Viime viikolla alkoivat tutut stressioireet. Huomasin illalla sohvalla istuessani sydämen muljahtelevan ja hengitystä ahdistavan. Ne ovat kehoni tapa kertoa ylirasituksesta. Oireet helpottavat kunhan lepään riittävästi ja teen jotain mieluisaa. Ymmärsin kuormittaneeni mieltäni liikaa pohtiessani maailman tilannetta.
Uutiset, sosiaalinen media ja netin keskustelupalstat eivät ennenkään ole olleet mitään positiivisten asioiden äänitorvia, mutta nyt tuli todella mitta täyteen uutisten ja netissä vellovien epäystävällisten väittelyiden osalta. Medialta ei voi välttyä ja tärkeistä asioista on hyvä pysyä kärryillä, mutta itseään kannattaa suojata liialliselta ikävien asioiden tulvalta.
Olen saanut kuluneen parin kuukauden aikana yhteydenottoja monilta erityisherkiltä ihmisiltä. Arjessa on nyt tavallista enemmän haasteita, etenkin perheellisillä oma aika on ollut kortilla, voi olla isokin huoli pärjäämisestä ja lisäksi meitä on pommitettu joka suunnasta huolestuttavilla uutisilla.
Herkkä ihminen kuormittuu siitäkin syystä, että hän aistii myös toisten tunteet ja kantaa empaattisena huolta. Herkkä pohtii monia asioita joskus liiallisuuteenkin saakka. Jos tähän pyörään jää pyörimään ja unohtaa itsestä huolehtimisen, hermosto voi jäädä yliaktiiviseen tilaan.
Jossain vaiheessa keho alkaa ilmoitella mielen kuormasta ja ylikierroksista mm. kiihtyneenä sydämen sykkeenä, rytmihäiriöinä, ruoansulatusvaivoina, univaikeuksina, päänsärkynä ja ärtyneisyytenä. Tunteet saattavat ailahdella laidasta toiseen, ajatukset pyörivät hyrränä päässä ja lepo ei virkistä. On hyvä osata tunnistaa ylikuormittuneisuus ja pysähtyä ajoissa pitämään itsestään huolta. Mistä sitten voisi olla apua? Oloaan voi rauhoittaa mm. seuraavin tavoin.
Hengitä syvään
Syvään hengittäminen on yksi nopeimmista tavoista saada hermostonsa rauhoittumaan. Kiertäjähermo eli vagushermo on tärkein parasympaattinen hermo. Parasympaattinen hermosto on kehomme rauhoittava hermosto, jota voi aktivoida tietoisesti. Syvä ja rauhallinen hengitys aktivoi vagushermoa.
Käytä ääntä
Sisälle patoutunutta tunnetta ja hermostunutta energiaa voi purkaa äänen avulla. Yhdistämällä pitkään uloshengitykseen ”huu”- tai ”vuu” –ääneen, voi rauhoittaa itseään. Joskus kunnon karjuminenkin helpottaa kummasti. Se voi auttaa saamaan jumiin jääneet tunteet virtaamaan ja lopulta itkun tulemaan ulos. Itku puhdistaa.
Liiku maltillisesti
Moni saattaa hoitaa stressiään liikkumalla vimmaisesti. Rankka liikuntasuoritus kuitenkin vain lisää stressiä. Kuormittuneena kannattaakin harrastaa palauttavaa, matalatehoista liikuntaa, kuten kävelylenkki luonnossa tai kevyt joogaharjoitus.
Pidä kiinni järkevästä unirytmistä
Säännöllinen vuorokausirytmi auttaa kehoa rauhoittumaan iltaisin. Järkevästä unirytmistä kannattaa pitää kiinni. Rutiinit ylipäätään tuovat elämään rakennetta ja hallinnan tunnetta. Tietty päivärutiini, samanlaisina toistuvat ja ennakoitavat asiat auttavat luomaan turvallisuuden tunnetta ja pysymään toimintakykyisenä stressaavissakin tilanteissa.
Jätä alkoholi ja kahvi vähemmälle
Väsymystä voi olla houkuttelevaa lääkitä kahvilla ja levottomuutta alkoholilla. Näin kuitenkin ajaudutaan ojasta allikkoon, sillä molemmat juomat vaikuttavat hermostoon kiihdyttävästi. Niitä siis kannattaa vähentää tai välttää kokonaan, jos käy jo valmiiksi ylikierroksilla.
Pidä taukoa medioista
Vältä median liiallista seuraamista. Negatiivisen informaation tulva on tällä hetkellä entistäkin suurempi. Olo rauhoittuu, kun sulkee laitteet ja keskittyy tekemään jotain mieluisaa, maadoittavaa ja palauttavaa.
Pyri olemaan itsellesi armollinen
Etenkin monet hyvin herkät ihmiset ovat erityisen hyviä vaatimaan itseltään paljon. Nyt on aika hellittää ja pyrkiä vähemmän täydelliseen suoritukseen. Vaatisitko vaikkapa parasta ystävääsi pärjäämään stressitilanteessa kuin yli-ihminen? Tuskin. Anna siis itsellesikin sama armo.
Nauti kaikesta kauniista
Maailma on täynnä kauneutta ja erityisherkillä on erityinen kyky nähdä se, sekä luoda kauneutta ja harmoniaa ympärilleen. Nauti siitä. Ihastele uuteen kasvuun heräävää luontoa, kuuntele lintujen iltakonserttia, nauti taiteesta ja musiikista. Helli aistejasi kaikella hyvältä tuntuvalla.
Kiitollisuuden harjoittaminen auttaa lisäämään onnen tunteita ja tuo helpotusta vaikeisiinkin hetkiin. Kiitollisuutta voi harjoitella tietoisesti etsimällä pieniä ilon aiheita tai hyvän hippusia ympäriltään. Kiitollisuutta voi ammentaa myös sisältä käsin kiinnittämällä huomiota siihen, mikä tekee itselle hyvää ja ravitsemalla tuota tunnetta.
Yksi yleisimmin käytetyistä tavoista harjoittaa kiitollisuutta on kirjoittaa päiväkirjaa. Voit esimerkiksi joka ilta ennen nukkumaanmenoa kirjoittaa ylös asioita, joista olet kiitollinen tänään. Aina kiitollisuuden aiheita ei tule mieleen heti, vaan joskus niitä pitää vähän houkutella.
Tässä 3 muuta helppoa kirjoitusharjoitusta, joiden avulla voit vahvistaa kiitollisuuden ja hyvän olon tunteita:
1. Löydä ilon aiheita ympäriltäsi. Katso ympärillesi. Mitä näet? Mitä kuulet? Mitä haistat? Mitä tunnet? Mitä ilon aiheita löydät ympäriltäsi? Voit myös mennä ulos tarkkailemaan. Kirjoita lista asioista, jotka tuottavat sinulle iloa tässä hetkessä.
2. Kiitä itseäsi. Mistä voisit kiittää tai kehua itseäsi tänään? Missä olet onnistunut? Mitä olet tehnyt hyvin? Huom! Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Kirjoita kiitoskirje itsellesi. Voit puhutella itseäsi niin kuin puhuisit hyvällä ystävälle.
3. Herätä rakkaus sinussa. Mitä rakkaus sinulle tarkoittaa? Miten osoitat rakkautta itseäsi kohtaan? Kirjoita 5 min. tajunnanvirtaa otsikolla Rakkautta on… Ympyröi tekstistä 5 sinulle intuitiivisesti tärkeintä sanaa ja muotoile niiden pohjalta itsellesi lempeä runo tai tsemppiviesti. Laita se näkyvälle paikalle, josta se palautuu mieleesi mahdollisimman usein.
Nämä ja 42 muuta kirjoitusharjoitusta löydät Sielun sopukoita -kirjoituskorteista. Kortit ovat kaksipuoleiset: toisella puolella on Sielun sopukoita -runo, toisella puolella voimaannuttava kirjoitusharjoitus.
Tänään teki mieleni alkaa kirjoittaa äitiydestä. Se on itselleni sekä rakas että kipeä teema. Tiedän, että äitiys on tuota monelle muullekin.
Minulle äitiys oli iso haave jo teini-ikäisenä. Haaveeni toteutui: minulla on kaksi maailman rakkainta lasta, teini-ikäistä poikaa. Aika on mennyt siivillä enkä oikein voi käsittää, että pikkunyyteistä on kohta kasvanut aikuisia miehiä. Onneksi lapseni ovat saaneet olla terveitä.
Minun on helppo jakaa äitiyteni kahteen ajanjaksoon: avioliiton aikaiseen ja avioliiton jälkeiseen aikaan. Avioliiton jälkeistä aikaa olen elänyt vähän enemmän kuin niin sanotun ehjän perheen äitiyden aikaa. Nyt olen hetken aikaa opetellut uusperheen äitinä olemista. Joskus tulee vielä aika, kun olen kotoa pois muuttaneiden lasten äiti ja kuka tietää – ehkä joskus vielä isoäitikin.
Äitiys muuttuu, kun lapset kasvavat ja itsekin kasvaa (suuntaan ja toiseen). Äitiys on valtavan vastuullinen tehtävä. Vauvapaketin mukana saa paitsi iloa, myös pelkoja ja syyllisyyttä. Äitiys avaa itsessä puolia, joita ei ehkä olisi löytynyt ilman lapsia. Lapsi on ankara peili ja omien vanhojen haavojen raapija. Ainakin itse olen saanut katsoa kipujani, ja katson edelleen, joita lapseni minussa nostavat pintaan.
Äitiyteen voi liittyä monia kipeitä asioita. Minä tiedän niistä vain osan. Lämmin ajatus sinulle jolle äitiyteen liittyy jotain kipeää ja satuttavaa. Olen pahoillani, jos et ole saanut kokea äitiyttä toiveistasi huolimatta, olet menettänyt sen joka teki sinusta äidin tai oma äitisuhteesi on tai oli satuttava.
Minusta on tärkeää tehdä itsensä kanssa niin paljon henkistä työtä, että lopulta pystyy, ihan aidosti, antamaan anteeksi itseä satuttaneelle vanhemmalle, antaa anteeksi se ettei tämä pysty tai pystynyt koskaan pyytämään anteeksi. On lupa surra kaikkea sitä, mitä vaille on jäänyt.
Itselleenkin on tärkeää antaa anteeksi. Omassa vanhemmuudessa on hyvä olla armollinen. Itseltään ei pidä kuitenkaan sallia mitä tahansa käytöstä suhteessa lapsiin. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa ikään kuin alusta, jos siihen on tarvetta.
Haluaisin nostaa lipun salkoon, ei niinkään äideille, vaan äidillisyydelle. Sille voimalle joka luo ja ylläpitää elämää. Sille joka on rakkautta, luovuutta ja lempeyttä. Se joka ottaa syliin sen, jota on satutettu, sen joka kaipaa henkistä tai fyysistä syliä ja sen sisäisen lapsen, jota on haavoitettu. Siitä huolimatta onko ”oikeasti” äiti.
Hidasta elämää-kirjasarjassa on ilmestynyt (Otava, 2018) teos Lasten oppeja äideille. Teos on ihana, hersyvä ja syvällinen kirja, jossa yksitoista Hidasta elämää-heimon äitiä kertoo tarinoita siitä, mitä lapset ovat heille opettaneet.
Vieraskynän kirjoittaja on Suomen World Vision -järjestön markkinointipäällikkö. World Vision on yksi Suomen suurimmista kehitysyhteistyöjärjestöistä ja itsenäinen osa maailman suurinta kummilapsijärjestöä, World Visionia. Järjestö suojelee lapsia ja puolustaa heidän oikeuksiaan Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
”Auttamisen ilo” ei ole vain tyhjä sanapari, vaan se, että voi antaa itsestään muille ja on mukana tekemässä jotain merkityksellistä, tuo elämään paljon iloa ja sisältöä.
Olen pöytälaatikkorunoilija, mindfulness-harjoittaja sekä kummilapsijärjestö Suomen World Visionin työntekijä ja intialaisen Tara-tytön kummi. Universumin vuoronvaihto tönäisi minut matkailualalta töihin hyväntekeväisyysjärjestöön.
Toisten auttaminen hellii sielua
En ajattele, että kaikkien tulee vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa koko elämänsä auttaakseen muita. Kaikille se ei tunnu oikealta tai ei ole mahdollista, mutta mikäli sinulla on siihen voimavaroja, ole rohkea tekemään enemmän muiden ihmisten hyväksi. Voin kertoa kokemuksesta, että se kannattaa ja tekee myös sinusta itsestäsi onnellisemman. Voit mennä mukaan paikalliseen vapaaehtoistoimintaan tai etsiä muita vaihtoehtoja auttaaksesi heitä, jotka ovat avun tarpeessa. Voit esimerkiksi osallistua Tekojen tiistai – tempaukseen tai katsoa millaisia urapolkuja järjestömaailma tarjoaa. Monesti käynnistät ketjureaktion, jossa apua saanut päätyy lopulta auttamaan muita ja maailma paranee entisestään.
Monissa maailman uskonnoissa ja elämänkatsomuksissa lähimmäisestä huolehtiminen ja heikommassa asemassa elävien tukeminen näyttelevät keskeistä roolia. Kutsuttiinpa sitä Kultaiseksi säännöksi tai yhdeksi neljästä hyveellisestä idusta kiinalaisfilosofin ihmisnäkemyksen opissa. Myös buddhalaisuudessa myötätunto ja viisaus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Näiden ohjeiden avulla tavoitellaan muun muassa hyvää elämää. Tuskinpa vanha viisaus puhuu palturia, sillä muiden auttaminen usein hellii sielua ja vie sinut lähemmäksi omaa onneasi ja mielenrauhaa.
Kun autat toista ihmistä, kosketat hänen elämänsä lankaa kultaisella virkkuukoukulla ja se jättää myös sinuun itseeni hyvän olon.
Auttaminen on sielun aurinkokenno. Hyvän tekeminen lataa akkusi.
Monelle auttaminen on jo ehkä osa ammattia tai elämänasennetta, mutta osalle toisten auttaminen jää taka-alalle, kun omasta arjesta selviytymisen vie voimia. Hyväksy myös se, ettei aina ole sinun hetkesi auttaa muita, mutta älä jää jumiin siihen ajatukseen. Joskus se hetki tulee ja se on juuri sinun aikasi ojentaa auttava kätesi. Vähän kuin universumin määräämä vuoronvaihto. Ole herkkä tuulen kääntymiselle ja pidä silmällä tuota vuorolistaa.
Auttaminen voi kokemukseni mukaan myös antaa energiaa. Se voimaannuttaa, kun tekojesi kautta jonkun toisen ihmisen huominen on parempi.
On kunnia olla mukana suuressa tehtävässä, auttamassa muita. Tuntuu myös hyvältä kuulua porukkaan, joka jakaa samat arvot ja kohdata myötätuntoisia ihmisiä työssään. Meitä on yli 14 000 suomalaista, jotka muutamme äärimmäisessä köyhyydessä elävien kehitysmaiden lasten elämää päivittäin. Suomalaisten tuella autamme 500 000 lasta ja aikuista.
Upeaa ajatella, että niin monella ihmisellä on sydäntä välittää kaukana asuvasta lapsesta ja uskoa hänen tulevaisuuteensa. Hyvän tekeminen tekee hyvää.
Uskon, että tietyt vanhat tavat jäävät päälle siksi, että elämä ikäänkuin vain hujahtaa. Emme pysähdy emmekä huomaa.
Suuri tarkastelun paikka olisi mm. lapsen muuttaessa pois kotoa: Miten hän itse haluaa elää tai olla elämättä? Usein elämä kuitenkin vain vie mennessään. Uutta tulee, mutta vanha pysyy tiukasti mukana. Tavat, kotoa omaksutut uskomukset jne.
Tämä kysymys, joka jokaisen on kysyttävä itseltään, on niin suuri, että se nousee pintaan usein vasta paljon myöhemmin. Ja usein vasta kärsimyksen kautta; silloin kun vanha ei ole toiminut enää pitkään aikaan.
Roolien voima
Vaikka lapsi muuttaa omilleen, hän voi yhä henkisesti olla vanhempiensa ”alaisuudessa” ja tuntea olevansa jollain lailla näille velkaa. Kuviota edesauttaa lahjat ja taloudellinen side: kun lapsella ei ole muuta vastalahjaa, hänen täytyy vastineeksi olla mahdollisimman hyvä lapsi.
Roolit ovat niin voimakkaat, etteivät ne katkea itsestään ilman taloudellista sidettäkään. Pienelle lapselle vanhemman hyväksyntä on korkeinta valuuttaa. Siitä syntyy luonnollinen jatkumo, joka päättyy vasta lapsen henkiseen aikuistumiseen. Tämän prosessin viimeistely voi kuitenkin viedä vuosikymmeniä. Ei riitä, että on vapaa (kuten jokainen meistä on). Oma vapaus on myös oivallettava. Otettava se haltuun.
Joidenkin elämässä koittaa tietynlainen vapaus siinä vaiheessa, kun omat vanhemmat kuolevat. Se on kauhistuttavan myöhään. Ihmisen ei tarvitse olla suvun vanhin päättääkseen asioistaan sataprosenttisesti tai voidakseen herättää pientä pahennusta 😉. Olemme vastuussa itsestämme ja onnellisuudestamme. Mitä aikaisemmin tuon vastuun otamme, sen parempi kaikille. Uhraten annettu ei ole aitoa antamista, se ei tule sydämestä.
5 vinkkiä ja oivallusta
1. Mennyt ei sanele tulevaa
Vaikka ennen olisi ollut mitä, tulevaisuus on auki. On täysin itsestämme kiinni, haluammeko toistaa menneisyyttä, vai kenties vaihtaa levyä. Vaikka jotkin perinteet voivat olla herttaisia, eivät nekään välttämättä palvele omia tarpeitamme juuri nyt. Huomaa vapautesi. Älä toimi säälistä, vaan ainoastaan ilosta.
2. Vaihtokauppa seis
Lastenhoitoapua, remonttiapua, rahaa, lahjoja? On hyvä istua alas ja miettiä, mitä annamme vastineeksi. Miellytämmekö, olemmeko ikäänkuin ostettavissa? Vaikenemmeko negatiivisista asioista turvataksemme toimivan diilin? Näin ei todellakaan aina ole, mutta silloin kun on, sitä on vaikea huomata.
Olemme oikeudenmukaisia: lahja herättää saajassaan luontaisen velvollisuudentunteen. Siksi lahjoista on voitava myös kieltäytyä. On muitakin henkilöitä, joiden kanssa löytää toimiva yhteistyö kuin omat vanhemmat. Joskus raha voi olla puhtaampi ja vilpittömämpi vaihdon väline kuin liiallinen sietäminen tai maton alle lakaisu.
3. Keskustelu lähentää, ei loitonna
Jos ajattelemme, että vaalimme läheistä suhdetta vanhempaan välttämällä vaikeita aiheita, olemme väärässä. Möykky on välissä, kunnes puhumme siitä. Ja koska harvoin puhumme, möykky jää väliin ikuisiksi ajoiksi. Pienikin möykky on möykky. Sen sanominen suoraan, että äiti, älä huolehdi asioistani tai isä, älä aina käännä kaikkea vitsiksi, on pieni, mutta iso asia. Vain puhumisen kautta voit näyttää, kuka olet ja mitä tarvitset. Se tekee suhteesta läheisemmän ja aidomman.
4. Sinun elämä ja minun elämä
On tärkeää, että vanhempi ja aikuinen lapsi elävät täysin omia elämiään. Usein vanhempi luuleekin näin olevan, ja kokee aikuisen lapsen suostuvan ehdotuksiin tai miellyttävän omasta halustaan. Kun aikuinen lapsi sallii elämien voimakkaan linkittymisen, vanhempi voi ajatella, että tämä kaipaa tai tarvitsee sitä. Kyseessä voi kuitenkin olla myös pelko sanoa suoraan.
Henkiseen itsenäistymiseen liittyy aina pieni eroamisen tuska, kun dynamiikka muuttuu, ja lapsi nousee aikuisen kanssa samalle viivalle omine rajoineen. Se on kuitenkin ainoa tie ehjään, kahden aikuisen suhteeseen.
5. Ei pakko ymmärtää
Jokaisella ihmisellä on oma totuutensa. Ei ole tarpeen ymmärtää täysin toistemme ajatusmaailmaa. Avoimuus lähentää totuuden tasolle, mutta se ei tarkoita, että toinen myös ymmärtäisi tai vastaisi tuohon totuuteen haluamallamme tavalla. Joskus ratkaisu on pelkkä se, että huomaamme, ettemme puhu samaa kieltä. Ensin se voi sattua, mutta pitkän päälle se auttaa pääsemään eteenpäin.
Erilaisuuden hyväksyminen voi olla jumalattoman vaikeaa silloin, kun toivomme löytävämme yhteisen sävelen. Joskus tuo sävel löytyy vasta toisella tasolla, kun palat on ensin aseteltu uusiin järjestyksiin. Tämä toinen taso on entistä aidompi ja pysyvämpi. Vähemmän ehdollinen. Sellainen, jota mikään ei vie pois. Sen nimi on Hyvä kaiken takana.
6. Myönnä totuus itsellesi
Toisen muuttaminen on mahdotonta. Parempi onkin myöntää itselleen, miten usein tai pitkään kyseistä henkilöä voi nähdä niin, että se tuntuu hyvältä (pätee kaikkiin ihmissuhteisiin). Jos se on kerran vuodessa, niin se on kerran vuodessa. Se on surullista, mutta totta. Vapaus tekee hyvää mille tahansa ihmissuhteelle. Sen kautta voi myös löytää oman vilpittömän halunsa jakaa asioita.
Kuinka ihmissuhteen käy?
Rajojen myötä jotkin ihmissuhteet paranevat ja jotkin loittonevat. Jotkin vaikuttavat ensin loittonevan, mutta palaavat myöhemmin takaisin positiivisesti muuttuneina. Silloin niin on tarkoitettu. Tie rakkauteen kulkee aitouden kautta, eikä oikoteitä ole. Kun sallimme itsellemme hyvän olon ja totuuden, hellymme ennen pitkää.
Sydän aukeaa, kun sille antaa rakkautta. ❤️
❤️:lla Riikka
Lisää minusta ja palveluistani löydät alta tai täältä.
Näinä aikoina moni meistä skannaa ja puntaroi nykyistä elämäntilannettaan suhteessa maailman tapahtumiin. Hyvä näin, sillä nyt jos koskaan on täydellinen aika muutoksiin. Niihin muutoksiin jotka ovat ehkä jo kuplivat sisällämme mutta joihin kiireisen arjen keskellä tai muusta syystä oli vaikea hahmottaa tai tarttua, toivotun muutoksen aikaansaamiseksi.
Yksi parhaita tapoja tutkia sisäistä minää laajemmin on vaellella metsässä, jopa niin että sinne eksyy. Silloin kuulo-, tunto- ja näköaistit virittyvät uudelle taajuudelle ja kokemus on sen mukainen. Metsässä emme ole koskaan yksin. Silti, kukaan ei häiritse meitä vaan saamme kokea yhteyden suurempaan sekä itseemme. Jaan tässä oman viimeisimmän metsäkokemukseni saldon.
Korvasienimetsälle
Huhtikuun loppupuoli, Kaarinassa, Varsinais-Suomessa. Tarkoitukseni oli mennä etsimään korvasieniä. Pysäytän auton 110-tien varteen, intuitiivisesti valittuun kohtaan ja lähden kävelemään metsätielle, ilman keruuvälineitä, jotka unohdin auton takapaksiin.
Aurinko paistoi poutaisena ja mieleni oli avoin, olin vasta herännyt pitkien yöunien jälkeen. Tämä on optimi mielentila luonnossa käyskentelyyn, sillä näin aivomme ’antavat’ luonnon puhua, näyttää peilikuvaa ajatuksistamme, viitoittaa mieltämme niin, että löydämme jotain uutta.
Metsätiellä havahduin kevään tuoksuihin, joita en tarkemmmin osannut määrittää, paitsi että tuoksu oli raikas ja eloisa, lämpötila oli hiukan viileä varjoisissa kohdissa joka ryyditti tätä tuoksukokemusta. Auringonvalon säikeet valaisivat varjoisia tienpätkiä kauniisti, kuin elämän mahdollistajan eli Auringon, eli Rakkauden lasersäteinä.
Yhtäkkiä ohitseni leijaili sitruunaperhonen. Ihastelin sen kepeyttä ja huolettomuutta nauttia päivästä. Inspiroiduin samankaltaiseen tunnelmaan ihastellen perhosen siipien läpikuultavuutta ja heleän vihertävänkeltaista väriä.
Kaksoisolento veden pinnalla
Lähdin ylämäkeen, jonka mäntyvoittoisella rinteellä näkyi valuvaa vettä. Chillaillen kapusin tutkimaan sen alkulähdettä. Mäen päältä paljastui pieni, suon ympäröimä lampi. Mieleni teki pulahtaa sinne heti, mutta olin juuri edellisiltana käväissyt meressä saunomisen yhteydessä joten oloni oli puhdas ja tyydyin ihastelemaan tätä kaunista löytöä.
Veden pinnasta tosin ihastelin turkoosinsinistä taivasta ja mielikuvitukseni ei voinut olla näkemättä omaa kaksoisolentoani, sillä muinaissuomalaisten kaikkeuskäsityksen mukaan aliseen eli varjomaailmaan pääsee muun muassa veden pyörteistä ja pohjattomista soista.
Lammen toisella puolella oli kallio, jonka seinämiä komistutti kallioimarre-esiintymä, erittäin elinvoimaisena. Sen keräämiseen, sillä mausteeksi käytettävä osa on juurakko, tarvitaan maanomistajan lupa joten luonnollisesti jätin suosikkimausteeni kasvamaan, osaksi isompaa ekosysteemiä. Kiipesin kuitenkin kymmenmetrisen kallion päälle ja jäin istuskelemaan sinne.
Koitin meditoida mutta havaitsin taianomaisen kepeän liikkeen oikella puolellani. Metsäjänis hyppeli rauhassa minua kohti. Jähmetin itseni paikalleni jotten säikäyttäisi tätä uljasta eläintä joka ketterästi eteni vierelleni. Siihen hän nousi seisomaan, muutaman metrin päähän meikäläisestä. Jänis nousi mutkitta seisomaan ja heilutteli kauniita, takaa musta-valkoisia korviaan.
Yhdessä nautimme tästä hetkestä pienen tovin. En tiedä mitä jäniksen mielessä liikkui mutta minua tämä spesiaali hetki muistutti intuition voimasta, uuden lupauksesta ja tasapainosta. Jäniksen vahvasti feminiininen energia muistutti minua tarpeestani tutkia sisäistä maailmaani ja rentoutua tässä hetkessä.
Baba nam keva lam
Sulava kiipeämiseni kallion päälle yhdessä jäniksen kohtaamisen kanssa loi tasapainoisen yhteyden mielen ja kehoni välille. Istuuduin alas ja aloitin meditaation. Lausuin mielessäni ’Baba nam, keva lam’ -mantraa joka vapaasti suomennettuna tarkoittaaa ’kaikki on rakkautta’. ’Baba nam’ sisäänhengittäessä, ’keva lam’ uloshengittäeessäni, toistuvasti, sopivan ajan, kunnes aurinkonpaiste sai otsalleni hikikarpaloita ja havahduin niitä pyyhkiessäni olevani jossain, missä en ollut koskaan ennen käynyt.
Paikka ja mielentilani lähenteli nirvanaa. Mielenrauhani ja auringonvalo yhdessä saivat kaikki metsän materiaalin ja värit näyttämään täydelliseltä ’maailmalta’. Meditaatio osoittautui vahvaksi ja rentouttavaksi.
Jatkoin vapaata vaelteluani ja löysin vihdoin hakkuualueen, joilta korvasieniä voi löytää parhaiten. Muistelin ystäväni neuvoa siitä kuinka hakkuualueen tulee olla parivuotinen, eikä heinikkoa saa vielä olla kehittynyt, jotta korvasieniä löytyisi. Hiekkainen maaperä ja kanervikko lupasivat hyvää mutta korvasieniä ei vaan löytynyt. Mietin, että olikohan maaperän tila jo edennyt korvasienten nousemisesta seuraavaan, sillä männyn taimia oli näkyvissä, joka taitaa olla merkki siitä että mahdolliset korvasienet tältä alueelta on kerätty jo vuosi tai kaksi sitten.
Sieniä näköpiirissä
Jatkoin matkaani ja metsä osoittautui yhä satumaisemmaksi. Kuljin maagisten kallioiden välistä, ihastelin runsaslukuista poronpallerojäkälää, joka kasvoi kuohkeina mattoina kallioilla, ja löysin metsäpolkuja, jotka olivat selvästi peurojen aikaansaamia. Polkujen reunamilta löysin pari kourallista korvasieniä, hehkuvan elinvoimaisina. Nappasin sienet lippiksen sisään sillä keruuvälineet jäivät autooni.
Jatkoin tepastelua, lippis kourassaan ja kuulin kuinka orava männynlatvassa piti erikoista ääntä. En tiedä, mistä tämä ääni kertoi, mutta oravan näkeminen muistuttaa minua aina siitä, että elämäntilanteiden muutoksia varten meidän ihmistenkin on hyvä pitää säästöjä, aivan kuten oravat fikkaavat sieniä puihin ja tammenterhoja ja käpyjä vararavinnoksi ties minne!
Sitruunaperhonen lipui taas ohitseni, hymähdin. Tunsin olevani autuaassa zen-mielentilassa. Jatkoin matkaani, joka piti sisällään lukuisia kohtaamisia, muun muuassa kimalaisen ja taivaanvuohen kanssa.
Konnan näköinen kivi
Kaikella, jota metsästä löytää, on tärkeä osa isossa kokonaisuudessa, ja ainakin meikäläisen oli vaikea olla havaitsematta muun muuassa mustikanlehtien sisältämää ravinnepitoisuutta, puolukan lehtien kauniin syvää vihreää väriä, mäntyjen tuottamien eteerisiä öljyjä ja käsittämättömän komean, konnaa näöltään muistuttavan ison kivilohkareen spirituaalista symboliikkaa: syvää yhteyttä maahan ja veteen jotka ovat molemmat oleellisia aineksia kaikenlaiseen elämään. Konnat kuvastaa myös elämän harmoniaa ja balanssia. Fengshuissa konnat edustavat väkevästi myös onnea, menestystä ja yltäkylläisyyttä.
Tällainen oli viimeisin metsäretkeni, jolla eksyin ja löysin vaikka mitä, ennen kaikkea syvempiä kerroksia itsestäni. Samalla oivalsin, että nykyisestä maailmantilanteesta huolimatta minun ei tarvitse muuttaa omassa elämässäni mitään, vaan antautua elämän vietäväksi, entistä rennommin.
Takaisin autolle ja kotiin kokkaamaan
Löysin tieni takaisin autolleni parin tunnin jälkeen, sillä olin onnellisesti eksyksissä 1-tien ja 110-tien välissä, tietoisesti. Muista sinäkin eksyä turvallisesti, niin että löydät takaisin minne oletkaan menossa, toivon mukaan uudistuneena ihmisenä.
Kotona valmistin korvasienistä kermaisen muhennoksen johon pilkoin joukkoon omalta tontiltani kerättyä kallioimarretta ja nautin sen maailman rakkaimman henkilön, oman vaimoni seurassa, höyrytetyn tankoparsan kera, auringonlaskua ihastellen.
Huomaa, että korvasienet ovat käsittelemättömänä tappavan myrkyllisiä ja oikein käsiteltynä herkullista, harvinaista sesonkiherkkua.
6 rkl oliiivöljyä
1/2 purjosipuli, ohuiksi renkaiksi leikattuna
2 kynttä valkosipulia, kuorittuna ja raastettuna
1tl timjamia
10cm pätkä puhdistettua kallioimarteen juurta, veitsellä hienonnettuna
2 kourallista esikäsiteltyinä korvasieniä (keitetty 2 x 5 minuuttia runsaassa vedessä, vesi välissä vaihtaen ja hyvin huuhdellen) hiekattomaksi pestynä
merisuolaa ja mustapipuria myllystä
1 dl vettä (tai koivunmahlaa, jos sinulla sattuu olemaan)
2 dl kermaa (HUOM. Kookoskerma toimii myös yllättävän hyvin!!)
1/2 ruukkua persiljaa, hienonnettuna
Paista sipuleita ja timjamia oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan, kunnes ne pehmenevät sekä maultaan että tekstuuriltaan. Lisää joukkoon sienet ja kallioimarre, kuullota vielä hetki. Lisää sitten joukkoon korvasienet, suola ja pippuri. Anna maustua muutaman minuutin ajan ja kaada joukkoon vesi ja (kookos)kerma. Anna kerman kiehua kasaan kunnes kokonaisuus on mehevä muhennos. Sekoita lopuksi joukkoon vielä persilja.
Tarjoa keitetyn parsan tai paahtoleivän kera. Nauti kiitollisena jokamiehenoikeuksistamme.
Minun lapsuudessani sukupuoliroolit elivät ja voivat hyvin. Säännön vahvistavia poikkeuksia lukuun ottamatta, pojat keskittyivät leikkimään omia leikkejään ja tytöt omiaan. Poikia rohkaistiin rämäpäisyyteen ja fyysisiin mittelöihin, joiden tuottamat pettymyksen kyyneleet nielaistiin nopeasti ja vaivihkaa, ennen kuin kukaan ehti huomata. Tyttöjä taas puettiin prinsessoiksi ja ohjattiin ihmissuhde- ja hoivaleikkien pariin.
Meille pojille lähetettiin viesti, että maailmassa pärjää kilpailemalla ja on parempi olla vähän kovempi kuin muut. On parempi peittää ja kitkeä vaikeat tunteet. On parempi purra hammasta kuin itkeä. Silti ihmettelemme miksi hoiva-ala on edelleenkin pääsääntöisesti naisten juttu ja miksi kilpailuun perustuva bisnesmaailma ei vieläkään houkuttele naisia yhtälailla kuin miehiä. Osaisiko joku laskea yhteen yksi plus yksi?
Vaikka tilanne onkin parantunut ja monet jo tunnistavat ahtaiden sukupuoliroolien haitallisuuden, on todelliseen tasa-arvoon edelleen matkaa. On edelleen matkaa siihen, ettei sukupuolemme rajaisi mahdollisuuksiamme toteuttaa itseämme juuri meille luontaisimmalla tavalla tai ohjaisi tulevaisuuden suunnitelmiamme.
Itse olin herkkä ja hentorakenteinen poika. Sain osani ajalle tyypillisestä homottelusta ja neidittelystä, vaikka olinkin hyvä urheilussa ja supervoimani oli osata sulautua joukkoon. Vaikka välillä kaveripiirissäni ahdasmielisyys nosti päätään, tärkeintä oli, että kotona minut hyväksyttiin juuri sellaisena kuin olin. Valitettavasti moni kaverini ei varmasti ollut yhtä onnellisessa asemassa.
Jos tunteista ei ole rohkaistu ja opetettu puhumaan, saattaa tiukan paikan tullen monen pojan ja pojasta kasvaneen miehen ulospääsy vaikeasta tilanteesta olla antaa nyrkkien puhua. Tuskin on pelkästään sattumaa, että Suomi on naisille EU:n toisiksi turvattomin maa.Asioiden muuttaminen lähtee kuitenkin ruohonjuuritasolta. Siitä miten me aikuiset puhumme lapsillemme.
Vanhempi. Anna myös poikasi olla heikko ja tarvitseva. Rohkaise pientä miehenalkua itkemään ja puhumaan tunteista.
Näytä, että ihminen voi olla vähän kaikkea ja on juuri hyvä niin.
Vastaanotollani tapaan viikottain pareja, joiden suuri toive on oppia ymmärtämään toisiansa paremmin. Tahto tähän sanoitetaan kuitenkin usein toisin eli negaation kautta. Aika on päätetty varata, koska jotain ikävää on tapahtunut.
Usein se liittyy luottamuksen menettämiseen, vuorovaikutuksen, läheisyyden tai seksuaalisuuden ongelmiin. Parisuhdekriisi voi tulla yllättäen, mutta useimmiten se on ollut jonkinlainen prosessi, jonka alku voi olla molemmilta piilossa, ennen kuin aletaan keriä tapahtumia taaksepäin.
Tiedetään että parisuhteissa riidellään eniten rahasta, siivoamisesta, seksistä, lasten kasvatuksesta ja ajankäytöstä. Ne eivät ole kuitenkaan syitä, miksi ihmiset eroavat. Itse asiassa parit jotka uskaltavat ilmaista negatiivisia tunteita rakentavasti toisilleen, osaavat ilmaista myös myönteisiä tunteitaan avoimemmin. Mitä rohkeammin kerromme siis ajatuksistamme kumppanillemme, sitä vähemmän meidän tarvitsee käyttää erilaisia naamioita, joiden taakse jäämme piiloon tunteidemme kanssa ja näin koemme myös todennäköisemmin läheisyyttä kumppanimme kanssa. Älä siis pelkää kertoa mitä ajattelet, toivot tai mistä unelmoit. Sanat kutovat välillenne parempaa yhteyttä.
Me ilmaisemme tunteitamme, tahdomme tai emme. Mykkyyskin on viesti tai se että välttelet kumppaniasi syventymällä harrastuksiisi. Kuitenkin, jos kätkeydymme hiljaisuuden muurin taakse on suurempi vaara, että kumppanimme alkaa tulkita käyttäytymistämme omien oletustensa mukaan.
Oletukset taas perustuvat hänen kokemuksiinsa suhteestanne, mutta myös hänen aiempiinsa suhteisiin ja vielä kauemmas, hänen kiintymyssuhdemalliinsa. Tässä on jo monta paikkaa, kuinka kaikki voi alkaa mennä vikaan nopealla tahdilla.
Voi vaikka olla että sinulla on huolia työssä, joita et jostain syystä halua tai voi jakaa kumppanisi kanssa. Puolisosi kuitenkin huomaa poissaolosi ja huolestuu. Hän ehkä ajattelee, että olet tyytymätön suhteeseenne tai että olet ihastunut johonkin toiseen henkilöön. Jos kumppanisi strategia on vetäytyä tilanteesta, voit sinä puolestasi alkaa ajatella, että kumppanisikaan ei enää välitä sinusta.
Tunteiden ilmaiseminen on merkityksellistä parisuhteessa, mutta tunne jota ilmaisemme, ei vielä välttämättä viestitä kumppanillemme sitä, mikä on meille tärkeää tai miksi tunnemme hetkessä juuri niin kuin tunnemme.
Tunteiden takana on aina tarve, ja tarpeiden tunnistaminen ja niistä kertominen on vielä tärkeämpää, ettei väärintulkintoja pääse syntymään.
Yksin tehtävä tarvekartoitustehtävä
Voit tutustua omiin tarpeisiisi pitämällä muutaman päivän ajan päiväkirjaa tunteistasi ja kysymällä itseltäsi joka kerta tunnistaessasi tunteen: Minkä tarpeen tyydyttymisestä tai tyydyttymättömyydestä tämä tunne syntyi?
Ydintarvetehtävä pareille
Jos et ole milloinkaan miettinyt, mitkä ovat sinun ja kumppanisi ydintarpeita, niin nyt kannattaa aloittaa. Ydintarve vastaa kysymykseen: ”Mistä tarvitsen tunteakseni itseni onnelliseksi suhteessani?” Voitte myös tehdä kumppanisi kanssa listat, joihin te molemmat kirjoitatte omat ja kumppaninne ydintarpeet, jonka jälkeen keskustelette siitä, kuinka hyvin toisenne tunnette. Läheisyyden edellytys on avoimuus ja tämä todennäköisesti vahvistaa yhteyden kokemustanne.
Parisuhteen keskustelukortit vahvistavat yhteyttä ja auttavat puhumaan tärkeistä asioista
Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Parisuhteen keskustelukorttien avulla avaatte tärkeitä keskusteluja, jotka avaavat ja parantavat yhteyttä välillänne, vaikka se olisi päässyt jo katkeamaan.
Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista.
Käyttäjien palautteisiin ja kokemuksiin Parisuhteen keskustelukorteista voit tutustua TÄÄLLÄ.
Yksineläjille – eli trendikkäämmin sinkkutalouksille – pitkät kotonaolojaksot ja lomat vaikuttavat kovin eri lailla kuin perheyksikköihin. Itsensä kanssa oleminen korostuu entisestään ja tämä voi välillä ahdistaa. Vapaaehtoinen tai Vilkkumaan laulun sanoin “kutsumaton vapaus” voi muuttua yksinäisyydeksi. Yksinolo on välillä mukavaa, jos se on valinta. Yksinäisyys ei ole valinta.
Kun markettien lehdet kirkuvat otsikoissaan, miten kotona olo tai loma on lisännyt läheisyyttä ja yhdessäoloa perheissä, sinkku kääntää päänsä toisaalle, syvään huokaisten. Seuraavan lehden vielä ilmoittaessa, kuinka seksielämä on saanut rajun piristysruiskeen, on sinkku valmis tiputtamaan pienen ostoskorinsa takaisin lähtötelineeseen.
Tässä muutama ajatus, joiden avulla arki saattaa rullata kevyemmin.
1. Henkinen kasvu
Joudut olemaan itsesi kanssa joka tapauksessa nyt paljon, joten käytä se aika jotenkin hyväksi. Lue tai kuuntele kirjoja. Kirjoita, jos saat siihen purettua energiaa tai pahaa oloa. Luovuus voi myös pulpahtaa pintaan, kannattaa olla herkällä korvan senkin suhteen. Monet ovat aloittaneet uudelleen esimerkiksi jonkun nuoruuden harrastuksen.
2. Lepo
Nyt on lupa levätä. Nuku pitkät yöunet ja ota huoletta päikkärit. Lepo ei varmasti mene hukkaan ja on mainio sekä terveellinen tapa tappaa aikaa.
3. Ravinto ja liikunta
Ruoan valmistaminen on terapeuttista. Voit kokeilla rauhassa uusia reseptejä ja vain itsellesi. Ehkä myös hieman terveellisempiä vaihtoehtoja hulluimpina hetkinä.
Myös liikunta auttaa jäähdyttämään pääkoppaa, kun ahdistaa. Metsäterapiaa ei syyttä mainosteta, luonnossa liikkuminen rauhoittaa huomaamatta.
4. Haaveile
Mikään ei kestä ikuisesti – tuskin siis yksin elokaan. Joten mieti, mitä todella haluat elämältäsi jatkossa, pieniä ja isoja asioita. Tee haavekarttoja tulevaisuuden unelmistasi ja tavoitteistasi, tätä kautta ne muuttuvat näkyviksi.
Aika monella elämän suunta ja arvot tulevat muuttumaan.
5. Ole kiitollinen
Ehkä tämän hetken suora tai välillinen tarkoitus on pysäyttää ihminen, joten jarruta hetkeksi ja mieti. Sinulla on todennäköisesti kaikki kuitenkin enemmän kuin hyvin. Ole kiitollinen, mitä sinulla on jo elämässä ja mitä olet saavuttanut. Sen jälkeen iltapäivälehtien lööpitkin ovat pelkkää paperia.
Kun kriisi iskee, ihmiset reagoivat eri tavoin ja turvautuvat tuttuihin selviytymisstrategioihinsa. Yksi alkaa etsiä peloissaan tietoa netistä, toinen alkaa meditoida ja rauhoittaa mieltään. Kolmas lähtee luontoon, neljäs treenaa rankasti, viides kirjoittaa päiväkirjaa. Minä alan usein repiä tilanteesta huumoria.
Olen kirjoittanut kolme kirjaa, jotka pohjautuvat omiin kriiseihini. Kirjoitin hauskan kirjan selkäkivuista, kerroin hauskasti melanoomaan sairastumisestani ja henkisestä polustani, sekä ainakin paikoin nauroin sinkkuelämälleni. Aina eivät rankat elämäntilanteet tietenkään naurata.
Esimerkiksi selkäkivuista oli helpompi kirjoittaa hauskasti vasta jälkeenpäin, kun pystyin etäisyyden päästä näkemään eri tilanteiden koomisuuden. Toisaalta heti melanoomadiagnoosin saadessani aloin heittää niin hurttia huumoria kuin suinkin, jotta sain pidettyä pääni kasassa kaikki ne epävarmuuden kuukaudet, jolloin vasta selvisi, että syöpä ei ollut levinnyt.
Tässä nykyisessä hurjassa maailmantilanteessa aloin niin ikään ensimmäiseksi katsoa tilannetta koomisten silmälasien läpi. Asun Espanjassa ja olen nyt kuudetta viikkoa ulkonaliikkumiskiellossa. Ei täällä neljän seinän sisällä kökkiminen tietenkään mitään herkkua ole, mutta olen kestänyt tämän paremmin jälleen viljelemällä huumoria.
Ensin nauroin itse karanteenille, koska tilannehan on ollut täysin absurdi. Kun esimerkiksi vien koiran ulos pissalle, otan mukaan meidän molempien passit poliisien varalta. Alun jälkeen aloin nauraa muille asioille, kuten koirani hassuille ilmeille, omille pelleilyilleni tai vaikka tv-sarjoille.Janoan iloa ja naurua, jotta pystyn säilyttämään mielenterveyteni, voimavarani ja vireyteni tämän lusimisen keskellä.
Mille on lupa nauraa?
Huumori on siitä vaikea laji, että huumorin eri tyylilajeja on erilaisia, samoin kuin huumorintajuja (ja myös huumorintajuttomuutta ilmenee toisinaan). Mitään kattavaa listaa onkin turha tehdä aiheista, joille on lupa nauraa. Kaikki on kiinni tilanteesta ja siitä, miten vitsi on muotoiltu.
Jonkun vitsi voi olla todella loukkaava samasta aiheesta, josta toinen pystyy vitsailemaan huvittavasti siksi, että se paljastaa meidän ihmisten naurettavuuden. Joskus terävä huumori on kaikkein nokkelin keino tuoda esiin vaikeita asioita sellaisessa muodossa, että sen pystyy ottamaan vastaan. Huumorin avulla voi oivaltaa jotain tärkeää.
Hyvä sääntö on se, että nauretaan mieluummin asioille kuin ihmisille. Kuitenkaan tämäkään ei ihan aina pidä paikkaansa, jos vaikka ajatellaan poliittista satiiria. Mutta ainakin se, jos nauraa itse itselleen, vapauttaa aihepiirit. Minun oma tapani katsoa ja kommentoida maailmaa on varmastikin sukuvika. Jos jonkin asian voi ilmaista tavallisesti, tylsästi tai hauskasti, teen sen mieluiten hauskasti.
Minulla on myös tapana viljellä itseironiaa. Tietenkään esimerkiksi krooninen selkäkipu tai syöpä ei ole hauska asia itsessään, mutta minulla on oikeus nauraa omalle syövälleni, jos haluan. Sen sijaan kenelläkään ei ole oikeutta nauraa toisen syövälle. Tai vaatia, että nyt olisi pakko nauraa vaikkapa taloudelliselle ahdingolle tai yksinäisyydelle. En myöskään itse pysty nauramaan aina ihan kaikelle. Huumori on vapaaehtoista, mutta hyödyllistä. Itselleen nauraminen on hyvä taito, joka tekee elämästä keveämpää ja hauskempaa, jos siihen kulloinkin kykenee.
Muutkin saavat nauraa kanssani, kun hassuttelen, mutta jos minulle nauretaan, sen oikeutus riippuu sävystä. Huumorilla ja ilkeilyllä on selkeä ero: jos vitsailu kohdistuu vain yhteen henkilöön muiden nauraessa vieressä, eikä tämä henkilö itse naura mukana, kyse on yleensä ilkeilystä. Etenkin jos tämä toistuu. Toisaalta, jos huumoria ei ole kohdistettu henkilökohtaisesti keneenkään ja yksi porukassa närkästyy, se ei tarkoita sitä, etteivätkö muut saisi nauraa. Sellaista vitsiä ei ole vielä keksittykään, joka naurattaisi joka ikistä ihmistä. Jos huumori tuntuu jotenkin loukkaavan tai närkästyttävän, kannattaakin itse miettiä, mihin arkaan kohtaan vitsi ehkä osui itsessä.
Naurun terveysvaikutukset
Huumoria ei aina välttämättä arvosteta kovin paljon, koska sitä pidetään kevyenä ja siksi ei niin tärkeänä. Voi myös hyvin olla, että jo tämä kirjoitus herättää joissakin kovasti vastustusta, että miksi vaikeille asioille pitäisi nauraa. Nauraminen on kuitenkin terveellistä niin henkisesti kuin fyysisesti. En lähde luettelemaan sen terveysvaikutuksia, koska ei kukaan naura niiden takia. Ihminen nauraa ilon tarpeeseensa.
Muistan, kun olin parikymppisenä ollut masentunut pitkän aikaa. Minulla oli ollut syömishäiriö ja elämäni oli ollut aika mustaa. Tuntui, etten ollut nauranut ikuisuuksiin. Sitten eräänä päivänä tv:stä tuli Lucy Show ja se klassikkojakso, jossa Lucille Ball oli pestattu töihin viinirypäleitä polkemaan.
Sitä fyysistä komiikkaa on mahdotonta kuvailla sanoin, mutta muistan vieläkin, miten minulla alkoi nauru pulputa ja miten hyvältä se tuntui. Olin taas elossa!Oli suuri mielenterveysteko katsoa sitä ohjelmaa. Sen vuoksi olen sitä mieltä, että huumori yksi tärkeimmistä elämää ylläpitävistä voimista.
Tyhjensin pian ex-työhuoneeni kaappeja vanhoista tavaroista ja kansioista.
Löysin papereita, joissa oli vielä entinen nimeni. Tuntui oudolle, etten muistanut olleeni koulutuksessa siellä tai kirjoittaneeni ohjeistuksia tuosta. Muistiinpanoja kauniilla ja huolellisella käsialalla, jolla en enää kirjoita. Allekirjoituksena tyttö ennen avioliittoa, lapsia ja rivitalonpätkää.
Niistä hetkistä on yli 10 vuotta. Muistan sen tytön. Aikuisiän alkumetreillä tuoreena ammattilaisraakileena olin uudesta työpaikastani niin ylpeä, että pakahduin joka kerta, kun sain sanoa tittelini ja työpaikkani ääneen. Hymyilin joka kerta, kun edes mietin sitä. Halusin tulla oikeaksi Ammattilaiseksi ja hamusin uutta tietoa, oppia ja kokemusta.
Nyt yli vuosikymmen myöhemmin, katselen työhuoneeni sekamelskaa haikeana, mutta tyynesti. Nyt on aika. Unelmat ovat nyt muuttuneet. Ja niitä on kuunneltava. Kokeiltava uutta, uskallettava luopua nyt, kun ovi on avoinna muutokseen.
Mistä tietää, että hetki on oikea? Mistä tietää, ettei myöhemmin kadu? Mistä tietää, onko päätös oikea, vai vain tyhmyyttä tai kykenemättömyyttä olla onnellinen siihen mitä on? Mistä tietää kantaako maa, kun maailma pelottaa nyt kaikkia?
Ei mistään.
Mutta sen tietää, kun aika on. Sen tietää selittämättömästä sisältä kumpuavasta rauhasta uutta elämää kohtaan. Siitä, että tietää varmaksi, ettei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos ei nyt ottaisi nenästä kiinni ja hyppäisi.
Silloin voi luopua kauniisti ja varmoin ottein.
Joskus myös vaihtoehtoja ei edes ole. Joku tekee päätöksen puolestasi. Sulkee vanhat ovet väkivalloin, eikä kysele houkutteleeko uusi. Mutta usein silloinkin uusi tie osoittautuukin paremmaksi kuin entinen.
Tommy Tabermann sanoo runossaan Eksymättä et löydä perille, että ne, jotka eivät kulje suoria teitä, vaan eksyvät poluilta ja rypevät polvensa mennessään, tulevat säihkyvin silmin ja outoja hedelmiä säkissään.
Näin minäkin uskon.
Lopuksi katson itseäni silmiin käytävän peilistä. Kasvoissa muutama uurre jo. Mietin itsekseni: ”14 vuotta. Olit ihan eri ihminen silloin, mutta kuitenkin sama”.
14 vuoden päästä muistan ehkä tämän hetken. Katson silloinkin jonkun työpaikan peiliin ja muistan tämän naisen. Eri tyyppi, mutta kuitenkin sama.
Sellaista elämä on. Kasvamista ja muuttumista. Sitä, ettei ole ikinä valmis. Joskus se on tarttumista uusiin oviin ja käsiin – sai valita tai ei. Silloin on uskallettava antaa itselleen lupa altistaa polvensa kolhuille ja nostaa katseensa omituisiin hedelmiin.
Ja minä olen päättänyt uskaltaa. Sillä luopumisessa loppu onkin alku.
Koirat tekevät meille hyvää. Ne tarjoavat vilpittömän ystävyytensä. Ne saavat meidät aamulla sängystä ylös, ulos ja lenkille. Ne tutustuttavat uusiin ihmis- ja koiraystäviin. Ne näyttävät meille asioita, joita emme muuten huomaisi. Ne ovat kanssamme elämän parhaimpina ja pahimpina hetkinä. Ja jos vain haluamme, ne opettavat meille paljon itsestämme.
Kun ajattelen koiriani, tunnen, että minulla on lukemattoman monta syytä kiitollisuuteen. Tässä niistä kymmenen.
1. Koirani ei koskaan arvostele minua, vaan hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. 2. Koirani katsoo minua ja näkee minut kauniina. Katseiden kohtaaminen ja oman koiran koskettaminen saavat aikaan hyvän olon tulvahduksen niin koiralle kuin omistajalle. Jo oman koiran ajatteleminen saa hyvää oloa tuottavan oksitosiinin virtaamaan. 3. Koirani ilahtuu vilpittömästi joka kerta nähdessään minut – eikä epäröi näyttää sitä. 4. Koirani ei salaile mitään vaan näyttää avoimesti tunteensa. Minun ei koskaan tarvitse miettiä, että mitäköhän se nyt ihan oikeasti tuolla tarkoitti. 5. Koirani kuuntelee kaikki ajatukseni. Se ei kritisoi, tuomitse tai yritä ratkaista mitään. Se vain on siinä ja hyväksyy. 6. Koirani ei kiukuttele niistä hetkistä, kun en ole sen seurassa. Sen sijaan se iloitsee yhteisistä hetkistä. 7. Koirani ei puhu minusta pahaa selkäni takana. 8. Koirani ei ole vahingoniloinen, kun mokaan. 9. Koirani antaa minulle aina uuden mahdollisuuden. 10. Koirani ei ole ihminen, mutta jos haluan, sillä on kyky tehdä minusta parempi ihminen.
