Olisin onnellinen, jos… – Oletko sinäkin asettanut onnellesi ehtoja, jotka tekevät sinusta onnettoman?

Aina joskus törmää ajatuksiin, jotka haastavat syvimmät oletukset itsestä ja elämästä. Anthony de Mellon ”Havahtuminen” nosti ison asian pöydälleni jouluna 1999. ”Haluatko olla onnellinen? Hyväksytkö läheisillesi onnellisuuden etsimisen, silloinkin kun se haastaa omat odotuksesi heitä kohtaan?”

Muistan heittäneeni kirjan käsistäni ääneen kiroten. ”Ei se noin mene!” Kolmannen lukemisen jälkeen minun oli kuitenkin pakko tunnustaa; olin liittänyt onneen joukon ehtoja, jotka vähensivät onneani. Ja vielä enemmän, olin rakentanut itselleni tarinan onnettomana olemisen jaloudesta, ja noudatin sitä suurella hartaudella.

Tuo hetki palautui mieleeni lukiessani hiljattain Yuval Noah Hararin uusinta, 21 oppituntia maailman tilasta. Se on jatkoa Homo Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus – huomisen lyhyt historia bestsellereille.

Onko vapaata tahtoa olemassa?

Kun Harari kirjoittaa, että ”vapaa tahto on myytti, ja tämän ymmärtäminen tulee vapauttamaan ihmisen”, se kolahtaa omiin uskomuksiini. Luultavasti monen muunkin.

Vapaan tahdon kyseenalaistaminen haastaa suuren osan siitä, minkä varaan olemme rakentaneet länsimaisen yhteiskunnan ja oman identiteettimme. Eikä siinä kaikki, Hararin mukaan vapaan tahdon ymmärtäminen myytiksi tulee pelastamaan nykyihmisen. Pelastamaan miltä? Kehittyvää tietotekniikkaa hyödyntäviltä vallanpitäjiltä, vastaa Harari.

Tuota pitää hiukan taustoittaa. Luulen, että lähes kaikki jotka tätä kirjoitusta luemme, olemme liberalismin lapsia. ”Liberalismin tarina on luomiskertomus; luominen tapahtuu koko ajan ja luoja olen minä. Päämäärä on luoda tarkoitusta tuntemalla, ajattelemalla, haluamalla ja keksimällä. Siksi korkein ihanne on vapautua kaikista rajoitteista tällä tiellä.” -jatkaa Harari. Juuri noin, huomaan myönteleväni. Tämä on olennaista ja näinhän se kuuluu ollakin. Vai kuuluuko?

Rakastan paradokseja, koska niiden kautta näkee usein ensi vilauksen uusista maailmoista, jotka avautuvat eteemme.

Tietoinen mieli on vapaa, vaikkakin harvinainen laji. Niin kauan, kuin emme ole tietoisia omista sisäisistä tarinoistamme, uskomuksista, tottumuksista ja peloista, olemme hyvin haavoittuvia ulkoapäin tulevalle vaikuttamiselle. Lisäksi kaksi kasvavaa trendiä korostaa juuri nyt aidon tietoisuuden merkitystä.

Mistä identiteettini syntyy?

Yksilöllisyyden ihanne saa etsimään tarkoitusta ja merkitystä omalle elämälle. Tavoittelemme oman sisimmän ymmärtämistä ja opettelemme kuulemaan, mihin se meitä ohjaa. On tärkeää tunnistaa sisäisen puheemme lähteet ja konteksti. Riippumatta tietoisuutemme tasosta, meitä ohjaavat myös ikiaikaiset periytyneet impulssit, reaktiot, tunteet ja intuitio. Nämä eivät ole tietoisia  valintoja, mutta voivatko ne olla vapaan tahdon ilmentymiä?

Harari jakaa vapaan tahdon kahteen osaan; meillä on kyllä vapaus toimia halujemme pohjalta, niinkuin parhaaksi näemme niitä toteuttaa tai olla toteuttamatta, mutta itse ”halun” on hänen mukaansa vapaan tahdon ulkopuolella.

”Useimmat ihmiset, jotka ryhtyvät etsimään identiteettiään, ovat kuin aarteenmetsästykseen osallistuvia lapsia. He löytävät sen, mitä heidän vanhempansa ovat ennalta kätkeneet heidän löydettäväkseen.”

Koen Hararin päättelyn oivaltavaksi ja hyvällä tavalla haastavaksi. En kuitenkaan jaa täysin hänen näkemystään ihmisen ”sieluttomuudesta”. Perustan varaumani siihen, ettei tiede, johon Harari tutkijana kirjansa ja ajatuksensa luonnollisestikin perustaa, ole todellisuudessa löytänyt jaettua ymmärrystä tietoisuudesta, jonka omassa mielessäni rinnastan sieluun. Pidän tätä ihmiskäsitykseni ytimessä, kunnes joku toisin todistaa.

Tietoisuuden kehittäminen nousee kansalaistaidoksi

Yksilöllisyyden lisäksi tekniikan kehityksen vaikutus on tärkeää ymmärtää. Vaikka onkin historian tutkija koulutukseltaan, kirjailijana Harari on vahvoilla kuvatessaan lukijan eteen yhteiskuntien kehitystä sekä datavirtojen ja tekoälyn tuloa, sekä niiden vaikutusta ihmisen ja yhteiskuntamme kehitykseen. Jos tietomassojen haltijat ja louhijat ovat ihmisistä ja yksilöistä keräämänsä tiedon pohjalta oppineet tuntemaan minut ja pelkoni paremmin kuin itse niitä tiedostan, olen ilmeisissä vaikeuksissa.

Me kaikki olemme kuulleet ”kuplista”, joita rakennamme somekäyttäytymisellämme, asuinpaikalla tai harrastuksillamme. Kupla toimii tänä päivänä kohdennetun markkinoinnin ja mielipidemuokkauksen välineenä ja siksi tietoisuuden nosto on tärkeää. On helppo löytää esimerkkejä siitä, millaista vaikuttamista valintoihimme tehdään koko ajan. Nykyisin vaikuttaminen on hyvin tarkennettua, jopa yksilökohtaista, mikä on historiassamme ennen kuulumatonta. Ja nämä mainokset ovat nähtävillämme vain, koska ne toimivat. Samoin poliittisiin päätöksiin vaikuttamisesta nousee esimerkkejä jatkuvasti, ja sekin trendi on vahvistuva.

Näistä syistä johtuen on olennaisen tärkeää kasvattaa tietoisuuttaan ja ymmärrystään itsestä ja kanssaihmisistä. Tunnistaa omat pelkonsa ja se, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme ja valintoihimme. Tämä on uusi kansalaistaito, jonka kehittämiseen meditaatio ja tietoinen läsnäolo ovat käytännöllisiä työkaluja. Kirjansa lopussa Hararikin muuten kertoo meditoineensa 20 vuotta säännöllisesti, ja että se on hänestä käytännöllisin tapa kehittää itseään ja ajatteluaan.

Pidän edelleen intuitiota ja sydämen ääntä ihmisen vahvuutena maailman tuulissa. Niistä pitää vain oppia erottamaan se, mikä on aitoa ja mikä tiedostamatonta.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: