Kysyimme lukijoiltamme Facebookissa, minkä yhden asian he haluaisivat sanoa kaikille maailman naisille. Näin ihania ja voimauttavia vastauksia he antoivat:
“Kukaan muu ei ole kuten sinä; juuri se on sinun vahvuutesi, siunauksesi. Sinä löydät heidät, jotka näkevät kauneutesi ja tukevat/kannustavat kasvuasi naisena.”
“Meillä kaikilla on oikeus olla turvassa ja saada tasa-arvoista kohtelua, ihan jokaisessa maailman kolkassa, riippumatta siitä, mihin me uskomme, mistä me tulemme, miltä me näytämme tai ketä me rakastamme.”
“Uskalla. Älä mieti mitä joku muu ajattelee tai sanoo. Elä juuri oman näköistäsi elämää. Sellaista, jonka juuri sinä haluat ja ansaitset.”
“Olet arvostellut itseäsi ja ulkonäköäsi kaikki nämä vuodet, eikä se ole johtanut mihinkään muuhun kuin surumieleen. YRITÄ rakastaa itseäsi, koska se johtaa vuosien saatossa onneen ja valoisaan mieleen.”
“Naiseudessa on valtavasti voimaa, käytä sitä viisaasti.”
“Olet vahvempi kuin luuletkaan. Ja se vahvuus löytyy meistä kaikista naisista. Se näkyy kyyneleinä, nauruna, suruna ja ilona. Ja se näkyy rakkautena. Anna vahvuutesi näkyä.”
“Asuimme sitten missä tahansa maailmaa, oli ikämme mitä tahansa numero, olemme KAIKKI tärkeitä sieluja. Arvostakaamme itseämme ja toivottavasti myös muut osaavat arvostaa meitä, sillä olemme kultaisia sieluja. Rakastan sinua ihana sielu.”
“Toisen menestys/kauneus ei ole sinulta pois. Sinä olet kaunis. Sinäkin pystyt saavuttamaan hienoja asioita työnteolla ja ahkeruudella. Älä alennu painamaan muita alas vaan jaa hyvyyttä ja rakkautta ympärillesi.”
“Sä olet paras omana itsenäsi. Tuu valoon, me halutaan nähdä sut.”
“Me kutsumme sitä epäonnistumiseksi, mutta se tarkoittaa pikemminkin: ‘Tämä ei toiminut, ja minä olen ongelmanratkaisija, joten kokeilen jotakin muuta.'” –Carol Dweck, psykologi
Hyviä uutisia – asenne ennustaa paremmin menestystä kuin älykkyys. Mitä paremmin pystyt käsittelemään epäonnistumisia, sitä todennäköisemmin tulet menestymään elämässäsi. Ihmiset, jotka ovat valmiita kasvamaan, toivottavat takapakit tervetulleeksi. He pitävät haasteita mahdollisuutena oppia jotakin uutta. Vaikka aina tulee olemaan joku, joka on sinua luonnostaan lahjakkaampi tai älykkäämpi, voit korvata puutteesi intohimolla ja oikealla asenteella.
Tarkkailemalla, miten reagoit arkipäivän asioihin, voit harjoittaa asennettasi paremmaksi joka päivä. Tässä kuusi vinkkiä, joiden avulla treenaat itsellesi timanttisen asenteen:
1. Kohtaa tunteesi, mutta älä jää avuttomuuden tilaan
Älä jää avuttomaksi. Kaikki me kohtaamme joskus hetkiä, jolloin tunnemme itsemme avuttomiksi. Ratkaisevaa on, miten reagoimme tähän tunteeseen. Voimme joko oppia siitä ja jatkaa eteenpäin tai antaa sen vetää mielemme matalaksi. Moni menestyneistä ihmisistä ei olisi koskaan tehnyt läpimurtoaan, mikäli he olisivat antautuneet avuttomuuden tunteille. Ihmiset, joilla on kasvumyönteinen asenne, eivät menetä toivoaan. He tietävät, että saavuttaakseen menestystä, on oltava valmis epäonnistumaan ja nousemaan uudelleen.
2. Keskity intohimoihisi ja vahvista niitä
Oman voimansa löytäneet ihmiset toteuttavat intohimoaan lakkaamatta. Vaikka aina tulee olemaan joku, joka on luonnostaan lahjakkaampi kuin sinä, voit korvata puutteesi intohimolla. Menestys, joka perustuu intohimoon, saa ihmisen kehittämään jatkuvasti osaamistaan. Voit tunnistaa todelliset intohimosi niin kutsutulla 5/25 tekniikalla: kirjoita ensin ylös 25 asiaa, joista välität kaikista eniten. Sen jälkeen viivaa yli 20 vähimmän tärkeintä. Jääneet viisi asiaa ovat todellisia intohimojasi – keskity niihin.
3. Toimi nyt, sillä oikeata hetkeä ei ole olemassakaan
Toimi nyt, sillä täydellistä hetkeä ei ole olemassakaan. Ihmiset, joilla on kasvumyönteinen asenne, eivät ole sen rohkeampia kuin muutkaan. He vaan keskittyvät toimintaan pelon ja ahdistuksen sijaan. Miksi siis odottaa oikeaa hetkeä? Toimeen ryhtyminen auttaa muuttamaan huolesi ja epäonnistumisen pelkosi positiiviseksi, keskittyneeksi energiaksi.
4. Anna aina parhaasi
Intohimosta käsin toimivat ihmiset tekevät aina parhaansa – jopa huonoimpina päivinään. Älä aseta itsellesi etukäteen rajoitteita ja uskalla mennä mukavuusalueesi ylitse. Vain siten voit ylittää itsesi.
5. Odota onnistuvasi
Usko siihen, että onnistut. Ihmiset, jotka ovat valmiita kasvamaan, tietävät, että he tulevat epäonnistumaan aika ajoin. Se ei kuitenkaan estä heitä odottamasta tuloksia. Oman työn tulosten odottaminen pitää sinut motivoituneena ja ruokkii voimaantumisen sykliä. Loppujen lopuksi: jos et usko, että tulet onnistumaan, niin miksi edes yrittää?
6. Ole joustava ja suhtaudu vastoinkäymisiin mahdollisuuksina
Ole joustava. Jokainen kohtaa odottamattomia vastoinkäymisiä. Ihmiset, joilla on kasvulle avoin asenne, näkevät vastoinkäymiset esteen sijaan mahdollisuutena kehittyä. Siis seuraavan kerran, kun kohtaat odottamattoman vastoinkäymisen, jousta, ja huomaat, että kokemuksella on sinulle jotakin annettavaa. Vaikka asiat eivät menisi niin kuin olit suunnitellut, vältä tippumasta valittamisen ansaan. Valittaminen on merkki lukkiutuneesta asenteesta. Kasvulle avoin asenne näkee mahdollisuuksia kaikkialla.
Tämän artikkelin otsikko on oikeastaan hieman harhaanjohtava, sillä D-vitamiini on siinä mielessä poikkeuksellinen aine, että se on todellisuudessa hormonin esiaste eli hormonin kaltaisesti vaikuttava aine. D-vitamiini vaikuttaakin jokaisessa elimistön solussa D-vitamiinitumareseptorin (VDR) kautta 37 eri elimessä ja yli 2000 geenin toimintaan. D-vitamiinia on useita eri muotoja, jotka vaikuttavat elimistössä eri tavalla ja eri paikoissa. D-vitamiinin muotoja ovat D1-vitamiini, D2-vitamiini (ergokalsiferoli) ja D3-vitamiini (kolkalsiferoli). Näistä pääasiallinen vaikuttava hormoni on D3-vitamini, jota ihminen tuottaa auringonvalon UVB-säteilyn vaikutuksn kautta ihossa ja myöhemmin munuaisissa sekä maksassa.
D-vitamiinia saa ravinnosta merenelävistä, kalanmaksaöljystä, maitotuotteista, kananmunasta ja sienistä (pääasiassa D2-vitamiini). Useimmiten ravinnosta saatava D-vitamiinin määrä ei riitä täyttämään elimistön tarpeita, mikäli samalla auringonvaloa ei saada ympäri vuoden.
D-vitamiinin tuotanto ihossa ja munuaisissa edellyttää myös riittävää magnesiumin saantia. Suomalaisten puutteellinen magnesiumin saanti myötävaikuttaa osaltaan D-vitamiinivajeeseen. Magnesiumin ja D-vitamiinin samanaikainen puutos häiritsee kalsiumin aineenvaihduntaa, aivojen ja immuunijärjestelmän normaalia toimintaa sekä altistaa autoimmuunisairauksille ja mielenterveysongelmille.
D-vitamiinin on havaittu vaikuttavan VDR-reseptorien kautta immuunijärjestelmässä, haimassa, sydämessa ja verisuonissa, lihaksissa ja aivoissa. Aiemmin D-vitamiinia pidettiin tarpeellisena lähinnä riisitaudin ja osteoporoosin ehkäisyssä, mutta viimeisten vuosikymmenien tutkimus on osoittanut, että D-vitamiinia tarvitaan käytännössä kaikkialla elimistössä.
D-vitamiinin puutos on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, eri syöpiin, MS-tautiin, reumatauteihin, metaboliseen oireyhtymään, fibromyalgiaan, masennukseen, eri neurologisiin sairauksiin, infektiotauteihin ja jopa kuolleisuuteen. Cambridgen Yliopiston vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmisten kuolleisuus oli alhaisinta, kun D-vitamiinipitoisuus veressä (kalsidioli) on vähintään 90 nmol/l. Korkeilla pitoisuuksilla ei vastaavasti havaittu olevan minkäänlaista vaikutusta kuolleisuuden lisääntymiseen.
Viimeaikaisten tutkimustulosten perusteella D-vitamiinin puutos saattaa olla suurempi kansanterveysongelma kuin aikaisemmin on ajateltu. Itä-Suomen yliopistossa on meneillään olevan FIND -tutkimuksen tarkoituksena on selvittää D-vitamiinilisän vaikutusta sydän- ja verisuonitautien ja syöpien ilmaantumiseen. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään D-vitamiinilisän vaikutuksia muihin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, masennukseen tai luuston terveyteen. Tutkittavat on arvottu syömään joko 0,40 tai 80 mikrogrammaa D-vitamiinia sisältävää valmistetta. Tutkimusvalmisteen lisäksi voi päivittäin nauttia nykyisten suositusten mukaisen D-vitamiinilisän, korkeintaan 20 mikrogrammaa päivässä. FIND -tutkimuksen päätuloksia on odotettavissa vuonna 2018.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore Finnriski-tutkimus on selvittänyt suomalaisten D-vitamiinin saantia (Raulio ym. 2017). D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä käyttämättömillä veren seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuudet olivat vuonna 2012 keskimäärin lähes 60 nmol/l. D-vitamiinia sisältäviä ravintolisiä käyttävillä pitoisuudet olivat vastaavasti yli 70 nmol/l. Luuston kannalta terveydelle optimaalinen taso on yli 80 nmol/l. Tutkijat päättelevät silti seuraavasti: ”Työikäiset eivät tarvitse D-vitamiinilisää, jos syövät kalaa ainakin kahdesti viikossa tai käyttävät säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita tai vitaminoituja rasvalevitteitä.”
Monien tutkimuskatsausten perusteella optimaalinen D-vitamiinitaso olisi erityisesti pitkäaikaissairaille pikemminkin 125–150 nmol/l:n tasolla. Harvardin Yliopiston ravitsemustutkijan tohtori Edward Giovannuccin mukaan ihmisen kehityshistorian aikana seerumin D-vitamiinin pitoisuus on ollut suurimman osan ajasta noin 125 nmol/l. Nykyään tämän tason saavuttaminen ilman D-vitamiinilisän käyttöä voi olla haasteellista.
Suomessa asenteet ja asiantuntijoiden suositukset D-vitamiinin saannin osalta ovat myös muuttumassa, positiiviseen suuntaan. Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan 2. vuosikurssin opiskelijoille (2018) D-vitamiinista esitelmöinyt professori suosittelee 100 mikrog/vrk annostusta.
Ennen D-vitamiinilisäravinteen mahdollista käytön aloitusta kannattaa mitata D-vitamiinitaso verestä (kalsidioli). Aina enemmän ei ole parempi, vaan on mahdollista saada myös liian suuria D-vitamiiniannoksia purkista. Jos käytät ravintolisää, mittaa arvo käytön aloittamisen jälkeen uudestaan esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua. Näin pystyt arvioimaan, miten oman elimistösi D-vitamiinitaso nousee. Annostus tulee säätää yksilöllisesti veriarvojen perusteella. Tarvittaessa voit konsultoida tästä aiheeseen perehtynyttä lääkäriä.
Mineraalilaboratorio MILA:n antamat suositusarvot D-vitamiinipitoisuudelle ovat seuraavat:
Alle 25 nmol/l: Vakava puutos
Alle 50 nmol/l: Puutos
50–75 nmol/l: Yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus
75–130 nmol/l: Tavoitepitoisuus
Yli 375 nmol/l toksinen pitoisuus
Vuonna 2015 julkaistun Birminghamin yliopiston tutkimuksen perusteella suositeltavat arvot ehkäisemään sydän- ja verisuonisairauksia:
D-vitamiini on aiheena niin laaja ja kiehtova, että tässä tekstissä on käyty läpi vain pieni osa siitä, mitä Ravitsemustila kuntoon -verkkokussilla käsitellään kyseisestä aiheesta.
Jos haluat oppia lisää D-vitamiinista ja muista mikroravintotekijöistä, lähde mukaan lääkäri Olli Sovijärven Ravitsemustila kuntoon -verkkovalmennukseen. Kyseessä on Suomen ensimmäinen lääkärin kokoama kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen ravitsemustilan saavuttamiseen keskittyvä verkkovalmennus. Valmennus alkaa lokakuun alussa.
”Jokaisella meistä on erilainen reitti. Yhdenkin naisen kokemus voi kantautua meille kaikille. Yksi nainen on kaikki maailman naiset. Joten älä tuomitse muita naisia, vaan tue siskojasi.” Meri Mort, Lumoava nainen
Oletko kuullut sanonnan ”tytöt kilpailevat toisiaan vastaan, naiset tukevat toinen toisiaan”? Mihin ylipäätänsä tarvitsemme kilpailua?
Mitä jos uskaltaisimme ihailla avoimesti toinen toisiamme? Mitä jos sanoisimme ääneen ne kauniit sanat tai lähettäisimme tsemppiä siskolle, joka sitä tarvitsee? Minkälainen paikka maailma olisikaan, jos jokainen nainen olisi sisko? Vaikka ympäröivä yhteiskunta kannustaisi kilpailuun, arvottamiseen ja arvostelemiseen, voimme aina valita toisin.
Tässä 15 syytä, miksi siskoa kannattaa tukea:
1. Yhden naisen menestys on toisen inspiraatio.
2. Negatiivinen mieli ei koskaan tuo meille positiivista elämää. Positiivisilla ajatuksilla – ja niiden jakamisella – on käänteentekevä vaikutus.
3. Kyse ei ole kilpailusta. On kaikkien naisten etu, että tuemme toisiamme.
4. On yksinkertaisesti oikein kohdella muita hyvin. Tosinaiset tukevat toisiaan ja kieltäytyvät juoruamasta.
5. Jokainen tapaamamme ihminen käy kamppailua, josta emme tiedä mitään. Tämä pitää lähes aina paikkansa.
6. Kauniit sielut inspiroivat muita ja heillä on kyky saada aikaan positiivista muutosta.
7. Kun naiset kannustavat ja tukevat aidosti toinen toisiaan, syntyy uskomattomia asioita. Juuri sitä tämä maailma tarvitsee.
8. Kaikkien omaa voimaansa etsivien naisten tulisi kerääntyä yhteen ja keskittyä tekemään maailmasta parempi paikka. Tekemistä kyllä riittää.
9. Siskot pysyvät toistensa tukena, kun elämä koettelee, auttavat, kun apua tarvitaan ja nauravat yhdessä silloinkin, kun ei olisi mitään syytä. Naisilla on yksinkertaisesti mukavaa yhdessä.
10. Naisten väliset syvät ystävyyssuhteet ovat elämän parhaimpia ihmissuhteita.
11. Sen lisäksi, että harjoitamme rakkautta itseämme kohtaan, meidän tulisi kunnioittaa ja arvostaa myös toisiamme.
12. Muiden naisten ihaileminen ja toistemme tukeminen silloin, kun elämässä on hankalaa, auttaa meitä kasvamaan ihmisinä.
13. Elämä on helpompaa, kun on naispuolinen esikuva, johon nojata.
14. Jos emme seiso toistemme rinnalla, vaan toisiamme vastaan, taistelemme väärää taistelua.
15. Kun siskot yhdistävät voimansa, mielettömiä juttuja tapahtuu ja elämä on aika lailla mahtavaa.
Kaiken toimintamme takana on jokin pyrkimys. Usein todellinen pyrkimyksemme voi olla meiltä itseltämme visusti piilossa. Addiktioidemme takana on pyrkimys johonkin.
Emme käyttäisi niitä, ellei niistä olisi seurannut meille jotakin hyvää tai ainakin näennäisesti hyvää.
Esimerkiksi minun syömishäiriöni tarkoitus on ollut tuoda tunnetta kontrollista. Sen tarkoitus on ollut välttää arvostelluksi tuloa. Se koitti olla paras ystäväni, jokin joka ei hylkäisi. Syömishäiriö perustuu kontrollointiin ja se vie hitaasti mutta varmasti elämästä huolettomuuden ja rentouden. Mutta yritys oli hyvä.
Tottavie, se toi tunnetta kontrollista, mutta en todellisuudessa ollut kontrollissa. Ainoa asia, joka oli kontrollissa, oli tuo sairaus, en minä.
Se oli myös avunhuuto, se oli hyvin harhainen keino yrittää vahvistaa itsetuntoa. Todellisuudessa en ole koskaan ollut niin heikko, pelokas ja vihannut itseäni niin paljon kuin syömishäiriön ollessa vallassa.
Ihminen tosiaan usein valitsee mielummin tutun kärsimyksen kuin tuntemattoman vapauden. Todellisia syitä tunnistamalla voimme alkaa näkemään syvemmin mitä olemme todella hakeneet. Se tarjoaa myös mahdollisuuden päivittää ajatuksiaan: Tarvitsenko tätä keinoa enää? Olisiko jokin eheyttävä keino, joka voisi täyttää samaa kaipuuta?
Katso alla olevasta listasta esimerkkejä todellisista syistä, joita addiktioiden ja takana usein on. Kaikki alkaa itsensä armollisesta hyväksymisestä – juuri siinä kohdassa missä on.
1. Heikko itsetunto
Pelkään että menetän kontrollin
Olen arvoton
Olen huonompi kuin muut
Ei voi luottaa itseeni tai kykyyni tehdä päätöksiä
2. Tarve harhautukseen
Kun kontrolloin/teen töitä/treenaan/pelaan/juon/suoritan/ahmin, en ajattele muuta
Tarvitsen jotain joka turruttaa oloni etten kohtaisi tämän hetkisiä tunteitani (esim. Hämmennys, pettymys, ahdistus, suru, yksinäisyys, kaipuu, tms)
Painostani/työstäni/puolisostani/kontrolloinnin kohteesta murehtiminen pitää ajatukseni poissa jostain muusta
3. Tyhjyyden täyttäminen
Kaipaan jotain elämääni mutta en uskalla myöntää sitä tai toimia sitä kohti – täytän kaipuuta addiktiolla.
Olo tuntuu tyhjältä ja täytän sitä syömällä/juomalla/surffailemalla/tms.
Addiktioni ympärillä olevat “säännöt”ja rituaalit vievät aikaani ja täyttävät tyhjiötä
4. Myyttiin/ihanteeseen uskominen
Olen viimein hyväksytty/kelpaan, kun olen laiha/lihaksikas tai menestynyt/varakas/tms.
Hoikat ihmiset ovat onnellisempia/varakkailla on helpompaa/menestyneenä ei ole stressiä tms.
Minun on ensin oltava hoikka/varakas/parempi/myötätuntoisempi/tms. ennen kuin kelpaan
5. Täydellisyyden tavoittelu
Minun on oltava ykkönen kaikessa, oli kyseessä dieetti, koe tai se kuka on henkisin
Minulla on tahdonvoimaa muita enemmän
Joko tai. Olen joko Paras tai Huono. Silti en koskaan tunne itseäni parhaaksi.
Olen joko Onnistunut tai epäonnistunut
En siedä epävarmuutta tai harjoittelua. Jos en osaa, en tee tai suostu opettelemaan.
6. Tavoitekeskeisyys
Sisäinen paine ”tehdä kovaa”.
Tunne että on puristettava, vähempi ei tunnu missään,
Ainoastaan kovan itsekurin kautta tulee tuloksia – ajattelu
Kaipaisin ja haluaisin jotain ihan muuta, mutta käytän addiktiota esteenä
Kontrollointi on todellinen saavutus. ”Mind over Matter”
7. Halu olla Erityinen
Saan kehuja/huomiota tekemisestäni/kehostani ja aikaansaamisestani.
Minun kurinalaisuutta ihaillaan ja kadehditaan
Saan huomiota ja huolenpitoa
Tämä asia saa minut jotenkin eroamaan muista
En tiedä, kuka olisin tai mitä tekisin ilman tätä
Tämä on ainoa asia, jossa voin olla erityinen
8. Vaikeus kohdata ja ilmaista tunteita
En tiedä, kuinka kohdata ahdistusta/vihaa/turhautumista, joten uuvutan itseäni työllä /kuritan kehoani/tms.
Nielen helposti tunteeni ja mielipiteeni
En kestä konflikteja tai erimielisyyksiä, katoan omaan addiktiomaailmaani
Kontrollointi tuo tunteen, että hallitsen tunteeni
Syiden tiedostaminen on tärkeää, mutta älyllä kukaan ei parannu. Oman haavoittuvaisuuden paljastaminen on melkeinpä ainoa keino alkaa luoda todellista luottamusta elämään. Suosittelen turvallista ja luotettavaa terapeuttia tai ohjaajaa tueksi tai vaikkapa hyvää vertaisryhmää. Jos voisimme järkeillä tiemme toipumiseen, olisimme sen luultavasti jo tehneet.
Anna itsesi tulla näkyväksi. Anna sinun vastaanottaa tukea ja aitoa välittämistä. Älä yritä niin kauheasti yksin.
Parantumisen tiellä on kaksi tärkeää tasoa, syvempien syiden tiedostaminen sekä käytännön tasolla addiktiivisten käytösmallien normalisointi/vähentäminen/lopettaminen.
Sen jälkeen tulee tilaa harjoitella uusia olemisen tapoja ja tunnustella sydämestä käsin, mitä addiktion viemällä ajalla oikeastaan haluaa tehdä.
Tämä teksti on osittain poimittu kirjastani Ole itsellesi armollinen. Kirjassa käsitellään addiktioista ja riittämättömyyden tunteesta toipumista inhimillisesti ja maanläheisesti. Kirjan voit ostaa TÄÄLTÄ.
Eevin itsetuntemusohjauksiin skypessä tai Tampereella voit tutustua täällä.
Kirjoittaja on Niina Jormakka, elämää hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta pohdiskeleva nuori nainen Jyväskylästä.
Nainen, joka luet tätä: mietipä hetki kehoasi ja sen mahtavuutta. Elämän alkutaipaleella kehomme on pehmeä ja maailmaa tunnusteleva. Lapsuuden ja nuoruuden aikana käymme läpi suuria muutoksia, keho muuttuu, ajatus myllertää. Aikuistuessa kehon, ehkä mielenkin, myllerrys rauhoittuu. Aikuisiällä reagoimme ajanjaksoihin: stressaavina aikoina keho saattaa kerätä tukalaa oloa yrittäen viestiä huonosta olosta, kun vain kantaja sen huomaisi. Seesteisenä jaksona myös kehosi on seesteinen, hehkuva suorastaan.
Raskausaikana keho näyttää uusia puolia itsestään ja antaa muistoksi arvet. Arvet, jotka eivät ole hyvät tai pahat. Ne ovat vain muistoja siitä, kuinka ihmeellisiin asioihin kehosi kykenee. Vanhetessa saat juonteita, kuin fyysisiä polkuja kehossa kertomassa henkisistä poluista, jotka olet käynyt läpi. Keho kuihtuu ja pienenee, muttei samaksi pehmeäksi kuin silloin pienenä nyyttinä. Kuivaksi ja hauraan pieneksi, sellaiseksi me muutumme. Yhtä monta läikkää selässä kuin on tähtiä elettyinä öinä nähnyt. Yhtä pitkät pullottavat suonet kuin on matkat vanhoilla jaloilla kuljetut. Kehon toimintakyky ja ulkokuori heikkenevät hitaasti kuin varmistaen, että myös mieli pysyy muutoksessa mukana.
Kehon ja mielen myllerryksiin voi toki omilla elämänvalinnoilla vaikuttaa, mutta perusajatus on sama: keho muuttuu. Välillä olet isompi tai väsyneempi, välillä pienempi tai pirteämpi. Silti olet aina sopiva, kun vain sen siinä hetkessä ymmärtäisit. Sekin on rikkaus, kun tietää, millaista erilaisissa kehoissa eläminen on; ei suuret rinnat tai timmi peppu tuo onnea. Epävarmuus ei ole kehossa, se on mielessä. Mieli löytää kyllä aina jonkin kohdan, jota mollata. Kun antaa kehon elää ja rakastaa kehoaan kaikissa elämänvaiheissa, itsevarmuus tulee, oli keho sillä hetkellä minkämuotoinen tai -tuntoinen tahansa.
Itsensä kokonaisvaltainen hyväksyminen tuo sellaisen rauhan, ettei tarvitse määritellä itseään ulkopuolelta tulevan palautteen perusteella. Itsensä hyväksyvä pohtii mieluummin, onko itsellä hyvä olla näin. Ja jos itsellä on hyvä olla, jaksaa olla hyvä myös muille. Vaikka et itse vielä näkisi peiliin katsoessa kaunista, vahvaa naista, muista, että muut kyllä näkevät. Kun vielä itse ymmärrät tämän, sinusta tulee se nainen, jota joskus olet vain ihaillut kaukaa.
Kehomme on ihmeellinen: se varoittaa, kun menee liian lujaa. Ajattelu on levotonta ja palautumiskyky heikkenee, sydän ottaa ylimääräisiä lyöntejä muuttaen omaa rytmiään, jotta sinä muuttaisit omaasi. Keho rikkoo itsensä, jos sitä ei huolleta. Se kyllä näyttää, että nyt olet kohdellut minua väärin, kunnes ymmärrät antaa itsesi kuuntelulle aikaa ja tilaa. Tilaa annettuasi osaat taas arvostaa tätä yksilöllistä sisimpäsi koteloa taas hieman paremmin, kunnes tulee taas aika antaa tilaa. Kehon viesti täytyy kuulla ja siihen täytyy myös vastata.
Samalla tavalla kuin kehon ulkomuodon muuttuminen on jatkumoa, on myös kehon sisäisen olon muuttuminen. Ei koskaan saavuta tilaa, joka olisi pysyvä tai täydellinen. Siksi ainoa täydellinen on keho muuttuva keho.
Tässä on 9 voimavaraa, jotka usein vaikuttavat eniten siihen, millaisena elämän koemme. Monesti epämääräinen ahdistus voi olla kiinni yhdestä tai useammasta asiasta:
Keholliset voimavarat
1. Elinvoimainen ravinto
Oletko syönyt säännöllisesti? Oletko syönyt sellaista, mistä kehosi iloitsee? Onko ravintosi riittävän elinvoimaista ja tuoretta? Mikäli syöt epäsäännöllisesti, annat mielelle hetkellistä mielihyvää tai keholle kiireessä vain jotain polttoainetta, voi olla, että olisi syytä tehdä korjausliike kehon polttoaineen suhteen.
2. Liike
Annatko keholle riittävästi liikettä? Hytkytteletkö, pompitko tai juoksenteletko aina kuin mahdollista (kuten teit lapsena)? Tiedätkö millaisesta liikkeestä kehosi iloitsee? Jos vastaat näihin ”en”, voi olla, että kehon liikuttaminen antaa lisää iloista virtaa elämään.
3. Lepo
Nukutko riittävästi? Priorisoitko riittävän ja laadukkaan muiden asioiden edelle aina kuin mahdollista? Kuuletko kehostasi milloin se pyytää himmaamaan, hengittelemään, rentoutumaan tai unille? Riittävä ja laadukas uni on yksi suurimmista voimavarojen lisääjistä. Kun olet nukkunut riittävsti, fyysiset ja henkiset ponnistelut tuntuvat helpommilta.
Mielen voimavarat
4. Kyky suhtautua asioihin uudella tavalla
Tiedätkö, miten pystyt vaihtamaan näkökulmaa ja vapautumaan mielen jumeista, jotka vievät voimiasi? Jos kykenet muuttamaan näkökulmaa tai katsomaan asioita uudelleen eri tavoin, sinulla on käytössä suuri mielen voimavara, joka auttaa sukeltamasta mielen ja tunteiden syviin syövereihin. Tapahtumia ei voi valita, mutta suhtautumisen ja näkökulman voi.
5. Itsetuntemus
Kun sinua kiinnostaa koko elämäsi ajan, kuka sinä olet, lisäät myös mahdollisuuksiasi elämässä. Voit oppia menneestä, voit kehittää niitä puolia, jotka eivät palvele sinua ja muita sekä pystyt valjastamaan suuremman potentiaalisi käyttöön elämässäsi. Sinun suurin potentiaalisi on olla joka päivä enemmän sinä ja vähemmän sitä, mitä sinulle on tapahtunut.
6. Kyky sitoutua itseen
Yksi suurista elämän voimavaroista on kyky sitoutua itseen enemmän kuin muihin ihmisiin ja ulkopuolelta tuleviin toiveisiin. Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että arvostat itseäsi ja toimit sen mukaan. Olet myötätuntoinen paitsi muita mutta ennen kaikkea itseäsi kohtaan. Tiedät omat tärkeimmät arvosi ja sitoudut niihin. Sitoudut omaan ominaiseen elämänrytmiisi ja pyrit elämään sen mukaan: aktiivisuus ja lepo ovat tasapainossa. Sitoudut omiin vahvuuksiisi ja intohimoosi riippumatta, mitä muut ovat siitä mieltä. Sitoudut omiin valintoihisi oman hyvinvoinnin ja hyvän elämän tähden. Sinä olet ainoa, joka voi sitoutua tärkeisiin asioihin sinun puolestasi.
Sydämen voimavarat
7. Ilo ja leikkisyys
Muistathan leikitellä ja hullutella joka päivä? Ilo pitää sinut synkassa itsesi kanssa ja auttaa luottamaan elämään. Kaiken tämän suorittamisen ja monesti stressaavan elämän keskellä saattaa helposti kuvitella, että elämäntarkoitus on saada asiat tehtyä. Ei, elämäntarkoitus on iloita ja yhä uudelleen heittäytyä elämänvirtaan puhallettavan yksisarvisen kyytiin.
8. Luovuus
Milloin viimeksi loit näkyväksi jotain sellaista, jonka tekemisestä sydämesi iloitsi? Luovuus on sitä, että luot palan itsestäsi näkyväksi meidän muiden koettavaksi.
9. Oleminen
Puhtaan olemisen äärellä elämä ikään kuin laajenee, ja sinun sisäiset erityisyytesi nousevat pintaan. Pintaan nousevat erityisyytesi ovat sinun elämäsi tärkeimpiä tienviittoja ja suuria voimavaroja. Kuuntele hiljaisuutta ja anna olemisen olla sinun supervoimasi.
Oman syntymäpäiväni lähestyminen herätteli pohtimaan syntymän ihmettä syvemmin. Moni asia meissä syntyy ja kuolee joka päivä. Ilman syntymää ei ole kuolemaa – ja usein nämä kaksi ilmiötä lopulta ovatkin hyvin lähellä toisiaan.
Koska olen tässä ja kirjoitan, voin olla syvästi kiitollinen vanhemmilleni elämästä. Jokainen hedelmöittyminen ja syntymä on täydellinen ihme. Sinä ja minä olemme ihmeitä, me kaikki. Elämä kaikkine iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja vastoinkäymisineen on varsinainen vuoristorata, jossa välillä ei auta kuin vain koittaa pysyä kyydissä parhain mahdollisin keinoin. Kun välillä olemme toivottomuuden syövereissä kuilun pohjalla, josta on vaikea kavuta ylös, silloin on paradoksaalisesti juuri oikea hetki avautua ihmeille.
On mahdollista sallia sekin, että joudumme pysähtymään sinne pohjalle, vaikka se olisikin yhtä kärsimystä. Nämä pohjalla olemiset ovat nimittäin lopulta niitä, jolloin vanhaa kuolee ja uutta syntyy – jos vain tiedostamme ja sallimme sen tapahtua. Jos emme salli itsellemme kärsimystä ja sen alla olevia muita tunteita, itse asiassa silloin petaamme itsellemme pysyvää paikkaa oman kuilumme pohjalle.
Elämä on liikettä ja kiertokulkua, syntymää ja kuolemaa. Pohjalle jääminen ei ole syntymää eikä kuolemaa, se on välitilaan jäämistä, ja silläkin on oma tarkoituksensa. Jos tunnemme olevamme tällaisessa pysyvässä kärsimyksen, toivottomuuden ja uhriutumisen tilassa, yksi keino liikkeelle lähtemiseen ja luottamukseen on itsensä kohtaaminen, peiliin katsominen.
Usein teemme mitä tahansa välttääksemme kohtaamasta sisällämme olevia ikäviä tai pelottavia tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä tai vihaa. Jos emme voi nähdä ja hyväksyä näitä tunteita osaksi itseämme, projisoimme nämä tunteet johonkin, yleensä muihin ihmisiin. Tämä on juuri sitä, mistä oma kärsimys lopulta syntyy. Kärsimystä eivät aiheuta ne tunteet, joita yritämme eri keinoin vältellä kohtaamasta vaan se, miten itse ajattelemme ja toimimme välttelyn seurauksena.
Jos sinä koet jääneesi toivottomuuden tilaan, oman kuilusi pohjalle ilman selkeää suunnitelmaa, miten jatkat elämääsi, mitä voit tehdä?
Niin kuin edellä kirjoitin, kuilun pohjalla oleminen on sopiva paikka ihmeiden ajattelemiselle. Ihmeitä syntyy joka päivä, näemme niitä ne tai emme. Helppoahan se on uskoa ihmeisiin silloin, kun kaikki on elämässä mallillaan. Ihmeiden ajattelu voi lähteä vaikka siitä, että nimeät kokemasi kärsimyksen ja sen alla olevat aidot tunteesi kaikki ihmeiksi! Koska olet tämänkin hetken ja näiden tunteiden todistaja, OLET IHME.
Olet ihme huolimatta siitä, mitä tunnet tai ajattelet. Olet ihme, koska hengität. Olet ihme, koska aistit elämääsi kaikilla aisteilla. Olet ihmisenä ihme, riippumatta siitä millainen olet. Olet ihme osana yhteisöjä, osana maapalloa ja luontoa.
Kun ajattelet näin, mieti ensin: Minkä osan minusta on aika kuolla nyt, mistä voisin päästää irti?
Voit odottaa vastausta, mutta vaikka se ei heti tulisikaan, tee toinen kysymys: Minkä juuri nyt on aika syntyä, kun koen itseni ja kaikki puoleni ihmeenä?
Ei ole väliä kumman kysymyksen kautta pääset eteenpäin. Vastauksetkaan eivät aina tule totutulla tavalla sanoina, vaan ne voivat tulla hentoina tai vahvoina tuntemuksina kehoon, symbolisina mielikuvina jne. Joka tapauksessa kysymysten ilmaan heittäminen laittaa sisäisen prosessisi liikkeelle, ja auttaa sinua pääsemään takaisin luottamukseen ja elämän virtaan.
Luota prosessiin ja kiitä itseäsi siitä, että uskallat avautua ihmeille ja ihmeelliselle itsellesi!
Artikkelikuva: Anne Toivonen / Instagram: anne_toivonen
Lisätietoja psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.
Lapsena luultavasti jokainen on tavalla tai toisella luova, leikkisä ja kekseliäs. Tämä lapsen luontainen luovuus ja energia myös yleensä purkautuu, eri tavoin tilanteesta riippuen: leikkinä, lauluna, piirtämisenä, tarinoiden keksimisenä, mielikuvitusystävien kanssa käytyinä keskusteluina, kepposina.
Luovuus on luonnollista ja yleensä vailla tavoitteita, se vain kumpuaa omalla voimallaan ulos, tahtoo tulla ilmaistuksi. Moni meistä kuitenkin unohtaa luonnollisen luovuutensa matkalla aikuisuuteen.
Muistan itsekin olleeni niinsanotusti mielikuvitusrikas lapsi. Olen piirtänyt, kirjoittanut satuja tai runoja, tehnyt omia lehtiä ja “kirjoja”, rakentanut mielikuvitusmaailmoja tai metsiin omia seikkailuratoja. Vielä lukiossa luova energia löysi reittejä ulos, luovan kirjoittamisen tai kuvaamataidon kautta. Lukion jälkeen, varsinkin kun olin aloittanut opinnot yliopistossa, luovuus ja itsestä luonnostaan kummunnut inspiroitunut tekeminen loppui kuin seinään.
Luovuus ei ehkä aivan kuollut, mutta ainakin se meni talviunille tai muutti ratkaisevasti muotoaan.
Omista sisäisistä innosteista peräisin ollut toteuttaminen ja tekeminen vaihtui akateemisten raamien sisällä tapahtuvaan, tiettyyn valmiiseen kaavaan – esimerkiksi esseevastaukset tai erilaiset akateemiset kurssien tai opintokokonaisuuksien päättötyöt, joilla oli tietyt täytettävät odotukset ja raamit. Toki näissäkin vaadittiin luovuutta, kykyä purkaa jokin omaksuttu tieto tai ymmärrys jälleen näkyväksi, sellaisessa muodossa, joka osoittaa, millä tasolla kyseisen asian on osannut sisäistää, ehkä jopa tehdä omakseen.
Tällainen tietoon ja osaamiseen pohjautuva luovuus vain on hyvin erilaista siihen lapsenomaisen luovuuden vapaaseen virtaukseen verrattuna, joka ei kysele, onko tämä nyt “oikein” tehty, täyttääkö se jotkin tietyt “vaatimukset”, onko se “hyvä” tai edes “riittävän hyvä” (että kurssista saa hyväksytyn suoritusmerkinnän).
Eikä yliopisto varmasti ole ainoa paikka, jossa vapaana ja spontaanisti virtaavan ja ilmaantuvan luovuuden sijaan maailma tai yhteiskunta alkaa vaatia loogiseen ajatteluun, järjestelmällisyyteen, faktatietoihin, tiettyihin rakenteisiin tai totuttuihin tapoihin soveltuvaa ja mahtuvaa, hyödyllistä, ratkaisukeskeistä ja tuottavaa “luovuutta”, luovaa tekemistä, innovointia.
Vasemman aivopuoliskon matemaattis-loogis-analyyttisen puolen korostuessa ja siihen pohjautuvan toiminnan ollessa keskeistä siihen malliin kuin esimerkiksi korkeakoulumaailmassa, ei liene ihme, jos oma vapaa luovuus kuihtuu käytön puutteessa. Sillä käyttöähän luovuus kaipaa voidakseen kukoistaa. Mutta ainakaan minulla – ja luultavasti en ole tässä yksin – opiskeluaikana oman luovuuden kultivoiminen jäi täysin, fokuksen ollessa aivan muissa asioissa: älyllisyydessä, tiedon omaksumisessa, tavoitteiden saavuttamisessa.
Vielä lukiossa oli mahdollisuus valita – ja itse valitsinkin – tietopohjaisten aineiden rinnalle esimerkiksi kuvaamataidon kursseja, mutta yliopistossa tätä ei ollut. Tuntuu ajatuksenakin hassulta, että tieteellisten perusopintojen ohessa käytettäisiin opinto(tuki)kuukausia omaa luovaa tekemistä ja energiaa kehittävään tekemiseen vaikkapa kuviskurssin muodossa. Mutta ehkä se mahdollisuus pitäisi oikeasti olla olemassa?
Tätä nykyä työelämässä kaivataan aina vain enemmän luovia ratkaisuja, uusia ideoita, “rohkeaa innovointia”. Jokaisella meistä on tuohon kaikkeen sisäsyntyinen potentiaali. Monella se luova voima kuitenkin menee piiloon matkalla aikuisuuteen, jos sitä ei esimerkiksi omien harrastusten kautta tai muilla tavoin tietoisesti ylläpidä.
Yhtään koulu- tai korkeakoulumaailmaa ja niiden merkitystä väheksymättä tulee mieleen kysymys: voisiko sisäsyntyisen luovuuden kanavoimiselle – kullekin meistä sopivalla tavalla – löytyä tulevaisuudessa enemmän tilaa juuri näissä ympäristöissä?
Ihailen ihmisiä, jotka ovat onnistuneet ylläpitämään (tai pitämään kiinni) taidon olla luonnostaan luovia, siinä missä minä sen matkan varrella hieman hukkasin. Ehkä joillain sisäinen tutka herkemmin huomauttaa, jos luovan energian (joka on samalla mielekästä elämää ylläpitävä voima) virtaus uhkaa tyrehtyä. Enkä nyt tarkoita luovuudella tässä pelkästään esimerkiksi taiteen tai musiikin tekemistä. Luovuus voi löytää lukemattomia ilmenemismuotoja sukkien neulomisesta autojen kunnostamiseen, verkkosivujen koodaamisesta valokuvaamiseen, ruuanlaitosta rakentamiseen, laulamisesta luisteluun…
Jokaisella meistä on jokin alue elämässä, jossa luovuutemme on omimmillaan ja jossa se voi päästä – luvan saadessaan – kukoistamaan.
Jos oma luova olemus on ollut kauan hukassa, voi tuntua siltä, että “enhän minä ole ollenkaan luova”, varsinkin jos ei ole mitään hajua siitä, mikä olisi se elämän osa-alue, jossa luovuus loistaa. Vielä vaikeammalta voi tuntua tilanne, jossa luova energia nostaa sisälläsi päätään, mutta et tiedä, miten se voisi päästä ulos. Tai ehkä tiedät, missä oman luovuutesi loiste olisi kirkkaimmilllaan, mutta et osaa – tai ehkä et, esimerkiksi “epäonnistumisen” pelossa, anna itsellesi edes lupaa – aloittaa.
Kerron omakohtaisen esimerkin. Viimeiset puoli vuotta minussa on aina vain voimistunut tunne, että sisälläni on valtavasti patoutunutta luovuuden energiaa, jota en vain saa ulos, koska (teko-)syystä tai toisesta en keksi mistä aloittaa. Tiedän, että luovuuteni virtaa kirjoittaessa, ja muistan, että lapsena olen nauttinut piirtämisestä ja maalaamisesta. Ympärilläni on luovia ihmisiä, joiden tekeminen toisaalta toimii minulle inspiraationa. Toisaalta se asettaa mieleeni (täysin tarpeettoman) standardin, jonka mukaan minun pitäisi heti pystyä luomaan jotain yhtä vaikuttavaa, kaunista, merkittävää tai monia ihmisiä puhuttelevaa kuin mihin näiden ihmisten luovuuden tuloksena syntyneet asiat ovat yltäneet.
Tämä ajatusmalli on ollut lamaannuttavaa luovuudelle. Lisäksi tuollaisista lähtökohdista on hieman hankalaa lähteä tutkailemaan, saisiko oman luovuuden päästä jälleen kiinni.
Miten omaa luovuutta voi sitten lähteä herättelemään?
Tärkeintä olisikin ensin unohtaa kaikki muut ihmiset ja heidän tekemisensä, omat epärealistiset odotukset, unohtaa tekemisen tavoitteellisuus, että “tästä pitää nyt syntyä jotain”. Uskaltaa unohtaa (edes hetkeksi) omat uskomukset siitä, mikä minulle on mahdollista tai mahdotonta. Koittaa laittaa mahdollisesti sisällä majaileva arvosteleva ääni hetkeksi kaappiin piiloon ja todeta itselleen, että nyt kokeillaan miltä tämä tuntuu.
Koska tunteminen ja tuntuminen tässä on tärkeää. Se, että se, mitä ikinä kokeiletkin, tuntuu sinusta joltain. Jos se tuntuu kivalta, hyvältä, innostavalta, sitä voi tehdä uudestaan. Jos se tuntuu haastavalta, jännittävältä, epämukavalta, sitä voi tehdä uudestaan. Olet tällöin omalla epämukavuusalueellasi, ehkä jonkin aivan uuden asian äärellä, joten on luonnollista, että se tuntuu ehkä kahnaavan vastaan. Se vastaan kahnaus ei silti ole välttämättä merkki siitä, etteikö sinun tulisi sitä tehdä.
Olennaisinta on alkaa tutustumaan sinuun ja juuri sinun luovuuteesi: millaisin kaikin tavoin se haluaa tai voisi tulla sinussa pintaan?
Oma arvosteleva mieli saattaa tulla haukkana paikalle kommentoimaan, mutta sille voi sanoa lempeän jämäkästi: “Kiitos mielipiteestäsi, mutta minä kokeilen nyt tätä.” Itse koin tämän arvostelevan mielen ilmestymisen tarttuessani pitkästä aikaa (eli vähintään 15 vuoden tauon jälkeen) öljypastelliliituihin ihan vain kokeillakseni, mitä paperille tulee. Olin saanut ensimmäisellä värillä paperille läiskän, tähän oli mennyt alle 10 sekuntia, ja jo oli mieli mielipiteineen paikalla. “Mikä tuo nyt muka on, eihän se edes esitä mitään, eihän tuosta mitään tule.”
Tartuin seuraavaan väriin, sitten seuraavaan. Hetken aikaa jatkettuani totesin, että riippumatta siitä, millainen “kuva” tai “teos” siitä syntyy, tämä on merkityksellistä ja luovaa tekemistä juuri nyt. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin itkeväni värittäessäni totesin, että tämä oli todellakin tärkeä kokeilu. Lisäksi prosessin aikana spontaanisti tajusin, mitä paperille työstämäni värit ja niiden muodostama kokonaisuus minulle symboloi ja merkitsee.
Matkustamisen suhteen todetaan usein, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Sama pätee, kun lähtee tutkimusmatkalle etsimään omia sisäisiä luovuuden lähteitä ja tutustumaan siihen, mitä kaikkea niistä voisi pulputa, jos sille voi antaa luvan ja antautua. Oman luovuuden aktivoiminen ja kanavoiminen, ottaminen osaksi omaa elämää lisää taatusti omaa hyvinvointia, sillä se tasapainottaa arjessa usein ylikorostuvaa, järkeen ja tietoisen mielen ohjaukseen perustuvaa tapaa elää ja toimia.
Luova tekeminen purkaa patoutunutta energiaa. Se voi olla tapa käsitellä asioita tai omia (tiedostamattomia) tunteita, sillä luovuuden virrassa seilatessaan loogiset aivot saavat mahdollisuuden mennä hetkeksi off-tilaan. Tällöin voit löytää yhteyden sellaisiin kerroksiin sinussa, jotka eivät tavallisesti saa tilaa tuoda itseään näkyväksi.
Mutta loppujen lopuksi luovuus on varsinkin sinua ja sinulle. Ei ole merkityksellistä, syntyykö luovuutesi tuloksena jotain “hyödyllistä” tai “muille iloa tuottavaa” tai yhtään mitään. Sanna Wikströmin ja Jutta GustafsberginTsemppikirjassa kehotetaan vaikka virkkaamaan hiirenhäntää – luovuuden ei tarvitse olla tuloksellista. Sen tarvitsee vain olla sinun näköistäsi. Ja jos siitä syntyy sivutuotteena jotain, sekään ei haittaa. Mutta sen ei tarvitse olla luovan tekemisesi tarkoitus.
Tärkeintä on, että sinä teet itsellesi näkyväksi sen, että olet luoja, olet luova, luovuus on sinussa synnynnäisesti. Sinun tarvitsee vain löytää ne reitit, joilla se luonnollisesti pääsee tuomaan itsensä näkyväksi. ♥
Elämän tarkoitus on yksinkertainen: elämä kokee itseään. Mitään elämän ulkopuolista ei ole olemassa. Elämä kokee itseään myös sinun kauttasi ja nauttii sinun ainutlaatuisesta olemisestasi. Osa sinua katselee elämäsi kaikkia käänteitä täyden rauhan vallitessa, vaikket sitä aina huomaisikaan. Tämä osa sinua on yhtä kaiken kanssa, osa suurenmoista rauhaa ja rajatonta rakkautta. Se on Rakkaus, Elämä, Tietoisuus.
Elämä ei kaipaa sinulta mitään. Vaikka et saisi mitään aikaan, olet silti olemassa, ja se riittää. Vaikket saisi koskaan laihdutettua, et oppisi ranskaa, et saavuttaisikaan mielenrauhaa tai oppisi hillitsemään itseäsi, ilmennät elämää omalla ainutlaatuisella tavallasi. Olemassaolosi riittää.
Olet osa elämää, kuten kaikki upeat luontokappaleet jotka vain syntyvät, elävät ja siirtyvät sitten jatkamaan elämää jollakin toisella tavalla. Koivu ei murehdi, että hänen lehtensä ovat tänä vuonna pienemmät kuin viime vuonna. Se vaan On. Jänis ei mieti, että hänen toverinsa korvat ovat hienomman väriset. Se vaan on. Pilvi ei mieti, että hänen viereisensä pilvi sai paremmat lähtökohdat, ja liikkuu siksi paremmin. Se vaan on.
Olet osa tätä suurta kiertoa, jossa mitään ei tarvitse pelätä. Ja olet aivan ihana.
Rakkaus on elämän luonne ja elämän tarkoitus, ihan oikeasti. Mielemme kertoilee meille paljon villejä tarinoita siitä, miten elämän pitäisi mennä, ja millaisia meidän pitäisi olla. Me saavutamme ihan kaiken olennaisen vaan rakastamalla, sillä silloin uskallamme tehdä ne asiat, jotka meidän todella kuuluu tehdä. Emme tarvitse muuta.
Rakkaus auttaa sinua myös olemaan armollinen niin virheitäsi kohtaan, tuomitsevaa mieltäsi kohtaan kuin toisia ihmisiäkin kohtaan. Rakastaminen ei toki tarkoita kynnysmattona olemista – myös itsearvostus kumpuaa rakkaudesta. Rakkaus ohjaa sinut myös vetämään rajoja sinne, missä niiden kuuluu olla.
Haluan rohkaista sinua sulkemaan silmäsi ja painamaan kädet sydämellesi, kiitollisena. Anna itsellesi rakkautta tällä tavoin juuri nyt – vaikka se kuulostaisikin sinusta hoopolta tai ärsyttävältä. Aivan pian huomaat hymyileväsi.
Kun jokin elämässäsi jumittaa tai törmäät jatkuvasti samantyyppisiin ihmissuhteisiin tai pulmiin, jokin sinussa vetää puoleensa toistuvasti samantyyppistä tilannetta tai oloa. Ei ole voimauttavaa surkutella uhrina, miksi minulle jatkuvasti käy näin. Voimauttava valinta on avautua kuulostelemaan uteliaasti, mitähän sellaista minussa oikein tapahtuu, jota todellisuus minulle tällä tavoin peilaa?
On tosi inhimillistä lanata tunteiden kirjoa, olla hukassa ja hämmentynyt kun tapahtuu ankeita juttuja. Järkytykseen, hämmennykseen, suruun tai kiukkuun liittyvässä miksi-kysymyksessä on toinen energia, kuin eteenpäin orientoituvassa, kuulostelevassa sisäisyytensä tutkailussa. Kun on sen aika, myötämielinen itsensä kuulostelu auttaa kasvamaan eteenpäin, laajentamaan tietoisuutta.
Ystäväni tuumaili kotva sitten, onko se muka aina niin, että haasteissa ihmissuhteet ja elämä peilaavat meille sellaista, mitä itsessä on vaikea tunnistaa. Mitä, jos ei ollenkaan koe olevansa kateellinen, mutta kokee jatkuvasti olevansa toisten kateilun tai ihme suhmuroinnin kohteena? Ajattelen, että jokainen tilanne ja kohtaaminen kysyy pohjimmiltaan vain yhtä asiaa.
Utelias, myötätuntoinen miksi voi olla elämän voimauttavimpia kysymyksiä.
Ei universumi rankaise meitä lähettämällä kypsymättömiä tai vaativia ihmisiä tai kohtaamisia tiellemme tai lunta tupaan. Universumi kysyy, millä tavalla jätät puolustamatta rajojasi tässä? Miksi uskot, että sinun pitää olla kaikille isä tai äiti tai huolehtiva vastuunkantaja? Millä tavalla itse hylkäät tai pienennät itseäsi? Mitä ajattelet ja koet itsestäsi näissä toistuvissa tilanteissa? Mitä pohjimmiltaan haluaisit kokea? Kuinka voisit löytää uudenlaisen tavan suhtautua itseesi, kun jälleen käy näin?
Mitä itsensä hyväksyminen ja rakastaminen tässä kohtaa tarkoittaisi? Tämän konfliktin keskellä tai silloin, kun joku toinen ei osaa osoittaa myötätuntoa itseään (ja sinua kohtaan)?
Miksi-kysymys, uteliaasti, erilaisille oivalluksille avautuen, voi olla yksi elämäsi voimauttavimmista kysymyksistä. Kun sisälläsi on riittävästi turvallista tilaa, myötätuntoa ja kykyä kannatella itseäsi, voimaudut kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan (toistuvia) valintojasi. Opit kääntymään oman sisäisen neuvostosi puoleen, etkä taistele sen kanssa mitä muut ovat tai mitä tapahtuu. Miksi toimin näin? Miksi valitsen tällä tavalla? Miksi reagoin tai suhtaudun niin kuin teen?
Sisäistä muutosta ja oivalluksia syntyy, kun a) uskallat kysyä itseltäsi uusia kysymyksiä b) toimia eri tavalla kuin aiemmin c) antaa sisäiselle äänellesi kaikkein suurimman tilan.
Uteliaisuus muuttaa oloa ja elämää, koska se avaa ovia. Uteliaisuus auttaa tutkimaan, mikä omassa elämässä toimii ja mikä ei. Millainen olo minulle tulee, kun katson itseäni näin? Miten itseäni oikeastaan katsonkaan? Millaiset valinnat johtavat siihen, että voin hyvin? Kuinka voisin tukea itseäni paremmin?
Uteliaisuus on sitä, ettei sinun tarvitse vielä tietää vastauksia. Uteliaisuutta tarvitaan, kun haluaa lähteä ottamaan uusia askeleita elämässään. Usein puhutaan rohkeudesta, mutta päättäväinen kiinnostuneisuus voi tuntua helpommin lähestyttävältä silloin, kun ei tunne oloaan rohkeaksi. Mitä jos sinun ei tarvitsekaan olla yhtään rohkeampi kuin nyt olet, vaan esittää enemmän rakentavia ja itsellesi myötätuntoisia kysymyksiä?
Miksi-kysymyksen myötätuntoisin versio on tämä: mitä rakkaus itseäni kohtaan tässä asiassa tai juuri tänään olisi?
Tervetuloa valmennukseen ja konsultaatioon Helsingissä tai Skypen kautta tästä.
Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa hyväksytty ja arvokas. Uhraamme usein turhankin paljon aikaa ja energiaa varmistaaksemme, että vastaamme toisten odotuksia.
Saatamme ajatella, että jos vain teemme asiat täydellisesti, vältymme kritiikiltä ja saamme osaksemme hyviä asioita, kuten arvostusta ja ihailua.
Täydellisyyden tavoittelu liittyy enimmäkseen toisiin ihmisiin. On helppoa haksahtaa ajattelemaan, että mitä ”täydellisempiä” ihmisiä olemme, sitä kiinnostavampia olemme ja sitä enemmän toiset pitävät meistä.
Tässä 5 syytä, miksi kuitenkin juuri inhimillisyys ja epätäydellisyys tekevät sinusta kiinnostavan:
1. Epätäydellisyyteen on helppo samaistua
Kärsimys, epäonnistumiset ja epätäydellisyys ovat luonnollinen osa jokaisen ihmisen elämää. Kaikki me teemme virheitä. Kokemamme vaikeudet yhdistävät meitä ihmisinä.
Näemme toisen epätäydellisyydessä itsemme ja siksi voimme samaistua siihen. Haavoittuvuutemme paljastaminen saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiimme.
2. Annat toistenkin loistaa
Kontribuutio on ihmisen perustarve. Haluamme olla toisillemme hyödyllisiä, sillä koemme toisten auttamisen merkityksellisenä.
Antamalla epätäydellisyytemme toisten käytöön voimme antaa vuorostaan heille luvan loistaa. Kun myönnät että et tiedä kaikkea, toisella on mahdollisuus opettaa sinua. Jos myönnät että et osaa kaikkea ja pyydät apua, annat toiselle ihmiselle mahdollisuuden auttaa sinua.
3. Elämäsi on mielenkiintoisempaa
Epäonnistumisen pelko saa meidät välttelemään virheitä ja pelaamaan varman päälle. Jos et välttele epäonnistumisia, uskallat toteuttaa unelmiasi ja elät
mielenkiintoisemman elämän. Et pyöri samaa kehää, vaan etenet rohkeasti. Kun uskallat kokeilla enemmän, koet enemmän.
Kuva kirjasta Täydellinen kirja – Vapaudu täydellisyyden tavoittelusta
Epäonnistumiset voivat olla parhaita opettajiamme jos osaamme suhtautua niihin kasvun kautta. Jokaisessa epäonnistumisessa ja virheessä piilee mahdollisuus oppia ja voit myös auttaa toisia yli samoista sudenkuopista.
Epäonnistumiset kuuluvat elämään. Oleellista on se, miten suhtaudut niihin.
4. Tarinasi on kiinnostava epätäydellisyyksien takia, ei niistä huolimatta
Elokuvissa sankarit kohtaavat aina vastoinkäymisiä. Tarinaa, jossa kaikki alkaa, sujuu ja loppuu täydellisesti, ilman vastoinkäymisiä, olisi tylsä seurata.
Elämässä asiat eivät useinkaan mene niin kuin suunnittelimme. Myös sinun tarinasi on kiinnostavampi ylä- ja alamäkineen, sillä ne herättävät samaistuttavia tunteita.
Hyvät asiat elämässä tuntuvat arvokkaammilta kun peilaat niitä vähemmän mukaviin asioihin. Elämä voi yllättää sinut myös positiivisesti jos vain annat sille mahdollisuuden, etkä yritä pidellä itse kaikin voimin kiinni ohjaksista. Itselleen nauramista ei kannata pelätä, vaan sitä kannattaa ennemminkin harjoitella!
5. Aitous on vapauttavaa
Aitous on rauhan tekemistä omien epätäydellisyyksien kanssa. Aitona itsenäsi olet vapautuneempi ja tasapainoisempi, sillä kulissien kiillottaminen vie energiaa. Vapautuneen energian voit suunnata sinulle aidosti tärkeisiin asioihin.
Aitona itsenäsi vedät puoleesi aitoja ihmissuhteita, jotka ovat kiinnostuneet sinusta, eivätkä vain rakentamastasi julkisivusta. Aitous on aina kiinnostavampaa kuin kulissit. Ole rohkeasti aito oma itsesi!
Täydellisyyden tavoittelu on stressaava elämäntapa, sillä se kuluttaa voimiamme turhaan.
Petrin kirjoittama uutuus Täydellinen kirja on tehtäväkirja sinulle, joka haluat päästää irti täydellisyyden tavoittelusta ja tehdä tilaa läsnäololle, luovuudelle ja elämänilolle.
