Oletko joskus törmännyt tilanteeseen, jossa ujo ja rauhallinen lapsi saa osakseen paljon kehuja?
Piirteet yhdistetään yhteiskunnassamme usein kiltin lapsen ominaisuuksiksi.
Energiset, äänekkäät ja temperamenttiset lapset saavat vain harvoin kuulla kommentteja, kuinka kilttejä he ovat.
Lapsen persoona ei määrittele sitä, onko hän kiltti vai ei.
Olen yrittänyt miettiä syitä, miksi meidän yhteiskunnassamme kiltteydelle on asetettu tällaiset raamit. Miksi me odotamme, että lasten täytyisi olla hiljaa ja istua rauhallisesti paikallaan? Kun olen matkustellut eri maissa, olen huomannut, kuinka eri tavalla ihmiset suhtautuvat lapsiin. Esimerkiksi Espanjassa leikkiviä ja nauravia lapsia katsotaan ihaillen, ravintolassa tarjoilijat tulevat hassuttelemaan lasten kanssa ja viereisen pöydän aikuiset voivat rupatella vieraan lapsen kanssa niitä ja näitä.
Lapsen itseluottamus kasvaa positiivisen palautteen myötä. Lapsen minäkuva kehittyy sen mukaan, kuinka muut ihmiset kohtaavat hänet. Jos lapsi saa jatkuvasti osakseen hyssyttelyä, vähättelyä tai vertailua, kuinka joku toinen lapsi on paljon kiltimpi, hän uskoo tähän nopeasti itsekin. Jos luomme liian tiukat rajat sille, millaista on kiltteys, se asettaa lapset eriarvoiseen asemaan.
Lapsi voi olla empaattinen, oli hän sitten ujo tutkiskelija tai villi vipeltäjä.
Mietitään samaa asiaa aikuisten kohdalla. Ihmiset komentaisivat toisiaan puhumaan kuiskaten kaupassa. Festareilla tanssivaa ja laulavaa juhlijaa opastettaisiin seisomaan paikallaan ja rauhoittumaan. Huonosti nukkuneelle aikuiselle sanottaisiin napakasti aamulla, että nyt reipastut ja olet kiltisti.
Harva meistä jaksaisi tällaista kohtelua.
Suurin osa pitäisi tällaisia käskyjä ihan hulluina.
Miksi siis opetamme lapsia kuulumaan tiettyyn muottiin koko lapsuutensa ajan, saadakseen positiivista huomiota, kun voisimme arvostaa erilaisia persoonia ja antaa positiivista palautetta kaikille lapsille?
Tätä hommelia käydään vastaanotollani paljon läpi. Asiakkaani saattaa tietää mitä ihmissuhdehommeleissaan haluaisi, mutta ihmettelee kun vetää puoleensa aina vain ”sitä samaa shittiä”. Siinä ”samassa shitissä” on yleensä toistuvia elementtejä – kenties toisissa on puolia, joita ei salli itselleen tai jotka muistuttavat kivuista, joita varhaisten hoivaajien kanssa oli. Jos jatkuvasti vetää puoleensa itsekkäitä ääshouleja, kylmiä liippastelijoita tai henkilöitä jotka avautuvat yhtä paljon kuin amebat, voi olla että kannattaa tutkia mikä itseltä on kiellettyä tai minkä kokemuksen kanssa on vielä kana kynimättä / tunteet tuntematta. Jollakin tavalla toinen kuitenkin aina heijastaa meille myös omia varjojamme. Se ei tarkoita, että olemme itse itsekkäitä vaan kenties rajattomia. Toisen avautumattomuus voi olla peili siitä, että itse aina kannattelemme, emmekä uskaltaudu kannateltaviksi – eli emme itse avaudu syvällä tunnetasolla.
Löytyykö omasta varjosta rajaamisen vaikeus, tai hankaluus keskittyä omiin tarpeisiinsa? Kokeeko, että oma tehtävä on aina olla diplomaattinen maailman loppuun asti – jotta oikeasti saisi purkaa omia tunnistamattomia aggressioitaan, kun saa olla toisen käytöksestä tuohtunut? Onko tottunut siihen, että isä / partneri on itsekäs ja tarvitseva tai poissaoleva? Tai siihen, että äiti / oma partneri tulee välillä hoivaavasti lähelle / toisinaan pysyttelee etäällä? Onko tottunut siihen, että jonkun läheisen tapa ”käsitellä” tunteita on mykistyminen? Ja tällaisia läheisiä sitten pukkaakin elämään tämän tästä? Tunnetko sinä aina olevasi se, joka ponnistelee ihmissuhteissasi? Miten saatavilla varhaiset hoivaajat tunteillesi ja tarpeillesi olivat?
Näillä kaavoilla on aina suora korrelaatio aikuisuuden suhteisiimme, kunnes hiffaamme toistamamme varjopätternit ja OPETTELEMME ITSE TOIMIMAAN TOISIN. Kyse ei olekaan niinkään toisista ihmisistä vaan siitä, kuinka itse toimimme. Kun alamme ymmärtää oman toimintamme ja kaavojemme juuria, voimme opetella valitsemaan ja toimimaan toisin. Silloin muuttuu myös se, mitä vedämme puoleemme, mikä meille sopii ja mikä ei. Emme enää käy tarpeistamme kauppaa rakkauden kerjäläisinä. Turvattomasti kiintyneelle tämä tarkoittaa olonsa turvallistamista elämässä niin, että alkaa tunnistaa kumppaneita, joiden kanssa on hyvä olla (turvallisesti kiintyneitä ja sitä opettelevia).
Usein turvattomasti kiintyneet pyyhältävät suhteesta toiseen muiden turvattomasti kiintyneiden kanssa, koska se vahvistaa heidän alitajuisia uskomuksiaan rakkaudesta ja ihmissuhteista. Ristiriitaisesti kiintyneellä voi olla voimakas alitajuinen uskomus, että lopulta ihmissuhteissa kuitenkin jää yksin. Tuota uskomusta tulee sitten projisoineeksi ryhtymällä parisuhteisiin sellaisten välttelevästi kiintyneiden kanssa, jotka usein eivät pysty vastaamaan läheisyyden tarpeisiin ja sitoutumaan samalla mitalla.
Välttelevästi kiintynyt uskoo usein alitajuisesti, että muut haluavat riistää hänen vapautensa ja vaikka hän tekisi mitä, hän ei koskaan riitä. Siksi ristiriitaisesti kiintyneen tarpeet puolestaan vahvistavat hänelle tätä uskomusta.
Kun haluamme muuttaa kokemustamme ihmissuhteista, meidän tarvitsee purkaa näitä alitajuisia uskomuksiamme / tiedostaa, milloin projisoimme niitä sokkona. Itselleni on ollut älyttömän hämmentävää joskus suhteissani välttelevästi kiintyneiden kanssa, kuinka he eivät ole nähneet MINUA vaan jonkin oman pelkoprojektionsa (ja varmasti myös toisinpäin).
Toistamme sitä mihin olemme tottuneet – kunnes valitsemme tietoisesti opetella jotakin uutta
Monesti haemme parisuhteista täyttymystä sille, mitä vaille jäimme. Mutta niin kauan kuin etsimme toisista lääkettä haavoillemme, vedämme puoleemme riippuvuuden energiaa myös toisissa. Se ei edistä läheisyyttä ja rakkaudellisuutta.
Psykologiassa on termi ”toistopakko”. Se tarkoittaa, että alitajuisesti yrittää luoda samat tunnemaastot kuin varhaisissa vaiheissaan, ja päästä eri lopputulokseen (silloin, kun tunnemaasto on ollut satuttava). Sitä kutsutaan eheytymisfantasiaksi. ”Saisinpa tuolta isäni / äitini kaltaiselta tyypiltä sitä, mitä jäin vaille”. Se on ihan alitajuista, mutta oikeastaan aina kun vedämme puoleemme samantyyppisiä hankaluuksia ihmissuhteissa, olemme jonkin ehytymisfantasian äärellä ja luiskahdamme johonkin omaan lapsuutemme rooliin, ihan vahingossa.
Kun oppii luomaan itselleen turvaa ja hoivaa laiffissa, itsearvostus vahvistuu ja itselleen pystyy valitsemaan parempaa / han muuta kuin tähän asti. Kyse ei onneksi olekaan mistään monimutkaisesta ydinfysiikasta vaan pienestä salapoliisityöstä sydänelämänsä suhteen, oivalluksista ja sen opettelemisesta millaista olisikaan olla jonkun hyvän tyypin kanssa.
Tätä kaikkea saa tutkailla Lähelle-verkkokurssillani, lämpimästi tervetuloa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Useimmat ihmiset liittävät hyvään ja toimivaan ihmissuhteeseen sen, että luottamus toimii. Näin on parisuhteissa, mutta myös ystävyys- ja työsuhteissa. Kun tuntee, että toinen on oman luottamuksen arvoinen, saa siitä hyvää mieltä ja voimaa, joka vahvistaa sisäisen turvan kokemusta. Myös luovuus ja ilo vahvistuvat, kun toinen on luottamuksen arvoinen.
Kun luottamus petetään, jää jäljelle monenlaisten vaihtuvien tunteiden jälkeen viimein pettymys. Myös häpeä (enkö ollutkaan luottamuksen arvoinen?), viha (kuinka voit tehdä minulle näin?), säikähdys (elämä ei ole hallinnassani) ja suru (miltä elämäni näyttää tämän ihmissuhteen menestyksen jälkeen?) ovat tuttuja luottamuksen menettäneelle ihmiselle.
Joskus voi käydä myös niin, että sinuun ei enää luoteta, vaikka olet toiminut luottamuksen arvoisesti. Silloin tärkeintä on selvittää mistä asia johtuu. Sinulla on oikeus tietää, mikä on vienyt toisen lopputulemaan, jonka tähden hän hylkää sinut. On kovin haavoittavaa joutua hylätyksi tilanteessa, jossa toinen vihjailee sinun olevan vastuussa asiasta, jota et edes ymmärrä. Jos tässä käy vielä niin, että sinut jätetään ilman vastausta, on tilanne epäreilu. Epämääräisesti vihjaileva ja syyllistävä kommunikointi on aina väärin.
Meidän tunteemme ovat aina totta. Epämääräinen tuntemus ei riitä kuitenkaan yksin selitykseksi suhteen päättyessä, vaan tarvitsemme toimintamme selittäjäksi myös sanoja, olipa suhde sitten mikä tahansa. Näin ero voidaan ymmärtää yhdessä tai ainakin molempien näkökulmasta. Voi myös käydä niin, että ymmärrys ja tunneyhteys voivat syntyä uudelleen, ja suhde jopa parantuu, eikä pääty. Tämä vaatii kuitenkin sen, että molemmat ovat valmiita kertomaan, mistä oma käytös johtuu. Usein se vaatii oman haavoittuneisuutensa ja tarvitsevuutensa näkyväksi tekemistä. Kaikissa ihmissuhteissa tärkeintä on tutkia omaa käytöstään ja uskaltaa puhua siitä avoimella tavalla, vaikka pelottaisikin.
Epäterveet/narsistiset suhteet sisältävät tavallisesti paljon manipulointia, sekä patologista valehtelua ja kyseiset suhteet voivat valitettavasti jopa perustua manipuloinnille, sekä suurille valheille.
Joskus suurimpien valheiden ja huijausten luojia olemme kuitenkin me itse. Sumutamme, lakaisemme maton alle ja pyyhimme pois päiväjärjestyksestä, sekä tietoisuudestamme asioita, jotka meidän olisi välttämätöntä nähdä, jotta hyvinvointimme olisi hyvällä tasolla.
Kolme yleisintä virhettä, joita narsistisessa suhteessa hyvin usein tehdään
1. Odotus ja kuvitelma siitä, että toinen muuttuu
Ripustautuminen toivon rippeisiin, kuin hukkuva oljenkorteen on kuin viimeinen keino pitää itselle yllä haavetta ja toivetta siitä, että suhteen alkuaikojen hyvä kohtelu palaisi.
Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, olen pahoillani. Jos ihmisellä on vahvasti narsistisia piirteitä voin vakuuttaa, että sen jälkeen kun suhteenne ihanan pehmeä tila on vaihtunut ihan johonkin päinvastaiseen niin paluuta entiseen ei ole.
Faktojen silmiin katsominen, sekä hyväksyminen ovat ensimmäinen askel kohti parempaa tilannetta ja muistathan:
Ainoa, jonka tekemisiin, ajatuksiin ja tunteisiin, sekä koko elämään voit vaikuttaa ja muuttaa on sinä itse.
2. Itsen syyllistäminen ja vähättely
Ehkä en vain ole tarpeeksi fiksu ja hyvä tai yksinkertaisesti riittävä hänelle. Ehkä en ole tarpeeksi kaunis ja hyvävartaloinen. Mitä jos en todella osaa ottaa muita huomioon ja ajattelen pelkästään itseäni, niin kuin hän aina väittää. Tai mitä jos todella olen liian herkkä tai hullu tai sairas ja tarvitsen lääkityksen, niin kuin hän aina hokee.
Minun pitäisi ymmärtää häntä enemmän, hänellä on ollut niin vaikea lapsuus ja niin paljon työstressiä viime aikoina. Olenhan minä itsekin häntä arvostellut, provosoinut ja ärsyttänyt, puhunut rumasti ja epäkunnioittavasti. Mikäpä minä olen mitään sanomaan.
Kaikesta vastuun ottaminen ja itsen vastuuttaminen, oman riittävyyden ja suhteeseen panostamisen kyseenalaistaminen on yleinen seuraus narsistisen ihmisen vaikutuspiirissä elävälle.
Itsestä syyllisen löytäminen voi olla ainoa jokseenkin järkeen käypä syy ja selitys kaikelle mahdottomuudelle, jota narsistisessa suhteessa tapahtuu. Koska narsistinen ihminen ei kykene (tai ole kiinnostunut) itsereflektioon ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen, voi narsistisen ihmisen läheinen tulla vastaan liiaksi ja ottaa huomaamattaankin vastuun melkeinpä kaikesta mitä suhteessa tapahtuu.
3. Omista elämänarvoista ja rajoista luopuminen
Hyvän ja toimivan ihmissuhteen pohjalle tarvitaan ainakin molemminpuolista kunnioitusta, joustamista ja omien, sekä toisen tarpeiden ja toiveiden kuulemista.
Narsistisessa suhteessa nämä toteutuvat suhteen asetuttua aloilleen hyvin epätasavertaisesti, eikä narsistisella ihmisellä ole tarvetta muuhun kuin oman edun ajamiseen.
Jotta suhde pysyisi jokseenkin tasapainoisena ja rauhallisena, on tyypillistä, että narsistisen ihmisen läheinen alkaa hiljalleen ja jopa huomaamattaan luopumaan kaikesta omastaan. Harrastuksista, ystävistä ja läheisistä, jopa työstään, sekä muista hänelle mielihyvää tuovista asioista.
Kaikki energia ja huomio valuu narsistisen ihmisen tarpeiden ja toiveiden täyttämiseen, eikä mikään kuitenkaan lopulta riitä. Riittämättömyyden tunne kalvaa molempia osapuolia ja tyytymättömyys kasvaa. Se joustaa, joka osaa joustaa, eikä joustava osapuoli koskaan ole narsisti.
Omista elämänarvoista (esim. terveys, turvallisuus, rakkaus) ja rajoista (mitä siedän ja mitä en? Miten minua saa kohdellaja miten ei?) ei koskaan tarvitse tai pidä luopua. Terve ihmissuhde antaa luvan ja pyrkii löytämään keinot toteuttaa molempien haaveita, tarpeita, toiveita, kaikkia niitä asioita, jotka muodostavat elämästä sellaisen, jossa itsellä on mahdollisuus voida ihan oikeasti hyvin.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita, sekä terapeuttista apua ja tukea vaikeista kokemuksista selviytymisen tueksi kirjassani: Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Ihanassa, turvallisessa parisuhteessa voi ja saa ahdistaa – eikä se tarkoita, että sinussa, kumppanissasi tai suhteessasi on mikään pielessä. Ahdistus ja suhteesta pois haluaminen saattavat herättää ihan valtavasti häpeää, hämmennystä ja huolta, eikä ihme. Parisuhdeahdistuksesta puhutaan aika vähän; ”kaikenhan pitäisi olla hyvin, mitä mä tässä oikein poukkeloin?!”
Suhdeahdistus on eri asia kuin se, ettei suhteessa ole enää hyvä olla tai että suhde on oikeasti turvaton tai toimimaton. Suhdeahdistuksen tunnistaa siitä että toisen kanssa on oikeasti hyvä olla ja ihanaa – mutta välillä ahdistaa ihan perhanasti. Se näkyy usein niin että etsii itsestään, kumppanistaan ja suhteestaan vikoja, haluaa suhteesta pois tai luulee, ettei ”tunne tarpeeksi” ja tunteet vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Tiistaina haluaa naimisiin toisen kanssa ja keskiviikkona on ihan että ”kuka sä oot ja mitä sä täällä teet?”
Suhdeahdistuksen taustalla on superymmärrettäviä pelkoja:
a) toisen menettämisestä
b) torjutuksi tulemisesta
c) riittämättömyydestä
d) sekä omasta että toisen tarvitsevuudesta
e) vapauden menettämisestä
f) yhteensulautumista (eng. enmeshment)
Nämä ovat yleisiä, usein turvattomaan kiintymystyyliin liittyviä pelkoja. Turvalliseen suhteeseen liittyvä helppous ja läheisyys pelottavat, koska jos on tottunut että läheisyys voi satuttaa, se voi olla epävakaata, sen voi menettää tai sen eteen pitää ponnistella, on iso totuttelun paikka oppia olemaan turvallisessa ihmissuhteessa ja alkaa hiljalleen luottaa, että suhde on hyvä ja vakaa. Jos elämäsi ensimmäisissä ihmissuhteissasi rajasi, yksityisyytesi ja vapautesi tallautuivat läheisyydessä, ei mikään ihme, että parisuhde jossa oikeasti tulee kuulluksi, nähdyksi ja tuetuksi, pelottaa.
Saatamme ajatella, että mullahan oli aivan hyvä lapsuus, mutta se ei poissulje kehitystraumaa eli että alitajuntaan on syntynyt uskomus siitä, ettei ihmissuhteissa / elämässä voi olla ihan turvassa. Tuo turvattomuus vaikuttaa elämään valtavan monin tavoin, ja ensimmäisenä sen tunnistaa pitkittyneinä yli- tai alaiviritystiloina. Turvattomasti kiintynyt on yleisesti ottaen turvaton, ei vain ihmissuhteissa. Hän voi silti olla mitä toimintakykyisin ja menestyä aivan hienosti hommeleissaan, mutta aito, syvä läheisyys ihmissuhteissa mahdollistuu vasta kun sisäinen turva lähtee syntymään ja vahvistumaan.
Usein turvattomasti kiintyneellä saattaa alkaa nousta suhdeahdistusta, mitä turvallisemmin kiintynyt kumppani on. Tällainen saatavilla oleminen ja emotionaalinen tuki on usein vierasta ja pelottaa.
Suhdeahdistusta eli uudenlaisen läheisyyden pelkoa koitetaan usein paeta tai peittää esimerkiksi näillä:
– Pitämällä suhde pinnallisella tasolla.
– Vastuuttamalla / syyttämällä toista omasta pelosta tulla lähemmäs, esimerkiksi: ”sulle on tosi vaikea puhua mistään”.
– Aina kun suhteessa on enemmän emotionaalista / fyysistä läheisyyttä, sitä aletaan alitajuisesti
torppaamaan esimerkiksi riitelemällä, hepuloimalla, syyttämällä, nipottamalla, rajusti vetäytymällä.
– Toista kritisoimalla (joka on eri asia kuin antaa palautetta sen pohjalta, mitä ITSESSÄ herää).
– Selviytymiskeinoilla (voit palailla 2. osion listaukseen katsastelemaan, mitä ne olivatkaan).
– Ihastumalla toisiin / häsläämällä muiden kanssa (on ihan luonnollista ihastua toisiin – olennainen kyssäri on, ohjaako tuota energiaa suhdettaan kohti vai siitä poispäin).
– Salaamalla toiselta asioita.
– Kehittämällä jos jonkinlaisia vikoja kumppanistaan itsestään ja suhteestaan ja pälättämällä niitä mielessään ihan ahdistuneena.
– Myös eroottisfyysillisten fiilisten puute voi olla juuri läheisyyden pelkoa.
– Luuloja siitä, että omat tai toisen tunteet eivät ole ”tarpeeksi”, oloja siitä että ”ei tunne mitään” (vaikka monesti suhteessa tuntuukin tosi ihanalta).
– Häpeää, syyllisyyttä, surua ja yksinäisyyttä omasta suhdeahdistuksesta.
– Pelkoa kumppanin menettämisestä suhdeahdistuksen vuoksi.
– Fiilikset suhteestasi vaihetelvat nollasta sataan ja ovat mustavalkoisia: joko haluat ehdottomasti naimisiin kumppanisi kanssa ja asua bahamalla viidakkomajassa lapsikatraan kera TAI haluat välittömästi muuttaa Lappiin itseksesi viettämään villiä sinkkuelämää tai vetäytyä olemaan yksin.
– Muista suhteista tai sinkkuelämästä unelmoiminen jatkuvasti (jokainen voi joskus fiilailla näitä vaihtoetoisia skenaarioita eikä siinä mitään, pointti tässä kohdassa on se uskaltaako laskeutua ihan tavalliseen arkeen JA kehitellä ihanaa vipinää omaan nykyiseen suhteeseensa – eli olla lähellä).
Jos havaitset itsessäsi suhdeahdistusta se EI tarkoita, että nyt sinun on kärvisteltävä tässä suhteessa hamaan ja että sinussa on jotain vikaa. Sinun ei tarvitse elämässäsi yhtään mitään, eikä kukaan tiedä sinua paremmin, millainen sydämen matka sinun on elämässäsi kuljettava. Joskus helpottaa kun saa tietoa suhdeahdistuksesta ja ymmärtää, että se johtuu turvattomuudesta.
Suhdeahdistus alkaa ajan kanssa helpottaa, kun oppii luomaan itselleen turvaa ja saa korjaavia kokemuksia turvallisesta kiintymyksestä kumppaninsa ja esimerkiksi terapeutin kanssa. Paradoksi on, että kun vihdoin kokee hyvää, ihanaa ja turvallista oloa jonkun kanssa, on tilaa kohdata kohtaamattomaksi jääneitä haavoja, jotka suhdeahdistusta / läheisyyden pelkoa OIKEASTI synnyttävät. Tämä on prosessi, ja on olennaista tietää, että on ihan OKEI, jos luottamuksen ja turvallisen kiintymyksen rakentaminen toisen kanssa vie paljonkin aikaa. Ja samalla on tosi olennaista ymmärtää, että jos sinkoilet suhteessasi (sisäisesti) suuntaan ja toiseen vaikka se on aivan hyvä ja kumppanisi on ihana, kyse ei ole siitä, että sinussa tai kumppanissasi on vikaa vaan siitä, ettet ole vielä tottunut turvalliseen kiintymykseen.
Kun suunnittelin tehtäviä Lumoava tyttö -tehtäväkirjaan, kävin mielenkiintoisia keskustelua esiteini-ikäisen ja teini-ikäisen kanssa. Puhuimme nähdyksi tulemisesta, aikuisten puolelta tulevasta hyväksymisestä ja kannustuksen voimasta. Kokosin muutaman vinkin keskusteluihin ja nuoren kasvun tukemiseen.
1. Saa olla keskeneräinen
Ihmisyydessä ei ole hetkeä jolloin olisimme valmiita. Erityisesti nuori tarvitsee riittävästi aikaa itsetuntemuksen kartuttamiseen. Elämä ei ole valmennusta sitä varten, että joskus olisimme täydellisiä. Hyväksymällä keskeneräisyyden ja sen että asiat etenevät vaikka ei aina siltä tuntuisi, poistamme nuoren hartioilta tuloksellisuuden ja häämöttävän aikuisuuden taakkaa.
2. Ole kiinnostunut siitä, mikä nuorelle on tärkeää
Kysy ja kuuntele. Huomioi millainen tunne nuorella on kun hän puhuu asioistaan. Pidä tärkeänä pieniäkin asioita. Huomaa myös se, että nuoren kiinnostuksen kohteet voivat muuttua nopeasti. Muutoskohta voi ilmetä tylsistymisenä, ahdistuksena tai toisaalta ylitsepursuavana, äkillisenä innostuksena.
3. Sopikaa rajoista yhdessä
Puhukaa yhdessä sovitut rajat, esimerkiksi kotiintuloajoista. Nuori voi itse tunnustella mikä on hänelle sopiva aikataulutus ja kuormitusmäärä. Uusien rajojen venyttämistä voi myös kokeilla, ja sitten keskustella oliko se toimiva nuoren mielestä. Näin voit estää konfliktitilanteita esimerkiksi kotiintuloajoista. Itsenäistyminen on asteittaista ja koskettaa koko perhettä.
4. Pysy ajan tasalla siitä, millainen on nykynuoren maailma
Se mitä olet itse kokenut tietyn ikäisenä, ei välttämättä pidä paikkaansa enää nykypäivänä. Haasteet ovat toisenlaiset. Kokemusmaailma, haasteet ja ilon aiheet ovat muuttuneet.
5. Tee itse tunnetyöskentelyä, jotta voit olla turvallinen ja luotettava aikuinen
Suurin osa aikuisista ihmisistä ei tunne itseään, voimmeko siis odottaa sitä nuorilta? Ottamalla vastuun omista tunteistasi ja tulemalla tietoiseksi omista huonosti toimivista, vanhentuneista toimintatavoistasi voit olla nuoren kasvua ja terveellistä tunneilmaisua tukeva aikuinen.
6. Kerro että arvostat nuorta
Ota aikaa sille, että tuet nuorta henkisesti. Se onnistuu ujuttamalla arkeen kauniita sanoja, huomioita ja pysähtymällä kuuntelemaan mitä juuri nyt on meneillään. Arvosta nuoren ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita. Suunnitelkaa yhdessä asioita, jotka vievät nuorta kohti seuraavaa unelmaa.
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lumoava tyttö -tehtäväkirja kannustaa itsensä tutustumiseen ja oman äänen löytämiseen. Kirjan monipuoliset tehtävät luotsaavat tyttöjä ja tytöiksi itsensä kokevia kasvamaan villiksi ja vapaiksi ihmisiksi, jotka nauttivat kehoistaan, kuuntelevat sydämensä ääntä ja antavat tarinoidensa kaikua kauas. Lumoava tyttö kannustaa itsetutkiskeluun ja auttaa näkemään tavallisessa elämässä ripauksen taikaa. Tilaa omasi puodista täältä.
Kirjoittaja on maalaiselämää rakastava taiteilija ja graafinen suunnittelija Mari Kurkiniitty. Kirjassaan Kamalan ihana elämä maalla (Nemo, 2022) hän kertoo ihanan lämpimän, huumorilla höystetyn tarinansa unelman toteuttamisesta, elämän romahtamisesta ja ilon löytämisestä uudelleen. Tekstin lainaukset ovat kirjasta.
Olen lapsesta lähtien unelmoinut elämästä maalla eläinten ympäröimänä. Piirsin hevostilan unelmakarttaan jo alle parikymppisenä, jolloin se oli vielä kaukainen haave. Kuinka ollakaan, tämä kaupunkilaistyttö löysi itsensä elämänkumppaninsa kanssa ränsistyneeltä maatilalta 20 vuotta myöhemmin.
Tila on kuin sadusta ja unelmieni täyttymys. Siinä on vuonna 1912 rakennettu hirsirunkoinen ja lautaverhoiltu sadankuudenkymmenen neliön päärakennus, joka on varustettu ihanalla lasikuistilla ja rakentamattomalla yläkerralla. Ulkona on uljas vanha kuusiaita, jonka oksien alle muodostuvaan juhlasaliin kutsuisin ystäväni juhlimaan; vanhan tuulimyllyn sammaloitunut kivijalka, jonka päälle näin rakentavani huvimajan. Lisäksi on tavallista koristeellisempi vuonna 1923 hiekkatiilistä rakennettu navetta. Sinne saisin saneerattua mitä ihanimman hevostallin ja tuotua oman hevoseni kotiin asumaan.
Alkoi useamman vuoden (jälkikäteen ajatellen mieletön) urakka. Laitoimme kaiken vapaa-aikamme, rahamme ja ajatuksemme tilan henkiin herättämiseen. Kommellus seurasi toistaan.
Saan toisen putkimiehen tekemään kolmetoista putkiliitosta, ja jätän hänet töiden pariin lähtien hoitamaan asioita. Kun tulen illalla kotiin, odottaa yllätys. Vettä suihkuaa iloisessa kaaressa kahdeksasta liitoksesta.
Eräänä päivänä, kun alakerran paneelikatot on juuri viimeistelty, tulen talolle ja näen kattopaneelien roikkuvan katosta kuin elokuvassa. Samainen putkimies oli sattunut kompastumaan yläkerrassa, ja hän oli tullut välikaton läpi. Onneksi hän oli kuitenkin saanut välikaton hirsirungosta otteen, eikä hän jäänyt pilaamaan talomme hyvää henkeä ja loppuiäksi kummittelemaan nurkkiimme.
Kun värit ja unelmat katosivat
Sitten tuli päivä, jolloin löysin itseni istumasta sohvalta kyynelten virratessa pitkin poskiani, katseen tuijottaessa tyhjyyteen. Kävin läpi avioeroani. Ympäröivä elämä ja ulkoiset asiat menettivät merkityksensä. Elin vain pääni sisällä.
Alan ymmärtää laulujen sanoja ihan eri ulottuvuudessa kuin aikaisemmin. Ne todella menevät ihon alle. Elämäni oli sujunut ehkä liiankin hyvin, koska laulujen sanat ovat aikaisemmin jääneet minulle etäisiksi. En ole ymmärtänyt, miten ne kuvaavat aitoja fyysisiä tunteita, joita voi kokea. Nyt olen oppinut ymmärtämään lyriikoiden kieltä.
En arvannut, että voisin vajota sellaiseen pimeyteen. Tunteet, kyky aistia, valo ja värit katosivat elämästäni.
En tiennyt, olisiko minun mahdollista jäädä asumaan tilalle. Menetin unelmoimisen taitoni, ja ensimmäistä kertaa elämässäni en nähnyt tulevaisuuteen tai haaveillut mistään.
Pari vuotta meni mustassa. Vähitellen tunsin voivani hengittää vapaammin luonnossa.
Syksyn tullen kävelen ihanan kosteassa metsässä, uppoan askel askeleelta sammaleen turvalliseen syleilyyn. Eteeni avautuu näky, jossa hohtaa auringon kultaama kantarellimatto. Riemu alkaa kuplia sisälläni.
Minä tunnen iloa. Tajuan saaneeni tunteeni takaisin.
Olen oppinut, että vaikka elämältä putoaisi pohja ja kaikki pimenisi, tulee taas päivä, jolloin näen ensimmäisen toivoa tuovan valonpilkahduksen, kun ympäröivä maailma alkaa pikkuhiljaa muuttua mustasta harmaaksi. Pimeyttä seuraa päivä, johon valo antaa väriä, ja mustat hetket jäävät pelkiksi pilkahteleviksi pisteiksi.
Pienistä saavutuksista nauttimisen tärkeys
Nyt elämäni maalla on tehty onnen kyyneleistä, onnistumisen elämyksistä, jäänhuurteisista aamuista, mansikanmakuisista kriikunoista, pöllöistä, ilveksestä, pienistä keltaisista linnuista, koristeomenapuun vaaleanpunaisista kukista, hevoskastanjoista, raparpereista, vanhanajan kukista joita nousee yllättävistä paikoista, puron solinasta, pakkasen paukkeesta, omalta pihalta noudetusta joulukuusesta, jäälyhdyistä, vanhoista ikkunoista joista tuleva valo leikkii seinillä, piilopaikoista metsän siimeksessä, kuutamon heijastamista varjoista hangilla, tähtitaivaasta ja kodista joka rakentuu perheenjäsentensä näköiseksi, naurusta, ilosta ja lopulta rakkaudesta.
Kun lähdet toteuttamaan suurta unelmaasi, kannattaa nauttia pienistä saavutuksista. Jos osaat nauttia matkastasi, olet jo saanut elää unelmaasi, vaikka se karkaisi välillä kauemmaksi. Jos odotat elämässä ”sitten kuin kaikki on valmista” -hetkeä, saattavat mustikat jäävät keräämättä, ihana piirakka tekemättä ja ilo sen nauttimisesta ystävien kanssa kokematta.
Ihastuttava, lämmin ja hersyvä tarina unelman toteuttamisesta 1900-luvun alussa rakennetulla maatilalla, unelman romahtamisesta ja uudesta alusta on saatavilla Suomalainen.comissa.
Vaikka saisit kaikki maailman vakuuttelut rakastettavuudestasi ulkopuoleltasi, se ei muuttaisi rakastettavuuden kokemustasi sisäpuoleltasi ENNEN KUIN olet itse alkanut kohdella itseäsi huomioivammin.
Sinun oma toimintasi itsesi kanssa vaikuttaa valtavasti siihen, kuinka itsesi koet. Parempi, hyväksyvämpi olo itsesi kanssa ei oikeasti ole mikään ”tila”, joka sinuun saapuu, kun olet ymmärtänyt ”oikeat” henkiset ja psykologiset asiat, eheytynyt riittävästi ja päässyt eroon vaikeista tunteistasi ja itsekritiikistä. Ehei – rakkaus on verbi. Olosi oikeasti alkaa lempeytyä, kun opit toimimaan itseäsi kohtaan lempeämmin ja itseäsi sivuuttamatta ihan pienissä, arkisissa asioissa.
Kun sitoudut siihen, että sinulla on aikaa välillä itsellesi ja niille puuhille, jotka sinua ilahduttavat ja hoivaavat. Kyse on niin yksinkertaisesta asiasta, että monesti ohitamme itsemme hoivaamisen koska luulemme että vaatisi niin paljon, että olo elossa voisi alkaa tuntua paremmalta. Mutta ei se monesti vaadi muuta kuin sen että alkaa käydä vähän useammin metsäkävelyllä tai antaa itsensä juoda aamukahvia rauhassa pihamaalla. Ja tittidii: sen myötä alkaa myös rajaaminen helpottua, yhteys itseen vahvistua ja rakkaudellisuus elämässä lisääntyä.
Hyvän salliminen itselle voi tarkoittaa, että muistat alkaa priorisoimaan itseesi; saat ottaa itsellesi omaa aikaa ENNEN kuin tiskikone on täytetty, pyykit viikattu, lelut kerätty lattioilta, kuitit lajilteltu ja kriisit ratkottu. Viisi minuuttia on enemmän kuin ei mitään. Itselle ajan ottaminen voi tarkoittaa pientä metsäkävelyä, pitkää lämmintä suihkua, aamu-uintia ja rauhallista kahvihetkeä, päiväunien ottamista tai tapaamisen siirtämistä, jos oikeasti kovasti kaipaa lepoa.
Monesti ajattelemme, että hyvä olo tulee vasta kun jotakin isoja sisäisiä liikahduksia tapahtuu ja kun elämässä ei ole haasteita. Se on tosi himmaava uskomus – kenen elämässä ei olisi haasteita? Itsearvostus on sitä, että opettelee hyvinvoimisen käytännön taitoja, joihin voi nojata silloinkin, kun ei voi hyvin.
Mitä pientä hyvää voisit itsellesi just nyt sallia? Jotain hoivaavaa, lempeästi pysäyttävää, rauhoittavaa? Kun sallit itseltäsi itsellesi hyvää, alat oppia vastaanottamaan sitä toisiltakin.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Yksi merkityksellisimmästä asioista, mikä ohjaa käyttäytymistämme ja vuorovaikutustamme on käsittelemätön häpeä. Oman haasteensa tähän asiaan tuo se seikka, että emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme. Lopulta jokaisella miestä olisi tehtävä tämän teeman ympärillä. Meillä on oma kollektiivinen häpeämme ja se koskettaa meitä ihan kaikkia.
Tässä piilee yksi tärkeimmistä asioista liittyen häpeän käsittelyyn. Pyrimme ratkaisemaan häpeää henkilökohtaisella tasolla, vaikka kyse on usein kollektiivisesta asiasta. Alun perin kyse on ollut siitä, että heimoon kuuluminen on ollut edellytys hengissä säilymiselle. Tästä kulmasta katsottuna häpeän tunne on ollut myös tärkeä väline, jotta ryhmä on voinut toimia.
Emme usein ole tietoisia omasta häpeästämme.
Häpeää on sittemmin käytetty ryhmässä myös paljolti väärin ja eri yhteisöjä värittää eri sävyinen häpeän rakenne. Esimerkiksi meillä täällä Suomessa on ihan oman värinen kollektiivinen häpeä, kuin muissa maantieteellisissä paikoissa. Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa. Ja toki tämänkin maan sisällä on erilaisia yhteisöjä, joita koskettaa omaleimaisuus tässä asiassa.
Hyvänä esimerkkinä vaikka Lähi-itä, mikä täältä suunnasta katsottuna kylpee häpeän kulttuurissa. Meille häpeälliset asiat eivät aiheuta siellä kulmilla samanlaisia tunteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että muualta katsottuna täällä pohjolassa on ihan yhtä väkevää kollektiivista häpeää, jonka suhteen meillä itsellämme saattaa olla ja onkin laput silmillä.
Se mikä on häpeällistä Suomen rajojen sisällä, ei ole välttämättä sitä Espanjassa.
Yhtenä esimerkkinä meillä ilmenevästä häpeästä on älykkyyden ja tunteiden ristiriita. Nämä asiat koetaan meillä vuorovaikutustilanteissa vastakohdiksi. Toinen toisensa pois sulkeviksi asioiksi. Karrikoiden: jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa. Miten tähän samaan asiaan taas suhtaudutaan vaikka Espanjassa. Tämä sama kollektiivinen häpeän leima ei kosketa taas Välimerellä.
Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kun reissaamme vieraaseen kulttuuriin, saatamme tuntea olomme erityisen vapautuneeksi. Tämä johtuu usein siitä, että vieraan maan kollektiivinen häpeä ei kosketa meitä, koska emme ole kasvaneet sen rakenteisiin.
Jos ilmaiset itsesi tunteikkaasti, et voi olla älykäs. Ja tämähän ei pidä millään tapaa paikkaansa.
Häpeässä sekä häpäisemisessä ja tähän liittyvissä kiusaamistilanteissa kyse on siitä, että häpäisijä pyrkii nostamaan itsensä toisen yläpuolelle. Tämän ylivallan kanssa olemme jälleen kollektiivisten asioiden äärellä. Tuo ylivalta perustuu siihen, että huonoon käytökseen ryhmässä ei puututa. Terveessä yhteisössä ei suvaita toisia häpäisevää käytöstä.
On muuten myös huomattu sukupuolten välisiä eroja siinä, että miten ihmiset reagoivat häpeään ja häpäistyksi tulemiseen. Yleisesti ottaen miehet helpommin reagoivat taistelemalla tai pakenemalla. Naiset taas usein jähmettyvät tällaisissa tilanteissa. Tätä taas seuraa usein vaivaantunut hymy tai hymähdys. Kuulostaako tutulta? Kun omassa vuorovaikutuksessa alkaa rikkomaan näitä opittuja kaavoja, niin se aiheuttaa helposti hämmennystä. Tämä vaatii taas itseltä tuon hämmennyksen sietämistä, mikäli mielii käsitellä häpeätraumaa.
Kaipaus päästä yhteyteen toisen ihmisen kanssa on inhimillinen perustarve, joka seuraa meitä läpi elämän. Halu perustaa parisuhde ja solmia ystävyyssuhteita perustuu siihen, mutta myös tarve liittyä yhteisöihin ja kokea olevansa osa ryhmää. Yleensä koemme vetovoimaa ihmisiä kohtaan, jotka ovat kaltaisiamme. Jaamme kenties samat arvot tai elämäntarkoituksellisen näkemyksen. Sanotaankin, että tarkkailemalla läheisiä ihmisiämme voimme nähdä jotain myös siitä, mitä itse olemme. Joskus voi käydä myös niin, että koemme toisen vetovoimaiseksi koska hänellä on jotain, jota haluaisimme itsessämme olevan. Parhaimmillaan tällainen suhde voi auttaa meitä saamaan paremman yhteyden omaan sisimpään. Näin läheinen ihmissuhde voi parhaimmillaan saada sinut kukoistamaan. Jotta voimme päästää toisen lähellemme tarvitsemme mielenkiinnon lisäksi sisäisen turvan kokemuksen. Tunteen siitä, että toinen välittää meistä aidosti, eikä hylkää silloinkaan, vaikka mokaisimme. Uskallamme näin olla näkyviä ja jakaa asioita, jotka voivat olla vaikeitakin.
Menneisyytemme vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka helppo meidän on solmia ihmissuhteita ja olla niissä avoin. Käsittelemättömät traumat ja tunnelukot voivat saada aikaan sen, että alamme itse sabotoida omia suhteitamme ja niin menneisyys alkaa elää nykyhetkessä. Itseään toteuttavalla ennusteella tarkoitetaan juuri tätä. Kun pelkäät tulevasi jätetyksi, voit saada sen aikaan olemalla jatkuvasti epäluuloinen ja kontrolloiva tai lopettamalla varmuuden vuoksi ihmissuhteen ennen kuin sinut hylätään. Tällaisissa tilanteissa jätetty jää usein ihmettelemään mitä ihmettä tapahtui, varsinkin jos lähtijä ei suostu antamaan mitään selitystä käyttäytymiselleen. Toisen hylkääminen ilman selityksiä on julmaa vallankäyttöä, vaikka aina ihminen ei tiedostakaan itse toimivansa tällä tavoin. Tiedän asiakkaitteni kertomuksista ja omasta elämästäni, kuinka haavoittavaa on kun kumppani tai ystävä hylkää ja lähtee avaamatta asiaa sen enempää. Usein syynä on vain ”tunne”, jota ei osaa selittää.
Erojen yhteydessä myös menneisyys näyttää usein uudenlaiselta. Näemme historian eri valossa, kun nykyisyys näyttäytyy uusin silmin. Moni eronnut kertoo hämmennyksestään, jota tuntee kun entinen kumppani tai ystävä tuntuukin nyt vieraalta ja kaukaiselta. Ihmiseltä, jolta ei olisi koskaan osannut odottaa kohtelua jota eron loppumetreillä sai osakseen. Kun saa tilaa prosessoida asiaa rauhassa, voikin oivaltaa jotain tärkeää. Kuten sen, ettemme voi koskaan tuntea toista ihmistä kokonaan. Se on inhimillinen ja armollinen ajatus. Jos sinut on jätetty ilman selityksiä, on sinulla varmasti mieli täynnä erilaisia miksi-kysymyksiä. Se on ymmärrettävää, koska kaipaat asiaan selvyyttä. Ikävä kyllä voi olla niin, ettei entinen ystäväsi tai kumppanisi edes itse tiedä, mikä sai hänet lähtemään. Koska kuten emme voi tuntea toista ihmistä kokonaan, emme voi tuntea kokonaan myöskään itseämme. Voimme vain pyrkiä toimimaan oikein vaikeissakin tilanteissa.
Kun siis käyt läpi eroa, muista että tärkein tehtäväsi on olla itseäsi kohtaan lempeä ja myötätuntoinen. Itsemyötätunto on siitä ihmeellinen voima, että se auttaa myös asettamaan omat rajat paremmin ihmissuhteissasi. Sinä et ole vastuussa toisen ihmisen huonosta käyttäytymisestä milloinkaan. Jos sinut jättänyt henkilö on vain häipynyt, eikä halua käsitellä asiaa, et voi tehdä muuta kuin hyväksyä sen. Pyri siis aloittamaan irroittautumisprosessi minimoimalla yhteydenpito ja some-seuraaminen. Uuden elämän rakentaminen on vaikeiden tunteiden käsittelemisen lisäksi huomion suuntaamista eteenpäin uusiin mahdollisuuksiin.
Hidasta elämää –puodista voit ostaa Marikan uudet Erohehku-kortit avuksi uuteen elämänvaiheeseen.
Yksi suurimmista voimista ihmisenä olemisessa on oppia kannattelemaan itseään kaikenlaisissa tunteissa, kokemuksissa, tilanteissa.
Niissä, missä se on helppoa ja yhtä lailla niissä, missä vaatii jokaisen tahdon rippeen pysyä myötätunnossa.
Niin laajentavimman ilon kuin syvimmän surunkin keskellä yhtä lailla asettaa käsi omaan sydäntilaan kuin sanoen: minä olen tässä eikä ole mitään mikä pitäisi muuttaa.
Ei mitään.
Ja silti kaikki muuttuu aikanaan.
Kokonaisena oleminen ei tarkoita, että olisi pystyttävä pitämään itsensä aina kasassa,
vaan sitä, että kykenee hoivaamaan itseään kaikenlaisissa elämän aalloissa.
Eikä onnellisuus ei tarkoita kaunista julkisivua tai pakkopositiivisuutta takintaskussa,
vaan sitä, että kaiken kontrastien keskelläkin voi kokea rauhaa:
Olen tässä eikä ole mitään mitä pitäisi muuttaa
Ja silti, kaikki muuttuu aikanaan.
Kolme konkreettista itsensä kannattelun keinoa:
Pysähtyminen keholliseen kokemukseen
Anna itsellesi lupa hidastaa tunteiden, ajatusten ja kokemuksen äärelle – sellaisena kuin ne ovat. Tunnustele, miltä omassa kehossa tuntuu olla. Missä kehon osassa tunnet rentoutta, missä kireyttä, ehkä jossain epämukavuutta? Anna itsesi olla sen äärellä, että oma sisäinen maailma voi olla monivivahteinen.
Kosketus
Kosketus rauhoittaa ja viestittää keholle ja hermostolle, että tähän voi rentoutua. Voit silittää omia käsivarsia, tai kevyesti painaa kädet rintakehälle ja/tai vatsalle. Voit viedä kädet perhoshalaukseen, ristikkäin rintakehän päälle, niin, että peukalot kietoutuvat yhteen. Ole hetki kosketuksen äärellä ja aisti elävä, hengittävä kehosi.
Kirjoittaminen, maalaaminen, liikuskelu tai muu luova tekeminen
Joskus sisäiseen maailmaan on hyvä saada liikettä. Voit kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi tajunnanvirtana, maalata intuitiivisesti kokemuksesi näkyväksi, tuoda kehoon pehmeää liikettä – tai muuta luovaa. Luova tekeminen voi auttaa sanoittamaan omaa kokemustaan.
Toimituksen vinkki: Rauhoitu ja palaudu tahtia hidastamalla
Hitaammassa tahdissa -kortit ovat sinulle, joka…
…koet vaatimukset koviksi ja elämänrytmin hengästyttäväksi.
…kaipaat keinoja palautumiseen.
…tunnet olosi usein uuvahtaneeksi – sekä mentaalisesti, emotionaalisesti että fyysisesti.
…kaipaat lempeitä ja helppoja harjoituksia rauhoittamaan kehoa: kiihtynyttä sydämensykettä, painetta päässä, kuristusta kurkulla jne.
…haluat muistuttaa itseäsi päivittäin siitä, että nopea vauhti ja tehokkuus eivät ole elämässä tärkeimpiä, vaikka ympäröivän maailman vaatimuksista niin voisi päätellä.
…haluat löytää rauhoittavia harjoituksia ennen nukkumaanmenoa – tai mihin aikaan päivästä hitaampaa hetkeä tarvitsetkaan.
Ei siitä kannata syyttää itseä, että toisinaan elämässä on vain
pakko selviytyä. On kasvatettava kovempi kuori, jotta saa pidettyä
palasensa kasassa. On vain jaksettava. Mentävä eteenpäin päivä ja
hetki kerrallaan, kunnes on turvassa. Ei silloin ole varaa miettiä
syntyjä syviä. Kuinka pahasti on rikki tai miten kaukana ehjästä,
on siinä hetkessä yhdentekevää. Vasta etäisyyden päästä
on mahdollista katsoa mennyttä uudelleen. Osoittaa sormella karttaa
ja todeta, tuossa kohtaa olisin voinut hellittää. Tuossa pyytää apua.
Todellisuudessa teit kaiken sen, mihin pystyit. Ja jos olet vielä
tässä, voit nyt pidellä sirpaleitasi hellästi kädessä. Ehkä huokaista
syvään jonkun toisen sylissä. Viimein pehmentyä.
