Sivu 252 – Hidasta elämää

Onnesi tulee siitä, mihin keskityt ja mille antaudut

“Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus, vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi.”
– Martin Buber

Onnellisuus ei tule saavuttamisesta. Ajattelemme usein ja helposti, että kun vain saavutamme sitä, tätä ja tuota, niin olemme onnellisia. Kun sitten saavutamme nuo asiat, ei onni tulekaan, vaan karkaa uudelle, kaukaisemmalle kukkulalle odottamaan. Tätä todistavat useat tutkimuksetkin.

Toisaalta tutkittua on sekin, että päämääriemme saavuttaminen on vahvasti yhteydessä kokemaamme hyvinvointiin.

Edelleen tutkimustulokset osoittavat, että se mille antaudut, lisääntyy ja vahvistuu elämässäsi. Sinusta tulee se, mitä teet ja mihin keskityt. Jos nyt sitten oikein kovasti keskityn onneen, niin eikö sen pitäisi lisääntyä tuplasti? Miksi niin ei käykään?

Jonkin näissä eri tutkimuksissa täytyy mättää. Vai täytyykö?

Pisti pohdiskelemaan.

Jospa onkin niin, että ratkaisevinta on se, mitkä ovat todella ne tärkeimmät asiat omassa elämässämme, joiden vahvistamiseen ja toteutumiseen olisi syytä keskittyä. Joille olisi hyvä antautua, jotta oma tarina tulisi eletyksi täydeksi ja todeksi. Oma Sun Juttusi.

Jospa on viisasta keskittyä vähän epätoivoisen ja ensisijaisen onnen tavoittelun sijaan päämäärään sekä tekemiseen, joka on oman sydämen puheen, omien arvojemme sekä itsellemme merkityksellisten asioiden kanssa täydessä harmoniassa? Tekemiseen, jota rakastamme, josta innostumme ja jossa voimme käyttää kykyjämme, oppia ja kehittyä.

Tekemiseen, joka jo itsessään saa kokemaan onnea.

Joku on sanonut onnen olevan ongelmanratkaisukykyä. Pitäisikö hamuta mahdollisimman paljon ongelmia ja ratkoa niitä oikein urakalla, jotta tulisi onnelliseksi?

Kyse lienee siitä, että pystyy kohtaamaan haastavat tilanteet, epämukavat tunteet, pettymykset, erheet ja epäonnistumiset. Pystyy oppimaan niistä ja palautumaan – irtipäästämään – suhteellisen nopeasti.

Ehkä eniten on kyse siitä, että näkee tilanteessa kuin tilanteessa – hyvässä ja huonossa – ulottuvillaan olevat mahdollisuudet. Myös kyvystä säilyttää tyyni mieli sekä usko ja intohimo omaan tekemiseen monenlaisen ”häiriköinnin” keskellä. Kyvystä olla läsnä tässä ja nyt.

Monet tiet johtavat päämäärään. Aina on vaihtoehtoja. Tärkeä kyky on tunnistaa ja valita itselleen oikeat. Tämä edellyttää mahdollisimman hyvää itsen ja omien arvojen tuntemista.

Mitä paremmin tunnet itsesi, sen enemmän rohkenet luottaa itseesi. Mitä enemmän sinussa on rakkautta, sen kirkkaammin tiedät, mitä elämältäsi haluat. Sen paremmin tunnistat myös mahdollisuutesi ja valitset vaihtoehdot, jotka johtavat itsellesi merkityksellisiin päämääriin.

Arvojesi vaikutus elämässäsi on voimallinen. Voit kyllä ladella arvoinasi hienon listan jalouksia, mutta todelliset arvosi näkyvät valinnoissasi ja teoissasi. Siinä, mihin todella keskityt.

Jos arvosi ovat hukassa, olet helposti kaikkien tuulien riepoteltavana. Teet valintoja ja päätöksiä, jotka eivät johda sinua hyvään. Jos taas tunnistat arvosi, mutta joudut toimimaan pitkään niiden vastaisesti, on seurauksena todennäköisesti ahdistusta, uupumusta ja jopa masennusta.

Kun tiedostat arvosi ja niiden syvän merkityksen ja toimit niiden mukaan, et lannistu etkä luovuta uskoasi Sun Juttuusi yksittäisten pettymysten ja ikävien tapahtumien vuoksi.

Vaikka itsen ja omien arvojen tunteminen on tärkeää, on hyvä tiedostaa, että et kuitenkaan muutu (uusiudu), jos määrittelet itseäsi vain itsesi ja oman napasi kautta. Muuttuminen vaatii myös muita ihmisiä.

Uudet ihmiset, uusi ympäristö ja uudet ärsykkeet tarjoavat sinulle tarvittavan muutosvoiman. Käyt kyllä itse omaa prosessiasi, mutta pääset (joudut) kyseenalaistamaan minuutesi rajoja, näkemyksiäsi, ajatuksiasi ja uskomuksiasi – maailmankuvaasi. Samalla saat kuitenkin muiden tukea ja rakkautta.

Kun haluat elää oman tarinasi täydeksi ja todeksi, älä jää pyörimään oman napapiirisi sisään. Porukassa uskallat keskittyä Sun Juttuusi nopeammin ja paremmin. Uskallat muuttua. Uskallat antautua onnelle.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.

Pähkinäiset suklaasuukkokeksit ovat terveellisiä kahvipöydän herkkuja

Entäpä jos kahvipöydän antimet hellisivät kehoasi? Näinkin voi olla, kun käytät vain ripauksen mielikuvitustasi. Kokeile sekoittaa taikinakulhossa vaihteluksi terveellisempiä ainesosia. Saatat löytää aivan uusia makuja. Minun mielikuvitukseni loihti eräänä päivänä näitä aivan ihania pähkinäisiä suklaasuukkokeksejä. Ja hups, taisin nauttia useamman keksin kerralla. Tässä onkin minun vinkkini hieman terveellisempiin herkkuihin. Näissä kekseissä pintaan sulatettu raakasuklaa napsahtaa houkuttelevasti hampaiden välissä. Lopuksi makuelämys saavuttaa keksin kuohkean pehmeän sisuksen.

Lisäksi suklaasuukkokeksit sisältävät huomattavasti paremmat ravintoarvot kuin useimmat kaupan hyllyiltä löytyvät verrokit.

PÄHKINÄISET SUKLAASUUKKOKEKSIT

Noin 150 g cashewvoita

2 rkl riisiproteiinijauhetta

2 luomu kananmunaa

1 dl kookossokeria

6 rkl kaurahiutaleita

0,5 tl soodaa

0,5 tl suolaa

ripaus vaniljaa

VAIHE 1) Laita cashewvoi pehmenemään omassa astiassaan kuumaan vesihauteeseen siten, että saat massan sekoitettavan notkeaksi.

VAIHE 2) Vatkaa kananmunat ja kookossokeri yhteen.

VAIHE 3) Yhdistä kaikki aineet ja maista taikinaa. Lisäile mausteita tarvittaessa.

VAIHE 4) Lusikoi taikinasta pieniä kokkareita leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 180 asteessa, noin 12-15 minuuttia kunnes keksit ovat saaneet hieman paahtuneen pinnan.

VAIHE 5) Pilko raakasuklaa astiaan ja sulata se juoksevaksi esimerkiksi kuumassa vesihauteessa. Dippaa keksit suklaakastikkeeseen ja nauti heti tuoreina.

Päästä välillä irti – paitsi menneestä, myös tulevasta

“Elämä lähettää monesti ensimmäiset vihjeet höyhenenkevyesti. Jos ei höyhentä huomaa, saa läpsäyksen poskelle. Jos vielä tarvitaan huomautusta, herättelijänä toimii nyrkki ja lopulta lapio.” (Löydä elämän taika)

Käyn samaa koulua ties kuinka monetta kertaa. Ehkä olen astetta itsepäisempi, mutta muutamassa asiassa olen jäänyt kerta toisensa jälkeen luokalle.

Minun toistuva oppituntini on irtipäästäminen. Siitä puhutaan henkisen hyvinvoinnin maailmassa väsymiseen asti. Mutta minun läksyni ei ole päästää irti menneestä, kuten monilla, vaan tulevasta. Takerrun toistuvasti tehtäviin, jotka haluan saada valmiiksi, ja suorituksiin, joita kuvittelen, että minulta odotetaan. Yhtäkkiä huomaan (jälleen kerran), että en osaa hellittää.

Luulin oppineeni tästä jotain jo viitisen vuotta sitten, mutta hah. (Luulisi minun oppineen jo senkin, että ei kannata ajatella olevansa elämässä kovinkaan valmis.) Työmyyrän taipumukset eivät ole poistuneet minusta lopullisesti, vaikka olen jo hidastanut elämääni vanhaan nähden valtavan paljon: niin paljon, että olen luullut sen riittävän. Mutta jälleen kerran minua ohjataan hidastamaan ja rauhoittumaan.

Onneksi olen saanut myös huomata, että kun on aikoinaan pudonnut isompaan kuoppaan, elämän lähettämät muistutukset ovat taas hellempiä. Jos kuusi vuotta sitten havahduin nyrkistä, nyt riitti läpsy avokämmenellä poskelle. Olin jo tunnistanut, kuinka kireäksi olin muuttunut, mutta en ollut osannut päästää irti – sitten nousi kuume. Huokaisin syvään ja annoin itseni olla. En yrittänyt enää päästä mihinkään.

Irtipäästämisen ei tarvitse tarkoittaa sitä, ettei tekisi mitään. Olennaisempaa on se, millä energialla ja asenteella teet sen minkä teet. Onko sinun koko ajan pakko päästä jonnekin? Minun oli, mutta nyt ei enää. Kireänä mikään ei sujunut, mutta rennosti ja vapautuneena elämä virtaa.

Lisää aiheesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele alta:

Irtipäästäminen on yksi monista teemoista Katrin uutuuskirjassa Vuoden paras päivä, joka kertoo henkisen kasvun ja luovuuden luonnollisista sykleistä. Tutustu ja tilaa!

Näin voit tasapainottaa mieltä ja tunteita ayurvedan avulla

Kirjoittaja Eeva Ruotsalainen on valmistunut Ayurvedic Life Style Consultant -nimikkeellä ayurvedalääkäri David Frawleyn kurssilta American Institute of Vedic Studies -koulutuskeskuksesta. Hänellä on shiatsuterapeutin diplomitutkinto vuodelta 2007. Hän on harjoitellut astangajoogaa yli 10 vuotta ja saanut vuonna 2017 opetusluvan astangajoogan primary ja intermediate -sarjaan. www.eevaruotsalainen.com

Ayurveda on tuhansia vuosia vanha intialainen luonnonlääketiede, jonka keskeinen näkökulma on auttaa meitä kiinnittäämään huomiota sekä ulkoisiin että sisäisiin tekijöihin, jotka vievät omaa yksilöllistä kehotyyppiämme epätasapainotilaan.

Omakohtainen kokemuksemme ja havaintomme siitä mitkä eri tekijät vaikuttavat omaan terveyteemme ja hyvinvointiimme on ayurvedan mukaan tärkeä ja keskeinen prosessi. Sen kautta opimme havainnoimaan kuinka ulkoisen ympäristön konkreettiset ja energeettiset elementit sekä myös omat käytäyttämis- ja ajattelutavat vaikuttavat meihin.

Terveen ja hyvinvoivan mielen kannalta on hyvä ymmärtää tiettyjä perusperiaatteita ja prosesseja, jotka vaikuttavat omaan elämänlaatuumme.

Ayurvedan mukaan jokainen meistä koostuu kolmesta eri doshasta, jotka ovat vata, pitta ja kapha. Yleensä yksi näistä on dominoivassa asemassa kehossamme, jolloin joudumme kiinnittämään erityistä huomiota juuri sen doshan tasapainottamiseen. Joutuessaan epätasapainoon doshat alkavat kerääntymään kehossamme aiheuttaen sairauksia ja epätasapainotiloja.

Vata tarkoittaa “tuulta” ja vata-tyypit ovatkin nopeita liikkeissään, puheessaan ja toiminnassaan. He saattavat olla lyhyitä tai erittäin pitkiä, hoikkia, luovia ja nopeita omaksumaan uutta tietoa. He saattavat kärsiä kuivasta ihosta ja palelevat helposti.

Pittan elementti on tuli ja se saattaa näkyä myös heidän äkkipikaisessa luonteessaan. Pitta-tyypit ovat fyysiseltä keholtaan normaalirakenteisia, he ovat yritteliäjäitä visionäärejä, täsmällisiä ja hyviä puhujia. Lisäksi heillä on hyvä ruoansulatus ja tasaisen lämmin keho.

Kaphan elementtejä ovat maa ja vesi, joka tekee tästä kehotyypistä voimakkaan ja kestävän. Kapha-tyypit ovat hitaita ärtymään tai kiihtymään, he myös saattavat olla tapoihinsa kiintyneitä ja pitävät nukkumisesta. Heillä on pehmeä ja hieman öljyinen iho sekä hidas ruoansulatus.

Tunteiden merkitys

Ayurvedan mukaan ruokavaliolla on suurin vaikutus kehotyyppimme tasapainossa pysymiseen ja sairauksien ennaltaehkäisyssä. Ruoansulatusjärjestelmän lisäksi on myös muita reittejä ja tekijöitä, jotka vaikuttava doshien tasapainoon. Näistä erityisen tärkeitä ovat tunteet ja ajatukset.

Kaikilla negatiivisilla tunteilla on vaikutuksensa kaikkiin kolmeen doshaan. Ne häiritsevät mielen tasapainoa ja vähentävät selkeyttä ja kirkkautta eli sattva gunaa, mikä on yksi tärkeimmistä hyvinvointia ylläpitävistä tekijöistä. Yleisluontoisesti voidaan sanoa, että pelko nostattaa vataa, viha lisää pittaa ja kiintymys materiaan, tunteisiin tai ajatuksiin lisää kaphaa. Vaikka tasapainottaisimme omaa kehotyyppiämme oikean ruokavalion avulla, tunteiden puolella ärsyyntyessään doshat ikään kuin vuotavat kehon puolelle aiheuttaen erilaisia fyysisiä oireita.

VATAa nostattavia tunteita ovat pelko, kauhu, ahdistus, epävarmuus, turvattomuus ja riippuvaisuus. Vataa tasapainottavat rakkaus, rauha, usko, rohkeus ja pelottomuus.

PITTAa nostattavat viha, kateus, mustasukkaisuus, epäluuloisuus ja ylpeys. Pittaa tasapainottavat rakkaus, myötätunto, rauha, anteeksianto ja kohtuullisuus.

KAPHAa nostattavat ahneus, kiintymys, himo, omistushalu ja sentimentaalisuus. Kaphaa tasapainottavat tyytyväisyys, kohtuullisuus, rohkeus ja irtipäästäminen.

Ajatusten merkitys

Myös ajatuksillamme on vaikutus kehotyyppimme tasapainossa pysymiseen. On hyvä huomata, että tietynlaiset negatiiviset ajatukset paitsi vähentävät mielen tasapainoa eli sattva gunaa, vievät myös doshia epätasapainotilaan.

Vata-tyypit ovat mentaliteetiltaan yleensä ylisensitiivisiä ja defensiivisiä. Se aiheuttaa heissä pelkoa, huolta, epävarmuutta ja päättämättömyyttä. Pitta-ihmiset puolestaan ovat jyrkkiä mielipiteissään tai jopa itsepäisiä. Se aiheuttaa heissä kriittistä mielenlaatua, fanaattisuutta ja negatiivista asennetta suhteessa itseen ja muihin. Kapha-ihmiset ovat hitaita ja puntaroivia sekä pohdiskelevia ja kiinnittyneitä yhteen näkökulmaan. Tämä pysäyttää heidän ajatusprosessinsa ja luo sosiaalisissa tilanteissa vastustusta, tylsyyttä, saamattomuutta ja letargisuutta.

VATA-mieltä ärsyttää liiallinen ja turha mentaalinen aktivitetti kuten huoli ja huolehteminen, liika laskelmointi ja tilanteiden kalkulointi. Mielen yliaktiivisuus, epäröinti, ajatusten harhailu ja katkeaminen lisäävät vataa mielessä. Vata-ihmisten ei tulisi lukea liikaa sanomalehtiä tai aikakausilehtiä tai katsoa runsaasti tv-ohjelmia. Heidän tulisi ehdottomasti välttää useiden tehtävien samanaikaista suorittamista päällekäin. Mieltä stimuloivien tekijöiden rajaaminen on vata-ihmiselle erityisen tärkeää, varsinkin sosiaalisen median ja massamedian seuraaminen. Heidän tulisi välttää pikkutriviaa, tilastoja ja pinnallisia ajatuksia ja ideoita. Luontoyhteys ja ajatusten suuntaaminen kohti pintaa syvempää olevaa totuutta rauhoittavat puolestaan vataa.

PITTA-mieli ärsyyntyy liian kilpailevasta asenteesta sekä ylikriittisestä, hyökkäävästä, kärsimättömästä ja argumentoitavasta lähestymistavasta. Pitta-ihmisten ei tulisi pyöritellä liikaa toisten vikoja vaan nähdä hyvää kaikessa. Heidän tulisi suunnata kriittinen älykkyytensä löytääkseen syvempi elämän totuus eikä niinkään keskittyä ulkoisen maailman yksityiskohtiin. Pitta-ihmisten tulisi kääntää oma tietoisuuden tuli enemmän sisäänpäin kuin suunnata se toisia vastaan.

KAPHA-mieltä ärsyttää mentaalisen aktiviteetin puute, tylsyys, hitaus, mentaalinen laiskuus, päiväunelmointi, fantasiointi ja paikoillaan pysyvä toiminta. Kapha-ihmisten on hyvä ylläpitää mielen fokusta ja valppautta esimerkiksi lukemalla, kirjoittamalla ja opiskelemalla. Heidän on myös hyvä kehittää selkeää itseilmaisua ja pyrkiä erottamaan tunteet ideoista.

Yleisestiottaen voidaan sanoa, että ulkoisen tason doshan epätasapainotila, kuten vääränlainen ruokavalio heijastaa sisäisen tason epäbalanssia, toisin sanoen vääränlaisia ajatuksia tai negatiivisia tunteita. Optimaalinen tapa tasapainottaa kaikkia kolmea doshaa on työskennellä sekä ulkoisella että sisäisellä tasolla ja antaa kummallekin tasolle oikea prioriteetti ja asianmukainen korjausliike!

Vinkki: Oletko tutustunut Hidasta elämää -ashwagandhaan? Lue lisää täältä.

Voinko minäkin valaistua?

Valaistuminen kuulostaa monien mielestä joko mahdottomalta tai kiusalliselta. Termi tuo monille mielikuvan temppelistä, jossa kurinalaiset munkit laulavat mantraa ja siivoavat käytäviä 25 vuotta, jonka jälkeen he kokevat jonkinlaisen täyttymyksen – ja jatkavat sen jälkeen samaa laulamista ja siivoamista! Valaistuminen vaikuttaa tästä kulmasta järjettömältä ja äärimmäisen hankalalta.

Kerron nyt sinulle suuren salaisuuden. Kuka tahansa meistä voi valaistua, ja vieläpä tekemättä mitään. Valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että olet todellinen itsesi, eli olemisesi ytimessä vallitseva ikuinen rauha, energia, rakkaus ja tietoisuus. Se on sinussa aina läsnä, sillä se on kaiken elämän lähde. Mitään ei ole olemassa sen ulkopuolella.

Kun unohdat “olla itsesi”, etkä siis samastu egomielesi pelkoihin, ajatuksiin tai kiinnittymiseen, olet oikeasti itsesi. Kun et samastu kehoosi, kallisarvoiseen elämän Tämä olemisen tila on hämmästyttävän tavallinen, draamasta vapaa ja …normaali. Tällainen olotila voi tuntua jopa tyhjältä, sillä ihminen on usein hyvin tottunut ja kiinnittynyt siihen, että jotakin tapahtuu koko ajan joko ulkoisesti tai ainakin pään sisällä.

Elät itse asiassa useita hetkiä valaistumisen tilassa tietämättä sitä mielessäsi. Kun istut teekuppi kädessä unohtaen ajatella, vastustamatta tätä hetkeä, olet luonnollisin versio itsestäsi. Muuta sinun ei tarvitse olla, ja niin yksinkertainen on valaistumisen tila. Sillä hetkellä olet palannut kotiin todelliseen itseesi. Et yritä muuttaa mitään, et murehdi menneitä, et huolehdi tulevasta ja yksinkertaisesti päästät irti kaiken sellaisen tavoittelusta, joka ei ole nyt läsnä. Silloin olet vapaa egomielen sumusta, ja silloin elämä on helppoa. Silloin koet kokonaisvaltaista onnellisuutta ja rauhaa, vaikka elämäsi olosuhteet eivät olisikaan täydelliset.

Valaistuminen on elämän suurin mysteeri, ja se avautuu sinulle silloin kun et pyri mihinkään etkä pyristele vastaan – äärimmäisen yksinkertaisesti.

Katso Mitran ihmisläheiset ja syvälliset kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi – nyt samassa paketissa!

Haluatko oikeasti parantua – vai pidätkö alitajuisesti kiinni terveysongelmista?

Kehon ja mielen tiivis yhteys on tuntunut minulle luonnolliselta asialta jo pitkään. Eri asia on, miten olen sen käytännössä ymmärtänyt. Stressi saa aikaan päänsärkyä? Henkinen taakka tuntuu jumina harteilla? Henkisten haasteiden yhteys fyysisiin oireisiin voi olla selkeä – tai hyvin alitajuinen.

Kun toivuin uupumuksesta ja yritin hoivata oireilevaa kehoani, halusin syventyä aiheeseen lisää. Valaiseva lukukokemus oli lääkäri Lissa Rankinin teos Terveeksi mielen voimalla. Rankin esitteli asian kokonaisvaltaisemmin (ja samalla yksinkertaisemmin) kuin olin aiemmin osannut hahmottaa.

Keho pyrkii aina luontaisesti kohti tasapainoa.
Henkiset ongelmat aiheuttavat stressiä, joka estää kehoa palaamasta kohti luontaista tasapainoa.

Usein kehon ja mielen yhteyttä selitetään niin, että tiettyjen henkisten ja fyysisten oireiden välille vedetään yhtäläisyysmerkit. Joskus ne voivatkin pitää paikkansa. Mutta Rankinin ajatusmalli tuntui vielä luontevammalta. Sama henkinen pulma voi realisoitua eri ihmisten kehoissa eri tavoin. Kaikki fyysiset oireet eivät johdu henkisistä ongelmista, mutta henkisten haasteiden aiheuttama stressi estää kehoa hoitamasta itse itseään.

Tietoiset ja tiedostamattomat sisäiset ristiriidat, purkamattomat tunteet ja hoitamattomat haavat ovat keholle kuin pato, jota estää vettä virtaamasta vapaasti. Kun energia tukkeutuu, tukokset ilmenevät fyysisinä oireina.

Voi myös olla, että huomaamattasi pidät kiinni sairaudesta. Oman toipumisprosessini ratkaiseva hetki oli se, kun kysyin itseltäni, haluanko oikeasti parantua. Näennäisen tyhmä kysymys, mutta vastaus yllätti minut.

Kysyin itseltäni, mitä olisin ilman terveysongelmia. Silloin alitajunnastani nousi vastaus: “Olisin huonompi valmentaja. Ongelmat antavat minulle syvyyttä ja perspektiiviä, jota tarvitsen työssäni.”

Se oli suuri oivalluksen hetki. Tuntui, että jos paranisin, pelkäsin menettäväni jotakin.

Totta on, että omasta kokemuksestaan voi ammentaa paljon – mutta se ei tarkoita, että vastoinkäymisistä tarvitsisi pitää kiinni loputtomiin (tiedostamaton mieli ei vain aina ole niin järkevä kuin toivoisi). Saamaansa kokemusta voi hyödyntää ja samalla jatkaa kohti paranemista.

Kun sisäinen ristiriitani tuli näkyväksi, olin yhtäkkiä vapaa toipumaan ja tuntemaan uutta elinvoimaa. Entä sinä: uskallatko sinä olla niin terve kuin mahdollista? Kokeile – luultavasti sinulla on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin menetettävää.

Pohdiskelen paranemista Taikaelämää-podcastissa, kuuntele lisää alta:

Kysy psykologilta: Kuinka muutan minäkuvaani myönteisemmäksi?

Kysy psykologilta -palstalla psykologi Heli Heiskanen vastaa Hidasta elämää -sivuston lukijoiden kysymyksiin. Voit esittää Helille oman kysymyksesi Hidasta elämää -keskustelupalstalla tässä keskusteluketjussa.

Olen miettinyt elämäni tarkoitusta. Tunnen olevani epäonnistunut ihminen, jolle mikään ei onnistu, vaan asiat menevät koko ajan pieleen. Olen myös aika herkkä luonteeltani. Ikävät asiat pistävät itkemään kun näkee pahoja asioita. Pelkään lähestyä toista ihmistä. En oikein tiedä miksi minua alkaa jännittää aina kun tapaan uusia ihmisiä. Miten saisin rohkeutta lähestyä ja uskallusta jutteluun? Yritän olla hyvä ihminen ja tehdä asiat oikein. Mutta tunnen itseni heikoksi ja araksi. Olen työssä. Olen ollut koko elämäni epävarma tulevaisuudestani. Miten saisin minäkuvani toisenlaiseksi?

Nimim. Yksinäinen mies

Helin vastaus:

Kiitos hyvästä kysymyksestä. Minäkuva on tärkeä aihe, koska se vaikuttaa lopulta kaikkien kokemustemme ja ihmissuhteidemme taustalla. Samalla se on hyvin laaja kysymys, joten tässä vain pieni katsaus aiheeseen. Kokoan tähän joitakin keskeisiä tapoja vaikuttaa omaan minäkuvaansa.

Opettele tuntemaan ja hyväksymään itsesi

Minäkuva eli käsitys itsestä on muodostunut pitkän ajan kuluessa aina lapsuuden kokemuksista alkaen. Lapsuuden lähimpien ihmisten suhtautuminen itseen on ikään kuin imeytynyt kehoon ja mieleen, joten se on juurtunut hyvin syvälle ihmiseen. Sen vuoksi heikommaksi jääneen itsearvostuksen vahvistaminen tuntuu usein kovin hitaalta, mutta se on ehdottomasti sen arvoista. Voisi jopa ajatella, että yksi ihmiselämän tarkoitus on itsensä ja toisten arvostamisen oppiminen.

Itseään kannattaa tutkiskella. Mitä paremmin tunnet itsesi, sen millainen ihminen olet, mitä ajattelet, tunnet, mistä pidät ja mistä et, mitkä ovat vahvuuksiasi ja mitkä heikompia puolia, sitä suurempi mahdollisuus sinulla on hyväksyä itsesi. Voit opetella hyväksymään itsesi yhtä lailla herkkänä, arkana ja kun jännität tai tunnet epävarmuutta kuin silloin, kun olet iloinen, rento tai rohkea.

Yksi suurimmista kärsimyksistä ihmiselle tulee siitä, kun yrittää olla jotakin muuta mitä on. Itseään ei kannata vertailla muihin tai muiden odotuksiin, koska jokainen ihminen on omanlainen. Mielenkiintoisempaa on opetella tuntemaan ja hyväksymään itsensä sellaisena kun on ja löytämään itsestään ne parhaat puolet, joiden avulla elämästä voi nauttia.

Aseta itsellesi kohtuullisia odotuksia

Kerrot tuntevasi itsesi epäonnistuneeksi ihmiseksi, jolle asiat menevät koko ajan pieleen. On ymmärrettävää, että monien epäonnistumisten jälkeen voi tuntea olevansa epäonnistunut ja siitä voi muodostua tunnelukko, mutta se ei varmasti ole koko totuus. Jokainen ihminen onnistuu ja epäonnistuu eri asioissa ja se kuuluu elämään.

Menneet epäonnistumiset ovat mennyttä ja niitä ei voi enää muuttaa. Niistä kannattaa kuitenkin yrittää ottaa opiksi, mitä seuraavalla kerralla tekee kenties toisin. Tärkeintä on kuitenkin suunnata huomionsa tähän hetkeen: mitä elämältään haluaa juuri nyt ja mihin suuntaan tulevaisuudessa haluaa kehittyä.

Minkälaisia ovat vaatimuksesi ja odotuksesi itseäsi kohtaan? Kuka nämä vaatimukset on asettanut ja ovatko ne ylipäätään realistisia ja kohtuullisia? Mitä tarvitsisi tapahtua, että kokisit olevasi onnistunut ja oikeanlainen ihminen?

Todellisuudessa jokainen ihminen on täsmälleen oikeanlainen ja onnistunut sellaisena kuin hän on. Jos asiat tuntuvat jatkuvasti epäonnistuvan, kannattaa kyseenalaistaa omat vaatimukset, koska silloin rima on todennäköisesti liian korkealla tai tavoitteet itselle epäsopivia. Voisitko siis hellittää vaatimuksistasi itseäsi kohtaan ja asettaa itsellesi kohtuullisia odotuksia, jotka sinun on mahdollisia toteuttaa?

Kannattaa myös etsiä itsestäsi ja elämästäsi niitä asioita, joissa koet onnistuvasi. Niitäkin ihan varmasti on. Kun kohdistat huomiosi entistä enemmän onnistumisen hetkiin, vaikka ne olisivat jotakin aivan pientä ja arkista, alat nähdä itseäsi hieman valoisammin silmin.

Tee asioita joista nautit

Omaan minäkuvaan vaikuttaa paljon myös se, millä päivänsä täyttää. Kun tekee asioita, joista nauttii ja jotka tuntuvat hyvältä, myös oma itse tuntuu yleensä hyvältä. Toiminta on usein tehokas lääke mielen ahdistuksiin. Konkreettinen tekeminen, on se sitten vaikka liikuntaa, ruoanlaittoa tai siivoamista, auttaa irtautumaan liiallisesta oman olotilan tai epäonnistumisten pohtimisesta.

Tee siis omasta arjestasi ja elämästäsi omannäköistäsi: niin hyvää ja sinulle sopivaa, kuin mahdollista. Anna itsellesi lupa nauttia asioista ja tekemisistä, joista juuri sinä pidät.

Mitä juuri sinä arvostat ja mitä elämässäsi haluaisit? Mitä tehdessä tunnet itsesi eheäksi ja omaksi itseksesi? Ala tekemään tekoja omien arvojesi eteen. Se voi olla jotakin, mitä muut eivät yleisesti arvosta, mutta juuri sinulle se on tärkeää. Se riittää.

Harjoittele asioita joissa haluat kehittyä

Tietenkin elämme myös siksi, että voimme oppia ja kehittyä läpi elämämme. Sen ei kuitenkaan tulisi olla pakko ja paine sen vuoksi, että olisi hyväksyttävä ihminen. Parhaimmillaan itsensä kehittäminen on mielenkiintoinen mahdollisuus.

Hyvän itsetunnon myötä kehittymisen halu ei perustu siihen, ettei hyväksyisi itseään tai ettei kelpaisi sellaisena kuin on. Se tapahtuu siksi, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve kehittyä, syventää ymmärrystään ja viisastua. (Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään, Heli Heiskanen)

Itselle tärkeitä asioita kannattaa harjoitella, kuten vaikkapa sosiaalisia taitoja. Kun haluaa oppia keskustelemaan uusien ihmisten kanssa, sitä on pienin askelin ryhdyttävä harjoittelemaan jännityksestä huolimatta. Mitä enemmän saa kokemusta ja tottuu uusien ihmisten kohtaamiseen, sitä tavallisemmalta ja samalla helpommalta se alkaa tuntua. Hyväksyvä asenne ja kohtuulliset odotukset itseä kohtaan auttavat tässäkin: heti ei tarvitse osata hienosti vaan harjoittelemalla oppii. Tarvittaessa kannattaa hakea apua esimerkiksi kirjoista, kursseilta, harrastuksista tai ammattiauttajilta.

***

Ja aina kun taas tuntee itsensä epäonnistuneeksi tai riittämättömäksi, itselleen voi yhä uudelleen ja uudelleen muistuttaa, että jokainen ihminen on täsmälleen yhtä arvokas riippumatta ulkoisista tai sisäisistä ominaisuuksista, taidoista tai menestyksestä. Todellisuudessa kukaan ihminen ei voi olla kokonaan epäonnistunut. Hänen tekonsa voivat epäonnistua suhteessa hänen tai muiden odotuksiin, mutta itse ihminen on aina oikeanlainen, ainutlaatuinen oma yksilönsä.

Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.

Pitäisikö painonhallinnan olla kaloreiden laskentaa vai hormonien tukemista?

Usein kuulemme mantran ”syö vähemmän, liiku enemmän” kun puhutaan painonpudotuksesta. Tämä neuvo kuulostaa aluksi järkevältä, sillä kyllähän on selvää, että syömällä vähemmän kaloreita kun kuluttaa, niin painon pitäisi pudota. Tai liikuntaa lisäämällä pyritään nostamaan perusaineenvaihduntaa sen verran, että mikäli syö vähän enemmän, nämä tulisi kulutettua pois.

Harvemmin kuulee puhuttavan, että hormonit vaikuttavat kaloreiden käyttäytymiseen tai yleensäkin siihen miten aineenvaihdunta toimii. Kalorit vaikuttavat hormoneihin ja hormonit vaikuttavat kaloreiden käyttäytymiseen, kyseessä on siis molemmin puolin tapahtuva kommunikaatio. Kumpi tapa on siis parempi pysyvään painon pudotukseen? Ennen kuin annan oman ajatuksen tähän, on hyvä katsoa mitä painon pudotuksella tarkoitetaan.

Painon pudotus ei ole aina toivottavaa.

Kyllä luit oikein. Tämä yhteiskunta on niin kiinni ajatuksessa, että ”painoa alas vaan” olisi aina hyväksi. Mutta jos katsot esimerkiksi vanhuksia, huomaat helposti, että niillä vanhuksilla joilla paino putoaa radikaalisti, voi hävitä myös elämäniloa rutkasti. Tämä sama ilmiö tapahtuu myös muilla kuin vanhuksilla. Me havittelemme usein hinnalla millä hyvänsä painon putoamista, mutta siinä saattaa hävitä osa meidän jaksamisestakin. Mutta ei sillä väliä – kunhan saa yhteiskunnalta hyväksynnän, ainakin omassa mielessään, niin kaikki keinot ovat sallittuja.

Harmillista mutta totta: äärimmäisissä painon pudotuksissa saattaa kyllä paino pudota, mutta niin saattaa hävitä myös lihasmassaa. Tämä ei ole toivottavaa, mikäli sinua kiinnostaa elää elinvoimaista elämää. Kun painoa häviää olisi hyvä kysyä; häviääkö lihasmassaa vai rasvaa? Vai kenties molempia?

Maalaistapa katsoa, toimivatko hormonisi, on seuraava:

Onko sinulla jatkuva nälkä?
Onko sinulla energiaa päivän askareisiin?
Onko sinulla jatkuvasti haluja ja mielitekoja ruokaan liittyen?

Mikäli nämä ovat kunnossa, todennäköistä on, että teet paljon asioita oikein (terveyden näkökulmasta). Mikäli taas nämä eivät ole kunnossa, voi olla että vaikka painoa putoaa, teet asioita väärin (terveyden näkökulmasta, et ihmisenä). Et voi voittaa kamppailua omaa kehoasi vastaan. Mikäli tämän hetkinen ”dieettisi” pakottaa sinut käyttämään tahdonvoimaa, et voi jatkaa sitä loppuelämääsi. Tai voit, mutta terveytesi tulee muistuttamaan jossain vaiheessa tästä asiasta.

Useat painonpudotusstrategiat luottavat tahdonvoimaan. Sen takia ne eivät toimi suurimmalle osalle ihmisistä. Mikäli saat hormonisi puolellesi, se poistaa myös tahdonvoiman tarpeellisuuden kuvioista ja näin ollen voit alkaa elämään elämää, jossa rasvan pudotus tapahtuu lähes automaattisesti.

Muutamia esimerkkejä:

Nälkä.

Nälkään vaikuttaa monet asiat ja myös monet hormonit. Esimerkiksi alhainen verensokeri laukaisee nälkää, joten olisi tärkeää pyrkiä pitämään verensokeri kohtuullisen tasaisena. Insuliini vaikuttaa myös nälkään, joten jos sen kanssa on ongelmia (insuliiniresistanssi – lue lisää TÄÄLTÄ), niin tämä tarkoittaisi lisääntynyttä nälkää. Myös leptiini vaikuttaa suuresti nälkään ja tähän keho voi myös tuottaa resistanssia. Myös suolistossa tapahtuvat prosessit vaikuttavat nälän kokemiseen.

Energia

Moni asia vaikuttaa energisyyteemme. Yksi tärkeä tekijä on tasainen verensokeri. Alhainen verensokeri voi laukaista nälkää, mielihaluja ja motivaation puutetta (esim. liikkumiseen). Tämä on tärkeä mittari, koska jos muuten nälkä ja mielihalut ovat kunnossa mutta energisyyttä ei ole, niin se voi viitata moneen kehon epätasapainoon, josta varmasti yksi aikamme tunnetuimpia on kilpirauhasen toimimattomuus.

Mielihalut

Kun nälkää koetaan vatsassa, mielihalut sijoittuvat enemmän päähän. Kuvittele että olet syönyt juuri valtavan aterian ja samaan aikaan kehosi huutaa sinulle jälkkäriä! Se on mielihalua, kuten on myös tylsyyteen syöminen. Mielihalut liittyvät hyvin vahvasti aivojen kemiaan, opittuihin tapoihin ja stressihormoneihin. Tämä ilmiö tapahtuu selvästi, kun pitkään jatkunut stressi jyllää kehossa. Tai esimerkiksi unen puute tai liian pitkäkestoinen liikunta, jolloin stressihormonit on koholla ja keho huutaa makeaa.

Mitä tehdä?

Mikäli olet vielä mukana ja jatkat lukemista, tässä vaiheessa jo varmaan pohdiskelet, että lopeta jo horinat ja kerro mitä voin tehdä! Tai ainakin minä miettisin. Monestakin syystä, joista tärkeimpänä on hyvä muistuttaa siitä, että sinä voit aina vaikuttaa omiin tiloihisi. Aina voit tehdä jotain, jotta kehosi voisi toimia paremmin ja se auttaisi sinua elpymään ja voimistumaan.

Ensinnäkin toivon, että luet suolistoaiheisen artikkelini TÄSTÄ.  Suolistolla on valtava vaikutus meidän kokonaisvaltaiseen terveyteen. Ei pelkästään vatsan toimintaan vaan aina aivoista immuniteettiin ja mielialasta ihon kuntoon ja ylipainoon. Lue siis TÄMÄ.

Toiseksi on hyvä katsoa elämääsi vaikuttavia stressireaktioita. Mikä kuormittaa, miksi ja mitä voit tehdä noille asioille? Nukutko riittävästi vai yritätkö puskea töitä aina sammumiseen asti? Treenaatko jatkuvasti liikaa, etkä ole enää pitkään aikaan tuntenut itseäsi niin voimakkaaksi kuin treenimääriltäsi pitäisi? Minä olen ollut tässä erittäin hyvä ja tiedän kuinka haasteellista on päästää irti ajatuksesta, että koko ajan pitäisi olla liikkumassa ja ennen kaikkea rääkkämässä kehoaan. Minulla se liittyi paljolti siihen, että en hyväksynyt itseäni. Tästä puhuin myös TED-puheessani.

Kolmanneksi voi kurkata omia tunnetilojaan. Mitä sieltä uupuu, jota yrität esimerkiksi tunnesyömisellä korvata? Etkö saa kotona tukea, joten sinulla pitää vetää levyllinen suklaata, jotta aivoissa tapahtuu mielihyvän kokemista. Tämän saisit kumppaniltasi luonnollisena kokemuksena, mutta harmittavasti monelta puuttuu se, joten turvaudumme ruokaan ja muihin päihteisiin. Kurkkaa vaikka tämä kirjoitukseni, jossa käsittelen 6 asiaa, joilla voit luonnollisesti nostaa mielialaasi (serotoniinia) kehossasi. Lue TÄSTÄ.

Neljänneksi on hyvä tiedostaa miten ruoka vaikuttaa kaikkeen mitä koet tällä hetkellä. Menemättä nyt sen syvemmin asiaan, lisää kasviksia, juureksia, marjoja, fermentoituja ruokia, hyvälaatuista proteiinia ja rasvoja sekä riittävästi laadukkaita hiilihydraatteja. Harvoin menee mönkään, jos lisää tummanvihreitä kasviksia, pähkinöitä ja kasaa lautaselle paljon värejä. Vähentämällä tehotuotettua lihaa, prosessoituja kasvirasvoja ja turhia makeisia ollaan jo tosi pitkällä.

Viidenneksi ja viimeiseksi tähän hetkeen voit kysyä itseltäsi hyväksytkö itsesi vai onko tapasi tapa ruokkia ”huonouttasi” ja sitä uskomusta, että et riitä. Sinä riität.   Paljon muutakin voi tehdä ja miettiä, mutta näillä pääsee jo hyvin alkuun! Tsemppiä matkaan!

Lisää ajatuksia elinvoimaiseen elämään kirjassani “Elinvoimaisen miehen kirja”, joka sopii myös naisille.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

ps. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista on D-vitamiini, jota on hyvä muistaa ottaa myös keväällä.

Tiesitkö, että 10 minuuttia villasukissa riittää treeniksi

Tiesitkö, että villasukissakin voi treenata – vieläpä tehokkaasti! Testasimme Anna Saivosalmen Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia -kirjan IHANIA villasukkatreenejä.

Tässä artikkelissa saat neljä villasukkatreeniä, joista voit koostaa vaikka 10 minuutin kotitreenin. Artikkelin kuvat ovat Annan kirjasta, josta löydät valtavan määrän kotitreenejä sisälle ja ulos.

Anna ohjeistaa kirjassa villasukkatreenin alkuun:

“Aseta timeri näyttämään 30 sekuntia työosuuksia ja 15 sekuntia lepo-osuuksia varten. Tee jokaista liikettä vuoron perään 30 sekuntia ja vaihda tauon aikana seuraavaan liikkeeseen. Tee yhteensä kaksi kierrosta. Yhden jalan liikkeissä tee liikettä kummallakin jalalla 30 sekuntia.”

Hidasta elämää -toimituksen Susanna testasi kaikki nämä liikkeet työpaikalla – löydät testivideot jokaisen liikkeen kohdalta. Susanna kommentoi treenejä:

“Työpaikalla tein lyhyemmän setin, mutta ihanasti lähti veri kiertämään kehossa ja päässä. Sain hyvin energiaa loppupäiväksi! Ja mikä huippu idea treenata villasukissa!”

1. Askelkyykky taakse

Kuva: Jenni Virta / kirjasta Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia

2. Lankku & nousu ylös

3. Askelkyykky sivulle

4. Vuorikiipeilijä

Totesimme, että kirjan harjoitukset sopivat:

taukojumpaksi töissä tai kotona,
telkkarin katselun oheen,
mökkijumpaksi,
kunnon hikijumpaksi,
vaihteluksi perustreeniin.

Kirjan plussat testin ja lukemisen perusteella:

Treenin aloittamiseen ei tavitse valtavaa määrää välineitä (tai salille liittymistä!) – miltei kaikki tarvittava löytyy jo kotoa (esim. tuolit, tyynyt, villasukat).
Liikkeet olivat tehokkaita mutta eivät monimutkaisia. Kokenut treenaaja saa koostettua tehotreenin ja kokemattomammalle liikkeet ovat riittävän simppeleitä.
Kirjaa voi hyödyntää juuri omaan tahtiin ja silloin, kun treenille on vaikka 10 minuutin väli. Ei vaadi koko elämän pistämistä uusiksi treeniohjelman ehdoilla.
Villasukkatreeni nauratti, koska se oli niin erilaista.

Ihminen on vapaa menemään eteenpäin vasta, kun päästää irti vanhasta – Joskus se vaatii kapinaa!

Joskus kuulee ihmisiä, jotka tuovat keskusteluissa jatkuvasti esiin sen, miten heitä on kohdeltu väärin tai miten vaikeaa elämä on ollut. Vaikka he olisivat tänään ulkoisesti kuinka menestyneitä, vanhojen asioiden kertaaminen pitää heidät yhä kiinni menneisyydessä. Se voi olla raskasta kuulijalle, mutta ennen kaikkea se on raskasta hänelle, jonka elämää ohjaavat menneisyyden kokemukset.

Turhaan ei puhuta menneisyyden vangeista. Vankeuden vastakohta on vapaus, jonka saavuttaa tekemällä sovinnon menneisyytensä kanssa. Sisäisesti vapaa ihminen ei katso maailmaa traumojensa läpi ja tulkitse kaikkea rajoittavien uskomusten kautta. Menneisyyden painolasteista, kokemuksista ja uskomuksista vapaa ihminen pystyy kuulemaan oman intuitionsa ja olemaan tuoreesti läsnä tässä hetkessä.

Ihminen on vapaa menemään eteenpäin vasta, kun päästä irti vanhasta. Kukaan ei toki pääse täysin irti menneisyydestä, joka on muovannut meitä siitä lähtien, kun olemme syntyneet. Mutta on mahdollista saada mielenrauha käsittelemällä pahimmat kipupisteet, joita muu maailma tuntuu jatkuvasti törkkivän.

Totuus vapauttaa

Jotta voi olla vapaa menneisyydestään, tulee ensin kohdata totuus: mistä minun tulee päästää irti? Mikä minua pelottaa, mikä hävettää? Mistä tunnen syyllisyyttä? Kuka minä todella olen? Jos niitä seikkoja ei tiedosta, ei voi mitään muuttaakaan.

Sisäinen vapaus vaatii raakaa rehellisyyttä itselleen, eikä se aina ole helppoa. Jos se olisi helppoa, me emme kiertelisi ja kaartelisi kipujemme ympärillä ja keksisi mitä tahansa välitöntä palkintoa, ”mielihyväkiksiä”, josta saamme paremman olon nyt heti. Eikä vasta sitten, kun joudumme ensin kokemaan nuo ikävät tunteet uudestaan ja menemään niiden läpi.

Moni tekee asioita, joita ei haluaisi tai joista ei nauti, koska ei uskalla myöntää rehellisesti itselleen, mitä oikeasti haluaa. Moni ei edes tiedä, mitä haluaa, koska on joko valinnut tai ajautunut tiettyyn rooliin, joka tekee elämän ehkä näennäisen helpoksi. Ehkä siten saa toisten ihmisten hyväksynnän, kun on kiltti ja mukautuva? Elämässä pitää toki tehdä myös kompromisseja, mutta sellainen kompromissi, joka syö omaa elinvoimaa, on vääränlainen.

Jos päättääkin lopettaa elämästä toisten odotusten mukaan, se voi ensin järkyttää kaikkien läheisten tasapainoa. Voi olla kipeää myöntää itselleen, että on käyttänyt jo pitkään aikaa ja energiaa ihan väärään työhön tai väärään suhteeseen. Voi olla kipeää huomata, miten läheiset eivät hyväksy sitä, että sinä haluat lähteä elämään omannäköistä elämää. Siitä saattaa tulla riitaa ja joku loukkaantuu. Siksi rehellisyys voi aluksi satuttaa ja vituttaa – mutta sen jälkeen totuus aina vapauttaa.

Vapauteen tarvitaan rohkeutta

Matka omannäköiseen elämään saattaa vaatia paljon rohkeutta, jopa kapinaa. Mitä omaperäisempi olet, sitä enemmän koet vastustusta. Hankalia tunteita ei kuitenkaan pidä pelätä. Aggressiokin voi olla hyvinkin tärkeä eteenpäin vievä voima. On myös hyvä muistaa, että jokainen on lopulta vastuussa vain omista tunteistaan. Ehkä loukkaantujan tulisi itse tutkia itseään, miksi suututtaa niin paljon, että toinen haluaa elää kuten haluaa?

Eräs viisas ystäväni tuumi näin: ”Vapaus ja rohkeus on jotenkin sukua. Rohkea käyttää vapauttaan ja vapaa rohkeuttaan. Eikä kapinallisuus olisi kapinallisuutta, jos kapinallinen ei ajatuksineen erottuisi ympärillä olevien ajatuksista. Jos kaikki haluaisivat ja tekisivät samaa, ei tulisi kitkaa, mutta ei myöskään uusia ajatuksia. Eli kaikilla olisi tylsempää.”

Olen aina sanonut, että jos haluat elää elämääsi omalla tavallasi, niin älä pyydä siihen muilta lupaa tai hyväksyntää. Älä odota, että kaikki ymmärtäisivät. Ei heidän tarvitse ymmärtää. Niin kauan kuin omat valinnat eivät vahingoita ketään, jokaisella on oikeus päättää, mikä tekee itsensä onnelliseksi. Minäkin olen suututtanut vanhempani monta kertaa tekemällä omat ratkaisuni, jotka eivät aina näytä niin ”järkeviltä”, mutta ovat sitä mitä sieluni huutaa. Olemme kuitenkin tulleet tänne elämään omaa elämäämme. Mieti, millainen elämä on sinulle merkityksellistä? Sitä eläessäsi olet vapaa. Mikä saa sinut innostumaan? Se saa sinut voimaan hyvin. Kuuntele omaa sydäntäsi. Muista, että kun olet itse onnellinen, silloin sinäkin pystyt antamaan muille enemmän.

Ihana rauha

Helpointa vapaus on siinä vaiheessa, kun ei enää tarvitse suuttua. Kun ei enää välitä, mitä muut ajattelevat, eikä ota toisten reaktioita omaan sydämeensä. Yksi juttu, jonka oivalsin juuri kaksi viikkoa viettämälläni Espanjan reissulla oli se, että minun ei tarvitse enää olla koko ajan henkiset nyrkit pystyssä. Minun ei enää tarvitse kuuluttaa kovaan ääneen maailmalle, että ”mähän teen mitä haluan!”. Sen kuin vaan teen. Ja nautin. Minä ehdottomasti olen tarvinnut kapinaani, jotta olen pystynyt tekemään asiat omalla tavallani, ihmisenä ja etenkin naisena. Mutta se vasta onkin ihanaa, kun on yhtä maailman kanssa: olla osa sitä, eikä sellainen, joka joko pyrkii siihen sisään tai irti siitä.

Elämä lähtee virtaamaan positiivisuuden kautta. Sitten kun voi vilpittömästi keskittyä siihen, mitä haluaa, eikä siihen mitä ei halua, alkaa vetää enemmän puoleensa hyviä ja toivottuja asioita. Vapaa ei yritä hallita elämää tai muita. Kun suhtautuu elämään joustavasti, energia virtaa. Se antaa ja ottaa. Vapaan ihmisen mieli on selkeä, eikä pompi kuin superpallo seinästä toiseen. Selkeys tuo mielenrauhaa.

Osin näistä aineksista syntyy myös luovuus, joka vaatii virratakseen vapautta ja intohimoa. Niistä lisää vapaustrilogian viimeisessä osassa.

Onko nainen naiselle susi vai sisko?

Minulla on ollut onnea ja rakkautta: olen saanut kohdata ja jakaa elämääni tosi monen sellaisen naisen kanssa, joka on nähnyt, tukenut, kannustanut, rakastanut ja tarpeen tullen myös kannatellut ja potkinut persauksille. Nämä naiset ovat myös antautuneet rakastettavikseni. He ovat itkeneet, raivonneet, pelänneet, yllättäneet, kreiseilleet ja uskaltautuneet sydänyhteyteen, kaikkiin puoliinsa ja kasvuun kanssani. Se on kauneimpia asioita, joita olen saanut ihmisenä ja naisena kokea.

Sitten on niitä toisenlaisia kohtaamisia. Ne alkoivat jo päiväkoti-ikäisenä. Ihmettelin, miksi toiset supattavat selän takana. Miksei voida leikkiä yhdessä? Olin pitkään ihan pihalla sosiaalisista peleistä, mutta opin niitä kyllä itsekin. Hetkellisesti päässä saattoi suhista erikoinen mielihyvä, kun yhdistyin toiseen tyttöön ja käänsin selkäni maailmalle. Joskus maailma oli vain joku kolmas tyttö, jolle selän kääntämisestä sai voimaa. Hetkellistä oman haavoittuvuuden unohtamista. Jonkinlaista oikeanlaisena olemisen katoavaa tunnetta. Se ei ollut tarkoituksellista vaan jotenkin melkein sisäänrakennettua. Sitä, että yhteyttä haki pikemminkin ulko- kuin sisäpuoleltaan, poissulkemisen keinoin. Mutta siitä jäi aina pohjimmiltaan myös yhteydettömyyden olo.

Tyttöjen ja naisten liittyessä sydänten kautta yhteen joukossa tai kaksikossa on ihan valtavaa iloa, luovaa rakkautta, sydänvoimaa, kyliä rakentavaa energiaa, turvaa, viisautta, lempeyttä, tukea ja kasvua

Samoihin yhdistymistansseihin olen tärmännyt koko elämäni ajan enemmän tai vähemmän. Oikeastaan kaikki naiset, joiden kanssa olen asiasta keskustellut, tunnistavat saman ilmiön. Naisten välinen yhdistyminen voi olla todella voimauttavaa rakentavalla tavalla. Tyttöjen ja naisten liittyessä sydänten kautta yhteen joukossa tai kaksikossa on ihan valtavaa iloa, luovaa rakkautta, sydänvoimaa, kyliä rakentavaa energiaa, turvaa, viisautta, lempeyttä, tukea ja kasvua.

Ja yhtä lailla yhdistymiseen voi liittyä kilpailua, pelkoa, vertaamista, kateutta, hierarkioita, selän kääntämistä ja toiminnan, ajattelun ja tunteiden jaottelemista ”oikeisiin” ja ”vääriin” tai ” toivottaviin” ja ”ei-toivottaviin”. Kiinnostavasti usein juuri henkisissä viitekehyksissä ilmenee paljon yhteenliittymisen varjoja. Olen kulkenut ”henkistä” polkua ihan nuoresta tytöstä asti ja hämmennyin tästä yhteenliittymisen kirrauksesta johon törmäsin myös siellä, missä ykseydestä, hyväksymisestä ja rakkaudesta puhuttiin kenties kaikkein eniten.

Elämme tosi ihmeellistä tietoisuuden heräämisen aikaa, jossa pitkään epäbalanssissa olleet maskuliini- ja feminiinienergiat alkavat herätä sisällämme tasapainon kutsuun. Ja tietysti se silloin näkyy maailmassakin. Mutta mitä jos on niin, että tämän tasapainottumisen prosessinkaan ei tarvitse olla minkään ideaalin mukainen? Olisi tavallaan ihanaa nojata kukkeuteen siitä, kuinka uuden ajan ja tietoisuuden naiset tukevat toisiaan eivätkä kilpaile tai tunne kateutta.

Mutta voisimmeko antaa itsellemme ja toisillemme luvan siihen, ettei sisaruuden tarvitse olla mikään ideaali kukkalandia? Eikö sekin ole epätasapainoisesta maskuliinisesta nouseva, kontrolloiva vaatimus, että “henkinen” tai “rakkaudellinen” nainen tai ihminen on tällainen tai tuollainen? Kenen speksien mukaan? Mahtuvatko mukaan inhimillisyys ja vaikeat tunteet? Mahtuvatko nekin sisaruuteen? Mitä, jos syvään sisaruuteen kuuluukin sekä valon että varjon tunnistaminen ja juhlistaminen? Mitä, jos pyhä feminiininen onkin neidon ja suden yhtä-aikaista olemassaoloa, tanssia, luovaa voimaa?

En olisi löytänyt omaa sydänvoimaani ilman, että moni nainen on peilannut minulle sisäistä suttaan

Siksi haluan sanoa: siskot, me saamme olla toisillemme susia ja me saamme olla siskoja. Saamme kaikki olla kaikkea. Saamme olla kaikki juuri siinä missä olemme, omassa kohdissamme matkaa. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia eikä erilaisia. Rakastan, että maailmassa ja omassa maassamme puhutaan sisaruudesta uuteen kannustavaan sävyyn. Mutta olen joskus kokenut, että samat, jotka puhuvat toisten tukemisesta osaavat myös edelleen kääntää selkänsä. Siksi voi olla liian iso vaatimus toisille tai itselle, että pitäisi koko ajan osata olla jotenkin hienosti rakkaudellinen ja toisia tukeva. (Niin ihanaa kuin sekin on, silloin kun siitä saa nauttia). Voisiko sisaruus olla myös sitä, että näistä hankalista asioista puhutaan enemmän ääneen, uskaltaudutaan katsomaan niitä? Mistä syntyy kateus ja kilpailu, mistä johtuu, ettei aina tueta vaan otetaan ylä- tai alastatus tai käännetään selkä?

Me saamme kilpailla, me saamme kokea kateutta ja me saamme vertailla. Ne ovat osa itsensä löytämisen matkaa; pelkoja, joiden takaa rakkaus lopulta löytyy. Varjojen ei tarvitse olla tabuja. Toisin kuin usein ajatellaan, vaikeat tunteet eivät estä rakkautta tai henkisyyttä. Niistä ei tarvitse päästä eroon tai teeskennellä, ettei niitä ole. Silloin mennään syvemmin solmuun. Varjojen hyväksyminen on integraation prosessia, kokonaiseksi uskaltautumista ja tulemista. Esimerkiksi kateuden hyväksyminen ei tarkoita, että meistä tulee karmeita toisillemme – päin vastoin sen avoimesti ja myötätunnolla kohtaaminen avaa mahdollisuuden transformaatiolle ja todelliselle, aidolle yhteydelle.

Uskon, että naisten liittymisen pulmat nousevat usein siitä, että pelon johdannaiset – siis inhimilliset, hankalat ja varjoisat tunteet ovat niin kiellettyjä ja kielteisiksi leimattuja, että niille ei oikein ole lupaakaan. Ja se juuri synnyttää kaikenmoista epäsuoraa kirrausta sisällämme, (työ)yhteisöissä, kanssakäymisissä ja naisten välillä usein ylipäänsä.

Olen ottanut homman näin: aina, kun kohtaan mitä tahansa inhimillisiä (naisten) kotkotuksia, tsekkaan itseltäni, onko jokin kohta jossa piilotan tai himmaan omaa valoani tai voimaani? Ei siis voimaa ylitse muiden vaan oman sydämeni selkeää ja simppeliä ääntä, jonka mukaan toimia. Onko jotakin, jota en omassa naiseudessani nyt kuule tai arvosta? Jyräänkö sisäistä tietoani toimimalla sen mukaan, mitä järki (tai joku muu) selittää? Onko minulle tilaa vailla titteleitä, saavutuksia, suunnitelmia, seuraavia etappeja, onnistumisia? Silloin kun olen synkassa itseni kanssa, sisaruudessa ja veljeydessä itseni kanssa, kuulen itseäni ja toimin sen mukaan.

Eikö sekin ole epätasapainoisesta maskuliinisesta nouseva, kontrolloiva vaatimus, että “henkinen” tai “rakkaudellinen” nainen tai ihminen on tällainen tai tällainen?

Mitä siis, jos olisi ensin itselleen hellästi sisar eikä vaatisi toisilta mitään oikeanlaista nais- tai sisaruusenergiaa? Totta kai tuntuu aivan ihanalta, kun toinen näkee, on kiinnostunut, rakastaa ja kannustaa. Tuntuu edelleen ihan yhtä kurjalta kuulla, että joku on puhunut minusta ei-kunnioittavaan sävyyn selkäni takana. Mutta mitä, jos seuraavan kerran “naisten kotkotuksiin” törmätessään kumartaisikin mielipahassaan syvään omalle sydämelleen. Yhtyisi itseensä siellä, missä ei ainakaan juuri nyt tunnu voivan yhtyä toiseen. “Voinko sallia sisäisyydessäni myös epäharmonian kokemuksen? Voinko rakastaa itseäni tässäkin, tuomitsematta itseäni tai toista? Voinko sallia itsessäni ja maailmassa sen kauneimman peilin; valon ja varjojen tanssin?

Vain hyväksymisen kautta itseään kykenee tukemaan kaikkeudessaan – myös vaikeissa ja niin inhimillisissä tunteissaan. Silloin saman voi suoda toisillekin. Ja sen myötä voi löytää itselleen ne oikeat siskot, joihin kulloinkin liittyä. Ja kenties silloin voi tuomitsematta arvostaa sekä suden että sisaren kauniita, voimallisia elementtejä itsessään ja jokaisessa naisessa.

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.