Sivu 257 – Hidasta elämää

Metsä laskee verenpainetta, alentaa stressihormoneja ja nostaa mielialaa – Jo pelkkä tuoksu auttaa rentoutumaan

Kirjoittaja Anna Karhu-Cormier on diplomifytoterapeutti ja jooga-opettaja, joka työskentelee Frantsilan luomuyrttitilalla AD:na.

Tuoksut ovat osa näkymätöntä maailmaa ympärillämme ja ne vaikuttavat meihin voimakkaammin kuin arvaisi. Saamme päivän aikana valtavan määrän impulsseja ympäröivistä tuoksuista, jotka saavat aikaan meissä tunnetiloja ja herättävät mahdollisesti myös muistikuvia.

Kun tuoksu hengitetään sisään, ensimmäinen kosketus on hajuepiteeliin, jossa on valtava määrä, noin 20 miljoonaa hermonpäätä. Vertauksen vuoksi tiedoksi, kädessä on 2500 hermonpäätä joka neliösentillä. Molekyylin kemiallinen informaatio muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka jatkaa matkaansa hajukäämiä pitkin ja saapuu aivojen limbiseen-järjestelmään.

Täällä tapahtuu tuoksun tunne-aistimus. Molekyylin sisältämä informaatio analysoidaan ensin mantelitumakkeessa ja hippokampuksessa. Nämä molemmat aivojen alueet käsittelevät myös muistia. Tästä syystä tuoksu voikin tuoda menneen asian vahvasti mieleen.

Eteerisiä öljyjä viisaasti käyttämällä voimme tukea terveyttämme ja vahvistaa haluttuja tunnetiloja. Tuoksut sukeltavat sisäämme hengityksen kuljettamana luoden tuoksuaistimuksen, joka stimuloi aivojamme. Mieltä rauhoittavilla tuoksuilla kuten kamomillan ja laventelin eteerisillä öljyillä voimme aktivoida raphe-tumaketta vapauttamaan serotoniinia.

Serotoniini on yhdiste, joka kehottaa mieltä ja kehoa ottamaan rauhallisesti. Uupunut tai mieli maassa kulkeva voi hyötyä tuoksuista kuten rosmariini ja havupuut, jotka auttavat noradrenaliinin vapauttamisessa lisäten energiaa ja intoa. Tuoksuissa ja luonnossa on voimaa. Oli kyseessä sitten omat lempituoksut eteerisistä öljyistä tai kesäisen raikas vastaleikatun ruohon vihreä tuoksu tai voimauttava alkutalven kävely metsässä, missä raikkaat havupuut tuoksuvat.

Japanissa metsää hyödynnetään niin terapiana kuin terveyden lähteenä tietoisesti. Japanissa on tutkittu paljon shinrin-yoku:a, mikä tarkoittaa metsän parantavan ilmapiirin sisään sallimista tai metsäkylpyä. Metsäkylvyissä ihminen viettää aikaa metsässä kaikessa rauhassa ja näin saavuttaa monipuolisia terveysvaikutuksia.

Suomalaisille luontoyhteys on vahva ja monelle meistä ”metsäkylpy” on luonnollinen osa elämää. Samoilemme metsissä niin marjastuksen ja sienestyksen merkeissä, mutta metsä antaa meille ravinnon lisäksi myös syvää mielenrauhaa ja todellista elpymistä. Mielialatutkimuksissa metsäkylvyn todistetaan laskevan verenpainetta, alentavan stressihormoneja monien päivien ajaksi ja nostavan mielialaa – monien muiden terveysvaikutusten lisäksi.

Olet varmasti kokenut luonnon elvyttävän voiman. Vaikka mieli olisi metsään mennessä maassa, metsästä astuu ulos uudistunut, läsnäolevampi ja kiitollisempi ihminen. Ihminen on osa luontoa ja metsässä oleminen vahvistaa meitä sisältä käsin. Alan Wattsin sanat kiteyttävät tätä luontokokemusta mielestäni hyvin: ”Sinä et tullut tähän maailmaan, vaan synnyit siitä, kuin meren aalto. Et ole täällä muukalainen.”

Missä on sinun mielimetsäsi ja voimapaikkasi?
Vie itsesi sinne jo tänään puhdistumaan ja täyttymään elämän voimasta.

Monet tieteelliset tutkimukset pystyvät osoittamaan metsässä oleskelun parantavista mekanismeista. Esimerkiksi monet puut, etenkin havupuut, luovuttavat ilmaan orgaanisia yhdisteitä, jotka tukevat muun muassa meidän immuunipuolustustamme.

Metsän parantavan voiman voi tuoda osaksi elämää vaikka metsään ei aina fyysisesti pääsisikään. Perinteisessä aromaterapiassa metsäisiä tuoksuja voidaan käyttää hoitamaan ailahtelevia tunteita, vahvistamaan, hoitamaan keuhkoja ja helpottamaan stressiä. Esimerkkeinä männyn ja mustakuusen eteeriset öljyt toimivat vahvistavasti ja voit nauttia luonnollisten eteeristen öljyjen kautta metsäisten tuoksujen hoitavasta voimasta. Voit käyttää öljyjä öljylampussa tai diffuuserissa, omassa aromaterapia öljysekoitteessa tai nenäliinaan pirskotettuna.

Tässä ihana harjoitus minkä voit tehdä ajasta ja paikasta riippumatta, ja voit yhdistää sen metsäisiin eteerisiin öljyihin:

Hengitä syvään ja sulje silmät, kulje mielessäsi ihanaan ikimetsään tai mielimetsääsi. Hengitä syvään ja hellitä, anna itsesi olla rauhassa. Tunne itsesi makaamassa pehmeällä sammalmatolla ja katsele korkeiden puiden latvoihin, anna metsän rauhoittavan läsnäolon ja metsän tuoksun voimistaa ja elvyttää koko olemustasi.

Yksinolosta voi nauttia täysillä

Moni sinkku, joka on joskus haikaillut parisuhdetta, on voinut kuulla kaveriltaan tai joltakin tutulta hyvää tarkoittavan neuvon: ”Sä et ole vielä valmis parisuhteeseen, sun pitää ensin opetella olemaan yksin.” Toisinaan neuvossa saattaa olla jotain perää, joskus se taas menee pahasti hutiin.

Yksinolo ei ole itseisarvo. Tietty määrä yksinoloa on terveellistä, mutta liiallinen vetäytyminen ei ole välttämättä hyväksi. Monesti liika yksinäisyys saa ihmisen käpertymään itseensä, sillä yksinäisyys koetaan hävettävänä. Häpeä on intensiivisen tuskallinen tunne tai kokemus siitä, että olemme niin virheellisiä ja arvottomia, että emme mielestämme voi tulla hyväksytyksi omana itsenämme, emmekä kuulua joukkoon. Häpeän hetkinä ajattelemme olevamme huonoja, riittämättömiä, mitättömiä ja irrallisia.

Jatkuvasti yksin ollessa asiat myös alkavat pyöriä päässä samaa rataa ja huolet voivat kasvaa äärimmäisiin mittasuhteisiin. Myös rima deittailemiseen nousee entisestään. Heille, jotka ovat olleet yksin jo liiankin kauan, neuvo ”sun pitää opetella olemaan yksin”, on siis onnettoman väärä (näin on neuvottu myös minua, ikisinkkua).

Yksin vai yksinäinen?

Toki yksinolo ja yksinäisyys ovat kaksi eri asiaa. Yksinolo on yleensä itse valittua, ja toiset viihtyvät luonnostaan yksin paremmin. Yksinäisyys taas tarkoittaa sitä tyhjää tunnetta, kun ei oikeasti ole ketään, kenen kanssa jakaa asioita. Myös suhteessa voi kärsiä emotionaalisesta yksinäisyydestä, samoin kuin silloin, vaikka olisi paljon ihmisiä ympärillä. Yksinäisyyden vastakohta onkin yhteys. Ihmisellä on jo biologisesti sisään rakennettu tarve tuntea yhteyttä toisiin.

Joskus yhteys katkeaa hetkellisesti tai pidemmäksi aikaa. Jokainen kokee varmasti jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä. Ketään ei ole tarkoitettu olemaan ikuisesti yksin. Jos kuitenkin tällä hetkellä olet sinkku, voit oppia nauttimaan siitä. Älä anna häpeälle valtaa, vaan ota koppi omasta voimastasi. Yhteen asiaan voit nimittäin itse vaikuttaa: yksin vietetyn ajan laatuun. Vietätkö sen viikosta toiseen katsellen Netflix-maratoneja vai teetkö aktiivisesti jotain oman hyvinvointisi eteen? Nautitko elämästä nyt vai odotatko kotona soulmatea, joka kuin ihmeen kaupalla tulee ja tuo merkityksen elämääsi?

Muista, että vaikka sinulla ei ole parisuhdetta, et ole puoli-nainen. Sinä olet jo koko-nainen. Nyt voit tehdä asioita, joita et edes parisuhteessa välttämättä samalla tavalla voisi tai haluaisi tehdä. Voit tehdä itsesi onnellisemmaksi vaikka heti.

Vinkit hyvään yksinoloon:

Luo rakastava suhde itseesi

Yksin ollessasi sinulla on aikaa rakentaa ensin rakkaussuhde sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa eli itsesi. Yksin ollessasi opit kuuntelemaan itseäsi paremmin, kun ajatuksiisi ei kietoudu jatkuvasti ulkopuolisten odotuksia ja mielipiteitä. Mielesi selkiytyy ja tunnistat omat tarpeesi. On hyvä oppia nauttimaan omasta seurasta tuntematta, että jotain puuttuu – oppia tuntemaan yhteyttä ensin itseensä. Etenkin heille, jotka ovat jatkuvasti menossa ja tarvitsevat seuraa ympärilleen, tekisi todella hyvää pysähtyä välillä omaan seuraan.

Voit myös tutkia, onko sinulla jotain rajoittavia uskomuksia, jotka ovat tähän mennessä estäneet sinua löytämästä oikeaa rakkautta. Arvostatko itseäsi aidosti? Miten voisit lisätä tervettä ”itserakkautta”? Voit pohtia asioita itseksesi, ystävän tai ammattilaisen kanssa, lukea kirjoja tai osallistua kursseille. Mitä paremmin tunnet itsesi, sitä paremmin osaat vetää puoleesi sinulle sopivan miehen ja jopa välttämään myrkylliset suhteet. Et voi myöskään itse antaa toiselle sitä, mitä sinulla ei ole. Muista, että sinun ei kuitenkaan tarvitse olla täydellinen, jotta voisit saada parisuhteen!

Anna itsellesi myötätuntoa

Häpeän vastakohta on empatia. Jos kukaan muu ei voi antaa sinulle myötätuntoa juuri nyt, anna sitä itse itsellesi. Sinkkuna oleminen ei ole merkki epäonnistumisesta ihmisenä (vaikka muilla onkin mielipiteensä siitä, miten sinkun tulisi toimia). Sinä saat tehdä asiat juuri omaan tahtiisi ja omalla tavallasi. Sinussa ei ole mitään sellaista vikaa, ettetkö ansaitsisi rakkautta niin kuin kaikki muutkin. Sinä et millään muotoa ole poikkeus tai friikki. Ansaitset saada elämääsi kaikkea hyvää, sillä sinä riität!

Päästä irti peloistasi ja kivuistasi. Vältä ajattelemasta, että olet tuomittu sadan vuoden yksinäisyyteen, koska se ei ole totta. Ikävätkin tunteet ovat ”vain” tunteita, jotka eivät ole absoluuttinen totuus tilanteesta. Voit rauhoitella itseäsi sillä, että mikään ei ole lopullista. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Pidä yllä uskoa ja toivoa, että asiat voivat muuttua koska tahansa – ja anna myös elämälle mahdollisuus yllättää.

Löydä intohimosi

Nyt sinulla on hieno mahdollisuus tehdä jotain, missä olet hyvä tai missä haluat tulla hyväksi, ja vahvistaa itseluottamustasi sitä kautta. Voit hakeutua vaikkapa uusiin harrastuksiin, jotka tuovat sinulle onnistumisen tunteita, ehkä jopa uusia ystäviä. Tai oletko koskaan matkustanut yksin? Soolomatkailu on ihanaa ja voimauttavaa! Se jos mikä opettaa itsestä uusia puolia ja tekee reippaan. Jos vaikka joulu ahdistaa, ota pieni reissu jonnekin muualle. Olen itsekin viettänyt erään joulun Prahan upeilla joulumarkkinoilla, missä olen hengannut kuuma medovina-lasi kädessä muiden ihmisten kanssa ja tuntenut täysin kuuluvani joukkoon.

Ole utelias

Suhtaudu elämään avoimesti ja uteliaasti. Tee uusia asioita, vaikka pelottaisi. Anna ihmisille mahdollisuus tutustua sinuun. Jos viestität olemuksellasi, että ei kannata lähestyä, sinua ei kovin helposti lähestytä. Ehkä sinun itsesi tulee ottaa ensin kontaktia muihin. Voit itse kohdella muita siten kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Sano jotain kaunista, ole ystävällinen. Yleensä saat sen takaisin moninkertaisesti. Muista, että joku muukin voi olla yksinäinen.

Täyteläiset jouluherkut syntyvät taateleista ja maapähkinästä

Ah, joulu lähestyy. On aika alkaa tunnelmoida ihanilla jouluherkuilla. Usein tähän aikaan vuodesta tulee syötyä aivan huomaamatta yli oman energiatarpeen. Myös makeat kahvipöydän antimet houkuttelevat tarttumaan kiinni, sillä piparkakkuja, suklaakonvehteja, kakkuja ja muita makeita houkutuksia tulvii eteen miltei pyytämättä.

Siispä kehittelinkin sinulle hieman terveellisemmän herkun.

Kata jouluiset taatelipallot kauniin kutsuvasti esille olohuoneen tai keittiön pöydän ääreen. Kun ojennat kätesi, vaikkapa vain silloin tällöin, konvehtien sijaan terveellisemmän herkun puoleen, saat pienennettyä kehon sokerikuormaa aivan huomaamatta. Nämä suloiset suupalat maistuvat ihastuttavasti joulumausteilta. Ja mikä ihaninta, niiden makeus on peräisin ainoastaan taateleiden omasta hedelmäsokerista.

Ohje on gluteeniton ja vegaaninen.

JOULUISET TAATELIPALLOT

(ohjeesta tulee noin 20 kpl taatelikarkkia)

1 dl Vegeway maapähkinäjauhetta

1 dl kaurahiutaleita

240 g kuivattuja taateleita (varmista, että taatelit ovat pehmeitä)

noin 1 tl jauhettua neilikkaa

0,5 tl luomu kanelia

0,5 tl vaniljajauhetta tai raastettua vaniljaa

pieni ripaus suolaa

1 tl sitruunanmehua

VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet taikinakulhossa ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. (Tarvittaessa saat taatelit pehmeämmäksi liottamalla niitä hetken aikaa vedessä ennen taikinan tekoa)

VAIHE 2) Maista taikinamassaa ja lisäile mausteita tarvittaessa mieleiseksi.

VAIHE 3) Pyörittele kämmenten välissä pieniä palloja. Koristeluun sopii loistavasta esimerkiksi kookoshiutaleet ja erilaiset pähkinärouheet. Tai dippaa taatelipallot sulatetussa suklaassa. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Nyt on naisten sankaritarinoiden aika

Viikon sisällä monta pientä viestiä yhdessä ovat kirkastaneet ajatuksen: nyt on naisten sankaritarinoiden aika.

Viime viikolla Henna Middeke postasi Facebookiin kuvan kaupasta, jonka elämäkertahyllyssä oli pelkästään miesten elämäkertoja. Tiedusteluun naisten elämäkerroista myyjä oli vastannut, että hyllytila on rajallinen. Hmph. Kyllä ongelma on aivan muualla.

Mietin jo siinä kohtaa, että naisten tarinat taitavat nyt löytyä hyvinvointihyllystä. Meidän kirjoissamme ei ehkä ole kannessa omaa kuvaa, eikä kirjan nimeksi ole annettu tuttavallisesti päähenkilön (lempi)nimeä, kuten Siru tai Miru. Meriititkin ovat toisenlaisia – mutta tarinat aitoakin aidompia.

Pari päivää myöhemmin pohdiskelin lähipiirissä Löydä elämän taika -kirjan saamia palautteita. Niitä tulee entistä tiheämmin, ja edelleen viesti on sama: “Kuin olisit kirjoittanut minun elämästäni”. Kuten olen kirjan ilmestymisestä asti sanonut, kyseessä ei ole vain minun tarinani. Se on kollektiivinen tarina, joka iskee nyt tosi lujaa tässä ajassa.

Pohdintani huipentui, kun kuuntelin Oprah Winfreyn Supersoul-podcastia. Siinä haastateltavana oli inspiraation lähteeni Elizabeth Gilbert. He keskustelivat Hero’s Journey -sankarimyytistä, joka on kulkenut läpi ihmiskunnan historian miljoonissa eri muodoissa, Luke Skywalkerista Disney-leffoihin. Myyttiä ansiokkaasti tutkinut amerikkalainen mytologi Joseph Campbell oli heidän mukaansa sanonut, että naisia ei löydy sankaritarinoiden pääosista, koska naiset ovat jo ennestään ehjiä, naisilla ei ole laajentumisen ja kasvamisen paikkoja.

Ehkäpä viime vuosisadalla se on miehille näyttäytynytkin niin: naiset hoitivat kotona lapsia, seurasivat esiäitiensä polkuja ja vastasivat odotuksiin – siihen ei miehen näkökulmasta kasvua, omaa ääntä ja sankaritekoja mahtunut kuin poikkeustapauksissa. Silloinkin naista pikemminkin paheksuttiin kuin ihailtiin. Naisen polku oli valmiiksi annettu, ehkä se ulkoapäin näytti helpolta ja eheältä.

Gilbert sanoi uskovansa, että sankarimyytti on osa DNA:tamme. Siksi samoja tarinoita kerrotaan yhä uudestaan eri tavoin. Kuunnellessani oivalsin, että nyt kun naiset kollektiivisesti murtautuvat ulos vuosituhansia vanhasta odotusten vankilasta, samalla naisten sankaritarinat alkavat herätä henkiin. Ensin se tapahtuu hyvinvointioppaina ja toipumistarinoina, koska pahoinvoinnin kautta vapautuminen tulee välttämättömäksi. Kun vanha tie on käyty loppuun, on ollut pakko löytää reitti parempaan oloon.

Uskon, että kohta tarinamme ovat paljon suurempia kuin toipumista ja selviytymistä.

Meissä tapahtuu muutosta DNA-tasolla: emme rimpuile eroon vain omista vanhoista uskomuksista ja peloista vaan koko siitä kuormasta, jota esiäitimme ovat kantaneet mukanaan. Naisten ääni avautuu nyt, jokaisella meistä omalla tavallaan, ja muutos vavisuttaa vanhoja rakenteita.

Jatketaan eteenpäin, jälleen vahvempana ja rohkeampana. Meissä kaikissa on paljon enemmän voimaa ja potentiaalia sankaritarinoiden pääosiin kuin vielä tajuammekaan.

Kuvat: depositphotos.com ja Paula Ojansuu (kirjasta Löydä elämän taika)

3 asiaa, joiden muistaminen parantaa tärkeää ihmissuhdetta

Mitä tapahtuu kun miehet puhuvat rakkaudesta?

Istuimme kahden muun herrasmiehen kanssa alas ja puhuimme rakkaudesta. Näistä jutusteluista syntyi myös videot, joissa pohdimme rakkautta, seksuaalisuutta, läheisyyttä ja merkityksellistä elämää.

Miksi tämä on tärkeää?

Monille ei ole mitään väliä onko kyseessä mies vai nainen, kun puhutaan yllä mainituista teemoista. Ja tottahan se on, usein teemoissa on tosi paljon samankaltaisuutta, eikä tarkoitus ole tietenkään väheksyä toisen sukupuolen kantaa. Itse näen kuitenkin, että kulttuurillisesti miehillä ei ole ollut tämmöiseen suunnattomasti mahdollisuutta, eikä puhumiseen ole kannustettu. Niinpä toivon, että näistä ajatuksista on apua sinulle, oletpa mies tai nainen. Ja olen tosi fiiliksissäni, että tämmöisiä asioita tapahtuu ja me miehet opetellaan kertomaan myös tunnepuolen ajatuksiamme.

Mikä ihmeen rakkaus?

Rakkaudesta on melkein yhtä monta näkemystä, kuin on puhujaakin. Niinpä jätän tämän sinulle mietittäväksi, mitä rakkaus on sinulle?

Mitä se tarkoittaa, miten se ilmentyy elämässäsi tai miten se ei vielä ilmennä itseään arjessasi? Kun puhumme ihmisyyden, terveyden tai hyvinvoinnin asioista, harvoin löydämme ehdottomia totuuksia mistään.

Niinpä toivon, että jokainen jäisi aina pohtimaan lukemaansa artikkelia tai tapahtumaa omassa itsessään. Mikä on minun totuuteni, mikä on minulle tärkeintä tässä, mikä on oleellista nyt pureskella omassa elämässäni?

Mihin olemme menossa?

Elämme suurien muutosten aikaa maapallolla. Yksi isoimmista vallankumouksista mitä olemme itsekin todistamassa on muutos parisuhteissa. On hyvä muistaa, että se mikä nyt on normaalia, ei todellakaan ole aina ollut niin. Parisuhteet ovat olleet isossa muutoksessa ihan muutamassa kymmenessä vuodessa, eikä tuo muutos ole vielä loppunut. Sen takia tärkeisiin ihmissuhteisiin on tärkeää tuoda seuraavia asioita:

1.Tietoisuutta

Sekä omaan toimintaan, omiin reaktiivisuuteen sekä mahdollisuuksiin, joita ihmissuhteet voivat parhaimmillaan antaa. Myös työkaluihin on hyvä tutustua. Parisuhteisiin voi ja kannattaa käyttää aikaa, panostusta ja opiskelua, miten me toimitaan. Ilman tietoisuutta toimimme samoin, kuin olemme oppineet toimimaan. Se ei aina ole toimivin tapa toimia.

2. Lempeyttä

On hyvä tuoda lempeyttä sen perinteisen lempeyden lisäksi myös itselleen. Tarkoitan tällä lempeydellä sitä aikaa, hyväksyntää ja nöyryyttä, että emme tiedä kaikkea. Niinpä on hyvä antaa prosessille aikaa ja lempeyttä. Ei tarvitse soimata itseään vaan voi hyväksyä sen, että olemme usein keskeneräisiä myös ihmissuhteissamme.

3. Rakkautta

Kun menemme ihmissuhteeseen, kaikessa pöhinöissämme usein unohdamme, että annamme itselle luvan tuntea rakkautta, iloa ja suuria tunteita. Mutta koska toisen ihmisen kanssa on niin mahtavaa, annamme hänelle kaiken vallan rakkaudessa. Unohdamme rakastaa itseämme, koska odotamme sitä toiselta ihmiseltä. Hänhän täyttää rakkauden tyhjiön.

Lakkaamme huolehtimasta omista tarpeistamme, toiveistamme ja haaveistamme. Me laitamme toiset (kumppanin, lapset yms.) etusijalle, unohtaen muistaa itseämme. Sen sijaan, että muistaisimme tämän, syytämme toista siitä, että HÄN ei täytä tarpeitasi. Me teemme toiset ihmiset vastuulliseksi omasta onnestamme.

Jos sinusta tuntuu, että olet unohtanut kuinka rakastat itseäsi, palaa siihen hetkeen, joka oli ennen näitä ihmissuhteita ja muista miltä rakkaus tuntui. Meistä moni on käynyt tämän polun ja tietää, että toinen ei oikeasti ole vastuussa sinun rakkauden kokemisesta tai sen puuttumisesta, vaikka toista olisi helppo syyttääkin.

Ota vastuu omista tarpeistasi ja muista kunnioittaa niitä. Se on myös omien rajojen tekemistä ja niiden opettelemista, havainnoimista ja uudelleen kalibroimista. Iällä ei ole mitään tekemistä uhriutumisen kanssa. Mitä pidempi aika siitä on, kun et ole antanut itsellesi lupaa kokea rakkautta, sillä suuremmalla syyllä anna se lupa itsellesi jo tänään. Ja muista, että olet kaiken sen rakkauden arvoinen.

Anna lasten ilon tarttua – taputa niin että tuntuu!

Pian alkaa iloinen juhlakausi. Lapset ovat harjoitelleet jo viikkoja esityksiään itsenäisyyspäivän tai joulun juhliin.

Muistetaanhan me vanhemmat tarhan ja koulun juhlissa, miten tärkeä tämä juhla on meidän lapsillemme. Lauletaan, tömistellään, napsutellaan ja leikitään yhdessä lastemme kanssa. Nuo pienet ilopillerimme ovat tehneet hurjasti töitä juhlien eteen. He ovat odottaneet ja jännittäneet juhlia kovasti ja heidän tuikkivat silmänsä tarkkailevat meitä koko ajan. Onhan meilläkin hauskaa?

Mikset isi taputa? Mikset äiti laula mukana? Tätä ihmetellen voi ilo kadota ja lapsi voi meidän vanhempien mallista passivoitua, miellyttääkseen ihailemiansa roolimalleja. Kuuluuko minunkin olla juhlissa tylsistynyt, vakava, hiljaa ja paikoillani? Häpeä ottaa vallan.

Silloin, kun lasten luonnollinen elämänilo ärsyttää,
on syytä pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä, mihin on kadottanut omansa.

Lasteni koulun avajaisissa rehtori pyysi vanhempia olemaan kiinnostuneita koulunkäynnistä. Ollaan enemmän kuin kiinnostuneita, ollaan innostuneita! Kun saamme kutsun lapsemme juhliin, ei laiteta kukkapinniä pelkästään tyttärelle, vaan laitetaan sellainen äidillekin. Kun poika innoissaan juhlissa pomppii, voisi isi ottaa kädestä kiinni ja pomppia vielä korkeammalle!

Tarhojen ja koulujen juhlasalien pitäisi RAIKAA laulusta ja riemusta! Seinien pitäisi TÄRISTÄ oppimisen ja osaamisen riemusta. Käsiin pitäisi SATTUA kaikesta taputtamisesta. Ilon kyynelten pitäisi VIRRATA ylpeydestä. Kehujen pitäisi PULPUTA suusta, ei vain omille, vaan kaikille lapsille.

Kotimatkallakin voisi vielä laulaa lauluja yhdessä.

Eikö olisi hauskaa?

Värien avulla voi päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa – energisoiva keltainen tasapainottaa syvän sinistä surua

“Syvän sininen suru”

Näin tämän määreen ystäväni instagram-kuvan yhteydessä pyhäinmiesten päivänä. Minä, joka olen aina hieman halveksinut sinistä väriä ja pitänyt sitä mitään sanomattomana virkamiehen sinisenä, olen alkanut pitämään väristä, jopa niin paljon, että Aalto-yliopiston lopputyössäni värjäsin tekstiileitäni sinisen eri sävyillä.

On sanottu, että sinisellä on rauhoittava vaikutus. Tutkimusten mukaan sininen väri lisää luovuutta ja luovaa ajattelua. On myös väitetty, että pitkään siniselle altistuminen lisäisi surullisuuden tuntemuksia ja masennusta. Englanninkielinen ilmasu I feel blue (“olen surullinen”) kertoo myös mihin väri yhdistetään. Sinistä pidetään ns. virallisena ja kylmänä värinä – poliisit, bussikuskit ja virkamiehet pukeutuvat usein siniseen.

Pysähdyin tuohon määreeseen syvän sininen suru. Tuo väri on nimittäin puhutellut minua vuoden ajan monessa eri kohdassa. Ja kuinka ollakkaan se myös näkyy väreissä, joihin kiinnitän huomiota tai käytän työskennellessäni. Huomasin myös instatiliäni plärätessäni kuvanneeni niin sinisiä seiniä, rakennuksia, pintoja kuin tekstiileitäkin. Omassa tulevassa mallistossani olen värjännyt tyynynpäällisiä sinisen eri sävyillä.

Mutta kas kuinka ollakaan, kun tarkastelen tunnepuoltani, olen ollut surullinen pitkään. Kuten eräs viisas ihminen sanoi, vihan jälkeen tulee suru. Sekundaaritunteemme viha peittää alleen usein primaaritunteen nimeltä suru. Vihaiset, puolustautuvat, agressiiviset, hyökkäävät, aina äreät ihmiset ympärillämme ovat usein pohjimmiltaan niitä surullisimpia. Mutta jos et salli itsellesi vihan tunnetta, et myöskään tunnista sitä ja pääse sen allensa jättämiin primaaritunteisiin. Itsekin huomasin lopulta usein vihaisena ollessani olevani pohjimmiltani surullinen.

Siksi kaikkien tunteiden tunnistaminen ja niiden äärelle pysähtyminen on varsin tärkeää ja tunnetyöskentely pitäisi kuulua koulun opetussunnitelmaan ja joka kodin arkeen. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka sallivat itsellensä vain positiiviset tunteet, samalla kieltäessään ne tärkeät muut tuntemukset, jotka johdattavat meidät lopulta oikean äärelle.

Odottaville äideille ja isille olisi hyvä järjestää tunnekoulutusta ja tunteiden tunnistamista neuvolan toimesta. Sen sijaan, että synnytysvalmennuksessa näytetään tarkkaakin tarkempia videoita synnytyksen kulusta, olisi hyvä puhua synnytyksen, raskauden ja lapsen aiheuttamista tunnemyrskyistä, pelosta, vihasta, surusta, jännityksestä, yksinäisyydestä, väsymyksestä jne.

Värien ja värityöskentelyn kautta on siis mahdollista päästä kiinni syvimpiin tunteisiinsa. Itse tein erästä harjoitusta liittyen opintoihini Aalto-yliopiston kuvataidekasvatuksen puolella. Tällaista harjoitusta tehdessä huomasin, että olin intuitiivisesti maalannut surun ja turvan samalla värillä. Minulle siis se tunnistamaton primaaritunne suru oli sama kuin turva. Olin vuosien varrella koteloinut surun itseeni ja pitänyt itseni täten “turvassa”= surussa turvassa. Vasta vihan tunteen kautta pääsin käsiksi tähän syvimpään tunteeseeni ja aloin työstämään sitä ja asetuin tunteen äärelle oikein kunnolla. Seuraava työni kantoikin jo nimeä “surun kautta tulee ilo”.

Sen lisäksi, että huomasin kuvanneeni sinistä puoli vuotta melko tiiviisti, olin myös pimeän syksyn tullen kuvannut keltaista, tuota energeettistä väriä.

Väriä, joka energisoi ja tuo voimaa. Olen siis intuitiivisesti hakenut keltaisesta väristä voimaa suruni ja syksyn pimeyden keskellä. Mielenkiintoista, ajattelin jäkeenpäin. Näinkö se mieli toimii ja hakee väreistä intuitiivisesti oikeita kohtia ja sävyjä.

Keltainen energisoi

Sininen rauhoittaa

Käsittelemättömät tunteet kuten esim. viha ja suru aiheuttavat masennusta. Kun ihminen ei kohtaa niitä raadollisimpiakin tunteitaan, hän usein masentuu tai hänestä voi tulla suorittaja, työnarkomaani, piinkova bisnesihminen, ikävä pomo, ikävä alainen, aina äreä vanhempi, alakuloinen, seksiaddikti, kontrollifriikki, alkoholisti, ylivahva, alisuoriutuja, määreitä riittää loputtomiin. Jos et kohtaa syvimpiä tunteitasi, et myöskään pysty päästämään niistä irti. Ne koteloituvat ja määrittelevät sinut vihaiseksi,negatiiviseksi, hankalaksi, äreäksi, kireäksi, apaattiseksi, hulluksi, masentuneeksi.

Kun tunteisiin pääsee käsiksi, ne saattavat aluksi lamauttaa, mutta sinnikkään työskentelyn ja/tai terapian kautta ja ajan kanssa ne helpottavat. Luova työskentely ja värit ovat yksi keino monen muun keskusteluterapian, hengitysharjoitusten, mindfulnesin ohessa päästä käsiksi johonkin syvimpään itsessä. Liike, tunteet ja värit, niillä saatat päästä käsiksi johonkin piilossa olleeseen, ehkä jopa sellaiseen, mihin ei ole sanoja.

Seuraavassa on yksi esimerkki, värin ja kuvan sekä liikkeen yhteisvaikutuksesta. Asemoin siniseen “pyörrepilveen” isäni, vaarini ja mummoni, Jaakkolan suvun kuolleet, sekä on siellä vuosiluvuissa toinenkin mummo äidin äiti. Maalasin suurta ympyrää intuitiivisesti melko suurin liikkein ja sitten tiputtelin varovasti mustetta sekaan. Lisäsin lopuksi jostakin syystä keltaista. Oliko se energiaa ja valoa minulle, ehkä kuolleet Jaakkolat lähettävät sitä aina minulle kun aurinko paistaa. Minä ikuinen aurinkoaddikti.

Voimaa pimeään marraskuuhun! Ota värit esiin ja rupea räiskimään, lopputuloksella ei ole merkitystä.

Paula Heinonen: “Mikrobimme ovat ihmeiden tekijöitä – muista tukea hyviä bakteerejasi oikeanlaisella ja hyvällä ravinnolla”

Mikrobistomme on elämälle täysin välttämätön ”elin”. Suurin osa kehomme mikrobeista elelee suolistossamme. Niitä on moninkertaisesti enemmän kuin elimistössä on soluja. Jo tämä lukumäärä kertoo, että niillä on suuri vaikutus terveyteemme. Suoliston mikrobiston merkitys hyvinvoinnille voi olla huomattavasti suurempi, kuin koskaan on ajateltu.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on jopa selvinnyt, että suolisto bakteereineen pystyy vaikuttamaan tunteisiimme, päätöksentekoon ja kipuherkkyyteen. Mikrobittomia eläimiä kasvatettaessa on havaittu muutoksia myös aivojen kehityksessä – varsinkin tunteista vastaavalla alueella. Ihanaa vai kamalaa – riippuu siitä, pidätkö hyvää huolta pöpöistäsi.

Mitä hyvät bakteerimme sitten suolistossa tekevät?

Vaikka mitä! Ne estävät haitallisten ja vieraiden mikrobien kasvua – eli suojelevat meitä vahingollisten mikrobien vaikutuksilta. Lisäksi ne vaikuttavat myös vastustuskykyymme. Jos suolistosi mikrobisto on tasapainoinen, et saa jokaista räkätautia flunssakaudella. Hyvät pöpöt edistävät myös ruoan sulatusta, tehtailevat vitamiineja sekä tehostavat mineraalien imeytymistä. Niillä on siis valtaisa vaikutus hyvinvointiimme.

Suoliston mikrobiomi osallistuu myös monien haitallisten aineiden hajottamiseen. Maksa on päävastuussa haitallisten aineiden käsittelyssä ja poistamisessa, mutta suoliston mikrobit osallistuvat siihenkin. Jos ongelmanasi on turvotus ja kaasunmuodostus, niin tiedoksesi, että hyvät mikrobit vähentävät myös kaasunmuodostusta.

Limakalvon terveys ja hormonit

Mikrobit vaikuttavat myös suoliston limakalvon terveyteen ja eheyteen. Limakalvon vaurioituessa se päästää lävitseen liian suuria partikkeleita, jotka aktivoivat immuunijärjestelmäämme ja aiheuttavat tulehdustilan suolistoon. Limakalvon tulehdus ja liika läpäisevyys johtavat ongelmiin ympäri elimistöä.

“Jos suolistosi mikrobisto on tasapainoinen, et saa jokaista räkätautia flunssakaudella.” – Paula Heinonen

Tasapainoinen mikrobisto valmistaa syömästämme ruoasta (esimerkiksi täysjyvärukiista tai seesamsiementahnasta) hormoninkaltaisia yhdisteitä. Nämä puolestaan ehkäisevät hormoniperäisten syöpien syntyä. Suolistomikrobien on todettu liittyvän myös ahdistukseen, masennukseen ja stressiin. Tosin ne ovat vain yksi asia näiden ongelmien taustalla – mutta tärkeä sellainen.

Elimistössämme asuvilla pöpöillä on siis huimia tehtäviä! Meidän tulisikin ymmärtää yhä paremmin tätä uskomatonta symbioosia, jossa elämme mikrobiemme kanssa. Me todellakin hyödymme niistä – tai itse asiassa ne ovat välttämättömiä olemassaolollemme. Voisi ajatella niinkin, että vastapalveluksena avusta pöpöt saavat hyvän kodin. 🙂

Älä siis pahoinpitele mikrobejasi – vaan varjele ja suojele niitä. Ja muista tukea hyviä bakteerejasi oikeanlaisella ja hyvällä ravinnolla. Ne kiittävät sinua hyvästä kohtelusta, ja maksavat takaisin korkojen kera edistämällä terveyttäsi.

– Paula Heinonen

Piparinen raakakakku on syntisen hyvä pikkujouluherkku, joka maistuu vielä joulun jälkeenkin

Pikkujouluaika on jo ovella ja sen kunniaksi haluaisin jakaa yhden parhaista raakakakkuresepteistäni. Yleensä pyrin tekemään herkkuni ilman lisättyä sokeria, mutta tässä olen tehnyt poikkeuksen ja käyttänyt kakussa intiaani-, tai kookossokeria, sillä se vaan tekee tästä kakusta taivaallista. Ja jouluna jos joskus pitää antaa itselleen lupa herkutella :). Sokerin voi kuitenkin halutessaan korvata stevialla tai vaihtoehtoisesti taateleilla, agavesiirapilla tai hunajalla, jotka sinänsä sisältävät sokeria myöskin.

Vaikka kakun maku tuo vahvasti joulun mieleen, sopii kakku tarjottavaksi vaikka läpi vuoden. Olen tehnyt tätä kakkua kahdella eri pohjavariaatiolla. Tyypillisellä raakakakuissa käytettävällä taateli-pähkinä-pohjalla, mutta myös uunissa paistettavalla kaurakeksipohjalla, joka sopii piparkakun makuihin mielestäni paremmin. Kakun täyte on ihanan samettinen ja se on hyvä täytepohja erilaisiin kakkuvariaatioihin. Korvaat vain piparkakkumausteet haluamallasi maulla, niin saat kivaa vaihtelua. Itse olen testannut mm. vadelmaa, raakakaakaota, lakritsijauhetta ja mangoa.

Taikinasta saat helposti myös kuvan mukaisia piparileivoksia käyttämällä esim. Cupcake- tai muffinssivuokia. Kokoat ne samalla tavoin kun kakun.

Raakakakku on melko täyttävää (koska se sisältää paljon hyviä rasvoja), mutta se antaa energiaa ja auttaa jaksamaan talven pimeinä iltoina. Tämän vuoksi, esim. tuhdin illallisen jälkiruokana se saattaa monesti ollakin jo liikaa. Parhaimmillaan se on mielestäni ihan sellaisenaan nautittuna, hyvän kahvin kaverina tai vaikka pakuriglögin seurana.

Piparinen raakakakku

Taatelipohja 1 (raaka)

3 dl taateleita (pehmeitä tai liotettuna)

2 dl mantelijauhoja

1,5 dl pekaanipähkinöitä vähintään 3 tuntia liotettuna (myös saksanpähkinät käy)

Ripaus merisuolaa

Liota pähkinäitä ja taateleita vedessä vähintään 3 tuntia
Sekoita kaikki tehokkassa blenderissä tasaiseksi massaksi
Levitä massa kakkuvuoan pohjalle

Huom! Voit vaihtoehtoisesti käyttää myös 3dl mantelijauhoa ja jättää pähkinät kokonaan pois

Kaurapohja 2 (kypsennetty)

3 dl kaurahiutaleita

100 g kookosöljyä tai kirkastettua voita (itse käytin molempia 40g)

0,5–1 dl kookossokeria, agavesiirappia tai hunajaa

1 tl vanilijasokeria tai 0,5 tl sitoa vanilijajauhetta

0,5 tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Käytä valmiiksi pehmeää rasvaa, tai sulata rasva kattilassa. Anna jäähtyä hetki
Sekoita joukkoon kuivat aineet ja sekoita
Lisää lopuksi kananmuna, sekoita tasaiseksi sähkövatkaimella
Levitä taikina halkaisijaltaan 20 – 25 cm kakkuvuoan pohjalle
paista 175 asteessa n. 15 min. tai kunnes pinta on kullanruskea

Piparkakkutäyte

5 dl cashewpähkinöitä, liotettuna

4 dl kasvimaitoa (kuten kaura-, tai mantelimaitoa)

1,5 dl sulatettua kaakaovoita

1,5, dl sulatettua kookosöljyä

15 pehmeää taatelia

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

1,5 tl kardemummaa

2 rkl kanelia

1 – 2 rkl luomusitruunan mehua

Ripaus hyvänlaatuista, puhdistamatonta suolaa

1 – 2 dl kookossokeria (hunaja, agavesiirappi, stevia tms makeutus käy)

Liota pähkinöitä vähintään 4 tuntia, mieluusti yön yli
Sulata kaakaovoi ja kookosöljyä vesihauteessa nestemäiseksi. Huom! Reseptin mitat ovat nestemäisen rasvan mukaan.
Laita rasva, kasvimaito, liotetut pähkinät, taatelit, mausteet ja suola tehokkaaseen blenderiin ja sekoita tasaiseksi
Lisää sitruunamehu ja sokeri makusi mukaan.
Kaada seos kakkuvuokaan pohjan päälle
Laita kakku pakkaseen jähmettymään. Kun se on hiukan jähmettynyt, koristele halutessasi suklaarouheella. Laita tämän jälkeen vielä pakkaseen jähmettymään kokonaan.
Jähmettynyttä kakkua voi säilyttää jääkaapissa tai pakkasessa – sen mukaan, millaisesta koostumuksesta sattuu tykkäämään. Jos säilytät kakkua pakkasessa, ota kakku sulamaan huoneenlämpöön muutama tunti ennen tarjoilua.

Erityisherkkä pelkää tavallista enemmän arvostelluksi tuloa

Konflikteilta ja arvostelulta ei pysty kukaan elämässään täysin välttymään. Siksi onkin viisasta tutustua siihen, miten itse reagoi arvosteluun, ja siihen, miten koittaa mahdollisesti suojautua arvostelluksi tulolta.

Arvostelu saa tuntua kurjalta ja se satuttaa luultavasti meistä jokaista. Oleellista on se, ettei antaisi arvostelun määritellä ihmisarvoaan.

Erityisherkät pelkäävät arvostelua usein tavallista enemmän. Taustalla on kipeitä kokemuksia, joidenka takana on torjutuksi tulon pelko. Erityisherkkä ottaa konfliktit syvästi itseensä ja kokee helposti että oma arvo menee arvostelun mukana. Se on valtavan kipeä tunne.

Erityisherkän vilkas mielikuvitus voi kehittää konfliktitilanteita etukäteen tai jälkikäteen, vaikka todellinen tilanne ei sellaiseksi koskaan muuttuisikaan.

Erityisherkälle on myös tyypillistä reagoida sisäisesti voimakkaasti vihaan ja suuttumukseen. Viha tuntuu pelottavalta ja se voi saada omassa päässä hyvin suuret mittasuhteet. Oman vihan ilmaisua vältetään helposti pitkäänkin. Sen seurauksena voi olla se, että omia tarpeita ja toiveita ei uskalla tuoda esille ja tärkeät rajat jää vetämättä. Tukahdetut tunteet purkaantuvat lopulta voimallisesti tai passiivisaggressiivisesti.

Erityisherkälle tyypillistä:

tulkitsee palautteen kritiikiksi > aiheuttaa voimakkaan tunnekuohun
kuulee rivien väleistä äänenpainoja myös kirjoitetussa tekstissä ja tulkitsee neutraalin asian jonkin  oman haavansa kautta. Toisaalta huomaa, mikäli toinen ei ole aito tai rehellinen tai ajaa asiaansa  vain periaatteesta.
vaistoaa helposti naamioidun ironian tai piikit (muut eivät huomaa, kiusaaja saattaa hyödyntää tätä) sekä  sosiaalisen painostamisen
vaihtaa näkökulmaa, osaa asettua toisen asemaan > saattaa vaikuttaa muista tuuliviirimäisyytenä  tai että ei ole omaa mielipidettä (käytännössä hakee omaa mielipidettä ottaen huomioon eri  näkökulmat)
tarkkailtuna erityisherkkä suoriutuu huonommin, alittaa oman suoritustason – silloin myös arvio ja  palaute voi olla ansaittua huonompaa todelliseen suoriutumiskykyyn nähden
sopeutumattomuus auktoriteetteihin tai ulkoapäin tuleviin ihanteisiin, mikäli ne ovat ristiriidassa oman oikeudenmukaisuuden tunteen kanssa

Arvosteluun saa ja myös usein kannattaa suhtautua kriittisesti:

Mikä oli kommentoijan tarkoitus?

Millä tavalla arvostelu annettiin?

Oliko se oikeasti edes arvostelu, vai tuntuiko se vaan siltä?

Mitä arvostelu kertoo kertojastaan ja hänen maailmankuvastaan?

Arvostelun pelosta, ja siitä miten siihen voisi suhtautua voit kuunnella lisää podcastilta.

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/arvostelun-pelosta-podcast

Elämässä voi ja saa menestyä jokainen

Mikä on onnistumisen edellytys?

Onnistuminen, samoin kuin menestyminen on hyvin yksilöllisesti määriteltyä. Toiselle sanasta onnistuminen tulee jonkin asian saavuttaminen mieleen, toiselle jo pelkkä yrittäminen on onnistumista. Samoin on menestyksen kanssa.

Niinpä määrittelenkin tähän hetkeen onnistumisen itsensä haastamisena, oman mielen ylittämisenä, sekä oven avaamisena jollekin, joka ei ole tuttua ja turvallista. Aina onnistuminen ei tule siinä muodossa, missä odotimme sen tulevan. Monesti epäonnistuminen avaa ovia johonkin toiseen onnistumiseen tai kasvamiseen.

Ehkä jossain menestyminen liitetään jotenkin työelämään tai rahalliseen saavuttamiseen. Itse laajentaisin menestymistä myös omassa elämässään. Toivoisin että jokainen muistaisi sen mahdollisuuden olevan olemassa. Me saamme menestyä omassa elämässämme, jokainen omalla tavallaan.

Itselläni menestyminen on tapahtunut oman elämän kautta. Koen olevani erittäin menestynyt ihmisenä, vaikkakaan monilla standardeilla en elä menestyvän ihmisen elämää. Mikään pakko elämässä ei ole menestyä, vaan enemmänkin on hyvä muistaa sen mahdollisuus ja olemassaolo.

Kuinka sitten onnistua omassa elämässään?

Me elämme helposti ulkoisia odotuksia omassa elämässämme todeksi. Ja usein nuo ulkoiset odotukset ovat meidän lapsuudessa opittuja malleja, jotka eivät välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla. On hyvä ensinnäkin määrittää mikä meille yksilöinä on merkityksellistä. Se vaihtelee, eikä menestys tule näin ollen minkään ulkoisen kriteerit täytyttyä, vaan se tulee omien uskomusten toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä. On hyvä haastaa omia uskomuksia, mikäli ne estävät sinua saavuttamasta terveyttä, rakkautta ja menestymistä elämässäsi.

Mikä on sinulle tärkeää, mikä on sinulle merkityksellistä? Ne ovat niitä asioita, joista saamme menestystä, riippumatta siitä onnistummeko niissä täydellisesti.

Mikäli sinulle on perhe tai rakkaasi kaikista tärkeintä, jo se, että pyrit olemaan heille oma itsesi ja antamaan heille rakkautesi tuo sinut menestyneeksi. Polku ei koskaan ole täydellinen, ei ihmissuhteissa tai työmaailmassa, eikä se ole pointtikaan. Tärkeintä on olla itselle rehellinen, panostaa itselle merkityksellisiin asioihin ja muistaa se mikä sinulle on olennaista elämässä. Loppupeleissä sinä olet se joka määrittää oletko menestynyt elämässä. Valitsetpa mitä tahansa, muista että se valinta on meidän käytettävissämme. Antoisia ja menestyksellisiä elämän hetkiä sinulle ystävä.

Kurkkaa myös haastatteluni, jossa käsittelin näitä aiheita, kun minua haastateltiin ”Menestyvän yrittäjän mindset” tapahtumaan. Pääset mukaan ILMAISEEN tapahtumaan netissä TÄSTÄ.

Erityisherkkä arvostaa aitoutta – 4 asiaa, joiden tunnistaminen vahvistaa erityisherkän ystävyyssuhteita

Kirjoittaja Tuula Ahde on erityisherkkyyden kokemusasiantuntija ja Erityisherkän elämää -sivuston perustaja ja ylläpitäjä. Tuula on ollut mukana taustajoukoissa Suomen erityisherkät ry:ssä sen perustamisen valmisteluista asti. Hän toimii myös aktiivisena jäsenenä useissa kansainvälisissä HSP-ryhmissä sekä -yhteisöissä.

Erityisherkän on helppo ystävystyä, mikäli hän kohtaa ja tunnistaa toisessa aitouden. Ystävyyssuhteiden ylläpitämisessä voi kuitenkin olla myös haasteita.

1. Intensiteetti

Erityisherkkä lähtee uusiin tuttavuuksiin ja ystävyssuhteisiin vahvalla intensiteetillä, mikäli hän kokee toisen kanssa yhteyden tunnetta. Aluksi yhteydenpito on tiivistä ja syvällisiä ajatuksia jaetaan.

Intensiivisen vaiheen muuttuminen tasaisemmaksi ystävyydeksi voi olla erityisherkille, varsinkin elämyshakuisille, vaikea ymmärtää tai kestää. Tästä seuraa helposti voimakas tarve analysoida, mikä on muuttunut. Tällöin toinen osapuoli hermostuu kyselyihin ja alkaa mahdollisesti ottaa etäisyyttä.

Ystävyyssuhde voi myös yksinkertaisesti palaa loppuun intensiivisyyden vuoksi: tuli paljastettua liikaa tai ei ole enää mitään sanottavaa. Parhaimmillaan syvällisyys johtaa kuitenkin loppuelämän ystävyyksiin.

2. Tunne hyväksikäytetyksi tulemisesta

Erityisherkällä on halu miellyttää ja välttää itsekkyyttä, jolloin emotionaalisten rajojen määrittäminen ja pitäminen vaativat työstämistä.

Erityisherkkä ottaa itselleen helposti ystävyyssuhteessakin parantajan tai korjaajan roolin, ottaa empaattisena vastuulleen tuottaa toiselle hyvän olon. Ystävien välillä tämä asetelma voi vakiintua, ja jonkin ajan kuluttua itsensä uhraaja tuntee olonsa hyväksikäytetyksi tai huomaa muuttuneensa hyvänä kuuntelijana toiselle terapeutiksi.

Ystävyyssuhde ei voi jatkua terveenä, jos sitä ylläpidetään vain toisen osapuolen ehdoilla.

3. Oman käytöksen huomioiminen toisen silmin

Erityisherkkä ei ole aina sensitiivinen, varsinkaan ylikuormitustilassa. Tunnereaktiot voivat olla silloin ylikorostuneita. Toisaalta herkkä voi vaikuttaa täysin poissaolevalta sulkeutuessaan ajatuksiinsa, turvaan ärsyketulvalta. Ei tarvitse muuttua toisenlaiseksi, mutta huonoa käytöstä ei voi puolustella millään ominaisuuksilla.

Omat reaktionsa ja jaksamisensa rajat on hyvä tuntea: mihin suostuu, mitkä ovat suostumisen seuraukset. On tärkeää kertoa ystävällekin ”tulkintaohjeet” ja syyt valintojen sekä reaktioiden takana.

4. Ystävyyssuhteen lopettaminen konfliktin pelossa

Ystävyyssuhteessakin tulee ottaa huomioon toisen mahdollisesti suurempi stimulaation tarve. Pitää myös huomata ja hyväksyä, että toisellakin on oman tilan ja ajan tarve mahdollisesti eri rytmissä kuin itsellä.

Erityisherkkä saattaa lopettaa yhteydenpidon luullessaan, että toinen on suuttunut. Joskus intuitio osuu oikeaan, mutta ylianalysointi aiheuttaa ongelmia sinne, missä niitä ei oikeasti ole. Herkkä voi itseään suojellakseen jopa ennakoiden lopettaa ystävyyssuhteen, jos olettaa toisen suunnittelevan suhteen katkaisemista ja se tuntuisi silloin liian voimakkaasti.