Tuntuuko hylätyksi tuleminen erilaiselta nuorena kuin vanhana?

Kesäkuussa kaksikymmentäkuusi vuotta sitten poikaystäväni jätti minut yllättäen liki neljän vuoden seurustelun jälkeen. Istuimme viettämässä iltaa kahden. Hän oli lähdössä pitkälle purjehdusreissulle, ja minulla oli ikävä jo valmiiksi. Kesken illan hän kertoi tavanneensa toisen naisen ja toivovansa että olisin tavaroineni poissa hänen palattuaan Suomeen. Minulla olisi noin kaksi viikkoa aikaa löytää uusi koti ja tulevaisuus. Kipu oli valtava, ajattelin etten selviäisi siitä.

Kuitenkin, meni  noin pari viikkoa, kun tuska rupesi laantumaan, ja yllätys yllätys, tähän vaikutti se, kun tapasin uuden mielenkiintoisen miehen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että jätin ensimmäisen eroni käsittelemättä aloittamalla uuden suhteen pian, mutta muistan, että keskustelin paljon päättyneestä suhteestani myös uuden kumppanini kanssa. Uskon yhä, että päättynyttä suhdetta voi käsitellä myös uudessa suhteessa, jos uusi kumppani antaa sille tilaa ja on emotionaalisesti läsnä.

Olen huomannut nuorten asiakkaideni kanssa, että ensimmäinen ero voi olla vaikea. Ensirakkauteen liittyy valtavan paljon odotuksia ja tunteita. Ihmisellä ei myöskään ole kokemusta muista ihmissuhteista tai niiden päättymisestä. Toisaalta hyvissä olosuhteissa nuoruus on myös etu. Tulevaisuus voidaan nähdä toisin, kuin keski-ikäisenä puolison vaihtaessa uuteen lennossa. Iso asia on se, millainen kiintymyssuhdetyyli on rakentunut lapsuuskodissa.

Ensimmäisissä parisuhteissa ja niiden loppumisissa tulee näkyväksi se, kuinka pärjäämme itsemme kanssa vaativissa ihmissuhdetilanteissa. Toiset meistä ovat lisäksi haavoittuvaisempia kuin toiset ja tarvitsevat enemmän tukea ja aikaa toipuakseen erosta. Tämä näkyy myös pitämissäni eroryhmissä, joissa on keskimääräistä enemmän erityisherkkiä ihmisiä.

Minulla on ollut asiakkaina myös paljon henkilöitä, jotka ovat eronneet pitkistä, jopa kolmenkymmenen vuoden suhteista, monet heistä ovat pohtineet eron mahdollisuutta jo  vuosien ajan. Erokipuun vaikuttavat monet asiat. Onko puolisolla uusi kumppani kierroksissa, onko puoliso sairastunut tai käyttääkö hän liikaa päihteitä, vai onko läheisyys vain loppunut kauan sitten, eikä toisen luo enää löydetä mahdollisesta halusta huolimatta. Tuska on paljon samanlaista, mutta myös toisenlaista kuin nuorena. Moni pohtii omaa vastuutaan eri tavoin, ja moni pelkää yksinäistä tulevaisuutta, vaikka päättynyt parisuhde ei ollutkaan tarjonnut läheisyyttä tai kumppanuutta vuosiin. Vieläkin vanhenemiseen liittyy vahva pelko kelpaamisesta ja yksin jäämisestä, mutta niin se liittyy nuoruuteenkin.

Ihmissuhteen päättyminen koskee aina. Silloinkin, kun se on oma valintamme.

Muutumme elämämme varrella, opimme ihmissuhteistamme, mutta eroaminen koskee, olemme minkä ikäisiä tahansa. Siksi onkin valtavan hienoa nähdä, kuinka eronnut pystyy tukemaan toista silloinkin, kun elämäntilanteet ovat muilta osin täysin toisistaan poikkeavat. Vertaistuen voima on hoitavaa ja korvaamatonta.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: