Aaro Löf: Taivas, tähdet ja minä. Osa 2

Seppo sanoi, että jonkinlainen sisäänpäin kääntyminen on odotettavissa. Onko kyse siitä vai onko niin, että sanat ja mielen kohdistaminen niiden mukaiseen suuntaan luovat tämän kokemuksen? Ja onko sillä väliä? Onko niillä edes eroa?

Aloitin tammikuussa kirjoittamaan oman astrologisen karttani ympärille rakentuvaa juttusarjaa ja tämä kirjoitus on sen toinen osa. Ensimmäisen osan löydät täältä. Tammikuussa tapasimme astrologi Seppo Tanhuan kanssa toisen kerran.

Mitä minussa nyt tapahtuu? Tämän kysymyksen olen kysynyt itseltäni viimeisen kuukauden aikana useammin kuin koskaan.

Herkkyys ja itseni kuuntelu ovat asioita joita olen pyrkinyt harjoittamaan elämässäni pitkään. Erilaisia kiinalaisia menetelmiä (mm. qi gong) ja meditaatiota harjoittaen olen avannut ja tuonut tietoisuutta elämääni jo vuosia. Tantristen ja joogisten harjoitteiden myötä kykyni kuulla on vahvistunut reilusti. Kundaliinijooga, tietoisuuden jooga, on viimeisimpänä vienyt kaiken ihan toiselle syvyysasteelle. Ja prosessi syvenee joka hetki. Voisin kai todeta, että mitään kovin uutta ei ole tapahtunut.

Silti tuntuu, että viimeisen kuukauden aikana olen alkanut puhua itseni kanssa. Ehkä kuvaavampaa olisi sanoa, että olen alkanut kuulla eri osieni äänen entistä paremmin. Selkeästi.

”se mikä ei toimi, ei vain toimi”

”sisältäpäin tulee niin voimakas vaatimus, ettet voi muuta”

”pois siirtyminen on tärkeämpää kuin johonkin siirtyminen”

Hetkin on tuntunut harmilliselta tuntea niin selvästi mikä toimii ja mikä ei. Työn saralla olen aina uskonut vahvasti omaan aktiivisuuteen. Siihen, että asioiden eteen on tehtävä töitä, etenkin silloin kun asiat eivät ala tapahtua itsekseen. Aikoinaan jaksoin juosta jopa vuosia putkeen ja osasin motivoida itseni. Vielä vuosi sittenkin saatoin pystyä viikon mittaiseen ”puskuun”. Nyt voin pahoin jo ennen liikkeelle lähtöä, jos sydämeni ei tue suuntaa.

Kuulostaisi ikävältä jos en kokisi asiasta niin suurta iloa. Löydän yhä useammin itseni istumasta paikallaan silmät kiinni. Laiskottelemasta? Ei, vaan kuuntelemasta.

Mukavinta on ollut se, että tiedän selkeämmin mille sanoa ei. Jokin sisälläni sanoo ilman ääntä, hyvin hiljaa ja herkästi; älä, tämä ei tunnu hyvältä. Ja tästä käsin on ollut hienoa toimia. Avoimena ja alastomana, hyvin luottavaisesti itseä kuunnellen.

Haastavinta on ollut kuunnella pienen itsensä ääntä. Sen joka ei koskaan saanut tarpeeksi. Johon sattui, joka pettyi ja joka edelleen kaipaa rakkautta. On ihana pidellä itseä sylissä. Kauniin eheyttävää. Ja samalla sydäntä raastavaa kuulla oma kaipuunsa.

Olivatpa vaikuttamassa Sepon vinkit, päivittäinen oma harjoitus, vuosien työ, luojan armo, sattuma tai mielikuvitus, tunnen tehneeni entistä parempia valintoja. Kalenterissani on tilaa hengittää ja minä tunnun keveämmältä yhä syvenevien tuntemusten keskellä. Edelleen sanoisin, että astrologia on auttanut minua luottamaan minua yhä syvemmin itseeni.

Olen sanonut nämä sanat viime aikoina usein. Tiedän tismalleen missä olen ja mitä olen tekemässä. Ja samalla, minulla ei ole mitään hajua.

Uskon, että jokainen meistä on täällä kokemassa tarinansa erilaisena kuin muut. Samalla uskon, että moni oppitunti on yhteinen. Kyky pysähtyä ja kuunnella on varmasti yksi niistä. HE- sivuston tunnuslauseet kertovat, että hidastaminen on itselle ominaisen elämänrytmin löytämistä. En tiedä voiko rytmiä löytää muutoin kuin pysähtymällä kuuntelemaan, yhä uudelleen ja uudelleen.

Kehoitan pysähtymään ja ottamaan sille aikaa. Maailma liikkuu ja elämä kantaa vaikka pysähdymme hetkeksi.

rakkaudella, aaro

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Ale!

    Viihdy omassa arjessasi -kirja

    25,00  20,25  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Tunnepaketti

    45,80  34,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Hidasta elämää -kuvakortit (Uusi versio)

    21,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin