Kaikki ihmiset ovat luovia, mutta luovuus ilmenee usealla tavalla. Minun täytyy antaa itselleni lupa olla monella tavalla elossa: lastenkirjan kuvittaja, villinä vapaasti liikkuja, rauhallinen kotikissa, viileä viettelijätär ja leikkivä aikuinen. Joogi ja tanssija. Tulla itsekseksi ja täysin eloon omaan kehooni. Mieheni sanoi minulle, että elämä kanssani on vähän kuin olisi lapsen kanssa. Otin sen kohteliaisuutena! Sellaiseen tutkivaan asenteeseenhan olen pyrkinyt. Eli olemaan läsnä hetkessä ja huomaamaan pienimmätkin inspiroivat asiat.
Millä kaikilla tavoilla luovuutta sitten voisi elvyttää ja herätellä? Vaikeinta luomisessa on lakata itse estämästä villiä voimaamme. Olemme loistavia tuomaroimaan ja mitätöimään ideamme. Villi luova potentiaali virtaa parhaiten kun olemme paljaita, valmiita vastaanottamaan ja antamaan.Voimme aktivoida itsessämme tilan, jossa voimme tuntea enemmän kehollamme ja tuoda tietoisuuteen sen, miten monimutkainen ja täydellinen kokonaisuus olemme!
Ole utelias! Kysele, keskustele, etsi tietoa, ja kurkkaa nurkan taakse. Laita ruokaa aivan uusista ainesosista. Lue kirja minkä kohderyhmää et ole laisinkaan. Utelias ihminen ei koskaan tylsisty (vaikka sopiva määrä tylsistymistä, ruokkii sekin luovuutta!)
On syytä muistaa, että kaikki mitä luot näkyväksi, on jo luotu moneen kertaan alitajunnassasi. Ainoa tehtäväsi on synnyttää tekemisen liekki, alkaa luottaa omaan luovuuteen ja iloita siitä.Luovuus herää parhaiten nautinnon, kiireestä hellittämisen ja itsensä tuntemisen kautta! Ajatus kärsivästä taiteilijasta on mennyttä aikaa.
Kunnioita olemassaoloasi tekemällä joka päivä jotain luovaa. Piirrä vaikka et “osaisi”, tanssi vaikka et uskaltaisi, laula vaikka joku kuulisi. Yllätä työpaikallasi tulemalla aivan eri vaatteissa töihin, naurata kunnes jotakuta itkettää, itke kunnes naurat, tee kehollasi muoto mitä et ole tehnyt aikoihin.
Etsi omaa flowtasi kunnes löydät sen. Ehkä se on kirjoittaminen, jooga-asanasta toiseen eri tavalla siirtyminen, kokkaaminen, valokuvaaminen, uuden reitin löytäminen päivittäiselle matkalle, jonkin osiin purkaminen ja uuden rakentaminen…
Avaa silmäsi! Elä superlatiivielämää. Syö parasta suklaata, hörppää samettisinta kahvia, anna maistuvin suudelma, kerro hölmöin vitsi, kirjoita hulluin tekstiviesti, vastaanota hellin halaus, irvistä naapurillesi kaamein irvistys, kuuntele parhain biisi, näe parasta ystävääsi ja leiki lasten, eläinten ja aikuistenkin kanssa. Rakastu joka päivä uudelleen. Rakastu puusta putoavaan lehteen ja omaan juuri heränneeseen peilikuvaasi.
Mitä sinä tarvitset, jotta voisit olla kaikkea sitä mitä voit olla?
Luovuus on muutoksen energiaa. Joskus muutos tulee vain pakon kautta. Tämä voi olla se kohta elämässä kun tipumme polvillemme katsomaan kuinka korttipeli romahtaa. Luovuuden voima voi olla struktuurin murskaava, mutta se vaaditaan, jotta tyhjältä pöydältä voi taas nousta esiin uutta – kuin uusi kuu, joka hetkeksi vajoaa varjoon ja nousee jälleen kirkkaana. Luominen on muutoksen ja uudelleen syntymän kohta.
Se, mihin kohdistat energiaa, kasvaa. Kun sähköistät sinussa olevan ja alati elävän luonnollisen potentiaalin, syntyy loputon virta. Mihin keskityt, on se mitä lopulta luot. Sinä valitset mihin tartut. Näe kaikki resurssisi ja mitä niillä valitset tehdä. Ala käyttämään taitojasi eri tavalla. Aloita jostain, ja jatka sinnikkäästi.
Luota, osaat kyllä!
Lisää inspiraatiota löydät tulevasta kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi.
Valokuvat: Pixabay
Täältä löydät koottuna kaikki aiemmat kirjoitukseni.
Kreikan joogaretriitin yksi luontoelämyksistä oli kulkea kivikkoisen ja hiukan hankalakulkuisen rotkon päästä päähän. Matkan oli määrä kestää noin kolme tuntia. Kävelimme verkkaisesti läpi pienen kylän ja ihastelimme vuohiperheitä ja maasta puskevia, syvän violetteja lohikäärmekukkia. Ilmassa kaarteli lintuja, jotka taidokkaasti sukelsivat sisälle kallion koloihin.
Saavuimme rotkon reunalle. Polku laskeutui jyrkkää rinnettä alaspäin loivasti kaartaen. Taivas oli sininen ja ilman täytti innostuneet joogaoppilaiden äänet. Yhtäkkiä tunsin vatsanpohjassa kumauksen. Sen seurauksena tunsin, kuin jokin olisi kutsunut minua yläilmoista. Käänsin katseeni kallion yläreunalle ja molemmin puolin rotkon huippua istui hevosten selässä intiaanit jotka katsoivat suoraan minuun. Hätkähdin tätä vahvaa näkyä, mutta ymmärsin että jotain on edessä. Sain alitajuisen viestin: “Valmistaudu”.
Yksi retkikuntalaisista kärsi korkeanpaikan kammosta. Reitin yksi kohta oli haastava, jyrkkä ja kapea, jossa pyöreät kivet liukuivat jalkojen alla. En itsekään juurikaan tohtinut katsoa alas. Takanani alkoi kuulua ahdistunutta itkua. Palasin hakemaan oppilaani. Hän laski kätensä olkapäälleni ja etenimme hitaasti yhdessä eteenpäin samalla kun pulputin keveitä, toiveikkaita sanoja. Noina hetkinä sitä toivoo osaavansa hauskan matkalaulun. Oma pelkoni siirtyi syrjään ja matka jatkui huojennuksen vallassa eteenpäin.
“Ja yhtäkkiä kaikki esi-isäni ovat takanani. Pysy paikallasi, ne sanovat. Odota, ne sanovat. Katso ja kuuntele. Sinä olet tuhansien rakkauksien tulos.” – Linda Hogan
Siniset tennarit
Näyt eivät ole aina näin dramaattisia. Keväisenä iltapäivänä istuin bussissa ja näin mielessäni näyn edessäni kävelevistä kengistä, joiden kantajan tiesin tuntevani, mutta en tiennyt kuka hän oli. Näyn viemänä hyppäsin seuraavalla pysäkillä bussista ulos ja lähdin kävelemään Hakaniemen siltaa pitkin tietämättä seuraavaa suunnitelmaa. Edessäni kävelivät näystä tutunnäköiset kengät. Kävelin ihmisen kiinni ja kun hän kääntyi, ystäväni kapsahti itkien syliini. Hänellä oli suru ja hän oli helpottunut nähdessään tutut kasvot ja sylin johon nojata.
Äitini oli nähnyt unta autokolarista ja seuraavana päivänä nuori mies ajoi hänen kylkeensä. Onneksi vain pellit menivät ruttuun. En tiedä mistä olen oppinut sen, että kolmella varoituksella on syytä uskoa ja vaihtaa suunnitelmaa, kulkureittiä tai toimintatapaa. Ehkä se on sananparsi, jossa piilee hiljaista tietoa.
Vaihtoehtoinen tietäminen
Eri ihmisillä ja perinteillä on näille kokemuksille omat sanansa. Etiäiset, näyt, shamaanimatkat, valveunet, maahisten tarinoita, tonttujen kertomaa, visuaalinen hallusinaatio, aivohäiriö. Jokaisella meillä on oma todellisuus ja tämä on minun. Koen asian luonnollisena ja maailmanlaajuisena ilmiönä. Olen myös niin vahvasti kiinni fyysisessä elämässä, etteivät näyt ole koskaan haitanneet. Päin vastoin, ne ovat olleet lähinnä mieluisia yllätyksiä, eivätkä pelottavia ja “yliluonnollisia”, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Miltä näkeminen sitten tuntuu? Se tuntuu siltä että olen sen jo aiemmin elänyt. Jotain mitä olen unohtanut. Silmän sivussa on jotain mikä odottaa näkemistä. Uskon vahvasti, että aivan jokainen meistä “näkee”, mutta kaikki eivät huomaa näkevänsä. En ajattele sen olevan erityislahjakkuutta, se on vain luonnollista ja siihen harjaantuu. Samalla tavalla ihminen, kuka asuu luonnossa, osaa päätellä syy-seuraus-yhteyksiä lintuparven pyrähdyksestä, joita kaupunkilainen ei voisi kuvitella olevan olemassakaan. Pienenä katsoimme kavereiden kanssa talvi-iltana taivaalle ja tähtien näkyvyydestä pystyimme päättelemään onko seuraavana päivänä kirpeä pakkasilma ja kestävät hanget. Kaupungin valosaasteessa tähtiä ei juuri näy.
Mikä on oman elämäsi valosaastetta? Mikä estää näkyvyyttä? Oletko omaksunut muiden totuuksia? Onko elämässäsi vielä mystisyyttä? Luotatko mutu-tuntumaan? Uskallatko nähdä?
Sain elokuussa suuren kunnian päästä puhumaan TEDx Otaniemeen minulle hyvin henkilökohtaisesta aiheesta, syömishäiriöstä toipumisesta. Puheen pitäminen koskettti, enemmän kuin osasin etukäteen ajatella. Olen kiitollinen, että uskalsin antaa sen näkyä.
Olen kokenut valtavaa häpeää kamppailustani, mutta tiedän että en ole ainoa jolle nämä teemat ovat vähän liiankin tuttuja. Toipumiseni tiellä ehdottomasti tärkeintä on ollut yhteys ihmisiin. Saada kokea tulevani hyväksytyksi, keskeneräisenä ja haavoineni.
Toivon, että näistä asioista puhuttaisiin enemmän, ymmärryksellä. Niin moni on omien kipupisteidensä kanssa yksin.
”Mulla kaikki lähti siitä pienestä viattomasta ajatuksesta, että pitäis pudottaa pari kiloa.
Se pari kiloa aloitti kuitenkin reilun kymmenen vuoden mittaisen kamppailun, joka oli viedä mun terveyden ja mielenterveyden.
Sitä onnea, mitä mä laihduttamisesta hain, ei ollut olemassakaan. Päinvastoin, se vaan lisäsi mun elämään ahdistusta ja ulkopuolisuudentunnetta.
Ja siks mä haluan puhua niin kutsutuista terveellisisitä addiktioista.
Terveellinen addiktio on sitä, että jostain asiasta, jonka alkuperäinen tarkotus on ollut lisätä hyvinvointia, onkin tullut vankila. Lähes pakkomielle. Syömishäiriö oli avunhuuto, joka koitti huutaa, että mua sattuu. Mä en vaan ollut vielä itse valmis kuulemaan sitä.
Pahinta mitä terveysaddikti tietää, on se oman kontrollikuplan mureneminen. Se just on elämältä kutsu aitoon eheyteen.
Mulle se oli lopulta parasta, mitä mulle on käynyt”.
Eevin uusi kirja Ole itsellesi armollinen löytyy nyt kaupoista. Kirjan voit tilata esimerkiksi täältä!
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa radio- ja tv-juontaja Anni Hautala kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
ÄITIYS – Äitiys on ollut jatkuvaa huolta siitä saakka, kun raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa. Samalla se merkitsee minulle onnea ja mahtavaa, pyyteetöntä rakkautta, jota en usko, että voisi olla ketään muuta kuin omaa lasta kohtaan.Oman lapsen puolesta tekisin ihan mitä tahansa. Lapsi on suurin ilo ja aarre.
RAKKAUS – Mitään ei ole ilman rakkautta, kaikki pohjautuu siihen. Rakkautta voi parhaimmillaan olla kaikessa mitä tekee.
INTOHIMO – Intohimoa voi olla parisuhteessa tai sitä voi olla työtä, harrastusta, jonkin asian tekemistä kohtaan. Parisuhteessa omaan rakkaaseen kohdistuva intohimo on ihaninta mitä voi olla.
SURU – Surun keskellä tulee välillä huono omatunto, jos ei olekaan surullinen kokoajan. Miettii, miten voin täällä millekään nauraa, ja miten kaikki voi pyöriä ympärillä normaalisti. Suru on aaltoileva tunne. Sitä ei voi vertailla, sillä kaikki kokevat surua eri tavalla. Surun aallot tasoittuvat aikanaan, kun aallon korkeus hälvenee pieneksi liplatukseksi.
ARKI – Meillä arki on tosi epätyypillistä jos vertaan lapsuuteen. Yritämme unohtaa viikonloppu-ajattelun, että sitten vasta elämä alkaa. Rakastan juhlia arkea menemällä vaikka ulos syömään keskellä viikkoa. Samalla arki on juuri, jossa toistuvat rutiinit tekevät siitä paljon helpompaa.
ELINVOIMA – Ajattelen, ettei elinvoimaa saa purkista, vaikka vitamiinien mainoslauseissa niin luvataan. Elämäntavat, liikunta ja hyvä ruoka ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät pelkästään riitä. Harrastaminen, tekeminen ja toiset ihmiset pitävät ihmisen elinvoimaisena. Jos on vain jatkuvasti kotona tekemättä mitään, elinvoima katoaa.
YSTÄVÄT – Ystävät ovat aina olleet minulle ihan mielettömän tärkeitä, elämän suolaa. Vietän paljon aikaa heidän seurassaan. Jos emme näe pitkään aikaan, tulen ahdistuneeksi. Kaikilla ystävilläni on nyt ruuhkavuodet, mutta ex tempore näkemisiä olisi ihana järjestää enemmän.
ROHKEUS – Rohkeus on tärkeää elinvoiman kannalta, ilman rohkeutta ei synny mitään uutta. Kun pari vuotta sitten minua pyydettiin juontamaan Emma Gaalaa päivän varoitusajalla, pelotti, että nolaisin itseni. Sitten päätin, että nyt vain tehdään. Rohkeus vie epämukavuusalueelle ja elämässä eteenpäin.
UNELMAT – Unelmat ovat totta. On tärkeää visualisoida unelmiaan ja elää niin, kuin ne olisivat jo totta.
NAURU – Nauru on tunnusmerkkini, huutoitkunauru on parasta. Muistan kun lapsena naurettiin niin, että kyyneleet valuivat ja vatsaan sattui. On etuoikeus, että pääsen nauramaan sillä tavalla joka päivä työni kautta.
Olen koonnut sinulle Inhimillisen henkisyyden perusperiaatteista 30 ohjetta henkiin heräämiseen. Tässä kirjoituksessa esittelen ohjeet 9, 11, 13 ja 15. Aiemmat ohjeet löydät täältä.
Toivon, että nautit ajastasi ohjeiden kanssa ja pureskelet niitä kunnolla.
9. Jokainen meistä on samaistunut korostuneesti yhteen osaan itsessään. Satsaa niihin kahteen, jotka eivät ole ensisijaisesti se mihin identifioit itsesi.
Tunnista oletko lähes aina pääsi vallassa, emootioiden kautta maailmaa katsova, vai ohjaako toimintaasi kehoosi liittyvä aggressiivinen ja seksuaalinen energia (tai niiden välttely) sinua. Kun saat kiinni siitä, minkä kautta pääasiassa toimit ja havainnoit maailmaa, iso muutos on mahdollista.
Päässään pyöriville aukeaa ihan uudenlainen maailma, kun sitä katsoo kehon ja sydämensä kanssa. Emotionaalisille tyypeille emootioista raitistuminen tuntuu aluksi vähän tylsältä, mutta siitä syntyvä selkeys alkaa tuoda uudenlaista syvyyttä ja huomaat, ettei emootiot olekaan se kaikkein kaunein juttu. Kehollaan elävät alkavat huomata, että tarjolla on jotain hienovaraisempaa ja syvempää kuin pelkkä nautinto, taistelu ja intensiivisyys.
Tää identifioituminen on aika samanlainen juttu kuin riippuvuus. Me ollaan totuttu nauttimaan tietynlaisesta tarinasta ja sen mausta niin vahvasti, et siitä irrottautuminen vastaa vierottautumista. Mulle on toiminut hyvin sellanen ajatusleikki, että mielen tarinat, emootioiden draama ja kehon impulssit voi olla vähän niinkuin viinapullo, joka tarjoaa itseään pöydällä. Mulla on aina kaksi vaihtoehtoa. Joko mä tartun ryyppyyn ja saan tismalleen samoja tuloksia kuin aina ennenkin. Tai sitten mä voin hyväksyä sen olon mikä mulla on ja olla tarttumatta.
Tässä mua on konkreettisesti auttanut se, etten toimi, vaan hengitän syviä hengityksiä. En lähe ajatusluuppiin, emootionaaliseen myrskyyn (hyvän tai huonon makuiseen), haluun tai vi*******en täysillä mukaan. Tuon hengityksellä mukaan jotain laajempaa tasapainoksi.
11. Sinä et ole ajatuksesi, uskomuksesi, tunteesi tai kehosi, ne ovat kaikki voimavaroja. Selvitä miten kaikki tuo onkin jotain, jonka kautta löytää syvempiä totuuksia.
Sen aika on ohi, että henkisyys ja ihmisyys on jotenkin erillään. On olemassa taivasten valtakunta, joka on se sun (ja mun) ikioma tietoisuus. Sen maan päälle laskeutuminen on hyvin henkilökohtainen prosessi ja tapahtuu sen kautta, että tuo tietoisuus kirjaimellisesti ui sun liiveihin. Se saavuttaa mielen ja uskomukset, syleilee kaikki sun tunteet ja herkistää kehon.
Tätä on itsetuntemus, joka ei viittaa vain sen absoluuttisen itsemme tuntemiseen. En sano, etteikö henkisen heräämisen kannalta ole olennaista saada kontakti tuohon tyhjyyteen. Mutta se on vain yks osa palapeliä. Sen jälkeen tutustut siihen, mitä ihmiselämä on kun se on pohjimmaisen luontosi täyttämää.
Kun tutustut kokemuksellisesti kaikkeen siihen sisältöön, mitä ihmiskokemus pitää sisällään, tuot ihmisyyden yhteen tietoisuuden kanssa. Huomaat, että itseasiassa se tietoisuus, totuus, onkin jotain, joka on kaikessa siinä mitä sä olet. Sä vain heräät kaikkeen siihen, mitä sussa jo on.
13. Älä pysähdy. Anna elämän sinussa ja ulkopuolellasi pysyä jatkuvassa liikkeessä. Näin löydät myös sen, mikä on muutoksen tuolla puolen.
Tunnen ihmisiä, jotka on tehneet duunia itsetuntemuksen parissa, mutta näen vähemmän niitä, jotka on antaneet elämän astua puikkoihin.
Henki ei ole jotain, joka näyttää tietyltä. Sitä ei voi olla olemalla jonkinlainen tai toimimalla tietyllä tapaa. Sitä sanotaan imitoimiseksi ja totuutta ei voi imitoida. Henki on jotain, jossa kaikki tapahtuu. Se, mikä on kaikessa ja kaikkialla, mutta kuitenkin perustavanlaatuisempaa, kuin yksikään ilmiö tai asia.
Tää on yksinkertainen juttu käytännössä. Mitä enemmän sä relaat, sitä vähemmän jännität elämää vastaan. Sitä luonnollisemmin sun liike asettuu linjaan sen kanssa. Sitä enemmän sä olet virtauksessa mukana. Sen myötä alat huomata sen elämän, joka on kaikkialla. Sen sijaan, että tavoittelisit jotain tiettyä, alat nauttia ihan vaan siinä virrassa olemisesta.
Ja mä en tarkota relaamisella luovuttamista. Se ei oo sama asia kun nukahtaminen. Ennen pitkää huomaat, ettet sä ole edes se virta, vaan jotain vielä perustavanlaatuisempaa. Siinä kohdassa asiat kulkee omalla painollaan, ilman, että sä haluat puuttua asiaan.
Mut tässä kohtaa, älä pysähdy. Anna keinun keinuttaa ja virran pyörittää, se on ainoa tapa, jolla elämä hioo susta helmen. Hengitä niin pysyt paremmin pinnalla pyörteiden keskellä. Mut älä hyvä ihminen pysähdy.
15. Ole elossa, älä aja jotain agendaa.
Jatkona edelliseen, puhuminen on mulle ensisijaisesti kontaktin ottamista siihen, mitä on. Se on vaan totuuden koskettelua. Mut mietipä sitä, kuinka moni tekee näin? Kanssakäymisessä tuntuu aina olevan joku agenda. Jotain vältellään, toista muunnetaan ja kokoajan kaikella on joku päämäärä. Sama asia toistuu kaikkialla muuallakin elämässä.
Miltä susta tuntuis olla päämäärien sijaan elossa vailla tarkoitusta? Olla se elämä, joka tässä just nyt on. Se on radikaalisti erilainen lähestymistapa elämään. Mut sen voi tuoda kaikkeen, ilman, että elämä muuttuu pelkäksi impulsiiviseksi toiminnaksi. Jos annat uteliaisuuden ja rehellisyyden olla mukana elämän jokaisessa tapahtumassa, koko sun elämä muuttuu seikkailuksi ja tiedostamiseksi.
Analyyttinen mieli on oiva työkalu, mutta joskus se ottaa ihmisen ohjaksiinsa isännän elkein, eikä suo tämän luoda suhdetta asioihin muilla tavoilla. Pää sanoo: Ei se noin ole, et voi tietää, vaikka vatsanpohja on koko ajan tiennyt. Miksi kuuntelisimme pelkkää päätä, kun keholla on muitakin työkaluja käytössään? Keho tietää kyllä!
Kehon kuunteleminen vaatii toimivaa suhdetta omaan kehoon. Jos kehossa on kipuja tai muuten huono olla, kehoa voi olla haastavampi kuunnella, mutta sen viestit ovat silti tavoitettavissa.
Kuuntele näitä kolmea tapaa, joilla keho kertoo sinulle tietonsa:
1. Kylmät väreet eli kylmikset
Kylmät väreet ovat kehon vakuuttavimpia keinoja kertoa, että jotain tärkeää ja huomionarvoista on meneillään. Mitä joku juuri sanoi tai teki? Jos ihokarvasi nousevat pystyyn käsivarsissa tai muualla kehossasi, olet tavalla tai toisella vaikuttunut, vaikka et osaisikaan perustella miksi. En tarkoita nyt lämpötilaan liittyviä vilunväristyksiä, vaan tunnelman tai tunteen nostattamaa väreilyä kehosi pinnalla. Kylmät väreet eivät ole tahdonalaisia. Ne tulevat äkkiarvaamatta ja lähtevät nopeasti poiskin. Ne toimivat oikein tulkittuina kuin hälytin.
Muista kertoa toiselle ihmiselle, jos hänen sanansa saivat sinussa aikaan kylmät väreet. Se voi olla hänelle merkittävä tieto.
2. Vatsavaisto
Kun vatsapohjasta huimaa ihanasti tai epäilyttävällä tavalla, vatsavaistosi yrittää kertoa sinulle jotain. Kysy, mitä asiaa sillä on. Jos sinulla on päätös tehtävänä, mieti molempia vaihtoehtoja ja laita merkille, miltä vatsassa tuntuu. Jos et ole ihan varma, voitko luottaa johonkin ihmiseen, huomaa jännittyykö vatsasi, kun tapaatte vai voitko hengittää vapaasti. Jännitykselle voi toki olla monta syytä. Ehkä olet ihastunut tai tahdot tehdä vaikutuksen. Vatsavaistosi voi myös arvioida pinnan alla kytevää tai väreilevää ilmapiiriä.
3. Sydämen rytmi
Ihmisen sydän on elämää ylläpitävä, ahkera pumppu. Sydän on myös viisauden, rohkeuden ja älykkyyden lähde. Negatiivisiksi koetut tunteet johtavat sydämen rytmin ja autonomisen hermoston häiriintymiseen. Positiivisiksi koetut tunteet puolestaan lisäävät harmoniaa, jolloin sydämen rytmi ja hermoston toiminta tasoittuvat. Sydäntä voidaan uusimpien tutkimusten mukaan pitää monimutkaisena, itseohjautuvana informaation prosessoijana, joka lähettää tietoja aivoihin ja muualle kehoon. Kuuntele sydäntäsi!
Tämän tekstin löydät Susanna Erätulen Etsijän kirjasta (Otava 2017).
Ihan pienetkin asiat voivat toimia porttina hiljaisuuteen. Kynttilän liekki tai kaunis katse voi viedä sinne. Onko sinun hiljaisuutesi taivaalle katsomisessa, metsässä, kirkossa, saunassa, retriitillä, yössä tai toisen ihmisen iholla?
Hiljaisuus on yksi elämän salaperäisyyksistä. Sitä on tarjolla loputtomasti, mutta silti ihmisillä tuntuu olevan siitä pula. Ajattomassa hiljaisuudessa asiat menevät paikalleen tai hälventyvät. Sisin asettuu, tunteet tasoittuvat, suunta löytyy ja selkeys saapuu. Hiljaisuus hoitaa ihmistä.
Hiljaisuutta ei ehkä tarvitse etsiä, mutta sitä voi viljellä. Sille voi tehdä tilaa. Hiljaisuus aistitaan ja sille antaudutaan.
Kutsuaksesi hiljaisuutta, voit luoda omia hiljaisuuden rituaaleja.
Voit…
Tehdä fyysisestä ympäristöstäsi kauniin, sellaisen joka kutsuu henkeäsi.
Rakentaa kotialttarin – siinä voi olla pieni pöytä, kuva, ikoni, lause, kynttilä, kukkia, tyyny, suitsukkeita, sopiva kirja tai muuta, jonka äärelle tahdot pysähtyä.
Hiljentyä luonnossa: istua kivelle, suuren puun juureen tai veden äärelle.
Kävellä metsässä niin että tunnet yhteyden luontoon.
Varata hetkiä päivästäsi hiljentymiseen – joko spontaanisti tai säännölliseen aikaan.
Kuunnella musiikkia, joka virittää sinut hiljaisuuteen.
Viettää hiljaisuushetkiä uutisten, sanomalehden tai sosiaalisen median sijasta.
Pysähtyä takkatulen tai kynttilän äärelle.
Istua sohvalla ja juoda teetä.
Meditoida – yksin tai ryhmässä.
Kirjoittaa päiväkirjaa.
Käydä kappelissa, kirkossa tai luostarissa.
Lukea henkeäsi koskettavaa kirjallisuutta.
Olla yhdessä hiljaa.
Osallistua retriitille.
Lähteä pyhiinvaellukselle.
Rukoilla.
Levätä.
Minkälaista on sinun hiljaisuutesi? Mitä lahjoja sillä on sinulle? Maailma pärjää ihan hyvin ilman jatkuvaa kärryillä pysymistä, mutta pärjäätkö sinä, jos menet itseltäsi ohi?
Tiedosta oma hiljaisuuden tarpeesi.
Tämän tekstin löydät Susanna Erätulen Etsijän kirjasta (Otava 2017).
Katselen kuvaa hiukan kumarasta ja huonokuntoisesta naisesta. Nainen istuu pyörätuolissa. Näyttää kuin kaikki ei olisi hyvin. Kuvasta päätellen hän asuu hoitokodissa. Tiedän, että hän on vähän päälle 40-vuotias, jonkun vuoden minua nuorempi. Mutta näyttää selvästi ikäistään vanhemmalta.
Tuo nainen oli aikoinaan nuoruuden kotikaupunkini kauneimpia tyttöjä. Suloinen kuin enkeli, tyylikäs, iloinen ja peloton.
Huhuttiin, että hän olisi 16-vuotiaana joutunut joukkoraiskauksen uhriksi. Nostettu vastoin tahtoaan auton takakonttiin, viety mökille ja raiskattu.
En saa silmiäni irti kuvasta. Ennen kuin tajuan, alan itkeä. Ajatukseni on täysin irrationaalinen: Näin voi käydä, jos on liian kaunis ja rohkea.
En ymmärrä, miksi kuva saa minut tolaltani. Miksi teen tulkintoja tuon naisen elämästä? Ja miksi ajattelen, että näin voi käydä?
Seuraavana yönä herään siihen, että muistan kaksi unohtamaani asiaa. Toinen on tarina pikku-Tiitasta, naisesta joka teki 1980-luvulla sekavana ja hyväntuulisena kärrynpyöriä vanhan kotikaupunkini kaduilla. Kerrottiin, että hän oli ollut hyvin kaunis nuori nainen. Sanottiin, että mustasukkaiset naiset olisivat polttaneet hänen kehoaan palavalla tupakalla. Nännitkin. Ja kasvoja. Kaunottaren mieli ei kestänyt sitä, hän särkyi. Teki sitten sekopäisenä kärrynpyöriä kaduilla.
Muistan myös tapahtuman niiltä ajoilta, kun olin 15-vuotias. Minua kaksi vuotta vanhempi tyttö tuli teinidiskon ulkopuolella uhkaamaan, että hakkaisi minut, jos vielä ”heiluttelisin persettäni” hänen lähellään. Tuskin tunsin tyttöä. Enkä olisi ikinä uskaltanut heilutella hänen sähkönsinisellä kajalilla rajattujen silmiensä lähettyvillä mitään. Kaikkein vähiten takapuoltani.
Yöllä tajuan, miksi kuva vanhan kotikaupunkini entisestä kaunottaresta järkytti minua niin paljon. Minulla on uskomus, että tässä maailmassa naisen on parempi olla näkymätön. Kauniit, rohkeat ja katseita kääntävät naiset ovat uhka. Heidät laitetaan kyllä järjestykseen. Kuva entisestä kaunottaresta pyörätuolissa näytti vahvistavan uskomukseni. Näin se menee. Laittoivat tytön aisoihin. Oli liian upea, liian villi, liian omapäinen. Luuli itsestään liikoja. Nyt istuu hoitokodissa pyörätuolissa.
Uskomukseksi nimitetään asiaa, jota pitää totena asiaa kyseenalaistamatta. Uskomukset ja uskomusjärjestelmä ovat kuin sisäinen maailmankartta, jonka pohjalta suunnistamme maailmassa. Meillä kaikilla on uskomuksia. Uskomukset muodostavat osan meidän navigaatiojärjestelmäämme, sisäistä ohjaustamme, jonka varassa liikumme maailmassa.
Uskomukset ovat usein tiedostamattomia — ja juuri tiedostamattomina ne vaikuttavat meihin voimakkaimmin. Suunnistamme uskomustemme ohjaamina, mutta emme ole tietoisia siitä, miten uskomuksemme on muodostunut tai että kuljemme uskomustemme ohjaamina. Uskomuksemme eivät siis ole tietoisia tai rationaalisia valintoja.
Kiinnostavaa uskomuksissa on se, että ne ovat, no… uskomuksia. Ne eivät siis ole totuuksia maailmasta, vaan ainoastaan tulkinnallisia ja tiedostamattomasti valittuja totuuksia maailmasta. Vishen Lakhiani käyttää niistä kirjassaan The Code of the Extraordinary Mind osuvasti nimitystä bulls**t rule eli Brule.
Mielemme toimii taloudellisesti. Se ei kaiken aikaa tee rationaalisia ja tietoisia valintoja, vaan myös imee sienen lailla havaintoja ja suodattaa havainnoista sääntöjä. Yksinkertaistaaksemme ymmärrystämme maailmasta pidämme jotakin sääntöä totena – vaikka emme käsittele jokaista sääntöä tietoisella mielellä. Mutta nuo säännöt ovat suurimmaksi osaksi jonkun itseämme tyhmemmän keksimiä – kuten Lakhiani Steve Jobsiin viitaten toteaa. Usein sukupolvesta toiseen toistettuja totuuksia, bulls**t. Vanhentunutta, aikansa elänyttä, jo alkuaankin vinoa.
Erityisen voimallista uskomusten muodostamisen aikaa ovat lapsuus- ja nuoruusvuodet. Silloin teemme runsaasti päätelmiä kuulemistamme asioista, kokemuksistamme, asioista, joita ihmiset meille sanovat. Ikään kuin janoamme muodostaa sisäisen maailmankartan, jonka turvin selviäisimme aikuisten maailmassa. Aktiivisesti rakennamme sisäistä navigaatiojärjestelmäämme, autopilottia.
Minä opin teinivuosieni tarinoista, huhuista ja kokemuksista, että kauneus ja seksuaalinen vetovoima kannattaa piilottaa. On parempi olla näkymätön, kuin näkyvä. Opin myös, ettei kyse ole ainoastaan sosiaalisesta paheksunnasta tai juoruista, pitkistä katseista ja ilkeistä sanoista. On kyse raiskauksista, polttomerkeistä, hakkaamisesta. Opin, että huomion kohteeksi joutumisen seurauksena voi menettää oikeutensa fyysiseen koskemattomuuteen.
On parempi olla huomaamaton kuin huomion kohteena.
Uskomuksia tarkasteltaessa merkityksellistä ei ole se, olivatko teini-ikäisenä kuulemani huhut ja tarinat totta vai eivät. Uskomuksia muodostettaessa kuljemme kohti tai poispäin: kohti hyväksyntää ja turvaa, ja poispäin hylkäämisestä ja turvattomuudesta. Emme aina pysähdy arvioimaan, onko tekemämme arvio relevantti ja totuudellinen vai ei.
Uskomusjärjestelmämme on yhteydessä ympäristöömme. En yhdistellyt teini-ikäisen päässäni sattumanvaraisia paloja yhteen ja kehitellyt uskomustani irrallaan kulttuurisesta kontekstistani. Meillä on vuosituhansia jatkunut perinne, jossa naisen ulkonäkö ja seksuaalisuus ovat vahvan sosiaalisen kontrollin alaisena. Muodostamani uskomus oli siis linjassa elinympäristöni kulttuurisen kontekstin kanssa.
Vuonna 2016 pop-ikoni Madonna palkittiin musiikkibisneksen vuoden naisena. Kiitospuheessaan hän tiivisti tuntuvalla tavalla naisen ulkonäköä ja seksuaalisuutta koskevat kulttuuriset odotukset toteamalla, että saat olla haluttava, suloinen, kaunis, seksikäs. Mutta et koskaan omilla ehdoillasi. Kunhan et luule omistavasi naiseuttasi, kauneuttasi tai seksuaalisuuttasi, niin kaikki on hyvin.
Uskomukseni on esimerkki siitä, miten kulttuuri sisäistyy yksilöllisesti. Miten ympäristön odotukset, arvot ja normit tulevat todeksi yksilöllisellä tasolla uskomuksina, jotka ohjaavat tiedostamattomasti käytöstä. Miten pienet tytöt ymmärtävät paikkansa maailmassa. Miten he päätyvät välttämään asioita, jotka voisivat ärsyttää. Jotka voisivat olla heille itselleen riski.
Näin kasvaa naisia, jotka pelkäävät elää koko potentiaaliaan, naisia jotka eivät riko lasikattoja.
Uskomuksen tiedostaminen on yleensä ensimmäinen askel pois uskomuksesta. Se on se hetki, kun autopilotti kytketään pois päältä ja aletaan navigoimaan tietoisesti. Autopilotilla kuljettaessa olet ikään kuin toisen ohjauksessa. Sen pois kytkeminen tarkoittaa sitä, että otat vastuun laivasi liikkeistä. Otat ohjat omiin käsiisi.
Kuten aina jostakin vanhasta uuteen siirryttäessä, uusi pelottaa ja on suuri houkutus jatkaa vanhaa. Mutta vanhan kyseenalaistaminen on ainut tapa muuttaa maailmaa. Niin henkilökohtaista maailmaasi, kuin myös maailmaa laajemmassa perspektiivissä. Sillä tavalla kulttuuria muutetaan ja jätetään seuraaville sukupolville jotain muuta.
Ajattelen vielä kerran naista pyörätuolissa. Uskomuksillani ei ole välttämättä mitään tekemistä hänen kanssaan. En tiedä, minkälaista elämää hän on elänyt, onko hän onnellinen ja mitä hänelle kuuluu. Hän on fragmentti uskomuksessani ja sen muodostumisessa, mutta myös palanen, jonka avulla uskomukseni tuli tietoisuuteeni. Hänen uskomuksistaan en tiedä mitään, sillä tämä oli tarina minusta ja minun uskomuksistani. Siitä, miten upeus voi olla uhka ja miten tytöistä kasvatetaan varovaisia naisia.
***
Kirjoitus on julkaistu myös HIMA Happiness -konseptin sivuilla.
Mitä kaikkea itsesi hyväksyminen ja rakastaminen sinulle merkitsee? Kuinka sinulla voisi olla parempi olla itsesi kanssa? Mistä löydät itsearvostusta päästää irti sellaisesta, mikä ei tue hyvinvointiasi? Kuinka voit kasvattaa rohkeutta toteuttaa unelmiasi?
Kun lähdet tutkimaan suhdetta itseesi, tulet tietoiseksi siitä, millainen suhde itseesi nyt on ja miksi. Hyvä olo ja rakkaus eivät ole mitään arvoituksia, jotka pitää selvittää tai vuoria jotka pitää valloittaa. Rakkaus on mahdollista jo nyt.
Kenenkään ei tarvitse elää tätä elämää niin, että itsensä kanssa on huono olla tai niin, että elämässä on jatkuvasti tyytymätön fiilis. Itsensä puolelle saa asettua päättäväisesti, vaikka ei vielä tietäisikään, miten olo voisi parantua.
Itsensä rakastaminen on kykyä tukea itseään haasteissa. Se on myös sitä, että riität itsellesi. Se on tietoista ei:n sanomista – ja samalla joo:n sanomista asioille, jotka kunnioittavat sydäntäsi. Itsensä rakastaminen on sitä, että kehtaat ja uskallat. Se on tunteidesi kohtaamista ja ystävällistä sisäistä puhetta. Lempeys itseäsi kohtaan on sitä, että kuulet sydämesi ääntä ja toimit sen mukaan. Se on rohkeutta valita sinua kutsuvia, tuntemattomia polkuja, vaikka pelottaisikin. Ystävyys itsesi kanssa on sitä, ettet rakasta tai kanna muita hyvinvointisi kustannuksella. Ystävyys itsesi kanssa on uskallusta asettaa itsesi etusijalle. Rakkaus on sitä, että olet kokonainen, oma itsesi – inhimillinen, keskeneräinen ja samalla täysi. Itsensä rakastaminen on kykyä toimia (itseä) kunnioittavasti haastavissakin asioissa. Ja tuo rakkaus ja kunnioitus sinulla on myös meille muille antaa.
Hyvä olosi ei ole kiinni siitä, mitä muilta saat vaan siitä, mitä itsellesi sallit
Itsearvostus voi olla teoriassa tuttua, mutta käytännössä usein yllättävän vaikeaa. Pelkäämme olevamme itsekkäitä. Ajattelemme, että ”no enhän mä nyt voi”. Aina on kuitteja lajittelematta, pyykkejä viikkaamatta, riitoja setvimättä ja omassa itsessä asioita puitavana. On mietityttäviä rajapintoja: jos sanon ei ja joudun olemaan vähän tyly, olenko silloin vähemmän rakastava? Kuinka olen itseni kanssa silloin, kun minun totuuteni on toinen kuin jonkun muun? Tai jos minulle itsekunnioittavaa on asettaa raja, josta toinen saa hepulin? Entä jos tiedän, että sydäntäni kutsuu jokin muu, mutta en tiedä, mikä?
Itsensä arvostaminen on usein hyppyjä tuntemattomaan. Ilmalennon aikana alkaa nähdä tarkemmin, millä tavalla entinen ei enää palvellut sydäntäni. Siipien kohotessa uusiin liitoihin todella ymmärtää, että itsearvostus on rakkaudessa kasvamista.
Silti sinun ei tarvitse hoitaa tai ratkoa asioita alta pois ennen kuin voit nauttia elämästä ja olostasi enemmän. Ajattele asiaa näin: jos hyvän suominen itselle on haastavaa pienissä asioissa arjen keskellä, miten haasteellista onkaan vastaanottaa elämään hyvää suurempien unelmien muodossa? Rohkeus huomata, mikä ei ole sinua kunnioittavaa ja itsellesi oikeiden valintojen toteuttaminen kasvaa pienten asioiden kautta.
Kun alat arvostaa itseäsi, alat vetää puoleesi sinua arvostavia asioita
Kun valitset tietoisesti kuinka haluat elää itsesi kanssa, voimaudut kohtaamaan asioita, jotka sinua ovat himmanneet ja nitistäneet. Oivallat, avaudut ja eheydyt. Alat uskaltautua ulkoisten muutosten äärelle – toimimaan ja ajattelemaan toisin. ”Ehkä minusta onkin siihen!” ”Ehkä voisinkin toteuttaa unelmiani?” ”Kenties tiedänkin, mitä pohjimmiltaan haluan.” ”Minä ansaitsen parempaa.” Alat nähdä mahdollisuuksia siellä, missä aiemmin näit rajoituksia ja esteitä.
Elämäsi ja olosi alkaa rakentua itsestäsi huolehtimisen, välittämisen ja lempeyden taajuudelle. Se muuttaa elämääsi enemmän kuin mikään muu. Sinusta tulee oma, paras matkakumppanisi.
Ja sitä valoa tuot myös tähän maailmaan.
Kuva: Unsplash / Chloe Si
Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.
Ensimmäinen joulu eron jälkeen on monelle vaikea. Kaikki on toisin. Joskus se voi olla helpotus, joskus suuri tuska. Vaikka eron uhka olisi ollut jo pitkään tiedossa, voivat omat reaktiot yllättää. Siirtyminen parisuhteesta eronneeksi ei kulje ilman tunnetyöskentelyä, mutta joskus ihminen voi tarvita työkaluja ajatustensa selvittämiseen. Silloin avuksi voi tulla ystävä, kirja, musiikki, eroseminaari tai terapeutti.
Minun eroni puolisostani tapahtui jouluna vuonna 1998. Kaikki oli kaaosta. En ollut osannut valmistautua asiaan, vaikka olin tuntenutkin sen olevan tulossa. Yksin jäätyäni minusta tuntui, kuin ympärilläni olisi ollut autio, loputon maa. En nähnyt tulevaisuutta edessäni. Toisaalta pitkään jatkunut pelko mahdollisesta avioerostamme oli totta, olin astunut ahdistavimman kynnyksen yli.
Kun aattoiltana istuin yksin kuusen vieressä kodissamme, oli tunne musertava ja samalla pysäyttävä. Minulla oli ikävä lapsiani, mutta samaan aikaan tiesin, ettei minusta olisi ollut heille sitä iloa, jota he saivat kokea sukujoulun keskellä isänsä kanssa. Ymmärsin samalla, että ensimmäisen eron jälkeisen joulun voi kokea vain kerran. Antauduin tunteelle, annoin elämän tapahtua minussa.
Muistan, miltä tuntui nuorena naisena miettiä mahdollista yksinhuoltajuutta ja eroa. Ajatuskin kauhistutti, en halunnut ajatella kohtaloa itselleni. Yksinhuoltaja oli jo sanana kammottava, epäonnistunut ja yksinäinen. Mikä pelottavinta: siinä oli hylätyn leima. Ajattelin, ettei se minua koskaan koskisi, olimmehan tehneet lupauksen.
Jokin aika sitten eräs eroa pohtiva asiakkaani sanoi, että jos lentokoneet putoaisivat samalla 39% todennäköisyydellä, kuin ensimmäiset avioliitot päätyvät eroon, kukaan ei uskaltaisi lentää. Naimisiin kuitenkin mennään. Ihmisellä on suuri tarve uskoa omaan ainutlaatuisuuteensa ja rakkaussuhteensa kestävyyteen.
Avioliiton pysyvyydessä kysymys ei kuitenkaan ole vain lupauksesta tai tahdostakaan, jos emme ole valmiita työskentelemään tunteidemme kanssa ja olemaan läheisiä itsellemme ja toisillemme. Läheisyys on näkyväksi tulemista, sen tiedostamista, että on tärkeää tietää, mitä puolisolle kuuluu. Aivan samoin kuin omalla vastuullani on kertoa tunteistani ja toiveistani puolisolle. Silloin meillä on mahdollisuus kuulua 61 prosenttiin tai jopa kasvattaa tuota lukua.
Juhlapyhinä normit vahvistuvat. Voi tulla kiusaus verrata itseä toisiin. Tämä korostaa erilaisuuden tunnetta ja yksinäisyyttä. On hyvä muistaa, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Joku on joskus kirjoittanut, että älä kadehdi toisen onnea, koska et tiedä hänen salaista suruaan. Toisaalta voimme yhtyä Eeva Kilven runon sanoihin: “Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on. Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!”
Ensimmäinen joulu eron jälkeen antaa mahdollisuuden myös luoda uusia perinteitä, omaa uutta tulevaisuutta. Se haastaa pohtimaan minkä äärellä elän, minkä varaan haluan jouluni rakentaa? Ja laajemmin: Elänkö kuten haluan? Mistä tulen onnelliseksi? Voit lähestyä ensimäistä erojouluasi myös oman elämäsi pienoisallegoriana: tämä joulu on erilainen kuin ennen, mutta se tarjoaa sinulle portin uuteen maailmaan. Millaiseksi haluat sen luoda?
Ensimmäisenä jouluna eron jälkeen
Hoida itseäsi hyvillä asioilla
Älä pakene tunteita alkoholiin
Pyydä rohkeasti apua tai seuraa kavereilta
Jos kaipaat ihmisiä, mene ihmisten pariin
Anna itsellesi lahjaksi lista asioista, joista voit olla kiitollinen
Muista, että hyvät asiat menneisyydessä pysyvät, ne eivät katoa milloinkaan.
Liiku luonnossa
Kirjoita kirje vuoden päässä odottavaan seuraavaan jouluun.
Joulunajan suosikkiherkku on ollut kautta aikojen ihanan mausteiset piparkakut.
Olen vuosien saatossa kehitellyt valtavan herkullisen piparkakkutaikinan, joka on gluteeniton. Sen lisäksi himoitsin kokeilla tätä samaa reseptiä siten, että piparkakkuja ei olisi kyllästetty valkoisella sokerilla, sillä tuleehan sokeria joka tapauksessa niin monesta tuutista läpi joulun. Tänä vuonna piparkakut ystävystyivät pehmeän luumuvaahdon kanssa ja minä rakastuin. Nyt haluan jakaa herkkureseptin kanssasi.
GLUTEENITON PIPARKAKKUTAIKINA ILMAN VALKOISTA SOKERIA
(Ohjeesta tulee noin 2,5 peltiä piparkakkuja)
100 g luomu voita
1,5 dl kookossokeria
(pari lorausta luomu hunajaa)
reilu 1 tl neilikkaa
reilu 1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
0,5 tl pomeranssinkuorta
0,5 tl vaniljajauhetta
pieni rouhaisu mustapippuria ja ripaus suolaa
1 luomu kananmuna
1,75 dl tattarijauhoja
1,5 mantelijauhoja
1 tl leivinjauhetta
+ leivontaan tattarijauhoja
VAIHE 1)Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon mausteet sekä kookossokeri. Kiehauta seos ja tarkista maku. Lisää makeutta tai mausteita tarvittaessa ja jäähdytä.
VAIHE 2)Vatkaa sähkövatkaimella jäähtyneen voi-mausteseoksen joukkoon luomu kananmuna, jauhot sekä leivinjauhe.
VAIHE 3)Paketoi paksu taikina tuorekelmuun ja anna tekeytyä seuraavaan päivään.
VAIHE 4)Seuraavana päivänä: jauhota leivontatason pinta tattarijauhoilla ja vaivaa jääkaappikylmä piparkakkutaikina huolellisesti kauttaaltaan runsaan jauhomäärän kera. Kaulitse ohueksi levyksi. Huom. leivo taikina kylmän jähmeänä, näin saat sen parhaiten irtoamaan huolellisesti jauhotetusta leivontatasosta.
VAIHE 5) Paina taikinalevystä perinteisen mallisia piparkakkuja ja upota kukin taikinapala, kevyesti voideltuun ja vahvatekoiseen muffinimuottiin. (Esimerkiksi alumiininen muffinipelti) Paista uunin keskiosassa 200 asteessa, noin 8 minuuttia.
LUUMUVAAHTO
400 g jähmeää kookoskermaa/ tai maustamatonta maitorahkaa
2 prk luumupilttiä/ tai muutama ruokalusikallinen luumuhilloa
2-3 rkl kookossokeria
ripaus vaniljajauhetta
VAIHE 1)Mikäli käytät kookoskermaa, laita se jääkaappiin jähmettymään jo päivää ennen. Kerää taikinakulhoon kookoskerman kova osa ja vaahdota se pehmeäksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Yhdistä kaikki loput aineet joukkoon ja sekoita. Tarkista makeus.
Maitorahkaa käyttäessäsi sekoita yhteen kaikki aineet yhteen ja tarkista maku.
VAIHE 2) Lusikoi luumuvaahtoa jäähtyneisiin piparkakkukuppeihin ja nauti.
Kirjoittaja Tiina Tuovinen on monen mutkan kautta kotiseudultaan Pohjois-Karjalasta aikoinaan etelään asettunut Kissahotelli Hyrinän omistaja, yrittäjä ja varsinainen ”Crazy Cat Lady”. Perheeseen kuuluu puolison lisäksi neljä omaa kissaa, joten kissat ovat työn lisäksi myös elämäntapa ja -rakkaus.
Noin puolitoista vuotta sitten päätin tehdä elämässäni täyskäännöksen ja hypätä tuntemattomaan. Samassa rytäkässä vaihtui kerralla toimistotyö hektisestä majoitusalasta yrittäjyyteen kissojen pariin, koti Vantaalta idylliseen maalaismaisemaan Kirkkonummen Lapinkylään, mutta etenkin elämänarvot ja elämäntyyli. Kissat ovat aina olleet lähellä sydäntäni, mutta en olisi osannut vielä vuosia sitten kuvitellakaan, pahimman uraputken aikaan, että tulevaisuudessa kissat täyttäisivät elämäni täyspäiväisesti, seitsemänä päivänä viikossa. Toisin kuitenkin kävi, kohtalo puuttui peliin ja hyvä niin.
Rohkeutta hypätä tuntemattomaan
Olin jo jonkin aikaa kokenut tyytymättömyyttä silloisessa työelämässäni. En kokenut saavani siitä enää samanlaista tyydytystä kuin aikaisemmin. Aikaisemmin suunnittelin loppuelämän uran luomista majoitusalalla ja nyt työ tuntui merkityksettömältä ja tajusin, etten enää allekirjoittanut niitä kovia arvoja, jotka määrittelivät työtäni ja työnkuvaani – rahan takominen ei ollut enää tärkeää ja enkä ymmärtänyt enää minkä vuoksi, kenen takia ja kenen hyväksi tein työtäni. Ei ollut enää päämäärää eikä syytä paiskia hullun lailla töitä ja aiheuttaa itselleni turhaa väsymystä ja stressiä.Niinpä kun mahdollisuus uuden aloittamiseen ja hyppy tuntemattomaan tarjoutui kuin tarjottimella eteeni, en juurikaan miettinyt vaan toimin spontaanisti – tunneihminen kuin olen.
Oli vuosi 2014 ja olimme tuoneet kissamme ulkomaan matkan ajaksi hoitoon Kissahotelli Hyrinään, entisen omistajan hellään huomaan. Hänen kanssaan tuli puheeksi Hyrinän mahdollinen jatko, sillä hän oli suunnitellut eläkkeelle siirtymistä lähivuosien aikana. Hetkeäkään miettimättä avasin suuni ja ilmaisin kiinnostukseni asian suhteen. En ollut koskaan ajatellut alkavani yrittäjäksi, mutta tiesin mitä se vaatisi sillä perheessäni on yrittäjiä. Asia jäi kuitenkin hautumaan noin vuodeksi, kunnes odotettu puhelinsoitto tuli ja kaikkien yllätykseksi asiat lähtivätkin etenemään pikavauhdilla.
Alkukesästä 2016 kaarsimmekin jo muuttoauton kanssa uuteen kotipihaamme ja kissoista tuli työn lisäksi elämäntapa. Muistan vuosien varrella lukeneeni ihmisistä, jotka olivat tehneet isoja elämänmuutoksia, vaihtaneet hyväpalkkaiset työt haaveammatteihin, muuttaneet takaisin kotiseudulleen tai pienelle paikkakunnalle, ostaneet vanhoja taloja ja kunnostaneet ne unelmien kodikseen ja muistan ihailleeni näiden ihmisten rohkeutta heittäytyä. Toisinaan jopa kadehdin heitä ja ajattelin etten koskaan uskaltaisi tehdä mitään vastaavaa. Voin siis sanoa, että ilman rakkautta kissoihin en olisi nyt tässä, enkä olisi koskaan uskaltanut myöskään tehdä mitään näin isoa elämänmuutosta.
Elämänarvot- ja ilot
Kovat arvot kuten raha, ammatillinen ura ja siinä menestyminen menettivät merkityksensä ja nykyään arvostan täysin erilaisia asioista. Asumme metsän keskellä, luonnon ja eläimien ympäröimänä ja rakastan sitä. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Pohjois-Karjalalasta, enkä koskaan uskonut enää muuttavani takaisin maalaismaisemiin tai pieneen kylään, mutta jos jotain olen oppinut niin koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
Elämällä on tapana yllättää, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Ei ole mitään niin ihanaa kun takassa palava tuli, jalassa lämpimät villasukat ja sylissä hyrisevä tyytyväinen kissa.
Pysähtyminen ja rauhallisuus
Olen aina ollut spontaani ja nopea liikkeissäni, mutta kissat ovat opettaneet minulle pysähtymisen ja rauhallisuuden taidon. Ennen en osannut olla pitkiä aikoja paikoillani ja vain nauttia olosta, olla vain tekemättä mitään ja rauhoittua. Luottamussuhteen luominen kissan kanssa vaatii nimenomaan rauhaa, kärsivällisyyttä ja aikaa ja se hetki, kun luottamus saavutetaan on todella palkitsevaa ja yksi tämän työn parhaimpia puolia. Kissat ovat erittäin rehellisiä. He näyttävät avoimesti tunteensa, hyvässä ja pahassa, ja tästä meillä ihmisilläkin olisi välillä oppimista. Ja kun kissan rakkauden kerran ansaitsee, sen kiintymyksestä saa nauttia loppuelämän ajan. Muistetaan jokainen siis välillä rauhoittua ja antaa aikaa rakkaimmillemme, se ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa.
