Sivu 123 – Hidasta elämää

Ei ole punaista tupaa eikä perunamaata – Epäonnistuneen isän tunnustuksia

Minusta piti tulla isä. Tiedättehän, sellainen tyyni ja rauhallinen, järkähtämätön ja turvallinen. Kahdeksasta neljään töissä ja siitä kotiin. Punainen tupa ja perunamaa. Ovensuuhun tervehtimään tulleelle kultaiselle noutajalle rapsutus ja vaimolle suukko poskelle, jonka jälkeen kärsimättömänä faijaansa odottavien lasten tulvana ryöpsäntelevät kuulumiset.

Kuinkas sitten kävikään?

Kaksi lasta, molemmilla eri äidit. Hädin tuskin sinnittelimme ensimmäisen vauvavuoden, jonka jälkeen pistimme lusikat jakoon. Jep, molemmilla kerroilla. Sovittelijan avulla tehty sopimus yhteishuoltajuudesta lojuu kaksin kappalein pöytälaatikossa. 50/50 ja joka toinen viikonloppu pidennettynä. Siinä jaettu osuuteni, vai pitäisikö sanoa, että isyyteni.

Jotain ihan muuta kuin niissä esikuvissa, joita niin kovasti halusin seurata.

Isän identiteetti ja häpeä

Identiteettini on 24/7 isä, mutta fyysisesti olen läsnä paljon vähemmän. Kumpikaan lasteni äideistä ei rajoita tapaamisia, päinvastoin, saan käytännössä koska tahansa viettää aikaa lasteni kanssa. Vuorosysteemimme on hyvin joustava. Juhlat juhlitaan yhdessä, eikä vaihtojen yhteydessä ole kiire.

Yhteishuoltajuudessa korostuu vanhempien välinen suhde. Siihen on yleensä syynsä miksi eroon on päädytty, joten kränää ja kipupisteitä riittää. Keskinäisen luottamuksen eteen kannattaa silti nähdä vaivaa. Ajoittain se on kysynyt kovempaa uskoa ja tahtotilaa, kuin mikään muu elämässäni aiemmin. ”Worth every fucking cent”, kuten Tony Soprano asian ilmaisisi.

On turhauttavaa, että toinen osapuoli haluaa hoitaa osan käytännön kasvatuksesta eri tavoin kanssani. Vielä sitäkin tuskallisempaa on ottaa vastaan kritiikkiä omista pyrkimyksistäni. Se että alun alkaen epäonnistuin perheen kasassa pitämisessä moninkertaistaa arvostelun aiheuttamaa häpeää. Silloinkin kun se ei ole edes arvostelua, paitsi tietysti epäonnistuneen isän pään sisällä.

Isän häpeä on teema, joka tosin jalkautuu useimmille parisuhdestatuksesta riippumatta. Väsyneenä aikuiset ihmiset saattavat kohdella toisiaan lapsina, kuin muka tietäen itse paremmin. Jälleen kerran häpeä nostaa päätään. Tulen surulliseksi joka kerta nähdessäni tai kuullessani äidin sättivän tai vähättelevän lapsensa isän osaamista. Oletusarvona tuntuu olevan, että isän perään täytyy katsella ja hänen tekemisiään oikoa. Kuinka moni mies vetäytyykään luolaansa hyväksyen, ettei isän kuulu kasvaa (sivu)rooliaan suuremmaksi?

Huoltajuussuhde vaatii jatkuvaa huoltoa

Jos peilaan mennyttä elämääni sitä vasten, mitä odotin itseltäni isänä, koen epäonnistuneeni. Paradoksi piilee siinä, että kun katson lapsiani, en näe epäonnistumista, ainoastaan täydellisyyttä. Tiedän, että molempien heidän äitinsä jakavat tämän näyn kanssani. Sen varjeleminen ja varmistaminen, että jokainen osapuoli kokee olonsa tässä yhtälössä merkitykselliseksi ja turvalliseksi on jokaisen vuodatetun sosiaalisen hikipisaran arvoinen.

En koe saavuttaneeni mitään, ei ole päätepistettä. Voin silti todeta, että arki on juuri nyt tasapainossa. Hoidamme lasteni äitien kanssa jatkuvasti suhdettamme ja pyrimme olemaan toisillemme avoimia ja rehellisiä tavalla, johon parisuhteen aikana emme kyenneet. Toisinaan erimielisyydet ja odottamattomat tilanteet vituttavat isolla kädellä, aika ajoin ne jopa ahdistavat. Tuollaisina hetkinä koen tärkeäksi muistuttaa itseäni siitä, että olemme samassa veneessä. Eri mieltä saa olla, mutta toista ei saa heittää laidan yli. Tämä mentaliteetti synnyttää luottamusta, joka vahvistuessaan on yksi epäonnistuneen isän suurimpia arjen voimavaroja.

Rakkaus ei katso perhemalleja

Molemmat lapseni ovat kasvaneet perhemalliin, joka on hyvin erilainen kuin se, johon itse kasvoin. Nuorempana suhtauduin puritaanisesti perhesiteisiin. Isäni tiesi muistuttaa, että oma veri on sakein. Sittemmin olen saanut avata silmäni ja nähdä, kuinka laajalle se valtava rakkauden määrä jakautuu, josta lapseni saavat päivittäin nauttia. Yhden määritelmän mukaan kyseessä on ystäviä, tuttuja ja hoitajia. Toisen, mieluisamman määritelmän mukaan, he kaikki ovat tavalla tai toisella sisaruksia ja kanssakulkijoita.

Lapseni ovat tottuneet siihen, että isä ja äiti asuvat erillään, mutta ovat silti samanarvoisia. Eivät tosin tasapäisiä, sillä isän luona jotkut hommat hoidetaan vähän eri tavalla kuin äidin luona. Se on ookoo! Molempiin koteihin on muodostunut omat rutiinit.

Saan olla sellainen isä mikä olen, koska olen vetänyt rajan ja vaatinut, tullut näkyväksi tämän tarpeeni kanssa. Se taas on vaatinut rohkeutta ja uskallusta sanoa asioita, kulkea häpeän läpi ja luottaa. Minua ei ole torjuttu, vaan hyväksytty. Roolit ovat murtuneet. Kun keskittyy miellyttämään vähemmän, aukeaa tilaa rakastaa enemmän. Melkoinen klisee, mutta näin se menee.

Hymyilin taannoin, kun räppäri Elastinen totesi Posse -tv-ohjelmassa, kuinka ”isyys on sitä, että lopettaa murehtimisen omasta cooliudesta ja keskittyy tekemään omista muksuistaan cooleja.”

Touché!

Tunne pelkosi, vapaudu elämään -kirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Tutustu kirjaan ja tilaa täältä.

Elämän haasteissa ja satuttavissa tilanteissa oletko itsesi puolella?

Elämä haastaa meitä monenlaisilla kipeillä kokemuksilla ja tapahtumilla. Nilkka voi nyrjähtää tai migreenikohtaus kaataa sängyn pohjalle. Tai töissä emme saavutakaan pyrkimäämme tavoitetta. Puhumattakaan ihmissuhdesolmuista, joissa ikävä kommentti viiltää tosi ilkeästi. Meistä jokainen saa oman osansa kipua elämässään.

Valitettavasti mielemme ylituomarille ei useinkaan riitä tuo alkuperäinen kipu, vaikka se olisikin jo hyvin tuntuva. Mielellämme on taipumus lisätä kärsimystä. Se tuo alkuperäisen kivun ympärille muistoja, mielleyhtymiä tai tulkintoja, jotka vahvistavat kipua. Tai se päästää valloilleen itsesyytösten, vähättelyn ja mitätöinnin vyöryn.

Niinpä nilkan nyrjähtäminen ei riitä, vaan mielemme rupeaa moittimaan meitä huolimattomuudesta katukivetyksen reunalla. Migreenin kourissa saatamme potea syyllisyyttä tekemättömistä töistä ja moittia itseämme luovuttamisesta. Vielä saavuttamaton tavoite saa seurakseen mielemme syövereistä täyslaidallisen ammatillista mitätöintiä. Mielellämme on myös pettämätön kyky kaivaa esille kaikki aiemmat ihmissuhdeloukkaukset oikeuttamaan ja voimistamaan tunnetasolla tuntuvaa kipua.

Joku viisas on joskus sanonut, että tuska on väistämätöntä, mutta kärsimys on valinta. Useinkaan emme voi vaikuttaa alkuperäisiin kivun, pettymyksen tai harmituksen tunteisiin. Onneksi voimme kuitenkin harjoittaa mieltämme, jotta jatkokärsimystä ei pääsisi syntymään. Voimme harjoitella lempeyttä ja armollisuutta itseämme kohtaan kivun hetkellä. Voimme opetella olemaan itsemme puolella vaikeina hetkinä.

Miten olla itsensä puolella

Tee päätös olla itsesi puolella vaikeina hetkinä. Kun päätös on valmiina, niin se muistuu helpommin mieleesi haastavissa hetkissä.
Kun huomaat mielesi lisäävän kärsimystä ikävillä ajatuksilla, pysäytä nuo ajatukset. Voit kuvitella mielessäsi aina silloin stop-merkin. Ja sen jälkeen hengittää tietoisesti ja rauhallisesti sisään ja puhaltaa pitkään ja levollisesti ulos. Näin saat aivojen stressitilaa helpotettua ja kielteisten ajatusten kommenttilinkoa hidastettua.
Harjoittele lempeyttä ja hyväksyvyyttä itseäsi kohtaan päivittäin yhden arvostelusta vapaan vartin ajan. Sovi jo etukäteen itsesi kanssa, mikä olisi hyvä hetki arvosteluvapaalle vartille. Se voi olla heti aamulla, lounastunnin alussa tai työmatkalla. Lupaat itsellesi, että tuon vartin aikana et arvostele mitään itsessäsi tai ympärilläsi. Olet täysin arvostelusta vapaa ja otat kaiken vastaan lempeästi ja hyväksyen.
Iltaisin voit pitää vielä kiitollisuushetken, jolloin huomioit päivän aikana esiin tulleita hyviä asioita ja ominaisuuksia itsestäsi. Kiität, kehut ja kannustat itseäsi ja vahvistat hyviä ja arvostavia ajatuksia itsestäsi.

Ole itsesi puolella, sillä olet omien hyvien ajatustesi arvoinen.

Voit lukea kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi, miten voit kohdata arvostelun rakkaudella, jolloin arvosteleva ääni väistyy ja rakkaus avautuu täyttämään olemuksemme.

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Masentunut on joskus opetettu uskomaan, että hänessä on jotain vääränlaista

Olen nimittänyt masennusta monenlaiseksi sairaudeksi: puhun masennuksesta näkymättömyys- ja tunnelukkosairautena, itsestä etääntymisen sairautena ja rajattomuussairautena. Lisäksi masennus on kärsimys-, voimattomuus- ja läsnäolottomuussairaus sekä syyllisyys- ja itsevihasairaus.

Masennus on hyvin kokonaisvaltainen juttu: fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkis-hengellinenkin. Ja kaikki ne puolet tulisi ottaa huomioon, kun masennusta hoidetaan. Usein ei kuitenkaan oteta vaan hyvin usein määrätään mielialalääkkeet ja lähetetään masennuksesta kärsivä kotiin selviytymään yksin. Näin ei tietenkään saisi olla. Masennuksen todellinen juurisyy pitäisi selvittää ja sitä juurta pitäisi päästä kunnolla hoitamaan, jotta juuri ei pääsisi kasvattamaan uutta ”masennuskukkaa”.

Kirjoitin esikoiskirjassani näin:

”Masennus on seurausta joko yhtäkkisestä voimakkaasta stressaavasta kokemuksesta tai pitkään jatkuneesta stressitilasta ja sen aikaansaamasta epätasapainotilasta. Ihminen reagoi stressiin lamaantumalla tai ylivirittymällä. Eläimet reagoivat ihan samalla tavalla stressitilanteissa; taistelevat tai pakenevat. Jotkut eläimet teeskentelevät hengenvaarallisessa tilanteessa kuollutta.

Ihminen voi mennä äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa piiloon, pyrkiä muuntautumaan näkymättömäksi ja liikkumattomaksi. Ihminen tekee tämän tiedostamattomasti hengissä pysyäkseen. Masennuksessa keho ja mieli menevät usein lamaannustilaan. Se on luonnollinen ja viisas suojakeino silloin, kun stressiä on liikaa tai tilanne jossa eletään, tulkitaan uhkaavaksi. Lamaantuneen keho on usein jumissa, asentokin on kumara ja itseään suojaava.

Masennus on kuin musta peitto tai näkymättömyysviitta, jonka alle ihminen piiloutuu pakoon pahaa maailmaa. Peitto on näennäinen suoja ja turva, se on äiti ja isä, aikuinen, jonka syliin olisi pitänyt päästä silloin, kun oli paha olla. Masennus on puuttuva syli, lämmin katse ja pehmeys. Masennuksesta kärsivällä ei ole oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyminen johonkin sellaiseen olotilaan, missä kokee olevansa edes vähän turvassa.

Näkymättömänä tulee piileskeltyä masennuspeiton alla piilossa. Tekisi mieli tulla peiton alta pois, mutta kun ei uskalla. Joskus tarvitaan joku, joka houkuttelee peiton alta pois tai ainakin välillä kurkistaa peiton alle. Se joku voi olla myös omaan pimeyteen kyllästyminen tai ihminen, joka näkee ja ottaa todesta.

Totuus on se, ettei peiton alla ole turvallinen olo vaan peiton alla on turvatonta, pimeää ja yksinäistä ja todella, todella paha olla. Peiton alla piileskelevän hartain toive olisi, että tulisi joku, joka kurkistaisi peiton alle, toisi valon pimeyteen, ottaisi syliin ja sanoisi: ”Anna minun kulkea rinnallasi, autan sinua rakastamaan itseäsi, kannan, kun et itse jaksa. Olet hyvä, rakastettava ja ainutlaatuinen.”

Masennuksen eri puolilla on usein jotain tekemistä häpeän kanssa, mutta häpeää voi olla vaikea tunnistaa, koska se voi olla niin syvällä ihmisessä, ettei siihen ole helppoa päästä käsiksi.

Häpeän voi tunnistaa esimerkiksi ankarasta sisäisestä puheesta ja mahdottomista vaatimuksista itseä kohtaan, tarpeesta peittää itseä, esiintymisjännityksestä, tarpeesta muokata itseä tai vaikkapa omaa kehoa toisenlaiseksi. Häpeä saa ihmisen tuntemaan itsensä vääränlaiseksi, arvottomaksi, kelpaamattomaksi ja riittämättömäksi.

Kysymys on uskomuksesta – joku on joskus tavalla tai toisella istuttanut itseen sellaisen käsityksen, että itsessä on jotain vikaa. Ja masentaahan se, saa alistumaan ja laantumaan.

Häpeän vastalääke on rakkaus, empatia, myötätunto ja hyväksyntä itseä kohtaan. Joskus se voi olla niinkin yksinkertainen juttu, että alkaa kääntää omaa sisäistä puhetta vähän ystävällisemmäksi, opettelee tuntemaan ja hyväksymään kaikki omat tunteet ja kuuntelee omia tarpeita ja oppii pitämään niitä tärkeinä. Rajojakin on hyvä vahvistaa ja pyrkiä ympäröimään itsensä niillä ihmisillä, joille kokee olevansa rakas ja tärkeä.

Oikeasti totuus on se, että jokainen on oikeanlainen, kelpaava, riittävä ja arvokas. Häpeästä kärsivän on vain opittava tiedostamaan, että tuo koskee myös häntä itseään.

Tutustu häpeää käsittelevään kirjaan täällä:

Voiko elämässä olla välitilaa? – Kun elämältä katoaa suunta, ainoa varma asia on toivo

Voiko elämässä olla välitilaa, kun jokainen hetki on kuitenkin täyttä elämää? Mutta olisiko välitila yhtään sen vähemmän elämää, vai aivan yhtä täyttä, erilaista vain? Onko matkalla oleminen vähemmän kuin perille saapuminen? Onko määrittämätön vähemmän kuin se, mikä on määritelty?

Elämä taivuttaa minua muotoihinsa, ja minä taivun, kun en muutakaan voi. En voi läheskään niin usein, kuin haluaisin, valita ja päättää, miten elämäni menee. Kun haluaisin jo kiirehtiä, minun pitääkin hidastaa. Kun haluaisin asioiden menevän noin, minun onkin antauduttava tähän.

Minulle välitila on tila, joka ei ole enää jotakin, mikä on ollut, mutta ei vielä mitään uuttakaan. Vähän kuin vuodenaikojen murroskohta. Kun sulavan jään lävitse voin jo nähdä keväisen ruohonvihreän. Kuvan, jossa vanha ja uusi ovat häivähdyksinä läsnä, mutta joista kumpaakaan välitila ei ole. Ei niiden sekoitusta, vaan aivan oma tilansa, oma identiteettinsä. Kuin hämyinen asema, jossa ei tunneta määränpäätä eikä aikatauluja.

Kun tanssin, liike minussa ei pääty silloinkaan, kun näyttää siltä, että hetkeksi pysähdyn. Samoin välitilakaan ei ole minulle staattista, vaan voin aistia, kuinka jossain syvemmällä sykkii näkymätön virta. Välitila voi tuntua kaikessa epävarmuudessaan lohduttomalta, mutta se voi tuntua lohdultakin, kun alkaa liikkua välitilan rytmin myötäisesti. Muotoutua hiljalleen sen ajanjakson muotoiseksi, joka on käsillä.

Välitila tuntuu tuskalliselta niin kauan, kun sitä vastustaa ja alkaa helpottaa, kun suostuu siihen, mitä elämä juuri sillä hetkellä tarjoilee. Antautumisen hetkessä on jotain kaunista. Elämä ei olekaan minua vastaan, vaan puolellani. Silloinkin, kun en ymmärrä sitä, enkä näe tulevaisuuteen. Voin laittaa itseni välitilan virran varaan, vaikka en tiedä, minne olen menossa. Olen menossa kuitenkin, jonnekin.

Ehkä välitila on mahdollisuus olla kevyt. Kevyt ponnistelemisesta, pakottamisesta ja ratkaisemisen kierteestä. Ainutkertainen tilaisuus, suorastaan lupa olla ei-missään. Vaihe, jolloin voi elää pelkästä toivosta ja tuntea sen voiman. Tulevasta ei ole tietoa, mutta samaan aikaan ei tarvitse tietää. Voi olla vain. Kuin pienen hetken ajattomuudessa. Ehkä välitila on jopa pieni lahja kaiken muun elämän sykkeen keskellä. Saa olla ihan kesken, vasta matkalla ja eksyksissä. Pieni ja tietämätön.

Mikään ei kestä ikuisesti. Kaikki hengittää ja muuttaa muotoaan. Joskus lähes näkymättömän hitaasti ja hiljaisesti. Niin myös välitila päättyy, kun sen tehtävä päättyy. Olen kokenut senkin. Sitten on vuorossa jotain muuta. Ehkä nopeampia rytmejä. Vieraita satamia, ihmisiä, ääniä ja värejä. Ehkä silloin voi ajoittain jopa kaivata niitä hetkiä, kun luuli olevansa niin kovin hukassa, mutta saikin kellua elämän kannatuksessa.

Miten suloisesti minua voikaan valmistella tulevaan juuri välitila. Miten lempeä onkaan tuntematon.

Tuntuuko kuin etsisit jotain? Rakkauden etsijän keskustelukorttien avulla voit vahvistaa yhteyttä itseesi tai lähelläsi olevaan ihmiseen. Pakka sisältää yli 120 ajatuksia herättelevää kysymystä ja 60 koskettavaa ajatusta, jotka auttavat oivaltamaan uutta itsestäsi ja toisesta. Tutustu tekemiini kortteihin täältä.

Psst. Voit seurata minua täällä ja kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus herätti.

Kuvat: Pexels.com.

Kasvu ja muutos on välillä ihan saamarin stressaavaa – silti SINUSSA ei ole mikään pielessä

Tapahtui tosielämässä: olen itse ollut esim. parisuhteissa monta kertaa totaalisesti jo eroamassa, kunnes onkin tullut läpimurto. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani (ja joskus niitä muitakin) ja Sydänjuttujani kohti kulkiessa tai tärkeän äärellä olen monesti ollut hajalla. Pakene tai taistele -tilassa, ihan loppu, että ei tästä mitään tule. Se kuuluu kasvun stressiin.

Kasvaminen ja oppiminen herättävät stressiä systeemissämme, ja sen tietäminen on hitsin tärkeää, ettei heitä hanskoja tiskiin, kun rakkauden ja sydänjuttujen asioissa huttu iskee isosti tuulettimeen. Yleensä kykenemme kuoriutumaan vanhoista rajoittavista kaavoista juuri myönteisen stressin / sisäisyyden sheikkautumisen ansiosta. Siksi hyvien juttujen ei tarvitse aina tuntua hyvältä, ja silti niistä voi kuoriutua tosi paljon ihanuutta.

Tämä ei tarkoita, että pitää kärsiä ja olla hajalla kasvaakseen tai kokeakseen jotain uutta, eikä asioiden tarvitse olla loputtoman vaikeita. Mutta hajalla oleminen on monesti väylä vanhan nimenomaiseen hajoamiseen meidän systeemissä, jolloin rakkaus voi syvetä, omat sydänjutut ottaa tuulta alleen. Kivun sietäminen on muutoksen airut. Se auttaa irtautumaan vanhoista tavoista katsoa ja kokea asioita. Joskus se auttaa irtautumaan siitä mikä ei enää toimi. Ja joskus se auttaa pysymään siinä, missä on kasvun mahdollisuuksia.

Kasvun kipu on eri asia kuin huonosti voimisen kipu, ja joskus raja on häilyvä ja niitä on vaikea erottaa toisistaan – varsinkin kun on triggeroitunut ja hätäpäissään. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että joka kerta kun olen ”jäänyt” ja jatkanut tekemistä, oppimista ja eteenpäinmenemistä vaikka en ole ollut varma mistään, olen todellakin murtautunut homeen läpi ja tullut lähemmäs sydäntäni. Vaikka se kipu on välillä ihan kamalaa ja on vaikeaa tietää mikä olisi ”hyväksi”, on se (rakkauden) vapaus ”toisella puolella” myös huikeaa. Ja siihen vapauteen liittyy sydämessä ollessa se, että ei ole oikeaa tai väärää valintaa. On kasvun ja intuition kultahehkuinen kutsu. Sisäisen turvan kautta oppii sietämään elämän epävarmuustiloja ja kasvun stressiä, ja toisaalta myös palauttamaan yhteyden omaan sydämeensä: mikä minulle on tärkeää, mitä haluan, mitä en halua ja mitä voin itselleni tarjota silloin, kun kaikki on ihan sekaisin?

Joskus kysymysten tiloissa ja muutoksen keskellä on ihan hyvä ottaa mielikuva isoista lätkähanskoista, nostaa tassut pystyyn ja sen jälkeen kääntää ne kohti lattiaa ja antaa hanskojen tippua. Toisinaan aikalisä on parasta, mitä voi kasvun, muutoksen ja kirrauksen kohdissa tehdä, jotta hetken päästä voi nähdä selkeämmin.

Kun oppii hoivaamaan itseään ja luomaan itselleen turvaa eli sisäistä vanhemmuutta, itseään kykenee tukemaan jäätävissä muutosmyrskyissä ja siellä, missä vasta uumoilee muutosta. Ja kulkemaan eteenpäin niittaamatta itseään stressistä, kivusta ja vaikeista tunteista. Sinussa ei ole mitään vikaa eikä mikään ole mennyt pieleen, vaikka olisit ihan kujalla. Anna itsellesi aikaa myrskytuulten, oppimisen, kasvun kipujen ja muutoksen stressin keskellä.

Kurkkaa Annan kirja:

Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kuva: Unsplash

Miten käsitellä vaikeita tunteita, kuten hylätyksi tulon tunnetta?

Kukapa nyt vaikeista tunteista pitäisi, eikä tarvitsekaan! Mutta silloin taas olemme itsemme kanssa melkoisessa solmussa, jos hinnalla millä hyvänsä pyrimme välttämään vaikeiden tunteiden esiin nousemista. Ja miten onkin, että usein juuri silloin ne tunteet mitä haluaisi välttää, tuntuvat kuitenkin pyörittävän elämää.

Näin myös minun kohdallani oli hylätyksitulon tunteen suhteen. Koitin niin kovin välttää hylätyksi tuloa, että en huomannut miten jatkuvasti hylkäsin itse itseäni! Mm. alistumalla, ylisopeutumalla, sillä että en uskaltanut ilmaista tarpeitani ja toiveitani ja niin edelleen.

Yksi tärkein asia itsetuntemuksen tiellä, on mielestäni se että harjoittelee tekemään rauhaa myös vaikeiden tunteiden kanssa. Se ei hetkeäkään tarkoita sitä, että tunteiden noustessa pitäisi pystyä olemaan ZEN tai esittämään ettei tunnu missään. Minulle rauhan tekeminen vaikeiden tunteiden kanssa on sitä, että tunteen kanssa voi tehdä yhteistyötä, vaikka siitä ei pitäisi.

Näin tunteita ei tarvitse pelätä. Ei vaikeista tunteista koskaan mieluisia tule, mutta se helpottaa kun tietää, että on keinoja tukea itseään todella intensiivistenkin ahdistuksien läpi. Ja näitä taitoja on vaan harjoiteltava. Ja harjoiteltava. Ja harj…No, ymmärsit varmasti pointin 🙂

”Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, tunteet eivät ole ikuisia, tunteet eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaikka ne tuntuvatkin todelta”

Tässä alla siis yksi esimerkki, miten vaikeita tunteita voi kohdata viisaasti. Katso videolta aiheesta syvemmin.

💚 Huomaa tunne

Älä edes vielä yritä hyväksyä sitä tai tehdä sille mitään muutakaan. Tuntuuko tunne sydämessä, kurkussa, missä ja miten?

Huomaa ilman tuomintaa, myös miten suhtaudut tunteeseen. Vastustatko sitä kenties? Sekin on ok, huomaaminen riittää.

💚 Nojaa tunnetta kohti

Eli sen sijaan että vastustat, mene kohti lempeällä myötätunnolla. Mitä tähän liittyy?

Mikä tunnetta aktivoi? Onko tunne tuttu jostain aiemmin? Liittyykö siihen jokin pelko? Onko tunteen taustalla jokin tarve?

💚 Saa tuntua

Voit ihan sanoa ääneen tai mielessäsi, että saa tuntua. Hengitä tunteen kanssa. Näin opetat toistojen kautta itsellesi, että tunteet itsessään eivät ole vaarallisia. Ne voivat olla hyvin epämukavia, mutta jos emme taistele niitä vasten, ne liikkuvat lävitse ja muuttuvat seuraavaan.

💚 Myötätunto ja rakastava teko itseäsi kohtaan

Mitä se olisi tässä ja nyt? Mitä tarvitsisit? Joskus myös tilanne kysyy asioita, joita emme ihan haluaisi tehdä. Kuten vaikkapa jonkun vaikean asian keskusteluun ottamista, rajan asettamista tai omien syvempien tarpeiden sanoittamista ääneen. Uskallusta olla haavoittuva. Vain sinä lopulta tiedät.

Katso video jossa puhun aiheesta syvemmin!

Eikö mistään meinaa tulla juuri nyt mitään? – 10 kannattelevaa voimalausetta

Silloin, kun usko elämään on koetuksella ja epäröit, pystytkö sittenkään, ota käyttöön nämä 10 voimalausetta:

1. Pystyt!

2. Aloita nyt.

3. Anna mennä!

4. Olet paras.

5. Nauti.

6. Hengitä.

7. Voimia!

8. Kaikki hyvin.

9. Relaa.

10. Kaikki järjestyy.

Lauseet on napattu ihanista Hidasta elämää -tsemppitarroista. Saat ne omaksi verkkopuodistamme:

Verkkokurssi tunnelukoista – Näin voit tunnistaa ja työstää tunnelukkoja

Inhimillistä ja syvää itsetuntemusta

Kaipaatko tukea hankalien tunteiden kohtaamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn?

Toistuuko elämässäsi samankaltaisia kaavoja?

Tunnelukot ovat usein lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneitä toimintamalleja, jotka tuovat ymmärrystä siihen, miksi toimimme kuten toimimme, miksi tietyt tunteet ja kokemukset toistuvat elämässämme.

Vapaus ei ole vaativien tunteiden puutetta, vaan kykyä tukea itseään vaativien tunteiden läpi sekä rohkeutta tehdä valintoja jotka ovat itselle merkityksellisiä.
❧

18 eri tunnelukkoa

Verkkokurssilla opit ymmärtämään millaiset kokemukset altistavat tunnelukoille, miten erilaiset tunnelukot näkyvät käyttäytymisessämme ja löydät keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Kun emme tunnista lukkojamme, ne usein ohjaavat alitajuisesti käyttäytymistämme siten että samankaltaiset kaavat tuntuvat toistuvan.

Tunnelukot selittävät käyttäytymisemme syvempiä syitä

Tunnelukot ovat usein lapsuudessa ja nuoruudessa syntyneitä suojautumiskeinoja jotka ovat rakentuneet sellaisten tunteiden suojaksi, jotka ovat olleet liian vaativia kohdata. Tunnelukot saavat meidät usein käyttäytymään ”kaavamaisesti” ja tavoilla, jotka eivät ole pitkässä juoksussa itsellemme hyväksi.

Avaimia eheytymisen tueksi

Verkkokurssi tuo ymmärrystä siihen, miksi toimimme kuten toimimme, miksi tietyt tunteet ja kokemukset toistuvat elämässämme ja löydät konkreettisia työkaluja joidenka avulla tunnelukkoja voi käsitellä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pikakuuri taikka quickfix, eikä tunnelukkoja voi valitettavasti vain poistaa ”ajattelemalla”. Tarvitaan uudenlaisia taitoja olla itsensä tukena.

Tervetuloa mukaan verkkokurssille! Kaikki sisältö on heti katsottavissa. Kurssi on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.

Osallistu kurssille hintaan 119 €

Verkkokurssi tunnelukoista sopii sinulle, joka…

💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla

💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa

💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja

💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan

💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin

💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin

💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä

Tervetuloa mukaan verkkokurssille! Kaikki sisältö on heti katsottavissa. Kurssi on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.

Osallistu kurssille

Verkkokurssin tiedot

✅ 5 x n. 60 min mittaista luentoa (kaikki luennot ovat uusia, 2023 kuvattuja)
✅ 4 x harjoitusta äänitteellä/videolla + 1 x meditaatio
✅ Itsereflektioharjoituksia
✅ Voit kuunnella tai katsoa luennot silloin kun sinulle sopii, tarvitset vain toimivan nettiyhteyden
✅ Aiempaa kokemusta tunnelukkojen kanssa työskentelystä ei tarvitse
✅ Kurssin hinta 119 €
✅ Kurssimateriaali on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.
✅ Voit maksaa kurssin myös osissa. Lue lisää täältä.

Muistathan, että verkkokurssi ei korvaa terapiaa eikä sovellu akuutin kriisin hoitoon yksistään. Jos tunnet kaipaavasi henkilökohtaista tukea, ethän jää yksin vaan hae tukea joko kuntasi terveydenhuollosta, työterveyshuollosta tai yksityiseltä puolelta.

Tervetuloa mukaan verkkokurssille! Kaikki sisältö on heti katsottavissa. Kurssi on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.

Ilmoittaudu mukaan kurssille

Verkkokurssin luentojen teemat

Tämä on uusi versio suositusta kurssista jonka on käynyt jo yli 1000 suomalaista.

Luentojen kesto noin 60 min/ kpl. Kaikki luennot ovat uusia, 2023 kuvattuja.

Osa 1

❧ Mitä tunnelukot ovat
❧ Miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme
❧ Hyväksynnän haun tunnelukko
❧ Hylkäämisen tunnelukko
❧ Uhratutumisen tunnelukko
❧ Alistumisen tunnelukko

Osa 2

❧ Miten tunnelukkoja voi käsitellä inhimillisellä tavalla
❧ Riippuvuuden tunnelukko
❧ Epäonnistumisen tunnelukko
❧ Emotionaalinen estyneisyys tunnelukko
❧ Suojattomuuden tunnelukko

Osa 3

❧ Tunnelukot ja erilaiset minätilat
❧ Oikeutuksen tunnelukko
❧ Riittämättömän itsekontrollin tunnelukko
❧ Pessimistisyyden tunnelukko
❧ Kietoutuneisuuden tunnelukko

Osa 4

❧ Tunnelukot ja tarpeet
❧ Tunnevajeen tunnelukko
❧ Ulkopuolisuuden tunnelukko
❧ Vaativuuden tunnelukko
❧ Kaltoinkohtelun tunnelukko
❧ Riittämättömyyden tunnelukko

Osa 5

❧ Rankaisevuuden tunnelukko
❧ Vaativat ihmissuhteet
❧ Alitajuiset ihmissuhdepelit ja niiden katkaisu

Tervetuloa mukaan verkkokurssille! Kaikki sisältö on heti katsottavissa. Kurssi on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.

Osallistu kurssille

Kurssin ohjaaja

Eevi Vuoristo on pariterapeutti, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja kouluttaja, joka pitää suosittua @inhimillinenitsetuntemus Instagram-tiliä. Eevi sanoittaa vaikeita asioita helposti ymmärrettävästi ja inhimillisesti. Skeematerapiaa (tunnelukkoterapia) hän on opiskellut osana kognitiivisen terapian opintoja. Eevin ohjaustyyli on inhimillinen, syvällinen ja helposti ymmärrettävä.

Eevi on kirjoittanut kolme kirjaa: Ole itsellesi armollinen (2018), Ymmärrä itseäsi ymmärrä suhteitasi (2020) ja Tunne itsesi parisuhteessa (2022)

Eevi on kokenut verkkokurssien pitäjä, jonka koulutustyyli on samaan aikaan sekä syvällinen että kevyt.

Jos haluat lukea enemmän tunnelukoista ennen kurssin alkamista, Eevin kirjoituksia tunnelukoista voit lukea mm. alla olevista linkeistä:

• Näin alistumisen ja hylkäämisen tunnelukot hankaloittavat elämää
• Miksi jotkut pelkäävät aina pahinta? Pessimismi voi olla kipeän elämänkokemuksen synnyttämä selviytymiskeino
• Näin voit lähteä työstämään tunnelukkojasi
• Sisäisen paineen takana on usein epäonnistumisen pelko

Inhimilliset ja syvälliset verkkoluennot avaavat tunnelukkojen teemaa maanläheisesti, syvällisesti ja helposti ymmärrettävästi.

Usein kysytyt kysymykset

Miten kurssi toteutetaan ja onko sillä aikataulu?
Kaikki materiaali on heti katsottavissa ja voit edetä kurssia omaan tahtiisi.

Voiko kurssin maksaa osissa?
Kurssi on mahdollista maksaa myös osissa. Lue ohjeet täältä.

Voinko ladata materiaalin talteen itselleni?
Kurssin materiaaleista vain luentokalvot voi ladata itsellensä.

Kuinka kauan materiaali on käytössäni?
Materiaali on käytössäsi helmikuun 2024 loppuun

Tervetuloa mukaan verkkokurssille! Kaikki sisältö on heti katsottavissa. Kurssi on käytössäsi 4 kk ostohetkestä.

Ilmoittaudu mukaan nyt

Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin – jokainen ihminen tarvitsee joskus apua

Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaja: opettaja, kirjailija ja retriitinohjaaja Susanna Erätuli

Mieti hetki elämäsi ensimmäisiä hetkiä. Ensimmäisiä kuukausia ja vuosia. Olit riippuvainen saamastasi huolenpidosta ja kovinkaan pitkää aikaa et olisi yksin selvinnyt. Olit rakkauden armoilla, ja näin on meistä jokaisen kohdalla. Olemme syntyneet vastaanottamaan apua.

Mieti sitten elämääsi nyt. Onko sinun helppo pyytää tai vastaanottaa apua? Varmat kyllä-vastaukset ovat harvinaisia. Enemmän on kai meitä, joille avun pyytäminen ei ole ihan helppoa. Tavanomaisempaa on purra hammasta ja selvitä vielä tästä – mitä se sitten onkin – vaikka sydäntä puristaisi. On tahto pärjätä itse ja näyttää (kenelle?), että kyllä minä pärjään ja selviän.

Miksi avun pyytäminen tuntuu vaikealta?

Avun pyytäminen voi tuntua nololta, sillä selviäväthän muutkin. Ajatukset voivat kulkea näitä ratoja: ”Tämä hoituu nopeimmin, jos teen sen itse.” ”En halua jäädä kiitollisuudenvelkaan.” ”Muilla on omatkin kiireensä, ei heitä voi kuormittaa.” Tai ehkä asia kumpuaa vielä syvemmältä: ”Olen yksin.” ”Ei minua kuitenkaan auteta.”

Oma avuntarve voi myös tuntua loputtomalta. Jos saa vain vähän apua, onko sitä järkeä edes pyytää? Mutta miksi näin on? Jos olemme kerran lähteneet elämään siitä, että olemme täysin toisten avun armoilla, missä välissä tarina muuttuu niin, että luulemme, että täytyy pärjätä itse, pärjätä yksin?

Reippauden edellytys voi alkaa jo varhain. Kun omat lapseni olivat vain muutaman kuukauden ikäisiä, kuulin välillä kaupassa tai kadulla kysymyksen: ”Onko hän kiltti?” Se oli kysyjän keskustelunaloitus, mutta ajatuksena erheellinen. Vauvat eivät ole kilttejä tai hankalia. Heidän kasvukipunsa tai vaivansa voivat haastaa vanhempien jaksamisen, mutta ei sillä ole tekemistä kiltteyden kanssa. Jos kiltiksi tulkitaan se, ettei ilmaise avuntarpeitaan, ei ihme, ettei apua ole myöhemminkään helppo pyytää. Reippauteen myös kannustetaan.

Jokaisen sisimmästä löytyy – jos pintaa hieman raaputtaa – se pieni ihminen, joka on joskus jäänyt vaille apua. Ehkä kyse oli arkisista tilanteista tai suuremmista laiminlyönneistä. Monenlaiset vaille jäämiset muokkaavat meitä. Ellei apua ja turvallisia käsivarsia ole saatavilla silloin kun niitä tarvitsee, on luonnollista päätellä, että on selvittävä yksin.

Peitätkö reippaudella väsymystä?

Joskus energisyys, aikaansaavuus ja reippaus on syntynyt suojaamaan suurta väsymystä. Uupumus on voinut kertyä vuosien varrella niin, että pysähtyminen pelottaa, eikä avun saaminen tai lepo tunnu vaihtoehdolta. Ylikierroksilla käyvän suusta voi kuulua: ”Kyllä mä pärjään, ei tässä mitään.”

Samaan aikaan sisin voi kysyä: Jos en pärjääkään, ottaako joku vastaan? Kuinka syvälle sitten vajoan? Ja mitä jos en enää pääsekään käyntiin? Sisäinen todellisuus ei aina heijastu kasvoilta tai olemuksesta. Valoisinkin voi väistellä pimeää.

Ihmisen matka alkaa avuttomuudesta, siis avun tarpeesta. Vauvassa ja vanhuksessa tämä on selvimmin nähtävissä: tarinamme on kirjoitettu yhteyteen toisten kanssa. Kun kyse on näinkin perustavanlaatuisesta, inhimillisestä osasta meitä, voisiko sille avautua tietoisesti?

Huomaa apu ja ota se vastaan

Seuraavalla kerralla, kun joku tarjoaa apuaan, ethän ainakaan vastusta sitä. Älä suotta mieti, miten saisit ”maksettua takaisin”, vaan ota apu ilolla vastaan. Apua ei tarvitse ansaita. Pyytämällä, vastaanottamalla ja tarjoamalla apua luot omalta osaltasi yhteyden kulttuuria. Ilmaisemalla avuntarpeesi, otat ensimmäisen askeleen.

Oikeastaan tukea on olemassa silloinkin, kun tuntuu ettei ole. Et olisi tässä nyt, ellet olisi saanut elämän varrella myös apua. Kaiken aikaa, haastavinakin aikoina, on huomaamatonta kannattelua. Kädenojennuksia, auringon lämpöä, luonnon kauneutta. Ruokaa, juomaa, maata jalkojen alla, katto pään päällä. Tukiverkkoja, taidetta, luovuutta. Opettajia, bussikuskeja, lääkäreitä. Ystävyyttä, naurua, lepoa. Sydän, joka sykkii lakkaamatta, nytkin.

Joskus toisen antama apu piirtyy syvälle sieluun, vaikkei olisi kovin kummallisesta asiasta kyse. Yksikin hyväksyvä katse kannattelee. Auttaa ja tulla autetuksi, siinäpä sisäistämistä koko elämän ajaksi! Jokaisen kulkijan sisimmästä löytyy – jos pintaa hieman raaputtaa – yhä se ihminen, joka tarvitsee apua, ja osaa sitä myös antaa. Yksin ei tarvitse jäädä.

Olet edelleen rakkauden armoilla. Mutta olet myös rakkauden ympäröimä.

Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut kirkko.

Arkiseksi on pieniä rakkaudellisia tekoja – Silloin arki ei pääse etäännyttämään kumppanista

Arki haastaa seksimme, katkeamattoman yhteyden kumppaniimme ja parisuhteemme jatkuvan huomioinnin. Työ, taloudesta huolehtiminen, mahdolliset lapsemme, stressi ja ehkä omat harrastuksemme voivat viedä aikaa ja tilaa seksiltä. Älylaitteet, televisio, ystävät ja monet muut mielenkiinnon kohteet voivat kiinnostaa meitä enemmän kuin seksi kumppanimme kanssa.

Kun ajattelemme seksiä laajempana toimintana, niin silloin seksistä tulee usein kiehtovampaa tai ainakin sen toteuttamiseen arjessa avautuu enemmän mahdollisuuksia. Seksistä tulee näin hyvällä tapaa arkista, jokapäiväiseen parisuhteeseemme kuuluvaa, sitä rikastuttavaa ja ehkä helppoakin. Arjessa seksi voi olla halauksia, hyväilyjä, viettelyä, esileikkiä, puhetta ja merkitseviä katseita, flirttia ja huumoria.

Arkiseksi vastaa syviin tarpeisiimme

Arjessa meillä voi olla arkiseksiä ja harvinaisemmilla kuherruslomilla ja treffeillä ehkä myös gourmetseksiä. Arkiseksi on hellyyttä ja huomionosoituksia. Sitä, että kerromme sanoin, elein tai teoin kumppanillemme hänen olevan meille tärkeä. Sitä, että näemme kumppanimme ja osoitamme hänelle rakkautta. Hieromme ehkä kumppanimme päänahkaa, halaamme pitkään ja suutelemme vähintään kerran päivässä kahdeksan sekunnin suudelman.

Arkiseksi on arkisia pieniä rakkaudellisia tekoja. Sen ei kuulu olla puuduttavaa tai samanlaista päivästä toiseen. Arkiseksi vastaa syviin tarpeisiimme. Arkiseksi on kohtaamista, läsnäoloa, katsetta, kosketusta, sanoja ja tekoja, pieniä eleitä, mikrohetkiä tavallisen arkemme keskellä.

Gourmetseksin vuoro on kun arkiseksikin toimii

Gourmetseksi voi olla sitten sellaista seksiä, jota pääsemme toteuttamaan harvemmin. Se voi olla herkullista viiden tähden seksiä, johon tarvitsemme omaa aikaa ja tilaa asettua. Gourmetseksiä voimme suunnitella yhdessä kumppanimme kanssa, tai se voi syntyä spontaanisti tilaisuuden ollessa sopiva. Gourmetseksi on tutustumista itseemme ja kumppaniimme syvemmin sekä laajemmin seksuaalisesti. Se on seksin uutta oppimista ja tutkimista.

Voimme varata gourmetseksiin yön tai koko viikonlopun kahdestaan kotona tai muualla. Arjessamme ei ole järkevää harvoin myös mahdollisuutta tavoitella gourmetseksiä vaan tehdä arkiseksistämme sellaista, joka ylläpitää yhteyttämme. Silloin kun meillä on mahdollisuus gourmetseksiin, aikamme ei mene yhteyden uudelleen löytämiseen ja intohimon ja seksuaalisen halun uudelleen sytyttelyyn. Olemme pitäneet yhteyttä yllä jo aivan tavallisessa arjessa ja silloin olemme myös gourmetseksitaajuudella.

Kuinka tärkeää seksi on?

Useimmat meistä kaipaavat parisuhteessa katseita, kosketuksia, silittelyä, paijausta, halauksia tai suudelmia. Osa meistä kokee kykenevänsä antamaan näitä, kun olemme saaneet ensin seksiä, orgasmin, nautintoa. Osa meistä taas kykenee seksiin, kun saa ensin paljon lämmittelyä, seksiin virittäytymistä, esilekkiä.

Joskus meidän voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa, mihin yhtymistä, orgasmia ja hyväilyseksiä pohjimmiltaan kaipaamme. Seksi voi olla meille tärkeää, mutta tarvehierarkiassamme seksi ei tule ennen maittavia yöunia ja kylläistä oloa. Heräämme seksin vähyyteen, muutokseen, puutteeseen usein, kun etäisyys kumppaniin on kasvanut liian pitkäksi.

Kun arkiseksi loppuu tai vähenee

Arkiseksin puute voi johtaa siihen, että kommunikointi parisuhteessa vaikeutuu, pinna kiristyy, läheisyys vähenee ja kynnys koskettaa kumppania kasvaa. Tai arkiseksiä on vaikea toteuttaa, koska etäisyys kumppaniin on liian pitkä henkisellä tasolla. Arki saattaa etäännyttää. Pikkuhiljaa saatamme katsoa kumppaniamme kuin vierasta henkilöä.

Miten tuo ennen niin tuttu tuntuu nyt vieraalta?

Miten tuntuukin vaikealta haluta tai koskettaa?

Tekee mieli käpertyä kumppanimme kainaloon, mutta jäämmekin istumaan sohvan toiseen laitaan. Tällöin rohkeutta on ottaa askel kohti kumppania. Kertoa ihoikävästä tai yhteydenkaipuusta. Mennä lähelle ja koskettaa enemmän kuin yhden kerran. Tällöin voi olla myös hyvä hakea apua vaikkapa pariterapiasta.

Millaista on hyvä seksi?

Hyvä ja tyydyttävä seksi on hyvää ja tyydyttävää kaikilla tarvetasoillamme. Olemme silloin rakastettuja, hyväksyttyjä, koemme arvostusta, meidät huomioidaan ja meitä kuunnellaan. Koemme syvää yhteyttä kumppanimme kanssa. Olemme parisuhteessamme yhdessä ja erillisinä. Teemme toisillemme hyvää ja pidämme huolta tarpeistamme sekä toiveistamme kunnioittaen toisiamme.

Kuuntele äänikirjana:

Kirje huonolle itsetunnolle

Hei, hyvä Huono itsetunto!

Tässä kirjeessä revin sinut hetkeksi irti isännästäsi. Puhuttelen sinua erillisenä oliona, jonka teot eivät liity millään lailla isäntääsi, jota pidät kotinasi ja jossa loisen lailla asut, ilmaiseksi. Tekojesi seuraamukset joutuu isäntäsi valitettavasti kantamaan, tämän vuoksi saatan käyttää sinusta joissain kohdin nimitystä Loinen (parasiitti, eliö, joka elää kudoksissa, aiheuttaen isäntälajilleen vahinkoa).

Jotta isäntäsi hyötyisivät kirjeestäni (toisin kuin sinä), teen muunnosta narratiivisen terapian johtohahmon, Michael White :n suosimasta ongelman ulkoistamisesta. Ongelman ulkoistaminen on erittäin hyödyllinen isäntääsi vaikuttava tapa työstää sinua (ongelmaa), pois isännästäsi ja hänen identiteetistään.

Kirjeeni jälkeen isäntäsi tulee huomaamaan yhden erittäin tärkeän seikan, hän ei ole ongelma vaan ongelma on ongelma.

Tässä tapauksessa hoksasitkin jo varmasti sen, että sinä, Huono itsetunto, olet se ongelma. Sinä olet vieras, jota ei ole kutsuttu mihinkään juhlaan. Olet elämän epätoivottu kuokkavieras.

Ulkoistan sinut hetkeksi isännästäsi, jotta sinä ja isäntäsi huomaatte olevanne erillisiä. Näin isäntäsi tulee vakuuttumaan, ettei hyödy sinusta. Olet tarpeeton ja luettuasi tämän kirjeen, hyvä Huono itsetunto, pyydän ja kehotan sinua pikimmiten siirtymään vähempiarvoiseen isäntään, esimerkiksi kiveen tai vaikkapa pakoputken reunaan.

Tällainen sinä olet

Tiedän, että niin kuin lukuisat muutkin lajisi edustajat, olet kuvitellut pystyväsi pysymään piilossa ikuisuuksia. Kaikille isännillesi et ole kuitenkaan koitunut kohtaloksi, mikä loisimisessakin on onneksi yleistä.

Olen surukseni joutunut kuitenkin todistamaan sellaisiakin hetkiä, kun tarkoituksesi on ollut tappaa isäntäsi. Koska loisiminen ei hyödytä isäntääsi mitenkään, on sinua ja sielunkumppaneitasi vastaan taisteltu miekat kolisten jo pitkään.

Minulla on ollut onni saada tutkiskella sinua ja nautinnon, sekä energianlähteitäsi kaikessa rauhassa, eri isäntiesi kesken. Keskustelumme ovat olleet herkullisia ja hedelmällisiä, meille. Sinut on ollut itse asiassa melko helppo löytää. Piiloudut kuin jänis, pää puskaan. Etkö ymmärrä, että pörröhäntä jää aina esiin vipattamaan, josta meidän on sinut helppo tunnistaa?

Useimmiten piiloudut typerien hokemiesi taakse: ”Olet huono”, et osaa mitään, olet riittämätön, olet ruma”. Huoh, keksisitpä joskus jotain uutta.

Toisinaan olet onnistunut ottamaan ovelan ketun roolin ja piiloutunut menneisyyden kriisien ja vaikeiden tapahtumien taakse, vakuuttaen siten isäntäsi siitä, ettei sinua saa häädettyä millään keinoin. Eksystystaktiikkasi on paljastettu, emme mene enää siihen lankaan.

Yksi parhaista isäntiäsi lamauttavimmista keinoistasi on ollut todistella heille heidän olevan perusluonteeltaan ja lähtökohdiltaankin heikkoja ja avuttomia. Näissä tapauksissa olet päässyt livahtamaan, senkin Loinen, heihin jo silloin, kun he olivat pieniä. Pieniä on helppo kiusata, eikö?

Pieni isäntäsi kohtasi kiusaamista jossain vaiheessa elämäänsä ja sinä huomasit aikasi tulleen, tarrasit häneen kiinni ja aloitit loputtoman huutelun hänen sisällään siitä, kuinka tästä ei enää ylös nousta.

Sisäinen ilkeä ja negatiivinen puhe on alaasi. Siinä saat tunnustusta, siinä olet hyvä. Mutta tiedätkö mitä, kukaan ei pidä siitä. Kukaan ei pidä sinusta. Olet hylkiö.

Loisten häätö, häädetty loinen

Sinä varmasti tiesitkin jo sen, että yleensähän loiset ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeliöihin. Ne eivät kykene häiritsemään kaikkia isäntiä taikka lisääntymään niiden yhteydessä.

Jotkin loiset ovat myös hyödyksi isännilleen. Näissä tapauksissa puhutaan varmasti käännytetyistä loisista, uuden ajattelutavan omaavista loisista, joiden negatiivinen ja isäntää murskaava puhe ja ajatukset ovat käännytetty toisenlaisiksi positiivisiksi ja isäntää vahvistaviksi huudahduksiksi.

Kyllä sinä osaat! Selviät tästäkin! Olet samanarvoinen kuin muut, minä tuen sinua! Minä ainakin tykkään sinusta ja tapahtuipa mitä vaan, minä pysyn aina vierelläsi!

Hyötyloinen. Hyödyksi oleva itsetunto, hyvä itsetunto. Sen omaava isäntä, entinen Huonon itsetunnon isäntä on keksinyt keskusteluidemme aikana sen mistä sinä saat voimaa. Hyvän itsetunnon isäntä on sanonut ääneen mitkä hänen tekemisensä ja sanomisensa ovat antaneet sinulle voimaa, ruokkineet sinua, injektioineet energiapiikkejä sinuun säännöllisin väliajoin.

Hyvän itsetunnon isäntä on sanoittanut myös ne teot, sanat ja kaikki ne puheenaiheet, joilla se ujutti ruokakuppiisi salaa häätölääkkeet ja aiheutti sinussa pikkuhiljaa, pienin askelin tapahtuvan kituvan kuoleman taikka kääntymisen. Toisen ajattelutavan omaksumisen. Näin isäntä potki sinut ensin eteiseen, sen jälkeen rappukäytävään kohti kylmää pakkasta, mistä sinä et ole koskaan pitänyt.

Yleensä häätökeinot kaikessa yksinkertaisuudessaan olivat niitä toimintatapoja, jotka auttoivat isäntää voimaan hyvin. Isäntä opetteli kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Ei sinun, hyvä Huono itsetunto. Isäntä alkoi uskomaan omaan totuuteensa, se mitä isäntä koki ja ajatteli oli juuri se oikea ja hänelle hyödyllinen tapa ajatella.

Hän ei enää toiminut muiden hyväksi, koska ymmärsi, ettei hänen tarvitse ottaa vastuuta muiden isäntien tunteista. Hän piti omat puolensa. Hän alkoi kieltäytymään kerta kerralta hänelle raskailta tuntuvilta tehtäviltä ja hyppäsi sen sijaan pehmeälle sohvalleen pötköttelemään kera hymysuun ja herkkusäkin.

Hän harjoitteli tätä niin pitkään kuin oli tarve, hän ei luovuttanut, vaikka aika ajoin koki vastoinkäymisiä. Niidenkin varalle hän oli itse asiassa tehnyt tehokkaita toimintasuunnitelmia.

Kiitos kuitenkin kaikesta ja näkemiin

Kiitos hyvä Huono itsetunto, opimme sinulta paljon. Lopulta ajattelimme sinun olevan jopa paras ystävämme, jonka tarkoitus oli näyttää meille sen mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei ja kenen täällä kuuluu ensisijaisesti ottaa vastuu elämästämme. Meidän itsemme.

En voi toivottaa sinulle hyvää jatkoa. Minun, eikä meidän tarvitse antaa sinulle anteeksi. Emme katkeroidu, vaan olet saanut meidät kunnioittamaan omia rajojamme ja omaa itseämme. Annamme ennemminkin itsellemme anteeksi sen, että yleensäkin pääsit livahtamaan meihin ja ottamaan osaa elämäämme.

Hyvästi!

Miksi minun on vaikeaa luottaa kumppaniini?

Lähdetään siitä, että luottamushaasteisiin on aina jokin syy. Se mikä tämä syy on, ei ole aina kuitenkaan ihan yksiselitteistä tai helposti tunnistettavaa. Se mikä on kuitenkin varmaa, että luottamushaasteet tuovat suhteeseen ahdistusta, pelkoa ja turvattomuutta. Valitettavasti moni kokee myös häpeää luottamushaasteita, joka ei varsinaiseti auta. Luottamus haasteisiin on siis aina jokin syy ja jos uskaltaudumme pysähtymään elämänhistoriamme kipupisteiden äärelle, voimme löytää aidosti myötätuntoa sitä osaa itseämme kohti, jota on joskus kiintymyksen alueella sattunut.

Reagoimme kukin luottamushaasteisiin hieman eri tavoin. Toisilla kiintymysvaisto ”ylivirittyy” ja tällöin etsii alitajuisesti jatkuvasti vihjeitä siitä, että onko turvassa vai ei. Toisilla taas kiintymysvaiso on enemmänkin kuin ”jäätynyt”, jolloin on usein tehnyt tiedostamattoman päätöksen siitä, että ei kuitenkaan voi luottaa, ja tällöin usein itseasiassa koittaa välttää kiintymystä ja aitoa haavoittuvaisuutta pitämällä aina pientä etäisyyttä.

Luottamus haasteet tulevat usein seuraavista syistä:

Kiintymyshaavat ja traumat menneisyydessä (lapsuus, aiemmat ihmissuhteet)
Tämän hetken suhteessa oleva epäluottamus johtuen mm. valehtelusta, pettämisestä, mitätöimisestä, emotionaalisesta etäisyydestä, tms.
Kahden edellisen kombinaatiosta

Luottamushaasteita käsiteltäessä ei toimi se, että yrittää vaan tahdonvoimalla luottaa. Voin vannoa, se ei toimi. Luottamusta voi onneksi vahvistaa ja jopa eheyttää, jos se on suhteessa särkynyt, mutta se ei tapahdu ”vain päättämällä”. Se mitä vastustamme, usein vain lisääntyy. Joten aloita hyväksymällä itsesi juuri siinä kohdassa, missä nyt olet. Miten voisit tukea itseäsi syyllistämisen sijaan niillä hetkillä, kun on vaikea luottaa?

Toivon, että kukaan luottamushaasteita kokeva ei syyttäisi itseään. Se tie ei vie mihinkään. On kuitenkin mahdollista tukea itseään pelkojen ja epävarmuuksien läpi, hylkäämättä itse itseään. Sillä lopulta kaikista tärkeintä on se, että sinä et hylkää itseäsi.

Katso lisää videolta jossa puhun aiheesta laajemmin.