Herkkyys on välillä rankkaa – huumori ja myötätunto auttaa

Kirjoitan yleensä herkkyyden hyvistä puolista ja herkän voimavaroista, sillä liiallinen ongelmien vatvominen harvemmin saa hyvää oloa aikaiseksi. Herkkyydessä on kuitenkin se toinenkin puoli, ne hetket, kun herkkyys on melkoisen raskas ominaisuus. On hyvä ymmärtää itseään ja tärkeää saada läheisiltään ymmärrystä hankalissa hetkissä.

Kurjiin olotiloihin on helpompi suhtautua, kun tietää niiden olevan luonnollisia, että ne menevät ohi ja ettei kyse ole jostain kauheasta henkilökohtaisesta viasta. Kaikkein parasta on, jos saa lempeää hyväksyntää silloin, kun herkkyys tekee olon kamalaksi. Monille tilanteille voi jopa nauraa jälkeenpäin. Kokosin tähän joitain tyypillisiä hetkiä omasta arjestani, jolloin koen erityisherkkyyteni taakkana. 

Nälkä ja väsymys

Kun minua väsyttää ja/tai nälättää riittävästi, saatan mennä totaaliseen tilttiin. Mikään ei tunnu hyvältä ja olo on kuin kiukkukohtauksen partaalla olevalla uhmäikäisellä. Silloin on parasta saada verensokeri kohdilleen nopeasti tai mennä hetkeksi nukkumaan. Pyrinkin pitämään huolta säännöllisistä ruoka-ajoista ja vältän syömästä liikaa verensokeria pompottavia hiilihydraatteja. 

Päätöksenteko

Päätöksenteko on joskus ihan suunnattoman vaikeaa. Erityisherkkänä haluan puntaroida vaihtoehtoja monelta kantilta ja välttää virheitä. Isojen ja tärkeiden päätösten kanssa tuskailu voi kestää todella pitkään. Saatan myös juuttua miettimään jotain simppeliä valintaa ja jos hyviä vaihtoehtoja ei löydy nopeasti, homma menee ihan mahdottomaksi. Lomakohteen valitseminen on ihan painajaismaista, sillä niin moni asia voi mennä pieleen. Siksi varmaan palaammekin tuttuun ja hyväksi todettuun lomakohteeseen vuosi toisensa jälkeen. 

Kritiikki

Ikävimpien mieleen jääneiden kokemusteni listalle pääsevät ne kerrat, kun olen joutunut todella kohtuuttoman kritiikin kohteeksi jonkin väärinymmärryksen vuoksi. Olen joko kirjoittanut tai sanonut jotain puhtaasti hyvin aikein ja se on tulkittu aivan päin honkia, mistä johtuen olen saanut osakseni täyslaidallisen suuttumusta ja solvauksia. Näistä hyökkäyksistä toipuminen kestää joskus viikkoja. 

Epäystävällisyys ja pahantahtoisuus

Kaikenlainen töykeä ja epäystävällinen käytös järkyttää minua syvästi. Tuntuu pahalta aina kun ihmiset purkavat huonon olonsa muihin. Hiljattain eräs autoilija ajoi lähes kylkeeni isolla maasturillaan ihan vain sen tähden, että tukin hetkellisesti kulkuväylän yrittäessäni päästä pois parkkialueelta. En ymmärrä moista aggressiota. 

Epämiellyttävä tunnelma tai ympäristö

Rauha, harmonia ja kauneus ovat minulle tärkeitä asioita hyvinvointini kannalta. Jos joudun tilanteeseen, missä pinnan alla muhii jotain jännitteitä, koen oloni tukalaksi. Viime syksynä olin seminaarissa, jossa aistin todella kummallista energiaa. Kaikki muut tuntuivat olevan kuin mikään ei olisi pielessä. Tuntemukseni sai pian selityksen. Kärsin myös tiloista ja paikoista, joissa on epäsiistiä ja sellaisia elementtejä, jotka eivät miellytä silmääni. Kyse voi olla vaikkapa liiallisesta tavaran määrästä, räikeistä väreistä, toisiinsa sopimattomista esineistä, ikävästä hajusta tai akustiikasta. 

Maailmantuska

Kutsun maailmantuskaksi sitä olotilaa, joka valtaa minut, jos seuraan liikaa kaikkia niitä ikäviä asioita, joita maailmassa tapahtuu. Kaikenlainen kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus tuntuu välillä ihan konkreettisesti sydämessä. Saatan saada hengenahdistusta ja rytmihäiriöitä, jos kuormitan itseäni liikaa kaikilla maailman vääryyksillä. Monta kertaa aivan nuoresta saakka olen jopa toivonut, että minut haettaisiin pois tältä pallolta jonnekin rakkaudellisempaan paikkaan. 

Murehtiminen

Herkkänä huolestun helposti. Huolet saatavat saada nopeasti suhteettoman suuret mittasuhteet ja niinä aikoina kaikki tuntuu toivottomalta. Tiedän järjellä, että murehtiminen ei auta mitään, mutta se ei muuta olotilaani. Paras apu murheiden ja huolten keskellä on sydämen keventäminen läheisille, mukavien asioiden tekeminen (vaikka ei edes huvittaisi), ja kunnon itku kun siltä tuntuu. Jos oloni on täysin neuvoton, pyydän apua ”yläkerrasta”, joltain itseäni suuremmalta voimalta. Se helpottaa. 

Siirtymätilanteet

Kun jokin tärkeä juttu on saatu päätökseen ja iso työ on tehty, tipahdan yleensä joksikin aikaa melankoliaan. Olo on tyhjä ja kaikkensa antanut. Myös lomalle lähtö ja siltä paluu on stressaavaa ja yleensä äksyilen koko perheelle kun olemme lähdössä reissuun. Yleisesti ottaen kaikenlainen siirtyminen paikasta toiseen ja olotilasta toiseen vaatii minulta hetken orientoitumisen. En pysty henkisesti hyppäämään asiasta toiseen ja monen asian välillä kauhean nopeasti, ja sitä monen on vaikea ymmärtää. 

Suoritusten arviointi

Lopetin lapsena kaikki sellaiset harrastukset, joissa kilpailtiin tai suorituksia arvioitiin kokeilla. Halusin harrastaa vain harrastamisen ilosta. Tarkkailun alaisena pystyn harvemmin niin hyvään suoritukseen kuin omassa rauhassani ja se on aiheuttanut monta pettymystä itseen. Aikuisena sisuunnuin ja opettelin suoriutumaan paineen alaisena. Kokemus on tuonut itseluottamusta. 

Yksinäisyys

Moni erityisherkkä on kertonut kokeneensa suurta yksinäisyyttä aika ajoin. Samoin on minulla. Muistan monia aikoja lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa, kun olen potenut erilaisuuden ja joukkoon kuulumattomuuden tunteita ja niistä johtuvaa yksinäisyyttä. Se alkoi helpottaa kun tutustuin erityisherkkyyteen, opin ymmärtämään itseäni ja hakeuduin sellaisten asioiden ja ihmisten pariin, jotka tukevat herkkyyttäni. 

Voimakkaat tunteet

Erityisherkällä kaikki tuntuu enemmän ja syvemmin kuin vähemmän herkällä. Joskus minuun iskee selittämätön alakulo, joka voi jatkua päiväkaupalla. Mieli yrittää vimmatusti keksiä näille olotiloille aina jotain järkevää selitystä, mutta usein sitä ei löydy. Tämä on ominaisuus, jonka kanssa on vain pitänyt opetella elämään. Jonkin ajan päästä alakulo väistyy ja saatan kokea suurta onnea ja kiitollisuutta.

Laitoin itseni nuorena emotionaalisesti takalukkoon, sillä en jaksanut tuntea kaikkea koko ajan. Niitä lukkoja olenkin saanut purkaa nyt aikuisiällä ja useimmiten olen onnellinen kyvystäni tuntea syvästi. 

Erityisherkällä on monesti aika lailla tekemistä omien luontaisten ominaisuuksiensa kanssa. Maailma, missä kilpaillaan, ihannoidaan saavutuksia, älyä ja materiaa tuntuu välillä hengästyttävän kiivastahtiselta, hyökkäävältä, pinnalliselta ja pahalta.

Jos olet herkän ihmisen läheinen tai työkaveri, ethän tee pilkkaa tai halvenna herkän ominaisuuksia? Älä kutsu herkkää yliherkäksi, epävakaaksi tai ylitunteelliseksi. Herkät ovat usein kovin ankaria itseään kohtaan ja heidän itsetuntonsa on kärsinyt monta kolausta herkkyyden vuoksi.

Kun herkällä on raskasta itsensä kanssa, silloin paras apu toiselta ihmiseltä on tuomitsematon läsnäolo, kuunteleva korva ja muutama lohdun sana. Ikävä olo helpottaa nopeammin, kun sen hyväksyy. Hyvääkin tarkoittavat neuvot ja kärsimättömyys voivat saada herkän tuntemaan, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.

Uskon, että vääränlaisuuden kokemusten takia moni herkkä onkin kehittänyt itselleen aina iloisen ja auttavaisen roolin suojatakseen itseään torjutuksi tulemiselta. Jokainen meistä kaipaa hyväksyntää sille, keitä sisimmässämme olemme. Jos olet herkkä, toivon ettet itse lisää omaa taakkaasi arvostelemalla itseäsi. Suo itsellesi samaa ymmärrystä, mitä annat muille.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: