Kesäkuussa kaksikymmentäkuusi vuotta sitten poikaystäväni jätti minut yllättäen liki neljän vuoden seurustelun jälkeen. Istuimme viettämässä iltaa kahden. Hän oli lähdössä pitkälle purjehdusreissulle, ja minulla oli ikävä jo valmiiksi. Kesken illan hän kertoi tavanneensa toisen naisen ja toivovansa että olisin tavaroineni poissa hänen palattuaan Suomeen. Minulla olisi noin kaksi viikkoa aikaa löytää uusi koti ja tulevaisuus. Kipu oli valtava, ajattelin etten selviäisi siitä.
Kuitenkin, meni noin pari viikkoa, kun tuska rupesi laantumaan, ja yllätys yllätys, tähän vaikutti se, kun tapasin uuden mielenkiintoisen miehen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että jätin ensimmäisen eroni käsittelemättä aloittamalla uuden suhteen pian, mutta muistan, että keskustelin paljon päättyneestä suhteestani myös uuden kumppanini kanssa. Uskon yhä, että päättynyttä suhdetta voi käsitellä myös uudessa suhteessa, jos uusi kumppani antaa sille tilaa ja on emotionaalisesti läsnä.
Olen huomannut nuorten asiakkaideni kanssa, että ensimmäinen ero voi olla vaikea. Ensirakkauteen liittyy valtavan paljon odotuksia ja tunteita. Ihmisellä ei myöskään ole kokemusta muista ihmissuhteista tai niiden päättymisestä. Toisaalta hyvissä olosuhteissa nuoruus on myös etu. Tulevaisuus voidaan nähdä toisin, kuin keski-ikäisenä puolison vaihtaessa uuteen lennossa. Iso asia on se, millainen kiintymyssuhdetyyli on rakentunut lapsuuskodissa.
Ensimmäisissä parisuhteissa ja niiden loppumisissa tulee näkyväksi se, kuinka pärjäämme itsemme kanssa vaativissa ihmissuhdetilanteissa. Toiset meistä ovat lisäksi haavoittuvaisempia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän tukea ja aikaa toipuakseen erosta. Tämä näkyy myös pitämissäni eroryhmissä, joissa on keskimääräistä enemmän erityisherkkiä ihmisiä.
Minulla on ollut asiakkaina myös paljon henkilöitä, jotka ovat eronneet pitkistä, jopa kolmenkymmenen vuoden suhteista, monet heistä ovat pohtineet eron mahdollisuutta jo vuosien ajan. Erokipuun vaikuttavat monet asiat. Onko puolisolla uusi kumppani kierroksissa, onko puoliso sairastunut tai käyttääkö hän liikaa päihteitä, vai onko läheisyys vain loppunut kauan sitten, eikä toisen luo enää löydetä mahdollisesta halusta huolimatta. Tuska on paljon samanlaista, mutta myös toisenlaista kuin nuorena. Moni pohtii omaa vastuutaan eri tavoin, ja moni pelkää yksinäistä tulevaisuutta, vaikka päättynyt parisuhde ei ollutkaan tarjonnut läheisyyttä tai kumppanuutta vuosiin. Vieläkin vanhenemiseen liittyy vahva pelko kelpaamisesta ja yksin jäämisestä, mutta niin se liittyy nuoruuteenkin.
Ihmissuhteen päättyminen koskee aina. Silloinkin, kun se on oma valintamme.
Muutumme elämämme varrella, opimme ihmissuhteistamme, mutta eroaminen koskee, olemme minkä ikäisiä tahansa. Siksi onkin valtavan hienoa nähdä, kuinka eronnut pystyy tukemaan toista silloinkin, kun elämäntilanteet ovat muilta osin täysin toisistaan poikkeavat. Vertaistuen voima on hoitavaa ja korvaamatonta.
Vaikuttaako oma jaksamisesi ihmissuhteisiisi? Kuinka oma sisäinen tila heijastuu meidän parisuhteissa, treffeillämme tai muuten uusissa ihmissuhteissamme? Tässä muutama ajatus siitä, kuinka teet itsestäsi elinvoimaisemman ihmiskohtaamisiisi. Mutta sitä ennen avaan käsitettä elinvoimaisuus.
Mitä on elinvoimaisuus? (ote kirjastani ”Elinvoimaisen miehen kirja”)
Elinvoimaisuus merkitsee minulle sitä, että keho on täynnä energiaa ja elämää. Se näkyy fyysisenä, mentaalisena ja emotionaalisena vahvuutena, jolla voi vaikuttaa oman elämän kulkuun positiivisesti sekä tehdä merkittävää työskentelyä. Elinvoimaisuus on erittäin tärkeää hyvinvoinnille. Fyysinen elinvoimaisuus voitaisiin lyhyesti tiivistää siihen, että on voimaa, intoa ja energiaa tehdä päivittäisiä töitä sekä askareita ilman uupumista. Tätä voitaisiin länsimaissa viitata vahvaan hormoni ja mitokondrio (solun voimalaitos) toimintaan. Itämaissa tätä voitaisiin kuvata eri termein elinvoimaisuudeksi. Fyysinen elinvoimaisuus näkyy kehollisena hyvinvointina sekä toimivuutena, ihon kunnossa, silmien kirkkaudessa, vahvana libidona ja voimassa tarttua haasteisiin. Lihasten koko tai muokattu keho ei vielä välttämättä kerro kaikkea, sillä pyörätuolissa istuva ihminen voi olla elinvoimaisempi kuin muskeleita kasvattanut uupumuksessa oleva kehonrakentaja. Tilanne voi olla myös toisinpäin.
Mentaalinen elinvoimaisuus näkyy selkeänä ajatteluna sekä kykynä kestää haastavia tilanteita ja löytää niihin ratkaisuja. Elinvoimaisuus näkyy myös hereillä olona sekä kyvyssä keskittyä itselle tärkeisiin asioihin. Mentaalinen elinvoimaisuus tulee yleensä hyvänä jatkumona fyysisestä, sillä silloin keho saa ravinteet ja happea riittävästi, jotta ihminen voi keskittyä ja olla läsnä helpommin.
Emotionaalinen elinvoimaisuus tulee hyvistä ”viboista”, hyvästä mielialasta, sekä kyvystä kohdata kaikkia ihmismäisiä tunteita. Emotionaalinen elinvoimaisuus on kykyä elää kaikki tunteet, ilman pakonomaista tarvetta vältellä niitä koko ajan. Tämä tarkoittaa sitä, että aina ei ole pelkkää hymyä, sillä suurien tunteiden kuten surun ja vihan kohtaaminen vaatii vahvaa emotionaalista voimaa.
Elinvoimaisuus on sitä kun meillä on valtavasti voimaa ja intoa tehdä itselle merkittäviä asioita, ilman jatkuvaa uupumista. Hyviä elinvoimaisuuden ilmentäjiä ovat lapset, uuden harrastuksen äärellä olevat ihmiset, innostuneet ja elämän myönteiset ihmiset. Elinvoimainen mies on yhdistelmä, jossa kohtaavat innostuneisuus, lapsenomaisuus, voima, terveys, vastuullisuus omasta terveydestään sekä elämän tarkoituksestaan. Myös huumori, läsnäolo sekä selkeys tulevat elinvoimasta, jotka mies voi valjastaa palvelemaan hänen valitsemaansa polkuaan.
Nyt kun on käsitteet selkeytetty, hypätään asiaan, kuinka voit nostaa omaa elinvoimaisuuttasi.
Oleile paljon ulkona
Ymmärrän, että en ole maailman paras myyjä, sillä tuotteeni ovat ilmaisia, eikä monesti kovin seksikkäitäkään. Ulkoilmassa ei myöskään ole mitään uutta, olemmehan tarvinneet sitä koko olemassaolomme ajan. Mutta älä silti aliarvioi sitä. Mitä enemmän olet ulkona, sitä enemmän saat puhdasta ilmaa. Mitä enemmän olet ulkona, sitä vähemmän olet sisätiloissa, missä hengitämme ”kuollutta ilmaa”.
On kyseessä sitten kilpirauhasen toiminta, stressihormoneiden laskeminen, onnellisuuden (serotoniinin) nostaminen, toimiva suoli tai tähän yhteyteen parempi iho, niin ulkoilma on paras ystäväsi. Toki sillä on eroa oletko Bangkokin ruuhkassa vai Kuusamon metsässä, laadulla on tässäkin asiassa merkitystä. Mutta oletan, että suurin osa tämän lukijoista asuu Suomessa, jossa pääosin on kaikkialla hyvää ilmaa hengitettäväksi. Mene ulos ja ota vaikka minun kirjani lukuun nurmikolla. Kehosi kiittää ainakin!
Kokeile relata enemmän – opettele vaikka leikkimään
Tämä on tärkeää, koska meidän yhteiskunnassamme on vallinnut ihmeellinen vakavuus jo pitkään. Meidän hyvinvointikeskustelut on vakavia, ammattilaiset on vakavia ja monesti työ ja sitä kautta elämä eletään vakavana. Ei ihme, että on välillä vaikeaa heittäytyä, oli kyseessä sitten seksi, deitit tai muu elämää hauskempi tapahtuma. Kaikki ovat taitoja, niin ihmissuhdetekijät, kuin puntinnostokin. Niitä voi ja kannattaa harjoittaa.
Kokeile leikkiä leikkipuistoissa roikkumalla pääalaspäin, kokeile uida luonnonvesissä säännöllisesti, opettele uusia taitoja, joita et osaa, laula, tanssi, helkkari opettele vaikka nauramaan (kyllä, sitäkin voi opetella taitona). En tiedä sinusta, mutta en kyllä itse jaksaisi ihmissuhteissa haudanvakavaa olemista. Mä tykkään leikkiä, niin itsekseni kuin kumppanin kanssakin.
Harjoittele seksuaalisuuttasi
Jos olet yhtään niin kuin minä, niin sinulle ei seksuaalisuutta ole juuri opetettu. Biologian tunnilla kerrottiin miten penis menee vaginaan. Siinäpä se, onnea matkaan. Jes.
Suosittelen että alat harjoittamaan (tai jatkamaan harjoitusta) omaa suhdettasi omaan seksuaalisuuteen.
Miehille monesti haasteena on suorituskeskeisyys, useilla naisilla taas saattaa olla haasteena haavat menneisyydestä tai kielteinen suhtautuminen omaan kehoon. Toki monia muitakin syitä on ja haasteet voivat olla myös toisinpäin. Mutta oli haasteesi mikä tahansa, sitä voi harjoitella. Itselle tärkeitä harjoituksia ovat olleet hengityksen opettelu, tietoinen masturbaatio ja siinä rentoutuminen sekä hyväksyntä (tuomitsevuus omassa päässä), rentoutuminen kumppanin kanssa, oman seksuaalisuuden hyväksyminen, heittäytymisen taidon opettelu sekä aggression kanssa työskentely. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksiä, siitä lähtien kuinka olet omassa kehossasi. Nautitko siitä, inhoatko sitä? Kuinka kannattelet itseäsi, kuinka paljon nautintoa sallit elämältä? Ne ovat taitoja, joita voit harjoitella!
Panosta perusteisiin
Tiedän kyllä, uni, liiku sopivasti – ei liikaa tai liian vähän, syö oikeaa ruokaa (ps. oikea ruoka – ruokavalio toimii yllättävän hyvin;) ja hengitä, ei hirveesti mitään uutta. Mutta jos saat nämä palaset kohdalleen, olet jo pitkällä.
Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin, ainakin kirjan verran. Sen takia itseasiassa kirjoitinkin kirjan ”Elinvoimaisen miehen kirja – matkakertomus nykymiehelle terveydestä, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta” jota suosittelen vahvasti, mikäli kyseiset teemat kiinnostavat.
Lopuksi voisin vielä mainita eräästä tärkeästä seikasta, joka muutti minun elämäni 60-kiloisesta epävarmasta pojasta 80- kiloiseksi jalat maassa olevaksi mieheksi. Se on nimittäin se, että ota elämällesi suunta, jota kohti lähdet kulkemaan. Minä kuljin suunnattomasti, ilman selkeää fokusta pitkään. Vasta kun tajusin libidoni menettäneenä, hormonini romuttaneena, että en voi hyvin, pystyin muuttamaan suuntaa kohti elinvoimaisempaa arkea. Muutokset tapahtuvat nopeasti, jos sallimme niiden tulevan.
Ota suunta nyt, on se suunta mikä tahansa. Kirjoita se ylös mitä kohti menet, johon lisäät myös askeleita ”kuinka” sitä kohti lähdet kulkemaan. Mikäli elinvoimaisempi versio sinusta kiinnostaa ja haluat sen viedä seuraaville ihmiskohtaamisiisi, se matka alkaa yhdestä ja ensimmäisestä askeleesta sitä kohti.
Elinvoimaisia hetkiä ystävä hyvä!
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed
ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on suolistoa tukeva maitohappobakteerivalmiste Acidophilus, sillä on vaikea olla elinvoimainen, jos vatsa on kuralla.
”Rukoukseen antautuminen on sama asia kuin rakastuminen. Se on ikuinen antautuminen, joka ei lopu koskaan. Ja kaikessa ihmisen olemassaolossa nämä kaksi kokemusta ovat korkeimmat.”
Näin sanoi joogamestari Yogi Bhajan. Kuulostaa suurelta. Ja todennäköisesti monelle nykyihmiselle vieraalta.
Rukoileminen liitetään tiiviisti uskontoon, mutta se ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Rukous on puhetta tietoiselta itseltä tiedostamattomalle itselle. Se on siis kommunikaatiota itsen kanssa.
Meditaatiossa ikuisuus puhuu sinulle alitajuntaa puhdistaen, mutta rukouksessa sinä puhut ikuisuudelle.
~
Joogan oppien mukaan olemme kaikki palasia samasta ykseydestä, jumaluudesta, rakkaudesta, ikuisuudesta – miksi sitä haluaakin nimittää. Siksi myös sinulla on valtaa luoda elämästä sellaista kuin haluat.
Kaikki vastaukset löytyvät sisältäpäin, viisaus ja tieto ovat sisälläsi. Yksi mahdollinen tekniikka vastausten löytämiseen on rukous.
Rukouksen ei siis tarvitse olla uskonnollista (henkistä se toki on), vaan se on hyvin henkilökohtaista puhetta, mahdollisuus hyväksyä ja toimia omien epätäydellisyyksien kanssa. Rukouksessa on valtavasti armoa.
~
Elämän ”pelissä” on arvaamatonta viisautta ja meillä kaikilla on monenlaista opittavaa. Elämä opettaa välillä silkkihansikkain, välillä karskein ottein. Älä arvostele opetusten tapaa, vaan ota ne vastaan hyväksyen, päästä sitten irti ja nosta katseesi eteenpäin.
Päiväkirjan kirjoittaminenkin voi olla rukoilemista, mutta tehokkaimmin rukous toimii ääneen lausuttuna. Ääneen lausutut sanat värähtelevät universumissa, ääni saa värähtelyllään aikaan hienovaraista muutosta. Verbalisointi tekee asioista konkreettisia.
~
Avaa sydäntäsi ja ole rehellinen itsellesi, rukoile kiitollisuudesta käsin (valittamalla vahvistat aivan eri energiaa ja keräät luoksesi negatiivisuutta). Käytä mielikuvitustasi ja kuvittele runsas ja onnellinen lopputulos.
Pysy kärsivällisenä, sillä asiat eivät tapahdu henkilökohtaisessa tahdissasi, vaan silloin kun todella olet valmis vastaanottamaan. Ikuisuudella on suurta huumorintajua.
Rukous on kuin kivi, joka heitetään veteen. Se saa aikaan aaltoja ja laineita rajallisesta sinusta kohti ikuisuutta. Sen voiman voi ymmärtää vain rukoilemalla, aivan kuin rakastumista voi ymmärtää vain rakastumalla.
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
Voimapaikkoihin uskominen on kaiku ajasta, jolloin luonto oli kaikille pyhä
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
Mistä tiedät löytäneesi voimapaikan?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
Voimapaikoilla voi tuntea maailman sielun
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
Rakasta itseäsi, hyväksy itsesi ja ole armollinen itseäsi kohtaan. Rauha ja rakkaus ovat aina vastaus kaikkeen. Myös syvällinen seksi kumpuaa sisäisestä rauhasta ja rakkaudesta, ei niinkään fyysisistä tarpeista, suorittamisesta saati paineista. Seksi on rakkauden ilmaisemista, joten aloita rakastamalla itseäsi.
Kun olet rauhassa itsesi kanssa, et kaipaa toisilta ihmisiltä oikeastaan mitään. Et kaipaa vahvistusta itsetunnollesi tai ulkonäöllesi, vaan nautit niistä itse. Et kaipaa edes rakkautta, sillä tunnet rakkauden aina sisälläsi. Vaikket ole mitään vailla voit, saat ja sinun kannattaa nauttia rakkauden jakamisesta monin tavoin, myös seksuaalisesti.
Seksi on hyvin vapauttavaa, kun et hae itsellesi vahvistusta vaan sen sijaan jaat iloa, lämpöä, valoa ja rakkautta. Jaat toisen ihmisen kanssa kaiken sen rakkauden, tietoisuuden ja voiman, joita koet syvimmässä itsessäsi. Ensimmäinen askel kohti syvällisempää seksielämää löytyy aivan läheltäsi – sinusta itsestäsi.
Rakasta itseäsi niin vapautuneesti kuin ikinä osaat.
Silloin et myöskään yritä miellyttää, et takerru etkä esitä mitään. Kumppanisikin rentoutuu rehelliseen ja rentoon tunnelmaan, joka sinusta välittyy. Kumppanisi tuntee sen, että toimit rakkaudesta käsin. Annat kaiken tapahtua kuin itsestään.
2. Luovu odotuksista.
Älä aseta seksiin mitään odotuksia. Älä mieti mitä tulette tekemään, haluatko saada orgasmin tai kuinka kauan akti tulee kestämään. Ole mahdollisimman selkeästi TÄSSÄ. Kun olet läsnä, rentoudut, etkä odotakaan enää mitään. Haluat vain olla hetkessä siitä nauttien, ja luotat siihen että teet oikeat asiat – ajattelematta tai suunnittelematta.
Tämä voi tuntua pelottavalta mielessä, joka hakee aina kontrollia joka tilanteessa. Yhtäkkiä päästätkin irti ja annat asioiden tapahtua. Mieli pelästyy – miten kaksi ihmistä voi löytää yhteisen sävelen ilman suunnitelmia tai edes ajatuksia?
Vastaus on helppo: sydän löytää toisen sydämen. Rakkauden tasolla olemme yhtä. Ei ole ”minun rakkauttani” ja ”sinun rakkauttasi”, vaan Rakkaus, joka ilmaisee itseään meidän kauttamme. Tämä voi tapahtua monella hyvin erilaisella tavalla. Siksi seksikin voi olla monenlaista: arkista, villiä, hyvin fyysistä, tunteellista, jumalallista.
Kaikki yrittäminen tapahtuu aina mielen tasolla. Seksissä ei tarvitse olla lopputulosta, eikä myöskään minkäänlaiseen tunnelmaan kannata pyrkiä. Tämä on loistava uutinen! Sinun ei tarvitse vaalia mitään tunnelmaa tarkoin valituilla liikkeillä, ilmeillä tai sanoilla. Tunnette kyllä kumpikin, mikä tuntuu parhaalta juuri nyt, kun hiljennytte ja annatte sen hetkisen tunnelman ja liikkeiden – tai paikallaan olemisen – vaan tapahtua.
Päästäkää irti kontrollista ja seuratkaa sydäntä.
Puhu sydämestäsi, tai ole ihan hiljaa, jos se tuntuu sillä hetkellä parhaalta. Liiku niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Älä tee mitään mikä ei juuri sillä hetkellä tunnu luontevalta. Tämä hetki on ainutlaatuinen, joten se ilmaistaan ainutlaatuisella tavalla. Rakkaus kyllä löytää oikeat sanat ja liikkeet.
Elinympäristön kaoottisuus vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta eritoten erityisherkkiin. Luonto on mitä parhainta lääkettä stressiin. Muutenkin kaikenlainen maadoittava tekeminen, joka rauhoittaa mielen ja tuo tietoisesti läsnä olevaksi omaan kehoon, tekee hyvää. Millaisessa ympäristössä elät? Onko sinulla pääsy luontoon? Käytkö luonnossa riittävän usein, vai jääkö se ajatuksen tasolle? Muistatko olla läsnä kehossasi, vai elätkö jatkuvasti päänsisäisessä maailmassasi?
Luonnossa oleskelun positiivisia vaikutuksia on tutkittu laajaltikin ja tiedämme muun muassa sen, että se alentaa riskiä sairastua masennukseen, parantaa vastustuskykyä ja lisää onnellisuutta. Luonnossa verenpaine alenee, stressi lievittyy, mieliala kohenee, ja jännittyneisyydestä aiheutuvat fyysiset oireet, kuten päänsärky, usein katoavat.
Luontoon meneminen on yksinkertaista ja ilmaista ja kesällä siihen on loistava mahdollisuus. Paljain jaloin hiekalla, nurmikolla, kalliolla tai sammalmättäällä käveleminen tuntuu taivaalliselta. Se rauhoittaa kokonaisvaltaisesti sekä kehoa että mieltä. Yksi opettajistani, pitkän linjan shamaaninainen, totesi että jo viisi minuuttia luonnossa palauttaa meidät luonnolliseen rytmiin.
Jos tunnustelet oloasi kiireisen päivän jälkeen, eikö olekin totta, että monesti tuntuu siltä kuin koko hermojärjestelmä kävisi ylikierroksilla? Luontoon meneminen ja vaikkapa puun runkoon nojaaminen on mitä parasta hermolepoa. Pian jo huomaa hengityksen syvenevän, ajatusten juoksun hidastuvan ja koko olemuksen rentoutuvan. On jälleen yhteydessä omaan luonnolliseen olemisen rytmiinsä.
Tässä 4 vinkkiä luonnon parantavista elementeistä nauttimiseen:
1. Veden äärellä oleskelu
Veden äärellä istumisessa on jotain äärettömän rauhoittavaa. Mitä kauemmas horisonttiin voit katsoa, sitä paremmin silmäkin lepää. Aaltojen liikkeen seuraaminen voi olla meditatiivinen kokemus. Voit kuvitella kuinka jokainen rantaan lyövä aalto tuo sinulle jotain hyvää ja vie mennessään stressiä.
2. Puiden parantava vaikutus
Kun ThetaHealing opettajaltani Vianna Stibalilta kysyttiin mikä on maailman viisain olento hän vastasi että puu. Puiden keskellä oleskelu, puun runkoon nojaaminen ja puiden latvustojen läpi taivaalle katselu on mitä parasta hermolepoa. Voit ottaa yhteyden puun juuristoon ja kuvitella kuinka nostat sieltä maan tasapainottavaa energiaa kehoosi.
3. Lintujen tarkkailu
Minulla oli kerran ihmeellisen ihana kokemus. Katsoin taivaalla liitävää lokkia ja mietin miltä mahtaisi tuntua olla vapaa kuin taivaan lintu. Yhtäkkiä tietoisuuteni yhdistyi tuon lokin kanssa ja hetken ajan tiesin tismalleen miltä tuntui olla lintu. Syvä rauha ja täydellinen huolettomuus valtasi sydämeni. Tarkkaile lintuja ja kokeile saatko yhteyden niiden energiaan.
4. Kivien keräily
Moni lapsi rakastaa keräillä kiviä. Itse nautin siitä edelleen kun löydän ihanan sileän kiven jota voin silitellä ja pyöritellä ja kädessäni. Voit kerätä kiviä sillä ajatuksella, että jokainen niistä edustaa jotain tunnetta, josta haluat vapautua. Aseta kivet yöpöydällesi tai tyynysi alle ja anna niiden hoitaa sinua. Kun tuntuu siltä, että kivet ovat tehneet tehtävänsä, voit käydä palauttamassa ne luontoon. Paras on laskea ne veteen, sillä vesi on tunteita puhdistava elementti.
Läheisriippuvuus on monisyinen riippuvuusvyyhti. Sen ydintä kuvaa se, että toinen ihminen on saanut vallan siitä, kokeeko riippuvainen olevansa turvassa ja hyväksytty.
Usein läheisriippuvassa suhteessa on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen kontrolloi, toinen menee impulssiensa mukana. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa enemmän, alkaen omasta itsestä. Nämä ovat tietysti vähän mustavalkoisia esimerkkejä, mutta ehkä niistä saa käsityksen että molemmilla on osansa.
Läheisriippuvainen valitsee kumppanikseen usein ihmisen, josta alun huuman jälkeen paljastuukin pian jotain muuta, mitä ajatteli. Ehkä kumppani onkin itse riippuvainen. Tai muuten psykologisesti kypsymätön, joka ei ole kiinnostunut kypsymään. Kaikissa meissä on epäkypsyyttä enemmän tai vähemmän, sitäkin on ihmisyys. Mutta sellaisessa suhteessa jossa epäkypsyys on halutonta kasvulle ja eheytymiselle, on varsin vaikea olla. Siellä on suhteen sisällä hyvin yksin.
Läheisriippuvainen usein odottaa ja odottaa, että kumppani muuttuisi. Viimein ottaisi vastuun. Viimein raitistuisi. Viimein käsittelisi menneisyyden mörköjä. Että viimein saisi itse suhteessa sitä, mitä kaipaa.
Läheisriippuvainen kaipaa turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaillejäämisiä. Läheisriippuvainen on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vaan muuttuu. Hän ei näe, että lähes aina se, johon riippuvuus kohdistuu, on usein tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen valtaosan ajasta kykenemätön. Koska hän on itse riippuvainen, tai ehkä hänellä on mielenterveyden ongelmia, tai on jollain muulla tavalla jäänyt kypsymättä turvalliseksi aikuiseksi. Jos toimintaa ohjaa kapinoiva haavoittunut lapsi, ei se lapsi pysty tarjoamaan toiselle turvallista, tasavertaista suhdetta.
Läheisriippuvaisessa suhteessa on kaksi aikuista lasta. Hyvin usein toiseen projisoidaan lisäksi oma vanhempi. Tämä kuvastaa hyvin miten alitajuisen kipeästä kuviosta on kyse. Eikä tämä ole mitenkään harvinaista. Läheisriippuvuus ei ole vaan alkoholistien ja heidän puolisoidensa keskuudessa tapahtuva ilmiö. Sitä on ihan tavallisilla, kaikissa asemissa ja ikäluokissa olevilla ihmisillä.
Läheisriippuvuudesta toipuminen on iso, kiperäkin tie, kuten mistä hyvänsä riippuvuudesta toipuminen. Se mikä tästä tekee haastavaa, on se että riippuvuuden kohteena on toinen ihminen. Usein hyvin rakas sellainen.
Läheisriippuvuudesta toipumisesta voit lukea TÄÄLTÄ, mutta ennen sitä vielä tärkeä asia. Läheisriippuvuus vie paljon aikaa, energiaa ja elämänvoimaa. Se estää läheisriippuvaista näkemästä itseään. On ihan oleellista kysyä: Mitä minä en huomaa, kun keskityn niin toisen elämään/ toipumiseen?
Läheisriippuvaisen toipumisessa oleellista onkin kääntää katse itseen. Kuka minä olen, ihan minuna? Entä mitä minä kaipaan?
Läheisriippuvaista ohjaa kipeä ehdollistuma, että turvallisuuden tunne on kiinni toisessa ihmisessä. Siksi toipumisessa on tärkeää alkaa löytämään turvaa elämästä ja tasavertaisista ihmissuhteista. Siinä kestää. Ja luultavasti tulee vieroitusoireita. Luultavasti täytyy itkeä, ehkä jopa saavikaupalla.
Olen hävennyt valtavasti läheisriippuvuuttani. Uskoin, että minun olisi täytynyt tiedon ja tahdon voimalla pystyä toimimaan toisin. Häpesin minussa herännyttä tarvitsevaa, pelokasta lasta. Ja juuri se osa minussa huusi turvaa, suojaa ja aikuista rinnalleni. Minun täytyi itse alkaa suojelemaan tätä hätääntynyttä lasta itsessäni ja sallia sen olemassaolo. Vertaistuen ja terapian avulla sain myös kokea, että en todellakaan ollut ainoa. Häpeä pahimmillaan vain vahvistaa riippuvuutta.
Hyvin usein läheisriippuvaisen kohteella on todellisia ongelmia. Jos hän ei itse lähde ongelmia kohtaamaan, ei kukaan muu voi sitä hänen puolestaan tehdä. Läheisriippuvaisen on kohtuullista odottaa, että myös toinen ottaa esim. alkoholismista, työnarkomaniasta, mielenterveyden ongelmasta (joita on ihan tavallisilla ihmisillä) tai mistä hyvänsä toipumisestaan itse vastuuta. Muutoin suhteesta on mahdotonta kasvaa tasavertainen ja turvallinen suhde.
Lomaa pukkaa, mutta kehoni ei tunnu sitä ymmärtävän. Stressi jatkuu. Tekemättömien askareitten lista on pitkä ja silti keskeneräinen. Uupunut olo voi kuitenkin olla täysin terve signaali: on aika levätä, hidastaa ja rentoutua. Helposti voimme yrittää ”lääkitä” väsymystämme piristeillä tai pinnistelemisellä, vaikka paras vaihtoehto voisi olla vain hidastaa ja pysähtyä – ottaa aikalisä itselle.
Tärkeä osa-alue levollisuuden saavuttamisessa on ulkoisen informaatiotulvan hallitseminen. On vaikea kuulla oman kehon ja mielen viestejä, jos kaikki aistit turtuvat mainoksista, katastrofiuutisista ja manipuloivasta markkinoinnista.
Tässä viisi vinkkiä ulkoisen informaation suodattamiseen:
1. Havaitse ja erittele rakentava tieto haitallisesta
Innoittavat ja tunne-elämäämme liikuttavat tarinat voivat kohottaa mielialaamme, rohkaista ja jopa opettaa meille uusia tapoja ajatella ja toimia. Taide, kaunokirjallisuus ja laadukkaat romaanit kehittävät sosiaalisia tunnetaitojamme, sekä kykyä nähdä asioita toisten perspektiivistä. Opimme pohtimaan elämää syvemmällä ja merkityksellisemmällä tavalla, sekä hahmottamaan omaa suhdettamme ympäröivään todellisuuteen. Opimme empatiaa.
Paperikirjan äärellä silmät lepäävät paremmin kuin lukulaitteen. Erityisen voimauttavaa on hakeutua eläviin kulttuuritilaisuuksiin: teatteriin, konsertteihin ja taidenäyttelyihin joissa olemme aidosti kosketuksissa kaikilla aisteillamme juuri siinä hetkessä tapahtuvan kanssa.
kuva: Simon Hesthaven, Unsplash
2. Suodata vahingollinen informaatio
Raflaavilla otsikoilla saadaan klikkauksia ja mainostuloja. Pelolla hallitaan, manipuloidaan ja myydään. Huolestuneisuus lisää stressiä ja uuvuttaa. Vaikka onkin hyvä tietää mitä maailmassa tapahtuu ja tehdä valintoja kärsimyksen vähentämiseksi, ei mediavyörytys välttämättä koidu edes kertomuksensa kohteen avuksi. Usein näistä lööppiuutisista myös puuttuvat tilanteen korjaamiseen tähtäävät ehdotukset.
Ajatus ”olet mitä syöt” pätee myös mieleen.
Millaisten ajatusten parissa haluat käydä levolle päivän päätteeksi?
3. Opettele ”impulssien voimakkuuden säätöä”
Vaikka ympäröivä informaatio olisikin ravitsevaa, sen määrä voi silti olla ylivoimaisen suuri. Tarvitsemme tiukkoja rajoja myös hyväksymämme kerronnan ympärille ja määrälle, jonka valitsemme ottaa vastaan. Luovat ratkaisut ja ideointi tarvitsevat hiljaisuutta ja tilaa ympärilleen.
Aseta itsellesi mahdollisuuksiesi mukaan aikoja, jolloin olet erillään kaikista mediaimpulsseista.
John Carlisle, Unsplash
4. Harjoita itseäsi
Maadoittaminen, luonnossa liikkuminen, meditointi, urheilullinen liikunta ja teknologiapaastot auttavat parempaan keskittymiseen ja stressitason laskemiseen. Yksi tehokas keino keholliseen hiljentymiseen on suolavedessä kelluminen, jossa aistiärsykkeet minimoidaan.
Omien kokemusten ja tunteiden kirjoittaminen ja/ tai ulos puhuminen selkeyttää omaa ajattelua ja auttaa peilaamaan omia tunnetiloja ympäröivän todellisuuden kanssa.
Hengitys- ja keskittymisharjoitukset voivat auttaa hermostoamme rauhoittumaan, vaikkakin keho ja mieli saattavat aluksi tulla levottomiksi siitä, kun niille tutuksi tullut impulssitulva laskee. Siedättäminen toimii tässäkin ja jo muutamassa päivässä rauhallisempi olo alkaa tuntua normaalilta.
Kun kosketus omaan itseen on vahvistunut, on myös helpompi tarkistaa mitkä omista arvoista ja toimintamalleista oikeasti ovat omia ja mitkä kenties muilta tarttuneita tai vääristä motiiveista käyttöön vakiintuneita.
Kun haluat toimia, valitse yksittäinen konkreettinen ja rakentava teko kerrallaan ja toteuta se itsellesi sopivalla aikataululla.
5. Havainnoi tasapainoisen itsellisyyden ja itsekkään itsekeskeisyyden eroavaisuuksia
Tasapainoisen itsellisen henkilön seurassa on tilaa muillekin olla levossa oman itsensä kanssa. Tällaisen henkilön seurassa erilaisuus ei ole lähtökohtaisesti uhka, vaan kiinnostava mahdollisuus avartaa omaa ajatteluaan ja selkiyttää omankin tarinansa syitä ja seurauksia. Itsekeskeisyys taas liittyy usein oman edun tavoitteluun muiden kustannuksella ja vastakkainasetteluihin, sekä joskus myös itsen ympärillä pyöriessään ahdistuneisuuteen, negatiivisten asioiden hautomiseen ja muiden syyttelyyn. Paradoksaalista on, että koska huolestuneita ihmisiä on helpompi johdatella, meitä systemaattisesti kuormitetaan huolestuttavilla mediaviesteillä. Tästä syystä politiikassa ja agressiivisessa markkinoinnissa usein lähestytään ihmisiä luomalla ensin uhkakuvia. Tällaista viestintää kohdatessaan on hyvä aina aluksi kysyä: kuka tästä hyötyy?
Jotta pystyisi neutraalisti erottamaan itsellisyyden itsekeskeisyydestä, on hyvä ensin kehittää omaa tasapainoaan. Kun oivallamme oman hyvinvointimme lisääntyvän tuottaessamme hyväntekeväisyyden kautta iloa muille, voimme saada alkuun positiivisen kierteen. Tärkeää on kuitenkin aloittaa omasta olotilasta, samoin kuin lentokoneen turvaohjeissa: happinaamari ensin omille kasvoille.
Kärsimys, kipu ja sairaudet ovat väistämättömiä elämässämme. Emme haluaisi niitä kohdallemme, mutta niillä on myös voimakas ja usein hyödyllinenkin vaikutus. Kivun välttämättömyyden ymmärtäminen voi olla voimakkaasti oivalluttava ja syvällinen kokemus. Onnellisuutta haluavat kaikki; kipua ei kukaan. Kun ymmärrämme tämän syvällisesti, alamme myös aktiivisesti valita ettemme satuta muita. Tulemme tietoisemmaksi ruoasta jota syömme, sanoista joita puhumme ja teoistamme. Silloin alamme kutoa uudenlaista tarinaa itsellemme: tapaa elää jossa kuljemme kevyesti, puhumme tietoisesti ja myötätuntoisesti, toimimme tiedostaen ja rakkaudella.
Itselliselle ihmiselle ulkoisen ja sisäisen informaation seulonta on luontevaa, tekemisen priorisointi helppoa, eikä hänen tarvitse kantaa omatunnollaan oman vaikutuspiirin ulkopuolella olevia ongelmia.
Kirjoittaja Liina Länsiluoto on valtiotieteilijä, viestinnän ja palvelukehittämisen ammattilainen sekä kahden pienen pojan äiti. Teksteissään Liina pohtii kasvun ihmettä ja sitä, miten säilyttää mielentyyneys vanhemmuuden melskeissä.
Nelivuotiaani on aktiivisessa vinkuvaiheessa. ”Anna karkkiiii-ii. Tahdon pillimehuaaa. AiPädiää-ä”.
Tästä on keskustelu paljon viime päivinä, enemmän ja vähemmän rakentavilla äänenpainoilla.
Kun fiksun pojan mankuminen jatkuu entisestään, olen alkanut miettiä, mikä on vinkumisen merkitys lapsen kehityksessä?
Oman tahdon kehittyminen? Se on kyllä tärkeä asia elämässä, ettei jää tallotuksi. Itkuraivarin saaminen väärästä jäätelömerkistä menee kuitenkin oman tahdon treenaamisessakin vähän yli.
Neuvottelutaidot? Minusta vinkuminen menee kiristyksen puolelle, sillä kuka jaksaa kuunnella karkinpyytämistä munniharpun äänellä päivät pitkät. Olemme myös tehneet selväksi, että vinkumalla ei saa meillä haluamaansa. Tässä siis pojalla on vielä kehitettävää.
Sitten keksin ainakin omasta mielestäni parhaan selityksen. Vinkuminen on oman sisäisen äänen kuuluvaksi tekemistä. Samaahan se minun sisäinen ääneni tekee. ”En jaaksaaa. Tahdon suklaataaa. Oisko oluttaaa. Kaipaan Instagramiiii. Väsyttäääää. Vituttaaaa.”
Tämä on myös se sisäinen ääni, jota yritän meditaatiolla tunnistaa ja hallita. Jotta vinku-Liina ei hallitsisi minua.
Lapsi vasta opettelee tuota, minä olen kaitsemassa kasvua. Oman kasvuun kaitsijana olen vain minä itse.
Purista kätesi tiukasti nyrkkiin. Avaa kämmenesi täysin auki ja ojenna sormet haralleen. Jossakin näiden välissä on täydellinen otteesi ihmisistä, asioista ja elämästä. Se on herkkä, aistiva ja sopivan vahva. Tutki kädelläsi, miltä tämä juuri oikea ote voisi tuntua? Liikuttele sormiasi aavistuksen, tunnustele ja ole hienovaraisesti läsnä.
”Liika puristus kuristaa kaiken kuolleeksi. Liiassa aukinaisuudessa voima ja yhteys hajoaa eri suuntiin – kaikki kuolee huomion ja energian puutteessa.”
Itse tykkään ajatella tätä sopivaa otetta ja puristusta kuin kanavan luomisena, padan luomisena (jossa vesi voi kiehua tai asiat kypsyä) tai yhteyden linjana. Jos puristus on liian kova, niin mitään ei mahdu kanavaan ja yhteyteen. Jos taas otetta ei ole ollenkaan, niin voima hajaantuu kaikkiin suuntiin eikä mikään voi kypsyä tai virrata. Kummassakin ääripäässä yhteys kuolee.
Optimaalisessa otteessa ja puristuksessa kaikki tuntuu ihanalta jännitteeltä, elävältä ja ekstaattiseltakin.
Jos puristusta tuntuu liikaa tai otetta on liian vähän, niin usein aavistus lisää kevennystä tai puristusta on juuri se, mitä tarvitaan. Toiseen ääripäähän hyppääminen (tämä on usein automaattinen refleksi monissa tilanteissa) taas voi viedä ojasta allikkoon.
Tulisiko sinun hitunen lisätä otettasi vai aavistus keventää? Huomaa, että usein kyseessä on vain hitunen otteen vahvistamista tai keventämistä. Voit myös pohtia ja tunnustella, että minkälaisella otteella kumppanisi, läheisesi, työkaverisi tai esimiehesi pitelee sinua? Tarvittaisiinko hitunen lisää otetta ja fokusta vai hellittämistä ja keveyttä?
Juuri oikeanlaisessa otteessa on sopivasti herkkyyttä, aistivuutta, voimaa ja elävyyttä – elämän hurmiota.
Sinä olet syntynyt tähän maailmaan ollaksesi aito – eikä sinun tarvitse yrittää miellyttää yhtään ketään. ♥ Lisää voimakuvia löydät Hidasta elämää Instagram -tililtä.
Minulta on pyydetty vielä osiota, joka käsittelisi sitä, miten turvatonta kiintymystyyliä voi lähteä eheyttämään kohti turvallista. Tärkeä kysymys, mutta ei suinkaan ihan yksinkertainen.
Tämän kysymyksen äärellä on valtavan tärkeä muistaa, että ihminen on aina paljon muutakin kuin kiintymystyylinsä. Siksi yhtä oikeaa eheytymisen malliakaan ei ole olemassa. Ihminen on moniulotteinen, herkkä ja ainutlaatuinen yksilö ja se on kaikessa eheytymisessä huomioitava.
Meillä on pelkomme, haavamme, tukahdutetut tunteemme, ihanteemme, uskomuksemme, tarpeemme, toiveemme ja ainutlaatuinen elämän polkumme. Ja tietysti myös ihmissuhteidemme turva vaikuttaa siihen miten itse koemme itsemme ja toisen.
Ja samalla, tietyillä kiintymystyypeillä on havaittu olevan hyvin samankaltaisia haasteita, ja on myös yhteisiä tekijöitä, jotka usein koskettavat saman kiintymystyypin jakavia ihmisiä.
Kaikille kiintymystyypeille on tärkeää vahvistaa sisäistä turvaa.
Tässä kuitenkin hyvin typistetysti, minkälaiset asiat auttavat sekä ristiriitaista että välttelevää kiintymystyyppiä eheytymään kohti turvallista kiintymystä.
Ristiriitaisen kiintymystyypin eheytyminen:
Vahvista tervettä itsekunnioitusta, sinä olet vastavuoroisen rakkauden arvoinen.
Kieltäydy lempeästi ja jämäkästi jahtaamasta/parantamasta tai muokkaamasta ketään. Ihmiset muuttuvat, jos he itse näin valitsevat.
Opi tunnistamaan omia syvempiä tarpeitasi ja harjoittele niiden viestimistä suoraan (Ristiriitaiiset ovat usein epäsuoran viestinnän kuninkaita ja kuningattaria).
Harjoittele tervettä erillisyyttä ja keskity siihen, mikä on sinun elämässäsi kiinnostavaa, tärkeää ja merkityksellistä – riippumatta toisesta.
Ristiriitaisesti kiintyneet usein häpeävät ja tuomitsevat tarvitsevuuttaan, joten: On ok tarvita. On ok kaivata. Huomiota, läheisyyttä, sitoutumista, yms. Muista, että ihmisellä on luontainen tarve turvalliseen kiintymykseen, se ei ole heikkouden merkki.
Tutustu rajoihisi, mikä on sinulle ok ja mikä ei ole. Rajat eivät ole kahlitsemassa, vaan luomassa turvaa ja yhteisiä pelisääntöjä parisuhteeseen.
Välttelevän kiintymystyypin eheytyminen:
Ala huomata milloin ja miten pidät etäisyyttä, miltä sinusta silloin oikeasti tuntuu?
Tutustu omaan haavoittuvaisuuteesi ja herkkyyteen, inhimilliset tunteet koskettavat sinuakin.
Harjoittele syventämään keskusteluja esim. kävelyllä tai tilanteessa jossa ei tarvitse katsoa intensiivisesti silmiin.
Kyseenalaista syväänjuurtunutta uskomusta siitä, että ”Minun täytyy selvitä yksin”.
Tutustu inhimillisiin tarpeisiin ja huomaa miten ne koskettavat meistä jokaista, sinuakin.
Kieltäydy pelaamasta pelejä.
Silloin kun mielesi tekee paeta, harjoittele jäämistä.
Ja kyllä, saat ehdottomasti tarvita edelleen omaa tilaa ja aikaa. Harjoittele ottamaan sitä ilman repivyyttä.
Lisää itsesi ymmärrystä tutustumalla ihmissuhde historiaasi. Minkälaisen mallin ihmissuhteista olet saanut?
Kesäkuussa kaksikymmentäkuusi vuotta sitten poikaystäväni jätti minut yllättäen liki neljän vuoden seurustelun jälkeen. Istuimme viettämässä iltaa kahden. Hän oli lähdössä pitkälle purjehdusreissulle, ja minulla oli ikävä jo valmiiksi. Kesken illan hän kertoi tavanneensa toisen naisen ja toivovansa että olisin tavaroineni poissa hänen palattuaan Suomeen. Minulla olisi noin kaksi viikkoa aikaa löytää uusi koti ja tulevaisuus. Kipu oli valtava, ajattelin etten selviäisi siitä.
