Karita Palomäki opettaa, että minuuttikin syvennettyä hengitystä (uloshengitys on hiukan pitempi kuin sisäänhengitys) aktivoi parasympaattisen hermoston. Voit hiljentyä myös kävelyllä – hidasta tahtia, syvennä hengitystä, kuulostele kehon tuntemuksia.
2. Hoivaa itseäsi hellästi – tee itsellesi avuksi vaikka lukujärjestys
Pysähtyminen noin vain voi joskus olla liian raju ensimmäinen steppi. Omien tuntemusten, tunteiden, tarpeiden ja kuulumisten äärelle oppii pysähtymään myös niin, että alkaa tietoisesti tehdä itseä hoivaavia, syvästi ravitsevia ja hoitavia asioita päivittäin. Niissä saa käyttää luovuutta!
Tee itsellesi lista kaikesta, mikä sinua hoivaa ja rentouttaa. Jos tykkäät saunomisesta, kylpemisestä tai lämpimästä vedestä, miten usein tarjoat itsellesi niitä? Jos rakastat juoda aamukahvin parvekkeella, kuulostele, kuinka usein tarjoat itsellesi tällaisen hetken? Kukaan ei tule puolestasi hoivaamaan sinua – ja vaikka elämässäsi olisikin joku ihana, hoivaava henkilö, voimaantuneisuus ja sisäinen turva nousevat vain siellä, missä otat itse koppia tarpeistasi.
Itseä hoivaavia / parasympaattista hermostoa aktivoivia puuhia voivat olla esimerkiksi:
Lempeä, hidas liikunta, luonnossa liikkuminen, päiväkirjan kirjoittaminen, lukeminen, luovat puuhailut, rakkaan lähellä oleminen, saunominen, hieronnassa käyminen, läheisen kanssa puhuminen, terapeuttinen kohtaaminen auttajan kanssa, meditoiminen / mindfulness. Huom: meditaatio- tai mindfulness -harjoitus ei yksistään luo sisäistä turvaa, jos turvattomuutta on paljon, päin vastoin, se saattaa lisätä dissosiatiivista kokemusta eli omasta kehosta alitajuisesti poispäin pyrkimistä. Jos tunnistaa itsessään turvattomuutta kannattaa itselleen tarjota meditaation tai läsnäoloharjoitusten lisäksi muutakin maadoittavaa hoivaa.
Tee vaikka lukujärjestys hoivaavista jutuista ja anna itsellesi tilaa huolehtia itsestäsi päivittäin. Etene lukujärjestyksen mukaan, vaikka miten hupsulta tuntuisi – sisälläsi on pieni, hätääntynyt lapsi. Kun otat sitä kädestä ja kerrot, että nyt tehdään näin ja sitten tehdään noin, teet sille turvallista tilaa. Pointti ei ole elää aikataulutettua elämää tai mennä lukujärjestyksen mukaan tästä hamaan ikuisuuteen – se on työkalu, joka voi auttaa silloin kun olo on ihan pihalla, pelokas tai ahdistunut.
3. Pyydä apua
Moni meistä uskoo huomaamattaan, että jos saisi sellaista mitä kaipaa: parisuhteen, paremman työn, vastavuoroisempia ihmissuhteita, saisi kokea enemmän turvaa. Homma meneekin toisin päin. Mitä enemmän oppii ottamaan koppia tarpeistaan, sitä enemmän niiden tyydyttymistä vetää puoleensa / saa kokea. Kuvio toimii näin, koska ytimiltämme olemme täysin suvereeneja ja voimaantuneita olentoja, ja aina kun luulemme tai uskomme olevamme voimattomia tai riippuvaisia toisista, vedämme puoleemme kokemuksia joissa tuo uskomus toteutuu. Tämä ei ole huonoutta vaan kumpuaa usein traumaattista kokemuksista ja siitä, kuinka olemme oppineet suhtautumaan itseemme.
Kun otamme vastuun itsestämme eli alamme tulla synkkaan suvereenin ytimemme kanssa, elämän paradoksi tupsahtaa taas puskista: vedämmekin puoleemme ihmissuhteita ja tilanteita, jotka vahvistavat tarpeidemme ja toiveidemme täyttymistä.
Moni meistä uskoo huomaamattaan, että jos saisi sellaista mitä kaipaa: parisuhteen, paremman työn, vastavuoroisempia ihmissuhteita, saisi kokea enemmän turvaa
Mitä enemmän alamme irtautua tunteidemme turruttamisesta, lääkitsemisestä tai pakoilusta ja mitä enemmän niille tulee oikeasti tilaa, sitä suoremmin voimme kohdata kaiken kohtaamatta jääneen. Tämä on syy, miksi monelle tekemättömyys on niin vaikea asia. Pintaan voi alkaa nousta riittämättömyyden ja huonommuuden tunteita ja vaikka mitä pelkoja, surua, vihaa ja epävarmuuksia.
Itsestä vastuun ottaminen on myös avun pyytämistä ja vastaanottamista. Koko sisäisen turvan vahvistumisen ja itsensä rakastamisen paradoksi on siinä, että sitä ei voi eikä tarvitse tehdä yksin. Joskus vastaanotolleni saapuvat puhisevat: ”mä oon tehnyt ihan sikana kaikkea itseäni hoitavaa ja ostellut kukkia ja meditoinut ja työstänyt haavojani, mutta en silti voi paremmin! En halua olla enää yksin!”
Usein alla jyllää uskomuksia siitä, että lopulta pitää pärjätä yksin, kenenkään puoleen ei voi kääntyä, toisiin ei voi luottaa tai että kukaan ei voi auttaa minua. Monesti nuo uskomukset ovat syntynyt traumaattisten kokemusten seurauksena ja tuottavat luuloa siitä, että eheytyminen ja itsensä rakastaminen pitäisi oppia yksin.
Vastuun ottaminen itsestä tarkoittaa usein myös terapeuttiseen prosessiin suostumista / uskaltautumista sen sijaan että yrittää olla omavoimainen (joka liittyy aina jollakin tapaa hyläytksi tulemisen tai yksin jäämisen traumaan):
On eri asia ottaa vastuu itsestään kuin luulla, että pitäisi yksin osata eheytyä, selviytyä ja oppia rakastamaan itseään
Sisäisen turvan rakentumisessa kyse ei ole siitä, että pitäisi istua päivittäin tuntikausia metsässä meditoimassa ja rummuttamassa vaan siitä että valitsee itselleen tietoisesti hoitavia hetkiä niissä puitteissa kuin se nyt on mahdollista. Viisi minuuttia päivässä on paljon parempi kuin ei mitään. Turvaa ei voi eikä tarvitse suorittaa! Tarvitaan vain halu opetella uutta ja pikku hiljaa sen sisäistämistä, että turva ei landaa yhtäkkiä meihin jostain vaan sen luominen on tietoinen, voimauttava, vastuullinen valinta.
Huom: vastaanottoni toimii poikkeusaikanakin – valmennukset ja konsultaatiot tehdään toiveesi mukaan joko etänä tai vastaanotollani Lapinlahdessa (kunhan ollaan terveinä).
Uusista jutuista innostuminen on varmaan sinullekin tuttua. Jostain syystä innostus kuitenkin lopahtaa joskus jo heti alkuunsa.
Vain harva innostuksen kohde kasvaa ja vahvistuu intohimoksi, ja sillekin on hyvät syynsä – eihän aikamme ja voimamme riitä mitenkään kaikkeen, mistä innostumme.
On tehtävä valintoja ja valittava innostuksen kohteet, joissa tuntuu olevan mahdollisuuksia kasvaa isommaksi. Joissa huomaa kipinän sytyttävän uusia kipinöitä, jotka liekehtivät vähitellen intohimon roihuksi.
Omat innostuksen kohteeni, jotka osoittivat vähitellen kehityskelpoisuutensa, olivat valmentaminen ja kirjoittaminen.
Molemmat ovat roihahtaneet ajan myötä suureksi intohimokseni ja myös elannokseni, vaikka kumpaankaan minulla ei ollut alun perin muodollisia pätevyyksiä eikä ammatillista koulutusta. Suurta innostusta, uteliaisuutta, oppimisen halua, taitettuja kilsoja sekä kokemuksia, joita hyödyntää, sen sijaan oli.
Intohimo on yksi suurimmista supervoimista, joita sinulla on. Se on tekemistä ja syvää sitoutumista, joka nousee sinusta itsestäsi. Sisältäsi. Sydämestäsi.
Älä huoli, intohimo ei kulu kovassakaan käytössä, sillä se on uusiutuva luonnonvara, joka vain lisääntyy tuhlatessa, aivan kuten rakkauskin – onhan intohimossakin kyse palavasta rakkaudesta. Palavasta rakkaudesta omaan juttuun ja kaikkeen siihen kuuluvaan tekemiseen.
Kun pohdit nyt omia kykyjäsi, ominaisuuksiasi ja vahvuuksiasi, unohda koulutuksesi, cv:si ja muut todistuksesi ja keskity siihen, missä olet hyvä, mitä olet valmis kehittämään, mistä sytyt ja liekehdit, minkälaisten asioiden parissa puhkut intoa ja mitä teet täysin omasta halustasi.
Sinä olet aivan varmasti hyvä useissakin asioissa. Omien vahvuuksiesi tunnistaminen ja maailmalle julistaminen on sallittua, toivottavaa ja tärkeää. Voisi sanoa, että se on suorastaan kansalaisvelvollisuutesi.
Vahvuuksiesi käyttämättä jättäminen saa sinut tuntemaan epämääräistä tyytymättömyyttä, jopa ahdistumaan. Rohkaisenkin uteliaaseen etsimiseen ja monenlaiseen kokeilemiseen.
On satoja tuhannen taalan tilanteita, joissa omat vahvuudet pitää saada sanallistettua. Se on myös ehdoton edellytys oman jutun toteutumiselle.
Jos ei tunnista ja tunnusta omia vahvuuksiaan, on mahdotonta löytää omaa intohimotyötään. Opettele siis tunnistamaan vahvuuksiasi ja vahvista niitä entisestään.
Voit lukea lisää innostuksen ja intohimon voimasta uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
Kerran ollessani vierailulla ystäväni perheessä kysyin iltapalapöydässä, mitä hyvää tänään on tapahtunut. Suuntasin kysymykseni lähinnä lapsille, mutta toinen perheen vanhemmista ehti heti tokaisemaan, ettei yhtään mitään. Ihan surkea päivä! Silloin perheen 7-vuotias silmät suurina kääntyi katsomaan häntä ja kysyi: Eikö edes se ollut hyvää, kun me pelasimme yhdessä?
Usein me aikuiset kuljemme päiviemme läpi huomaamatta, kuinka paljon hyvää ja kaunista ympäröi meitä. Emme havaitse pieniä ilon ja onnen hetkiä, vaan kuvittelemme päiviemme olevan täysin surkeita.
Syynä tähän on aivojemme luontainen negatiivisuus. Evoluution aikana aivomme ovat oppineet huomaamaan kaiken uhkaavan ja vaarallisen tosi herkästi. Se on ollut olennaisen tärkeää eloonjäämisen kannalta. Mutta yhä vielä aivomme toimivat samoin. Olet ehkä itsekin kokenut suunnatonta tarvetta seurata uutisia ja klikata auki kriisistä kertovia juttuja. Huomaamisen lisäksi pelottavat ja uhkaavat jutut tarttuvat aivoihimme uskomattoman nopeasti ja tiukasti. Muistamme ne todella hyvin, sillä aivot ovat kuin pikaliima kaikelle negatiiviselle.
Sen sijaan hyvien asioiden suhteen aivomme ovat kuin teflonia. Koska emme automaattisesti huomaa hyvää ja kaunista, myönteisyys vaatii tietoisen valinnan. Muuten hyvät jutut valuvat pois mielestämme kuin siivilän läpi juokseva vesi. Jos haluamme muistaa hyviä asioita, meidän täytyy nähdä vaivaa, jotta huomattu hyvä jää myönteisiksi muistikuviksi aivoihimme. Onneksi kuitenkin voimme harjaannuttaa aivojamme huomaamaan hyvää ja tekemään siitä ihana muisto.
Anna siis itsellesi lupa huomata hyvää. Juurruta joka aamu mieleesi aikomus nähdä hyvää ja kaunista. Kun sitten huomaat hyvää, pysähdy siihen hetkeen. Katso sitä. Tarkkaile sitä. Anna sille aikaa. Venytä kokemustasi ja näe lisää yksityiskohtia. Tunnista myös tunne, joka tuosta kokemuksesta nousee. Anna jopa itsellesi lupa haltioitua. Palaa mielikuvaasi hetken kuluttua ja makustelle sitä uudelleen. Hyvä idea on vielä kertoa siitä jollekulle. Näin saat hyvän hetken jäämään myönteiseksi kokemukseksi mieleesi.
Kerää mieleesi ja muistiisi tietoisesti kauniita, hyviä ja onnellisia hetkiä. Kun annat itsellesi luvan huomata hyvää, niitä löytyy myös nyt, kun maailma ympärillä tuntuu vaaralliselta tai uhkaavalta. Hyvän huomaamisella ja pienillä onnen hetkillä teet päivistä myönteisempiä ja olotilastasi – ainakin hiukan – paremman.
Onko sinulle käynyt näin: pitkän raskaan päivän jälkeen olisi vihdoin aikaa seksille. Toisaalta kaipaat läheisyyttä, mutta toisaalta sinua huvittaisikin vaan olla yksin, makoilla sohvalla, selata padia tai nukahtaa. Joskus tuntuu, että olisi helpompaa unohtaa rakastelu ja jäädä sohvan pohjalle makoilemaan.
Jos vietät paljon aikaa kumppanisi kanssa, hänen läheisyytensä saattaa
tuntua itsestäänselvyydeltä
ärsyttää
arkistua
Läheisyys on ihanaa, kun välillä saa kokea myös etäisyyttä kumppaniin. Toisaalta joskus läheisyys myös ruokkii halua rakastella.
Mikä näistä 5 hyvin erilaisesta vinkistä saa sinut kaipaamaan aikaa seksille? Vaihda ajatuksia kumppanisi kanssa!
Tehkää yhdessä rentouttava harjoitus, kuten lyhyt meditaatio. Voitte myös kuunnella netistä jonkin ohjatun meditaation tai mindfulness -harjoituksen. Meditaation jälkeen ei huvita lainkaan lähteä kiistelemään arjen pikku asioista! Juuri sen vuoksi yhteinen harjoitus on todella tehokas. Kun ette samastu egoon ja ajatuksiin, voitte nähdä toisenne tietoisin silmin – rakkaudellisesti.
Ottakaa hetki omaa aikaa. Tämä onnistuu hyvin myös niin, että kumpikin teistä on kotona. Sopikaa, ettette häiritse toisianne käytännön kysymyksillä tuona aikana. Oman ajan voi käyttää vaikkapa saunomiseen, venyttelyyn, kirjan lukemiseen tai ystävälle soittamiseen – mikä siinä hetkessä sitten tuottaakaan itselle iloa. Kun saatte omaa tilaa, on helpompi suhtautua toiseen positiivisesti ja alkaa myös kaivata hänen lähelleen.
Olkaa lähekkäin. Halatkaa pitkään, oikein pitkään. Hierokaa ja silitelkää toisianne. Kosketuksen kautta voi olla hyvin helppo jakaa rakkautta, vaikka sanoja ei meinaisikaan löytyä, tai vaikkei huvittaisi puhua lainkaan. Joskus on hyvä vain koskettaa ja unohtaa kaikki sanat!
Puhukaa halki asiat, jotka vaivaavat. Väärinkäsitykset saavat ihmisen menemään helposti lukkoon. Jo pelkkä ”En tarkoittanut sitä.” voi muuttaa tunnelmaa ihmeellisen paljon! Älkää yrittäkö voittaa toisianne keskustelemalla terävin argumentein. Se on tietysti joskus todella vaikeaa. Mieli haluaa aina todistella erinomaisuuttaan, varsinkin jos koet tulleesi loukatuksi. Jos onnistut sanottamaan aidot tunteesi, luot välillenne paljon hyvää!
Olkaa hiljaa. Toisinaan liika puhe vie fokuksen sydämestä mieleen, joka kaipaa konflikteja, selvitystä ja analysointia. Hiljaisuudessa löydätte toisenne helpommin sydämen tasolla. Kun olette ihan hiljaa, voitte myös kohdata katseen kautta. Tietysti voitte myös koskettaa toisianne hiljaisuuden vallitessa. Voitte vaikka ihailla taivasta lähekkäin ja olla vain aivan hiljaa.
Kun järjestätte aikaa omalle itsellenne, konfliktien purkamiselle ja aidolle kohtaamiselle, löydätte helpommin myös aikaa seksille.
Yhteytenne ei ole lähtöisin mielestä vaan rakkaudesta.
Siksi on viisasta ja tärkeää ottaa etäisyyttä sekä omiin että kumppanin ajatuksiin ja kuunnella kummankin sydäntä.
Lisää tätä? Löydät Mitran suositut kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuositästä.
”Hengitä enemmän kuin ajattelet”, muistuttaa oma opettajani. Hengityksen kautta on mahdollista antautua sille, mikä juuri nyt on vallitsevaa, havaita nykyhetki ja oman olotilansa siinä.
Mielelle nykyhetki on kuitenkin kaikkein vaikein. Olisi houkuttelevaa suunnitella tulevaa, toivoa pääsyä pois kivun keskeltä tai palata menneeseen: voi kunpa olisin toiminut silloin toisin! Läsnäoloon on helpointa palata oman hengityksen kautta. Hengitys on luonnonlaki, jota mieli ei voi kontrolloida kuin osittain. Ihmisellä on kyky hengittää tietoisesti.
Sisään- ja uloshengitysten jatkuva sykli virtaa juuri nyt. Kun keskityt hengitykseen, saatat huomata, kuinka elämä hengittää sinua. Hengitys on portti tietoisuuteen, sinun suurimpaan potentiaaliisi ihmisenä. Elämä oikeastaan muodostuu sisään- ja uloshengityksen suhteesta. Sisäänhengitys ravitsee ja yhdistää ihmisen kaikkeuteen, uloshengitys puhdistaa ja auttaa päästämään irti.
Kriisien ja tunnemylläköiden keskellä hengitys muuttuu. Se muuttuu myös iän myötä. Mitä vanhemmiksi kasvamme, sitä tärkeämpää on keskittyä hengitykseen ja tehdä hengitysharjoituksia. (Muutamia harjoituksia, kuten pitkän syvän hengityksen, esittelin kirjassani Viihdy omassa arjessasi.) Moni hengittää pinnallisesti, mikä heikentää läsnäoloa automaattisesti. Tietoisuus on mahdollista ainoastaan tietoisesti hengittämällä.
Hyvään hengitykseen liittyy kolme tärkeää kohtaa
1. Vatsa pullistuu sisäänhengityksellä rennosti ulospäin
Yllättävän moni hengittää vain keuhkojen yläosalla. Olemme monesta syystä tottuneita vetämään vatsaa sisään, jolloin sen luonnollinen liike on saattanut muuttua jopa päinvastaiseksi eli vatsa painuukin sisäänhengityksellä sisäänpäin. Oikeansuuntaiseen vatsan liikkeeseen kannattaa kiinnittää huomiota aina kun mahdollista. Opettele tämä tapa arkiseen, jatkuvaan hengitykseesi.
2. Hengitys suuntautuu ylöspäin
Energeettisesti sisäänhengitys suuntautuu ylöspäin: voit visualisoida, kuinka se avaa päälaen kautta yhteyden korkeampaan tietoisuuteen. Uloshengitys taas suuntautuu sydämeen, se menee ikään kuin sydämestä sisään ja muistuttaa palaamaan tähän hetkeen sekä loistamaan sydämestäsi, olipa tilanne mikä tahansa. Samalla uloshengitys suoristaa selkärankaa.
3. Hengitys sitoutuu omaan voimaasi
Kun ankkuroit hengityksesi navan liikkeisiin, et voi karata tästä hetkestä. Liikuta napaasi mekaanisesti: pullista sitä liioitellusti sisäänhengityksellä ja tunne, kuinka laajenet energeettisesti, aivan kuin hengittäisit koko ihollasi. Uloshengityksellä tuo napasi liioitellusti kohti selkärankaa ja tunne, kuinka energia puristuu nyrkin kokoiseksi palloksi hieman navan alapuolelle. Tätä hengitystä voit harjoitella, kun kaipaat ankkuroitumista, mutta myös aina silloin kun universumi tarjoaa tilaisuuden nykyhetkeen keskittymiseen: kaupan kassajonossa seistessä, liikennevaloissa tai kun kuuntelet toista ihmistä.
– – – –
Teksti pohjautuu Noora Lintukankaan kirjaan Selviytymisopas elämän kriiseihin. Jos olet kiinnostunut lukemaan enemmän kriisien merkityksellisyydestä, voit hankkia kirjan Hidasta Elämää -puodista.
