Ihmisellä on biologinen tarve kiinnittyä turvallisesti toiseen ihmiseen

Kiintymyssuhdeteoria on avannut silmiäni hämmentäville kaavoille, jotka pitkissä parisuhteissani ovat toistuneet.

Se ei tietenkään yksistään selitä kaikkea. Sen lisäksi toistamiini kaavoihini ovat vaikuttaneet myös persoonani, haavoista kumpuamani pelkoni ja selviytymismallini. Koen kuitenkin, että kiintymystyylini ymmärtäminen on ollut tietynlainen läpimurto, ennenkaikkea itselleni ja omalle kasvulleni.

Psykoanalyytikko John Bowlby teki Kiintymyssuhdeteorian tutuksi 70–80-luvulla. Aihetta on tutkittu paljon ja se selittää hyvin miten varhaiset kiintymys kokemukset (arkikielellä: suhde omiin vanhempiin)  vaikuttavat aikuisena parisuhteessa.

Kiintymyssuhdemallissa minua kiehtoo se, että selittää kiintymyssuhteen olevan myös biologinen asia, ei pelkästään tunnetason asia. Vauvasta alkaen, ihmisellä on tarve kiinnittyä.

Kiintymyssuhteessa kaksi ihmistä muodostaa myös yksikön. Yksikön, jossa toisen osapuolen, eli vaikkapa kumppanin verepaine, hormonitoiminta ja sydämenlyönti pyrkii synkroniaan toisen osapuolen kanssa. Tämä selittää hyvin myös mm. sitä, että miksi kiintymyssuhteen ollessa uhattu tai sen päättyessä, fyysiset oireet ovat ihan totinen juttu. Sydäntä ihan oikeasti särkee.

Tässä ajassa tuntuu välillä siltä, että itsenäisyyttä ylikorostetaan. Tarvitseminen voi pelottaa ja hävettääkin. Ja kuitenkin osa biologiaamme on tarvita ja kiinnittyä. Kyse on enemmänkin siitä, onko kiinnittynyt turvallisesti vai turvattomalla tavalla.

Kiintymystyylit ovat:

Turvallisesti kiinnittynyt suhtautuu läheisyyteen mukavasti ja rennosti. Hän ei aktiivisesti pelkää läheisyyden menettämistä ja odottaa saavansa hyvää, kunnioittavaa kohtelua. Hänelle kumppanin tarpeiden huomioiminen on luonnollista ja tärkeää.

Ristiriitaisesti kiinnittynyt kaipaa palavasti läheisyyttä, mutta pelkää että ei ole riittävän hyvä tai että läheisyys viedään pois ja ettei sitä ole tarpeeksi. Ristiriitaisesti kiinnittynyt kokee helposti suhteessa olevansa altavastaaja ja saattaa koittaa jahdata tai muuttaa toista (usein välttelevästi kiinnittynyttä).

Välttelevästi kiinnittynyt taas hakee etäisyyttä ja pelkää syvästi läheisyyttä. Hän on harvoin siitä itse tietoinen, vaan ajattelee vaan olevansa niin itsenäinen ja vapaa. Hän tavallaan taistelee jatkuvasti biologista kiinnittymistarvetta vastaan. Tutkimusten mukaan välttelevästi kiinnittyneet ovat onnettomimpia, ja sen arvellaan johtuvan siitä, että he eivät päästä juuri ketään aidosti lähelle.

Oman kiintymystyylin ymmärtäminen voi olla hyvin selittävää ja paljastaa pinnan alla olevia, hyvin alitajuisia taipumuksia. Hyvä uutinen on se, että kiintymyssuhde tyyli ei ole muuttumaton vaan ristiriitaista ja välttelevää kiintymystyyliä voi lähteä eheyttämään ja voimaannuttamaan. 

Kuuntele podcastilta lisää kiintymyssuhdemallista ja eri kiintymystyyleistä

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Lasten oppeja äideille -kirja

    22,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ole itsellesi armollinen

    23,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Sinä selviät kyllä – Erovuoden matkaopas

    23,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin