Ei huolta, resepteilläni voit herkutella terveellisesti, vaikka joka päivä, ilman että kerrytät kehoosi epäterveellistä sokerikuormaa. Jauhotonta pannukakkua nauttiessasi et uskoisi, että kehosi saa samalla kertaa hyödyllisiä ravintoaineita. Tämä lempeän makea ja kardemummainen pannukakku hupenee pöydästä pala toisensa jälkeen ihan huomaamatta.
KARDEMUMMA-BANAANIPANNUKAKKU UUNISSA
(pieni uunipellillinen)
3 luomu kananmunaa
3 luomu banaania
3 tl psylliumia
2 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl vettä / tai kasvipohjaista maitoa
ripaus vaniljajauhetta
ripaus suolaa
VAIHE 1)Muusaa banaanit. Yhdistä kaikki aineet taikinakulhossa ja vatkaa sekaisin. Tarkista maku.
VAIHE 2)Kaada taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 20-25 minuuttia, kunnes pannukakun pinta on saanut hieman paahtuneen pinnan.
Katsoin silmät kostuen Susan Davidsin TED talkia. Hän sanoo kauniisti, että suru, häpeä ja vihakin ovat luontaisesti arvokkaita tunteita. Olemme jakaneet normaalit ja luonnolliset tunteet hyviksi ja pahoiksi. Kun työnnämme osaa tunteistamme pois, menetämme osan kyvystämme kehittää taitoja, joilla selvitä maailmassa sellaisena kuin se on, ei sellaisena, kuin toivomme sen olevan.
Helposti tulemme ajatelleeksi, että emme halua kokeilla jotakin, koska se voi aiheuttaa stressiä tai pettymystä epäonnistumisesta tai että haluamme vain tietyn tunteen menevän pois. Susan sanoo, että ne ovat kuolleiden ihmisten tavoitteita. Vain kuolleet eivät tunne epämukavuutta, sydänsuruja, epäonnistumista tai torjuntaa. Hankalat tunteet ovat osa sopimustamme elämän kanssa. Merkityksellistä uraa, perhettä tai maailman pelastamista ei voi saavuttaa ilman epämukavia tunteita.
Luulen, että kielteisinä koettuja tunteita torjuvat alitajuisesti erityisesti ne, joita on lapsena usein toruttu, voivoteltu tai koitettu saada pääsemään irti näistä tunteista – hyväksynnän ja “on luonnollista tuntea pettymystä tai suuttumusta tässä tilanteessa” -ajattelun opettamisen sijaan.
Vaikka olen ollut asiasta tietoinen pitkään, olen silti huomaamattani pannut vastaan esimerkiksi ahdistuksen tunteille. Epämukavia tunteita alkaa myös helposti pelkäämään, mikä pahentaa tunnetta. Tiedostettuani tämän, olen alkanut aikaansaamaan pieniä muutoksia. Kun huomaan, että esimerkiksi työruuhka alkaa nostattamaan ahdistusta rintakehän alueelle, muistan ajatella, että “hei ihanaa, kehoni reagoi ja viestittää minulle, jotta huomaisin rajani”. Täysin päinvastainen reaktio kuin mihin olen monet vuodet tottunut – “voi ei” -ajatuksen sijaan!
Aikaisempi tapani on ollut ärsyyntyä tai pelästyä rintaan nousevaa ikävää tunnetta ja panikoitua entistä enemmän. Lopputuloksena on, että haluan ikään kuin pois tilanteesta ja kehostani. Sitähän en voi tehdä, joten sisälläni vain kuohuu ja on tukala olo. Tapani suhtautua asiaan uusilla ajatuksilla huvittaa ja rentouttaa tilannetta välittömästi. Tunnen, että voin ikään kuin palata syvemmin kehooni, hyväksyä ja ottaa tilanteen tietoisesti haltuun.
Hankalia tunteita ja niiden viestejä pitäisi ymmärtää vihjeinä siitä, miten suunnata omaa toimintaansa. Ne ovat minulle signaaleja. Tunteen hyväksyminen henkisen pakoon menemisen sijaan antaa voimia kohdata ja tehdä todellisia asioita, kuten vaikkapa työhaasteita tai ilmaista itseä vuorovaikutussuhteessa. Tällöin on pystynyt ottamaan tunteensa ja siten itsensä paremmin haltuun. Se on iso osa elämänhallinnan tunnetta ja kasvattaa itseluottamusta.
Esimerkiksi mindfulness ja myötätuntoisuus opettavat hyväksymään kaikkia tunteita ja ajatuksia. Vaikka puhumme kaikkien tunteiden hyväksymisestä, se ei todellisuudessa tapahdu vain asian tietäen. On hyvä opetella uusia reagointi- ja suhtautumistapoja silloin, kun tietty tunnetila on päällä ja kääntää oma sisäinen kurssi siinä hetkessä. Uudenlaiset yhteydet ajattelutapojemme ja tunnereaktioidemme välille vakiintuvat hiljalleen toistojen myötä.
Luonnossa käveleminen on hyvä tapa mielen hiljentämiselle ja kehotietoisuuden vahvistamiselle.
“Meditaatioharjoitukseksi” käy parhaiten kävely, joka on tavoitteetonta. On erilaista lähteä luontoon päämäärättömästi vaeltelemaan kuin siirtyä tavoitteellisesti kotoa kauppaan, jolloin kävely on enemmän suorittamista. Kauppakävelyllä huomio on usein pelkästään ajatuksissa eikä niinkään kehossa tai ympäristön tarkkailussa. Ympäristön tarkkaileminen on hermostomme tasapainolle tärkeää siksi, että silloin aivojen kapasiteettia käytetään aistihavaintoihin (nykyhetkessä tapahtuvat asiat) ja ajattelulle (menneisyyteen tai tulevaisuuteen liittyen) jää vähemmän tilaa.
Kehotietoisuuden tavoittaminen voi olla aluksi hankalampaa liikkeessä kuin paikallaan. Vielä haasteellisempaa on pysyä täysin läsnä kehossaan ja tietoisena keskustellessaan toisten ihmisten kanssa, jolloin tunteet ja ajatukset ottavat helposti vallan. On ihan luonnollista uppoutua keskusteluun, mutta omituisten tunteiden tai ajatusten noustessa olisi mukava olla tietoisempi siitä, mitä itsessä tapahtui. Itsetietoisuuden lisääminen kannattaa aloittaa yksin olemisella ja testata sitten oivalluksiaan toisten kanssa ollessa.
Lähde kävelylle ilman päämäärää. Lähde ulkoilemaan ja kävelemään tutkien ympäristösi yksityiskohtia, ilman ajatusta siitä, mihin olet menossa. Ei liikunnan tai minkään muunkaan asian vuoksi. Avaa vain ovi ja lähde seikkailemaan. Parasta on mennä luontoon, puistoon tai rannalle, koska kaunis luontoympäristö rauhoittaa hermostoa. Luontoympäristön kehovaikutus on edullisempi (äänimaisema, visuaalinen taidemaisema, tuoksut, mikrobit) kuin betonimaisemassa.
Kävelymeditaatiossa on hyvä kävellä hitaasti ja tietoisesti niin, että vie huomionsa pelkästään omaan liikkeeseensä. Aina, kun huomiosi karkaa ajatuksiin, vie huomiosi takaisin kehontuntemuksiisi, hengitykseesi tai aistihavaintoihisi.
Luontokävelyn lisäksi voit ottaa päivän aikana kävellen tapahtuvista siirtymistä palautumishetken. Kävelyharjoituksen yksinkertainen idea on, että aina kun mielesi alkaa esimerkiksi palaverista toiseen kävellessä harhailla, vaikka juuri sillä hetkellä olisi hyvä nollata pää hetkeksi, palauta huomiosi kävelemiseen ja siihen paikkaan, missä olet. Palauta huomiosi siihen, mitä on ympärilläsi, käytävän yksityiskohtiin, ääniin, jalkoihisi, vatsaasi, hengitykseesi eli siihen, miltä kehossasi tuntuu. Tarkkaile aisteillasi ympäristöäsi ja itseäsi. Näin palaudut läsnä olevaksi.
Kävelystään, kuten vähän kaikesta elämässään, voi tulla tietoisemmaksi ja oppia uusia oivalluksia itsestä.
Ylianalysointi voi näyttäytyä asioitten jatkuvana miettimisenä ja loputtomana pähkäilynä, joka ei lisää ymmärrystä vaan saa päätä enemmän solmuun. Pidän itsereflektiotaitoa tärkeänä, sekä kykyä käyttää mielen erottelukykyä, mutta omalla kohdallani olen moneen otteeseen ajautunut ylianalysoinnin sivuluisuun.
Ajattelen, että taipumus analysoida on kuin kolikko jolla on molemmat puolet. Hyvänä puolena on se, että ihminen on taipuvainen reflektoimaan itseään, motiivejaan ja käyttäytymistään. Haastavana puolena on se, että ihminen on taipuvainen ylianalysoimaan ja pyörittämään loputtomia skenaarioita, joidenka ohjaaja on usein pelko ja itsesyytökset.
Ajattelen, että jokaisen on hyvä oppia hyväksymään omat taipumuksensa ja harjoitella elämään niin, etteivät ne haastavat puolet ime mehuja itsestä.
Ylianalysoinnin suhteen (johon olen edelleen taipuvainen) minun on tärkeä muistaa, että liiallinen analysointi on defenssi.
Se pyrkii suojaamaan ja harhauttaa huomion pois siitä, mitä TUNNEN. Silloin kun ylianalysointi on päällä, on lähes varmaa että pinnan alla koen epävarmuutta, pelkoa, hylätyksi tulon tunnetta, pettymystä, häpeää tai jotain kipeää tunnetta jonka äärelle pysähtyminen ei ole ihan helppoa.
Tällöin ylianalysoinnista voi tulla merkki sille, että on aika antaa ajatusten olla, ja pysähtyä tuntemaan. Ja joskus jos mieli on laukannut pitkään analysoinnin labyrintissa, tarvitaan usein myös konkreettista hellittämistä ja relaamista. Tervettä eskapismia, jopa.
Luota siihen, että mieli työstää asioista taustalla silloinkin kun et aktiivisesti yritä. On hyvä että on tilaa asioiden käsittelylle JA rentoutumiselle, ihan tavalliselle olemiselle.
Viisaus meissä ei löydy puristamalla vaan hellittämällä.
Visio SUN JUTUSTASI on voimallinen mielikuva siitä, mitä tahdot tulevaisuudessa luoda. Se antaa tekemisellesi suunnan. Mitä kirkkaampi suuntasi, sen helpompi sinun on tehdä valintoja. Kirkkaus antaa voimaa ja rauhaa.
Mielikuvitus on tietoa vaikuttavampaa. Tieto on rajallista, mielikuvitus rajatonta.
Tiedostamaton mielemme on siitä hassu, että se ottaa mielikuvittelumme todesta. Aivomme eivät erota, teemmekö jotain asiaa oikeasti, vai kuvittelemmeko tekevämme sitä.
Mikä potentiaali!
Ja kyllä vain me tuota potentiaalia uutterasti hyödynnämmekin – usein tajuamattamme. Lennokkaimmin stressatessamme. Kuvitellessamme kaikkia kauheuksia saamme jopa stressihormonitkin riehaantumaan kropassamme.
Hyvä esimerkki mielen ja kehon kimppahommista.
Myös tekemisiimme vahvasti vaikuttavat uskomukset ovat mielikuvituksemme tuotoksia. Ajatuksemmekin. Hyvässä ja pahassa. Pidämme ajatuksiamme helposti niin tosina ja tärkeinä, että alamme totella niitä.
Luulemme usein myös tietävämme, mitä joku toinen ajattelee meistä.
Potentiaalin viisas ohjelmointi
Ilosanoma on se, että voimme hyödyntää mielikuvittelun mieletöntä potentiaalia kaikkeen hyvään. Omien unelmiemme toteuttamiseen ja hyvinvointiimme. Kyseinen voima on käytettävissämme missä ja milloin vain ikinä haluamme. Kun vain sen tiedostamme, tunnistamme ja sitä todella haluamme.
Hyödyntäminen vaatii tietoisen ja tiedostamattoman mielemme yhteistyötä. Voimme uudelleenohjelmoida tiedostamattoman mielen (alitajunta) rajattomat kyvyt tietoisen mielemme avulla. Yhteistyön sujuminen vaatii ahkeraa, mutta lempeää treeniä. Pakottaminen ja kontrolloiminen eivät toimi.
Treeni: Kuvittele Sun Juttusi todeksi
Mieli ja keho toimivat siis keskinäisessä kiinteässä kimpassa.
Siksi on tärkeää rauhoittaa ja rentouttaa keho ennen varsinaista mielikuvatreeniä. Rauhoittaminen tapahtuu parhaiten hengityksen avulla. Kun annat kehosi rentoutua, rauhoittuu mielesi siinä ohessa automaattisesti.
Kunnon rentoutus on itsessäänkin jo paras mahdollinen terveys- ja voimarohto, minkä voit itsellesi antaa.
Kun olet rentoutunut, kuvittele Sun Juttusi totena. Näe, tunne ja koe, miltä se tuntuu. Tunne se voimakkaasti kehossasikin. Tunne intohimosi ja vapautesi – olemisen keveys. Kuvittele ja näe rinnallakulkijat, joiden kanssa jaat onnistumiset. Kiitä heitä ja itseäsi kaikesta. Anna lämmön ja rakkauden säteillä itseesi ja ulos itsestäsi. Kaikkialle.
Toista treeniä päivittäin. Uudelleenohjelmointiin tarvitaan kymmeniä, ehkä jopa satoja toistoja. Sitkeyslaji (mutta lempeä), jota kannattaa harjoittaa, sillä rentoutus ja siihen liitetty mielikuvittelu on tuloksellista unelmointia.
Unelmien ja todellisuuden raja on liukuva. Unelmasi luovat todellisuutesi. Unelmoi ja mielikuvittele sydämesi kyllyydestä.
Odotan innolla tapaavani sinut valmennuksissani, joihin voit tutustua tästä.
Käykö sinullekin joskus niin, että huomaat olevasi kohtuuton itseäsi kohtaan? Ikään kuin et kelpaisi pään sisäiselle tuomarillesi, vaan aina pitäisi olla parempi ihminen, saada aikaan enemmän, tehokkaammin, kauniimmin, luovemmin… Lista ei lopu koskaan, jos tuota päsmäriä rupeaa uskomaan.
Ystävänpäivänä muistamme ja kiitämme ystäviämme. Ihmisten välinen ystävällisyys on yhteisöjä koossa pitävä voima. Niinpä evoluutio on huolehtinut siitä, että ystävällisyys ja hyväntahtoisuus on ihmisille täysin luontaista. Meistä jokainen osaa, jos tahtoo, olla ystävällinen muille. Mutta osaammeko olla hyviä ystäviä itsellemme?
Arkisessa ajattelussamme ystävällisyys tuntuu tarkoittavan muille osoitettavaa lämpöä ja huomaavaisuutta. Ikään kuin ystävällisyys ei koskisi lainkaan sitä, miten itse kohtelen itseäni. Vaikka sisäinen tuomarimme pyrkii tekemään meistä hyviä ja arvostettavia ihmisiä, sen toimintatavat, kuten arvosteleminen, vertaileminen ja vähätteleminen, eivät johda haluttuun lopputulokseen.
Sen sijaan itseensä kohdistuva rakkaus ja myötätunto ovat lähtökohtana voimaantumiselle ja sisäiselle vahvuudelle. Se saa stressitasomme laskemaan, lisää luottamuksen tunnetta ja hyvinvointia. Itseään myötätuntoisesti kohteleva ihminen ymmärtää epäonnistumisenkin olevan mahdollisuus oppia eikä hän pelkää tarttua uusiin haasteisiin. Harjoittaessamme ystävällisyyttä itseämme kohtaan löydämme myös kaipaamamme arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tunteet.
Ole hyvä ystävä itsellesi!
Aamuisin heti herättyäsi tee päätös, että tänään olen hyvä ystävä itselleni. Ystävä, joka kuuntelee ja ymmärtää, tukee ja kannustaa. Hyvä ystävä kertoo myös totuuden ja ajaa parastasi myös silloin, kun itse haluisi lepsuilla tai päästää itsensä liian helpolla.
Hyvä ystävä on aina puolellasi. Pysähdy tunnustelemaan päivän mittaan:
Olenko nyt hyvä ystävä itselleni?
Olenko itseni puolella?
Tahdonko itselleni hyvää?
Jos olisin hyvä ystävä itselleni, miten nyt toimisin?
Ole hyvä itsellesi ja käytä noita kysymyksiä, varsinkin jos sinulla on paha olo tai olet turhautunut, pettynyt tai ärsyyntynyt. Tai jos koet painostusta tehdä jotakin. Tai jos huomaat, ettet toimi oman etusi tai hyvinvointisi mukaisesti, esim. jäät tuijottamaan TV:tä, vaikka tiedät tarvitsevasi hyvät yöunet.
Kutsu itsesi ystävänpäivän kunniaksi tee- tai kahvikupposelle. Anna aikaa itsellesi ja juttele sydämesi kanssa.
Mitä sinulle sisimmässäsi kuuluu?
Mistä olet kiitollinen tai tyytyväinen?
Mikä innostaa?
Tai mitä sydämesi juuri nyt haluaa tai kaipaa?
Anna itsellesi juuri sitä, mitä sydämesi pyytää. Ole hyvä ystävä itsellesi, sillä lempeää ja hyväksyvää rakkautta meistä kukaan ei saa liikaa. Sinä ja sisimpäsi olette ystävänpäiväjuhlan arvoisia.
Yllätä itsesi iloisesti hetken mielijohteesta. Osta itsellesi kukkakimppu tai lempilehti. Varaa hieronta. Pysähdy taidegalleriaan. Valitse kaunis reitti kotimatkallasi. Olet ilahtumisen arvoinen!
Jos ja kun saat mielen tuomarisi kiinni itse teosta arvostelemasta ja vähättelemästä sinua, näe sielusi silmin se pienenä kutistuneena oliona. Hymyile sille myötätuntoisesti ja kerro mielessäsi ymmärtäväsi sen huolta. Parhaansa sekin yrittää, mutta sen työkalut eivät aina ole vaan kaikista toimivimmat. Anna myötätunnon, hyväksynnän ja rakkauden virrata sitä kohti, aivan kuin rakastaisit pientä lasta.
Illalla vielä ennen nukahtamista voit hengittää muutaman kerran tietoisesti ja rauhallisesti. Sen jälkeen kuvittele eteesi itsesi pienenä lapsena. Voit ottaa pienen itsesi jopa syliisi. Kerro hänelle, että toivot kaikkea hyvää hänen elämäänsä. Tunne miten rakkaus sinusta leviää ja ympäröi pienen minäsi kokonaan.
Tärkeää on, että tahdot itsellesi hyvää ja sallit tunteittesi, tarpeittesi ja toiveittesi olla itsellesi merkittäviä. Kun pidät hyvää huolta itsestäsi ja olet myötätuntoinen ystävä itseäsi kohtaan, sinun on helpompi olla sitä myös muille.
Teksti pohjautuu juttuun, joka on aiemmin julkaistu Ilon ja onnellisuuden kuntosalilla, jonne löydät TÄSTÄ.
Tiesitkö, että sydän elää omaa elämäänsä ja on yhteydessä muihin ihmisiin?
Ehkä tiedät tunteen, kun olet toisen kanssa samalla ”aallonpituudella” tai ”taajuudella”? Joku ihminen tuntuu valtavan tutulta alusta alkaen? Välillänne on luultavasti vahva sydänkoherenssi tai synkronia. Koherenssi ja synkronia voivat kuitenkin heikentyä ja vahvistua – ja niihin voi itse vaikuttaa.
Asta Raami kirjoittaa kirjassaan Älykäs intuitio sydänkoherenssista. Kielteisiksi mielletyt tunteet (esim. viha tai stressi) saavat sydämen epäkoherenttiin tilaan, kun taas positiivisiksi mielletyt tunteet saavat aikaan sydämen koherentin tilan. Koherentissa tilassa keho tahdistaa mm. sydämenrytmin, hengityksen, verenpaineen, hormonit ja kehossa liikkuvan informaation.
Kun sydän on koherentissa tilassa, veren kierrättämä rauta muodostaa ihmisen ympärille kentän, joka voi olla aistittavissa jopa kolmen metrin päähän. Kenttä vaikuttaa myös toisiin ihmisiin ja eläimiin, vaikka muuta kontaktia ei olisi.
Psykologian maisteri Anu Karvonen on tutkinut väitöskirjassaan puolisoiden välistä synkroniaa, samantahtisuutta, terapiatilanteessa. Tutkimuksessa mitattiin sympaattisen hermoston toimintaa, joka on tahdosta riippumatonta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että terapiaan tulevilla pareilla synkronia oli alhainen. Monen parin synkronia lisääntyi terapian kuluessa. Joidenkin parien synkronia laski – näissä istunnoissa puhuttiin jopa eron mahdollisuudesta.
Samaan tahtiin -korupari on tehty muistuttamaan siitä, että itse voi vaikuttaa ystävyys- tai rakkaussuhteessa samantahtisuuteen: toisen korun voi antaa rakkaalle. Positiivisten ajatusten ja tunteiden herättäminen suhteessa lisää sydänkoherenssia ja synkroniaa.
Asta Raamin mukaan ajatustemme ja tunteidemme laatu vaikuttaa suoraan kenttäämme, jota muut voivat ”lukea”. Jos haluaa vahvistaa sydänkoherenssia, voi huomioida esimerkiksi seuraavat asiat – nämä asiat kannattaa tehdä yhdessä, mikäli haluaa vahvistaa yhteyttä jonkun toisen kanssa:
– Hiljentyminen ja rauhoittuminen. Mitä jos istuisitte tai makaisitte vierekkäin säännöllisesti, ihan vain olisitte? Ilman että kiinnitätte huomiotanne ulkopuolellenne, telkkariin tai puhelimeen.
– Kiitollisuuden lisääminen. Kiitollisuus on hyvä tapa lisätä positiiviselta tuntuvia tunteita, jotka aktivoivat sydänkoherenssia. Mitä jos ette aina valittaisi toisillenne tekemättömistä kotitöistä vaan kiittäisitte toisianne asioista? Mitä jos ette iltaisin kävisi valituslistaa päivän ajalta, vaan suuntaisitte kiitollisen huomionne toisiinne?
– Ilo. Mistä iloitsette? Miten saisitte lisättyä iloa elämäänne enemmän kuin stressiä? Ilo saa sydänkoherenssin aktivoitumaan.
– Kunnioitus. Voisitteko kunnioittaa toiselle tärkeitä asioita siten, että omat mielipiteet eivät jyräisi toiselle tärkeitä asioita? Miten muuten kunnioitusta voisi osoittaa?
– Rakkaus. Parhaimmillaan rakkaus aktivoi yhteyttä, mutta rakkauteen voi liittyä myös asioita, jotka eivät lisää sydänkoherenssia.
Lue lisää aiheesta: Asta Raami: Älykäs intuitio (S&S, 2016) Kirjoitus Anu Karvosen tutkimuksen pohjalta esim.: kirkkojakaupunki.fi
Tässä 5 asiaa, mitä voit antaa ystävälle milloin tahansa – ei pelkästään ystävänpäivänä <3
1. Aikaa
Yhdessä vietetty aika on elämän parasta antia. “Kun aika meidät jättää, mitään emme saa mukaamme, mutta yhteiset arvokkaat hetket ovat tehneet elämästä syvästi eletyn.” Mitä jos ottaisitte kahvikupposet ihanassa valossa ja talvimaisemissa?
2. Lämpiä ajatuksia neulottuna lämmikkeeksi
Kun antaa lahjaan omaa aikaa ja tunnetta, lahjasta tulee arvokkaampi kuin vain nopeasti kaupasta haettu “joku juttu”. Neulo esimerkiksi rakkauslapaset <3 Nämä lapaset on helppo neuloa simppelillä ohjeella, joka on tehty Teitä varten! (Lataa/tulosta ohje TÄSTÄ.) Valitse lapasiin ystäväsi sielun värit (tässä ohjeessa on käytetty Adlibriksen Socki-lankoja): Katso lankojen värivaihtoehtoja TÄSTÄ.
3. Halaus
Fyysisesti koettu yhteys lähentää ja tiivistää kahden ihmisen välejä. Halaa aina kuin mahdollista! Voisitteko sopia ihan vaan halaustärskyistä jo tänään?
4. Puhelu
Ystävät ovat ystäviä, vaikka toinen olisi eri paikassa. Aina ei voi tehdä asioita yhdessä tai halailla, mutta aina kun toisen näkee, tuntuu kuin välimatkaa ei olisi ollutkaan. Kenelle ihanalle, rakkaalle ystävälle soitat video- tai äänipuhelun? (Älä mieti, että “pitäisi”, vaan soita nyt!)
5. Kirja
Mitä ystäväsi juuri nyt kaipaisi? Kirja voi olla pitkäaikainen voimavara ystävälle, ja sen vaikutus voi kantaa pitkälle elämässä. Tai ehkä ystäväsi kaipaa sopivaa kevyttä ja viihdyttävää lukemista? Kun toisen tuntee oikein hyvin, voi valita juuri sen oikean kirjan.
Tikapuussa on 14 eri tunnetasoa ja tunteet ovat alhaalta ylös siinä järjestyksessä, missä on vähiten ja eniten energiaa, eli voimaa. Tunteiden järjestys perustuu psykiatri David R. Hawkinsin tietoisuuden taulukkoon. Jokaisen tunnetason alla olevat tunteet kuuluvat siihen tunteeseen. Ylpeyteen kuuluu vihaa, himoa ja pelkoa. Pelkoon kuuluu surua, apatiaa, syyllisyyttä ja häpeää. Rakkauteen kuuluu kaikki tunteet, sillä rakkaus hyväksyy kaiken osaksi ihmiselämän kokemista. Häpeän tunteessa on vähiten voimaa, mutta se ei tarkoita, että häpeä olisi huono tunne – päinvastoin, se on kaiken voiman alku.
Puskemisen maailma edustaa fyysistä puoltasi, ja maallisella matkallasi tämän maailman tunteet opettavat sinua itsestäsi ja ympäristöstäsi. Ne puskevat sinua kohti tasapainoa ja rakkautta.
Voiman maailma edustaa henkistä puoltasi, ja tämän maailman tunteiden ei ole tarkoitus opettaa sinulle siitä, mitä olet jo. Olet luonnollisesti rohkea, neutraali, halukas, hyväksyvä ja ymmärtäväinen. Sinä olet rakkautta. Voiman maailman tunteet paljastavat sinulle, mitkä uskomuksesi vielä estävät sinua olemasta voimakas ja rakastava.
Tikapuiden oppi kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Kun olet alhaalla, sinulla on tarpeita. Saat luvan olla heikko ja pyytää apua.
Kun olet alhaalla, suojele voimaasi ja paranna itseäsi.
Kun olet ylhäällä, sinulla ei ole tarpeita. Saat luvan olla voimakas ja loistaa.
Kun olet ylhäällä, jaa voimaasi ja paranna maailmaa.
❤️ Näe minut – häpeä
Olet uuden “syntymän” alussa, vahvistamassa voimaasi, miettimässä henkisiä rajojasi – näkyvyytesi määrää. Tarvitset kaikkea niitä asioita mitä vauvakin tarvitsee. Olet häpeässä herkkä ja pehmeä, joten sinua pitää suojella kaikelta siltä, miltä vauvaakin suojellaan. Ei suuria ja nopeita muutoksia, ei kovia ääniä eikä kylmiä ihmisiä. Pysy poissa somesta, laita puhelin kiinni. Ole kotona, rakastavien ihmisten parissa, lepää ja vain ole ja nuku. Saat turvaa maadoittavista asioista; luonnossa olosta, rutiineista, ravitsevasta kotiruoasta, hieronnasta ja kosketuksesta.
❤️ Kuule minut – syyllisyys
Ylititkö fyysiset rajasi, alisuoritatko, mistä syyllisyys tuli? Tarvitset vierellesi kannustajia ja tukijoita, joiden kanssa purkaa syyllisyyttä. Teit väärin joko itseäsi tai muita kohtaan, mutta virheistä opitaan, ei hätää. Tarvitset rohkeutta ja vapautta, jotta opit itsenäisyyttä, itsepäisyyttä ja tervettä itsekkyyttä. Sinun pitää ryhdistäytyä ja asettaa selkeät rajat itse itsellesi – kukaan muu ei voi rajojesi paikkaa tietää. Ota oppia uhmaisen lapsen tavasta polkea jalkaa ja sanoa EI! Sano itsellesi ei, kun olet rientämässä taas voimattomana tekemään ja auttamaan. Sano itsellesi KYLLÄ! ja tee sitä, mitä olet aina halunnut tehdä. Opi päästämään irti kaikesta ja kaikista, jotka vievät voimaasi. Muista häpeästä opittu lempeys ja empatia itseäsi kohtaan.
❤️ Tunne minut -apatia
Apatian kuplassa opit kuuntelemaan luotettavimpia suunnannäyttäjiäsi, tunteitasi. Tarvitset samoja asioita kuin häpeässä. Pelkosi on, että jäät yksin, jos et ole kaikessa mukana. Riitätkö, jos et koko ajan osallistu? Ota aikaa ja ole yksin ja rauhassa, mutta älä pelkästään ole, sillä se voi jumittaa. Muista syyllisyydestä opittu vapaus kokeilla rohkeasti rajojesi paikkaa. Olit nuorena äärimmäisen luova, joten ota tuo luovuus taas käyttöösi ja maalaa, piirrä, kuuntele musiikkia, soita, tanssi. Kulje metsissä, haaveile ja näe ihmeitä.
Usko elämän tarjoamiin loputtomiin mahdollisuuksiin uudistua.
❤️ Ole kanssani – suru
Tarvitset hyväksyviä ja ymmärtäviä ihmisiä vierellesi, vain olemaan ja kuuntelemaan kun muodostat surustasi tarinaa. Muistele kiitollisena kaikkea mitä oli ja mikä auttoi tekemään sinusta sen joka olet tänään. Pelkosi on, että sydämesi murtuu surusta etkä uskalla enää rakastaa. Haluat, että muut rakastavat ja tukevat sinua surussasi, jotta sinäkin uskallat taas rakastaa. Itke itkusi ihan loppuun asti, niin kauan kunnes tunnet taas rauhan ja rakkauden.
❤️ Kannusta minua – pelko
Tarvitset tukea ja rohkeuteen kannustavia, inspiroivia esikuvia. Pelkosi on, ettet ole valmis, et osaa vielä, etkä usko itseesi. Tutustu pelkoihisi aivan kuten tutustuit egoosi. Puhu niistä ja tutki niitä mielenkiinnolla. Tuo ne pimeydestä päivänvaloon. Kun pelko on “järjetön”, se paljastaa suurimman voimasi piilopaikan. Se johtaa sinut vapauteen!
❤️ Kehu minua – himo
Samat tarpeet kuin häpeässä ja syyllisyydessä, haluat että sinut nähdään ja kuullaan. Olet himossasi erittäin näkyvä. Valehtelet itsellesi ja muille, kulutat luonnonvaroja, etsit nopeita nautintoja ja suuria elämyksiä. Tämä on sitten kun- elämää, kunnes raja tulee vastaan. Pelkosi on, ettet ole hyvä tai riitä sellaisena kuin olet. Tarvitset kehuja ja huomiota
❤️ Sitoudu minuun – viha
Samat tarpeet kuin apatiassa ja surussa, tarvitset rauhaa ja herkkyyttä tuntea itsesi. Pelkosi on, ettei sinua rakasteta, joten riehut huomionhakuisena rakkautta metsästämässä. Olet vihaisena valheellisen vahva, joten ihmiset pelkäävät sinua. Sinä pelkäät, ettei kukaan ole sinua vahvempi eikä kukaan sinua voi vihalta pelastaa. Rakkaus voi. Tarvitset ja haluat vierellesi sinua voimakkaamman ihmisen, joka uskaltaa pysäyttää sinut ja joka rakkaudella asettaa sinulle rajat ja huutaa: ”Nyt riittää! Rauhoitu ja ota vastuu itsestäsi!” Tätä ihmistä tulet kunnioittamaan lopun elämääsi.
❤️ Innostu kanssani – ylpeys
Tarvitset kaikkea sitä mitä olet tukahduttanut ylpeyden alle. Rajoja, empatiaa, myötätuntoa, tunteiden ymmärrystä, herkistymistä. Neuvoessasi, pärjätessäsi ja auttaessasi muita haluat oikeasti, että joku neuvoisi ja auttaisi sinua kuten sinäkin yrität auttaa muita. Tunnista pelkosi eli egosi. Päästä irti kaikkivoipaisuudestasi. Päästä irti huomion tarpeesta. Päästä irti mielipiteistäsi. Päästä irti omistamisen tarpeesta. Päästä irti oikeassa olemisen tarpeesta. Anna tilaa henkisyydelle. Eikö helpota? Eikö tunnukin kevyeltä? Nyt voit innostua ja innostaa muitakin!
Rohkeus on seuraava taso ja sinne pääsee aina, miltä tunnetasolta vain, kunhan ylittää pelkonsa. Pyydä siis apua, anna muiden tukea ja nostaa sinua voimiisi. Antaudu tunteillesi ja elämällesi – ja voima on aina sinun!
Masennusta voi tarkastella ulkokohtaisesti ymmärtämättä yhtään, mistä siinä on kysymys. Oireluettelo ei kerro masennuksen olemuksesta juuri mitään. Siksi pitäisi aina kysyä, mikä on masentuneisuudesta kärsivän oma kokemus. Jokaisen kokemus on omanlaisensa ja siksi erityinen.
Miltä masennus tuntuu?
Tämän kysymyksen minulle esitti haastattelija yllättäen eräässä haastattelutilanteessa. Olin itse kärsinyt masennuksesta lähes kolmekymmentä vuotta ja tuo ihminen kysyi ensimmäistä kertaa, miltä masennus oli minusta tuntunut. Kysymys oli niin koskettava, että se meni suoraan ytimeeni asti ja sai minut itkemään. Se oli kaunein kysymys, mikä minulle on esitetty – koin tulleeni nähdyksi ensimmäistä kertaa masennushistoriani aikana.
Masennus tuntuu kehossa ja mielessä. Jos joku terve joutuisi kokemaan saman, minkä masentuneet kokevat, luulen, että he yllättyisivät siitä, miten pahalta se tuntuu. Kukaan ei valitse masennusta tietoisesti, tahallaan tai toisia kiusatakseen vaan se on suojautumiskeino olosuhteissa, jotka eivät ole tehneet ihmiselle hyvää.
Tärkeää on ymmärtää, että masennus aiheuttaa kantajalleen valtavan määrän inhimillistä kärsimystä. Itse muistan hyvin, miltä masennus pahimmillaan tuntui. Se oli pelkkää mustaa toivottomuutta. Olen kysynyt myös muilta masentuneilta, mikä kuvastaa heidän masennustaan. Kaikkia masennuskuvauksia yhdisti mustuus tai harmaus, toivottomuus, upottavuuden tunne ja valtava väsymys, jolle ei pysty tekemään mitään.
Toivo löytyy itsestä sisältä
Tärkein oivallus minkä mustassa pimeydessä elävä voi tehdä, on se, että valo ja toivo eivät löydy ulkopuolisesta pimeydestä ja siihen tuijottamalla vaan sieltä, mihin ei ymmärrä katsoa. Valo löytyy itsestä sisältä. Joskus valon tieltä joutuu raivaamaan aika paljon kaikenlaista, mitä sisäiseen valoon vievälle polulle on päässyt kasvamaan. Mukavinta tietysti on, jos raivaustyössä ovat mukana hyväsydämiset ja hyväksyvät ammattiauttajat ja tukiverkosto, joka kannattelee silloin, kun on oikein vaikeaa.
Aloitetaan sillä, että selviytymiskeinot eli defenssit ovat tärkeitä. Defenssit kuuluvat ihmisyyteen, niistä ei tule päästä eroon. Mutta se mikä on viisasta, on alkaa tunnistamaan erilaisia selviytymiskeinoja ja sitä miten ne mahdollisesti omassa elämässä vaikuttavat.
Pääasiassa selviytymiskeinot koettavat suojata meitä kivulta, ahdistukselta, ristiriitaisilta tunteilta tai ihan todellisuuden kohtaamiselta.
Defenssejä on monenlaisia. Ne ovat joko hienojakoisempia ja hankalammin havaittavia (esim. huumori ja itsereflektio) tai karkeampia ja enemmän elämää rajoittavia (mm. dissosiaatio, projisointi). Joskus defenssit jaotellaan myös terveiksi defensseiksi ja haitallisiksi defensseiksi. Itse ajattelen, että selviytymiskeinot ovat aina kaksiteräisiä miekkoja. Ne ovat usein ihan oikeasti menneessä auttaneet selviämään jostain kipeästä, mitä ei ole kyennyt käsittelmään. Miekan toinen terä on taas se, että defenssillä satuttaakin itse itseään.
Esimerkkejä defensseistä
(Käsittelen näitä kirjoituksen lopussa olevalla podcastilla laajemmin)
Huumori: Kyky nauraa itselle ja kyky löytää huumoria elämän vaikeuksien keskellä voi olla todella tärkeä taito. Jollekin huumorista defenssinä voi kuitenkin tulla suojus, joka muuraa oman herkkyyden ja haavoittuvaisuuden naurun ja hymyn taakse. Itse olen esimerkiksi peittänyt hämmennystä naurulla ja huumorilla. Hetkittäin kovin inhimillistä ja tarpeellistakin. Mutta kaikelle ei tarvitse voida nauraa.
Altruismi: Altruisimi on kykyä siirtää omat tarpeet sivuun jonkun toisen vuoksi. Tämä on erittäin tarpeellista varsinkin pienten lapsien äideille, jonkin aikaa. Altruismi on parhaimmillaan kauneutta, hyvää. Auttaa pyyteettä toista. Mutta tämäkin defenssi voi kääntyä itseään vastaan. Jos aina katsoo toisia, koittaa olla toisia varten, ei enää näekkään itseään.
Suppressio: Tarkoittaa kykyä pystyä ohjaamaan tietoisesti stressaantuneet ja kehää kiertävät ajatukset muualle. Hieno ja tarpeellinen kyky katkaista vaikkapa huolet, joille ei ole tehtävissä mitään. Ja sitten tietysti joskus on asioita, joilta ei kannata kääntää katsettaan Netflixin suuntaan.
Suplimaatio: Tarkoittaakykyä kanavoida vaikeat tunteet muualle kuin suoraan itse kohteeseen. Klassinen, mutta ei ehkä niin kiva esimerkki on se, että työpaikalla on tullut pinna kireälle, joku työkaveri ärsyttää, ja sitten kotona purkaa ärsytyksen puolisoonsa. Inhimillistä. Tiedostamisen kautta ärsytyksen voi onneksi purkaa muillakin keinoilla, jotka eivät suoraan kohdistu puolisoon/lapsiin.
Jos käytämme varsinkin karkeampia defenssejä jatkuvasti, ja lähes pakonomaisesti, defenssi tuottaa enemmän kipua kuin tasapainottaa mieltä.
Käytämme jokainen defenssipalettiamme vähän eri tavoin. Defenssit voivat herättää häpeää tai tuomitsemista. Se ei kuitenkaan auta. Se mikä taas auttaa, on halu ymmärtää ja katsoa syvemmin. Muistaa, että defenssien tarkoitus on ollut suojella ja ne ovat luultavasti myös ihan oikeasti suojelleet meitä jossain elämän vaiheessa, jolloin meillä ei ollut tilaa tai tukea kohdata pinnan alla olevaa kipua.
Se mitä tämä hetki kysyy on: Tarvitseeko sinun enää suojautua tällä tavoin?
Kuuntele lisää podcastilta jolla kerron näiden defenssien lisäksi myös mm. yli-analysoinnista ja dissosiaatiosta.
