Sivu 251 – Hidasta elämää

Ei ole uusia sanoja sille, minkä jo sydämessäsi tiedät

Kirjailijaystäväni sai palautetta hyvin henkilökohtaisesta esikoisteoksestaan. Palautteen antaja kertoi, ettei kirja tarjonnut hänelle mitään muuta kuin latteita itsestäänselvyyksiä, jotka hän oli tiennyt jo kauan. Samalla palaute koski koko Hidasta Elämää -kirjaperhettä, jota ei palautteen antajan mukaan pitäisi olla edes olemassa. Hän kun ei ollut löytänyt kirjoista yhtään tuoretta ajatusta.

Ystäväni oli surullinen palautteesta, mutta ymmärsi sen toki yhden ihmisen mielipiteeksi. Nämä samat latteat itsestäänselvyydet kun olivat vaikeina hetkinä pelastaneet hänen elämänsä.

Jäimme joukolla pohtimaan, kuinka latteita elämän suuret totuudet ovatkaan.

On hienoa, ettei palautteen antaja tarvitse näitä kirjoja. Hänen oma oivallusten polkunsa on jo vienyt pidemmälle. Toisaalta tällaisen palautteen motiivina on satuttaa – mikä ei tietenkään ole kovin ylevää. Muille kiukuttelu siitä, ettei ole vieläkään löytänyt kirkasta ydintä… noh, on vähän hassua.

Itse olen iloinen, että henkistä kirjallisuutta, erilaisia joogalajeja ja itsetutkiskelun tekniikoita on jatkuvasti enemmän tarjolla. Välillä ”henkisen kasvun maailma” vaikuttaa kyllä sirkukselta, mutta hyvä puoli sirkuksessa on, että se kutsuu osallistumaan: on mahtavaa, että juuriltaan samat opetukset tulevat esiin erilaisten tekniikoiden ja opettajien kautta.

Seuraan erinomaista Maailmanpuu-podcastia, jossa joogaopettaja Miska Käppi ja joogatutkia Matti Rautaniemi keskustelevat joogan ytimestä ja maailmankaikkeudesta. Dharma-jaksossa sivutaan yksilön elämän merkityksellisyyttä, sitä miksi olemme olemassa.

Jaksossa puhutaan muun muassa egyptiläisestä Maat-jumalattaresta, jonka symboli on totuuden höyhen. Legendan mukaan kuoleman hetkellä jokaisen sydän punnitaan puntarissa, jonka toisessa vaakakupissa on höyhen. Olenko elänyt elämääni omaa kohtaloani rakastaen ja sydämeni mukaan vai olenko kasvattanut sydämeni painoa?

Meillä jokaisella on yksi tehtävä: elää oma elämämme niin, että toteutamme omaa tehtäväämme maallisina olentoina muistaen, että olemme sieluja keskellä ihmiskokemusta. Tarkoituksenamme on elää hyvä elämä.

Kirjailija altistaa itsensä paitsi palautteelle myös näkyväksi tulemiselle ja oman itsensä kohtaamiselle, aina uusin tavoin. Kirjan sanat on punnittu kirjoittajan sydämessä ja hän tietää ne todeksi itselleen. Se riittää. Ja jos teos sen jälkeen koskettaa yhdenkin ihmisen sielua, on se kannattanut julkaista.

Kaikilla on yhtäläinen oikeus mielipiteeseen, ja kun niitä ilmaisemme, teemme sen toivottavasti sydämen viisaudesta käsin. Kenenkään muun mielipidettä ei kannatta ottaa omaksi totuudeksi punnitsematta sitä sydämessään. Jos meillä omien sydäntemme kautta on omat yhteytemme totuuteen, voimme elää rinnakkain tässä maailmassa: Kiitos mielipiteestäsi, hyvää päivänjatkoa, siunatkoon Universumi polkusi, Waheguru.

Kaikkeuden ”ratkaisu”, totuus, elää niin yksinkertaisissa latteuksissa, että sitä on vaikea ymmärtää, vaikka sanomaa suollettaisiin kasvoille kirjatolkulla.

Ei ole olemassa uusia sanoja sille, minkä jo sisälläsi tiedät. Elämä on yksinkertainen. Maailma on yksinkertainen. Sinä itse luot oman todellisuutesi jatkuvasti. Mutta siitä, ettei vieläkään ymmärrä, ei kannata kantaa syyllisyyttä tai katkeruutta. Sellaista on olla ihminen.

Luostarin mystinen, kiehtova rauha vie irti arjen touhuista

Uuden Valamon luostari kiehtoo ja kutsuu rauhoittumaan varsinkin näin Pääsiäisen tienoilla. Olin 11-vuotias, kun ensimmäisen kerran kävin tuossa luostarissa. Teimme sinne luokkaretken. Luostarin rakennuksista muistan hämärästi vain silloisen kellotapulin, sillä huomioni vei kokonaan, tai ainakin kiehtoi erilaisuudellaan, harmaakaapuinen munkki, joka esitteli luostaria meille. Luostari oli mielestäni hyvin erikoinen paikka ja munkit lähes taruolentoja.

Tuo tarunhohtoisuus ei ole kadonnut minulta vieläkään. Vierailen Valamossa muutamia kertoja vuodessa. Onneksi se on niin lähellä, että päivä riittää siellä käymiseen. Olen myös toisinaan yöpynyt vierasmajan pienessä huoneessa, jossa on vain välttämättömät asiat: sänky, pöytä ja tuoli sekä vaatenaulakko. Enempää en tarvitsekaaan. Siinä ympäristössä koen, että on helppo kääntyä kuuntelemaan hiljaisuutta ja aistia rukousten tuoma rauha.

Luostarin puutarhassa

Luostari ja sen ympäristö vanhoine puineen vie minut heti irti arjen touhuista. Mieli kohoaa ja kevenee kulkiessani hitaasti ikikuusten muodostamaa kujaa pitkin kohti luostarin pihaa. Se tuntuu siirtymäriitiltä kiireestä rauhaan. Puutarhan puiden alle sijoitetut penkit kutsuvat kesäisin istumaan ja kuuntelemaan tuulen suhinaa ja lintujen laulua. Kukkapenkeissä loistavat hyvin hoidetut kukat Ei ihme, että olo tuntuu tarunomaiselta.

Iloinen yllätys

On elokuinen lauantai-ilta. Aurinko värjää maisemaa kullanhohtoiseksi. Istun luostarin pihapation penkissä, kun kirkonkellot alkavat soida kutsuen iltavigiliaan. Näen tapulissa kellojen soittajan siluetin. Kuuntelen lumoutuneena kellojen rytmikästä helinää ja katselen soittajan liikkeitä. jotka näkyvät kuulasta taivasta vasten tapulin aukoista. Näky ja kellojen helinä tuntuvat nostavan hengen maailmaan. Äkkiä tumma hahmo kumartuu puoleeni ja kuiskaa: “Siellä on Viktor. Hän on luostarin paras kellonsoittaja.” Sitten hahmo häipyy puiston polkuihin. Oh, ällistyneenä ajattelen, oliko tuossa äsken oikeasti joku, vai saiko mielikuvitukseni vallan? Kokemus tuntuu epätodelliselta yllätyksellisyydessään. Ilahdun.

Suitsukkeiden tuoksussa

Retkilläni menen aina myös luostarin kirkkoon. Onnellisena siitä, että ovet ovat auki satunnaisenkin kulkijan pujahtaa sisälle, hiivin sivupenkille istumaan, jos ei ole menossa kirkollista toimitusta. Luterilaisena en ehkä osaisi käyttäytyä asianmukaisesti niissä. Onkohan muuten sopivaa tällaisen maallikon tehdä ristinmerkkiä täällä kirkossa, mietin? Olen tehnyt ristinmerkkiä kotona yksikseni ja tuntenut sen rauhoittavan ja pyhittävän vaikutuksen. Kirkossa suitsukkeiden tuoksu, tuohusten valot kyntteliköissä, vanhat pyhät ikonit, kukka-asetelmat maljakoissa, kaikki nuo saavat aikaan sanoin selittämättömän rauhan. Enkä koskaan kyllästy ortodoksiseen kirkkolauluun. Jos satun (tai satuttaudun) kirkkoon liturgian ajaksi, jään ovensuuhun kuuntelemaan ja ihmettelemään moniäänisen laulun korkeuksiin vievää tunnelmaa.

Nöyränä tunnustan, että olen ulkona varsinaisesta ortodoksisuudesta, mutta kotiin palaan aina mukanani nippu uusia tuohuksia, mieli ylentyneenä ja rauhan tunne sisälläni. Enpä voisi parempaa toivoakaan.

Muistot, tunteet ja tuoksut linkittyvät toisiinsa – tuoksujen avulla voimme luoda aivoihin muistijälkiä

Kirjoittaja Anna Karhu-Cormier on diplomifytoterapeutti ja jooga-opettaja, joka työskentelee Frantsilan luomuyrttitilalla AD:na.

Hengittäminen

Elämä alkaa ensimmäisellä hengenvedolla ja päättyy viimeiseen uloshengitykseen. Ihmisen hengitykset kulkevat pareina aaltoillen, sisään ja ulos läpi elämän. Syvä ja rauhallinen hengittäminen on yksi terveyden ja hyvinvoinnin peruspilareista. Se, miten hengität, on suorassa yhteydessä fyysiseen, psyykkiseen ja henkiseen tilaasi. Sanonta kuuluukin; se, miten hengität, siten ajattelet ja miten ajattelet, siten hengität. Voimme elämän haastavissakin tilanteissa rentouttaa itseämme syventämällä tietoisesti hengitystämme. Syvä ja rauhallinen hengittäminen aktivoi parasympaattista hermostoa ja siten rauhoittaa kehoa ja mieltä.

Myös eteeristen öljyjen tiedetään vaikuttavan monin tavoin ihmiseen, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Jo kanelin nuuhkaisu saa ruuansulatuksen käynnistymään ja laventelin tuoksu rauhoittaa sekä tasapainottaa mieltä. Lisäksi eteeriset öljyt auttavat aivoja hapettumaan ja näin lisäävät keskittymiskykyä. Miellyttävät tuoksut muistuttavat meitä myös hengittämisen tärkeydestä.

Hajuaisti

Samalla, kun hengitämme syvään, meissä aktivoituu hajuaisti, joka on kemiallinen kaukoaisti. Hajuaistimus syntyy ilmaan haihtuneista aromaattisista kemiallisista aineista eli hajumolekyyleistä. Ne kulkeutuvat sisäänhengitysilman mukana nenäontelon takaosaan, jossa on hajuepiteeliä. Ihmisellä hajuepiteeliä on noin viiden neliösentin alueella.

Kun tuoksu hengitetään sisään, ensimmäinen kosketus on hajuepiteeliin, jossa on noin 20 miljoonaa hermonpäätä. Verrataan esimerkiksi käteen, jossa on 2500 hermonpäätä joka neliösentillä. Molekyylin kemiallinen informaatio muunnetaan sähköiseksi signaaliksi, joka jatkaa matkaansa hajukäämiä pitkin ja saapuu sisään limbiseen järjestelmään. Täällä tapahtuu tuoksun tunneaistimus.

Kemiantohtori Jari Tuominen kuvaa tarkasti kirjassaan Tuoksujen ihmeellinen maailma, kuinka tuoksut vaikuttavat aivoissa. Kirjassa kerrotaan, kuinka molekyylin sisältämä informaatio analysoidaan ensin mantelitumakkeessa ja hippokampuksessa. Nämä molemmat alueet aivoissa käsittelevät myös muistia. Tässä vaiheessa tulevat tunteet mukaan, koska edellä mainituissa keskuksissa säilytetään muistoja. Tästä syystä tuoksu voikin tuoda menneen asian vahvasti nykyhetkeen.

Euforiset tuoksut kuten salvia, greippi ja jasmiini stimuloivat hypotalamusta – joka aiheuttaa neurokemikaalien eli enkefaliinien vapautumista. Enkefaliinit toimivat kivunlievittäjinä, ensivaikutelmana on mielialan koheneminen, hyvän olon tunne.

Patchouli ja Ylang Ylang stimuloivat aivolisäkettä, jonka seurauksena vapautuu endorfiinejä, hyvän olon hormooneja. Kamomilla, laventeli, ja appelsiininkukan tuoksu aktivoi raphe tumaketta vapauttaen samalla serotoniinia. Serotoniini on rauhoittava yhdiste, joka kehottaa mieltä ja kehoa ottamaan rauhallisesti. Juurikin rauhoittavia tuoksuja hyödynnetään rauhoittumisen ja rentoutumisen apuna. Uupuneelle ja masentuneelle tuoksuista kuten rosmariini, sitruunaruoho ja havupuut on apua noadrenaliinin vapauttamisessa, joka puolestaan lisää energiaa ja intoa.

Onnen muistijäljet

Muistot linkittyvät tunteisiin ja niin tekevät myös tuoksut. Tunne, jonka ihminen kokee voimakkaana ja ensimmäistä kertaa yhdistettynä tuoksuun, luo pysyvän muistijäljen aivoihin. Tutkimusten mukaan tuoksun luoma muistijälki on voimakkaampi kuin esimerkiksi näön tai kuulon avulla saatu.

Tämä tieto tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia hyödyntää eteerisiä öljyjä oman hyvinvoinnin tukena. Tutustumalla luonnontuoksujen maailmaan ja löytämällä omat lempiöljymme, voimme monipuolisesti rikastuttaa elämäämme eri tilanteissa ja elämänvaiheissa. Eteerisistä öljyistä voi koostaa oman tuoksukokoelman kotiin tai matkalle mukaan. Esimerkiksi flunssa-aikoina raikkaista tuoksuista kuten piparminttu ja eukalyptus voi saada apua hengitysteitä avaamaan. Aamuväsymyksen häivyttämiseen sopii sitrus- ja havutuoksut. Töihin kokoushuoneen virkistykseksi sopii keskittymiskykyä lisäävä rosmariini. Kukkien tuoksuilla on sanottu olevan oppimiskykyä parantava vaikutus. Iltaan ja kaikenikäisten rauhoittumista tukemaan sopii eteeristen öljyjen äiti, hellävarainen laventeli.

Eteeriset öljyt sopivat itsehoitoon ja hemmotteluun. Niistä voi sekoittaa hurmaavan tuoksuisen vartalo- tai kylpyöljyn tai luoda oman hoitavan parfyymin. Oman hoitavan parfyymin voi luoda vahvistamaan tiettyä elämän vaihetta, esimerkiksi vastarakastuneet voivat luoda oman rakkaudensekoituksensa myöhempiä aikoja varten muistuttamaan alkuhurmasta. Omista lempituoksuista koostuva hoitava parfyymi sopii myös vaikeaa elämäntilannetta helpottamaan.

Lempituoksuja nuuhkiessamme hyödynnämme samalla elettyä elämäämme, valtavaa määrää intuitiivista tietoa sekä elämän kokemuksiamme. Uusia tuoksuyhdistelmiä luodessamme synnytämme uusia muistijälkiä aivoihimme. Elämän onnellisia hetkiä ei voi valitettavasti pullottaa, mutta tuoksun voimalla voimme luoda voimakkaan onnellisen muistijäljen aivoihimme.

Hurmaavia hetkiä ja ihania löytöretkiä tuoksujen maailmassa,

Rakkaudella Anna

Lähde: Jari Tuominen, Tuoksujen ihmeellinen maailma

Emme aina voi vaikuttaa toisen ihmisen tulkintaan – joskus sanat eivät vain mene perille

Eveliina Holm on joogaopettaja, mindfulness-ohjaaja CFM® ja bloggari, joka pyrkii tutkimaan elämää lempeästi ja hyväksyen. Jooga ja meditaatio ovat Eveliinan näkemyksen mukaan elämämme tilaisuuksia, joiden aikana voimme asettua oivaltamaan, tuntemaan sekä olemaan jatkuvan tekemisen ja suorittamisen sijaan. Löydät Eveliinan tunnit, tapahtumat, kurssit ja blogin osoitteesta www.eveliinaholm.com

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että sanat ovat paljon muutakin kuin pelkkiä sanoja? Kommunikointi näyttelee suurta roolia elämässämme ja monen ihmissuhteen kulmakivi on toimiva viestiminen. Sanoissa on paljon energiaa ja kun viestimme, emme vaikuta ainoastaan vain toisiin ihmisiin, vaan myös itseemme.

Sanojen energia

Miten sanat sitten vaikuttavat meihin? Sanon monesti meditaatiota ohjatessani, että se, mihin kohdistat huomiosi, lisääntyy elämässäsi. Where attention goes, energy flows. Ehkä tiedät sen tunteen, kun olet sanonut jotain, joka on loukannut toista ihmistä. Todennäköisesti tiedät myös sen, miltä tuntuu, kun sanoistasi on ollut apua toiselle ihmiselle. Näissä tunteissa on aika paljon eroa, eikö? Kehittämällä kykyä käyttää sanoja viisaasti ja ystävällisesti, sekä puhumalla sydämestämme, vilpittömästi ja totuudenmukaisesti, lisäämme näitä asioita elämässämme.

Oppimani mukaan on tiedetty jo pitkään, että sanoissa on voimaa. Buddhan yksi ohje oli, että valheellisesta puheesta tulisi pidättäytyä. Patanjalin joogasutrasta löytyy puolestaan kohta “satya”, joka yksinkertaisesti käännettynä tarkoittaa totuudellisuutta sanoissa, ajatuksissa ja teoissa. Näissä ohjeissa puhutaan valehtelusta, mutta myös totuuden ilmaiseminen niin, että se aiheuttaa kärsimystä, ei ole viisasta. Emme edistäisi mitään sanoessamme ystävällemme, että hänellä on päällään kamalin paita, jonka olemme koskaan nähneet.

Puhe on myös yhteyttä itseen ja muihin

Yksi asia, joka sai minut pohtimaan aihetta, on sosiaalisen median lisääntynyt käyttö viestinnässä. Elämme tällä hetkellä 24/7 elämää ja viestejä lähetetään kiireessä ja väsyneinä. Viesteissä on se haastava puoli, että niistä jää puuttumaan tärkeitä elementtejä, kuten äänensävyt ja eleet, jotka antavat vastaanottajalle tietoa esimerkiksi siitä, puhummeko sydämestämme vai emme. Emojitkaan eivät voi kokonaan korvata nonverbaalista viestintää, sillä ääni resonoi eri tavalla, kuin kuva. Puhe on paitsi informaation jakamista, myös yhteyttä. Joskus valitettavasti yhteys katkeaa viestittelyssä.

Eräs seikka sanojen voimaan liittyen on myös vastaanottajan subjektiivinen tulkinta. Se tapahtuu aina, oli kyseessä puhe, ele tai viesti. Viesteissä käytämme nykyään paljon lyhenteitä ja vieraskielisiä ilmaisuja, kuten “asap & sorry”, jotka voidaan tulkita helposti väärin. On hyvä tiedostaa, että toiselle “asap” voi tarkoittaa jyrkkää “lopeta kaikki muu välittömästi heti ja tee tämä nyt”, vaikka lähettäjä olisikin tarkoittanut lempeää “olisitko niin ihana ja teet tämän kun ehdit”. Toiselle taas “sorry” on vilpitön anteeksipyyntö ja toiselle se on välinpitämätön heitto. Toisen ihmisen tulkinta on jotain, mihin emme voi vaikuttaa, mutta tämä on hyvä tiedostaa, eikö vain? Ehkä voimme myös välttää sitä, ettemme tarkoituksenmukaisesti puhu tai elehdi tulkinnanvaraisesti.

Lempeys ja armollisuus

Täydellisiksi emme luultavasti tule koskaan ja joskus voi tuntua vaikealta kommunikoida ystävällisesti ja rehellisesti. Siihen, mitä kussakin tilanteessa sanomme, vaikuttavat monet seikat, kuten vaikka kiire tai tiedostavalta mieleltä piilevä pelko, joilta emme tule koskaan välttymään kokonaan. Usein me ihmiset haluamme todistaa, että olemme oikeassa tai joskus kostamme sanomalla ilkeitä asioita, kun meitä on loukattu. Haastavia tilanteita ja konflikteja tulee, se on varmaa.

Olen huomannut, että tärkeää on se, miten olemme sen kanssa, kun koemme pahaa oloa siitä, että kommunikointi on ollut haastavaa, olemme ehkä kertoneet valkoisen valheen tai loukanneet toista ihmistä. Olisiko mahdollista lempeästi myöntyä tapahtuneelle ja antaa anteeksi itsellemme omat sanamme? Uskoen, että meissä on kyky toimia toisin ja toisaalta tietäen, että kommunikaatio ei ole taas uusi rasti listalla, joka meidän pitäisi suorittaa mahdollisimman hyvin ja ruoskia itseämme, mikäli emme suoriutuneet tehtävästä.

Ajattelen, että myöntyminen, lempeys ja armollisuus edistävät suhdetta itseemme ja muihin.

Arjen vinkit

Haluan tähän loppuun jakaa muutaman vinkin, joita käytän itse omassa arjessani voimavarojeni mukaan. Minun, tai sinun ei tarvitse pystyä näihinkään joka kerta.

Ehkä seuraavan kerran kun olet kommunikaatiotilanteessa, joka voisi kääntyä konfliktiksi, kokeile pysähtyä hetkeksi. Kysy itseltäsi, mitä oikeasti haluat sanoa? Onko se totuudenmukaista ja ystävällistä?
Huomaa, miten puhut itsellesi. Jos huomaat olevasi ankara, voit vaikka kokeilla vaihtaa toisenlaiseen, lempeämpään sävyyn. Mitä jos voisit joskus puhua itsellesi niin kuin haluat muiden puhuvan sinulle?

Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei

Puolet meistä on joskus kärsinyt masennuksesta

Lehdistä saa joskus lukea julkkisten tarinoita uupumuksesta ja masennuksesta. Ja heti kirjoitusten perään kommentteja suuntaan ja toiseen: ”Kiva että näistä puhutaan vihdoin ääneen” tai: ”Mitä tuo valittaa, sillä on rahaa ja oikeasti kaikki hyvin”.

Kadulla kulkiessa noin suurin piirtein kaikki ihmiset näyttävät jotenkin tavallisilta ja siltä, että heillä on elämä ihan mallillaan. Kun katsoo masennustilastoja, voi todeta, että oikeasti melkein puolet vastaantulijoista on kärsinyt masennuksesta jossain elämänsä vaiheessa. Liian moni kahlaa masennuksen suossa tälläkin hetkellä.

Jokaisen kokemus on tärkeä

Oman masennuskokemukseni ja -käsitykseni mukaan masennuksen yksi juonne on itsestä etääntyminen. Se että ei ole osannut tai pystynyt huomioimaan omia tarpeita. Onko siis lupa masentua, jos on rikkautta, kultaa ja mainetta?

Masennus on myös kärsimyssairaus, joka ruokkii itseään. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Joskus melkein voi luulla, että masennusta pidetään palkintona, joka saadaan kaiken muun kurjuuden lisäksi. Ihan pähkähullu ajatus. Vai iloitseeko joku salaa siitä, että Roope Ankka masentuu? Siitä sai, sanoo kateus.

Masennus ei ole rahallisesti tai maineellisesti hyvä- tai huono-osaisten sairaus. Masennus on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole hyvin. Kukaan ei voi ulkoapäin kertoa, onko masennukseen syytä vai ei. Varmasti on, jos masennuksesta kärsii. Ja se riittää. Jokaisen kokemus on juuri oikea ja sitä saa kuunnella.

Kuuntele, mitä masennus haluaa kertoa

Oletpa köyhä, rikas tai jotain siltä väliltä, yksinäinen, perheellinen, lapseton tai lapsellinen ja kärsit masennuksesta, katso ja kuuntele sitä, mitä masennus haluaa sinulle kertoa. Mitä toivoisit itsellesi, mutta mitä vaille jatkuvasti jäät? Rakkautta, hyväksyntää, omaa aikaa, fyysistä läheisyyttä, taloudellista turvaa, työtä? Missä olet kaiken kiireen ja kuonan keskellä? Tiedätkö, kuka olet ja mitä haluat ja onko sinulla mahdollisuutta elää tavalla, joka tukee hyvinvointiasi?

Mariskan kappaleen ”Itserakkausjuttuu” sanoilla tähän päivään:

”Tykkään itestäni
Viihdyn mun nahois
Mä väsyn jumittamaan
Fiiliksis pahois
En dissaa vaan kehun ja kiitän
Kyl kelpaan jos tälleen mä riitän
Oon kritisoinut mua jo aivan tarpeeks
Teen sovinnon ja annan itelleni anteeks
Onni alkaa siit mihin ankaruus loppuu
Kaikki tarvii itserakkausjuttuu”

Lisää aiheesta Miian kirjassa Toivon kirja masennuksesta.

Hetki, jonka jätin tänä aamuna elämättä

Aamurutiineihini kuuluu huiskuttaa miehelleni työhuoneeni ikkunasta hänen lähtiessään töihin. Niin tänäkin aamuna asettauduin ikkunan ääreen valmiina tuohon hetkeen. Sillä aikaa kun hän pakkasi tavaroita autoonsa, minä rupesin tutkimaan ikkunan edessä olevaa orkideaa. Huomasin siitä lehden, joka oli kuivumassa ja sen alta löytyi täysin kuollut lehti. Samalla totesin, ettei kahteen muuhunkaan orkideaan ollut ilmestynyt kukkavartta tänä keväänä. Toisin sanoen nekään eivät tulisi kukkimaan aikoihin.

Kuinka ollakaan päässäni alkoi soida vanha virsi: Minä olen surkea kasvien kanssa. En saa yhtään kukkaa enkä viherkasvia pysymään hengissä. Ruukkukasvit eivät kerta kaikkiaan halua elää kanssani. Sen takia leikkokukat ovat helpompia, koska ne saavatkin kuolla… Tuon tutun valituksen jauhaessa pääni sisällä huonommuuden tunnetta päätin hakea kastelukannun ja pelastaa, mitä pelastettavissa oli.

Kasteltuani kukat ykskaks havahduin kauhuissani. Olinko vilkuttanut miehelleni? Minulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa tuosta hetkestä. Yritin muistella, olinko lähtenyt hakemaan kastelukannua ennen lähtövilkutusta vai olinko kenties sittenkin tavalliseen tapaan huiskuttanut hänelle ja vasta sitten hoitanut kukat.

Koska minulla ei ollut minkäänlaista muistikuvaa tilanteesta ja koska tiedän, miten tärkeää lähtövilkutus on miehelleni, niin tilanteen noloudesta huolimatta päätin soittaa hänelle. Sainpahan edes puhelimen välityksellä paikata tilannetta ja toivottaa hänelle mukavaa työpäivää. Yllätyksekseni kuulin, että olin kuulemma huiskutellut hänelle ja jopa lähettänyt lentosuukon. Auts!

Vaikka olin automaattiohjauksella toiminut ihan oikein ja korrektisti, en ollut kuitenkaan tuota kaunista hetkeä oikeasti elänyt. Ajatukseni olivat vanginneet minut kokemaan huonommuutta. Valitusvirsi ja siitä seurannut tunne olivat kaapanneet minut täysin irti kauniista hetkestä elämässäni johonkin alakuloiseen valveuneen.

Sain todella konkreettisella tavalla muistutuksen siitä, kuinka helposti mielemme siirtää meidät tästä hetkestä jonnekin ihan muualle. Kuinka helposti hukkaamme hetkiä, joita emme saa koskaan takaisin.

Onneksi mieheni vain nauroi minun täydelliselle läsnäolottomuuden kokemukselleni. Siinä yhdessä nauraessamme koin täyttyväni säteilevällä ja puhtaalla läsnäolon energialla. Tunsin, miten voimakkaasti läsnäolo ja läsnäolottomuus eroavat toisistaan.

Vain ollessamme läsnä voimme tuntea elämänvirran voimakkaan energian ja antaa sen elävöittää itsemme ja elämämme. Vain ollessamme läsnä voimme oikeasti elää elämämme hetket.

Samansisältöinen teksti läsnäoloharjoitteineen on julkaistu myös Iloversumin sivuilla, jonne löydät TÄSTÄ

Eikö uni meinaa tulla iltaisin? – Tässä 9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

Pyysimme Facebookissa lukijoitamme jakamaan omat parhaat univinkkinsä rauhalliseen ja hyvään yöuneen. Tässä muutama esimerkki, miten hienoja vinkkejä saimme:

9 käytännön vinkkiä nukahtamiseen

1. ”Paras päätös paremman unen takaamiseksi on ollut herätyskellon ostaminen, jotta puhelimet voi jättää makuuhuoneen ulkopuolelle.” – Reetta

2. ”Olen vähän huonouninen, joten olen opetellut hengittämään täysin nenän kautta (hitaasti, rauhallisesti, pienesti). Tätä hengitystä kuuntelen ja siihen palautan keskittymisen, kun ajatus villiintyy ja karkaa tekemättömiin töihin, murehtimisiin yms unen tuloa häiritseviin asioihin.” – Anna-Liisa

3. ”Ulkoilu, sauna, kevyt iltapala ja peiton alle! Tuossa järjestyksessä.” – Saara

4. ”Raikas, pimeä ja viileä makuuhuone. Illalla hyvissä ajoin rauhoittumista ja ei tuhtia iltapalaa.” – Tupu

5. ”Tietoisesti oon opetellu sanomaan ’en mahda tälle asialle juuri nyt mitään’.” – Heli

6. ”Itselleni toimi parhaiten makuuhuoneen sisustuksen “riisuminen”. Kun karsii näköpiiristä ylimääräiset tavarat ja esimerkiksi siirtää työpöydän olohuoneeseen, on makuuhuoneessa rauhallinen fiilis ja helpompi nukkua.” – Jenna

7. ”Sekoitan pieneen määrään vartaloöljyä pari tippaa eteeristä laventeliöljyä ja hieron sen jalkapohjiin. Vaihtoehtoisesti tiputan yhden tipan laventelia tyynyliinalle. ” – Sike

8. ”Kun menee nukkumaan, ei laitakaan heti silmiä kiinni, vaan katselee silmät auki kattoon ja tavallaan ’vastustelee’ unta niin kauan kuin pystyy, jolloin silmät menevät sitten ihan itsestään kiinni.” – Kaisa

9. ”Huolihetki illalla ennen nukkumaanmenoa, näin huolet ja murheet eivät valvota yöllä.” – Eeva

Jos haluat kantaa oman kortesi kekoon, vinkkien keruu on edelleen käynnissä! Jaa omat parhaat uni- tai nukahtamisvinkkisi Hidasta elämää -keskustelualueella TÄÄLLÄ.

Yhteistyössä oleellisinta on ihmisten välinen luottamus

Teemu Naumanen toimii palvelujohtajana K-ryhmän Päivittäistavarakaupassa ja opiskelee Lappeenrannan Teknillisessä Yliopistossa tietojohtamista ja johtajuutta. Mielenkiintoisista töistä ja uuden oppimisesta nauttiva Teemu saa energiansa ihmisistä sekä kohtaamisista, joita päivät ovat onneksi pullollaan. Kotona Itä-Uudenmaan rauhassa patterit latautuvat perheen kanssa puuhaillessa ja luontoharrastusten parissa.

Mitä luottamus on? Erään määritelmän mukaan se on luottamusta siihen, että toinen tarkoittaa minulle hyvää, tai ei ainakaan pahaa. Mielestäni tämä on aika hyvä perusmääritelmä. Jos tarkastellaan luottamusta työelämän ja johtamisen näkökulmasta, havaitaan, että määritelmiä ja tarkastelukulmia on paljon. Horisontaalinen, vertikaalinen, ei-henkilöityvä, organisatorinen, ja niin edelleen. Koetan tässä tekstissä olla sotkeutumatta liikaa luottamuksen eri ulottuvuuksien teoreettiseen tarkasteluun ja keskityn kirjoittamaan luottamuksesta ”yleisemmin” ihmisten välisenä toimintana omiin kokemuksiini nojaten.

Johtamisen näkökulmasta ihmisten välinen luottamus on nähdäkseni oleellisinta, sillä ihmisten johtamisestahan siinä on kyse. Usein kuulee puhuttavan myös asioiden johtamisesta, mutta me ihmiset taidamme olla kuitenkin aika lailla kaikki, mitä meillä organisaatioissa on. Jos ihmiset otetaan pois yhtälöstä, mitä jää? Asiat? Mitä merkitystä asioilla on ilman ihmisiä? Enpä tiedä. Asiat saavat merkityksensä kontekstissa ihmiseen eli siihen, mitä ne merkitsevät jollekin ihmiselle jollakin ajan hetkellä. Jos tätä merkitystä ei ole, onko koko asiaa tai asioiden johtamista olemassakaan?

Oho, menipäs diipiksi. Pointtina oli kuitenkin se, että ihmisten välinen luottamus on keskiössä johtamisessa, koska ihmiset.

Organisaatiossa luottamuksen ilmapiiri tarkoittaa myös sitä, että jokainen uskaltaa olla oma itsensä. Tämä on sekä hyvinvointia tukevaa että myös helkkarin siistiä. Sitä paitsi jonkin muun kuin itsensä näytteleminen on pidemmän päälle varsin kuluttavaa ja turhaakin. Eräs hieno kollegani on joskus sanonut, että hän on oppinut nauttimaan ihmisten erilaisuudesta. Mielestäni tämä on upea mindset ja loistava tulokulma aiheeseen.

Olen onnellinen siitä, että saan työskennellä päivittäin ihmisten kanssa, joihin luotan ja jotka luottavat minuun. Luottamus tuntuu hyvältä.

Entä business?

Kyky innovoida on tunnetusti vaikeasti kopioitava kilpailuetu. Luottamuksella on tässäkin yhteydessä valtava merkitys, koska innovaatiot syntyvät harvemmin yksin. Ne vaativat syntyäkseen ihmisten luottamuksellista yhteistyötä, jossa on aitoa halua luovuttaa omaa hiljaista tietoa yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Kun rakennetaan kulttuuria, jossa inhimillinen pääoma säkenöi täysimääräisesti, on luottamus valuutta, jonka kurssia kannattaa varjella kaikin tavoin.

Luottamus on myös tehokkuutta. Sillä säästetään se transaktiokustannus, joka syntyy siitä, että jokainen asia täytyy erikseen varmistaa ja kysyä toiselta. Kun luottamusta on, etenevät asiat jouhevasti ihmisten tehdessä turvallisen tunteen vallitessa päätöksiä ja toki myös virheitä pelkäämättä ”ristiinnaulitsemista”. Tällaisen tunnelman aikaansaaminen vaatii paljon dialogia ja aitoja kohtaamisia, mutta mielestäni on aina yhtä palkitsevaa huomata, kun toisen kanssa syntyy yhteys ja sen jälkeen lähestulkoon tiedetään kysymättäkin, mitä ollaan asioista mieltä.

Vaikka luottamuksesta puhutaan usein ”pehmeänä” arvona, kuulostavat edellä mainitut asiat omiin korviini aika kovilta jutuilta!

Kenties pehmeästä on tulossa uusi kova.

Haastan seuraavaksi kirjoittajaksi ArtSense Oy:n toimitusjohtaja Kimmo Huhtimon.

Teemu Naumanen
Palvelujohtaja
Kesko Oyj, Päivittäistavarakauppa

Uskallatko katsoa ongelmaa suoraan silmiin? Vaikka tekisi mieli katsoa muualle…

Ravintovalmentajaystäväni kehotti minua menemään verikokeisiin. “Kuulostaa Katri siltä, että sinun olisi hyvä tarkistuttaa veriarvosi.” Varasinko ensi tilassa verikoeajan? En varannut. Sen sijaan mutisin jotain ympäripyöreää. “Joo joo, katsotaan. Kyllä tää tästä.”

Todellisuudessa en halunnut mennä verikokeisiin. En halunnut kohdata taas uutta terveysongelmaa, joka vaatisi selvittelyä, hoitamista ja loputonta kärsivällisyyttä. En ollut huomaavinani oireita, joihin ystäväni viittasi. Taisi olla vasta kolmas huomautus, kun sain itseni labraan asti.

Mieli rakastaa mukavaa, helppoa ja kivaa. Kukapa pitäisi hankalasta, epämääräisestä, työläästä tai kivuliaasta? Jos jotakin sellaista on näköpiirissä, katsomme usein toiseen suuntaan. Mutta ikävyys ei sillä häviä, vahvistuu vain.

Jos olo tuntuu nihkeältä tai epämääräiseltä, kannattaa esittää itselleen yksi kysymys: Mitä minä yritän vastustaa juuri nyt? Vastustus on sitä, ettet uskalla kohdata jotakin ajatusta, tunnetta tai asiantilaa suoraan vaan yrität kiertää ja kaartaa, ajattelet muita asioita. Ei tässä nyt mitään. Et ole ihan rehellinen itsellesi.

Vastustuksen takana on tyypillisesti pelko. Pelko siitä, että esiin nousee jotakin, mitä pitää osata, kestää, jaksaa, ymmärtää, surra, hävetä. Asiat eivät olekaan niin kuin olet toivonut niiden olevan. Mutta tyypillisesti ongelmat eivät selvitä itse itseään, vaan ne pitää ratkaista, ja sitä ennen ne täytyy nähdä. Näin tämä asia nyt vain on.

Jo sillä, että katsot ongelmaa suoraan silmiin, on suuri vaikutus. Päätös kohdata tilanne rehellisesti selkiyttää oloa ja alkaa tuoda sinua kohti omaa voimaasi – ja siten kohti ratkaisua. Siksi se kannattaa tehdä heti, kun huomaat vastustelevasi. Rohkeasti vain, pystyt siihen kyllä!

Lisää ajatuksia mielen vastustuksesta ja sen purkamisesta Taikaelämää-podcastissa, kuuntele alta:

Kun haluat lukea lisää erilaisten arjen hetkien hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, tutustu Katrin uutuuskirjaan Vuoden paras päivä.

Tutustu kolmeen klassiseen defenssiin ja siihen miten ne toimivat

Ensimmäisen osan defensseistä voit lukea ja kuunnella TÄÄLTÄ.

Defenssien teema jatkuu ja nyt tutkitaan kolmea muuta defenssiä. Projektiota, Introjektiota ja Projektiivista identifikaatiota. Sanahirviöitä, tiedän.

Tässä toivottavasti lyhyesti mutta ymmärrettävästi kuvaus miten nämä mielen heijasteet toimivat.

Projektiossa ihminen näkee muissa ihmisissä piirteitä, tapoja ja käyttäytymismalleja joita ei kykene itsessään kohtaamaan. Tämä ei siis tapahdu ilkeyttä vaan tiedostamattomuutta. Projektiossa toiseen tai toisiin voidaan siirtää joko ns. vaikeina pidettyjä tunteita tai hyvinä pidettyjä tunteita ja piirteitä. Projektion, kuten muidenkin defenssien tarkoitus on välttää kohtaamasta todellisuutta sellaisena kuin se on.

Introjektiossa ihminen sisäistää ulkopuolelta tulevat, ääneen sanotut tai sanomattomat arviot, tuominnat tai ihanteet osaksi itseään, ilman että käyttää niitä erottelukykynsä läpi. Itse hahmotan introjektion helposti esimerkiksi syyllistymisen kautta. Lapsi voi esimerkiksi kokea, että vanhemman stressi ja kireys on lapsen syytä introjektion kautta. Karkeasti voisi sanoa, että jos projektiossa siirretään asioita itsestä ulospäin, introjektiossa ulkoapäin tulevat asiat otetaan omalle “vastuulle”.

Projektiivinen identifikaatio (Sanahirmujen sanahirmu) on hyvin alitajuinen prosessi jossa Ihminen A projisoi ihmiseen B jotain, ja ihminen B ottaa tämän projision tiedostamattaan vastaan, ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. Esimerkiksi: Naisella on projektio, jossa hän näkee miehen pelastavan hänet, täyttävän hänet. Naisen projektio on niin vahva, ja miehellä ei ole tietoisuutta “kieltäytyä” projektiosta, ottaa mies alitajuisesti projektion vastaan ja alkaa käyttäytyä (hetkellisesti) naisen proketion mukaan. Projektiiviset identifikaatiot ovat yleisiä rakastuessa ja niihin liittyy usein rakastumisen huuman laannuttua kipua. Paljon. Se ei tarkoita, että täytyy erota tai että suhde olisi ollut “väärä”. Projektiivisia identifikaatioita on mahdollista (joskaan ei ihan helppoa) purkaa myös ihmissuhteessa ja se on aina suurta kasvua molemmille suhteessa oleville.

Defenssit ovat osa ihmisyyttä, ei jotain josta voisi tai pitäisi päästä eroon. Tietoisuutta ja armollisuutta lisäämällä ja KÄRSIVÄLLISELLÄ itsetuntemustyöskentelyllä defenssien hallitsevuutta voi lähteä purkamaan. Defenssit ilmiönä eivät kuitenkaan katoa.

Todellisuuden kohtaaminen on välillä kipeää. Joskus se on ollut niin kipeää, niin suuri pala purtavaksi, että nämä defenssit ovat rynnänneet apuun. Sitäkin on ihmisyys.

Kuuntele lisää podcastilta!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/defensseista-osa-2

Eevin itsetuntemusohjauksiin voit tutustua täältä.

Trauma voi olla portti kehollisen valaistumisen kokemuksiin

Edellisessä kirjoituksessani kuvasin omaa havahtumistani “villeyden pyhyyteen” – kuinka vavisuttavaa on ollut löytää kaikki etsimäni kehoni syvyyksistä ja avautua omalle primitiivisyydelleni ja eläimellisyydelleni. Tässä artikkelissa tuon samaan teemaan fysiologista näkökulmaa.

Vetämäni Häpeän Alkemia -kurssit ovat myös itselleni jatkuva oppimisen matka. Ihan alusta asti oli ilmeistä, kuinka häpeä on myös trauma – oikeastaan enemmän kokonaisvaltainen traumamekanismi kuin tunne – ja että hyvin usein häpeän vapautumiseen liittyy voimakas pyhyyden kokemus – hyvin kehollinen pyhyyden ja mysteerin kokemus. Kurssipäivän tunnelma koskettaa itseänikin edelleen aina yhtä syvästi, ja yleensä yllättää osallistujat täysin – kuinka niin kamalan aiheen kuin häpeä käsittelyssä voi kokea sellaista rakkauden, yhteyden ja jaetun auvon tilaa!

Iloni olikin korkealla, kun löysin selityksiä kokemiini havaintoihin. Syvenenvä uteliaisuuteni kehon viisauteen ja kykyyn parantaa itseään innoitti minut aloittamaan TRE (Trauma and Stress Releasing Excersices)-ohjaaja koulutuksen, ja kurssin myötä käsiini tarttui Peter A. Levinen aivan erinomainen teos In an Unspoken Voice – How the Body releases Trauma and Restores Goodness. (Sanaton ääni – kuinka keho vapauttaa traumaa ja palauttaa hyvyyden). Peter A.Levine on kehollisen traumaterapian edelläkävijä ja Somatic Experience (SE) -metodin kehittäjä.

“Trauma” on kehon reaktio siihen, kun se ei ole pystynyt purkamaan vaarallista tilannetta normaalilla taistele/pakene -reaktiolla, vaan jännitys on jäänyt pysyväksi “jäätymiseksi” kehoon. Äärimmäinen reaktio uhkaavassa tilanteessa on jähmettyminen (tekeytyä kuolleeksi, jossa elintoiminnotkin hidastuvat). Eläimillä nämä tilat puretaan vaaran mentyä ohi kehosta vapinan kautta, mutta ihminen on erkaantunut tästä luonnollisesta mekanismista ja tällainen “puolikuollut” jähmeys voi jäädä pysyväksi tilaksi. Onneksi nykyään osataan uudelleen aktivoida kehon omia paranemismekanismeja, ja jopa ihan varhaisimmat traumat voi parantua ja keho “herätä henkiin” ja täyteen elinvoimaansa.

Huomioitavaa on, että tämän kaltainen trauma ei tarvitse erityistä onnettomuutta tai yksittäistä tapahtumaa, vaan kasvaminen tunnekylmässä ympäristössä riittää traumatisoimaan pienen vauvan ja lapsen, ja saamaan aikaan syvän hylkäämistrauman.

Levine toteaa, että trauman ja häpeän psykofysiologinen toimintamalli on sama, joten traumalla ja häpeällä on luontainen yhteys, erityisesti silloin kun puhutaan – meille suomalaisille niin yleisestä – varhaisen kiintymyssuhteen häiriöstä, eli turvattomuudesta suhteessa pääasialliseen hoitajaan (yleensä äitiin). Eli häpeä on myös trauma – ja traumaan liittyy häpeä, nämä ovat erottamattomat. Kehollinen häpeätyöskentely turvallisessa ympäristössä tutustuttaa meidät tähän omaan mekanismiimme ja sen yhteyteen syvimpiin osiimme – ja aktivoi kehon oman paranemis- ja korjaamisprosessin.

Mutta erityisen kutkuttavavia ovat Levinen havainnot traumasta vapautumisen ja henkisten (spirituaalisten) kokemusten yhtäläisyydestä!

Luku Trauma ja spirituaalisuus alkaa Levinen omasta ihmetyksestä trauman ja henkisen heräämisen kokemusten yhteydestä – kuinka kehossa olevan trauman vapautuminen johtaa ekstaattiseen iloon, selkeyteen ja fokukseen sekä kokonaisvaltaisen ykseyden kokemuksiin, myötätuntoon ja rauhaan. Pyhyyden ja oman hyvyytenstä kokemiseen.

Syvimmillään trauma jähmettää ihmisen elinvoiman (survival energy), ja kun trauma purkautuu, vapautuu tämä aivan ytimessämme oleva puhdas ja kirkas alkuvoima. Levine viitaa Roland Fisherin tutkimuksiin ja havaintoihin siitä, kuinka spirituaaliset kokemukset ovat fysiologiesesti yhteydessä meidän kaikkein primitiivisimpiin tasoihimme – parasympaattisen (autonomisen) ja sympaattisen (vaistonvaraisen) hermostomme aktivoitumisen yhteys mystisiin ja meditatiivisiin kokemuksiin. Eli trauman transformaatioprosessi on samankaltainen – ja jopa yhtä kuin – spirituaalinen kokemus; voimakas trauman vapautuminen tuottaa myös voimakkaita henkisen heräämisen kokemuksia. Kokemusta tästä tilasta kuvataan usein oseaaniseksi, valtamerelliseksi.

Levine on myös tutkinut trauman vapautumisprosessin (traumatransformaation) ja spontaanin Kundalini-energian heräämisen ilmeistä yhteyttä – mikä tämäkin vahvistaa omia kokemuksiani ja havointojani.

Yhä useammin törmään käsitteeseen kehollinen valaistuminen – embodied enlightenment. Tämä kuvaa hyvin sitä tuntemusta mitä syvimmillään voi hetkittäin kokea. Suosittelen esim. amerikkalaisen modernin mystikon Amoda Maan kirjoituksia aiheesta.

Kaikki tämä vahvistaa luottamusta kehon ihmeelliseen viisauteen: kuinka kaikki tieto on meissä itsessämme – siinä kaikkein primitiivisimmässä ja eläimellisimmässä osassamme – sisältäen avaimet kykyyn olla aidossa läheisyydessä ja yhteydessä toisiin ihmisiin aina syvimpiin ja ekstaattisimpiin spirituaalisiin kokemuksiin. Avaudumme rakkaudelle, yhteydelle ja ikiaikaiselle tiedolle uskaltamalla avata kehomme syvimmät tasot. Ja kuinka häpeäkin voi olla portti kaikkein pyhimpään meissä.

If you bring forth that which is within you,

Then that which is within you

Will be your salvation.

If you do not bring forth that which is within you,

Then that which is within you

Will destroy you.

(The Gnostic Gospels)

Onnesi tulee siitä, mihin keskityt ja mille antaudut

“Elämän kruunu ei sittenkään ole onnellisuus, vaan uskallus elää oma tarina täydeksi ja todeksi.”
– Martin Buber

Onnellisuus ei tule saavuttamisesta. Ajattelemme usein ja helposti, että kun vain saavutamme sitä, tätä ja tuota, niin olemme onnellisia. Kun sitten saavutamme nuo asiat, ei onni tulekaan, vaan karkaa uudelle, kaukaisemmalle kukkulalle odottamaan. Tätä todistavat useat tutkimuksetkin.

Toisaalta tutkittua on sekin, että päämääriemme saavuttaminen on vahvasti yhteydessä kokemaamme hyvinvointiin.

Edelleen tutkimustulokset osoittavat, että se mille antaudut, lisääntyy ja vahvistuu elämässäsi. Sinusta tulee se, mitä teet ja mihin keskityt. Jos nyt sitten oikein kovasti keskityn onneen, niin eikö sen pitäisi lisääntyä tuplasti? Miksi niin ei käykään?

Jonkin näissä eri tutkimuksissa täytyy mättää. Vai täytyykö?

Pisti pohdiskelemaan.

Jospa onkin niin, että ratkaisevinta on se, mitkä ovat todella ne tärkeimmät asiat omassa elämässämme, joiden vahvistamiseen ja toteutumiseen olisi syytä keskittyä. Joille olisi hyvä antautua, jotta oma tarina tulisi eletyksi täydeksi ja todeksi. Oma Sun Juttusi.

Jospa on viisasta keskittyä vähän epätoivoisen ja ensisijaisen onnen tavoittelun sijaan päämäärään sekä tekemiseen, joka on oman sydämen puheen, omien arvojemme sekä itsellemme merkityksellisten asioiden kanssa täydessä harmoniassa? Tekemiseen, jota rakastamme, josta innostumme ja jossa voimme käyttää kykyjämme, oppia ja kehittyä.

Tekemiseen, joka jo itsessään saa kokemaan onnea.

Joku on sanonut onnen olevan ongelmanratkaisukykyä. Pitäisikö hamuta mahdollisimman paljon ongelmia ja ratkoa niitä oikein urakalla, jotta tulisi onnelliseksi?

Kyse lienee siitä, että pystyy kohtaamaan haastavat tilanteet, epämukavat tunteet, pettymykset, erheet ja epäonnistumiset. Pystyy oppimaan niistä ja palautumaan – irtipäästämään – suhteellisen nopeasti.

Ehkä eniten on kyse siitä, että näkee tilanteessa kuin tilanteessa – hyvässä ja huonossa – ulottuvillaan olevat mahdollisuudet. Myös kyvystä säilyttää tyyni mieli sekä usko ja intohimo omaan tekemiseen monenlaisen ”häiriköinnin” keskellä. Kyvystä olla läsnä tässä ja nyt.

Monet tiet johtavat päämäärään. Aina on vaihtoehtoja. Tärkeä kyky on tunnistaa ja valita itselleen oikeat. Tämä edellyttää mahdollisimman hyvää itsen ja omien arvojen tuntemista.

Mitä paremmin tunnet itsesi, sen enemmän rohkenet luottaa itseesi. Mitä enemmän sinussa on rakkautta, sen kirkkaammin tiedät, mitä elämältäsi haluat. Sen paremmin tunnistat myös mahdollisuutesi ja valitset vaihtoehdot, jotka johtavat itsellesi merkityksellisiin päämääriin.

Arvojesi vaikutus elämässäsi on voimallinen. Voit kyllä ladella arvoinasi hienon listan jalouksia, mutta todelliset arvosi näkyvät valinnoissasi ja teoissasi. Siinä, mihin todella keskityt.

Jos arvosi ovat hukassa, olet helposti kaikkien tuulien riepoteltavana. Teet valintoja ja päätöksiä, jotka eivät johda sinua hyvään. Jos taas tunnistat arvosi, mutta joudut toimimaan pitkään niiden vastaisesti, on seurauksena todennäköisesti ahdistusta, uupumusta ja jopa masennusta.

Kun tiedostat arvosi ja niiden syvän merkityksen ja toimit niiden mukaan, et lannistu etkä luovuta uskoasi Sun Juttuusi yksittäisten pettymysten ja ikävien tapahtumien vuoksi.

Vaikka itsen ja omien arvojen tunteminen on tärkeää, on hyvä tiedostaa, että et kuitenkaan muutu (uusiudu), jos määrittelet itseäsi vain itsesi ja oman napasi kautta. Muuttuminen vaatii myös muita ihmisiä.

Uudet ihmiset, uusi ympäristö ja uudet ärsykkeet tarjoavat sinulle tarvittavan muutosvoiman. Käyt kyllä itse omaa prosessiasi, mutta pääset (joudut) kyseenalaistamaan minuutesi rajoja, näkemyksiäsi, ajatuksiasi ja uskomuksiasi – maailmankuvaasi. Samalla saat kuitenkin muiden tukea ja rakkautta.

Kun haluat elää oman tarinasi täydeksi ja todeksi, älä jää pyörimään oman napapiirisi sisään. Porukassa uskallat keskittyä Sun Juttuusi nopeammin ja paremmin. Uskallat muuttua. Uskallat antautua onnelle.

Odotan tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.