Näin voit lähteä työstämään tunnelukkoja

eevi_blogi

Tämä kirjoitus käsittelee miten tunnelukkoja voi lähteä työstämään.

Edelliset osiot käsittelivät tunnelukkoja spesifimmin ja voit lukea ne klikkaamalla kirjoitusta:

Alistumisen ja hylkäämisen tunnelukot ja Häpeän ja epäonnistumisen tunnelukot.

”Realitypommi” heti alkuun: Tunnelukkojen aito työstäminen on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa. On realistista varata aikaa tällaisille prosesseille ainakin 9-12 kuukautta. Aivomme tarvitsevat aikaa ja toistoja, jotta vanhojen reaktiomallien ote hellittää ja uusille tavoille toimia tulee tilaa. Tämä ei kuitenkaan tapahdu vahingossa, vaan kysyy sitoutumista.

Olossaan voi huomata muutoksia toki aiemminkin, mutta, kun kyse on varhain opituista selviytymismalleista, todellinen muutos tapahtuu hitaammin kuin haluaisimme.

Elämää ei voi kuitenkaan ennustaa ja joidenkin asioiden suhteen aikaa tarvitsee varmasti enemmän eikä siltikään tule täydellisen ”valmiiksi”. Esimerkiksi itse olen työstänyt taipumustani alistumisen tunnelukolle, eikä se enää hallitse elämääni aktiivisesti. Olen kuitenkin tietoinen, että se on yksi opituista selviytymiskeinoistani ja tiedän, että minun on hyvä olla sen suhteen hereillä jossain määrin lopun elämääni.

En usko, että ikinä minkään kivun tai kriisin suhteen on olemassa täydellistä raamia tai mallia, joka sopisi kaikille. On kuitenkin suuntaviivoja, joiden olen huomannut olevan toimivia niin itselläni kuin työssäni.  Yksi asia on kuitenkin varmaa, se on jokaiselle ainutlaatuista. Seuraavia kohtia voi siis käyttää suuntaviivoina tunnelukkojen työstämiseen.

shutterstock_360490223

 

1.Tunnista

Joku asia, joka onkin ollut itseltämme piilossa, tuleekin nyt näkyville. Tunnistaminen ja nimeäminen on luonnostaankin välttämätön askel. Myöntää itselleen, että tällainen malli minua on ohjannut. Tätä ennen on usein pitkään kieltänyt, ollut hämillään ja kokenut olevansa jumissa.

Tässä kohdassa tarvitaan halua ymmärtää. Lukot eivät synny tyhjästä tai tyhmyydestä. Niille on syynsä. Matkalle voi lähteä vain sieltä mistä on. Tässä kohdassa: puhu, kirjoita, hae tukea. Vaikka se olisi vaikeaa, koita olla kiitollinen, että tunnistat mitä tapahtuu. Se on oikeasti askel eteenpäin.

2. Tutki: Miten malli saa sinut toimimaan?

Seuraavaksi on tärkeää tutkia, miten tämä malli on saanut sinut toimimaan. Mitä se saa sinut tekemään, mitä se saa sinut välttämään? Tutki tätä mahdollisimman käytännössä. On tärkeää havaita miltä mallin mukaan toimiminen tuntuu, ennen ja jälkeen. Kivuliain kohta lienee se, kun tietää, että toimii itseään vastaan, mutta ei ole vielä voimia/rohkeutta toimia toisin.

Esimerkiksi oman läheisriippuvuuteni katsominen käytännössä ei ollut kivaa, mutta minun oli välttämätöntä nähdä se.

Ahaa, tuossa kohtaa olen hiljaa vaikka haluaisin sanoa jotakin. Tuossa kohtaa sopeudun, vaikka se tuntuu väärältä. Ahaa, tuossa kohtaa kökin kotona jotta voin ”vahtia” ettei toinen tee mitään mikä satuttaisi.

Minun oli kohdattava se hinta, jonka tuo malli minulle maksoi. Yksinäisyys, jatkuva pelko ja tietämättömyys siitä, mitä olen ihan vaan itselleni.  Tämäkin askel on melkeinpä välttämätön, ennen kuin voi tutkia sitä, mitä muita vaihtoehtoja itsellä on. Josta päästäänkin seuraavaan.

3. Mitä tämä tilanne pyytää minua harjoittelemaan?

Nyt, kun jo tunnistaa itselleen tuhoisan mallin ja näkee sen toimintaa käytännössä, on aika avautua kysymään, mitä nyt on hyvä alkaa opettelemaan.

Paino sanalla OPETELLA, sillä se todella on aluksi opettelua ja harjoittelua. Et vaatisi itseäsi osaamaan mandariinikiinaa viikossa, joten armollisuutta vaaditaan näiden uusien tapojen opettelun suhteen.

Voi olla, että on hyvä opetella lepäämään, luottamaan itseensä, vetämään rajoja, ottaa omaa aikaa, sanoa ei, pyytää tukea tai mennä kohti ihmisiä.

Mikä on sinun mallillesi päinvastaista?

Minun on ollut opeteltava olemaan yksin, jotta voin nähdä mitä olen, kun en yritä olla ketään muuta varten. On ollut opeteltava lepäämään ja luottamaan elämään. On ollut opeteltava sitä, että en voi, eikä minun tarvitse tietää elämää pidemmälle. On ollut opeteltava kärsivällisyyttä. On ollut opeteltava rehellistä itseilmaisua, silläkin uhalla, että toinen ei sitä hyväksy. On ollut opelteltava omien puolieni pitämistä. On ollut opeteltava hyväksymään, että asiat tapahtuu silloin, kun ne tapahtuu ja useimmiten niiden ajoitus on toinen mitä haluaisin.

Mitä sinun on hyvä harjoitella?

Mikä olisi rakastavan aikuisen tapa tukea, ohjata ja kannustaa sinua tässä tilanteessa?

shutterstock_388803808

4. Sitoudu tähän prosessiin itsesi vuoksi. 

Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että vaikka tie ei olisi helppo, aiot kulkea sen läpi. Sitoutuminen on vastuunottoa sinusta. Rakastavasti ja lempeästi. Se kysyy useimmiten sen kuuluisan 10 000 x toistoa. Jokainen toisto tekee tästä kaikesta luontevampaa ja helpompaa.

Sitoutuminen kysyy suostumista siihen, että haluaa olla itselleen totta. Se kysyy pikaratkaisujen ja hetken helpotuksien jättämistä sivuun, ainakin valta-osan ajasta. Sitoutuminen on kieltäytymistä käyttää vanhoja keinoja jotka ajoivat tähän, ainakin valta-osan ajasta.

Sitoutuminen ei ole jäykkää tai ehdotonta. Aito sitoutuminen lähtee vapaudesta valita.

Kun aloin sitoutua olemaan itseni puolella, epäonnistuin satoja kertoja, mutta se ei ollut merkki siitä, että en olisi ollut sitoutunut, vaan siitä, että harjoittelin ja kompuroin uusia taitoja opetellessa. Sitoutuminen ei rankaise ”erheistä” vaan näkee ne mahdollisuuksina oppia, mahdollisuutena määrittää omaa kurssia uudelleen. Aito sitoutuminen lähtee aina itsestä ja voi olla lähes varma, että siihen ei 100% ajasta pysty.

Se on usein suurin harjoitus, että suostuu siihen, että tulee kompuroimaan ja tehdä siitä huolimatta parhaansa ja korjata kurssia tarpeen mukaan.

5. Mitä tarvitset tueksesi?

Yksin ei tarvitse eikä luultavasti voikkaan jaksaa. Kenelle voit jakaa ajatuksiasi ilman pelkoa, että tulet tuomituksi? Kenelle voit jakaa tuntemuksiasi niin, että saat todella tulla kuulluksi?

Jokainen tarvitsee tällaisiin prosesseihin tuekseen terveitä selviytymiskeinoja ja voimavaroja. Minulle niitä ovat mm. kirjoittaminen, tanssiminen, puhuminen ja luonnossa oleminen.

6.  Anna aikaa ja pysy itsellesi rehellisenä

Tarvitsemme aikaa. Usein enemmän kuin olisimme itsellemme valmiita antamaan. Tämä prosessi kysyy vuorotellen molempia: omaa osallistumista ja irtipäästöä.  Vuorotellen, eri hetkissä sen löytämistä, että onko kysymyksesi nyt: Mitä voin tehdä vai Mille voin nyt antautua? Tiedämme jo, että muutos ei tapahdu itsestään, mutta se ei myöskään tapahdu puskemalla. Tee se minkä voit, inhimillisesti ja päästä irti. Anna tilaa ja aikaa.

Ajan, toistojen ja korjaavien kokemuksien myötä pääsee huomaamaan, että lukko ei enää hallitse. On viisautta ja todellista vahvuutta tunnistaa heikkoutensa ja opetella elämään niiden kanssa sovussa, ei niille alistuen. Elämään tulee tilaa, tervettä itsekunnioitusta ja myötätuntoa, mutta valmista ja täydellistä siitä ei tule. Eikä tarvitse.