Mattojen peseminen kesäisenä päivänä on nautinto – mäntysuovan tuoksu tekee onnelliseksi

Heti herättyäni kurkkaan ulos ovesta ja hymyilen nousevalle auringolle. Alkukesän aamu on uhkean vihreä, valoisa ja tulvillaan tuoksuja.

Mietin päivän askareita, joita on ihanan paljon valittavana. Tänään on mitä mainioin päivä mattojen pesulle, siispä valitsen sen. Itse asiassa mattoja voisi pestä minä kesäisenä päivänä tahansa, kuivattaminen on sitten jo haasteellisempaa. Tällainen aurinkoinen ja kevyttuulinen päivä on oikein hyvä.

Olen jo vuosia pessyt matot omalla pihalla painepesurilla, se on mainio apuväline. Järvenrantalaiturilla homma olisi toki tunnelmallisempaa, mutta kun sellaista ei ole tarpeeksi lähellä, teen pesun koneen avulla kotipihalla. Niin pääsen fyysisestikin helpommalla, tällä iällä se on huomion arvoinen seikka.

Lasken vettä isoon saaviin ja kaadan mäntysuopaliuosta sekaan. Haen pestävän maton aitasta ja upotan sen saaviin. Siinä se saa olla tunnin tai pari liossa ennen pesua.

Nostan maton pesualustalle ja päräytän painepesurin käyntiin. Vesi suihkuaa ja mäntysuopa kuplii, kun raita raidalta etenen. Värit matossa kirkastuvat, vaikka kovin likainen se ei olekaan. Välillä valtaa leikkimieli kesken kaiken ja suihkuttelen vettä ilmaan vain nähdäkseni sateenkaaren. Tosin suuntaan veden läheisille marjapensaille, sireenille tai omenapuulle. Sireeni on yleensä ollut kukassa mattojen pesuaikaan. Nyt kesäiset säät tulivat räjähtävän nopeasti, eikä sireeni ole ehtinyt avata nuppujaan. Olen tietysti iloinen, kun saan matot pestyiksi hyvissä ajoin ennen juhannusta.

Kaipaan ritariperhosta, joka aiempina kesinä ilahdutti matonpesijää tulemalla kukkivaan sireeniin. Se näyttää pitävän lilanvärisistä kukista. Sitruuna-, kaali- ja auroraperhosia ym. kyllä lentelee ympäristössä ilokseni. Pysäytän pesurin, kun perhonen lentää lähelle, etten vahingoittaisi sen herkkiä siipiä.

Aurinko helottaa pilvettömällä taivaalla ja saa matonpesijän hikoilemaan. Tuulenvire tulee avuksi heittämällä päälle vesisumua pesurista. Mattojen peseminen tällaisissa olosuhteissa on nautinto, eikä tunnu työläältä yhtään. Kun vesisuihku ei enää nosta mäntysuopajäämiä matosta, jätän sen pesualustalle valumaan. Siinä vaiheessa hemmottelen itseäni istahtamalla kumppanin kanssa pihakeinuun syömään lakritsavaniljajäätelöä. Sitten matto onkin valmis nostettavaksi telineelle auringon ja lempeän tuulen hoiviin. Illalla saa rullata kuivan maton ja viedä varastoon. Seuraavina päivinä seuraavat matot, kunnes kaikki tulevat pestyiksi.

Kun olen siivonnut tuvan jouluksi, haen puhtaat talvimatot varastosta lattialle. Ne tuoksuvat aavistuksen mäntysuovalta ja lempeältä kesätuulelta.