Hemmottele kehoasi tällä lämpimällä, herneen ja mintun makuisella kasvisrisotolla. Risotto valmistuu tattareiden liottamisen jälkeen aivan hetkessä ja saat siitä ihastuttavan määrän ravinteita. Tattarit yhdessä herneiden kanssa tuovat lautaselle paitsi ihanan pirskahtelevaa suutuntumaa, myös terveellistä, kasviperäistä proteiinia. Tämä annos sopii myös loistavasti gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon.
HERNERISOTTO
(ohjeesta tulee noin 4 annosta)
2,5 dl tattarisuurimoita
5 dl pakasteherneitä
5 dl tuoreita pinaatinlehtiä
1 ruukku minttua
2 valkosipulinkynttä
0,5L kasvislientä (= 0,5L vettä + 1 kasvisliemikuutio)
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 tl omenasiiderietikkaa
ESIVALMISTUS/ VAIHE 1) Mittaa tattarisuurimot kulhoon ja lisää vettä joukkoon siten, että tattarit peittyvät kokonaan. Lisää joukkoon vielä 1 tl omenasiiderietikkaa ja anna suurimoiden turvota vedessä noin 3 – 4 h ajan.
VAIHE 2) Huuhtele liotetut tattarisuurimot siivilässä juoksevan veden alla.
VAIHE 3) Silppua valkosipulinkynnet. Kiehauta kattilassa 0,5 L vettä ja lisää joukkoon 1 kasvisliemikuutio.
VAIHE 4) Kuullota eli paista kevyesti öljytilkassa valkosipulin kynnet. Lisää joukkoon siivilöity tattari sekä kiehautettu kasvisliemi. Anna hautua miedolla lämmöllä.
VAIHE 5) Yhdistä sulatetut herneet, pinaatti sekä minttu tehosekoittimessa ja pyöräytä sekaisin.
VAIHE 6) Kaada vihreä sose paistinpannulle tattareiden joukkoon ja paahda seos kevyesti yhteen. Anna nesteen haihtua. Lisää ripaus suolaa ja mustapippuria. Tarkista maut. Risotto on valmista, kun tattarit ovat pehmeän pureskeltavia.
Joskus sukset menevät ristiin, vaikka kuinka yrittäisi toisin. Joskus elämän realiteetit eivät mahdollista sitä, että erimielisyydet saadaan puretuksi – vaikka itsellä olisi kuinka suuri tahto. Ja vaikka niin usein sanotaan, että kaikki erimielisyydet on soviteltavissa ja anteeksiannettavissa, joskus se ei vain onnistu.
Kun on kyse kahdesta ihmisestä, voi pitää vain omasta puolestaan huolta siitä, että tekee voitavansa välien parantamiseksi. Joskus kuitenkin joutuu tekemään myös ratkaisuita omien arvojen pohjalta niin, että ne eivät vastaa toisen arvoja, ja syntyy törmäyskurssi. Jos on itse töppäillyt, voi pyytää anteeksi. Mutta toinen ihminen päättää, antaako anteeksi.
Jos toinen ihminen ei ole valmis antamaan anteeksi, se saattaa jäädä elämään kokemuksissa karvaana tappiona. Paitsi siksi että on menettänyt välit toiseen ihmiseen mutta myös siksi, että on epäonnistunut ”kaikki on aina sovittavissa” -uskomuksessa.
Minulle on jäänyt elämäni varrelta yksi karvas tappio, jota kannoin raskain mielin elämäni selkärepussa pitkään. Tähän päivään mennessä en tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin elämän realiteettien edessä. Ja veikkaan saman ristiriidan vaivanneen toista ihmistä. Oman puolen anteeksipyyntöni olivat myös turhia – kaikuivat kuuroille korville. Lakkasin olemasta toiselle ihmiselle. Kun on näkymätön, on mahdotonta enää korjata mitään – näin koin.
Kun vuosia oli kulunut riittävästi ja reppuni painoi uuvuttavasti, aloin lähettää rakkautta toiselle ihmiselle. Koska olin näkymätön, saatoin lähettää näkymätöntä rakkautta näkymättömälle toiselle. Tarkoitan sitä, ettei minun tarvinnut nähdä toista eikä saada vastausta tai mitään reaalielämän merkkejä siitä, että lähetykset ovat menneet perille. Joskus lähetin oikean viestinkin – en siksi, että olisin odottanut vastausta tai synninpäästöä, vaan siksi, intentioni oli oikeasti rakkaudellinen. Toivoin todella toisen elämään hyviä asioita.
Koin syvästi ja vahvasti, että sielumme olivat tehneet sovinnon. Tässä elämässä näinä ihmisinä ja näissä puitteissa emme ehkä koskaan kohtaisi toisiamme enää sovinnon merkeissä, mutta syvällä sydämessäni tunsin sovinnon tapahtuneen. Ehkä sovinto tapahtui vain minun sydämessäni tai sieluja ei ole edes olemassa, mutta minussa jokin oli muuttunut sovinnon myötä. Sain rauhan ilman toisen ihmisen synninpäästöä, vastausta tai hyväksyntää. Se tuntui elämän lottovoitolta.
Mikään ei paina niin paljon kuin repullinen ristiriitoja, joita kantaa mukanaan. Se vie voimia ja saa kokemaan epäonnistumista. Mutta sydämessään voi aina tehdä sovinnon, vaikka toinen ei halua. Kun tekee sovinnon omassa sydämessään, menneisyys ei kulje varjostamassa elämää katkeruuden, surun, harmituksen, syyllisyyden tai häpeän väreissä.
Tee sovinto itsesi tähden.
Kuuntele sanoittamani laulu SORI SIITÄ, jonka on säveltänyt ja esittänyt Anne Mattila: KUUNTELE SPOTIFYSTA TÄSTÄ.
Kun puhutaan Saksasta ruokamielessä, monelle nousee ehkä ensimmäisenä mieleen makkarat, hapankaali ja olut, kenties konditoriatuotteet tai vaikka döner. Berliinistä löytää toki näitäkin, mutta myös paljon muuta, esimerkiksi trendikkäitä mehu- ja smoothiebaareja ja terveellisyyteen ja luomuun panostavia ravintoloita. Kaupungissa on myös paljon kasvissyöjille ja vegaaneille soveltuvaa ruokatarjontaa.
Osoite: Weinbergsweg 23
Nimensä mukaisesti Superfoods & Organic Liquids tarjoaa erilaisia luomumehuja ja -kahvia, smoothieita ja açai-kulhoja, ruokaisia salaatteja ja kvinoakulhoja, myös mukaan otettavaksi. Lähes kaikki kahvilan annokset ovat gluteenittomia, maidottomia eivätkä sisällä lisättyä sokeria. Gluteenittomat pannukakut ja leivät ovat erityisen maukkaita! Viikonloppuaamuisin aamiaisella saattaa olla ruuhkaa. Kahvila on äskettäin avannut toisen toimipisteen Charlottenburgin kaupunginosaan (Schlüterstraße 37).
Osoite: Dortmunder Straße 1
Bistro, joka on myös kirjakauppa – vaiko kirjakauppa, joka on myös bistro? Oli miten päin vain, Buchkantinen tiloista löytää kirjoja, postikortteja ja muuta kirjakauppaan kuuluvaa, mutta myös monipuolisesti aamiaista, lounasta sekä tietenkin ihan vain kahvia ja kakkuja. Ruokalistalta löytyy salaatteja, burgereita, flammkuchenia… Vegaanit huomioitu.
Osoite: Eberswalde Straße 2
Aivan Mauerparkin suositun kirpputorin lähistöllä sijaitseva The Juicery on jokaiselle smoothieiden, mehujen ja mehushottien ystävälle aivan ehdoton vierailukohde. Kylmäpuristettujen mehujen ja superfood-smoothieiden raaka-aineet ovat vähintään luomua, mutta mahdollisuuksien mukaan myös lähiruokaa, Demeter-laatua tai muuten erityisellä huolella kerättyjä ja valittuja. Hyvä valikoima maukkaita smoothieita ja mehuja, jotka valmistetaan silmiesi edessä. Ympäristöystävällisyyteen erityistä huomiota kiinnittävä The Juicery välttää ylimääräisten pakkausten ja muovin käyttöä (muovilta näyttävät mehu- ja smoothiekupit eivät ole muovia), ja smoothieihin käytettävä vesi on energisoitua.
Osoite: useita toimipisteitä
Dean & David on alun perin Münchenissä perustettu pikaruokaketju, jonka liikkeitä löytyy paitsi eri puolilta Berliiniä, myös eri puolilla Saksaa sekä myös Itävallassa ja Sveitsissä. Erityisesti raaka-aineiden tuoreuteen panostavasta Dean & Davidista saa pykälän verran terveellisempää pikaruokaa kohtuulliseen hintaan. Tarjolla on keittoja, curryja, salaatteja, lämpimiä kulhoja, leipiä, chia-kulhoja, mehuja ja smoothieita. Take away -mahdollisuus, tai sitten voit ruokailla paikan päällä.
Osoite: Weinbergsweg 3
Lähes Superfoods & Organic Liquids -kahvilaa vastapäätä sijaitseva Daluma tarjoaa modernin minimalistisissa tiloissaan luomulaatuisia smoothieita ja kylmäpuristettuja mehuja, açai-kulhoja, salaatteja, keittoja ja tietenkin myös kahvia. Aamiaiseksi voit valita joko yhden ruokalajin kulhon, tai annoksen, jossa on vähän kaikkea chia-vanukkaasta kookosjugurttiin ja probioottiseen mysliin. Myös take-away-mahdollisuus. Lisäksi tarjolla on mehupaastopaketteja. Hauskana yksityiskohtana sisustuksessa seinällä olevat vihreät sulat.
Berliini on yksi tämän hetken trendikkäimpiä kaupunkimatkakohteita Euroopassa. Suomesta tähän värikkään lähihistorian sävyttämään kaupunkiin matkailijoita vetää lyhyt lentomatka, moneen suurkaupunkiin verrattuna vielä kohtuullinen hintataso, sekä monipuolinen ravintolatarjonta, josta suosikkinsa löytävät niin vegaanit kuin fine diningin ystävät.
Berliini myös tarjoaa tekemistä ja nähtävää liki jokaiselle: upeita museoita ja taidenäyttelyitä laidasta laitaan, aamuun asti jatkuvia teknobileitä, värikästä katutaidetta, historian havinaa, boheemeja baareja, rönsyileviä kirpputoreja ja sliipattuja ostoskeskuksia… Tässä 5 + 1 poimintaa hieman erilaiseen matkaan Berliinissä, Hidasta elämää -sivuston hengessä!
Osoite: Alte Schönhauser Straße 30
Monet, varsinkin nuoret, tulevat Berliiniin etsimään inspiraatiota pukeutumiseen ja tyyliasioihin, sillä varsinkin tietyt Itä-Berliinin alueet ovat trendikkäitä ja hyviä yksilöllisestä pukeutumisesta kiinnostuneiden bongaamiseen. Omaperäisistä vaatteista kiinnostuneiden kannattaa suunnata tähän vintage- ja kierrätysvaatteita myyvään liikkeeseen, joka on liki lattiasta kattoon asti täynnä mitä mielenkiintoisimpia vaatteita. Kaikki tuotteet on hinnoiteltu kilohinnoin, jonka saa selville vaatteisiin kiinnitetyistä värikoodatuista lapuista. Myynnissä on naisten ja miesten vaatteita, kenkiä sekä laukkuja, hattuja ja muita asusteita. Ketjulla on useita muitakin myymälöitä eri puolilla Berliiniä.
Osoite: Warschauer Straße 39–40
Yksi Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä on East Side Gallery, värikkäin graffitein koristeltu pala vanhaa Berliinin muuria. Aivan sen lähistöllä sijaitsee Michelberger-hotellin yhteydessä toimiva samanniminen ravintola, joka tarjoaa aamiaista, lounasta ja päivällistä. Ravintolan raaka-aineet ovat luomua ja kausituotteita, jotka mahdollisuuksien mukaan ovat myös lähituotantoa ja/tai kerätty, saalistettu tai viljelty kestävällä tavalla Berliiniä ympäröivän Brandenburgin osavaltion alueella. Ruokailu täällä on yhteisöllinen kokemus: annokset tilataan tapas-tyyliin seurueen kesken jaettavaksi. Keittiöllä on rento, hieman fine dining -suuntainen ote ruokaan, tarjolla on kekseliästä ja kokeilevaa syötävää. Pitkien pöytien ääreen mahtuu suurempikin seurue. Päivällisaikaan voi olla hyvä idea tehdä varaus, sillä ravintola on juuri nyt kovin trendikäs.
Osoite: Bergmannstraße 107
Saksalaiset luonnonkosmetiikkamerkit kuten Weleda olivat maailman ensimmäisiä ekokosmetiikan valmistajia. Näitä vanhoja klassikkobrändejä sekä lukemattomia muita (osin myös sellaisia, joita Suomen markkinoilla ei edes ole myynnissä) on tarjolla Belladonnassa, joka on Berliinin vanhin ainoastaan luonnonkosmetiikkaa ja muita ekologisia kauneuden- ja ihonhoitotuotteita myyvä liike – se on ollut toiminnassa jo yli 30 vuoden ajan. Myymälässä (ja myös verkkokaupassa) on laaja valikoima esimerkiksi Dr. Hauschkan meikkejä, ekologisia hiusten- ja vartalonhoitotuotteita, luonnollisia hajuvesiä sekä mm. myös erityisesti miesten ihonhoitoon keskittynyt osasto.
Osoite: Boxhagener Platz
Berliinissä on paljon erilaisia, eri päivinä avoinna olevia toreja eri puolilla kaupunkia. Tunnetuimpia lienevät Mauerparkin kirpputori ja Kreuzbergin ruokatorit. Monien suosiossa olevassa Friedrichshainin kaupunginosassa sijaitseva Boxhagener Platz täyttyy lauantaisin pienistä kojuista, joista voi löytää melkein kaikkea: vihanneksia ja hedelmiä, syötävää ja juotavaa, taidetta ja vanhoja kirjoja, käsitöitä ja koruja, kukkia ja etnisiä herkkuja… Torille on ihana tulla vaikka vain haistelemaan tunnelmaa ja ihmettelemään ja ihailemaan kaikkea mitä onkaan tarjolla. Kyseessä on itäisen Berliinin vanhin ja suurin ruokatori (perustettu vuonna 1905). Sunnuntaisin samalla paikalla pidetään kirpputoria. Boxhagener Platzin lähistölle pääsee esimerkiksi raitiovaunuilla 10 ja 21.
Osoite: Koppenplatz 1 ja Kantstraße 146
Moni suomalainen on suuri pizzan ystävä, mutta monelle pizzapohjan viljat myös aiheuttavat turvotusta ja vatsanväänteitä. Viljayliherkkien ja keliaakikkojen (ja toki myös muiden pizzan ystävien) kannattaa suunnata Simelaan, jonka luonnollisesti gluteeniton pizzapohja tehdään tattarijauhosta. Superohut ja rapea pohja muistuttaa tumman värinsä ansiosta etäisesti ruista, mutta on maultaan esimerkiksi riisijauhoista tehtyyn pohjaan verrattuna paljon täyteläisempi ja monipuolisempi. Jos vatsasi kestää vehnää, kokeile spelttivehnästä tehtyä pizzapohjaa! Tarjolla on toki kolmantena vaihtoehtona myös perinteinen vehnäjauhopohja. Listalta löytyy myös mm. pasta-annoksia ja flammkucheneita, joita on saatavana myös gluteenittomana. Ravintolalla on kaksi toimipistettä eri puolilla kaupunkia.
Osoite: Warschauer Straße 33
Miltä näyttää vain vegaanisia tuotteita myyvä supermarket? Sen voi käydä katsastamassa tässä Veganz-ruokakaupan myymälässä osoitteessa Warschauer Straße 33. Kaupan yläkerrassa on myös vegaanista ruokaa tarjoava The Bowl -ravintola. Veganzilla on kaksi muuta liikettä eri puolilla Berliiniä.
Aikanaan nämä sanat nostivat pelkoa, näin itseni juoksemassa valtoimenaan alastomana metsässä. Näkyyn liittyi valtava kaipuu, mutta ennen kaikkea tunne siitä, että olen jollakin tavalla “systeemin vankina”. Että en voi olla villi ja vapaa. Ja tämä puoli eli minussa jonkilaisena varjona, ja ilmaantui joskus yllättäen paikalle raivokkaana ja tuhoavanakin. Siihen sisältyi aavistus hulluutta. Ja enemmän kuin aavistus hulluuden pelkoa. Huomaamattani viritin tästä näystä tarinaa – olen syntynyt väärään aikaan, väärään paikkaan. Uhritarina. Ulkopuolisuustarina.
Mutta tämä on ollut tärkeä näky, ja se on jossakin alitajunnassa johdattanut minua, kutsunut minua, tullen pikku hiljaa päivän valoon, integroituen osaksi minua.
Luonnon merkitys on noussut elämässäni aivan keskeiseen asemaan – en voi hyvin, ellen pääse jatkuvasti metsään ja mieluumin myös meren äärelle. Luonnossa olen kotonani. Oma itseni ja samalla yhteydessä kaikkeen.
Luonto on myös temppelini. Luonnossa pyhyyden kokeminen ja haltioituminen on helppoa. Siinä koen että se on ihmisenkin luonnollinen tila – pyhyys ja haltioituminen. Joku viisas on joskus sanonut että “Luonto on Jumala 3D-muodossa”. Tämä on minulle hyvin totta. Luontoyhtedessä kokee elämän taian ja mysteerin.
Ja silloin, kun koen ja jaan tätä pyhää luomisvoimaa yhdessä muiden kanssa, alan uskoa ihmeisiin. Alan uskoa siihen, että ihminen pystyy ihan mihin vaan – lopettamaan tämän vallitsevan hulluuden hetkessä, luomaan maailman, jossa eletään rakkaudesta ja yhteydestä käsin, suojellen tätä ihmeellistä planeettaa, jolla saamme elää.
Sisäinen luontomme on yhtä ulkoisen luonnon kanssa. Juuri nyt minua kiehtoo erityisesti kehon rajaton tietoisuus … ihan sen meidän syvimmän, arkaaisimman tason ihmeellisyys … kuinka kun mitä syvemmälle menemme sisäisen eläimemme ja jopa liskomme uumeniin, sitä laakeampana aukeaa alitajunnan maailma, alkuvoima ja elämän mystisyys. Sanaton alkuvoima, joka tietää. Joka näkee. Joka jo on yhteydessä kaikkeen.
Voisiko olla niin yksinkertaista, että henkinen ja spirituaalinen herääminen on oman luontonsa kohtaamista – että se syvin havahtuminen piilee siinä kaikkein primitiivisimmässä osassa meitä, jonka ihmiskunta on itseltään kieltänyt asettuessaan luonnon ja eläinkunnan yläpuolelle? Että herääminen täyteen ihmisyyteen on heräämistä myös omaan eläimellisyyteensä?
Tämän kokemuksen ja oivalluksen kautta sanat villi ja vapaa alkavat tuntua hyvin luonnolliselta olotilalta, omalta tietoiselta valinnalta mistä käsin voin elää elämääni joka hetki. Olen vastannut oman luontoni kutsuun.
Ja tästä tietoisuudesta käsin sekin osa minua, joka ei oikein koskaan ole asettunut tänne maanpäälliseen elämään, alkaa herätä eloon.
Sirkkaliisa Kulmala johtaa Valiolla henkilöstön kehittämisestä vastaavaa tiimiä ja nauttii näköalapaikasta globaalin elintarvikeyrityksen uudistumisessa. Lissun sydän sykkii hyväntuuliselle yhdessä tekemiselle sekä jatkuvalle itsensä ja porukan haastamiselle niin töissä kuin kotona ihanan miehen, seitsemän lapsen ja koiran kanssa.
Työ on monille, myös minulle, tärkeää ja tuo mielenkiintoista sisältöä, haasteita ja onnistumisen kokemuksia elämään. Elämme kuitenkin aikaa, jolloin työn ja tiedon määrä kasvaa ja aikataulupaineet kiristyvät jatkuvasti. Työn hallitessa liiallisesti elämää se voi uuvuttaa fyysisesti ja henkisesti, sekä kapeuttaa kykyä ajatella uusilla tavoilla ja uudistua. Jotta työssään voi olla hyvä, tarvitaan elämään muutakin sisältöä; virikkeitä, lepoa ja aikaa niiden kanssa, jotka ovat kaikkein rakkaimpia. Työ on kuitenkin vain yksi osa elämää, ei koko elämä. Usein ihmiset, joilla on läheisiä ihmissuhteita joko perheen tai ystävien kautta, mielekkäitä harrastuksia, monipuolisia kiinnostuksen kohteita sekä aikaa toipumiseen, liikkumiseen ja lepoon, ovat myös monipuolisia ja tehokkaita työntekijöitä.
Kaikki, mitä uusi tutkimustieto on viime vuosina tuonut tullessaan aivojen toiminnasta, tukee sitä, että ihmisen ei kannata käyttää liikaa aikaa työntekoon; keskimäärin 8 tuntia tehokasta työaikaa on oikein hyvä. Liian pitkät työpäivät eivät paranna tuloksia, vaan kyky saada asioita aikaan heikkenee. Stressi kuluttaa aivoja ja vähentää kykyä luovuuteen, ongelmanratkaisuun ja arvostavaan vuorovaikutukseen muiden kanssa. On mielestäni hienoa, että tämä monen oma arkikokemus on saanut paljon tieteellistä tutkimusta tuekseen.
Reflektointi avuksi – miten minä voin muuttua edistääkseni asioita?
Jos tuntuu, että työt junnaavat paikallaan, päivät venyvät eikä lista lyhene, voi tutkia ja kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. Perusteellisen ja tarkan ihmisen voi olla vaikeaa delegoida asioita muiden tehtäväksi.
Menemme ison osan työpäivää autopilotilla eteenpäin ja sitä on hyvä kyseenalaistaa aika ajoin; jättää pois vanhaa ja ottaa uutta tilalle; mennä epämukavuusalueelle ja venyttää omia rajoja voidakseen kehittyä pitkällä aikavälillä. Voisinko tehdä jotkin työt tai työvaiheet toisin, jotta työaikaa ei menisi niihin jatkossa niin paljon?
Yksi haaste, jonka olen huomannut pitkän esimiesurani aikana, on se, että meillä kaikilla on erilainen motivaatiorakenne; eri työt ovat eri tavalla kiinnostavia. Meillä on yleensä taipumus tehdä mieluimmin niitä töitä, jotka ovat kiinnostavia ja innostavia ja missä oma osaaminen on parhaimmillaan. Valitettavasti työnantajalle tärkeysjärjestys ei aina ole sama, ja tästä syntyy ristiriitoja ja epäselvyyttäkin. On hyvä pohtia omaa työtään myös tästä näkökulmasta; käytänkö aikaa työssä sellaiseen, joka on minusta todella mielenkiintoista, mutta ei yrityksen näkökulmasta tällä hetkellä kaikkein tärkeintä? Saan aina välillä itseni kiinni siitä, että olen tekemässä töitä, joista nautin todella paljon, mutta jotka eivät ehkä sillä hetkellä ole ”prio 1” -listalla työnantajalleni.
Vastuu omasta työkyvystä
Jokainen aikuinen ihminen on työpaikalla ja elämässä vastuussa itsestään. Jos tuntuu, että ei suoriudu omasta työstä järkevässä ajassa, on keskusteltava esimiehen kanssa ja pohdittava, mistä se johtuu. Onko tilanne ohimenevä vai jatkuva? Ovatko työvälineet kunnossa? Voiko aikatauluihin ja järjestykseen vaikuttaa? Saako itse vaikuttaa siihen, milloin ja missä työtä tekee? Autonomia parantaa työmotivaatiota ja tehokkuutta merkittävästi.
On selvitettävä mistä kuorma johtuu, eli onko työn tavoitteet ja prioriteetit määritelty selkeästi? Entä tietävätkö muutkin tiimissä, mitkä työsi tavoitteet ja prioriteetit ovat? Yleensä ei ole mahdollista, että kaikki työ on yhtä tärkeää ja kiireellistä. Jos entisten töiden ”päälle” tulee uusia töitä, pitää sopia siitä, mitä jätetään pois tai tehdään toisin. Voidaanko laskea laatutasoa, kuinka paljon ja missä asioissa? Lisätyön antajalla on velvollisuus ilmaista miksi sitä annetaan, mitä tarkoitusta lisätyö palvelee ja voiko vanhoja tehtäviä muuttaa ja uusia miettiä tehtäväksi eri tavalla kuin oli alun perin ajateltu.
5 viisi vinkkiä liiallisen työmäärän taklaamiseen
1. Hyväksy ihan hyvä
Vaikka sinulla olisi halu tehdä täydellistä ja viimeisteltyä ja nautitkin ehkä siitä, niin usein se ei ole mahdollista eikä kannattava strategia. Olen huomannut, että oma rima on myös usein korkeammalla kuin muiden, ja siksi aina välillä hämmästynkin, kun se itselle juuri ja juuri kelpaava onkin toisten mielestä oikein hyvä.
2. Priorisoi
Täsmennä esimiehesi kanssa työsi tavoitteet ja niiden priorisointi ja keskity tärkeimpiin ensin. On mahdotonta onnistua työssä, jos ei tiedä, millaisia tuloksia odotetaan. Jos tavoitteet ovat epäselvät, se aiheuttaa stressiä ja usein myös turhaa työtä, joka taas vie työaikaa. Mikäli työlistallesi ilmestyy töitä, jotka eivät mitenkään liity aiemmin asetettuihin tavoitteisiin, käy keskustelu siitä, mitä jätetään tekemättä ja miten prioriteettilistaa muutetaan. Muista keskustella muutoksista niiden kanssa, joiden työ liittyy sinun tehtäviisi, sillä prioriteettilistan muuttuminen on usein tieto, jonka muutkin tarvitsevat omaa etenemistään varten. Vanha kunnon neuvo pätee myös siihen, että kannattaa tehdä aamulla ensimmäiseksi kaikkein ikävimmät hommat alta pois, jolloin loppupäivä sujuu iloisemmassa tunnelmassa.
3. Keskity vain siihen, mihin voit vaikuttaa
Turhaa stressiä ei kannata ottaa asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Mieti aina ensin, onko sinulla jokin sellainen ratkaisuehdotus, joka toisi asiaan paremman lopputuloksen? Kritiikki ilman ratkaisuehdotusta on valittamista. Muutos työssä on normi ja sen hyväksyminen osaksi työelämää helpottaa valtavasti. Aikaa ei kannata käyttää muutoksen vastustukseen, vaan ottaa selvää, mitä sinulta uudessa tilanteessa odotetaan ja alkaa hommiin.
4. Kaikkea ei voi saada
Työelämä, kuten muukin elämä on valintoja. Suunnittele oma työaikasi huolellisesti ja tee valinnat tavoitteiden kautta; mikä tekeminen edistää niiden saavuttamista eniten? Itse olen joutunut joskus tinkimään osallistumisesta mielenkiintoisiin projekteihin, seminaareihin ja tapaamisiin tai jopa omasta kehittymisestä ja valmennuksesta eli olen opetellut sanomaan ”ei” mukavillekin asioille. Terve itsekkyys töissä tuo sopivissa määrin käytettynä parempia lopputulemia. Toki on vaikeaa yksiselitteisesti määritellä, milloin on hyvä sanoa ei ja milloin taas lähteä mukaan uuteen. Kollegan auttaminen kuitenkin usein palkitsee oppimisella ja yhteisten tavoitteiden edistymisellä, luo yhteisöllisyyttä ja antaa mahdollisuuden pyytää itsekin apua. Silti rajansa kaikella.
5. Kyseenalaista
Tarkastele jatkuvasti omaa tapaasi tehdä asioita ja ota mallia muista. Tutkimuksissakin on todettu, että tehokkaiden työntekijöiden joukossa työskentely tekee kaltaisekseen. Yritän itse oppia muilta vinkkejä siihen, miten voisin tehdä asioita paremmin, helpommin, nopeammin ja laadukkaammin. Olen ollut onnekas, kun ympärilläni on aina ollut fiksuja ja taitavia työkavereita. Uskon matkimalla oppimiseen ja kopiointiin. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse ja kannattaa olla rohkea ja kysyä, miten joku toinen on tehnyt saman asian. Kysy myös rohkeasti työkavereilta palautetta ja ota saamastasi palautteesta opiksi!
Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi palvelujohtaja Teemu Naumasen Keskon Kaupan palveluista.
Sirkkaliisa Lissu Kulmala Senior Vice President HRD
Valio Oy
Oletko joskus ottanut vitamiinivalmisteita purkista ajatellen että se lisää elinvoimaasi? Kyllä, niin minäkin :). Mutta onko näillä olemassa mitään todellisia vaikutuksia hyvinvointiimme? Otetaanpa siitä selvää…
Vitamiini on puolalaisen biokemisti Casimir Funkin keksimä termi terveydelle elintärkeille aineille. Hän keksi sanan vuonna 1912 johdettuaan sen latinan kielen sanasta vita, joka tarkoittaa elämää ja amine, joka puolestaan viittaa typpipitoiseen amiini-ryhmään. Funk luuli tiamiinin (B1-vitamiini) löydettyään, että kaikki muutkin ravinteet olisivat amiineja. Brittiläinen biokemisti Jark Drummond ehdotti vuonna 1920 että nimi muutettaisiin ”Vitamine”:sta ”Vitamin”:ksi, kun havaittiin ettei kaikissa vitamiineissa ollutkaan amiiniryhmää. Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elimistössä normaaleihin fysiologisiin toimintoihin (vrt. kivennäisaineet ja hivenaineet, jotka ovat epäorgaanisia).
Perusterveen ihmisen vitamiinien tarve on suhteellisen pieni. Tarvetta kuitenkin lisää merkittävästi muun muassa stressi, hiljainen ja krooninen tulehdustila, pitkäaikaiset sairaudet, monet lääkitykset, tupakointi, raskaus ja imetys, raskas fyysinen työ sekä erilaiset ympäristön aiheuttamat kuormitukset (toksiinit, kemikaalit, lääkeaineet ym.). Tunnistatko itsesi jossain elämäsi vaiheessa näistä kuvauksista? Myös erilaiset geenivirheet eli mutaatiot voivat estää vitamiinien imeytymistä ja tavallista biologista hyväksikäyttöä elimistössä. Nykyisin suositut äärimmäisyyksiin viedyt dieetit voivat tutkimusten mukaan johtaa mikroravinnepuutoksiin.
Vitamiinit jaetaan imeytymistapansa perusteella kahteen luokkaan: rasvaliukoiset vitamiinit ja vesiliukoiset vitamiinit. Liukenemis- ja kuljetustapa vaikuttaa siihen, kuinka hyvin vitamiinit imeytyvät elimistöön ja toisaalta voidaanko näitä varastoida kudoksiin vai ei. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kovin helposti elimistöön (pl. B12-vitamiini), kun taas vastaavasti rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat kudoksiin helposti, kun rasvahappojen saanti ja imeytyminen ravinnosta ovat riittävällä tasolla. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Myös karotenoidit ovat rasvaliukoisia. Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiinit ja eri B-ryhmän vitamiinit. Vitamiinit eivät kuitenkaan ole kemiallisesti tai toiminnallisesti sukua toisilleen.
Monesti sanotaan, että normaali kotimainen arkiruoka riittää täyttämään kaikki elimistön tarpeet, mutta onko asia todella näin mustavalkoinen?
Vitamiinien määrä hedelmissä, kasviksissa ja eläinkunnassa on vähentynyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi tehoviljelyn (keinolannoitteet, tuholaismyrkyt), kasvien jalostamisen ja maaperän köyhtymisen myötä. Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 eri ravintoaineen pitoisuus on laskenut merkittävästi viiden vuosikymmenen aikana (1950-1999). Vastaavia tuloksia on saatu ympäri maailmaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuosien 1930–1980 välisenä aikana kasvisten keskimääräinen kalsiumtaso laski 19 prosenttia, rauta 22 prosenttia ja kalium 14 prosenttia.
Nyrkkisääntönä on, että mitä alkuperäisemmässä kunnossa ruoka on, sitä todennäköisimmin sillä on myös terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Meta-analyyseissä on muun muassa todettu, että luonnonmukaisesti tuotetut luomuelintarvikkeet sisältävät merkittävästi enemmän antioksidantteja ja vähemmän raskasmetalleja ja torjunta-aineita kuin ei-luomulaatuiset elintarvikkeet.
Vitamiinit täyttävät elimistössä oman tehtävänsä, jota mikään toinen vitamiini, ravintoaine tai muu kemiallinen aine ei voi korvata. Vitamiinit ovat eri entsyymijärjestelmien osia, koentsyymejä tai näiden lähtöaineita. Ne osallistuvat laajasti koko elimistön aineenvaihdunnassa eri vaiheisiin ja solujen biokemiallisiin toimintoihin. Näitä ovat muun muassa energiantuotanto, immuunijärjestelmän toiminta, DNA- ja RNA-vaurioiden ehkäisy ja korjaaminen, solujen jakautuminen, detoksifikaatio ja hermosolujen vaurioiden korjaaminen. Vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään sekä eri mikroravinteiden kanssa.
Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan miehistä 43 % ja naisista 64 % käytti jotakin ravintolisää. Valmisteita, jotka sisältävät sekä vitamiineja että kivennäisaineita käytti miehistä 15 % ja rasvahappovalmisteita 16 %, naisilla vastaavat luvut olivat 31 % ja 22 %. Eniten ravintolisien käyttäjiä oli D- ja E-vitamiinivalmisteilla, naisista yli puolet käytti valmisteita, joista sai D-vitamiinia. Naiset käyttivät myös kalsiumia, magnesiumia ja C-vitamiinia sisältäviä valmisteita.
Olisiko nyt hyvä aika mittauttaa elimistösi vitamiinitasot?
TULOSSA LOKAKUUSSA 2018! Suomen ensimmäinen lääkärin kokoama kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen ravitsemustilan saavuttamiseen keskittyvä verkkovalmennus.
Jokainen miettii joskus kuka oikein on ja mistä merkityksellinen elämä löytyy. Elämä voi tuntua suurelta palapeliltä, jonka palaset ovat hukassa. Riippumatta olosuhteista, sinussa on aina voimaa ja lämpöä – se kirkas kohta, joka tietää, ja jossa olo on kotoisa.
Etsiminen itsessään on hassu konsepti. Se on niin arkipäiväinen ja toisaalta ikiaikainen osa ihmisyyttä, ettet ehkä edes huomaa sitä. Tai sitten todellakin huomaat jonkin puuttuvan ja etsit sitä – työstä, toisista ihmisistä tai maailman ääristä. “Jos se ja se asia, ihminen tai olosuhde vain olisi kohdillaan, sitten kaikki toimisi.” Tunnistatko tämän ehdollisen ajatuksen? Lupaus elämän sujuvuudesta tuntuu olevan ihan nurkan takana. “Kun tämän vielä ratkaisen, sitten!” Kyse voi olla myös epämääräisestä kaipuusta. Et ihan tiedä mitä ja minne kaipaat, mutta jonnekin. Sen kun vielä saisi selville, että minne.
Joskus etsijän matka tuntuu tosi pitkältä. Elämä voi ryttyillä ihan oikeasti ja eteen tulla hankaliakin juttuja. Niiden takanakin on kuitenkin rauhaa. Vaikeimmissa hetkissä voikin yllättäen nähdä selvästi ja tuntea elämän ihan lähellä, itsessään.
Syvä, rauhallinen elämän totuudellisuus ei hätkähdä kiireestä, metelistä tai oikeastaan mistään.
Se on sinussa ja minussa koko ajan, jos vain huomaamme. Se on ikäänkuin näkymätöntä, mutta silti näkyvissä. Nähdäkseen täytyy olla silmät tai sydän tietyssä asennossa.
Etsijästä löytäjäksi
Jos tahdot etsimisen sijasta keskittyä yhä enemmän löytämiseen, tässä kaksi ehdotusta, jotka ovat sekä haastavia että yksinkertaisia toteuttaa:
Suuntaa huomio sisäiseen ulkoisen sijasta. Viisausperinteet kautta aikojen ovat sanoneet samaa: se mitä etsimme ei löydy ulkopuolelta, vaan sisäänpäin katsomalla. Kun huomaat etsiväsi rakkautta, tasapainoa tai hyvää oloa ulkopuoleltasi, mieti voisitko löytää sen jo sisältäsi tai miten voisit luoda sitä? Sen sijaan että odotat maailman vastaavan toiveisiisi, pyri sinä vastaamaan niihin, vaikka sitten haparoiden. Jos kaipaat rakkautta, rakasta!
Suuntaa huomio tähän hetkeen menneen tai tulevan sijasta. Tätä yksinkertaista ohjetta toistetaan usein, mutta pelkkä tiedollinen ymmärrys ei riitä. Oivallus on elettävä todeksi omakohtaisesti, käytännössä. Huomaa se, mitä jo olet. Suojele sitä hyvää ja inspiroivaa, mikä sinussa on. Anna sille tilaa. Ruoki olemassaolevaa, nyt. Niin se voi kasvaa luonnolliseen potentiaaliinsa hetki kerrallaan. Kaikki merkittävä tuleva syntyy tästä hetkestä käsin. Menneisyyden haavaa tai haikeutta voit myöskin hoitaa tässä ja nyt. Olisiko mahdollista antaa myös kaiken sen vaikean, mikä on, olla? Voisiko sen sietää?
Etsijän tie vie kotiin
Sinun ei tarvitse matkata maailman ääriin löytääksesi. Kun kaipaat, kaipaatkin ehkä “vain” itseäsi täydesti saapuvaksi. Tämä on lohdullinen ajatus. Voit löytää kaiken tarpeellisen tai ainakin sen mitä liikkeelle lähtöön tarvitaan, ihan vaan sinusta. Sinä olet se aarrearkku, jossa vastaukset odottavat. Löytämisen odotettu kliimaksi ei olekaan mitään kummallista, vaan ihmisyyttä, jossa näkökulma on tarkentunut ja inhimillistynyt.
Kotona – tuo sana tuo lohdullisen olon, eikö? Ei tarvitse mennä minnekään, voi olla rauhassa.
Mitään muuta ei elämä lopulta pyydä, kuin että olisit kotonasi sinussa. Se on sekä tosi vähän ja että tosi paljon pyydetty! Että tuntisit, kuten kolmevuotias eräänä kauniina hetkenä: “Tässä on se ainoa paikka, missä mä haluan olla.”Kun olet kotonasi sinussa, olet kotonasi koko maailmassa.
Muista myös Etsijän kirja (Otava/Hidasta elämää 2017).
Tunteiden tarttuminen on todellinen asia, joka vaivaa etenkin herkkiä ihmisiä. Tuttava- ja asiakaspiirissäni, sekä omassa perheessäni on ihmisiä, jotka nappaavat toisten tunteet todella herkästi, eivätkä aina osaa tehdä eroa omien tunteittensa ja muiden ihmisten tunteiden välillä. Itsekin olen herkkä aistimaan toisten tunnetiloja ja eri paikoissa vallitsevan yleisen tunnelman. Voin melkein vannoa, että vaistoan sen, jos jossain on juuri riidelty.
Kerran ollessani matkalla entisten appivanhempieni luo minut valtasi ahdistus. Se tuli kuin puun takaa, eikä tuntunut olevan millään tavalla aiheellista, joten hoksasin kysyä itseltäni oliko kyseessä oma tunteeni. Sain välittömästi mielessäni vastauksen ei, ja perille saavuttuani ymmärsin tunteitteni ailahduksen syyn: Appivanhempien luona vallitsi ikävän ahdistava tunnelma hankalan elämäntilanteen vuoksi.
Jokainen vähänkin herkempi on varmasti on kokenut sen, että olo on kuin tyhjiin imetty tietynlaisten kohtaamisten jälkeen. Jotkin ihmiset vievät kerta kaikkiaan mehut puheliaisuudellaan, kovaäänisyydellään, itsekeskeisyydellään, negatiivisuudellaan tai mikä eriskummallisinta – pelkällä läsnäolollaan. Herkkä ylikuormittuu varsin nopeasti joutuessaan puhetulvan kohteeksi tai viettäessään aikaa kovin vaativien, aggressiivisten tai valittamiseen taipuvaisten ihmisten kanssa. Narsistiset tyypit, joiden elämä pyörii oman navan ympärillä, saavat herkän ihmisen väsähtämään varsin nopeasti ja etsimään nopeinta pakoreittiä. Mistä tässä oikein on kyse ja miten itseään voisi suojata?
(Ote kirjastani Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla, Otava/Hidasta elämää -sarja, 2018)
Tieteellinen selitys tunteiden tarttumiselle löytyy peilisoluista. Aivoistamme löytyy muun muassa tunteiden peilaamiseen erikoistuneita soluja, jotka saavat meidät myötäelämään toisten kokemuksia ja tunteita. Ollessamme vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, peilisolumme aktivoituvat ja välittävät tietoa tuon toisen henkilön kokemuksista. Aivojemme tunnekeskus saa ärsykkeen ja samaistumme toisen kokemukseen. Hienovaraiseen energiaan ja sen aistimiseen erikoistuneena olen huomannut, että osalla ihmisistä tuntuu olevan suorastaan yliaistillinen kyky havaita toisten tunteita ja ajatuksia.
Miten itseään voisi suojata, kun tunteet tarttuvat?
Aina emme voi päättää kenen kanssa olemme tekemisissä, mutta itselle lähimmät ihmiset kannattaa valita huolella. Luin hiljattain tutkimuksesta, jossa todettiin valittamisen tuhoavan aivosoluja! Aika hurjaa. Alla muutamia vinkkejä, joista on apua haastavissa vuorovaikutustilanteissa.
Muista että todennäköisesti reagoit toisen tunteisiin, eivätkä ne ole sinun tunteitasi.
Opettele tulkitsemaan kehonkieltä ja lukemaan sanatonta viestintää. Se auttaa ymmärtämään muita ihmisiä.
Pidä oma kehonkielesi ja äänensävysi rauhallisina, vaikka toinen kiihtyisi. Älä peilaa omalla käytökselläsi toisen käytöstä.
Muista, että sinulla on lupa ottaa aikalisä tai poistua kokonaan epämiellyttävästä tilanteesta (ainakin useimmiten).
Kuvittele että sinulla kasvaa jaloista paksut juuret maan ytimeen saakka ja ympärilläsi on negatiivista energiaa torjuva energiasuojakupu.
Hengitä syvään ja rauhallisesti ja lähetä mielessäsi myönteisiä ajatuksia hankalasti käyttäytyvälle ihmiselle.
Kiltin voimakortit auttavat pitämään rajasi ja suojaamaan itseäsi kuormittavissa kohtaamisissa.
Kirjoittaja on Sanni Lehto, tutkimusmatkailija retkellä kohti terveempää, vapaampaa ja tasapainoisempaa elämää sekä itsensä rakastamista, parantamista ja uudelleenluomista.
Joskus luulemme haluavamme parantua, mutta oikeasti emme halua tai emme uskalla. Joskus valitsemme ennemmin sairauden kuin terveyden.
Ehkä pelkäämme parantua, sillä paraneminen voi tarkoittaa muun muassa täyttä vastuunottoa itsestä ja omasta elämästä. Vastuunottoa omasta onnellisuudesta. Se voi tarkoittaa äärimmäisen rehellistä peiliin katsomista, itsensä kohtaamista, kaikkinensa. Paraneminen voi tarkoittaa rakkauden vastaanottamista, rakkaudeksi tulemista. Ja se voi olla pelottavaa.
Paraneminen voi tarkoittaa uuden identiteetin omaksumista, vanhasta persoonasta luopumista. Se voi vaatia luopumista sellaisista itsen osista, jotka ovat suojelleet meitä maailmalta, kivulta, rakkaudettomuudelta, hylkäämiseltä.
Se voi vaatia luopumista suojamuureista, kuorista, naamioista. Piilopaikasta, suojakolosta, uhrikortista. Paraneminen voi tarkoittaa luopumista vanhoista taakoista ja uskomuksista. Paraneminen voi tarkoittaa oman ihmisyytensä kohtaamista, oman pienuutensa, mutta myös oman suuruutensa. Ja se, jos jokin, on pelottavaa.
Paraneminen voi tarkoittaa luovuttamista, antautumista, totaalista kontrollista irtipäästämistä, kuolemista. Se voi tarkoittaa kaikesta opitusta poisoppimista. Kaikesta siitä luopumista, minkä vaivalla oli rakentanut, huomatakseen, että se ei enää palvelekaan meitä. Paraneminen voi tarkoittaa uuden ajattelutavan, uuden asenteen uuden kielen, uuden rytmin omaksumista. Ja vanhoista tutuista turvallisista tavoista ja tottumuksista luopumista.
Se voi tarkoittaa, että sanoo muille EI, jotta itselleen voi sanoa Kyllä. Se voi tarkoittaa pettymyksen tuottamista muille ja rajojen asettamista, terveen itsekkyyden opettelua. Paraneminen voi olla opettelemista kunnioittamaan ja arvostamaan itseään.
Paraneminen voi olla hyvinkin epämukavaa. Se voi olla kivuliasta ja vaatia ponnistelua, työtä, sinnikkyyttä, luottamusta ja kärsivällisyyttä. Paraneminen voi tarkoittaa omien tunteiden kohtaamista. Paranemisprosessi voi vaatia niiden kaikkein vaikeimpien ja pelottavimpien tunteiden tuntemista, niiden kanssa olemista. Se voi tarkoittaa kyyneleitä, pelkoa, surua, vihaakin.
Paraneminen voi tarkoittaa omiin piilotetuimpiin mörköihin tutustumista, niiden kanssa ystävystymistä ja niiden vapauttamista. Se saattaa tarkoittaa pimeyteen astumista, varjotyötä, valon tuomista pimeyteen. Paraneminen on sen kaiken pimeyden katsomista myötätunnolla, armolla, lempeydellä, rakkaudella. Se on kaiken meissä olevan rakkaudellista, myötätuntoista syleilyä.
Paraneminen voi tarkoittaa ytimen äärelle pysähtymistä, ydinhaavojen kärsivällistä, sitkeää voitelua, kollektiivisen sisäisen lapsen rauhoitustalkoita, rakkauden ja turvan juurruttamisoperaatiota. Se saattaa tarkoittaa paiseen puhkaisua, suursiivousta, perusteellista uudelleenjärjestelyä tai perustusten uudelleenrakentamista. Se voi tarkoittaa sukupolvien ketjujen katkaisua, pöydän putsaamista, itsensä ja sitä kautta maailman uudelleensynnyttämistä.
Paraneminen voi tarkoittaa anteeksiantamista, vihasta ja katkeruudesta luopumista, surutyön läpikäymistä. Rauhan solmimista menneen kanssa, itsensä ja toisien kanssa, maailman kanssa. Pysyvän rauhan.
Paraneminen voi tarkoittaa, että valitsee rakkauden pelon sijaan, kerta toisensa jälkeen, vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja epämukavaa. Paraneminen voi tarkoittaa riippuvuudesta irti päästämistä. Se voi vaatia paljon tahdonvoimaa ja tahdosta luopumista.
Paraneminen ei myöskään ole lineaarista, vaan se on sipulin kuorimista. Paraneminen voi tuntua välillä kaoottiseltakin. Se voi tuntua kriisiltä tai se voi tuntua sekoamiselta. Se voi tuntua kuolemiselta. Se voi tuntua isolta urakalta, kiviseltä, juurakkoiselta, myrskyiseltä polulta. Loputtomalta suolta, jossa tarvotaan yksin.
Paraneminen voi pelottaa monia. Se voi olla kuitenkin elämämme tärkein päätös. Elämämme rohkein valinta. Se voi olla elämämme tärkein matka, matka omaan itseen, matka oman sisäisen lapsen luo, matka rakkaudellisen läsnäolon löytämiseen. Aikuistumiseen. Se voi olla matka yhteyteen, vapauteen, Rakkauteen.
Paraneminen voi johdattaa meidät Luojan eli itsemme äärelle, ykseyteen, uuteen olemisen olontilaan, jossa emme vain hengitä, vaan Elämme. Elämään, jossa emme vain selviydy, vaan kukoistamme.
Paikkaan, jossa on ääretön Rauha. Se Rauha tulee yllättämään meidät itsemmekin. Ja se Rohkeus. Se rohkeus tulee muuttamaan kaiken. Maailma muuttuu kun parannumme. Kun parannumme, muutamme maailmaa.
Joka kerta kun eheytämme itsessämme jotain, parannamme maailmaa. Oma sisäinen paranemistyömme on mittaamattoman arvokas lahja maailmalle. Parantamalla itsemme rohkaisemme myös muita samaan, toimimme esimerkkinä ja voimme jakaa toisillemme arvokkaita kokemuksiamme ja oppimaamme.
Voimaannuttuamme voimme säteillä ympäristöömme valoa, rauhaa ja rakkautta. Ja energiamme vaikuttaa kaikkeen, ihan kaikkeen, lähellä ja kaukana, ajasta ja paikasta riippumatta. Paraneminen tuo meidät takaisin Äiti Maan yhteyteen. Paraneminen tuo meidät Kotiin, Rakkauden syliin. Se saa Rakkauden ja Elinvoiman virtaamaan meissä. Se tuo meidät takaisin aitoon, rakkaudelliseen yhteyteen toisiimme. Ympäristöömme. Kaikkeen olevaiseen. Paraneminen vaatii oman voiman, sisäisten avaimiemme käyttöönottoa ja se myös johdattaa meidät oman voimamme, jumaluutemme, valtavan potentiaalimme äärelle.
Me voimme valita. Sillä meissä on se kaikki viisaus, rohkeus ja voima mitä tarvitaan tällä matkalla. Se on meissä sisässä. Meissä kaikissa on sisäänrakennettu paranemismekanismi. Se täytyy vain vaan kaivaa esiin.
Luonto hakeutuu aina tasapainoon, keho haluaa parantua, jokainen solu voi uusiutua. Kipu on kutsu rakkauteen. Me ollaan tällä tripillä yhdessä. Ja meillä kaikilla on Paranemisen Lahja.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja ja lauluntekijä Ellinoora, 24, kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.
VAPAUS
…on kaunis käsite jolla on monta merkitystä. Tällä hetkellä mulle voimakkaimpia ja ajankohtaisimpia teemoja sen ympärillä ovat ilmaisunvapaus ja sananvapaus, joita olen paljon pohtinut. Laulunkirjoittajana täytyy omaksua tietynlainen “tunteiden välittäjän” rooli, toimia eräänlaisena viestikapulana laulun ja yleisön välissä. Sanoa asioita, joita monet ehkä miettivät mutta eivät uskalla sanoa niitä ääneen tai eivät ole vielä löytäneet väylää missä tulisivat kuulluksi.
Siksi koen, että oma tunteiden kirjo täytyy hyväksyä, eikä tunteita saisi liikaa pelätä tai filtteröidä myöskään paperille. Vaikka se ei ole aina helppoa. Ajattelen silti, että vapaus kirjoittaa siitä, mikä itseä milläkin hetkellä liikuttaa, on suuri lahja. Vapauteen liittyy usein myös jostain irti päästämistä. Jos eläisin ideaalimaailmassa, itse haluaisin olla täysin vapaa muiden mielipiteistä, turhista peloista ja liiasta itsekriittisyydestä.
ELÄMÄN TARKOITUS…
…on olla puhtaasti onnellinen.
ILO…
…on kupliva ja ihana tunne. Ihan yksi elämän tärkeimmistä peruspilareista. Oon sillä lailla aika ääripää ihminen, että tunnen niin iloni kuin suruni aika voimakkaasti. Se vetää välillä maihin, mutta välillä kokee sitten pienistäkin asioista ihan euforista iloa. Ne pienet jutut ovat oikeilla hetkillä joskus niitä suurimpia.
MUSIIKKI…
… on sielunkumppani. Tavallaan maailman paras ja maailman haastavin parisuhde. Sellainen, josta tiedän etten eroa koskaan, jonka kanssa mulla ei oo B-suunnitelmaa. Nyt aikuisuuden kynnyksellä on välillä hassua havahtua siihen, että se on oikeasti toteutunut unelma, mun duuni, joka harvoin tuntuu työltä.
Musan kautta olen oppinut oikeasti tuntemaan ja sanomaan asioita. Yhdessä haastattelussa kysyttiin kerran että nii, mitäs muuta teet ku tätä musiikkia. Mua nauratti kysymys, mut myös oma vastaukseni kun totesin, että en oikeestaan mitään muuta mainitsemisen arvoista. Voisin puhua tästä aiheesta ikuisuuden.
RAKKAUS…
…on selittämätön ja puhdas voima. Paikoittain tuntuu että se tekee hulluksi. Mulle rakkaus on kaiken tunnesähellyksen ja ilotulituksen lisäksi loppujen lopuks välittämistä, ymmärtämistä ja läsnäoloa. Halua olla yhdessä. Sitä, että haluaa olla toisen kanssa, sen takia mitä toinen on, eikä siitä huolimatta mitä toinen on.
KOHTAAMINEN…
… Kunpa me osattais jotenkin katsoa aina ihmisen tavatessa ensivaikutelman, omien ennakkoluulojen, asetelmien ja odotusten taakse.
ITKU…
…on puhdistava kokemus. Viime aikoina en oo itkenyt niin paljon, kyynelkanavat tyhjeni jotenkin tossa syksyn aikana niin voimakkaasti. Itkemisen jälkeen tulee yleensä jotenkin järkevä olo. Kun kyyneleet on pyyhitty, on aina aika mennä eteenpäin.
ELÄMÄ…
…on järjetön, hieno, paikoittain itkettävä, ainutkertainen ja oma. Sellainen mahtipontinen orkestraalinen teos joka poukkoilee, suurenee, pienenee ja kasvaa taas ja jonka alussa ja lopussa soivat vain yksinäiset mutta kauniit ukulelet. Haha.
KIITOLLISUUS…
… Ensi kesänä 80 vuotta täyttävä Mummini sanoi mulle tässä taannoin, että ennen nukkumaanmenoa hän miettii joka ilta kolme asiaa joista tuntee kiitollisuutta. Hän on aika pedantti nainen, joten tekee sen oikeasti. Toivoisin, että osaisin itse toimia tulevaisuudessa samoin.
NUORUUS…
…on yks mun lempisanoista! Oppimisen, kokemisen, oman identiteetin muovautumisen aikaa. Kaiken kaikkiaan ihanaa ja repivää samaan aikaan. Nuorena on myös altis sille, että menee rikki, kun tuntee asioita niin vahvasti. Sellaiset kokemukset voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Itsestä ja omasta sydämestä pitäisi kai oppia pitämään huolta jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Sitä vois opettaa jo koulussa!
ELÄMÄNTEHTÄVÄ…
…Mun elämäntehtävä on kirjoittaa elämään jääviä lauluja, elää onnellista elämää, unelmoida suuria ja toteuttaa peloitta niistä suurimpia ja hulluimpia, rakastaa ehdoitta, toimia tarpeen vaatiessa järjettömästi ja sydän edellä, etsiä tasapainoa, oppia, löytää kysymyksiin vastauksia ja ehkä lopulta ymmärtää, kuinka kaikki tapahtui syystä ja kuinka hieno reissu tuli tehtyä.
Olen usein havitellut onnellisuutta elämässäni. Kuvittelin joskus, että se on se, mitä meidän pitää täällä tehdä. Kokea onnellisuutta ja olla onnellinen, aivan kuin onnellisuus olisi jotenkin hyvän ihmisen mittari. Ihmisyys on erikoinen kenttä. Kun siihen pistää monia päällekkäisiä ajatuksia voi syntyä erikoinen soppa. Tällä tarkoitan sitä, kun yhdistetään henkisyyttä, hyvinvointia, ajan ilmiöitä ja suuntauksia yhteen pakettiin. Tästä syntyy helposti omia tulkintoja siihen, mitä meidän ”pitäisi” tehdä ihmisinä. Nämä erilliset ajatukset muodostavat usein mielikuvia, jotka eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Jos otetaan esimerkiksi onnellisuus. Itsessään onnellisuudessa ei ole tietenkään mitään vikaa. Mutta haasteeksi voi nousta se, että jos tavoittelemme onnellisuutta, niin itsessään tavoittelemisesta voi tulla meillä enemmän stressiä ja paineita kuin itsessään sitä onnellisuutta. Onnellisuuden tavoittelusta voi tulla vahva tapa määrittää oma itsensä. Jos olen onnellinen – olen hyvä ihminen; jos en ole onnellinen – olen huono ihminen. Tämä ilmiö voi toistua lähes kaikessa mitä alamme tavoittelemaan hinnalla millä hyvänsä.
Tässä maailmassa (länsimaissa) elävä ihminen voi helposti tehdä elämästään jatkuvasti helpompaa ja automatisoidumpaa. Tässä käy helposti niin, että jatkuvasti pienentää omaa kenttäänsä kokea elämää. Olemme jatkuvasti enemmän sisällä missä on ilmastointi, jotta kehon ei tarvitse lämmittää itseään. Ajamme kulkuneuvoilla, jotta kehon ei tarvitse käyttää energiaa liikkumiseen. Käytämme erilaisia ärsykkeitä, netistä kofeiiiniin, jotta saisimme sisältöä päiviimme.
Ja se onnellisuus? Saattaa käydä niin, että kuvittelemme onnellisuuden olevan yhtä kuin mukava. Mukava, helppo ja vaivaton, vähän niin kuin lämmin suihku, joka tuntuu hetken aikaa hyvältä. Tai jos onnellisuuteen yhdistyy jotenkin ajatus siitä, että se on tunnetasolla jatkuvaa hyvän mielen kokemista, niin voi olla aika vaikeaa oikeastaan kokea sitä onnellisuutta.
Onnellisuus ja merkityksellinen elämä eivät ole toistensa vastakohtia
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että elämä on helppoa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että käytämme ärsykkeitä ja elämäämme helpottavia asioita. Kuitenkin omassa elämässäni olen huomannut sen, että onnellisuus, henkisyys, hyvinvointi, itsensä kehittäminen tai mikä tahansa termi, voi määrittää meidän tekemistä ja olemista liikaa, näin ollen estäen meitä olemasta omia itseämme ja kokemasta merkityksellistä elämää. Näin ei tietenkään käy aina, mutta mahdollisuus siihen on olemassa.
Eikä onnellisuus ja merkityksellinen elämä ole myöskään toistensa vastakohtia, ne voivat aivan hyvin olla molemmat mukana. Jos kuitenkin koet, että olet havitellut onnellisuutta, sitä täydellistä elämää tai muuta vastaavaa, jääden kuitenkin tyhjäksi sisältä, kysyn sinulta seuraavat 10 kysymystä.
1. Estääkö jonkin asian tavoittelu sinua elämästä täydempää elämää?
2. Estääkö jokin mielikuva itsestäsi sinua kokeilemasta asiaa minkä lopputulosta et tiedä?
7. Määritteletkö oman ihmisyytesi jonkin ulkoisen standardin mukaan – onnellisuus, henkisyys, tasapaino yms?
8. Piilotatko oman keskeneräisyytesi vai oletko jo tutustunut siihen myöntämällä sen olevan sinussa?
9. Koetko täyttymystä elämästäsi? Miksi?
10. Miten eläisit, jos antaisit itsellesi luvan kokea juuri haluamaasi elämää? Uskallatko myöntää sen itsellesi, vai onko sen sanottaminen hankalaa?
Loppuun haluan sanoa, että näihin ei ole mitään oikeaa vastausta. Itsessään merkityksellisestä elämästä tai sen tavoittelustakin voi tulla stressiä ja paineita. Me voimme kokea ihan mitä tahansa, ihan mistä tahansa asiasta. Me voimme myös kokea vapautusta häpeästä, keskeneräisyydestä ja ”huonoudestamme”. Me voimme valita tässä elämässä. Me jokainen saamme tietyt ärsykkeet maailmalta, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta voimme valita sen kuinka reagoimme noihin ärsykkeisiin.
Vapaasti Viktor Franklia lainaten; ärsykkeen ja vastauksen välissä on tyhjä tila. Tuossa tilassa on meidän voimamme valita vastauksemme. Vastauksessamme piilee kasvu ja vapaus.
