Entä jos kehosi onkin vastaanotin?

Suhteeni kehoon on parantunut ei niinkään kehonkuvan myötä, vaan kehotuntemusten kautta. Enää en hahmota kehoani sen perusteella, miten ja millainen sen pitäisi olla, en sen perusteella miltä se näyttää – vaan kuinka paljon tai vähän tunnen olevani elossa.

Suurimman osan elämästäni minulla on ollut hyvin vääristyntyt suhde kehooni – se on aina ollut tavalla tai toisella vääränlainen, aina oli menossa joku detox-kuuri tai laihdutusprosessi. Nyt ymmärrän tämän kierteen surullisuuden katsoessani vanhoja kuvia itsestäni ja todetessani, että ei minulla kyllä ollut mitään hävettävää.

Suhteeni kehoon on parantunut ei niinkään kehonkuvan myötä, vaan kehotuntemusten kautta. Se on tapahtunut vaivihkaisesti, tämän henkisen kasvun matkani myötä. Enää en hahmota kehoani sen perusteella, miten ja millainen sen pitäisi olla, en sen perusteella miltä se näyttää – vaan kuinka paljon tai vähän tunnen olevani elossa. Keho ei olekaan joku hahmo, jota pitää muokata, vaan se väline, jonka kautta sieluni matkaa täällä maailmassa, ja jonka välityksellä aistin elämää sen kaikissa muodoissaan – oikeastaan voisi sanoa, että koko keho on yksi suuri, ihmeellinen aistimusjärjestelmä.

Ihmisen luontainen tila olisi aistia elämää joka solullaan (katsokaa lapsia!) – jos tämä ei tapahdu, on kehossa stressiä, traumaa, häpeää. Oma käsitykseni traumasta on nykyään se, että kaikki, mikä estää meitä olemasta luonnollisessa tilassamme, on oikeastaan lievempää tai vakavampaa traumaa kehossa.

Uusimmissa traumatutkimuksissa onkin todettu, että masennus juontuu traumojen myötä katkenneeseen kehoyhteyteen – keho on turta, lamaannustilassa. Jos emme tunne olevamme elossa, masennumme – elossaolemisen kokemukset eivät täysin välity aivoille. Elossa oleminen on kehollinen tuntemus – resonanssia, virtaa, sykettä, pulssia, värinää …. enää ei ole niin olennaista, mitä ajattelen ihmisistä ja asioista, vaan mite ne resonoivat minussa. Ajatus seuraa resonanssia.

 

Elossa oleminen on myös kehollinen kokemus – resonanssia, virtaa, sykettä, pulssia, värinää …. Jos emme kehomme välityksellä tunne olevamme elossa, masennumme – elossaolemisen kokemukset eivät täysin välity aivoille.

 

Rakkauteni kehoani kohtaan alkoi syntyä, kun aloin kiinnittämään huomiota elämän keholliseen kokemiseen,  yhä aistillisempaan ja vivahteikkaampaan. Siihen, miltä elämä tuntuu.  Opin kuuntelemaan kehoani uudella, herkemmällä otteella, sen viestejä ja tarpeita. Tämä on tietenkin muna-kana -ilmiö: se että emme huolehdi itsestämme, merkitsee sitä, että emme kuule emmekä ymmärrä kehon todellisia viestejä.

Keho-mieli -yhteyden palauttaminen ja vaaliminen voimistaa hyvinvointia, aistillisuutta ja elinvoimaisuutta. Trauma- ja häpeätyöskentelyn ydin on oikeastaan tässä – vapauttaa keho luonnolliseen, vapaaseen tilaansa, jotta voimme täysin elää tässä hetkessä, elämän kanssa resonoiden.

Kun kehomme on avoin ja aistiva, tunnemme sisäisen äänemme ja ohjauksemme kehossa, fyysisinä tuntemuksina. Jotkut kutsuvat sitä intuitioksi – intuitio tuntuu kehossa. Mitä avoimempi kehosysteemi, sitä selkeämmin tunnemme intuition.

Kiinnostavan näkökulman tuo Thomas Huebl (saksalainen ”uuden ajan mystikko”): ihmiset ovat tiedon ja tietoisuuden vastaanottimia – ja että hermostomme – kun se on vapautettu traumasta – on luontaisesti virittäytynyt ottamaan vastaan, ”downloadaamaan” uutta tietoa ja tietoisuutta.

Avoimen ja traumoista vapautetun hermoston välityksellä emme ainoastaan koe elossaolemisen väkevyyttä kaikkine tunnelmineen, vaan olemme myös suorassa yhteydessä maailman ja universumin jatkuvasti uutta luovaan kasvuimpulssiin (”evolutionary impulse”, ”co-creative impulse”), joka ilmenee kunkin yksilön kautta omalla ainutkertaisella tavallaan.

 

Avoimen ja traumoista vapautetun hermoston välityksellä olemme suorassa yhteydessä Elämän jatkuvasti uutta luovaan kasvuimpulssiin.

Thomas Huebl

 

Jos palaan kirjoitukseni alkuun ja kehosuhteeseeni, niin tämä kokemus kehosta, se, että kehoni ei ole ainostaan aistimusjärjestelmä vaan myös reseptori ja vastaanotin, johti minut vihdoinkin tekemään myös sellaisia välttämättömiä muutoksia ruokavaliooni ja tiettyihin elämäntapoihini, joihin en mukavuudenhalustani ollut aikaisemmin kykenevä tekemään – ja tämä tapahtui yllättävän helposti ja luonnolliseesti.

 

Enää en halua ehdoin tahdoin sumentaa aistejani ja kehoni tietoisuutta, vaan tukea sitä, jotta voisin olla elossa joka solullani ja olla virittyneenä aitoon yhteyteen ihmisten ja elämän kanssa, suoraan tietoon ja itseäni suuremman intelligenssin ohjaukselle.

 

Ja tämä toimii tietenkin myös toisin päin: oma ydinlaatu välittyy puhtaampana ympäristöön.

 

Kuinka on sinun vastaanottimesi laita?

 

”Love your body and you will feel a relaxation such as you have never felt before. Love is relaxing. When there is love, there is relaxation. If you love someone – if, between you and him or you and her there is love – then with love comes the music of relaxation. Then relaxation is there.

The same phenomenon happens if you love your body; you become relaxed, you care about it. It is not wrong, it is not narcissitic to be in love with your own body. In fact it is the first step toward spirituality.”

Osho

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: