Ei siitä kannata syyttää itseä, että toisinaan elämässä on vain
pakko selviytyä. On kasvatettava kovempi kuori, jotta saa pidettyä
palasensa kasassa. On vain jaksettava. Mentävä eteenpäin päivä ja
hetki kerrallaan, kunnes on turvassa. Ei silloin ole varaa miettiä
syntyjä syviä. Kuinka pahasti on rikki tai miten kaukana ehjästä,
on siinä hetkessä yhdentekevää. Vasta etäisyyden päästä
on mahdollista katsoa mennyttä uudelleen. Osoittaa sormella karttaa
ja todeta, tuossa kohtaa olisin voinut hellittää. Tuossa pyytää apua.
Todellisuudessa teit kaiken sen, mihin pystyit. Ja jos olet vielä
tässä, voit nyt pidellä sirpaleitasi hellästi kädessä. Ehkä huokaista
syvään jonkun toisen sylissä. Viimein pehmentyä.
Jokainen meistä tuntee varmasti ainakin yhden ihmisen, joka etsii aina vikoja toisista. Nämä ihmiset nauttivat siitä, kun saavat puhua muiden virheistä, heikkouksista tai epäonnistumisista. Usein puheissa korostuu se, että he itse olisivat osanneet toimia huomattavasti muita paremmin. Nämä ihmiset ovat usein hyvin negatiivisia, varsinkin uusien asioiden ja ihmisten suhteen.
Jokainen meistä sortuu joskus negatiiviseen ajatteluun, siitä ei kannata lannistua. Se on osa ihmisyyttä.
Muiden kyttäämisestä ja negatiivisesta ajattelusta kannattaisi aina opetella eroon ja ympäröidä itsensä sellaisilla ihmisillä, jotka katsovat maailmaa avoimin mielin.
Mieti viittä tai kymmentä ihmistä lähipiirissäsi. Ajattele, mitä positiivista sinulle tulee heistä mieleen?
Kun seuraavaksi kohtaat nämä ihmiset, lausu nämä ajatukset heille ääneen. Positiivisten asioiden sanomisella on suuri vaikutus. Ihminen joka kuulee kauniita sanoja, tuntee olonsa arvokkaaksi omana itsenään. Hän tietää kuinka onnellinen olo sanoista tulee ja haluaa itsekin jakaa kauniita sanoja ympärilleen. Kun hän sitten puhuu sinusta tuttavilleen, hän varmasti sanoo sinusta hyviä asioita, koska itsekin toimit samalla tavalla.
Ihminen voi kuluttaa elämänsä siihen, että etsii aina virheitä muista ja katsoo, mitä muut ihmiset tekevät väärin. Tai ihminen voi keskittyä miettimään, mitä voisi itse tehdä elämässään oikein.
Vain toinen näistä reiteistä auttaa voimaan paremmin.
Jotkut suhteet etenevät vauhdilla, ja joskus se on merkki siitä, että kummatkin ovat valmiita eikä esteitä ole. Homma on selvää alusta asti. Joskus vauhdilla eteneminen on traumakiintymyksen merkki. (Traumakiintymys tarkoittaa, että tarjolla on varhaisten olosuhteiden kiintymyshaavoja toistava suhde. Siinä kummankin osapuolen haavat natsaavat loistavasti toisiinsa; tuloksena on usein huimaava seksuaalinen vetovoima mutta todella repivä yhteys, josta puuttuu turva ja tasapaino. Traumabondit etenevät usein nopeasti).
Hyvä työkalu voi olla, että valitsee jo etukäteen tiettyjä reunaspeksejä, esimerkiksi ettei harrasta seksiä ennen kuin tietää, että oikeasti tykkää toisesta. (Tässä voi jeesata esimerkiksi muutamien treffien sääntö: tapaa toista vaikka x määrän kertaa ja kuulostelee rauhassa, mitä haluaa ja tuntuuko turvalliselta. Jos deittikumppani alkaa painostaa seksiin, #redflag)
Erityisesti ristiriitaisesti kiintyneet kiintyvät nopeasti, ja usein jo siinä vaiheessa, kun eivät edes vielä ole selvittänneet itselleen TYKKÄÄVÄTKÖ he toisesta. Olen monta kertaa itse luullut tykkääväni kumppanistani ja edennyt nopeasti ja vasta suhteen aikana tajunnut, etten oikeastaan arvosta kumppanini näkemyksiä tai en ehkä edes pidä hänestä kovin paljon.
Toinen juttu on ihan selkeästi ”ottaa selvää” toisen sisäisestä maailmasta. Kohtaavatko arvonne? Mitä toivotte parisuhteelta? Seksiltä? Elämältä? Hyvä tutkailulista tähän asiaan on tämä tekstini.
2. Suhteeseen ei tarvitse / kannata heti sitoutua syvästi
Jos jommalla kummalla on kiire syvään sitoutumiseen ennen kunnolla tutustumista, jälleen #redflag – silloin suhteen kautta yrittää todennäköisesti täyttää omia täyttymättömiä tarpeitaan läheisriippuvaisesti.
Suhteessa saa ihan rauhassa luoda turvaa ja luottamusta ja tutkia, mikä meille sopisi. Elämäni eheyttävimmässä suhteessa etenimme superhiljalleen. Ihana eksäni vitsaili minulle suhteemme alkuvaiheissa pitkään kaikkea varovaisteltuani, että ”ei nyt tehdä mitään äkkinäisiä ratkaisuja”. Hän tarkoitti sen kaikella lempeydellä ja supporttasi haluani mennä hissukseen. Hän siis kunnioitti rajojani. Muutimme yhteen, kun olimme seurustelleet 1,5 vuotta vaikka yhdessä asumistilanne oli molempien ajatus parisuhteelle jo suhteen alussa. Harjoittelimme yhdessä asumista pitkillä matkoilla ja harjoitusyhteisasumisella. Availimme eteen tulleita solmuja, ja muutimme varsinaisesti yhteen vasta kun se tuntui oikealta.
Joskus yritämme saada suhteita johonkin tiettyyn ulkoiseen muottiin täyttymättömien tarpeiden vuoksi. Silloin olemme herkkiä ulkoiselle ja sisäiselle paineelle, emmekä tee valintoja sydämen kautta. Siksi on ihan valtavan tärkeää selvittää kumppaninsa kanssa, mikä MEIDÄT tekee onnelliseksi, mikä MEILLE toimii.
Sitoutuminen saa edetä pikku hiljaa ja vaiheittain. Jos suhde edelleen on samassa paikassa vuoden päästä kuin alkaessaan, siinä saattaa olla välttelevästi kiintynyt osapuoli joka edelleen haluaa pitää toista etäällä. Silloin voisi olla hyvä uudelleen tarkastella kumminkin puolin, mihin tässä ollaan menossa vai ollaanko. Avuksi voi myös ottaa terapeutin.
3. Älä jätä itseäsi
Siitä huolimatta, että olet tavannut ihanan, potentiaalisen kumppanisi ja vastassasi asuu perhosparvi, älä jätä itseäsi. Olet edelleen oma rakastettusi, oma sisäinen isäsi ja äitisi. Näitä ei ole missään vaiheessa tarkoituskaan ulkoistaa kumppanillesi. Anna itsellesi aikaa, tee ihania omia juttujasi ja elä myös omaa elämääsi. On ihan okei kuulostella rajoja, sovitella aikatauluja, menoja, kiinnostuksia ja joustaa. Mutta se ei tarkoita oman maailmansa hylkäämistä.
4. Tehkää juttuja JA puhukaa hommeleista
Tavallaan ihan no brainer, mutta ei aina kuitenkaan. Tutustuminen on sitä, että näkee toista ihmistä arjen tilanteissa ja naturaalissa habitaatissaan eli kotielämässä JA pelaamassa pingistä, uimarannalla, ihanalla illallisella, lavatansseissa ja keilaamassa. Tutustuminen on sitä että jaetaan tunteita ja tunnelmia, arjen kuulumisia JA halutaan OPPIA TUNTEMAAN toista ihmistä – ja auttaa toista ihmistä tuntemaan omaa itseä. Jos suhde luiskahtaa tosi nopeasti johonkin arjen rutiiniin jossa ei kovin paljon keskustella, hmmmmmm. Silloin ei aina ehkä halutakaan tutustua toiseen vaan etsitään omille tarpeille täytettä, joku kiva tyyppi sopivasti solahtamaan oman laiffin palapeliin. Turvallinen parisuhde tarkoittaa, että MOLEMPIEN ELÄMÄ MUUTTUU ainakin jollain tapaa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
”Suurin suru elämässä on oman lapsen menetys. Pahinta, mitä voi elämässä tapahtua, on menettää lapsensa.” Miten monesti olinkaan törmännyt noihin melko synkkiin lausahduksiin.
Sitten oma lapseni menehtyi. Vain muutamia viikkoja ennen kuin hänen piti syntyä. Ja kaiken piti olla hyvin.
Tyhjyys. Ehkä se sana kuvaa tunnetta parhaiten. Kuin suuri osa itseä olisi poissa, revitty irti. Ja tilalle jätetty vain tyhjyyttään ammottava aukko.
Sitä en saanut valita.
Ikävä, kipu ja tuska. Ne sain ei-toivotuiksi matkatovereikseni. En saa niitä karistettua kannoiltani, en eksytettyä tai harhautettua. Kuin varjot ne ovat kintereilläni ja seuraavat jokaista askelta.
Sitäkään en saanut valita.
Mutta kaikkia valintoja minulta ei viety.
En saanut valita, mitä lapselleni tapahtui. Mutta saan valita, mitä teen omalla elämälläni menetyksestä huolimatta. En saanut valita mukanani kulkevaa surua ja pohjatonta ikävää. Mutta saan valita, mitä muuta elämässäni on. En saanut valita pimeyttä, joka on ympärilläni. Mutta saan valita, näenkö myös valoa ja elämän kaikkia värejä.
Kyllä, oman lapsen menetys on suru, jota suurempaa tuskin on. Siitä huolimatta kieltäydyn vajoamasta synkkään pimeyteen. Taistelen vastaan, kun haluaisin vain unohtua varjoihin. Joka aamu muistutan itseäni siitä, että elämässä voi samanaikaisesti kärsiä ja kokea onnen hetkiä. Joka ilta surusta ja ikävästä huolimatta mietin, mistä asioista voin tuntea iloa ja kiitollisuutta.
Jopa suurimman surun ja päättymättömän kaipauksen äärellä elämässä on muutakin. Ja minä haluan valita elämän, jossa kaikkein pahimmankin keskellä voi nähdä hyvää ja kaunista.
On hyvin tavallista, että varoitusmerkkejä kuullaan, nähdään ja tunnetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa narsistisen/epäterveen ihmissuhteen alussa ja yhtä yleistä on myös se, että näitä varoitusmerkkejä ohitetaan tai selitellään (itselle tai muille) parhain päin.
Jos ihmiskunta olisi koko sen olemassaolon ajan asettanut rajan heti ensimmäisten varomerkkien ilmestyessä olisi meitä täällä maailmassa paljon paljon vähemmän.
On siis ollut hyvin tarpeellista koko ihmislajille sen säilyvyyden ja jatkuvuuden kannalta, ettemme ole aina nähneet, varsinkaan niitä kaikkia huonoimpia puolia heti aluksi.
Toivon tämän tiedon antavan helpotuksen tunnetta kaikille niille, jotka syyllistävät ja moittivat itseä siitä, että: ”Miksi olin niin tyhmä, etten tajunnut mitä tapahtuu, tai kuunnellut itseäni?”
Tulevaisuutesi varalle toivon, että näiden alla olevien ”punaisten lippujen” äärelle pysähtyminen auttaa karsimaan lähisuhteista pois ne ihmiset, jotka eivät halua muuta kuin hyötyä itselleen muiden ihmisten kustannuksella ja kaltoinkohtelulla.
1. Salamarakastuminen ja ”liian nopea” eteneminen suhteessa.
Narsistinen rajattomuus ja pyrkimys kontrolloida ja omistaa toinen voivat näkyä suhteen alussa hyvin nopealla ja intensiivisellä halulla sitoutua, ylenpalttisilla huomionosoituksilla, lahjonnalla, sekä toisen yksityisyyden ja toisen oman ajan ohittamisella.
2. Kun intuitiosi kertoo, että ”jokin ei tunnu olevan kohdillaan” – pysähdy!
Keho on viisas ja jatkuvassa yhteydessä mieleesi. Keho tuntee ja kertoo yleensä ensimmäisenä, jos jokin ei tunnu olevan kohdallaan.
Keho voi viestiä aavistamastaan vaarasta esimerkiksi ylenpalttisella jännityksellä (jonka saatamme sekoittaa suureen ihastumiseen) tai painon tunteena esimerkiksi vatsassa, rintakehän alueella tai kurkussa tai jonain muina erilaisina kiputuntemuksina.
3. Hän loukkaantuu ja suuttuu asioista, joita ei ole tarkoitettu loukkauksiksi tai suututtamaan.
Impulsiivinen ja arvaamaton käyttäytyminen, sekä toisen ihmisen sanojen, eleiden, ilmeiden, sekä tekojen tahaton ja/tai tahallinen väärintulkinta on osa narsistista problematiikkaa. Tämä tuo väistämättä vaikeita ongelmia ihmissuhteisiin.
4. Patologinen valehtelu ja vastuun välttely.
Narsistisen ihmisen/narsistin sanotaan kykenevän puhumaan vaikka mustan valkoiseksi välittämättä siitä onko asia totta vai ei, kunhan vale palvelee häntä itseään.
Narsismiin liittyvän korostuneen itsekeskeisyyden, sekä oikeutuksenkin tunteen vuoksi omatunto ei soimaa valehtelijaa, eikä hän siksi koe itse tehneensä mitään väärää.
5. Hänellä on vähän ystäviä ja paljon rikkoutuneita ja omituisen kuuloisia ihmissuhteita taustalla ja hän väittää entisten kumppaneiden olevan ”hulluja”.
Narsistinen problematiikka tulee aina jossain vaiheessa esiin ja tämän vuoksi narsistisilla ihmisillä/narsisteilla on takana yleensä paljon rikkoutuneita ihmissuhteita niin ystävien, perheen, sukulaisten, kuin työpaikkojenkin parissa.
Entisen kumppanin haukkuminen täysin ”hulluksi” on usein manipuloivaa pyrkimystä saada uusi kumppani pois entisen kumppanin läheltä, jotta uusi kumppani ei tulisi tietoiseksi narsistisesta käyttäytymisestä.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Miten alhainen ferritiini vaikuttaa ihmiseen? Millaisia oireita alhaisesta ferritiinistä voi tulla? Miten alhaista ferritiiniä voi hoitaa?
Raudanpuutos ja siihen liittyvän alhaisen ferritiinin oireet aiheuttavat monille epämiellyttäviä ja usein myös moninaisia oireita. Samalla kun oireet saattavat lamaannuttaa elämää, raudanpuutoksen hoitaminen aiheuttaa hämmennystä ja epätietoisuutta.
Hidasta elämää -lukijat saivat jättää toukokuussa 2022 dosentti Esa Sopille mieltään askarruttavia kysymyksiä raudanpuutteesta ja sen hoidosta. Kysymyksiä tuli miltei 500. Tässä artikkelissa Esa Soppi vastaa yleisimpiin kysymyksiin.
Lähtötilanteessa
Miksi lääkärit eivät tunnista/tunnusta alhaisen ferritiinin merkitystä ihmiselle?
”Ferritiinin merkitys raudanpuutteen diagnostiikassa on ollut tunnettu jo 50 vuotta. Se on kirjattu kaikkiin alan englanninkielisiin käsikirjoihin, joten on täysin käsittämätöntä, ettei parasta raudanpuutteen osoituksen mittaria käytetä.
On kuitenkin muistettava, että ferritiini on monimutkainen molekyyli, jonka määrittäminen ja tulosten tulkinta ei ole välttämättä helppoa. Suomessa on käytössä useiden valmistajien menetelmiä ferritiinin määrittämiseksi, eivätkä kaikki menetelmät anna samoja tuloksia.
Ferritiiniarvo voi myös nousta infektioiden ja ja kudosvaurioiden yhteydessä. Yleisin virheellisesti korkean ferritiininarvon syy on rasvamaksa.”
Miksi ferritiinin viitearvo-raja on kovin alhainen?
”Toisin kuin esim. natriumin ja kaliumin määritysten kohdalla, jossa viitearvot ja normaaliuden rajat ovat identtiset, ferritiinin viitearvoilla on varsin vähän tekemistä ”normaaliuden” kanssa. Esimerkiksi vuodenvaihteen 2021-22 tienoilla ferritiinin määritysmenetelmä vaihtui monissa laboratorioissa, ja sen myötä mittausten tulostasot nousivat 25-35 prosenttia aikaisemmasta, mutta laboratorioiden ilmoittamat viitearvot pysyivät entisellään.
Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuen nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että jos oireisella potilaalla on ferritiiniarvo pienempi kuin 30 μg/L, hänellä on raudanpuute – hemoglobiiniarvosta riippumatta.
Potilas voi kuitenkin olla raudanpuutteinen paljon korkeammillakin ferritiiniarvoilla.”
Mistä johtuu matala ferritiini, vaikka hemoglobiini olisi hyvä?
”Verta (rautaa) menetettäessä rauta häviää varastoista aina ensin (eli ferritiiniarvo pienenee) ja vasta sen jälkeen laskee hemoglobiini, mutta usein huomattavassakin raudanpuutteessa hemoglobiini laskee vain vähän eikä välttämättä saavuta lainkaan anemiarajaa (anemian raja-arvot aikuisella, WHO:n määritelmä: miehet alle 130 g/L ja naiset alle120 g/L).”
Rautavalmisteiden käyttö ja annostus
Miksi rautaa ei saa ottaa ominpäin ilman lääkärissä käyntiä? Mitä haittoja siitä on?
”Raudanpuutteeseen on aina jokin syy, ja se on selvitettävä lääkärin toimesta. Tästä syystä omatoimista raudankäyttöä ilman lääkärin valvontaa ei voi suositella. Omatoiminen raudankäyttö voi peittää vakavankin sairauden sekä viivästyttää ja vaikeuttaa diagnoosia ja raudanpuutteen hoitoa.”
Paljonko rautaa saa ottaa päivässä enimmillään?
”Suun kautta rautaa otettaessa suolistohaittavaikutukset lisääntyvät rauta-annoksen noustessa. Maksimiannos rautaa on 4-5 mg/kg, eli aikuisella käytännössä 400 mg jaettuna useaan annokseen.
Kuitenkin vain 10-20 prosenttia potilasta sietää tällaista annosta. Aina kuitenkaan tällainenkaan annos ei korjaa raudanpuutetta.
Kun annos on alle 200 mg päivässä, vähenee hoidon teho oleellisesti.”
Onko liiallisesta raudan syönnistä haittaa?
”Raudan käyttämien ei nosta hemoglobiiniarvoa sen tason yläpuolelle, mikä on kunkin yksilön perimän määräämä.
Lisäravinteita ei ilman lääkärin määrästä voi suositella, koska ne sisältävät raudan lisäksi muita potentiaalisesti haitallisia aineita, jos niitä nautitaan suurina annoksina.””
Kuinka ylös ferritiiniarvo kannattaa lisäravinteilla nostaa? Mikä olisi keholle ferritiinin optimiarvo?
”Sama ferritiiniarvo eri henkilöillä ei välttämättä tarkoita samaa rautatasapainoa. Raudanpuutetta korjattaessa tavoitteena on oireettomuus, ja sitten havainnoidaan, millä ferritiiniarvolla tämä saavutetaan.
Kun raudanpuute on korjattu ja raudanpuutteen kehittymisen syy on eliminoitu, voidaan potilasta seurata muutaman kerran kahden vuoden ajan rautahoidon lopettamisen jälkeen.”
Imeytyminen
Mikä rautatuote imeytyy parhaiten?
”Raudanpuute heikentää raudan imeytymistä, ja lisäksi raudan imeytyminen on yksilöllistä. Jos potilas saa rautavalmisteista suolistosoireita, ei useinkaan päästä hoidossa tavoiteannokseen eikä näin hoitotavoitteeseen. Rautavalmisteet voivat erota siedettävyydeltään tosistaan ja usein kannattaa vaihtaa valmistetta hoitotavoitteeseen pääsemiseksi.”
Estääkö jokin raudan imeytymistä? Mikä auttaa parhaiten raudan imeytymistä?
”Rauta imeytyy parhaiten, kun se otetaan tyhjään mahaan. Kalkkivalmisteet ja maitotuotteet estävät tehokkaasti rautavalmisteiden imeytymistä, ja niiden välin olisi hyvä olla vähintään kaksi tuntia – mieluummin kauemmin. Myös kahvi ja tee sekä fytaatteja ja tanniineja sisältävät ravintoaineet estävät raudan imeytymistä.
C-vitamiini parantaa imeytymistä.”
Kuinka paljon suolistosairaudet vaikuttavat raudan imeytymiseen ja rauta-arvoihin?
”Koska rauta imeytyy ohutsuolen alkuosasta (ei esim. suun limakalvolta),
hapoton maha ja pitkä happosalpaajien käyttö vähentävät raudan imeytymistä.
Myös aktiivinen keliakia vähentää raudan imeytymistä, ja diagnoosivaiheessa huomattava osa keliaakikoista on raudanpuutteisia.
Lisäksi haavaiseen paksusuolentulehdukseen liittyy usein krooninen veren menetys, ja siksi potilaat – samoin kuin Crohnin tautia sairastavat – ovat usein raudanpuutteisia.”
Kuinka nopeasti ferritiiniarvo lähtee kohoamaan rautavalmisteiden aloituksen jälkeen? Kuinka pitkään rautaa tulee käyttää ferritiinin nostamiseksi ennen verikoekontrollia?
”Kun rautahoito aloitetaan, korjautuu ensin hemoglobiini, ja vasta sitten rautaa alkaa kertyä varastoon – eli ferritiiniarvo nousee. Ensimmäinen verenkuva ja ferritiinimääritys on tilanteesta riippuen 1-3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta.
Lähtötilanteesta riippuen kun rauta-annos on riittävä, hoitovaste saavutetaan tavanomaisissa tapauksissa (raudanpuutteen kesto alle 5-10 vuotta) yleensä vuoteen mennessä hoidon aloittamisesta, jos raudanpuutteen syy (yleisin runsaat kuukautiset) on saatu eliminoitua.
Ongelmatapauksissa kuukautisvuodon määrä kannata mitata käyttämällä kuppia tai punnitsemalla siteet: 1g = n. 1 ml = n. 0.5 mg rautaa. Runsaiden kuukautisen rajana käytetään 80 ml vuotoa mikä vastaa n. 40 mg rautaa.”
Vaikutus terveyteen ja kehon hyvinvointiin
Mitkä ovat ferritiinin alhaisuudesta kärsivän yleisimmät oireet?
”Rautaa tarvitaan hemoglobiinin ja myoglobiinin rakennusaineen lisäksi n. 100-200 entsyymivalkuaisen toiminnassa, jotka vaikuttavat lihasten ja sydämen toimintaan sekä mm.energia-aineenvaihduntaan, aivojen ja hermoimpulssien toimintaan. Tästä syystä raudanpuutteen oireet voivat olla ja ovat hyvin monimuotoisia. Yleisimpiä raudanpuutteen oireita ovat mm.:
väsymys
aivosumu
muistin heikkous
hengenahdistus
päänsärky
aloitekyvyttömyys
suorituskyvyn aleneminen
alavireys ja masennus
lihas- ja nivelkivut
lihasjumit (hartia, selkä, alaraajat)
sydämen tykytys*
rytmihäiriöt
kuiva iho ja hiusten lähteminen
IBS-tyyppiset suolisto-oireet
Esimerkki oirelistasta: Hyvin yleinen oire, *sydämen nopealyöntisyys, on useimmiten raudanpuutteesta johtuva (kun kilpirauhasen liikatoiminta on poissuljettu) eikä koskaan ”betasalpaajan puutostauti”.”
Onko vaihdevuosilla vaikutusta ferritiiniin?
”Kun kuukautiset loppuvat, ferritiiniarvo nousee hitaasti vuosien kuluessa ja yksilökohtaisesti.”
Voiko raudanpuute vaikuttaa kilpirauhasen toimintaan?
Tyreoideaperoksidaasientsyymi (TPO) on raudasta riippuvainen entsyymi, ja tästä syystä raudanpuutteessa voi kilpirauhashormonien tuotanto häiriintyä ja TSH voi nousta jopa viitealueen ylärajan yläpuolelle ja johtaa usein virheellisesti kilpirauhashormonin (tai T3-lääkkeen) aloitukseen.
Usein kilpirauhaslääkitys parantaa potilaan oireita, mutta sen vaikutus häviää vähitellen. Lääkityksen vaikutus saattaa palautua taas uudelleen kilpirauhaslääkkeen annosta nostettaessa. Oikean hoidon aloittaminen voi viivästyä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja olla silloin erittäin haasteellista.”
Lapset ja raudanpuute
Voiko lapsillani olla raudanpuute ”perittynä”, jos olin tietämättäni raudanpuutteinen raskaus- ja imetysaikana?
”Jos äiti on ollut raskauden loppuvaiheessa riittävän raudanpuutteinen, on mahdollista, että lapsi on syntyessään raudanpuutteinen. Joskus ääritapauksessa tämä tulee ilmi aikaisin siten, että lapselle kehittyy muutaman kuukauden ikäisenä anemia.
Raudanpuute syntymästä asti on yleinen raudanpuutteen syy. Mitä pitempään raudanpuute on kestänyt, sitä vaikeampaa sen korjaaminen ja oireettomuuden saavuttaminen on.”
Minkä ikäisenä lapselta voi ottaa ferritiinin, kun ymmärtääkseni lapsilla luvut ovat eri kuin aikuisilla – esimerkiksi kun mitataan verenpaine, se ei ole samanlainen kuin aikuisilla? Mikä on lapselle hyvä ferritiiniarvo?
”Normaalisti syntyvän lapsen ferritiini ja hemoglobiini ovat korkeat, jotka luonto on tarkoittanut varmistamaan raudan riittävyyden nopean kasvun tarpeisiin parin ensimmäisen elinvuoden aikana.
Lapsilla ferritiiniarvo on tavallisesti 2-3 vuoden iässä keskimäärin n. 20 μg/L, joten pikkulapsilla ferritiinin käyttö raudanpuutteen havaitsemisessa on haasteellista. Tällöin raudanpuutetta voi epäillä ferritiinin ollessa alle 15 μg/L ja jos potilaalla on siihen sopivia oireita. Tällaisia voivat olla mm. jaksamattomuus, kömpelyys, rauhattomuus, iho-oireet, päänsärky, käytös- ja unihäiriöt.
Myöhemmällä iällä jos ferritiiniarvo on alle 30 μg/L ja potilaalla on oireita, merkitsee se raudanpuutetta. Oireina voi olla esimerkiksi ADHD-tyyppisiä oireita sekä koulunkäynti- ja oppimisvaikeuksia. Oireet alkavat muistuttaa aikuisiän oireita.
Usein oireet alkavat murrosiässä, kun kasvupyrähdyksen, ja tytöillä kuukautisten alkamisen, myötä raudan tarve voimakkaasti lisääntyy. On kuitenkin mahdollista, että raudanpuutteinen henkilö säilyy vähäoireisena vuosia tai jopa vuosikymmeniä.”
Lisätietoja raudanpuutteesta kirjasta Soppi, Esa: Rauta on kova aine (M.I.T. Consulting Oy 2020). Kirjan löydät TÄÄLTÄ.
Erityisherkkä ja seksi – syvällisiä mahdollisuuksia
Kaikki ihmiset voivat kokea seksin uskomattoman syvällisellä tavalla. Seksi on upea nautinto ja mahdollisuus rentoutua, olla läsnä, vapautua mielen kahleista ja avautua rakkaudelle. Erityisherkkä ihminen kokee tyypillisesti asiat hyvin hienopiirteisesti, mikä vaikuttaa myös hänen kokemukseensa seksistä.
Jokaisen ihmisen kokemus on erilainen, ja jokaisen erityisherkän kokemus on keskenään erilainen. Olen kirjannut tähän joitakin asioita, jotka saattavat näkyä erityisherkän seksielämässä. Ne saattavat tietysti näkyä myös kenen tahansa muun seksielämässä.
Tuntoherkkyys
Erityisherkkä tuntee kosketuksen vivahteet sekä fyysisesti että emotionaalisesti. Vääränlainen kosketus tuntuu kenestä tahansa pahalta, mutta erityisherkkä on sille erityisen sensitiivinen.
Miten sitten koskettaa ”oikein”? Se on oikeastaan erittäin helppoa: kun ihminen on läsnä, hän koskettaa aina ”oikein”. Tämä johtuu siitä, että silloin hän ei toteuta mitään mielikuvia eikä kosketa esimerkiksi tavan vuoksi, vaan hän antaa asioiden tapahtua luontevasti ja sydäntään kuunnellen.
Silloin kosketus tuntuu mahtavalta ja oikealta kummastakin, ja se on rentoa. Ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta, vaan välittää aitoja tunteitaan. Se riittää, se puhuttelee, ja se kiihottaa.
Yksityiskohdat ja vivahteet
Erityisherkkä tuntee, näkee, haistaa, maistaa ja kuulee asiat vivahteikkaasti ja tarkasti. Pienetkin aistimukset puhuttelevat häntä syvästi. Älä pelästy – kaiken ei silti tarvitse olla täydellistä! Erityisherkän aistimuksia ja tuntemuksia voi voimistaa hyvin pienilläkin eleillä. Kaunis katse voi herättää hänessä voimakkaita tuntemuksia. Pienet, helpot asiat ovat mahtavia mahdollisuuksia tuoda esiin tunteita, viestiä rakkautta sekä tietysti lisätä nautintoa.
Vapaus vain olla
Suorittaminen on suoja, jonka erityisherkkä joskus vetää päälleen, jotta hän pystyisi toimimaan arjessaan eikä jäisi tunnelmoimaan liikaa. Se voi olla joissain tilanteissa oikein hyvä taktiikka. Suorittamisen suojan saa kuitenkin riisua ja levätä, ja niin pitääkin tehdä, jottei jää roolinsa vangiksi ja taakse piiloon. Tämä onnistuu parhaiten tilanteessa, jossa vallitsee lämmin ja luottamuksellinen ilmapiiri.
Seksi on mahdollisuus rentoutua ja olla vain oma itsensä. Moni mieltää seksin tekemiseksi, jossa pitää olla skarppina ja miettiä seuraavaa siirtoaan. Nämä ajatukset voi unohtaa täysin ja uppoutua nauttimaan aistimuksista vailla suunnitelmaa.
Erityisherkälle on luontevaa pysähtyä nauttimaan ja tunnustelemaan, mikä on loistava vahvuus ja lääke suorittamista vastaan. Seksissä suorittamisesta luopuminen on erityisen ihanaa, sillä nautinto saa vain viedä mukanaan, ja kaikki ajatukset tippuvat pois.
Tunteiden syvyys
Kaunis tunne kolahtaa erityisherkälle todella syvälle. Hän pysähtyy niiden äärelle ja paneutuu niihin kunnolla. Toki herkkiin tunteisiin uppoutuminen ei aina ole helppoa, varsinkaan jos ne aiheuttavat tunnekuohuja. Esimerkiksi itkemistä pyydellään yhä helposti anteeksi, vaikka se onkin kaunis tapa purkaa syviä tunteita. Syvät ja herkät tunteet pelottavat monia ihmisiä, joten on valtava voimavara uskaltaa sukeltaa niihin ja todella kokea ne.
Kahvinvalmistusta voidaan pitää jo pyhänä osana päivittäistä aamurutiinia miljoonien ihmisten keskuudessa ympäri maailmaa. Kahvinjuojia ja kahvinjuontiin liittyviä perinteitä on lukuisia, kuten myös valmistustapoja. Ei ole mikään salaisuus, että meille suomalaisille tiputettu tai suodatinkahvi on suosituin valinta. Jotkut ovat vakiinnuttaneet oman tapansa valmistaa täydellinen kupillinen kahvia, kun taas toiset saattavat vielä haluta tutkia eri vaihtoehtoja tai etsiä käteviä vinkkejä tehostamaan jo hyväksi todettua menetelmää. Tässä artikkelissa kerromme lisää tärkeimmistä suodatinkahviin liittyvistä aiheista – valmistusmenetelmistä, suodattimista ja pavuista.
Haudutusmenetelmän valinta: Manuaalinen vai Automaattinen?
Suodatinkahvia voi valmistaa yleisesti ottaen kahdella eri tavalla – manuaalisesti, esimerkiksi V60- tai Chemex-työkaluilla tai automaattisesti, esimerkiksi klassikon maineen saavuttaneella Moccamaster-keittimellä, mikä onkin paljon kätevämpi vaihtoehto, jos haluat valmistaa suuria määriä kahvia. Miten valita itselle sopiva vaihtoehto? Pidä mielessä tekijät, kuten aika ja vaiva, jonka olet valmis käyttämään kahvisi valmistukseen sekä se, kuinka monelle kahvia on tarkoitus keittää. Ota lisäksi huomioon haluatko juoda kahvisi heti tai vai siemailla sitä hiljalleen päivän mittaan? Kun olet löytänyt vastaukset kaikkiin näihin kysymyksiin, löydät myös itsellesi parhaiten sopivan menetelmän. Manuaalisesti tapahtuva kahvinvalmistus vaatii seisoskelua keittimen ääressä ja aktiivista osallistumista prosessiin, erityisesti kaatovaiheessa. Kuvittele tämä tilanne – kaadat vettä varovasti keittimestä paperisuodattimen läpi samalla varmistaen, että vesi on juuri tietyssä lämpötilassa. Käytät lisäksi hyväksi todettuja kaatoliikkeitä ja menetelmiä kaataessasi kuumaa vettä, jotta varmistut uuttoprosessin moitteettomasta lopputuloksesta. Jos tämä kuulostaa liian suurelta vaivalta, voit jättää suurimman osan työstä kahvinkeittimen huolehdittavaksi, joka tekee kaikkein puuduttavammat työvaiheet puolestasi. Voit toimia haudutusprosessin päällikkönä ja napsauttaa muutamaa painiketta määrittääksesi, keitetäänkö kahvia kahdelle hengelle vai koko perheelle ja vieraille tai voit jopa päättää asettaa keittimen pitämään kahvia valmiiksi lämpimänä.
Kiinnitä huomiota paperisuodattimiin
Suodattimen käyttö on ehdoton osa kahvinkeittoprosessia. Se saattaa vaikuttaa vain turhalta ohuelta paperisuikaleelta, mutta on itse asiassa keskeinen osa onnistuneen kahvikupillisen valmistusta. Ennen saksalaisen kotiäidin Melitta Bentzin suurta saavutusta, eli paperisuodattimen keksimistä, ihmiset käyttivät muita suodattimia, kuten esimerkiksi pellavakankaita estääkseen jauhon sekoittumista kahvin sekaan. Bentz keksi idean paperisuodattimen käytöstä, kun hän sai tarpeekseen kitkerästä mausta, joka syntyi kahvin ollessa pidempään kosketuksissa kuuman veden kanssa pellavakankaiden käyttämisestä johtuen. Tosiasia on, että paperisuodattimen ansiosta pystymme nyt pitämään kahvin poissa suodattimesta liiallisia aikoja ja valutamme sitä jauhojen läpi vain niin kauan, kun on tarpeellista hyvän maun saavuttamiseksi. On tärkeää käyttää laadukkaita paperisuodattimia, sillä ne ovat juuri oikeanlaisia tiheydeltään ja vahvuudeltaan, jotta ne eivät hajoa heti kostuttuaan ja pitävät jauhon kunnolla pesässään. Kiinnitä myös huomiota paperisuodattimen kokoon, koska kahvinkeittimestä riippuen voidaan tarvita erikokoisia suodattimia. Liian suuri tai pieni suodatin voi olla hankaloittava tekijä, tai vielä pahempaa – pilata koko haudutuksen. Useimmat kahvinkeitinvalmistajat valmistavat omia merkkisuodattimiaan, jotka sopivat täydellisesti erityyppisiin malleihin. Saatat myös juuttua pähkäilemään tehdessäsi valintaa valkaistun tai valkaisemattoman suodattimen välillä, mutta tosiasia on, että sillä ei ole juurikaan vaikutusta maun kannalta. On suositeltavaa valuttaa vettä suodattimen läpi ennen keittämistä, kumpaa tahansa mallia käytätkään, jotta kahviin ei tule paperista makua. Muista kuitenkin, että jos käytät valkaistua suodatinta ja se vahingossa repeää, siitä voi irrota palasia kahvin sekaan, jolloin kahviin saataa erittyä epämiellyttävää valkaisuaineiden ja kemikaalien makua. Valkaistut suodattimet eivät tämän lisäksi ole kovin ympäristöystävällisiä.
Miten valita paras kahvi suodatinvalmistukseen?
Kahvi voi maistua valmistustavasta riippuen hieman erilaiselta – kokeile suodatinmenetelmää samoilla pavuilla mitä käytät espressokeittimessäsi ja huomaat nopeasti, että kahvit ovat kuin eri maailmoista. Tämän vuoksi monet kahvilat ja kahvimyymälät merkitsevät kahvinsa valmistustavan mukaan, varsinkin jos ostat ne jo valmiiksi jauhettuina. Jauhaminen onkin avainasemassa, sillä kahvijauhon on oltava karkeudeltaan tietyntyyppistä, jotta käytettävä valmistusmenetelmä tuo kahvin parhaat maut esille. Valitse suodatinkahvillesi keskijauhatus- tai karkea jauhatusaste. Pienempikokoiset purut mahdollistavat veden valumisen kahvin läpi hitaasti pidentäen uuttoprosessia, jolloin saat kahvipavuistasi uutettua enemmän makua. Koska suodatinkahvin valmistuksessa ei käytetä painetta, on aika ratkaisevassa roolissa. Olethan kuitenkin varovainen, sillä liian karkeaksi jätetty kahvi maistuu herkästi liian laimealta, koska kuuma vesi valuu jauhon läpi yksinkertaisesti liian nopeasti. Liian hienoksi jauhettu kahvi voi puolestaan luoda hieman kitkerämmän lopputuloksen, koska kahvi seisoo liian pitkään suodattimessa (ollen myös vahvempaa!). Karvasta makua esiintyy enemmän tummemmilla paahtoasteilla, sillä suodatinkahvin valmistus kestää yleensä kauemmin kuin espresson (4-6 minuuttia vs. 20-30 sekuntia). Tämän vuoksi tummemmat kahvit, joissa voi olla jo valmiiksi karvaita vivahteita, voivat maistua erityisen vahvoilta . Kultainen keskitie on nimensä mukaisesti kahvi, joka on keskijauhettu ja jonka paahtoaste on kevyt- tai keskipaahto. On myös hyvä tietää, että kahvin ja veden suhteen tulisi olla; noin 60 grammaa kahvia litrassa makeaa vettä. Määrää voi säätää omien tottumusten mukaisesti.
Lopuksi voidaan todeta, että kannattaa miettiä tarkasti ennen seuraavaa keittohetkeä, mikä valmistusmenetelmä on juuri sinulle oikea. Muista valita oikeantyyppinen paperisuodatin, hankkia pussillinen tuoreita papuja ja jauhaa ne käyttötarkoituksen mukaan, niin saat aina palkinnoksi kupillisen täydellistä kuumaa suodatinkahvia.
Kirjoittaja Mariella Hakola, Keski-Pohjanmaalta kotoisin oleva herkkäsieluinen ja syvällinen elämän pohdiskelija sekä @pilvenhattaraa runotilin takana kirjoitteleva nainen. Teksteilläni tahdon jakaa valoa sekä rohkaista muita kohtaamaan oman itsensä sellaisenaan, heikkona ja heiveröisenä. Kun opettelee tuntemaan itsensä, siitä alkaa elämän mittainen matka kohti eheämpää ja aidompaa minuutta.
Tiesithän että sinun ei tarvitse muovautua toisten odotusten mukaisesti, vaan saat käyttää kaiken rohkeutesi ollaksesi aivan oma itsesi. Sillä sinulla, minulla ja meillä kaikilla on oikeus ottaa oma tilamme, ei meidän tarkoituksena ole pienentää itseämme vain sopeutuaksemme toisten muotteihin.
Muistathan, että kenelläkään tässä maailmassa ei ole oikeutta määritellä sitä miten tulisi elää. Ei se ole itsekkyyttä kun opettelee suojaamaan omaa tilaansa. Vaan se on tärkeimpiä taitoja mitä elämässä meidän jokaisen tulisikin oppia pärjätäksemme ihmissuhteissa.
Emme ole syntyneet tänne miellyttämään tai täyttämään muiden tarpeita vaan löytämään nimenomaan oman sisäisen äänemme sekä aidon minuutemme, sellaisen minuuden joka ei ole riippuvainen muista.
Tässä maailmassa meillä jokaisella on oma tapansa kasvaa mittaansa. Sekä mahdollisuus loistaa kirkkaana ja yhtä arvokkaana kuin kuka tahansa muukin.
7 muistutusta sinulle, joka opettelet rajojasi ja ymmärtämään arvoasi
Se ei ole itsekkyyttä tai ylpeyttä suojella rajojaan. Rajojen vetäminen on itsensä suojelemista ja arvostamista.
Sinä et ole vastuussa muiden tavoista toimia vaan kannat vastuun vain omista toimistasi, siihen päättyy rajasi.
Sinun ei tarvitse ottaa taakkaa omille harteillesi toisten harteilta
Sinun ei tarvitse selitellä tapojasi toimia tietyissä tilanteissa
Sinun ei tarvitse hyväksyä sellaisia tilanteita, jotka aiheuttavat sinulle kärsimystä ja arvottomuuden tunnetta
Olet yhtä arvokas kuin muutkin ja sinulla on merkitys tässä maailmassa
Arvosta itseäsi tarpeeksi paljon että uskallat nousta pimennosta, vetää rajasi ja tunnistaa oman arvosi
Rajojen vetämisessä on kyse siitä mistä minä itse alan ja mihin minä päätyn, mitä minä voin vastaanottaa ja mikä on jo minulle liikaa. Kun vetää oman rajansa, opettaa samalla myös muille että niiden yli ei enää kävellä. Ilman rajojen vetämistä saattaa tällöin ajautua ihmissuhteissa väärinkäytön ja kaltoinkohdellun uhriksi.
Ne jotka ovat tottuneet siihen, että sinulla ei ole rajoja, saattavat alkuun kavahtaa rajojesi asettamista. Älä säikähdä, vaan rohkeasti jatka eteenpäin määrätietoisena omaa tilaasi suojellen. Muista, että sinä et ole vastuussa heistä.
On tärkeää uskaltaa olla lujasti lempeä, kun kyse on sinusta ja rajoistasi.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Nina Kauppinen on perhepsykoterapeutti, tunnekeskeinen paripsykoterapeutti ja perheneuvoja
Ahdistus voi katkaista parisuhteessa yhteyden, kun ahdistunut sulkeutuu eikä halua puhua. Mistä tunnistaa, että puoliso voi olla ahdistunut? Ja mitä sille voi tehdä? Voiko yhteyden palauttaa, vaikka toinen ei näytä sitä haluavan?
Ahdistuneen ihmisen olotila vaikuttaa luonnollisesti parisuhteeseen ja myös koko perhe-elämään. Ahdistusta ei harjoittamassani tunnekeskeisessä pariterapiassa määritellä varsinaiseksi tunteeksi. Ahdistus on ikään kuin hätätila siitä, että ei saa yhteyttä toiseen. Se on usein selittämätön olotila, signaali jostain tärkeästä, jonka vallatessa ei tiedä, mikä tarkalleen ahdistaa, eikä saa kiinni siihen liittyvästä pinnan alla olevasta tunteesta.
Näin tunnistat ahdistusta puolisossasi:
1. Kaikki tuntuu koko ajan olevan huonosti
Ahdistuneen maailma kuulostaa ulospäin negatiiviselta ja toivottomalta. Ikään kuin kaikki olisi koko ajan huonosti eikä tulevaisuudessa olisi paljonkaan toivoa. Puolison ahdistus voi näkyä esimerkiksi jatkuvina katastrofiajatuksiana, levottomuutena, toivottomuutena, paniikkina muutoksesta tai jatkuvana huolien märehtimisenä.
Lohdun sanoja puolisolle: Ahdistunut puoliso ei ole muuttunut negatiiviseksi ihmiseksi, vaan ahdistuksen kokemus värittää hänen tapaansa katsoa asioita. Kun ahdistus helpottaa, myös toiveikkuus palautuu.
2. Ahdistunut saattaa jähmettyä eikä pysty edes puhumaan
Pariterapiassa käydään usein läpi ristiriitatilanteita, joissa ahdistus ilmenee akuutisti. Ahdistuneesta saattaa tuntua, että tilanteesta on yksinkertaisesti pakko päästä pois. Vaikeasta asiasta keskusteltaessa puoliso voi lamaantua, jähmettyä, Ihminen ikään kuin poistuu itsestään. Hän ei pysty tekemään mitään, pää on ihan tyhjä tai ei saa sanottua mitä haluaa.
Lohdun sanoja puolisolle: Ahdistunut puoliso ei halua pois tilanteesta, koska rakkaus olisi loppunut. Ahtauden kokemus voi olla niin akuuttia, että siinä ei välttämättä ole tilaa sanoille, tunteille tai muille ihmisille.
3. Voimakkaat keholliset reaktiot
Ahdistuneelle on tavallista on kiihtyä joko sisäisesti (joka ei aina näy toiselle) tai ulkoisesti. Ahdistus voi aiheuttaa voimakkaita kehollisia reaktioita,esimerkiksi hengitys kiihtyy, sydän tuntuu pamppailevan rinnasta ulos, kivi purista rintaa tai kurkkua ja jopa oksettaa. Hidasta elämää -lukijat ovat kuvailleet ahdistusta näin:
Norsu istuu rinnan päällä.
Henki loppuu -tunne.
Kivi sydämellä, joka estää hengittämästä.
Maailma pienenee, kaikki pyörii itsessä, ei millään näe askelta kauemmaksi, happi loppuu ja kaikki kaatuu päälle.
Ahdistus tuntuu siltä kuin kuolisi.
Lohdun sanoja puolisolle: Keholliset reaktiot ovat normaaleja. Vaikka ne kuulostavat ylitsepääsemättömiltä, ne menevät ajallaan ohi. (ks. jutun lopusta vinkkejä ahdistuksen lievittämiseen.)
4. Ahdistunut haluaa kipua karkuun
Monesti ahdistunut poistuu paikalta suojatakseen itseään ja muita vaikealta tunteelta ja sen aiheuttamilta reaktioilta. Pinnan alla voi olla pelkoa, turvattomuutta ja yksin jäämisen tunteita, joita ei välttämättä edes itse halua kohdata, saati sitten paljastaa toiselle. Se, mikä näkyy pintatasolla puolisolle, on usein suojatunnetta syvemmille tunteille.
Usein paikalta poistuminen ja hiljaisuus on kuitenkin pahinta ahditsuneen puolisolle, ja hän saattaa seurata perässä. Mitä enemmän toinen pyytää vastauksia, sitä enemmän ahdistunut saattaa yrittää paeta. Parisuhde saattaa tuntua paikoin hyvin raskaalta.
Lohdun sanoja puolisolle: On tavallista, että tällaisissa tilanteissa ahdistuneen puoliso on usein neuvoton: Hän ei tiedä, kuinka auttaa puolisoaan. Hän kokee usein tehneensä jo kaikkensa eikä mikään tunnu auttavan. Kun puolisot tunnistavat ja sanoittavat oman tunteensa siitä, että he ovat molemmat esimerkiksi hädissään tai kokevat riittämättömyyttä, tilanne saattaa alkaa rauhoittua ja keskustelu saa aivan uuden tason.
5. Ahdistunut haluaa piilottaa heikkoutensa ja vetäytyy yksinäisyyteen
Joskus ahdistunut osapuoli ei pysty vastaanottamaan kosketuksen kautta tapahtuvaa lohdutusta eikä kestä kysymyksiä. Yksin pärjäämään tottuneen ihmisen on usein vaikea näyttäytyä heikkona jopa puolison eli läheisimmän ihmisensä nähden. Silloin on luonnollista haluta olla yksin, vaikka juuri yhteydessä toiseen ihmiseen on parantava voima.
Lohdun sanoja puolisolle: Puolisolle ahdistus tuntuu usein pelottavana poissaolona tunneyhteydestä, mikä saattaa näkyä monella tavalla: huolena rakkaan ja rakkauden kadottamisesta tai turhautumisesta johtuvana kiukkuna tai närkästymisenä. Kaikkien tunnereaktioiden taustalla on toive yhteydestä toiseen ihmiseen.
Tärkeää:
Puolison ahdistus kannattaa ajatella hätänä. Mitä tekisit hätääntyneelle lapselle? Tilanteessa voi tehdä samoja asioita itsellesi ja puolisollesi.
On hyvä muistaa, että ahdistunut ihminen on aina hädissään. Hän ei ole hiljainen, lamaantunut tai kiihtynyt tahallaan. Hän reagoi näin, koska ei juuri sillä hetkellä muuhun pysty. Erityisen tärkeää ajatus hätätilasta on muistaa silloin, kun puolison puhumattomuus ja synkeä hiljaisuus alkaa ahdistaa itseäkin ja alat reagoida itse voimakkaasti.
Näin ahdistusta voi helpottaa parisuhteessa:
Yksin ollessa…
…kuuntele hengitystäsi: ei tarvitse yrittää hengittää syvään, kunhan kuuntelet.
…istu alas tuolille, laita jalat maahan ja kädet käsinojalle ja hengittele.
…ota jotain painavaa päälle, esim. jokin painavampi tyyny tai kaksi (hernepussityynyn voi askarrella tätä varten) tai painopeitto.
…huomioi, missä ahdistus tuntuu: vatsassa, rinnassa, kurkussa, päässä?
…puhu itsellesi lohduttavasti:
Näitä oloja ja tunteita tulee ja menee.
Minulla ei ole mitään hätää, olen tässä turvassa.
Tämä on pian ohi, minä selviän tästä kuten aiemminkin.
… tee turvapaikka-mielikuvaharjoitus: Mieti jotain ihanaa, rakasta paikkaa, jossa viihdyt ja olet turvassa: Mitä näet ympärillä? Haistatko joitain tuoksuja? Entä ääniä?
Kahden:
Huom! Jos on poistuttava paikalta, on hyvä sopia, koska palaa takaisin ja milloin selvitellään tilannetta rauhassa.
Vinkkejä ahdistuneelle:
Hakeudu puolison kainaloon tai muuten lähelle.
Jos vain pystyt, anna puolison koskettaa: halata, silittää, hieroa.
Kuuntele puolison lohduttavia sanoja: ”Ei ole mitään hätää, minä olen tässä.”
Jos pystyt, lähde liikkeelle esim. kävelemään puolison kanssa tai tekemään pieniä arkiaskareita.
Vinkkejä ahdistuneen puolisolle:
Koeta olla läsnä, vierellä, jos puoliso selkeästi haluaa olla vain yksin. Ole paikalla sinnikkäästi, vaikka se olisi sinulle vaikeaa. Joskus jo läsnäolo riittää. Aina ei tarvitse ratkaista mitään, ei edes puhua mitään.
Rauhoita sanoilla: ”Ei ole hätää, olen tässä.” Ja kysy: ”Voinko jotenkin auttaa sinua?”
Rauhoita kosketuksella, halaa, silitä, hiero hartioita, jos puoliso kestää kosketuksesi.
Matkustakaa yhdessä mielikuvissanne turvapaikkaan: puhu ääneen esim. kesämökin riippukeinusta ja laineiden liplatuksesta.
Kun puoliso pystyy puhumaan, kuuntele, koeta ymmärtää, asettua hänen asemaansa. Kerro, kuinka kurjalta hänen paha olonsa tuntuu sinustakin. Taaskaan ei tarvitse ratkaista mitään, ei ole kiirettä mihinkään.
Kokeilemalla saa selville, mikä toimii juuri sinulle, hänelle – ja teille yhdessä!
Ihmiskuntaa on koeteltu kovin monin tavoin viimeisten vuosien aikana. Itse olen pitkään pohtinut sitä, miksi ulkoisten, oman hallinnan ulkopuolella olevien asioiden lisäksi myös oman henkilökohtaisen elämän tapahtumat ovat olleet viime vuosina poikkeuksellisen kuormittavia.
Jokainen toki kokee asiat ja tapahtumat omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta ehkä silti rohkenen väittää, että esimerkiksi turvattomuuden kokemus on lisääntynyt merkittävästi. Turvattomuus voi syntyä omassa elämässä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Nämä tapahtumat ovat voineet olla yllättäviä, hallitsemattomia elämänmuutoksia, kriisejä tai esimerkiksi jatkuvaa epävarmuutta, kun mihinkään ei voi luottaa tai tukeutua. Toisaalta reagoimme maailman moniin viimeaikaisiin tapahtumiin, kuten sotiin, epävarmoihin talous- ja työllisyysnäkymiin tai epätasa-arvoiseen maailmaan.
Mihin voimme siis luottaa ja tukeutua? Turvattomuudessa on aina kyse myös jonkin tason tuettomuudesta. Voinko luottaa itseeni, oman kehoni sisäiseen kannatteluun? Voinko luottaa siihen, että kehoni on kannateltu, minä olen kannateltu? Voinko luottaa siihen, että äitimaa kannattelee kulkuani täällä maan päällä?
Ehkä sinä et ole tietoisesti kysynyt itseltäsi tämänkaltaisia kysymyksiä, mutta jos turvattomuus on sinulle tuttu tunne, nämä lauseet kysymyksineen saattavat olla kehomielesi kokemus juuri nyt. Vaikka kehosi ei osaa vastata sanoilla, se kertoo turvattomuudesta monin eri tavoin: valmiustilassa olemisena, ollen jatkuvasti jännittynyt, hengityksen pinnallisuutena, jähmettyneisyytenä. Jatkuvina huoliajatuksina ja ajatuskehinä, joiden vuoksi ei saa unta. Erilaisina tunnereaktioina: ahdistuksena, pelkona, suruna, jopa vihana. Moninaisina selviytymiskeinoina: vaativuutena itseä ja muita kohtaan, jatkuvana suorittamisen tarpeena, riippuvuuksina, lamaantumisena, voimattomuutena, toivottomuuden tai keinottomuuden kokemuksina.
Miltä tuntuisi antaa itselle lupa istahtaa pieneksi hetkeksi kuuntelemaan sitä, mitkä asiat itsessä kertovat viime aikojen turvattomuudesta? Mitä on tapahtunut kehosi tasolla, entä tunteiden ja ajatusten? Miten olet näiden seurauksena toiminut ja reagoinut?
Mitä huomaatkin, voit kokeilla seuraavia keinoja, olisiko joistakin näistä apua turvattomuuden tunteen kanssa elämiseen. Korostankin nimenomaan tätä: on täysin luonnollista kokea turvattomuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Silti keholle ja mielelle on mahdollista antaa ajoittaista lepoa, jotta jatkuvasta pelosta ja jännityksestä ei tulisi meille uusi normaali.
Elämä ei siis ole joko-tai; täynnä turvattomuutta tai täynnä ruusunpunaista luottamusta. Elämä toki on joskus tätä, mutta kaikki ääripäiden välissä olevakin on elämää ja tähän koko olemisen kirjoon meidän on hyvä tutustua. Kun koemme elämisen kaikki olot ja tasot sellaisina kuin ne ovat ja opimme vähitellen säätelemään voimakkaimpia tilojamme eli helpottamaan oloamme ainakin hetkellisesti, luottamuksemme lisääntyy jo tämän seurauksena. Pelkäänkö pelkoakin, vai voisinko löytää vaihtoehtoja jatkuvaan turvattomuuden tunteeseen?
Tutustu pienin askelin kehosi tuntemuksiin ja löydä turva kehostasi
Tietoinen jännittäminen. Vaikka tämä voi tuntua oudolta, tietoinen jännittäminen voi helpottaa turvattomuuden kokemusta. On nimittäin eri asia jännittää tiettyjä lihaksia tietoisesti ja tuoda tällä tavoin hallintaa haastavaan tilanteeseen kuin ajautua hallitsemattomasti jännitystiloihin, jota ei välttämättä edes huomaa tapahtuvan.
Stressaavassa tilantessa kokeile esimerkiksi käden pitämistä nyrkissä tai pakaroiden tietoista jännittämistä JA huomioi se, että säilytät hengityksesi rytmin. Hengitystavalla ei muutoin ole tässä kohtaa isoa merkitystä, tärkeää on ensisijaisesti tunnistaa se, ettei pidätä hengitystä, mikä on hyvin tyypillinen reaktio jos jännitämme lihaksia.
Pidä tämä tila hetken ja päästä tietoisen hitaasti jännitys vapaaksi, muistaen edelleen pitää hengityksen rytmistä kiinni.
Valitse sinulle sopiva sana jännityksen ja jähmettymisen vastakohdalle. Perinteisesti ajattelemme, että jännityksen vastakohta on rentous. Ajatus rentoutumisesta voi kuitenkin olla turvattomuutta kokevalle ”punainen vaate” eli aiheuttaa entistä enemmän stressiä ja jopa suorituspaineita.
Mikäli huomaat näin tapahtuvan, mieti, mikä muu sana voisi sinulle toimia paremmin? Tässä muutama esimerkki: rauha, luottamus, kannattelu, vapaus… joskus sana voi olla myös rauhoittava väri, esimerkiksi vihreä.
”Makustele” sinulle sopivaa sanaa. Kun löydät sen, luo sanasta ankkuri uloshengitykseesi. Voit minuutin parin ajan, jokaisella uloshengityksellä toistaa mielessäsi tätä sana-ankkuria.
Seuraa, muuttuuko olosi verrattuna alkuperäiseen olotilaan.
Tuo kehoosi kokemus rytmistä. Ratkaisu jännityksen ja jähmettymisen helpottumiselle ei niinkään ole täydellinen rentous vaan rytmisyyden palauttaminen kehoon, ja se voi tapahtua monella tavalla. Kehosi ja hermostosi rakastavat rytmiä! Kaikki täällä maailmankaikkeudessa on rytmistä, niin me ihmisetkin. Meissä on hengityksen rytmi, sykkeen rytmi, erilaisia kehon sisäisiä virtauksia. Elämme osana vuorokausi- ja vuodenaikarytmejä. Voimme kuunnella erilaisia rytmejä, nähdä rytmejä sekä kokea aktiivisen liikkeen kehossamme rytmeinä.
Mieti, millainen rytmi voisi sinua auttaa, tuleeko se luonnollisesti kehostasi (kävely, hengitys, keinuttelu, laulu/hyräily, tanssi tms.) vai voisitko virittäytyä ulkopuoleltasi tuleviin rytmeihin (musiikki, luonnon äänet, meren aaltojen havainnointi tms.).
Löytyiskö jokin harrastus, jonka avulla voisit vahvistaa rytmisyyttä elämässäsi; taiji, asahi, jooga, mikä tahansa kuntoliikunta, luova taide jne.
Mitä olisit kiinnostunut kokeilemaan tietoisesti?
Mieti, mitä voisit oppia luonnolta? Kaupungistumiskehityksen seurauksena moni ihminen on erkaantunut luontoyhteydestä. Tutkitustikin luonnossa oleilu on terveydelle tärkeää. Sen lisäksi moni ihminen, minä mukaan lukien, on kokenut luontoyhteyden olevan toimiva stressitilaa rauhoittava ja vakauttava asia. Millä tavoin luonto voisi opettaa meitä? Kun koemme turvattomuutta, mielemme voi täyttyä erilaisista katastrofiajatuksista, jotka eivät ainakaan lisää uskoa omaan selviytymiseemme. Tältä osin itse olen oppinut luonnolta mm. seuraavia viisaita asioita:
Luonto muuntautuu syklisesti, vuodenajat vaihtuvat. Niin vaihtuvat myös tunteeni, reaktioni ja kokemukseni, hetkestä ja päivästä toiseen. Mikään ei ole maailmassa pysyvää, eikä tämän tarvitse olla synonyymi turvattomuudelle. Miten syklisyys voisi olla sinun tukenasi?
Kasvien kyky selviytyä haastavistakin olosuhteista kuvastaa minulle toivoa. Vanha, vahva ja viisas tammi on voimapuuni. Peruskallio on aina meidän allamme kannattelemassa. Mikä on sinun turva- tai voimasymbolisi? Mikä auttaa sinua tuntemaan kannattelua ja turvaa?
Ihailen metsän eläimiä, joilla on kyky elää hetkessä, rennon valppaina. Kun metsäkauris havahtuu johonkin poikkeavaan aistimukseen, se jännittyy, siirtyy valmiustilaan, kunnes huomaa, että tilanne ei ole uhkaava eikä siihen tarvitse reagoida. Eläin värisee hetken purkaen jännityksen lihaksistaan ja jatkaa elämäänsä rennon valppaana. Voisinko minäkin oppia eläimiltä samaa?
Mikä on tällä hetkellä pienin asia, johon voisit suhtautua uteliaalla, avoimella mielellä? Aina kun kohtaan pienen taaperon, ihailen hänen kykyään keskittyä ihmettelemään ympärillään olevia pieniä asioita, vaikkapa maassa kulkevaa muurahaista. Lapsi on luonnostaan utelias ja avoin maailmalle. Turvattomuus ja epävarmuus sulkevat meistä tämän kyvyn nähdä pieniä ihmeitä ympärillämme. Kun näin tapahtuu, hermostollinen sietoalueemme kaventuu ja reagoimme yhä pienempiin asioihin joko jännittyen tai lamaantuen. Koemme, että on turvallisempaa olla siellä omalla pienellä suoja-alueellamme, vaikka tunnistaisimmekin valintamme seuraukset elämälle.
Pienikin määrä uteliaisuutta, rohkeutta tai vaikkapa leikkisyyttä auttaa meitä laajentamaan hermostollista sietokykyämme. Minulle on elämässäni ollut tärkeää kyky antaa sisäisen lapseni tulla esiin, luovana ja leikkimielisenä hassuttelijana. Kun tämä joskus tapahtuu, tiedostan sisäisen lapseni olevan riittävän turvassa sillä hetkellä sallimaan tämän tapahtua. Kun sisäinen lapseni kokee turvaa, minä koen turvaa.
Millä tavoin sinä voisit laajentaa omaa sietoikkunaasi, lisäämällä uteliaisuutta, sallimalla luovuuden ja leikkisyydenkin elämääsi? Voisiko se olla jokin arjen pieni asia, kuten koiraa ulkoiluttaessa ihmetellä yhdessä koiran kanssa eteen tulevia asioita? Kokeilla pienesti omia rajojaan, tekemällä jotakin, joka on jäänyt uskalluksen puutteen vuoksi aina tekemättä.
Kuka tai ketkä voisivat olla niitä ihmisiä, joiden kanssa uskallat enemmän, ja joihin voit luottaa?
Voit myös asettua hetkeksi ns. voima-asentoon: seiso jalat hieman harallaan, polvet vahvoina, kädet lanteilla ja työnnä hieman rintaa rottingille, ojenna tässä asennossa ryhti ja hengittele pari minuuttia. Mitä voimaa tai vahvistavaa energiaa huomaat itsessäsi? Mihin uuteen voit sen jälkeen suuntautua? Mikä on sinulle voimaa, uskallusta ja uteliaisuutta symboloiva väri?
Tässä oli siis joitakin asioita kokeiltavaksi. Toivon sinun löytävän näistä tai muista vinkeistä itsellesi sopivia keinoja sekä helpottaa omaa turvattomuuttasi että suhtautua siihen eri tavalla. Voit tarvita muutoksen käynnistymiseen aikaa, tilaa, muiden tukea ja ripausta uteliaisuutta, rohkeutta sekä ymmärrystä ja myötätuntoa. Lähtisitkö tutkimusmatkalle?
Artikkelikuva: Anne Toivonen; Annen Instagram-tili: anne_toivonen
Ihan ensin huomio: KUKAAN ei voi ennalta tietää, millaiseksi suhde jonkun kanssa voi muotoutua. Tutustuminen / ihastuminen / rakastuminen on aina sydämen riski, ja se on ihan okei. Varsinkin, kun sisäinen turva alkaa vahvistua – silloin tunnistaa paremmin turvattomuuden / epäterveyden merkit ja sellaisen, mikä itselle tekee hyvää.
Toisen oppii tuntemaan vasta tutustuessa ja elämän myötä. Tässä käydään läpi työkaluja tutustumiseen ja suhteen / omien tunteidesi ja tarpeidesi kuulosteluun.
Yleisiä hommeleita kuulosteltavaksi kumppaniehdokkaan kanssa, kun haluat rakkaudellisen suhteen (näitä kannattaa kuulostella myös itsesi suhteen!):
1. Mitä haluatte ja toivotte suhteeltanne ja elämältä?
Jos toinen kertoo haluavansa asua maalla eläinkatraan ja lapsilauman kanssa, mutta elää nyt villiä sinkkuelämää joka sinua kiehtoo, usko häntä maaseutu-unelmissaan. Jos toinen sanoo epäilevänsä haluavansa lapsia, usko häntä. Jos toinen kertoo työn olevan megatärkeää hänen elämässään, usko häntä. Jos toinen kertoo haluavansa muuttaa kommuuniin ensi kuussa, usko häntä. Jos toinen kertoo haluavansa avoimen suhteen, usko häntä.
Pointti on tutustua toisen todellisuuteen ja puntaroida, voisiko se kiinnostella sinua sen sijaan, että projisoit omat fantasiasi sokkona toiseen ja alat ajatella, että kyllä se tästä muuttuu. JA: on myös niin, että joskus suojaamme itseämme aluksi ja lähestymme suhdetta tiukoin speksein, jotka voivat höllentyä tutustumisen edetessä. Se EI tarkoita kompromissin tekemistä omista toiveista ja tarpeista vaan sitä, että ne voivat laajentua.
Mikä hänelle / sinulle on tärkeää? Millaisen asiat sinulle ovat tärkeitä elämässä, ihmissuhteissa ja suhteessa itsesi kanssa? Entä parisuhteessa? Kohtaavatko ne sen kanssa, mitä toinen haluaa?
2. Mitä hän kertoo suhdetarpeistaan juuri nyt?
Onko hän halukas / valmis sitoutumaan? Oletko sinä? Haluaako hän viettää kanssasi ihanaa aikaa ilman sen kummempia sitoumuksia? Entä sinä? Suostutko järjestelyyn, koska hän on ihana ja toivot salaisesti enemmän vai siksi, että hommeli oikeasti sopii sinullekin? Haluaako hän perustaa pian perheen, mutta sinä et? Tarvitseeko hän paljon aikaa? Mitä sinä toivot?
3. Onko hän sanojensa mittainen, eli kohtaavatko sanat ja toimet?
Tämän tutkailuun tarvitaan yleensä aikaa. Jokainen meistä osaa olla aluksi tosi viehättävä ja ladella hyvän kuuloisia juttuja. On toinen asia, onko toinen oikeasti integroinut eli sisäistänyt puhumansa? Onko hän ottanut elämästään oikeasti vastuun? Elääkä hän niin kuin puhuu? Kuinka hän kohtelee läheisiään, ystäviään, perheenjäseniään, kaupan kassoja, muita tiellä liikkujia? Kuinka hän reflektoi omaa toimintaansa?
4. Onko hän kiinnostunut SINUSTA, vai siitä mitä sinulta voi saada?
Kysyykö hän kysymyksiä? Kysyykö hän jatkokysymyksiä? Onko hän kiinnostunut siitä, mistä ajatuksesi ja tunteesi kumpuavat? Onko hän kiinnostunut siitä, mikä sinua kiinnostaa (hänen ei tarvitse olla kiinnostunut samoista asioista vaan pointti on, supporttaako hän sinua)? Puhuuko hän itsestään enemmän kuin haluaa kuulla sinusta?
Jos toinen ei kysy, avaa ja keskustele, on erittäin mahdollista, että toinen etsii sinusta kuulijaa ja lääkettä kuulluksi tulemattmuuden haavaansa (ja ties mihin muihin haavoihinsa).
5. Kuinka hän puhuu eksistään?
Jos toinen dissaa muita ihmisiä, ei hän sinustakaan puhu kauniisti sen jälkeen ellei saa haluamaansa. Ja sinun tehtäväsi ei ole antaa kellekään sitä mitä nämä haluavat. Suhteissa on aina vähintään se kaksi ihmistä. Dynamiikka syntyy siitä, mitä KUMPIKIN tuo suhteeseen. Tämä EI tarkoita, että henkinen tai fyysinen väkivalta olisi ok, mutta se tarkoittaa, että kummallakin on oma vastuu valinnoistaan ja olemisestaan suhteessa tai siitä lähtemisessä.
Jos deittikumppanisi puhuu eksistään syyttävään tai dissaavan tai alentuvaan sävyyn, se on #redflag.
Ottaako hän siis vastuuta itsestään, kasvustaan, valinnoistaan, mokistaan ja haavoistaan?
6. Haluaako hän kasvaa ja oppia läheisyyttä?
Kun olet tällä kurssilla, haluat kasvaa ja oppia ihmissuhteissasi.
Entä kumppaniehdokkaasi? Mitä hän haluaa omalta kasvultaan? Onko hän ajatellut asiaa? Puhuuko hän kasvusta sinua miellyttääkseen vai siksi, että on aidosti kiinnostunut kasvusta ja sydämen avautumisesta ITSENSÄ vuoksi? Onko hänellä kykyä itsreflektioon – omien haasteidensa ja kipukohtiensa tutkailuun ja avaamiseen (vai syyttääkö hän toisia tai puhuuko hän hienosti ulkoaopittuja selfhelpjuttuja)?
7. Onko hänellä kiire / rakkauspommittaako hän?
Siinä kohtaa kun toiselta alkaa tulla voimakkaita tunteen osoituksia kun ette oikeasti vielä TUNNE, voi olla että kumppaniehdokkaalla on vahvasti eheytymisfantasia päällänsä. Se tarkoittaa, että sinut on nostettu jalustalle ja kumppanisi on enemmän kiinnostunut toiveista ja tarpeista joita hänessä herää kuin siitä kuka sinä olet ja mitä suhteestanne ehkä voisi kehkeytyä. Jos toinen lähettää kaksi kertaa kukkia ensimmäisen viikon aikana, voi olla että hän tekee sen (alitajuisesti) itsensä takia kuin sinun vuoksesi. Toisaalta: olemme tunnerytmeissämme erilaisia ja siinä missä toinen tarvitsee enemmän kuulosteluaikaa, toinen saattaa jo intuitiivisesti tietää, että tämä on hyvä juttu ja tuntuu juuri oikealta. Rakkauspommittamisen tunnistaa kuitenkin kiireestä ja hätäisyydestä, diili pitäisi saada vikkelästi sinetöityä sen sijaan, että tässä voidaan nyt ihan rauhassa katsastella ja kuulostella.
8. Traumadumppaako hän?
Traumadumppaaminen on sitä, että toinen alkaa nopeasti puhua elämänsä jäätävän vaikeista / kipeistä / keskeneräisistä asioista / toimii tai reagoi arvaamattomasti tai tilanteeseen nähden voimakkaasti, tai että hän ensimmäisillä tai toisilla treffeillään purkaa sydäntään voimakkaasti.
On todella jees puhua haavoistaan ja kipukohdistaan, mutta on tosi kiteyttävää, missä vaiheessa tutustumista se tapahtuu. Avaudutaanko sitten kun luottamusta on jo syntynyt vai aika lailla kättelyssä kun ei vielä tunneta?
Traumadumppaamisen taustalla on myös tarve täyttää vaille jääneitä tarpeitaan eli saada toinen ryhtymään vanhemmaksi itselleen.
9. Mille hän antaa aikansa ja energiansa?
Onko hänen laiffinsa tasapainossa? (Okei, kenenkään elämä ei aina ole tasapainossa eli suhteuta tätä tilanteeseen). Minkä hän KERTOO olevan tärkeää? Kuinka se näkyy hänen valinnoissaan – tai näkyykö?
10. Kunnioittaako hän rajojasi?
Kuinka hän reagoi sinun tarpeisiisi ja rajoihisi? Valitsetteko treffipuuhat yhdessä? Vai onko hänellä tarve ”viedä” sinua tai olla sinun vietävissäsi? Kuinka hän reagoi, kun kerrot rajoistasi, esimerkiksi siitä että nyt et ehdi / jaksa puhua muutamaan päivään mutta odotat ilolla seuraavaa kertaa? Kuinka hän suhtautuu siihen, että elämässäsi on muita tärkeitä ihmisiä ja asioita? Kuinka hän suhtautuu fyysisiin rajoihisi?
11. Puhuuko hän tunteistaan, tarpeistaan, toiveistaan ja sisäisyydestään?
Jos ja kun toivot kumppanisi kanssa puhetta, kannattaa aluksi kuulostella ilman että itse ottaa kovasti koppia asiasta, puhuuko toinen oma-aloitteisesti? Mitä ja mistä hän puhuu? Uskaltautuuko hän avaamaan tunteitaan, toiveitaan, tarpeitaan ja inhimillisyyttään?
12. Miltä kehossasi / olossasi tuntuu hänen seurassaan ja silloin, kun ette ole yhdessä?
Onko olosi turvallinen ja levollinen? Vai hätäinen ja ahdistunut? Jännittynyt ja iloinen? Vai pelokas ja uumoileva? Ihastuneena olo voi joka tapauksessa olla lievästi sanottuna epäorientoitunut. Ei se mitään – se on ihan hormonaalista ja luonnollista siis! Mutta / ja: suhde saa silti tuottaa turvaa ja levollisuutta oloosi.
Ristiriitaisesti kiintyneen olo voi joka tapauksessa olla vähän trampoliinimainen. Olennainen hommeli on huomata,
tuleeko kiireen vai rauhan tuntu? Turvan vai hätäisyyden?
Tässä on tosi tärkeää luoda itselleen turvan ja hoivan puuhin yhteyttä itseen, jotta voit kuulla selkeämmin, johtuvatko olosi siitä mitä toisen kanssa herää vai omasta taustastasi.
15. Muistuttaako kumppani jollain lailla vanhoista, kurjista suhteista? Millä tavalla?
Kuulostele tätä hommelia, kun tutustuilet toiseen. Voi olla, että sinussa vain triggeröityy vanhoja pelkoja esiin ja teet herkästi tulkintaa toisesta. Anna asialle aikaa. Tämä kirkastuu, kun tunnistat herättääkö toinen ihminen sinussa kokonaisuudessaan turvaa ja rauhaa. Usein haavat ja pelot nousevat esiin, kun tulee turvaa ja se on luonnollista. MUTTA: uuden ihmisen kanssa olon olisi kenties hyvä olla pääasiassa levollinen ja turvallinen. Lisäksi pelkojesi olisi hyvä HELPOTTAA kun jaat niitä toiselle. Jos ne pahenevat / olosi yhä pysyy solmuisena, voi olla, että olet menossa kohti traumabondia.
16. Onko suhdesityseissönissä tasoin verroin ystävyyttä ja vetovoimaa, vai enemmän jompaa kumpaa?
Jos sukkelot perin pyörivät jaloissa ja aika nopeasti olisi tarve päästä seksitilanteisiin toisen kanssa, tai tilanteeseen tulee nopeasti vihjaileva puhe mukaan, voi olla että olet tekemisissä sellaisen kanssa jota kiinnostaa enemmän seksi kuin koko päkitsi. (Ei sekään mitään – nämä siis voivat vain olla huomionarvoisia asioita silloin kun kuulostelet, kohtaavatko halunne ja tarpeenne nyt).
Se EI ole huono homma, jos et ole välittömästi superkuumana toiseen. Superkuumuus voi hyvin olla traumakiintymyksen merkki: jollain tapaa alitajuntamme tunnistaa heti, että tämä henkilö mätsää haavoihimme ja voisi tarjota meille haavojemme uudelleenaktivoitumista. Traumakiintymysten hieno ja transformoiva puoli on se, että niiden myötä voi erittäin syvästi kohdata haavansa ja löytää sisäisen vanhemmuutensa. Mutta aika usein se tarkoittaa, että itse suhde ei jatku.
Riittävä vetovoima on ihana juttu: seksuaalisuudessa voidaan kasvaa ja avautua yhdessä matkan varrella. (Ja jokaisella on tässä omat mittapuunsa – seksuaaliset tarpeemme ovat aivan vaihtelevaisia ja erilaisia – on hyvä tunnistaa omiaan.)
Silloin, kun toisen kanssa tuntuu ihanalta, mutta fyysillis-eroottista vetovoimaa ei ole kovin paljon tai ollenkaan, voi olla kyse siitä, että sisäistä turvattomuutta ja menettämisen pelkoa on niin paljon että kumppani on tähän kohtaan riittävän turvallinen. Joskus se on psyykellemme tärkeämpää kuin seksuaalinen vetovoima.
Jos heiluu kuumien mutta vaarallisten ja turvallisten mutta ei eroottisia viboja herättävien kumppaniehdokkaiden välimaastossa, oma sisäinen turva ja hoiva luultavasti kaipaavat paljon vahvistusta. Turva + ystävyys + vetovoima ovat ihan mahdollisia samassa paketissa.
JA huomio vielä uudestaan: Emme voi oikeasti tuntea ketään muutoin kuin tutustumisen ja ajan kautta. Se, että sinulla herää pelkoja tai epäilystä, ei vielä tarkoita että kumppaniehdokkaassa on mitään pielessä. Joskus turvallisesti kiintynyt, lähelle uskaltautuva ihminen saattaa pelottaa meitä, jos olemme tottuneet jahtaamaan rakkautta. Ja ylipäänsä uudelle avautuminen, oman arkisen rytmin sheikkautuminen ja kasvun kutsut saattavat järisytellä sisäisyyttä. Ei se haittaa.
Vaistoihinsa kannattaa luottaa, mutta hommalle kannattaa myös antaa aikaa.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
