Kun toinen kaipaa etäisyyttä ja toinen läheisyyttä – Suhdekipuilun taustalla erilaiset kiintymystyylit

Edellisessä kirjoituksessa alustin kiintymyssuhdeteorian pohjaa. Voit lukea kirjoituksen TÄÄLTÄ.

Tässä kirjoituksessa kerron hieman lisää eri kiintymystyyleistä. Lyhykäisyydessään: toinen suhteen osapuolista kaipaa jatkuvasti enemmän yhteyttä ja emotionaalista läheisyyttä, ja toinen tyyppi taas pitää yllä suhteessa etäisyyttä ja ehkä epävakauttakin erilaisin keinoin.

Ristiriitainen kiintymystyyli:

  • Kokee olevansa usein suhteessa altavastaaja, tai se, jonka täytyy joko jahdata toista tai maanitella toista avautumaan/eheytymään
  • Sotkee helposti räiskyvät ja epävakaat vuoristoratatunteet rakkaudeksi ja intohimoksi (Vinkki: Rakkauteen ei kuulu pelien pelaaminen)
  • Konfliktitilanteissa saattaa aluksi olla dramaattinen, uhata erolla, ottaa protestiksi etäisyyttä. Kaiken tämän tarkoitus on saada toisesta reaktio, joka sanoisi: Olet minulle tärkeä. Jos tätä reaktiota ei tule, alkaa ristiriitaisen tyypin ahdistus lisääntyä, eikä hän oikein pysty keskittymään muuhun, kuin kumppanin ajattelemiseen.
  • On usein suhteessa valmis työstämään haavoja ja haasteita, välillä ja valitettavan usein silloinkin, kun toinen ei ole
  • Ei osaa välttämättä viestiä tarpeistaan ja toiveistaan suoraan, suhteen alussa yrittää usein esittää “ei-tarvitsevaa”. Viestii tarpeistaan epäsuorasti ja mielenosoituksellisesti
  • Eheytyäkseen tämän tyypin on tärkeää tehdä rauha omien tarpeidensa kanssa ja alettava ilmaisemaan niitä suoraan. Sekä alettava uskomaan, että hän on ihmisenä itse riittävä, ihana ja ansaitsee hyvää ja kunnioittavaa kohtelua.

 

Välttelevä kiintymystyyli:

  • Haluaa säilyttää etäisyyden suhteessa, varsinkin emotionaalisen. Suhteessa ollessaan kuitenkin välillä päästää toista lähemmäs, mutta sen jälkeen usein “säikähtää” ja ottaa taas etäisyyttä
  • Syvällä sisimmissään kaipaa myös turvallista kiintymistä, mutta se on niin pelottavaa ja vierasta, että tämä tarve on täytynyt kieltää itseltäänkin
  • On ihmissuhteissa usein se “toista satuttava” osapuoli: antaa ymmärtää, vihjailee, jättää asiat roikkumaan, ei sitoudu ja pitää toisen näin varpaillaan
  • Saattaa kokea kumppanin tarpeet ja toiveet taakkoina ja rajoituksina, ja saattaa myös sanoa toiselle, että tämä on liian tarvitseva tai että ei ole hänen vastuullaan tehdä toiselle hyvää oloa. Nämä kommentit sanotaan usein halveksunnan ja hylkäämisen sävyllä
  • Tutkimuksien mukaan välttelevän kiintymystyylin ihmiset ovat onnettomimpia, sillä he tavallaan taistelevat jatkuvasti luontaista tarvetta kiintymisen tarvetta vastaan
  • Eheytyäkseen tämän tyypin on tärkeä nähdä ja myöntää oma yksinäisyytensä ja alkaa altistumaan aidolle haavoittuvuudelle ihmissuhteissa valtapelien sijaan

Turvallinen kiintymystyyli:

  • Kaipaa tunnetason läheisyyttä, mutta viihtyy myös itsekseen.
  • Erillisyys sekä läheisyys toisesta ovat molemmat turvallisia
  • Turvallinen kiintyjä uskoo, että on hyvän kohtelun arvoinen ja kohtelee myöstä toista huomioiden ja kunnioittaen
  • Kommunikoi usein suoraan ja pelaamatta, sillä omia tarpeita ei ole tarpeen piilottaa tai kieltää
  • Turvallisuus lisää turvallisuutta: Vaikka turvallinen olisi parisuhteessa välttelevän tai ristiriitaisen kiintyjän kanssa, se usein lisää myös toisen osapuolen turvallisuutta. Tosin, turvallinen kiintyjä harvoin on suhteessa jossa toinen jatkuvasti hakee etäisyyttä.
  • Turvallinen kiintyjä ei silti ole täydellinen, vaan ihan ihminen, jota koskee ihmisyyden kaikki tunteet.  Turvallinen kiintyjä voi siis myös olla masentunut, hänellä voi olla huono itsetunto ja hänellä on omat pelkonsa. He ovat kuitenkin mentaalisesti joustavia ja turvallisen kiinnittymisen pohja tuo turvaa ja luottamusta elämän haasteiden äärellä
  • Tutkimuksien mukaan turvallisesti kiintyneet ovat onnellisimpia

Kiintymystyylinsä tunnistaminen voi tuntua vähän kipeältä. Näin kokevat usein ristiriitaiset ja välttelevät kiintyjätyypit. Samalla se voi olla hyvin helpottavaa ja lisätä ymmärrystä siitä, miksi parisuhteissa on toistuneet samanlaiset kaavat kerta toisensa jälkeen.

Hyvä uutinen on se, että omaa kiintymystyyliä VOI lähteä eheyttämään kohti turvallista. Realistinen uutinen on se, että se ei tapahdu ihan viikossa, ei usein vuodessakaan. Pienin, armollisin ja sopivan kokoisin askelin. Ja muistaen, että vaikka kiintymystyyli olisikin ristiriitainen tai välttelevä, se ei tee ihmisestä rikkinäistä kai kelpaamatonta. Meillä on erilaiset eväät elämälle, ja sekin on osa ihmisyyttä.

Joulua odotellessa – joulukuinen hämäryys vie muistoihin

Aamun hämäryys  on vaihtumassa salaperäisen harmaaksi päiväksi. Joulun odotukseen tämä harmaus sopiikin hyvin. Puhdas lumi hieman valaisee tienoota ja koristelee pihan vanhojen kuusten oksat.  Sytyttelen kynttilöitä ja selailen lehtien ja netin jouluvinkkeä, joista löytyy innostavia uusia ideoita koristeluihin, leipomisiin ja ruokiin.

Välillä sukellan muutamiin muistoihin jo eletyistä jouluista. Muistot kiteytyvät useimmiten joulukuusiin. Lapsuuskodissani kuuseen ripustettiin nauha, jossa oli paperisia joulukelloja. Aidot kynttilät kiinnitettiin oksiin paksulla langalla, mitään kynttiläpitimiä ei ollut. Niistä ajoista on mieleeni jäänyt vahva tuoksu, joka syntyi, kun kynttilät myöhään aattoiltana puhallettiin sammuksiin. Siihen tuoksuun oli mukava nukahtaa lahjanukke kainalossa.

Aikuisajan joulukuusista muistan varsinkin sen, kun lasten koristellessa kuusta, huomasimme oksien lomaan kätkeytyneen pikkulinnun pesän. Riemunkiljahduksia ja ihmettelyä se meissä herätti. Jokin pieni lintuperhe oli siinä kesän aikana varttunut. Luontotuntemuksemme ei riittänyt määrittämään, minkä linnun se pesä oli ollut.  Lujaksi se oli rakennettu, kun oli pysynyt rikkoutumatta kuusen kaatamisen ja sisälle kantamisen ajan. Annoimme pesän jäädä paikalleen. Välillä kävimme kurkkimassa sitä, taidettiin salaa toivoa, että siihen ilmestyisi taianomaisest jotain pientä. Sitä kuusta emme olisi raskineet viedä joulunajan jälkeen pois ollenkaan tuon pienen hellyttävän pesän takia.

Seuraava ikimuistoinen kuusi on joululta, jolloin takana oli raskas vuosi. Mieheni oli kuollut keväällä lyhyen sairasajan jälkeen. Molemmat lapset olivat jo aikuisia ja ensimmäinen lapsenlapsi vähän toisella vuodella  Olin löytänyt metsästä tuuhean kuusen, jonka oksilla oli paljon käpyjä. Se kuusi jätettiin koristelematta, kävyt riittivät. Luonnontilaisena se sopi tunnelmaan, lohdutti suorastaan henkiessään luonnonrauhaa ensimmäiseen jouluumme ilman perheenpäätä tässä vanhassa tuvassa.

Kuusenkoristelu on sittemmin ollut lastenlasten  mielipuuhaa. He ovat saaneet tehdä sen omien mieltymystensä mukaan ja kauniita kuusista on aina tullutkin. Ainoastaan sähkökynttilöiden laittaminen on ollut aikuisten tehtävänä. Nyt tuokin kynttilöiden ripustaminen sujuu paremmin jo pitkiksi nuoriksi miehiksi varttuneilta vanhimmilta lapsenlapsilta. Oi sentään, miten aika rientää!

Joulukuinen hämäryys vei taas kerran helposti muistoihin. Laitan levyltä soivan Händelin Largon kuulumaan yhä uudelleen, sen sävelten myötä alan suunnitella tulevaa joulua. Suunnitelmien ei aina tarvitse täydellisesti toteutua. Pääasia on, että sydämessä on joulurauha.

Valoisasti töissä – outoa vai uusi normi?

Jani Alatalo johtaa hyvinvointi- ja paikallishallintoasiakkuuksiin erikoistunutta BI-tiimiä CGI:llä. Janin suurin rakkaus kohdistuu kuitenkin perheeseen. Alati muotoaan muuttavasta rintamamiestalosta on omaan elämään lähtenyt jo kourallinen lapsia. 

Reippaasti nyt. Vaatteet päälle. Kengät jalkaan. Mennään nyt! Meillä on nyt vähän kiire, että iskä ehtii töihin. Ainakin 27 erilaista patistusta. Tyttö tarhaan. Itkuisena. Minulla hiki pinnassa ja hermo kireänä, syketaso yli 160 ja otsasuoni sykkii. Liikenteen joukkoon. Ei takuulla turvallista. Kehällä ruuhka jo ennen Pukinmäkeä. Palaveri alkaa pian, en ehdi millään. Sitä on siirrettävä. Vielä vähemmän turvallista.

Perille päästyäni pysähdyin hetkeksi. Tajusin, että tällaisissa aamuissa ei ole mitään järkeä. Ei kenenkään kannalta. Pelkkää pahaa mieltä ja harmia. Päätin, että huomisaamuna minulla ei ole kiire. En patista kertaakaan. Olen läsnä, autan, juttelen. Mennään yhdessä. Pestään kädet, yhdessä. Aamupalapöytään saakka. Kavereita tuli juttelemaan. Niin monta pientä hymyä ja ne hymyt tarttuivat. Kuin aurinko olisi paistanut marraskuun aamussa. Syke normaali. Iloinen mieli. Sähköpostit ja palaverivalmistelu kotoa. Ruuhkan mentyä konttorille. Työnantajani voitti. Monin tavoin.

Jäin kerrasta koukkuun. Aloin olla aamulla tarhassa odotettu vieras. Päivä päivältä isompi lauma lapsia oli vastassa. Sain aamuihini pieniä hymyjä, kirkkaita silmiä ilon aiheita. “Outo mies tulee”, huusi Otto yhtenä aamuna. Olin outo. Vanhempi, jolla oli aikaa huomata muitakin lapsia. Sanoa muutama sana. Hieman hassutellakin. Kerran sain kupin kahvia hoitajilta, kun jäin aamupalapöytään juttelemaan lasten kanssa. Puurot menivät alas ilman patistelua.

Aloin katsella ympärilleni: toisille valoisasti jutteleva ihminen on outo paitsi tarhassa, myös työpaikalla. Kyllä niitäkin näkyy, mutta ovat niin harvassa, että erottuvat.

Kävin viime keväänä Elevatorilla Mirko Häyrisen vetämässä palautevalmennuksessa. Se oli todella hyvä, mutta todella outo. Harjoittelimme vahvistavaa palautteen antamista ja erikoista siinä oli se, että tuntui ihan oikeasti hyvältä saada kannustavaa palautetta, vaikka kumpikin osapuolista tiesi sen falskiksi.

En saanut oppeja oikein käytäntöön, vaikka muutamaa kollegaa kokeiluillani järkytinkin. Tuli lomat, tuli uusi työ. Kiireelle on niin helppo antaa periksi. Otsa kiristyy, suoni tykyttää, hymy hyytyy, kun on ihmeissään uuden edessä. Mirkon opit tulivat mieleeni kun viime viikolla törmäsin hyvin outoon tilanteeseen: Aloitimme palaveria, jossa oli määrä tehdä päätöksiä hankalan asian äärellä. Huoneeseen tuli kaksi iloisesti hymyilevää lakimiestä. Saimme asian käsiteltyä, pääsimme eteenpäin. Vaikea asia ei tuntunut mahdottomalta, kun sitä sai käsitellä hyväksyvästi hymyilevässä seurassa. Kuin pieni aurinko olisi paistanut toimistoharmauden keskellä.

Mietin, että tuon minä haluan oppia. Säteillä samalla tavalla iloa ja energiaa ympärilleni. Toki he olivat valmistautuneet, toki he tiesivät miten mennä eteenpäin. Hyvä valmistautuminen yhdistettynä iloiseen esiintymiseen. Saisinkonhan sen tarttumaan tiimiini? Vaatii varmasti jatkuvaa kohtaamista, aitoa tutustumista, työn läheltä seuraamista, kysymistä, vahvistavaa palautetta. Esimiestyötä siis. Ja monta hymyä ihan esimerkin vuoksi.

Suunnittelen ihmiskoetta. Se alkaa tänään. Luotan Mirkon oppiin: Hymyn ja ilon ei tarvitse alkaa aitona. Mutta se voi muuttua aidoksi. Kokeilen paria iloista sanaa heti aamulla. Tuntemattomillekin työkavereille. Aloitan iloisella mielellä palaverin. Jos asia on niin tärkeä, että se vaatii aikani, se on varmasti ansainnut hymynkin. Voi olla, että aloitan jo kotona.

Tiedän, että laiskuus, väsymys ja vanhat tottumukset on voitettava. Mutta niin on kaikissa muissakin muutoksissa.

Tänä syksynä nuorimmainenkin aloitti koulun. Oloni on haikea. Sain niistä aamuista lopulta niin paljon. Monta sydämeen jäänyttä hymyä. Myös aika vahvan yhteyden lapsiini ja heidän kavereihinsa. Ja tärkeän opin: jos jokin on tärkeää, on sille annettava aikaa. Hyvin kohdennettuna.

Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi Senior Vice President HRD Sirkkaliisa Kulmalan Valiolta.

Jani Alatalo
Johtaja, Tietovarasto- ja analytiikkapalvelut
CGI

Onko onnellisuuden korostaminen mennyt överiksi?

Tässä ajassa törmää tuon tästä neuvoihin ja vinkkeihin, miten tulla onnellisemmaksi ihmiseksi. Kun teet seuraavat kymmenen asiaa, voit saavuttaa onnellisemman parisuhteen. Kun kuljet läpi nämä viisi porrasta, huomaat löytäneesi uusia onnenpolkuja elämääsi.

Tällaisten vinkkien jälkeen jää pohtimaan, miten jokaisen ihmisen, perheen ja parisuhteen onni on hyvinkin yksilöllistä ja ei välttämättä istu minkään valmiiden listojen ja portaiden sisälle. Tässä onnellisuuteen tähtäävien vinkkien ajatusmaailmassa on toki paljon hyvää. Se saattaa kuitenkin kasvattaa paineita elämän eri osa-alueilla. Olenko nyt oikeasti onnellinen? Onko meidän parisuhde onnellinen? Onko meillä perheonnea?

Viime aikoina onkin noussut keskusteluun, mitä kaikkea jatkuva onnellisuuden tavoittelu tuo mukanaan. Helsingin Sanomissa oli kirjoitus otsikolla: ”Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi?” Kirjoituksessa viitattiin ajatukseen, että onnellisuudesta tulee ongelma siinä vaiheessa, kun meidän pitäisi tuntea itsemme jatkuvasti onnellisiksi. Tällöin negatiiviset tunteet näyttävät esteiltä, joiden takia elämän päämäärä ei toteudu.

Kirjailija George Orwell kiteyttää osuvasti: ”Ihmiset voivat olla onnellisia vain silloin kun eivät oleta, että elämän tarkoitus on onnellisuus.” Jos onnellisuuden tavoittelu nousee elämän päätehtäväksi, mahtuuko siihen mukaan koko elämän kirjo kaikkine tunteineen? Onko tässä ajassa paheksuttavaa valittaa, puhua vastoinkäymisistä tai osoittaa negatiivisia tunteita? Ja mitkä tunteet sitten ovat negatiivisia?

Lapsillekin opetetaan, että kaikki tunteet ovat hyviä ja sallittuja. Se, miten kaikenlaisten tunteiden kanssa oppii toimimaan ja miten niitä osaa hyödyntää, on merkityksellistä. Onnellisuuden tavoittelun aikakaudella saattaa oppia kätkemään ei-toivottuja tunteita pois onnen tieltä. Voi ajatella, että nyt en viitsi puhua pahasta olostani, kun silloin en näyttäydy voimavarakeskeisenä ihmisenä ja toimi kaikkien positiivisten portaiden ja polkujen mukaisesti.

Kerran eräs pariskunta katseli tuttavaperheensä somepäivitystä: ”Katso miten ihana kuva. Siinä ne istuvat kainalokkain katsellen auringonlaskua Kreikan oliivipuiden katveessa. Ja tämä kuva perheestä veneen kannella. Kaikki näyttävät niin onnellisilta. Miksi me ei ikinä tehdä mitään tuollaista yhdessä?” Yksi pariskunta taas pohti suhteensa alkuaikoja ja sitä, miten he puuhasivat silloin koko ajan kaikkea yhdessä ja juttelivat palavasti elämää syvemmistä asioista yöt läpeensä. Toinen heistä kysyi, että ”miksi meillä ei enää ole sellaista, se oli niin onnellista aikaa”. Johon toinen vastasi: ”Rakas, sitä kutsutaan arjeksi. Onhan sitäkin pakko olla välillä näin 20 vuoden yhdessäolon jälkeen”.

Kun ei koko ajan tavoittele jotain, pyri johonkin, vertaa johonkin, voi olla armollisemmin tässä hetkessä. Oli se sitten arkea tai juhlaa tai arkista juhlaa. Silloin saattaa nähdä omasta kumppanistaan, perheestään ja itsestään juuri niitä pieniä tai isoja asioita, joita arvostaa ja rakastaa. Voi löytää hetkestä onnenhippusen. Saattaa jopa huomata, että juuri nyt olen sopivasti onnellinen.

Miia Lehtonen
asiantuntija

Kaksi tapaa rakastaa – kummat sanat sinä valitset?

Mitä sanoo rakkaus? Entä sinä? Rakkaiden kanssa tulee joskus oltua aivan hölmö, kun taas toisena hetkenä viisautta ja hyväksyvyyttä riittää. Se on inhimillistä.

Rakkaus pienellä r:llä sanoo:

”Anna sinä minulle mitä tarvitsen. Ole sellainen kuin toivon. En pärjää ilman. Pidän sinusta kiinni, en tahdo menettää. Tee sinä minut onnelliseksi. Paranna minut. Täytä lautaseni. Täytä tyhjyyteni. Tarraudun sinuun, koska jos päästäisin irti, sinä ehkä juoksisit pois. Olet minun. Meillä on sopimus.”

Tällainen rakkaus on tyypillistä, vaikka sitä voi olla vaikea myöntää. Rakkaus pienellä r:llä on lähempänä riippuvuutta. Se on ehdollista ja siinä toiselle lankeaa välinearvo. Rakastan sinua, kunhan olet ja teet niin kuin tahdon.

Rakkaus isolla R:llä sanoo:

”Annan sinulle sen mitä tarvitset ja minkä vain voin. En toivo sinulta mitään sellaista, mitä et vapaasti tahdo antaa. Pidän sinua lähellä, mutta päästän irtikin. Sinun onnesi on minun onneni. Sinun kärsimyksesi on minun kärsimykseni. Jos saan jakaa matkasi, iloitsen, jos en, tuen sinua ja elämäsi toteutumista. Kunnioitan ihmisyyttäsi. Osoitan sen teoillani, läsnäolollani, katseellani ja hyväksynnälläni. Nautin ja iloitsen sinusta. Näen sinut ja kuulen.”

Rakkaus isolla R:llä on pyyteetöntä, ehdotonta ja siinä toinen ihminen saa itseisarvon sellaisenaan. Rakastan sinua, koska olet.

Jokainen ihmissuhde tarjoaa mahdollisuuden oppia rakastamaan itseä ja toista täydemmin. Kummat sanat sinä valitset?

Tämän tekstin löydät Susanna Erätulen Etsijän kirjasta (Otava 2017).

Mitä rakkaus on? Mitä se sinulle merkitsee? Kerro ajatuksesi HIDASTA ELÄMÄÄ -SIVUSTON KESKUSTELUALUEELLA.

Kysy itseltäsi: Mitä minä haluan?

Michael Losier:
VETOVOIMAN SALAISUUS
Kuinka vedät haluamiasi asioita puoleesi

(VIISAS ELÄMÄ, 2014)

Kysy itseltäsi : Mitä minä haluan?

“Vetovoiman lain määritelmä – Vedän puoleeni niitä asioita, joihin kiinnitän huomiota, kohdistan energiaa ja keskityn, joko myönteisesti tai kielteisesti.” (s.18)

“Vetovoiman laki vastaa siihen värähtelyyn, jota ihminen itse välittää ja antaa hänelle sitä lisää, oli se sitten myönteistä tai kielteistä.” (s. 26)

“Kun käytät kieltosanoja, kohdistat käytännössä huomiosi ja energiasi siihen, mitä et halua. Sitä vastoin kysy itseltäsi: Mitä minä haluan?” (s.30)

“Kun keskityt myönteisiin asioihin kielteisten sijaan, käyttämäsi sanat muuttuvat. Kun sanat muuttuvat, värähtelysi muuttuu, voit lähettää ulospäin vain yhdenlaista värähtelyä kerrallaan.” (s.32)

“Tiedosta mikä sinusta tuntuu hyvältä ja jatka sen tekemistä.” (s. 42)

1. Teos tiivistettynä

Kanadalainen Michael Losier on vetovoiman lain asiantuntija. Vetovoiman salaisuutta on myyty satojatuhansia kappaleita ja se on käännetty useille kymmenille kielille. Hän on itse lukenut vetovoiman laista paljon kirjoja, jotka lähestyvät aihetta hyvin teoreettisesti, mutta yksikään ei antanut vastausta siihen miten vetovoiman lakia voi soveltaa käytäntöön. Tässä kirjassa hän onnistuu asian hyvin ymmärrettävästi avaamaan.

Michael Losier on opiskellut myös NLP:tä, jotta hän ymmärtäisi, miten mieli ja ajatukset toimivat yhdessä ja miten ihmiset parhaiten oppivat asioita. Hän on onnistunutkin tiivistämään vetovoiman lain hienosti pikkukirjaseen, joka on helppolukuinen, koska seuraava luku pohjautuu aina edelliseen lukuun. Teksti ja runsaat harjoitukset täydentävät toisiaan.

Teoksen tärkein sanoma on selvittää itselleen ”Mitä minä haluan?”. Vastakkainasettelulla selviää myös se ”Mitä en halua?”, ja sen jälkeen on tärkeintä keskittyä asioihin, joita haluaa.

2. Mitä opin kirjasta?

Kirja auttoi selkiyttämään ajatuksia ja pysäytti miettimään, mitä oikeastaan haluan. Kirja osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan, kävin yhtä elämänmuutosta läpi, olin vähän hukassakin, enkä oikein tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuu, mikä olisi seuraava askel, oikea suunta. Kirjan konkreettiset tehtävät auttoivat listaamaan asioita, joita silloin halusin, ja myös jälkeenpäin se on auttanut uusissa tavoitteissa. Samalla se opasti myös vastakkainasetteluharjoitusten avulla sulkemaan pois asiat, joita en halua, enkä näin turhaan keskitä huomiotani niihin.

Kirjasta opin sen, miksi on tärkeää keskittyä vain ja ainoastaan niihin asioihin, joita haluaa elämäänsä, koska keskittymällä saavuttaa sen myönteisen tunteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Myönteinen tunne nimittäin värähtelee positiivista energiaa, ja vetovoiman laki vastaa aina tähän kunkin omaan värähtelyyn eli siihen tunteeseen mitä tuntee ja vetää oikeita asioita puoleensa. Kun on asettanut tavoitteet, pitää myös uskoa niihin ja ajatella positiivisesti ”minulla on pian…” eikä epäillä, sillä epäilys on rajoittava tekijä. Vastaavasti tämä rajoittava uskomus värähtelee negatiivista energiaa ja vetää sen mukaisia asioita puoleensa.

Pidin kirjan selkeästä kolmen askeleen määritelmästä tietoisen vetovoiman käyttöön. Näitä noudattamalla on helppo edetä käytännössä:

  1. Määritä haluamasi asiat
  2. Suuntaa huomio tavoitteeseesi
  3. Salli asioiden tapahtua – eli poista epäilykset, ja tämä onkin varmasti kaikkein vaikeinta, sillä salliminen tapahtuu vasta kun lakkaat epäilemästä

Kirjaan ihastuin ensilukemalla niin, että aloin sitä kaikille ystävilleni suosittelemaan, lainasin ja annoin sitä lahjaksi. Kirjaan voi palata aina sopivin väliajoin, ja joka kerta se pysäyttää ja antaa uutta intoa ja energiaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Kirja on minulle rakas ja tärkeä myös siitä syystä, että se oli alkusysäys, se avasi minulle oman polkuni henkisen kasvun tielle. Se voi olla sitä myös sinulle.

3. Kenelle kirja on hyödyllinen?

Kirjaa voi suositella kaiken ikäisille. Se sopii esimerkiksi nuorille, jotka miettivät mitä haluaisivat tulevaisuudessa tehdä, tai ruuhkavuosissa eläville selkiyttämään rutiineita ja vähentämään kiirettä. Kaikille, jotka jonkin elämäntilanteen vuoksi ovat vähän hukassa, työhönsä tyytymättömille, eläköityville, muuten vaan muutosta kaipaaville ja ihan jokaiselle, joka haluaa toteuttaa unelmiaan.

Vetovoiman salaisuus on helposti luettava, ja kirjan tehtävät tekemällä asia avautuu konkreettisesti ymmärrettäväksi. Saat valmiudet siihen, miten vetovoiman lakia voi toteuttaa käytännössä. Kaikki oleellinen on tuotu esiin hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi, ylimääräinen selittäminen on jätetty pois. Mitä minä haluan? Haluatko ottaa selvää?

Kirjoittaja Tea Kücükler on suuri kirjojen ystävä ja työskentelee tamperelaisessa kirjakaupassa.

Miksi murrosikäisen maailma on niin täynnä itseinhoa – vaikka kaikki on ihan hyvin?

Kirjoittaja Siiri on 14-vuotias nuori, jonka mielenkiinnon kohteisiin kuuluu jooginen elämäntapa, henkisyys ja kehon ja mielen hyvinvointi.

Olen lihava. Olen liian lyhyt. Hiukseni ovat kauhean väriset. Poskeni ovat liian pulleat. Silmäni ovat kakanruskeat. Kasvoni ovat ilmeettömät. Mikään vaate ei näytä hyvältä päälläni. Ääneni on kauhea. Kun nauran, kuulostan possulta. Miksi olen näin ujo? Miksi nolaan aina itseni?

Muun muassa näin Siiri, 11 vuotta, luonnehti itseään ja teki loputtoman tuntuista Mikä minussa on vikana -listaa mielessään. Käytännössä katsoen minulla oli kaikki hyvin. Kävin viidettä luokkaa. Minulla oli kavereita ja koulu sujui hyvin. Kukaan ei kiusannut eikä syrjinyt. Paitsi minä itse. Kiusasin itseäni muistuttamalla liian pulleasta mahastani, ruman värisestä tukastani ja muista sen hetkisistä ylitsepääsemättömistä esteistäni.

Nyt, kolme vuotta vanhempana ja viisaampana muistelen tuota aikaa ristiriitaisin ajatuksin.

Toisille ei tietenkään näytetty, että vihattiin itseään ja yritettiin koko ajan verrata itseään vaivihkaa kavereihin. Maijalla on pienempi maha kuin minulla, ja Matilla ei ole yhtä pulleat posket. Terveydenhoitajan lapusta syynättiin, millainen pituus-painosuhde on. Riemastuttiin, jos kuultiin terveydenhoitajalta, että pitäisi syödä enemmän. Sehän tarkoitti, että olen laiha. Terveystarkastuksen jälkeen muka ihmetellen kerrottiin kavereille, että terveydenhoitaja kehotti syömään enemmän. Tätä en tehnyt pelkästään minä. Kaikki tytöt yrittivät vaivihkaa kysyä toisiltaan painoaan ja verrata sitä omaansa. Jos ei oltu tyytyväisiä oman painoon, tiputettiin siitä viisi kiloa ennen kertomista pois.

Ulkonäköpaineista puhutaan nykypäivänä paljon. Sanotaan, että olet hyvä juuri tuollaisena ja puhutaan siitä, miten itseinhoajatuksille ei saa antaa valtaa. Yksi lause kuitenkin mielestäni todetaan liian harvoin:

Elämä ei ole tarpeeksi pitkä itsensä kiusaamiselle.

Nuo kolmen vuoden takaiset ajatukseni tulevat välillä vieläkin mieleeni. Tärkeintä on, etten tee niistä möykkyä vaan annan ajatusten tulla ja mennä. Uskallan väittää, että murrosiässä jokainen tyttö kokee tai on kokenut joissain määrin itseinhoa. Toki aikuisetkin voivat olla samanlaisten ajatusten äärellä, mutta aikuinen pystyy käsittelemään ne paremmin kuin herkässä iässä oleva haavoittuvainen lapsi tai nuori.

Rakkautta päiviinne, Siiri

Millä tavoin Sinä olet lempeä itseäsi kohtaan? Jaa ajatuksesi HIDASTA ELÄMÄÄ -KESKUSTELUALUEELLA – KLIKKAA TÄSTÄ!.

5 vinkkiä: missä syödä ja juoda Barcelonassa

Moni matkaa Barcelonaan hyvän ruoan perässä. Jos tapakset, paella ja meren antimet on jo testattu, tässä 5 vinkkiä, mistä löytää maukasta, herkullista ja ennen kaikkea terveellistä ruokaa ja juomaa eri puolilta kaupungin keskustaa.

Flax & Kale (Carrer dels Tallers 74B)

Flax & Kale on vegaani- ja raakaruokaan erikoistunut ravintola, jonka listalla on myös kala-annoksia. Kaikki on luomua, ja myös gluteenittomia ruokia on tarjolla. Kaikessa on panostettu laatuun ja terveellisyyteen: tarjolla mm. suodatettua alkalisoitua vettä sekä huikea valikoima kylmäpuristettuja mehuja ja kasvimaitopohjaisia juomia. Mehuja ja pientä purtavaa (mm. raakakakkuja) saa myös take-awayna. Mehujen valmistusta voi seurata kadulta ikkunan läpi.

Toinen Flax & Kale -ravintola löytyy Ciutat Vellan alueelta osoitteesta Sant Pere Més Alt 31-33 sekä erillinen take away -piste osoiteesta Passeig de Gràcia 11. Ravintolan perustaja Teresa Carles on levittänyt terveellisen ruoan sanomaa Espanjassa vuodesta 1979 alkaen ja brändin alla toimii kaupungissa myös mm. kasvisravintola.

BeBo (Plaça Francesca Maria 5)

Kylmäpuristettuja mehuja ja mehushotteja, superfood-smoothieita, salaatteja, quinoa-kulhoja ja makeita jälkiruokia. Tarjolla myös mahdollisuus kokonaiseen detox-ohjelmaan. Kaikki luomua.

Supér Food + Coffee Store (Carrer de Roc Boronat 102)

Sant Martín kaupunginosassa sijaitseva pieni kahvila, joka tarjoaa nimensä mukaisesti paitsi kahvia, myös take-away-ruokaa, jonka voi syödä myös paikan päällä. Erilaisia valmiita salaatteja ja lämmitettäviä annoksia sekä kylmäpuristettuja mehuja. 3 ruoan (alkupala, pääruoka ja jälkiruoka) setti 9,90€, 2 ruoan 7,90€. Kaikki tehdään paikan päällä, kaikki raaka-aineet luomua. Vegaanit huomioitu.

El Café Blueproject (Calle Princesa 57)

El Bornin alueella sijaitseva viihtyisäksi sisustettu kahvila-ravintola tarjoaa 100% luomuraaka-aineista valmistettua vegaania ja raakaruokaa. Ruokalista vaihtelee kellonajan mukaan, päivällä mahdollisuus menukokonaisuuteen (alku-, pää- ja jälkiruoka + juoma) n. 16€. Tarjolla myös kolme eri aamiaisvaihtoehtoa. Kahvila on osa Blueproject-nimistä voittoa tavoittelematonta nykytaiteen säätiötä.

Biocenter (Carrer de Pintor Fortuny 25)

Kasvisravintola ja -kahvila, jossa tarjolla ruokaa aamusta iltaan, menu vaihtuu kellonajan mukaan. Kaikki luomua. Illallisella 3 ruoan (alku-, pää- ja jälkiruoka) menu n. 16€. Luomuoluita ja tuorepuristettuja mehuja.

Lue myös: 5 + 1 vinkkiä erilaiseen matkaan Barcelonassa

5 + 1 vinkkiä erilaiseen matkaan Barcelonassa

Jos Euroopan matkakohteista puhutaan, Espanja, ja erityisesti Barcelona, on monen suomalaisen suosikki: kohtuullisen lentomatkan päässä on tarjolla aurinkoa, lämpöä sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Barcelonassa onkin helppo saada kaksi lomaa yhdessä paketissa, sillä se tarjoaa puitteet sekä kaupunki- että rantalomalle.

Vinkkejä kaupungin tunnetuimpiin vetonauloihin – esimerkiksi Gaudín arkkitehtuuriin, Ramblan kävelykatuun ja Barcelonetan rantaan – tutustumiseen löytyy matkaoppaista ja netistä pilvin pimein. Tästä tekstistä sen sijaan saat 5 + 1 ehdotusta hieman erilaiseen matkaan Barcelonassa, Hidasta elämää -sivuston hengessä!

1. Ekohotelli Hostal Grau

Barcelonassa on monia erityylisiä ekohotelleja, mutta useimmat niistä (esim. Yurbban ja Sixtytwo) ovat kalliimman puoleisia. Aivan Barcelonan keskustassa, Plaça de Catalunyan lähellä sijaitseva pieni ja sympaattinen, perheomisteinen Hostal Grau on hieman edullisemmasta päästä. Hotellin huoneet on sisustettu ekologisin – ja osin myös kierrätetyin – materiaalein, ja hotelli kiinnittää toiminnassaan huomiota ympäristöystävällisyyteen myös muilla tavoin (mm. energiaa säästävät LED-valot, ympäristöystävälliset pesuaineet, kierrätyskäytännöt). Erikoisuutena hotellissa on mahdollisuus majoittua erityisessä sähkömagneettiselta säteilyltä suojatussa huoneessa (ns. “Off room”) – varsinkin erityisherkille tämä on kokeilemisen arvoinen huone!

2. Tribu Woki – luomukauppa ja -ravintola

Tribu Woki on useassa eri osoitteessa eri puolilla Barcelonan keskustaa toimiva luomukauppa, jonka tiettyjen myymälöiden yhteydessä (mm. Barcelonetan rannalla) toimii myös luomuruokaa tarjoava ravintola ja kahvila. Trendikkään vanhanaikaiseen tyyliin sisustetuista kaupoista löytyy luomuhedelmiä ja -kasviksia sekä kaikkea kodin ruoanlaittoon tarvittavaa, sekä mm. pieni valikoima luomuviinejä. Ravintolan listalta löytyy oma osio vegaaneille. Ruokalistan erikoisuuksia ovat mm. Pyreneiden vuoristossa kasvanut luomulammas sekä paikallisen alkuperäiskarjan lihasta tehtyjä burgereita. Kahvilan listalta löytyy perinteisten sämpylöiden ja leivonnaisten lisäksi muutama gluteeniton ja Paleo-vaihtoehto ja erilaisia vastapuristettuja mehuja. Tähän hintaan ei Suomesta saisi luomuruokaa ravintolasta.

3. Ekologista muotia Gràciassa

Gràcian kaupunginosassa sijaitseva Sunsais (Carrer de Ramón y Cajal 34) on pieni, valoisa putiikki, joka myy ekologisia naisten vaatteita ja muuta pientä kivaa (mm. mukeja, huiveja, kynttilöitä, laukkuja, koruja, Barcelonassa tehtyjä nahkatuotteita jne.). Muutaman korttelin päässä (Carrer de Torrent de l’Olla 95) on toinen pieni ekomuotiliike, GreenLifeStyle, jossa myydään myös ekologisia farkkuja. Huom! Kannattaa tarkistaa liikkeiden aukioloajat, sillä kaupat sulkevat ovensa päivällä siestan ajaksi.

4. Käsintehtyjä kenkiä

Moni suomalainen tuntee espanjalaisen El Naturalista -kenkämerkin, jonka kenkiä onkin Barcelonassa laajasti saatavilla. Hieman yksilöllisempää kenkämuotia löydät esimerkiksi Ravalin kaupunginosassa lähekkäin sijaitsevista kahdesta kenkäkaupasta, jotka kumpikin myyvät käsintehtyjä kenkiä. Vialis (Carrer d’Elisabets, 20) myy nahkaisia naisten, miesten ja lasten kenkiä sekä tennareita. Aivan vieressä (Carrer d’Elisabets, 13) sijaitsevan Caminon myymälästä löytyy käsin ommeltuja miesten ja naisten kenkiä sekä muotia. Molemmilla on useita liikkeitä eri puolilla kaupunkia.

5. Luomuviinejä ja tapaksia

Viinit ja tapakset ovat monelle olennainen osa Espanjan lomaa. Bar Brutal / Can Cisa on pieni, kuriositeetein (seinillä mm. jättimäinen miekkakala sekä viinihylly) sisustettu viinibaari, jossa näitä herkkuja voi nautiskella ekologisesti. Suuren viinivalikoiman kaikki viinit ovat luonnollisia, luomua tai Demeter-laatuisia. Trendikkäästä maineesta nauttivalla El Bornin alueella sijaitseva ravintola on suosittu, joten iltaisin pöytävarauksen tekeminen on suositeltavaa.

+ 1: Ympäristöystävälliset taksit

Barcelonan keskustassa on helppo liikkua jalan tai hyödyntää julkista liikennettä. Jos tilanne kuitenkin vaatii taksin käyttöä, kaupungissa on mahdollista tilata tavallisen taksin sijasta ympäristöystävällinen Taxi Ecològic, jolla pääsee hyppäämään hybridiauton kyytiin. Kaupungissa on myös sähkötakseja.

Lue myös: 5 vinkkiä: missä syödä ja juoda Barcelonassa

Jos olet suunnittelemassa matkaa Barcelonaan, voit tutustua lento- ja majoitustarjontaan tästä.

Persoona on kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Kenen päässä lasit ovat?

Tein muutamia vuosia sitten eräällä retriitillä harjoitusta, jossa tuijotetaan paria silmiin ja kysytään kahdenkymmenen minuutin ajan samaan kysymystä.

Parini kysyi minulta uudelleen ja uudelleen kuka tai mikä minussa tarkkailee minua. Muutaman vastauksen jälkeen tuntui sille, että kaikki tarpeellinen oli sanottu. Mutta parini jatkoi tuijottamista (jäänsinisillä) silmillään ja kysyi saman kysymyksen aina uudelleen.

~ ~ ~ ~

Identifioidumme helposti paitsi ulkoisiin määritelmiin (ammatti, asema, rooli) myös tunteisiin, ajatuksiin, tapoihin ja kehoomme.

Kun minulta kysytään, kuka olen, on helpointa luetella ammatti, asuinpaikka, perhe, lemmikit, harrastukset ja ulospäin näkyvät asiat. Sen perään saatetaan päästä maailmankatsomukseen (joogi, kasvissyöjä) ja elämäntapoihin (minulla on usein kiire), taitoihin (minulla on hyvä kielipää), hieman syvemmälle mennessä tunteisiin (lempeä ja passiivisaggressiviinen) ja niin edelleen…

~ ~ ~ ~

Erityisesti tunteisiin, ajatuksiin ja tapoihin identifioituminen luo meissä mielikuvaa, että olemme tietynlaisia. (”Olen tällainen iloinen/vihainen ihminen”, ”Olen älykäs/tyhmä”, ”Olen nopea/hidas”.) Tämänkaltaisista havainnoista on toki hyötyä, sillä ne valottavat persoonaa, mutta ne ovat vain osa totuutta. Persoona on kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa. Kenen päässä nuo lasit ovat?

Kuka minussa tekee kaikkia näitä havaintoja, kuka tai mikä minussa tarkkailee minua?

~ ~ ~ ~

Olen palannut tähän harjoitukseen lukuisia kertoja. Olen kokeillut, mitä tapahtuu, jos tunteiden, ajatusten ja tuntemusten keskellä keskityn havainnoimaan sisäistä tarkkailijaani.

Nykyään se tekee minut tietoiseksi omasta kehostani ja sitä kautta syvyydestäni. Yhteys tarkkailijaan rauhoittaa minua ja hiljentää kaikkea hälinää. Hiljaisuuden keskellä tunnen olemisen kosmoksen, äärettömän tähtitaivaan, jonka laajuudessa tutustun itseeni jatkuvasti syvemmin.

Oma opettajani Shiv Charan Singh sanoo, että ihmiset etsivät tässä maailmassa aivan liikaa paikkaansa. ”Älä etsi paikkaasi, ota ennemmin selville, kuka olet” on hänen neuvonsa.

Paikka on nimittäin lopulta aivan toissijainen. Jos olet kehossasi, jos löydät itsestäsi tarkkailijan, syvimmän olemuksesi, äärettömän kokijan ja havainnoijan, olet aina perillä. Juuri siellä missä pitääkin. Omalla paikallasi.

Onko elämän oltava hidasta, jotta siitä voi nauttia?

Olin muutama viikko sitten mukana paneelikeskustelussa, jonka aiheena oli hidas elämä. Kutsu lähestulkoon nauratti minua. Elän ruuhkavuosiaikaa, eikä elämäni ole hitauden perikuva (koulu, eskari, päiväkoti, omat työt, kauppa, koiranulkoilutus, tanssi, judo, soittotunti, ruoanlaitto…).

Keskusteluun valmistautuessani pohdin, ovatko hitaus ja kiireettömyys synonyymejä ja minkälainen elämänrytmini oikeasti onkaan. Monelle samantyyppistä elämänvaihetta elävälle hitaus ei ole mahdollista, päinvastoin: ulkoinen vauhti tuntuu jatkuvasti vain kasvavan.

Olen luontaisesti hidas ja rauhallinen ihminen. Vähän päättämätön, unelias, yksin viihtyvä. Ulospäin tämä saattaa näyttäytyä seesteisyytenä. Todellisuudessa siinä on mukana myös aimo annos lamaantumista. Luontainen rauhani ei ole haastanut minua tutkimaan itseäni.

Olen vasta hiljattain tajunnut, että minä tarvitsin hitauden sijaan kipinän.

~ ~ ~ ~

Olen kokenut huonoa omatuntoa laiskuudestani ja haluttomuudestani. Olen monesti vastannut muiden odotuksiin ja tunteisiin, niin etten lopulta ole tiennyt mikä on omaa.

Mitä minä haluan oli pitkään kysymys, johon en osannut vastata, vaikka osasin elää hitaasti ja olla hiljaa. En edes tunnistanut tarvetta kääntyä sisäänpäin, sillä kuvittelin tekeväni sitä koko ajan. Mutta elin päiväunelmissa, kaukana totuudesta. Tunnistan sen nyt mielen maailmaksi, en yhteydeksi itseeni.

~ ~ ~ ~

Ja niin elämä on ohjannut minua askel askeleelta: avioliittoon aktiivisen ja aikaansaavan miehen kanssa, muuttamaan vanhaan puutaloon, jonka lämmittämisessä ja korjaamisessa ei tekeminen lopu, hankkimaan kissan, äidiksi kolmelle tyttärelle, yrittäjäksi ensin yhteen, sitten kahteen ja lopulta kolmeen firmaan…

Kaikki tämä on tapahtunut vähitellen ja olen aina sopeutunut tilanteeseen vaivatta. Olen todellakin tuntenut ajoittain väsymystä ja riittämättömyyttä, mutten ole kaatunut niiden alle.

Tänä syksynä olemme hankkineet kaiken tämän keskelle koiran. Kutakuinkin kaikki tuttavamme pitävät meitä hulluina. Kyseessä ei ole mikä tahansa koira, vaan tanskandoggi, joka viisikuukautisena painaa yli 30 kiloa ja ylettyy pöydille.

Olen haaveillut tanskandogista pitkään. Varmuuteni siitä, että koira voi muuttaa meille juuri nyt oli järkähtämätön. Syvästi intuitiivinen, vailla järjen hiventä.

Näin vain piti nyt toimia.

~ ~ ~ ~

Elämäni on tällä hetkellä niin täynnä, ettei hitaudesta ole tietoakaan. Pentukoira pissaa ja kakkaa sisälle, sille on opetettava kaikki. Ennestäänkin täynnä olevan elämän keskellä mietin, miksi tämä tuntui niin tärkeälle.

Samalla huomaan vastauksen. Koiran kanssa minun on oltava järkähtämätön, pienet päivittäiset valintani ohjaavat sen oppimista ja käytöstä jatkuvasti. Minun on käytettävä voimaani.

Ja tutustun voimaani aivan uudella tavalla. Kiireen ja kaaoksen keskellä on pakko priorisoida. Kaiken tämän varmuuden keskellä huomaankin yhtäkkiä, että minulla on enemmän aikaa kuin ennen.

Aika on hidastunut. Sillä tiedän paremmin, mitä haluan. Tiedän paremmin, minne olen menossa. Kuulen paremmin itseäni, asetettuani itseni sellaiseen paineeseen, etten voi olla kuulematta.

Tämä rauha on hyvin erilaista kuin päiväunelmointi. Olen hereillä ja voin itse päättää, mitä elämälläni teen.

Elämän hitaus tai nopeus on hyvin subjektiivista. Hitaus on kokemus siitä, onko elämässä aikaa itselle ja tärkeille asioille. Kun rytmi tuntuu omalta, haastaa sopivasti ja tarjoaa hyvässä suhteessa lepoa, voin kokea valtavaa elinvoimaa.

Voin tuntea olevani rikas elämästä. Olemisella täytetty.

Älä pakene ihmisyyttäsi – ihmisyys on tie totuuden luokse

Olen koonnut sinulle Inhimillisen henkisyyden perusperiaatteista 30 ohjetta henkiin heräämiseen. Tässä kirjoituksessa esittelen ohjeet 1, 3, 5 ja 7. IH on tuloksia tuottaneisiin opetuksiin, menetelmiin sekä henkilökohtaiseen kokemukseeni perustuva henkinen lähestysmistapa. Lähestymistavalle erityistä on se, että juuri ihmisyys on nostettu etusijalle. Miksi? Koska juuri siihen on piilotettu ne siemenet, jotka kasvavat täyttäväksi ja sielukkaaksi elämäksi. Ihmisyys on tie totuuden luokse.

Toivon, että nautit ajastasi ohjeiden kanssa ja pureskelet niitä kunnolla.

1. Sinussa ei ole mitään, mikä ei ole hyvää ja tarkoitettu olemaan. Anna siis kaiken sinussa olla. Kaiken.

Mä oon tosi innostunut siitä, että jengi tekee parhaansa löytääkseen kotiin ja itsensä luokse. Mut koko tässä henkisessä skenessä on ihmeellistä lähes kaikkialla se, että siinä on valtava muuttamisen, korjaamisen ja parantamisen maku. Me yritetään tulla joksikin muuksi kuin mitä me ollaan ja missataan se kaikista suurin lahja, mikä meille on annettu. Se ainutlaatuinen elämä, joka me itse ollaan.

Tää on niin iso juttu, että yksin sen ääreen pysähtyminen ja sen harjoittaminen tuo perille, jos sellasta perillä oloa voi sanoa olevan olemassakaan. Luoja, elämä, universumi, jumala tai me itse ollaan laitettu kaikki tarvittava siihen pakettiin, joka jokainen meistä on. Kaikki asiat meissä on tarkoituksenmukaisia. Kaikki meissä on hyvää. Kaikki.

Iso osa siitä on täysin vääristynyttä, koska me ei päästetä sitä päivänvaloon. Sen elämän, jota me joka tapauksessa etsitään tietoisesti tai tietämättämme, ei anneta herätä henkiin.

3. Rakastu itseesi kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten. Rakastu sitten maailmaan ja siihen mitä teillä on annettavana toisillenne. Muista, että elämä on rakastunut sinuun, kaikkeen sinussa. On aina ollut ja tulee aina olemaan, ehdoitta. Jos annat tuolle rakkaudelle tilaa rakastumalla itseesi, tuo rakkaus kuljettaa sinut kotiin.

Kun mä tein ite sen päätöksen, että rakastan kaikkea tässä Aaro nimisessä kaverissa, musta tuntui siltä, et mä teen suurimman mahdollisen virheen mun henkisen heräämisen kannalta. Luojan kiitos koin jo yrittäneeni kaikkea muuta huonoin tuloksin. Hälyttimet ja rajottimet alkoi huutaa sisällä, mutta samalla aloin kokea olevani elossa. Energinen, selkeä, lämpimämpi, välittävämpi ja laajempi.

Totesin samalla, että mun täytyy luopua siitä ajatuksesta, että muut rakastais mua. Ei sillä oikeastaan ollut mitään väliäkään, sillä mä rakastin kaikkea sellasena kuin se on. Sen täytyi riittää todisteeksi, että rakkaus ja elämä tuntuu mussa.

5. Elämä on puolellasi. Samassa joukkueessa pelaaminen tarkoittaa sitä, että asetat sallimuksen omien preferenssien ja toisten sinulta odottaman edelle.

Mäkin oon ollut siinä uskomuksessa, että mulla ei ole voimavaroja. Että musta ei ole johonkin. Nyt mä näen sen, että elämä, siis se elämä joka mä oon, ei olekaan muuta kuin voimavaroja. Se on puhdasta voimavaraa. Mut miten siihen pääsee kiinni? Sallimalla. Sallimalla kaikki ne ominaisuudet, joita meissä on. Just ne on ne voimavarat, ei ne mitä me yritetään opetella niiden sijasta tai kerätä niiden päälle.

Enkä tarkoita, etteikö oppiminen ja harjaantuminen ole hyvästä. Mut sellaset tyypit, jotka on oikeasti antaneet itsensä olla liikuttaa aina enemmän energiaa. Jos siihen tuodaan mukaan vielä hereillä olo, niin lopputulos ei voi olla muuta kuin taianomainen. Mitä se sitten tarkottaa, se jää jokaiselle itse selvitettäväksi.

Mä toivon näkeväni mahdollisimman monen heräävän tähän tosiasiaan ja syttyvän liekehtimään just omanlaisenaan liekkinä.

7. Elämä antaa sinulle aina sen, mitä kaipaat. Jos suostut tuntemaan pelkosi, rohkeus on paikalla. Jos annat sydämesi tuntea kipeää, pehmeä ja hoitava myötätunto koskettaa sinua. Kun annat sinun olla tietämättä, todellinen toiminta kumpuaa sisältäsi. Älä pakene inhimillisyyttäsi, sillä juuri siihen elämä vastaa omalla olemuksellaan.

Montaa asiaa ja kokemusta haluais vältellä. On vaikea nähdä, että ne on se juttu. Ei mullakaan ensimmäisenä käynyt mielessä, kun joku kosketti mun sydäntä ikävältä tuntuvalla tavalla, että just tuo kokemus on se, johon mun kannattaa tuoda huomio.

Mystikot, kovimmat jätkät elämäksi kutsutussa leikissä laulaa, että rakkaus, rakastaja ja rakastettu on sama asia. Mulle tää on tosi käytännöllinen juttu. Kun mussa (rakastettu) tapahtuu jotain, mä tuon huomioni (rakkaus) siihen paikalle ja jokin laajemmalta tuntuva mutta silti mussa oleva (rakastaja) vastaa siihen viisaasti. Rakkaus jossain muodossaan tulee aina paikalle. Tähän leikkiin tarvitaan kaikki kolme, vaikka ne onkin se yks ja sama.

Mut jos en suostu siihen, niin miten mua kukaan rakastaa? Jos mä vaikka en anna itseni tuntea innostusta jotain mulle tärkeää kohtaan ja salli siihen liittyvää jännitystä, joka on hyvin inhimillinen kokemus, miten sisältä nousevalle rohkeudelle olis tilaa? Miten se vastais mihinkään? Inhimillisestä kokemuksesta kieltäytyminen on vähän niinkun sanois luojalle, et sori hei, mä tiedän paremmin ja hoidan tän homman.

Inhimillinen kokemus on kuin magneetti. Kun sitä koskettaa huomiollaan ja sen herättää, se imee koko universumin tuekseen.

Heräsikö mielenkiintosi lukiessa? Tai luitko jotain jonka haluaisit tuoda käytäntöön? Sitä varten olen rakentanut helmikuussa alkavan Inhimillinen tie nimisen ohjelman. Inhimillinen tie on paikka, jossa voit eheytyä, selkeytyä ja voimavarautua. Elää konkreettisesti läpi sitä muutosta, jota voi kutsua henkiin heräämiseksi. Hidasta elämää -sivuston lukijana saat HIDASTA -koodilla joulukuun loppuun saakka 100€ alennuksen ensimmäisen vuoden osallistumismaksusta. Lue täältä lisää ja kysy itseltäsi haluatko vastata sisälläsi asustavan elämän kutsuun.