Kun vuonna 2011 sitten aloitin NLP- ja hyvinvointivalmentajana, kiersin alkuun luennoimassa paljon. Halusin jakaa tietoa ja kokemuksiani tavoitteiden asettamisesta, rajoittavista uskomuksista ja tunteista.
Luennot otettiin inspiroituneena vastaan ja minä nautin, kunnes jossain kohtaa huomasin väsyväni jälleen. Ihmettelin kovasti miksi – minähän olin nyt unelmatyössäni.
Kun sitten aloin ohjata myös joogaa, työn luonne muuttui. Lakkasin olemasta viihdyttävä inspiraation lähde ja siirryin olemaan se, joka luo ihmisille tilan kääntyä sisäänpäin. En niinkään antanut enää tietoa vaan mahdollisuuden tuntea ja kokea. Moni sai pitkästä aikaa kohdata itsensä. Aloin ammentaa joogasta elementtejä myös muihin koulutuksiin.
Tässä kohtaa sieluni huokaisi kiitollisena. Aaaaah, tätä minä olen täällä tekemässä.
Tiedolle on paikkansa, mutta sen rinnalle tarvitaan tilaa tunteille. Lähes kaikki jo suurin piirtein tietävät, mistä hyvinvointi syntyy, mutta silti läheskään kaikki eivät voi hyvin. Tiedon vieminen käytäntöön ei ole niin yksinkertaista, kun järjen rinnalla vaikuttavat vahvasti tunteet: tietoiset ja tiedostamattomat.
Itse onnistuin käyttämään tietoa aivan väärin. En suostunut tuntemaan sitä, mikä sisimmässäni eniten painoi: riittämättömyys. Ahmin tietoa siitä, miten voisin menestyä paremmin, mutta tärkeämpää olisi ollut kohdata sisäinen tyhjyyteni ja siihen liittyvä suru.
Suremisen hetki tuli aikanaan. Kun todella uskalsin tuntea, oli helpompi alkaa hyödyntää tietoa oikein. Jos aiemmin olin tiedon tasolla ymmärtänyt, että ihminen kaipaa lepoa, uupuneena todella tunsin sen nahoissani. Neuvoa oli hitusen helpompi noudattaa, kun olin kokenut, mitä sen noudattamatta jättäminen saa aikaan.
Aidon tuntemisen kautta tieto jalostuu viisaudeksi ja ymmärrykseksi. Näin löytyy voima todelliseen muutokseen. Mutta se ei tarkoita, että kaikki tarvitsisi kokea raskaimman kautta. Kun opettelet kuuntelemaan kehoasi ja mieltäsi, hienovaraisetkin viestit riittävät.
Taikaelämää-podcast syventyy aiheeseen myös, kuuntele tästä lisää:
Tarina kertoo, että analyyttisen psykologian perustaja Carl Gustav Jung halusi tutustua sellaisen ihmisen psyykeen, joka on vielä mahdollisimman alkuperäinen ja turmeltumaton. Hän matkusti retkikuntineen Afrikkaan tutustumaan paikalliseen heimoon.
Heimon asuinsijoille pääsi vain jalan ja matkan oli määrä kestää useamman päivän, joten Jung pestasi paikallisia kantamaan retkikunnan tarvikkeet.
Käveltyään puoli tuntia, kantajina toimivat alkuasukkaat pysähtyivät eivätkä suostuneet liikahtamaan. Tulkkien avulla saatiin selitys heidän outoon käyttäytymiseensä: he eivät voineet jatkaa matkaa, sillä heidän piti odottaa sielujaan. Nämä ihmiset elivät niin kiinteässä yhteydessä sieluunsa, että tunnistivat kun se uhkasi jäädä matkasta.
Monilla meistä sieluyhteys pätkii
Nykypäivän kiivastahtinen elämänmeno vaatii veronsa. Tehdään hulluna töitä, suoritetaan päivästä toiseen ja jahdataan unelmaa, jonka toivotaan täyttävän sisällä vellova tyhjyyden tunne.
Olen joskus kursseja pitäessäni piirtänyt kuvan nykypäivän ihmisestä: meillä on valtava pää ja pikkuruinen tikku-ukon vartalo. Teknologian luvattu maa Suomi tuntuu olevan täynnä ihmisiä, jotka asuvat päässään ja viettävät enemmän aikaa älypuhelimen, tabletin, tietokoneen ja pelikonsolin ääressä kuin toistensa kanssa tai itseään kuunnellen. Sielu-poloinen koittaa hienovaraisesti tavoittaa vauhtisokeuteen ja informaatioähkyyn sairastunutta.
Tätä peliä voi jatkua pitkäänkin, kunnes tulee stoppi. Ihminen ei voi elää irrallaan sielustaan loputtomiin ilman seurauksia. Sielun hienovarainen kuiskaus on muuttunut pakottavaksi viestiksi, jonka perässä on huutomerkki. Se voi ilmetä loppuun palamisena, mielenterveysongelmina tai muuna sairastumisena.
Valitettavaa on se, että kaikki meistä eivät silloinkaan pysähdy kuuntelemaan ja tee tarvittavia elämänmuutoksia. Pelko ja itsensä rakastamisen vaikeus saavat jatkamaan sielutonta menoa.
Sielun kuunteleminen vaatii rohkeutta
Sielu ei päästä meitä aina helpolla, vaan usuttaa meidät tekemään asioita, joista saattaa aiheutua tilapäinen kaaos. Ihminen, joka ryhtyy vihdoin kuuntelemaan itseään alkaakin yhtäkkiä keikuttamaan venettä. Siinä saattavat tippua matkasta monet ihmiset ja asiat, jotka ovat kenties tuoneet elämään turvallisuuden tunnetta, mutta eivät enää edistä aidon itsen ja omannäköisen elämän kukkaan puhkeamista.
Ominta itseään etsivä ihminen hakee rajojaan joskus yliampuvallakin tavalla opetellessaan sanomaan kyllä ja ei sen mukaan, mitä oma sydän sanoo sen sijaan, että toimisi kuin marionetti ulkopuolelta tulevien odotusten mukaisesti.
Se on monelle kriisin paikka, mutta tuo kriisi on elettävä läpi jos haluaa elää sovussa itsensä kanssa. Vaihtoehtona on sielun äänen vaientaminen, itsen tukahduttaminen ja säästöliekillä eletty elämä.
Sielu on ajaton, joten se voi odottaa heräämistämme vaikka kuinka pitkään. Maailmanmenoa katsellessani mietin kuitenkin, onko meillä ihmisillä enää aikaa tuhlattavaksi? Miltä elämä tällä pallolla näyttäisi ja tuntuisi, jos jokainen meistä eläisi yhteydessä ydinolemukseensa, itseään ja muita arvostaen?
Uusi vuosi on jo hyvässä vauhdissa ja valoa kohden mennään! Uudelta vuodelta kaikki harrastukset jatkuu ja uusia viritellään innoissaan. Minulle yksi tärkeimmistä harrastuksista on ompelupiiri, joka on perustettu helmikuussa v.1995. Perustamassa meitä oli alkujaan seitsemän enemmän ja vähemmän innokasta käsityöntekijää. Jo vuosia on vahvuutemme ollut viisi, yhden jäätyä pois ja yhden jäsenen olemme joutuneet hyvästellä lopullisesti.
Ompelupiirin päiväkirjan aloitussivulla on lähes juhlallinen teksti “Emme koreile vaatteilla, ruoalla, emmekä kauniilla kodilla. Meidän ylpeytemme on ihanat käsityöt”. Kokoonnumme noin joka toinen viikko, vuorotellen toistemme kotona ja alusta alkaen on ollut sääntönä, että kahvipöydässä saa olla vain yksi makea ja yksi suolainen tarjottava. Naisilla kun tahtoo helposti mennä kilpailun puolella leivonnaisten kanssa. Jokaisella kerralla laitamme 5 euroa säästöpossuun, jonne kertyneet rahat oli alun perin tarkoitus käyttää ulkomaanmatkaan. Matkahaaveet jäivät jossain vaiheessa ja rahat käytetään kesällä ja jouluna ruokailuun jossain kivassa paikassa. Eli melkein voi jo sanoa, että syömme enemmän, kuin tienaamme.
Paljon on yli 20 vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosiin on mahtunut niin iloa, kuin suruakin. Vuosien aikana on syntynyt lapsia, lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsiakin. Lapset ovat lentäneet pesästä ja osa on puolisonkin joutunut hyvästelemään. Eli monenlaisia elämänvaiheita on yhdessä koettu ja toistemme tukena oltu. Vaikka aloitussanoissa ylpeiltiin kauniilla käsitöillä, ne eivät ole lainkaan pääosassa. Jokainen tekee mikä hyvältä tuntuu ja jos tuntuu että ei huvita tehdä mitään, sekin on sallittua.
Kokoontumisia on ollut monenlaisia ja monet on naurut naurettu. Yksi käsityöilta saa aina hymyn huulilleni, kun sitä muistelen. Nuorempi tyttäremme oli silloin pieni ja sai kerran luvan lähteä mukaani ompeluiltaan. Hän innolla pakkasi laukkuunsa käsityön ja muuta tarpeellista. Illan aikana hän sitten otti laukustaan esille virsikirjan ja eihän siinä auttanut kuin porukalla laulaa virsi Jumalan kämmenellä. Mistä lie oli saanut ajatuksen, että ompeluilloissa veisataan myös virsiä.
Tämä yhteisö on vuosien varrella tullut tärkeäksi ja terapeuttiseksi. Olemme kaikki hieman eri elämäntilanteissa ja ikäeroa on nuorimman ja vanhimman välillä yli 30 vuotta. Juuri siinä on se rikkaus, katsomme asioita eri näkökulmasta ja voimme olla puolin ja toisin toistemme tukena. Parasta terapiaa ja jotain käsitöitä kuitenkin aina valmistuukin omaksi ja muiden iloksi!
Viime kesänä sain ihmeellisen kohteliaisuuden. Vieras nainen tuli sanomaan minulle näin: “Vau, olet inspiroinut minua paljon. Kiitos siitä työstä, jonka olet tehnyt itsesi kanssa.”
Se oli vaikuttava hetki. Hän ymmärsi, hän ajatteli samalla tavalla kuin minä. Että hyvinvointini ei ole keneltäkään pois, vaan se on jotain, mistä hän voi ammentaa itselleen paljon, etäältäkin.
Kaikki eivät ole suhtautuneet samalla tavoin. Lähipiiristäni minun on annettu ymmärtää, että sisäisen työn tekeminen on itsekeskeistä. Hei maailmassa olisi muutakin.
Heitän vastapallon. Mitä parempaa ihminen voisi maailmalle antaa kuin onnellisuutta, iloa, tasapainoa ja elinvoimaa?
Sisäisen työn tekeminen ei ole itse tarkoitus, johon on määrä jämähtää lopuksi ikää. Oman sisäisen maailmansa tarkastelu ja uudelleen järjestäminen on väline siihen, että voit löytää oman polkusi ja suuremman tarkoituksesi, joka on viihtyä itsessäsi, elää intohimoista elämää ja intohimojesi kautta levittää hyvää ympärillesi. Jos yrittää loputtomiin auttaa muita huolehtimatta itsestään, maailma ei parane piiruakaan. Odotusten ja velvollisuuksien painolasti vain lisää raskasta energiaa.
Auta ensin itseäsi, sitten auta muita vapaasti ja rakkaudesta – koska haluat tehdä niin. Itsekeskeistä tai ei, ainutlaatuinen valosi on kauneinta ja arvokkainta, mitä voit maailmalle tarjota.
Lisää aiheesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele ja voimaannu:
Olen koonnut sinulle Inhimillisen henkisyyden perusperiaatteista 30 ohjetta henkiin heräämiseen. Tässä kirjoituksessa esittelen ohjeet 17, 19, 21 ja 23.
Toivon, että nautit ajastasi ohjeiden kanssa ja pureskelet niitä kunnolla.
Toiset
17. Selvitä kuka sinä olet ilman toista. Se mistä et ole vapaa rakentuu pääasiassa vuorovaikutuksellisille malleille. Opi tunnistamaan miten käytöksesi muuttuu kaavamaisesti suhteessa toisiin sen sijaan, että olisit itsesi sekä antaisit toimintasi kummuta sisältä ulos, ulkoisesta riippumatta ja silti sille avoimena.
On paljon helpompi lähteä kirjoittamaan facebookkiin jotain, josta saan tietynlaisen palautteen, kuin alkaa kirjoittaa itselleen tekstiä, jossa tutkin omia tuntojani. Miksi? Koska ensimmäisessä saan elää suhteessa toisiin. Saan toimia jonkin minulle tutun roolin kautta ja ihmiset vastaavat siihen tutulla tavalla. Helppoa, asetelma toimii ja tuottaa tuttuja, valitsemiani tuloksia.
Kun taas astun kirjoittamaan itselleni, olematta suhteessa toiseen, olen aina hatarammalla pohjalla. En tiedä minne se johtaa. Usein me ei edes tunneta tätä minuutta, joka perustuu itseni reaaliaikaiseen kokemiseen vailla peiliä tai valmista vuorovaikutusmallia.
Kuka minä olen, kun kukaan muu ei todenna minua? Kuka minä olen vailla niitä rooleja, joita olen suhteessa toisiin?
Yksinolo on yks helpoimpia tapoja hahmottaa tätä. Ihminen, joka on eriytynyt omaksi itsekseen eikä elä elämäänsä enää suhteiden, tai kuten psykologia sanoo; objektisuhteiden kautta, ei koe yksinäisyyttä. Hän kokee yksin oloa. Se on olemista elämän ja itsensä kanssa. Jos asiaa vie hieman pidemmälle, ihminen, joka ei enää elä elämäänsä suhteessa johonkin on aina yksin.
Yksin-sanassa on negatiivinen viba. Tietysti, koska tavanomainen ihminen samaistaa sen yksinäisyyteen, eli toisen puuttumiseen. Ei ole enää sitä, johon on ollut suhteessa ja jonka kautta hahmottaa itseään. Yksinolo on kuitenkin eri asia. Se on olemista ilman, että olet suhteessa johonkin.
Tämä on monille niin vieras kokemus, että asian suuruuden ymmärtäminen on vuosien työ. Ihminen voi elää olemalla, vailla olemista suhteessa toiseen. Se välttämättä ole aina kaikille niille mieliksi, jotka määrittävät ja elävät omia varhaisia vuorovaikutusmallejaan sinun kauttasi.
19. Sinun on tultava näkyväksi sillä se on ainoa asia, joka vastaa pohjimmaiseen kaipuuseesi. Muista, että toiset eivät voi koskaan nähdä ja todentaa totuuttasi siten kuin sinun on tarkoitus. Tee siis itsesi näkyväksi itsellesi.
Jokainen lapsi kaipaa tulla nähdyksi. Kyse ei kuitenkaan ole vain lapsen psyykestä, vaan sielun halusta tulla todennetuksi. Kun olemme lapsia, me emme ole vielä kykeneviä todentamaan itseämme, koska psyyke ei ole kehittynyt tarpeeksi itsereflektiota varten. Kun me emme tule nähdyiksi, meistä nähdään vain pinta, tai meidät nähdään ei todellisuutta vastaavin silmälasein, menetämme käsityksen siitä keitä olemme.
Tervehtyminen tapahtuu ihmissuhteissa ja toisten avulla. Mutta se ei ole lopullinen maali. Tarkoituksemme on itse todentaa itsellemme kaikki se, mitä olemme. Lopulta se sisältää monia sellaisia asioita, joita emme uskoneet todeksi. Me olemme ihmeellisiä ja niin täysin tuiki tavallisia.
On hyvä aloittaa siitä, mikä on lähimpänä. Omista tunteistaan, tarpeistaan, kehollisista kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Kun tietoisuus avartuu kattamaan enemmän tästä sisällöstä, alamme avautua myös kokemuksille, joita voi kutsua laajentuneeksi tietoisuudeksi. Kaikki tämä on vain sinua. Eikä kukaan muu tule sinun puolestasi näkemään sinua.
21. Maailma on peili ja pelilauta, ei itse tarkoitus. Älä katoa sen mukaan, vaan katso sitä ja sen antamaa palautetta jonain, jonka avulla voit löytää enemmän itsestäsi. Muista, että sen antama palaute ei ole totuus. Totuus löytyy katsomalla omaa kokemustasi siitä.
Nykyihminen kokee maailman valtavan tärkeänä. Saavutukset, ihmissuhteet, opitut asiat, tieto, toisten näkemys sinusta ja niin edelleen, kaikki merkityksellisiä, mutta jos laitamme liian paljon painoarvoa niille, menetämme kontaktin sisäiseen.
Maailmassa voi ja on tarkoitus leikkiä. Siitä Inhimillisessä henkisyydessä on kysymys. Oman todellisen luontonsa tunnistamisesta ja sen asteittaisesta integroimisesta osaksi jokapäiväistä arkea. Kun ymmärrämme, että olemme se tietoisuus ja armo, joka meitä enenevissä määrin koskettaa, voimme antautua elämään. Näin tietoisuus pääsee osaksi elämäämme. On täysin kuvaavaa sanoa, että silloin tietoisuus viimein pääsee leikkimään elämän pelilaudalle muistaen samalla itsensä.
Elämämme ilmiöt kertovat meille paljon itsestämme. Ihmissuhteemme, tunteemme ja kokemuksemme. Jos opit katsomaan sitä kaikkea avoimin silmin, alat oppia sinusta ja roolistasi täällä paljon. Samaan aikaan on tärkeä ymmärtää, että pelaajia on muitakin. Kaikki ei ole sinusta riippuvaista ja palaute, jota saat kertoo aina enemmän sen antajasta kuin sinusta.
Maailma on peili, joka peilaa sinulle omaa kokemustasi. Kysymys kuuluukin, ymmärrätkö katsoa omaa kokemustasi, vai katsotko peiliä?
23. Älä kanna vastuuta toisista itsesi kustannuksella vaan anna toisten kantaa omat kantamuksensa. Anna ihmisten kasvaa oman tiensä tuloksena ja opi tuntemaan myötätuntoa. Älä poista toiselta oikeutta kasvaa, jotta sinun sydämelläsi olisi helpompaa. Siten annat sydämesi kasvaa.
Luulin joskus, että myötätunto on sitä, että mä jeesaan toista. Enkä sano, etteikö myötätunnosta käsin joskus ole oikein toimia. Mut usein se myötätunto, jota näen on sellasta sympatiseerausta, jossa myötätunnon kokija menee mukaan siihen toisen fiilikseen ja reagoi siihen sitten samalla tavalla kuin reagoisi omaan fiilikseensä. Osa koettaa lohduttaa, jotkut antaa vinkkejä ja joku sulkeutuu. Kaikissa näissä on pohjimmiltaan se sama fiilis, että sitä kokemusta koetetaan poistaa.
Miten kokemus tulee kuulluksi ja nähdyksi, jos se pitää poistaa tai korjata? Mulle henkilökohtaisesti toisen mitään tekemätön läsnäolo on tuntunut myötätuntoa kaivatessa kaikkein merkityksellisimmältä. Toisinaan sen aistii, että toinen tuntee sydämessään sen minkä minäkin tunnen, vaikka hän ei tee sille mitään. Siitä tulee nähty olo ja sellanen fiilis, että on ihan ok, että tuntuu joltain.
Tän mä soisin meidän kaikkien osaavan antaa toisille. Luvan kokea elämä sellasena kuin se on. Toisinaan tukien sillä, että avataan oma sydämemme sille. Sillä tavalla ihmisten sydämet kasvaa ja vahvistuu. Sillä tavoin ihmiset myös toisinaan näkee, millä tavoin ne ite satuttaa itseään ja laittaa itsensä tilanteisiin, jotka ei ole hyviä. Mut jos me autetaan toista välttelemään, voidaan usein olla aika varmoja siitä, että se sama on pian edessä uudelleen.
Palasin juuri Meksikosta, missä erilaiset kivikorut ovat suosittuja. Museoissa on esillä toinen toistaan upeampia Maya-kulttuurin jade-koruja ja kiven kaivertamisen perinne on edelleen elävä. Kun matkustimme Mexico Citystä muinaisen Teotihuacanin temppelille ja nousin kuu-temppelin päälle, meditoin (tai yritin rauhoittua, mutta ei siitä mitään tullut, koska paikka oli niin järisyttävä kokemus) ja latasin kristallikoruani pyhässä ja vanhassa voimapaikassa.
Kivet ja fossiilit tuovat mieleeni elämän muuntuvan jatkumosta ja planeettamme synnyn, ytimen mistä tulemme! Kauniit kivet myös muistuttavat siitä, että kovan paineen ja puristuksen myötä voi syntyä jotain värikästä, ihmeellistä, pientä avaruutta muistuttavaa. Jokaisella kivellä, kuten kaikella muullakin tässä maailmassa on oma värähtelynsä, eikä kivien energia ole ‘kuollutta’.
Kiviä onkin käytetty tuhansien vuosien ajan eri kulttuureissa ympäri maailmaa poistamaan fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä tukoksia. Niiden uskotaan auttavan energiaa virtaamaan vapaasti kehossa, ja näin ollen vaikuttavan terveyteen kokonaisvaltaisesti. Kivien hoitavia vaikutuksia ei ole tieteellisesti todistettu, kuten ei ole monien muidenkaan täydentävien hoitomuotojen, mutta moni uskoo ja tuntee kivien hoitavan voiman.
Juuri oikean kiven valinta on intuitiivista. Voit hengittää aluksi syvään ja sitten lähteä valitsemaan itsellesi Sitä Oikeaa. Luota ensimmäiseen tunteeseen, se näyttää usein parhaan suunnan. Kun katselet vaikkapa kivikaupassa kiviä, tunnustele mikä kivi lähtee ikäänkuin kutsumaan sinua luokseen.
“Kivi on ihmisjoukossa kuin jokin henkilö, kuka vaikuttaa mielenkiintoiselta vaikket osaa sanoa välttämättä miksi. Silloin tiedät, että kannattaa unohtaa ne “pitkä, komea, sinisilmäinen” -tyyliset vaatimukset. Kivi, jonka kutsun kuulee, ei välttämättä ole lempi-muotoinen tai -värinen, se saattaa olla pikkiriikkinen tai valtava, koollakaan kun ei ole kiviasioissakaan väliä.” -Esmeralda Soul
Kivien hoitavat vaikutukset tuntuvat monella eri tavalla. Kivien värähtely on korkeataajuista. Se voi tuntua fyysisesti vaikkapa sydämentykytyksinä tai ihon kihelmöintinä. Ne vahvistavat intuitiivista tiedon saantia. Kivikorutaiteilija Maija Vuoristo muistuttaakin, että kiville täytyy antaa aikaa toimia. Kun kivikorua käyttää päivittäin tai kivi on aina mukana meditaatiohetkessä, sen vaikutuksen huomaa omassa olotilassa ja elämässä.
Kivet ovat aktiivisia, vaikka ovatkin “vain kiviä”!Kivet pystyvät vastaanottamaan, muuntamaan ja välittämään energiaa. Ne muun muassa tasapainottavat kehon energiapyörteitä, eli chakroja, suojelevat negatiiviselta energialta ja auttavat muuttamaan haitallisia ajatusmalleja. Kivet myös vastaanottavat. Täydenkuun aikana kannattaakin laittaa kivet yöksi latautumaan kuun valoon. Kivien ajatellaan myös pitävän ihokosketuksesta.
Kaipaatko apua meditaatioon? Mikä tahansa itsestä hyvältä tuntuva kivi sopii avuksi meditaatioon. Toimivaksi havaittuja on mm. vuorikristalli, joka on voimakkain hoitaja, sekä rauhoittava ja intuitiota vahvistava ametisti, mutta rannalta löytämäsi ihanan sileäpintainen kivi voi myös helpottaa keskittymistä.
Harjoitus uuden kiven kanssa – Kiviystävään tutustuminen
Kun saat uuden kiven, on sen energia hyvä ensin puhdistaa, jotta pääsette ikäänkuin aloittamaan puhtaalta pöydältä. Kuten entisten ihmissuhteiden pölyt on hyvä karistella alkuun pois. Kivesi on matkannut pitkän matkan ennen kuin se päätyy käteesi.
Voit istahtaa kivi kämmeniesi välissä mukavaan asentoon ja lähteä tutkimusmatkalle. Anna kivesi energian tuntua kämmenilläsi, jolloin saatat huomata lämpöä, viileyttä, kihelmöintiä, tai et yhtikäs mitään. Se ei haittaa, älä lannistu. Voit visualisoida kuinka kivesi ihana ja eheyttävä energia lähtee vapaasti virtaamaan kehoosi. Huomioi minne kiven energia kehossasi hakeutuu, ehkä jopa asettuu. Huomaa mitä ajatuksia, tunteita ja tilanteita mieleesi nousee. Voit pyytää että kivesi kertoo, jos sillä olisi jotain ihan erityistä sanottavaa sinulle. Pysy avoimena millä tasolla vastauksesi saat, esimerkiksi viestinä mielessä, väreinä, sanattomana tietona…
Voit istuntonne lopuksi vielä kiittää kiveäsi kallisarvoisista vinkeistä siitä mihin asioihin sinun olisi hyvä kiinnittää erityistä huomiota elämässäsi. Toista harjoitusta eri tilanteissa ja huomioi eroavaisuudet tuntemuksissasi. Sinä itse tiedät aina parhaiten miten kunkin kiven energia toimii juuri sinulle juuri nyt.
Muita tietoisia harjoituksia kivien kanssa
Voimakoru. Kivet toimivat parhaiten ollessaan kosketuksessa ihoon. Siksi kivikorut ovat käteviä. Makramee-tekniikalla korut saadaan punottua. (Maija puhdistaa kivet Palo santo -puun savulla ja reiki-energialla ennen korujen lähettämistä kantajilleen!)
Suojele ja puhdista kodin energiaa laittamalla kiviä esille.
Kivien avulla voi myös pitää hoivaavia hetkiä asettamalla kiviä kehon päälle, esimerkiksi vatsalle, rintakehälle ja otsalle. Lepääminen ja tietoinen kivien aistiminen voi tasapainottaa olotilaa.
Voit pitää aina ainakin yhtä kiveä mukana. Jos on tiukka paikka tai tarvitset muuten voimalatausta, ota kivi käteen.
Kauniilla kivillä on kiva myös leikkiä ja tehdä esimerkiksi kristallimandaloita. Mandalaksi aseteltuina kivistä muodostuu eräänlainen voimapiiri, jossa kivien energiat vahvistavat toisiaan.
Muutamien kivilaatujen vaikutuksia
Vuorikristalli on voimakas auran puhdistaja ja mestariparantaja. Kivistä monipuolisin, sillä se tasapainottaa kaikkia chakroja. Todellinen voimakivi, joka ohjaa kantajaansa henkisellä polulla.
Ametisti on sisäisen rauhan kivi, jolla on korkea henkinen värähtely. Loistava meditointikivi, joka hiljentää mielen ja vahvistaa intuitiota. Auttaa myös uniongelmissa ja päästämään irti riippuvuuksista.
Kuukivi on voimakasta feminiiniä energiaa säteilevä kivi, johon liitetään rakkaus, itsetutkiskelu ja selvänäköisten kykyjen kehittyminen. Rohkaisee kulkemaan uusia polkuja ja suojelee matkalla.
Labradoriitti on mystinen ja suojeleva kivi, joka antaa sisäistä voimaa ja itsekunnioitusta, auttaa päästämään irti peloista ja luottamaan universumiin. Voimistaa henkisiä kykyjä tuoden taikuutta elämään.
Olen ollut hieman ihmeissäni viimeisten kuukausien aikana, totutellut uuteen minääni, siihen jossa kauan kadoksissa olleet palapelin palaset ovat loksahtaneet kohdalleen. Kirjoittaminen ei ole oikein luistanut, mutta luovuus muilla saroilla on ollut sitäkin vuolaampaa.
Olen ajan kanssa oppinut luottamaan omaan tekemiseeni, omaan intohimooni eläinkommunikoijana. Vaikka kaikki muu elämässä olisi ollut häilyvää ja välillä harmauden verhon peitossa, olen saanut eläinkommunikoinnista tarkoituksen ja suunnan. Olen aina sydämessäni tiennyt, että kun jaksan vakaasti ja uskollisesti tehdä sitä minkä hyvin osaan, se joskus myös palkitaan.
Olen viettänyt paljon aikaa Costa Ricassa ja siellä päässyt opettamaan Ingelan kanssa henkisten alojen huippujen kanssa, tämä jos mikä on tuntunut siltä, että uurastaminen todella on palkittu. Olen kertonut videoillani ja muissa yhteyksissä enemmän tästä kaikesta, missä ja miten tämä kaikki on tapahtunut. Tärkein asia tässä blogissa ei ole tämä vaan se, mitä heinäkuun 2017 jälkeen on tapahtunut, kun ensimmäisen kerran opetimme Costa Ricassa.
Aika nopeasti heinäkuun jälkeen alkoi tapahtua. Tunsin selvästi, kuinka moni asia muuttui, mutta halusin antaa itselleni aikaa sisäistää kaiken muutoksen. Ymmärtänette, että voi olla vaikeaa pukea asioita ja tunteita sanoiksi, kun huomaat rakastavasi lyijykynää yhtä paljon kuin lähintä rakasta ihmistäsi. Se mitä uskon tapahtuneen tuolla Costa Ricassa, menemättä tässä sen enempää yksityiskohtiin, sain sieluni takaisin.
Suurin osa meistä täällä maan päällä tallaavista ihmisistä etsii omaan sieluunsa yhteyttä. Sielu kulkee rinnallamme, mutta välillä etäämmällä. Sielu erkanee ihmisestään yleensä lapsena koetun trauman johdosta. Tästä johtuu kaikki ihmisen elämässä kokema suru, ahdistus, addiktio, työnarkomania, koulukiusaaminen, huolestuminen, rakkauden etsiminen, muutama mainitakseni. Jokaisella meistä on mahdollisuus löytää sieluyhteys uudelleen, tapoja on useita, mutta joskus koko elämäkään ei riitä.
Itse olen ollut henkisen tien kulkija pitkään, jo parikymmentä vuotta, ehkä enemmänkin. Itse olen etsinyt henkistä suuntaa kursseista, kirjoista ja vaikkapa elokuvista. Olen samalla vienyt eläinten sanomaa eteenpäin omalla lempeän päättäväisellä tavallani ja saanutkin heidän viestiään perille melko laajalle.
Kaikesta kokemastani ja oppimastani huolimatta olen kantanut syvää ahdistusta mukanani, joka on ollut todellinen fyysinen kipu rinnassani.
Olen välillä ollut ärtynyt ja erilaisista asioista ympärilläni huolissani. Välillä olo on ollut helpottuneempi ja kevyempi, kunnes tuo sama tunne on palannut takaisin. Tähän kaikkeen liittyy myös oma elämäni mittainen kamppailu ylipainoni kanssa. Tuolla heinäkuisella matkalla näin ja koin konkreettisesti, että kaikki tämä johtui siitä, että sieluni oli ollut minusta erillään. Minulle tapahtui jotain ollessani n. 5-vuotias, muistin ja näin, mikä tuo tapahtuma oli ja sain päästää siitä irti ja antaa anteeksi.
Kun palasimme ”normaaliin” elämään, ei mikään enää ollutkaan ihan tavallista ja tuttua. Jatkuva ahdistus oli poissa, huolet ja murheet olivat muuttaneet muotoaan, haalistuneet. Asiat joista olin huolehtinut, ovat edelleen olemassa, mutta tunne, tuo kalvava, jäytävä huolestuminen, on poissa. En mieti pelkojani ja vaikkapa sitä, että miten mistäkin taas selvitään. Kaikkeen uuteen, iloisempaan ja vapautuneempaan minään on ollut mielenkiintoista totutella. Välillä vanhastaan tuttu ajatus; olenko tämän kaiken onnen arvoinen, on vilahtanut mielessä ja sitten rauhan tunne on taas kevyesti laskeutunut sydämeen.
Valtava määrä energiaa on vapautunut. Eläinten viestit ovat syventyneet ja voimistuneet, aistit ovat herkistyneet ja selkiytyneet. Olen keskittynyt todella oleelliseen, siihen mitä eläimet haluavat ihmisilleen kertoa.
On mennyt monta kuukautta omaan uudenlaiseen ja siihen todelliseen itseeni tutustuessa. Joka aamu herätessä edelleen tunnustelen rinta-alaani, ei, ahdistusta ei tunnu. Nyt voin sanoa, yli puoli vuotta myöhemmin, tuo tunne ei koskaan palannut. Aikaisemmin sitä odotti pelkojen ja huolien ottavan vallan hetkellä millä hyvänsä uudelleen ja energiaa meni näihin varautumiseen. Voisin sanoa, että ihme on tapahtunut, tämä on ollut niin valtava ihme, että en ole osannut, enkä edelleenkään osaa sitä kovin hyvin sanoilla kuvata. Moni ajattelee, että puhun vain lämpimikseni, ettei tällainen muutos ole mahdollista, mutta voin sanoa, etten koskaan elämässäni ole ollut näin tosissani.
valokuva, Ingela Nicklas
Olin odottanut, että alan kirjoittaa enemmän, mutta siinäkin kävi toisin, aloin piirtää. Julkaisen näitä piirroksia, kun aika on oikea, sen voin sanoa, että en osannut kuvitella, että minussa asuu tämänkaltainen taiteilija. Pieni ihminen sisälläni hihkuu ja on innoissaan. Tunnen todella, että olen saanut elämäni takaisin. Ihmiset, jotka minut tuntevat läheisesti, ovat huomanneet muutoksen, en hermoile, enkä toisaalta ole jatkuvasti äänessäkään. Tosin siinä mitä puhun, olen tullut paljon suoremmaksi ja osaan myös pitää omista rajoistani huolta.
Toivon jokaiselle tänä upeana Uutena Vuonna aitoutta, rakkautta ja rohkeutta tehdä niitä asioita, joita sydämesi todella halajaa.
Kirjoitan tätä sinulle matkalta, muutaman päivän kuluttua olemme jälleen Costa Ricassa, missä meitä odottaa upea luonto eläimineen, rantoineen ja uusine seikkailuineen. Maaliskuussa jälleen opetamme Rythmiassa ja juuri nyt tässä hetkessä, tämä on yksi asia monien joukossa, joka tekee minut todella onnelliseksi.
Nähdyksi tuleminen on jokaisen ihmisen perustarve. Jos en tule nähdyksi, en ole olemassa.
Työpaikallakin on tärkeää, että ihmiset kokevat tulevansa nähdyiksi ei pelkästään työntekijöinä, vaan yksilöllisinä ihmisinä.
Se, että tiedän, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, vapauttaa energiaa ja luo luottamusta ja psykologista turvallisuutta. Nämä edistävät uusiutumis- ja muutoskyvykkyyttä, innovatiivisuutta sekä halua ponnistella yhteisten tavoitteiden eteen.
Ihminen on olemassa sekä itselleen että muille. Ihmisyys rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Se, että en tule nähdyksi toisten taholta, on pahimman laatuista mitätöintiä ja henkistä väkivaltaa. Työpaikalla se voi näkyä siten, että minuun suhtaudutaan kuin olisin ilmaa, mielipiteisiini ei reagoida, näkökulmiani ei oteta huomioon tai minua ei oteta mukaan. Tai niin, että osaamistani ei nähdä tai arvosteta, panostani ei huomioida tai minua häpäistään ja painetaan alas.
Se, ettei ihmistä nähdä, aiheuttaa turhautumista, vihaa ja aggressioita, pelkoa, lamaantumista. Nämä puolestaan näkyvät työssä usein tuottavuuden laskuna.
Näkemättä jättäminen on koko yhteisöä tuhoavaa.
Jos kukaan muu ei näe ja hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän oikeasti on, voi hänen olla vaikea nähdä ja hyväksyä itseäänkään. Hän alkaa helposti hävetä omaa sisintä olemustaan, omia tarpeitaan, tunteitaan ja ajatuksiaan. Omana itsenään olemisen sijaan hän yrittää elää tavalla, jollaisena toivoisi tulevansa nähdyksi. Tai jollaisena kuvittelee toisten haluavan hänen olevan. Tällainen toisenlaisena eläminen on uuvuttavaa, jopa masentavaa.
Nähdyksi tuleminen ei välttämättä ole helppoa, vaikka muut siihen kannustaisivatkin. Häpeä omasta itsestä estää tuomasta esiin omaa aitoutta ja potentiaalia. On valtava ponnistus kohdata tuo häpeä. Itsensä esilletuominen voi olla myös pelottavaa.
Tunnetaitoja kehittämällä voidaan parantaa työyhteisöjen hyvinvointia ja psykologisen turvallisuuden tunnetta. Ihminen voi itse työstää omaa näkyväksi tulemistaan.
Voimme myös vahvistaa toinen toistemme näkyväksi tulemisen kokemusta.
Toisten ystävällisyys, myötätunto ja hyväksyvä kannustaminen auttavat kokemaan itsensä nähdyksi. Henkinen läsnäolo, aito kuunteleminen ja kiinnostus toista ihmistä kohtaan sekä toisen tarpeisiin vastaaminen viestivät siitä, että hän on minulle ihmisenä tärkeä ja että kunnioitan häntä arvokkaana ihmisenä.
Tässä kirjoituksessa, ja kirjoituksen lopussa olevalla podcastilla avaan niitä persoonallisuuden piirteitä, jotka altistavat riippuvuuksille.
Hieman yleistäen, jaan addiktiot kahteen kategoriaan.
Toisessa kategoriassa addiktiossa keskeistä on kontrollointi. Minun kohdallani anoreksia ja sen jälkeen terveellinen addiktio oli juuri tätä.
Toisessa kategoriassa taas tyypillistä on ns. impulssikontrollin puute ja hallitsemattomuus. Tästä esimerkkejä ovat mm. bulimia, rahan tuhlaus, ja kaikki sellainen addiktiivinen toiminta, joka on äkillistä ja impulsiivista. Tässä addiktiomuodossa vaihtelevat usein kaudet, jossa vertauskuvallisesti mässäillään ja sen perään taas paastotaan. Missä muodossa hyvänsä.
Kumpikin addiktion muoto on valtavan kipeä ihmiselle itselleen ja usein läheisille.
Kirjoitan alle muutaman esimerkin niistä persoonallisuuden piirteistä, joita näillä erilaisilla addiktiotyypeillä on. Nämä piirteet eivät missään tapauksessa ole vikoja. Ne ovat osa ainutlaatuista kokonaisuutta, ihmisyyttä, mutta niihin kuuluu kolikon kaksi puolta. Kukaan ei kuitenkaan ole persoonansa uhri. Persoonallisuuden piirteitä voi niiden hyväksynnän kautta harjoitella tasaamaan ja oppia hyödyntämään piirteidensä vahvuuksia.
Esimerkiksi minun taipumukseni on olla herkkä emotionaaliselle kivulle. Se oli yksi tekijä, joka on ajanut minut kontrolloimaan. En osannut käsitellä tätä piirrettäni, joten yritin tiedostamattani tukahduttaa herkkyyteni kontrollikuoren alle. Ruuan kontrolloiminen loi illuusion hallinnasta.
Toipumisen tielläni jouduin harjoittelemaan sen hyväksymistä, että en voi kontrolloida tunteitani, mutta voin opetella kohtaamaan niitä, armollisesti ja myötätuntoisesti. Tämän taipumuksen lahja on se, että en säikähdä muiden ihmisten kipua ja aistin herkästi myös muista, mikä koskee.
En tule koskaan pääsemään eroon tästä taipumuksesta, mutta olen oppinut elämään niin, että huolehdin siitä osana itseäni. Minulle se tarkoittaa sitä, että pidän huolen ja käyn säännöllisesti itse ohjauksessa ja terapiassa. Ajan myötä olen huomannut, että kykenen itse löytämään itsestäni armollisuutta ja tukea silloin, kun minuun koskee. Se tekee kivusta paljon helpommin kohdattavaa. Vähemmän dramaattista.
Yleisiä persoonnallisuuden piirteitä addiktioiden takana on:
Perfektionismi (Mustavalkoisuus, kaikki tai ei mitään)
Taipumus intensiivisyyteen siinä mihin ryhtyy (Keskinkertainen ei kuulu sanavarastoon, vaan kun tehdään niin tehdään tosissaan)
Persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat tyypillisiä kontrollointiaddiktiolle:
Kurinalaisuus
Ei ota mielellään riskejä, rutiininomaisuus
Yksityiskohtaisuus, tarkkuus, säännöt
Ei palkitse itseään, vaikeus ottaa vastaan kehuja
Kyky viivästää nautintoa/helpotusta (Syömishäiriössä näkyy esim. “kykynä” siirtää nälkää, kun tämän piirteen kääntää toipumisensa hyväksi, se voi tarkoittaa esim. kykyä istua epämukavien tunteiden kanssa. )
Persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat tyypillisiä impulssikontrollin puute -addiktiolle:
Impulsiivisuus/Spontaanius
Kaipaa vaihtelua ja voimallisia kokemuksia
Rutiinit ja toistot tylsistyttävät
Riskin ottokyky
Yleisesti ottaen rajoittamiseen taipuvaisempien tyyppien on hyvä harjoitella rutiinien ohelle joustavuutta ja harjoitella elämässä kontrolloimattomuuden hyväksymistä.
Ääripäästä toiseen -tyypille tekee hyvää luoda jotakin itselleen aidosti hyvää tekeviä rutiineja ja tasaisuuden hyväksymistä ja harjoittelua. Kumpikin tyyppi tarvitsee myötätuntoharjoitusta ja inhimillisyyden hyväksymistä perfektionismin sijaan.
Addiktioihin liittyy lähes aina häpeää ja syyllisyyttä ja haluan vielä lopuksi sanoa, että et ole yksin. Älä anna häpeän tai syyllisyyden tulla esteeksi eheytymiselle. Me olemme kaikki inhimillisiä olentoja, jotka olemme toimineet kivuistamme käsin tavoilla, joita meidän on vaikea antaa itsellemme anteeksi.
Meillä on kuitenkin, koska tahansa, mahdollisuus alkaa omistamaan omaa elämäämme, valintojamme ja myös historiaamme. Tiedän, että se ei ole helppoa, eikä se tapahdu viikossa, mutta se toden teolla on mahdollista.
Alla olevalta podcastilta voit kuunnella aiheesta lisää. Pienenä varoituksena, äänityskaverinani oli ihana koiraystävä, jonka luun syöminen kuuluu muutamaan otteseen taustalla.
Olen aina ollut kiltti poika. Tehnyt sen mitä on pitänyt (noh, ainakin sinnepäin), käyttäytynyt sopivasti (ainakin melkein) ja pyrkinyt käyttäytymään nätisti. Muistelen, että tädit pitivät minusta pienenä poikana, ”voi, kun se on niin söpö ja kiltti”. Se ehkä kuulostaa monesta hyvältä, mutta siinä on haasteensa. Varsinkin jos kiltti poika -mentaliteetti jää päälle aikuisenakin. Se tarkoittaa helposti sitä, että ihmissuhteissa pyritään olemaan järkyttämättä muita. Eikä siinä lähtökohtaisesti mitään vikaa ole, siinäkään.
Haaste on siinä, että silloin ei ilmennä omaa itseään, ei kerro rehellisesti mitä mieltä on tai ei tee niitä asioita, mitkä toisivat arvoa omaan maailmaan. Kilttien ihmisten haaste on myös monesti, että heidän ylitseen kävellään, koska he eivät osaa tehdä rajoja tai kertoa mielipiteitään rehellisesti. Niinpä monet ihmiset, usein alitajuisesti, voivat jyrätä sinut alleen.
Maailma on siinä mielessä ihmeellinen, että se näyttäisi antavan meille oppiläksyjä niin kauan kunnes opimme ne. Ellemme opi tai halua oppia, elämä tuo eteemme tilanteita, jotka saavat meidät sanomaan ”taas, miksi minä”, ”miksi tämä aina sattuu minulle” tai muita sanontoja, joilla ilmennämme sitä, että olisimme uhreja. Että tämä sattuisi vahingossa (vaikkakin 100:nen kerran) jälleen.
Mikäli opimme läksymme tässä elämässä, huomaamme oman käyttäytymismallimme ja tulemme niistä tietoiseksi ja näin ollen pystymme muuttamaan käyttäytymistämme.
Kun muutamme käyttäytymistämme, muutamme myös tilanteita, joita meille tapahtuu. Kyse on siitä, haluammeko nähdä oman vastuumme asioissa ja tilanteissa. Pitkään kesti ennen kuin tämän tajusin. Ajattelin, että kaikki on ennalta määrättyä. On helpompaa olla uhri, koska silloin ei tarvitse ottaa omasta elämästään vastuuta. Mutta kun tajuaa sen, että ”hei, mitä teen omassa elämässäni, joka tuo näitä toistuvia tilanteita vastaani?” voi jokin muuttua.
Minulla kiltti käyttäytyminen on edelleen vahvasti mukana, mutta nykyään olen myös tietoisempi omista rajoistani ja ennen kaikkea rehellisyydestäni. Minulle kiltin vastakohta ei ole tässä yhteydessä paha vaan ennemminkin rehellisyys. Elämän piti antaa vahvoja oppiläksyjä, jotta vihdoin tajuaisin tämän. Se on tuonut hajonneita ihmissuhteita, muuttunutta ystäväpiiriä ja erinäköistä tekemistä ja olemista elämässäni.
Kiltin pojan piti kohdata ihmisten hylkäämistä (mielen pelko) ja haasteita niin kauan, jotta ymmärsin mikä toimii mikä ei.
Ja tässä on myös syy, miksi kiltistä oli helppo pitää kiinni. Se tuo paljon isompia (ja rehellisempiä) kohtaamisia ihmisten kanssa, joissa voidaan olla myös eri mieltä. Kilttinä en uskaltanut tätä kohdata, erimielisyyttä ja epämiellyttäviä kohtaamisia. Kilttinä pelkäsin rehellisyyttä, koska silloin on aina mahdollisuus, että minut jätetään yksin. Se ei myöskään tuo täyttymystä vaan enemmänkin tasapaksua elämää.
Ei minulla ole tasapaksua vastaan mitään, mutta epärehellisyyttä en halua omaan elämääni. Se kuulostaa karulta, mutta kiltin pojan oli kuoltava, että jotain uutta pääsi syntymään. Tämä pätee kaikkiin vahvoihin rakenteisiin, joihin olemme jääneet kiinni. On luovuttava jostain, jonka tunnemme ja tiedämme, jotta jokin tuntematon pääsee nousemaan. Kaikki eivät tätä halua kokea ja sekin on kunnioitettavaa. Se ei ole vain oma polkuni. Kuolema ei ole päätepysäkki. Se on aina myös jonkin uuden alku, jonkin uuden syntymä.
Toivottavasti sinun elämä näyttää tänään juuri sinunlaiseltasi. On se sitten tietoisen työskentelyn tai automaation tulos. Toivon, että jokainen pääsee elämään sen näköistä elämää, jossa voi kokea merkitystä, rakkautta ja hyväksyntää. Ne kuuluvat meille kaikille.
Jos heräät öisin murehtimaan huolenaiheitasi, et ole yksin. Se tieto ei yön pimeinä tunteina kuitenkaan juuri lohduta ja yöllä kaikki möykyt tuntuvat entistä suuremmilta.
Meidän perheessä ja läheisillämme oli joulun pyhien aikaan monenlaisia huolia, jotka vaikuttivat erityisesti puolisoni mutta myös minun yöuniin. Jos sainkin itse nukuttua hyvin, aloin pikkuhiljaa herätä siihen, että puolisoni hengitys muuttui kevyeksi ja tiesin, että hän murehti asioita keskellä yötä. Me äidithän olemme tottuneet heräämään ja valpastumaan, vaikka höyhen leijailisi lattialle toisessa päässä huushollia.
Tiedät varmasti, että uni on tärkeää ja väsyneenä olet entistä stressaantuneempi, aivosi lyövät tyhjää, etkä keksi ratkaisuja ongelmiisi. Sanotaan, että hyvien yöunien rakentaminen alkaa jo aamusta. Hyvän ravitsemuksen ja sopivan liikunnan avulla voit pedata itsellesi parempia unia pitkin päivää. Keskustelemalla ja jakamalla moni taakka helpottaa ja asioiden kirjaaminen auttaaa siirtämään murheita pois mielen päältä.
kuva: unsplash.com
Mitä voit tehdä, jos murheet ja huolet siltikin haittaavat yöunia?
Näitä keinoja meidän perheessä kokeiltiin ja joku näistä toimi aina. Joinakin öinä jouduimme tekemään kaikki nämä temput ja vasta sitten keho ja mieli rauhoittuivat niin, että unikin maistui.
Rentouta kehosi. Sopiva rauhallinen liikunta illansuussa, hyvä iltapala ja sauna ovat hyvää pohjustusta kehon rentouttamiselle. Kun menet sänkyyn, asetu hyvään asentoon ja käy mielessäsi koko kehosi läpi. Aloita rentouttamalla ensin varpaasi, sitten jalkapöytäsi, jalkapohjasi ja nilkkasi. Vie ajatukset seuraavaksi sääriin ja pohkeisiin, rentouta ne ja käy samalla tavalla läpi koko kehosi päänahkaan asti. Moni tätä harjoitusta säännöllisesti iltaisin käyttävä kertoo, ettei paljon reisiä pidemmälle pääse, kun uni jo tulee. Täältä voit myös kuunnella kehorentoutuksen (oivamieli.fi)
Hengitä syvään. Syvään hengittäminen vaikuttaa kehosi luontaiseen rentoutumismekanismiin. Kun hengittelet syvään, kehosi alkaa pikkuhiljaa rentoutua ja mieli rauhoittua. Tee syvähengitystä riittävän pitkään, jotta tunnet kehosi rauhoittuvan. Ota syvähengitys tavaksi myös päiväsaikaan. Helpon palleahengityksen (Mielenterveystalo) ohjeen voit katsoa tästä ja joogan vuorosieranhengitystä kannattaa kokeilla myös .
Vie huolet kauas. Mene riittävän kauas metsään tai muualle luontoon hereillä ollessasi. Etsi sieltä kivi tai puunkappale. Kuvittele, että tuo kivi tai puunkappale on nyt tuo murheesi ja huolesi ja jätä se metsään. Kun yöllä heräät taas murehtimaan, muista, että huolesi on siellä metsän hellässä huomassa, kaukana sinusta ja voit nukkua rauhassa. Voit myös kirjoittaa huolesi paperille ja polttaa paperin nuotiossa tai tehdä muun vastaavan konkreettisen teon, jolla päästät irti murheestasi.
Älä stressaa nukkumattomuudesta. Mummollani oli tapana sanoa, että vaikka ei uni tulekaan, niin pääasia, että olet makuuasennossa ja levossa – kehosi lepää silti. En tiedä, mahtaako tuo pitää täysin paikkansa, mutta minua ajatus on silti aina rauhoittanut. Ei ole niin kamalaa, vaikkei uni tulekaan. Jos alat stressata unesta ja katsoa kelloa tuon tuosta, lisäät vain stressiäsi. Lepää ja hengittele syvään – sekin auttaa palautumaan.
Hoida huolien syytä. Huolien suurimpana syynä eivät useinkaan ole itse asiat, vaan omat ajatuksesi ja uskomuksesi niihin liittyen sekä tapasi reagoida niihin. Mitä uskot itsestäsi, kun ajattelet huolesi toteutuvan? Koetko häpeää tai rittämättömyyden tunnetta? Pelkäätkö hylätyksi tulemista ja yksin jäämistä? Voit kokeilla vaikka Paranemisen avain -harjoituksen tekemistä ja tutkailla mikä ajatusmalli ja kielteinen tunne sinun huoliisi erityisesti liittyy. Kun stressisi alkaa helpottaa, huoletkin alkavat vähä vähältä järjestyä.
Nuorempana ajattelin, että jos syön tai liikun tietyllä tavalla, kehoni voi hyvin. Myöhemmin hokasin, että kehoni hakeutuu aina homeostaasiin, kun sydämeni voi hyvin. Oikeastaan koko systeemini tasapainottuu usein itsestään, kun sallin itselleni sitä, mitä sydän halajaa. (Tasapaino voi tarkoittaa myös näennäistä epätasapainoa välillä; kehon oireita ja sairastelua. Sehän ei ole huono asia, vaan kehon viestejä ja viisautta.) En enää mieti yhtään, mitä syön. Liikun ja sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä, mikä intuitiivisesti kutsuu. Se kysyy luottamusta sisäiseen viisauteeni, ei niihin mielleyhtymiin, mitä liitetään vaikkapa siihen, että syö raakasuklaata tai harrastaa joogaa tai on vegaani tai treenaa maratonia varten tai paastoaa säännöllisesti. Hyvinvointi on minulle hyvää oloa minuna.
Kun toteutat sitä, mikä sinua ravitsee ja ilahduttaa, olo elämässä paranee. Usein meillä on vastustusta tehdä juuri niitä asioita jotka meitä eniten kutsuisivat, ihan huomaamatta. Lisäksi meillä on liuta koottuja selityksiä siitä, miksi emme voi tai ehdi tehdä sitä, mikä kutsuu. Itsearvostuksen puute se siellä vain jyllää ja sanelee valintoja.
Itsestä huolehtiminen ei ole suoritus. Vaikka kasviksia kenties olisikin hyvä syödä puoli kiloa päivässä ei levollisuus elämässäsi lisäänny lainkaan, jos piiskaat itseäsi pysymään barometreissa ja ihannepainoissa. Jos valintasi perustuvat siihen, että jonkin sinussa pitäisi olla toisin, et toimi hyvinvointisi puolesta vaan pohjimmiltaan itseäsi vastaan. On suuri ero toimia pelon tai vastustuksen kuin lempeyden ja itsearvostuksen motivoimana. Eli: sallitko itsellesi hyvinvointia vai suoritatko sitä? Pitääkö sinun aina olla viisas ja rakkaudellinen? Mitä uskot “ravitsevasta” ruokavaliosta tai siitä mikä energiaasi kohottaa? Kenties energia ei olekaan optimitasossa jos uskot, että henkisyys, rakkaudellisuus, terveys tai eheys on jostakin tietystä kiinni.
Kenties henkesi, sydämesi ja kehosi ei tarvitsekaan muuta kuin luottamusta omaan sisäiseen viisauteesi.
Tarvitaan pysähtymistä jotta voi kuulla, mikä minua kutsuu sen sijaan, mitä minun pitäisi hyvinvoinnin eteen tehdä. Pitäisi ei tuota levollisuuden vaan vaatimuksen ajatuksia ja tuntemuksia. Usein silti suoritamme hyvinvointia pitäisin emmekä oman kehomme viisauden kautta. Huomaamattamme teemme asioita, joihin olemme ehkä alitajuisesti kiinnittäneet mielleyhtymän hyväksytyksi tulemisesta. Saatamme tehdä valintoja siksi, että kuuluisimme joukkoon, olisimme arvokkaita tai koska huomaamattamme uskomme, että “henkinen” tai “hyvinvoiva” ihminen toimii näin. Emme ehkä edes erota, mikä omassa kehossa ja sydämessä ihan oikeasti tuntuisi hyvältä – tai emme uskalla kuunnella, koska silloinhan kulkisimme omaa tietämme.
Mitä jos et oikeasti rakastakaan joogaamista? Mitä jos et oikeastaan haluakaan hikiliikkua vaan kävellä rauhallisesti luonnossa? Mitä jos et olekaan niin seurallinen kuin olet luullut – vaan pelkäät mitä tapahtuu, jos sanot kavereille enemmän ei? Entä jos pohjimmiltaan kaipaisit kaiken aikaansaavuutesi rinnalle paljon enemmän yksinoloaikaa? Entä jos hyvää oloa toisikin enemmän sallivuus kuin puristisuus ja ruuan, ihmisten, ajatusten, tunteiden tai tekemisten jaotteleminen parempiin ja huonompiin? Se kysyy rohkeutta – koska se kysyy syvästi itseesi luottamista.
Kun sydämesi on mukana valinnoissasi, ne tuottavat hyvää oloa.
Mitä uskot siitä, mitä sinun hyvinvointisi eteen olisi hyvä tehdä? Onko motiivina mielihyvän ja hyväksynnän saaminen, vai syvä hyvä olo juuri sinuna? Ei viiden vihermehun päivässä juominen tee olosta hyvää itsesi kanssa, jos yrität koko ajan olla terveempi, parempi, trendikkäämpi, henkisempi, hyvinvoivampi. Totta kai saamme haluta voida hyvin. Totta kai saamme juoda ja rakastaa vihermehuja. Tekemisen motiivi on olennainen.
Kun itselleen suo hyvää niin, että motiivina on olla itselleen hyvä ja suoda itselleen lämpöä, aikaa, hiljentymistä ja unelmiensa kuulemista, menee kohti itseään. Ainoastaan itseään kohti menemällä löytyy syvä ilo, merkityksellisyyden tunne ja voimavarat oman itsensä toteuttamiseen. Kysymys ei niinkään ole siitä mitä teet, vaan miksi teet.
Voi olla, että nautit valtavasti ulkona lounaalla käymisestä. Se ei ole itsesi hellimistä, jos samalla tunnet huonoa omaatuntoa “rahan tuhlaamisesta” tai “laiskottelusta”. Itsellesi hyvän suominen ja elinvoimastasi huolehtiminen on sitä, että sallit itsesi rentoutua, iloita ja nauttia siitä mitä olet tekemässä.
Sinun elinvoimasi on sinua varten. Sinulle lahjaksi annettu.
