5 keinoa laskeutua läsnäoloon

Monille loma-aika on oiva tilaisuus pysähtyä oman läsnäolon äärelle. Tyypillisesti me silti haalimme loman täytteeksi kaikenlaista tekemistä, projektia, tapaamista ja huvitusta. Minä tein tänä kesänä tietoisen päätöksen olla täyttämättä kalenteria neljän lomaviikkoni aikana (tällä hetkellä kalenterissani on vain yksi merkintä loma-ajalle – harvinaista minulle!). Mietiskelin sellaisia tärkeitä asioita, jotka voisivat auttaa laskeutumaan omaan tilaan. Minä lupaan lähteä liikkeelle näistä ”teeseistäni” 🙂 Voisitko sinäkin luvata?

1. Hengitän

Hengitys – maailman yksinkertaisin, itsestäänselvin ja samalla monesti vaikein asia, jonka äärelle pysähtyä. Kuinka viisaasti hengitykseni huolehtii minusta joka hetki! Hengityksen kuuntelun avulla pääsen milloin tahansa nyt-hetkeen. Hengitys myös kertoo minulle siitä, millaisessa hermostollisessa tilassa olen. Voin yksinkertaisesti vain kuunnella hengitykseni virtaa ja rytmiä ja sallia sen olla sellainen kuin se on, hetkestä toiseen. Riittää, että vain olen ja hengitän.

2. Olen läsnä aisteineni

Kun olen ja hengitän, voin samalla avautua elämään kaikilla aisteillani. Missä tahansa olenkin, voin nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Aistikokemuksiini keskittyminen rauhoittaa aivojani turhasta hälystä, vaikka se kestäisi vain pienen hetken. Voin vapautua sisäisistä vaatimuksista pysyä jatkuvassa läsnäolossa – voin seurata oman elämänvirtani aallonharjalla erilaisia hetkiäni päänsisäisistä ruuhkista rauhan ja tyhjyyden hetkiin.

3. Kuuntelen ja kunnioitan kehoni vastauksia

Keho viestii minulle joka hetki sisäisistä tarpeistani. Osaanko kuunnella sitä, kaipaako keho juuri nyt rasittavaa ja kehittävää liikettä ja toimintaa vai palautumista? Kunnioitanko keholta saamiani viestejä (ja samalla itseäni), vai puskenko eteenpäin vain sen takia, että saan toteutettua omat tai toisten tekemät ennakkosuunnitelmat?

4. Kohtaan ihmeitä

Voisinko käyttää pienen hetken päivittäin laskeutumalla viisaiden lasten tasolle? On ihana maadoittua hiekkarannalla, nurmella tai kalliotasanteella, seurailla muurahaisten liikennettä tai etsiä tuntikausia nurmikolta onnenapiloita (kuten muistan tehneeni lapsena serkkutyttöni kanssa). Löydän ihmeitä, kun avaan silmäni ja korvani niille. Sekin on hyvä muistaa, että jokainen meistä on ihme!

5. Olen yhteydessä sydämeeni

Kohtaan sydämeni hyväksynnällä ja myötätunnolla. Otan vastaan kaikki tunteet, joita sydämeni elää läpi. Sydänkin tekee parhaansa minun vuokseni, joten välitän sydämestäni. Kun kohtaan ja hyväksyn sydämeni, kohtaan ja hyväksyn itseni. Tästä tilasta käsin opettelen kohtaamaan muutkin ihmiset. Aina se ei ole helppoa, ja siitä huolimatta olen armollinen itselleni.

Me kaikki haluamme rakastaa ja olla yhteydessä itseen ja muihin. Hengittämällä omaa voimaa voin hengitykselläni tukea muita. Aistimalla enemmän olen läsnä muillekin. Kunnioittamalla kehoani opetan muille omista rajoistani ja heidän omista rajoistaan. Kohtaamalla ihmeitä löydän ihmeellisiä ihmisiä. Olemalla yhteydessä omaan sydämeeni löydän synkronian muiden sydänten kanssa.

Oma läsnäolon tila ei lopulta ole koskaan vain oma tila – olemisellamme ja energiallamme vaikutamme aina ympäristöömme. Omaan tilaan tutustumalla voimme löytää laajemman yhteyden. En lopulta ole koskaan yksin, olen osa kaikkeutta.


Artikkelikuva: Anne Toivonen – Instagram: anne_toivonen.


Lisätietoja psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: