Usein, kun meillä on häpeää / itsemme pienentämistä / arvottomuutta / huonommuuden kokemusta, vedämme puoleemme kokemuksia, jotka vahvistavat uskomusta arvottomuudesta / huonommuudesta. Ei siksi, ettemme olisi arvokkaita vaan siksi, että luulemme, ettemme ole. Siinä on se olennainen ero.
Mutta toisten ihmisten toiminta ja se, kuinka he sinua kohtelevat ei johdu sinusta – sillä ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä. Usein ymmärrämme tämän jollain tasolla kognitiivisesti, mutta asian sisäistäminen vie oman arvon löytämisen uusiin sfääreihin.
Opimme katsomaan itseämme varhaisten kasvattajiemme ja elämän kokemusten myötä. Mutta sen sijaan että lapsina tietäisimme, että peilinä saattaa olla arvottomuudesta kärsivä, hauraalla itsetunnolla varustettu tyyppi joka ei kenties kykene peilaamaan rakastettavuuttamme (vaikka rakastaisikin meitä hurjasti), opimme uskomaan, ettemme ole täysin rakastettavia. Opimme luulemaan, että toiset ihmiset teoillaan ja sanoillaan määrittävät arvomme, vaikka todellisuudessa arvomme on mistään riippumatonta ja sisäsyntyistä.
Elämän myötä opimme usein myös (alitajuisesti) uskomaan, että kun kerran olemme näin viallisia ja olemme mokailleet ja tehneet kaikenlaisia huonouksia, emme ole itsemme rakastamisen ja anteeksiannon arvoisia. Mutta ihan jokainen on armon, rakkaudellisuuden, hyväksymisen ja anteeksiannon arvoinen. Uskon, että syvimmillään tuo armo ja myötätunto kumpuaa sielusta asti – se rakastaa ihmisyyttään ehdoitta.
Kun tätä asiaa alkaa sisäistää, voi alkaa tehdä uusia valintoja. Mitä valitsisin, jos olisin (ja olenkin) arvokas mistään riippumatta? Mitä valitsisin, jos muiden ei tarvitsisi hyväksyä minua, vaan voisin itse ottaa koppia hyväksytyksi tulemisen inhimillisestä tarpeestani? Arvomme tekee näkyväksi omat valintamme, eivät muiden ihmisten valinnat ja valitsematta jättämiset.
Kirjoitan Sydänvoimaa-kirjassani häpeän kohtaamisesta, siitä, miten sen kehollinen löytäminen alkoi avata tunneyhteyttä itseeni. Sitä, että voin olla kehossani ja itsessäni kokonaan läsnä. Tarvitsin siihen ulkopuolista peilausta ja rakkaudellista, turvallista jeesausta – sen opetteluun, että tarpeeni, tunteeni ja kaikkeuteni on ihan okei – ja saan niitä ilmineerata.
Nykyään omalla vastaanotollanikin tullaan yleensä jossakin vaiheessa prosessia pikku hiljaa (tai vikkelästikin) häpeän ja siitä vapautumisen äärelle. Se on hyvin voimakkaan kehollistakin – häpeän kohtaaminen avaa yhteyden tunteisiin ja tarpeisiin, ja sitä kautta vastuullisuuteen niiden kanssa. Häpeän äärelle voi tulla, kun turvaa ja rakkaudellisuutta (vaikkapa auttajan peilauksessa) on riittävästi. Häpeä syntyy suhteessa toisiin ja synnyttää samalla läheisriippuvuuden – ja häpeästä vapautumisen matka käy myös suhteessa toisiin. Ja lopulta siinä on kuitenkin kyse suhteesta itseen: kaiken läpi, kaiken myötä ja kaiken jälkeen voikin antaa itse itselleen luvan ehdottomaan oman arvon kokemukseen. Antaa sielun valon säkenöidä tässä keskeneräisessä ihmisyydessäni.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Talvi on aikaa, jolloin elämä ympärillämme hidastaa tahtiaan. Se tuntuu myös meissä, sillä mekin olemme osa luontoa ja sen rytmejä.
Pimeän ja kylmän tuoma väsymys luovat haasteen jaksaa, mutta näin pohjoisessa asuvalle ihmiselle ei liene parempaa aikaa itsetutkiskelulle ja hiljentymiselle.
On monia asioita, jotka auttavat talven tuomaan väsymykseen ja ovat hyväksi sen yli jaksamiseen työssä, opinnoissa ja vapaa-ajalla, mutta luonnon hidastaessa rytmiään, on täydellinen aika tarkastella omaa suhdettaan lepoon ja rauhoittumiseen. Meidän ei aina tarvitse olla tavoitettavissa, energisiä ja aikaansaavia. Luontokaan ei pakota itseään kukkimaan talvella.
”Koitin puskea lisääntynyttä väsymystä pois, sen sijaan, että olisin levännyt tarpeeksi.”
Tunsin joskus talvet hyvin haastavana aikana. Varsinkin muutama vuosi sitten, kun lisäsin aktiviteetteja arkeeni. Löysin uupumukselleni suurimmaksi syyksi, en sitä, että olisin tehnyt liikaa, vaan etten osannut rauhoittua ja rentoutua kunnolla vapaa-ajalla.
Koitin puskea lisääntynyttä väsymystä pois, sen sijaan, että olisin levännyt tarpeeksi. Enkä tarkoita vain levon määrää, vaan ennen kaikkea levon laatua. Kävin lenkillä kuunnelle podcasteja kuulokkeista, näin ystäviäni ja katselin elokuvia, mutta tuolloin lepokin oli enemmän tai vähemmän suorittamista, jossa oli tarve tehdä samalla jotakin ”hyödyllistä tai järkevää”.
Suorittamiseen tottuneelle mielelle hiljentyminen ja hidastaminen voi olla ahdistavaa, jopa pelottavaa. Voi ajatella, että jos tekee välillä vähemmän, ei ole yhtä arvokas ihmisenä tai hukkaa aikaansa. Näin ollen suhde lepoon ja rentoutumiseen voi itsessään tulla stressin aiheeksi.
Oli se rentouttava kylpy, jooga, meditointi, saunominen, kävely ulkona, tai mikä tahansa itselle mieluisa tapa rentoutua.. on tärkeää, että kehon lisäksi, myös mieli on läsnä ja rentoutuu. Mitä tahansa se onkin, kunhan annamme itsellemme luvan rentoutua ja vain olla hetken aikaa, vain olla.
”Kun lepää paremmin, jaksaa enemmän.”
Huomasin nuina vuosina pelkääväni hidastaa elämääni, etenkin silloin, kun kehoni ja mieleni sitä eniten tarvitsi. Nykyään olen löytänyt terveemmän suhteen levon ja tekemisen välille, vaikka vieläkin toisinaan niiden tasapaino vaatii tarkastelua. Kantapään kautta opittua: Kun lepää paremmin, jaksaa enemmän.
Talvi kutsuu meitä pysähtymään hetkeen ja hidastamaan tahtia. Ja on vaikea olla pysähtymättä hetken äärelle pimeässä illassa loistavan tähtitaivaan alla, tai löytää syvempää hiljaisuutta, kuin aikaisesta talviaamusta.
Millainen suhde sinulla on lepoon ja rauhoittumiseen?
Verkkopuodin hengettäret Susanna ja Heli valitsivat puodin valikoimista toivotuimpia joululahjoja. Poimi näistä pukinkonttiin tarjoushintaan lahjat, joita on ihana antaa ja saada. Kaikki verkkopuotimme ihanat joulupaketit löydät täältä.
Huom: Tilaathan joululahjat viimeistään torstaina 16.12, niin pakettisi ehtii perille jouluksi! ❤️
Lasten oma lahjakassi
Lasten jouluiseen lahjakassiin on poimittu tuotteita, jotka ovat opettavaisia sekä samalla lapselle mielekäs lahja 🎁 Tuotteet mm. vahvistavat lapsen tunnetaitoja.
Oliver Oranki lasten satukirja kertoo ainutlaatuisuuden tuomista vahvuuksista ja siitä, mitä erilaisista ominaisuuksista ja tunteista voi oppia. Jokainen on erilainen ja siksi ainutlaatuinen ❤️
Tunnetaitomuistipelin värikkäiden korttien avulla on ihana harjoitella tunnetaitoja ❤️
Lasten omat voimakortit auttavat lasta löytämään sisäisiä vahvuuksia ja yhdistämään niitä liikkeeseen ❤️
Onko teillä vielä kumppanin kanssa joululahjat mietinnässä eikä mitään oikein meinaa keksiä? Olisiko tässä teille jouluinen parisuhteen voimapaketti yhteiseksi joululahjaksi ❤️ 🎁
Toisinaan kiireisen arjen keskellä parisuhde saattaa muuttua ja pääsee rakoilemaan. Helposti myös kumppanista etääntyy eikä muista huomioida toista niinkuin olisi tarpeen. Parisuhteen voimapaketin avulla muistatte parisuhteenne kantavan voiman myös arjen keskellä ❤️
Rakkaus on tekoja arjessa on parisuhteen hyvinvointia tukeva kirja, joka tarjoaa käytännön läheistä tietoa kommunikaatiosta, tarpeista, tunteista ja seksistä. Kirja kannustaa ottamaan käyttöön parisuhdetekoja, jotka auttavat kohtaamaan toisen arjen keskellä, vahvistavat parin tunneyhteyttä ja saavat yhteisen elämän kukoistamaan.
Voimaa rakastamiseen parisuhteessa -kortit on tarkoitettu inspiraatioksi ja tueksi rakastamisen ihmeeseen. Nosta kortti yksin tai yhdessä ja tunne kortin voima sydämessäsi. Jaa kortin ajatus haluamallasi tavalla. Korttipakasta voit myös valita mieleisesi kortin ja jättää sen kumppanisi löydettäväksi sekä muistutukseksi hänen tärkeydestään sinulle ❤️
Magneetti toimii teille molemmille päivittäisenä muistutuksena teidän rakkaudestanne “Sinä riität”.
Suhde itseesi ja omaan kehoosi on elämäsi tärkein. Olipa yhteys omaan kehoosi minkälainen tahansa, sitä on aina mahdollista syventää.
Lempeyttä keholle -paketti on:
sinulle, joka haluat oppia arvostamaan omaa kehoasi sisältä käsin ja kiitollisuudella ja vaalimaan kehosuhdettasi arjessa
toimii lempeänä lahjaideana jokaiselle, joka haluaa oppia kuulemaan kehonsa viestejä kuten väsymystä, stressiä ja palautumisen tarvetta paremmin.
Kotona kehossa -kirja
Sinulla on maailman uskollisin ystävä, joka pysyy rinnallasi aina eikä kaikista mokista ja kaltoinkohtelusta huolimatta jätä sinua yksin.
Keho ei ole pelkkä kuori tai kulkuväline, vaan ystävä ja yhteistyökumppani. Silti sitä hävetään tai vertaillaan muihin.
Tämä kehoyhteyttä vahvistava kirja on jokaiselle, jolle omissa nahoissaan oleminen on joskus vaikeaa. Terve suhde syömiseen ja liikuntaan, myönteinen sisäinen puhe, itsemyötätunto ja sisäisen turvan kokeminen eivät aina tapahdu automaattisesti, mutta kehon tarpeita ja viestejä on kuitenkin mahdollista oppia kuuntelemaan.
Lempeyttä keholle -kortit
Löydä syvempi yhteys omaan kehoosi!
Lempeyttä keholle -kortit kutsuvat sinua pysähtymään itsesi ja oman kehosi äärelle. Kortit jatkavat Kotona kehossa -kirjasta tuttuja teemoja vahvistaen kehotietoisuutta, itsemyötätuntoa ja kehon kokemista sisältä käsin. Lempeät harjoitukset auttavat sinua vahvistamaan suhdetta omaan ainutlaatuiseen kehoosi.
Korttien upeat maalaukset ovat joogaopettaja ja taiteilija Emmi Ohraniemen käsialaa 😍
Lasten hyvän mielen villasukissa on raikkaita värejä, kekseliäitä yksityiskohtia ja hauskoja kuvioita. Eläinhahmosukat ja nokkelat lorut tuovat pienelle ihmiselle lämpöä jalkoihin ja mieleen.
Aloittelijallekin sopivassa kirjassa on kymmenen erilaista sukkamallia 3–8-vuotiaille. Jokaisessa villasukkamallissa on vinkit aikuiselle, millaisia hyvän mielen ajatuksia villasukkiin voi lapselle neuloa. Jokaiseen silmukkaan voi esimerkiksi neuloa lämpimiä ajatuksia, joiden haluaa kannattelevan lasta.
Löydät kirjasta myös pieniä viestejä, jotka voit antaa lapselle villasukkien mukana. Samalla kun lapsi saa lämpöä pieniin jalkoihin, hän saa lämpöä mieleen – kannustavia ja kauniita sanoja, jotka kannattelevat häntä elämässä eteenpäin. Lämmöllä annettu on lämmöllä kannettu!
Kirjassa annetaan myös vinkkejä sukkien neulomiseen aikuisen koossa.
Hyvän mielen villasukat
Nyt sukkiin neulotaan mukaan lempeyttä, unelmia, rohkeutta, rakkautta, iloa, tsemppiä ja paljon hyviä ajatuksia. Kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle, jalkaansa voi vetää esimerkiksi Huolettomuus-villasukat. Kirjasta saa inspiraatiota hyvän mielen neulomiseen, värien valintaan ja hyvien tunteiden ja ajatusten välittämiseen.
Kirja sisältää 12 ihanaa sukkamallia. Jokaisesta mallista löydät ihanan inspiraatiotekstin ja ohjeet, miten valitset värit ja sanat juuri saajalleen sopivaksi. Kirja sisältää myös viestejä, joita voit liittää mukaan sukkien saajalle.
Maailmassa, joka on täynnä tavaraa, itseneulotut hyvän mielen sukat on parasta, mitä toiselle voi antaa. Jokainen silmukka on ladattu kaikella sillä hyvällä, mitä itselle tai toiselle haluat välittää.
Huom! Kirja sopii hyvin myös aloittelijoille! Ei tarvitse osata. Tarvitsee vain istua alas ja tehdä parhaansa. Se riittää ❤️
Aloita matkasi itseesi ja naiseuden ytimeen. Millainen on sinun naiseutesi, entä mistä nautintosi kumpuaa? Löydä oma hehkuva villi naiseutesi <3
Naisen nautinto -paketti
sinulle, joka haluat tutustua itseesi syvemmin sekä vahvistaa nautintoa omassa kehossasi
toimii kutkuttavana lahjana elämäsi naiselle
Hehkuvan naisen salaisuuksia
Kirsti Kuosmasen kiehtova elämäntarina kuljettaa kohti säteilevää naiseutta. Kirjan avulla voit löytää sisäisen hehkusi, herkkyytesi ja rohkeutesi. Kirjan tarinat ja monipuoliset harjoitukset kannustavat naista nauttimaan omasta kehostaan ja aistillisuudestaan.
Tämä kirja on Sinulle, joka haluat…
– kokea että olet riittävä ja lopettaa itsesi ja kehosi kritisoimisen
– löytää itsevarmuutesi ja nauttia naiseudestasi koko olemuksellasi
– lisää aistillisuutta ja nautintoa arkeesi
– rakastua itseesi ja kehoosi
– puhjeta kukkaan ja kukoistaa naisena
– ymmärtää naiseutta ja feminiinisyyttä syvemmin
– kokea enemmän rakastavaa yhteyttä itseesi ja kumppaniisi
– heittäytyä rohkeasti nauttimaan seksistä
– kokea sielukasta seksiä ja säkenöiviä orgasmeja
– jakaa kaiken tämän tulevan tai nykyisen kumppanisi kanssa.
Kuosmasen tavoitteena on kirjassaan tarjota avaimia kukoistavan elämään ja rohkaista ihmisiä tulemaan sinuiksi oman kehonsa ja seksuaalisuutensa kanssa.
+ Seksuaalisen nautinnon kortit
Voit käyttää kortteja yksin tai luotettavan kumppanin kanssa. Tee pariharjoitukset ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, johon luotat. Luo ensin pohja turvalle, luottamukselle ja yhteydelle. Vasta sen jälkeen keho antaa luvan rentoutua ja kokea, mitä on tarpeellista kokea. Osa harjoituksista voi olla kipeitäkin, niinpä anna harjoituksille aikaa, jotta ne pääsevät eheyttämään omaa suhdettasi kehoosi ja omaan seksuaalisuuteesi.
Lahjakortti Hidasta elämää -puotiin. Lahjakortti toimitetaan sähköpostiin maksun jälkeen ja on voimassa 12 kuukautta sen ostopäivästä. Lahjakortin saaja voi rauhassa tutustua puodin valikoimiin ja valita sieltä itselleen mieluisat lahjat. Lahjakortin voit ostaa täältä.
Puodin väki toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua ❤️
P.s. Kaikki verkkopuotimme ihanat joulupaketit löydät täältä.
Opiskelin viime keväänä HSP Suomi ry:n järjestämässä koulutuksessa erityisherkkyyden kokemusasiantuntijaksi. Yksi asia, mitä koulutuksessa pohdimme, oli meidän erityisherkkien identiteetti, sen rakentuminen ja tarina, mitä me itsestämme kerromme – muille ja myös itsellemme.
Olen oivaltanut oman uupumiseni myötä, miten tärkeää on, että omaan herkkyyteen tutustuu kunnolla ja sitä työstää rakentavalla sekä itsekunnioitusta lisäävällä tavalla.
Miten tärkeää on, että huolehdimme omasta herkkyydestämme ja kunnioitamme sitä. Sen myötä pystymme paremmin kertomaan itsestämme myös ulospäin tarinaa positiivisessa valossa – niin, että erityisherkkyys on voimavara, ei heikkous tai vika.
Herkkyys on lahjani maailmalle
On hyvä myös muistaa, että meidän herkkyyttämme ei tarvitse poistaa eikä muuttaa – tai meitä ihmisinä korjata, vaan me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Itse ajattelen, että herkkyys on juuri se, mikä tekee minusta minut. Kokonaisen ja eheän.
Koen, että erityisherkkyys on minun lahjani tälle maailmalle. Jos joku ei sitä näe niin, se on hänen menetyksensä. En kuitenkaan tarkoita, että me erityisherkät olisimme yhtään sen ”parempia” ihmisinä kuin vähemmän herkät, mutta meidän herkkyytemme on erilainen – toisin sanoen: emme ole yhtään sen erityisempiä, mutta olemme erityisen herkkiä.
Mikä estää olemasta oma herkkä itsemme?
Pohdimme kokemusasiantuntija koulutuksessa myös sitä, miten jokaisen meidän erityisherkkyys on yksilöllinen ja me herkätkin olemme erilaisia keskenämme – toinen on introventti, yksi elämyshakuinen, kolmas ambivertti ja neljäs kaikkea tätä tai jotain siltä väliltä.
Pohdimme myös, mikä on joskus estänyt meitä olemasta oma herkkä itsemme – miksi olemme joskus piilottaneet tämän ominaisuuden ja yrittäneet olla jotain muuta? Tämän kysymyksen äärelle olen itsekin pysähtynyt viime aikoina, etenkin lempeämmän elämäni myötä – ja löydän tähän myös valitettavan monta eri syytä.
Omaan kipuiluuni on vaikuttanut valitettavan paljon muiden ihmisten mielipiteet. Usein olen kokenut, että herkkyyteeni on suhtauduttu negatiivisesti enkä ole kokenut oloani ymmärretyksi. Tällaiset kokemukset ovat myös muokanneet minäkuvaani hieman vääristyneeseen suuntaan, minkä takia en ole halunnut näyttää herkkyyttäni.
Sen sijaan olen yrittänyt peittää sen, kompensoinut sitä väärillä tavoilla ja kokenut itseni hankalaksi tai vääränlaiseksi.
Olen esimerkiksi kokenut, että työelämä ei ole sellainen paikka, missä herkkyyttäni olisi nähty liiemmin voimavarana, vaan enemmänkin rasitteena. Asiana, joka kannattaa pitää omana tietonaan ja piilossa. Juuri tästä syystä koen päätyneeni etenkin työelämässä sellaisiin ratkaisuihin, mitkä eivät aina ole olleet herkkyydelleni ja terveydelleni suotuisia.
Toisaalta näihin arvomaailmoihin vaikuttavat vielä laajemmat ja hitaammin muuttuvat tekijät, kuten yhteiskunnan normit ja meidän koko ympäröivä kulttuurimme. Ne eivät oikein vieläkään pidä herkkyyttä suurena hyveenä.
Toivottavasti tämä on kuitenkin muuttuva asia ja siihen pyrin myös omalla toiminnallani vaikuttamaan; pienistä puroista muodostuu suuri joki, joten jokaisen omalla asenteella ja teoilla on merkitystä.
Miten voimme vaikuttaa muutokseen?
Onneksi itse en enää ajattele, että herkkyys olisi elämääni ja ihmissuhteitani rasittava taakka – piirre, joka tekisi minusta heikon tai viallisen. Eikä se myöskään ole asia, mitä häpeäisin. En enää pienennä itse itseäni, vaan päinvastoin – olen herkkyyteni puolella.
On tärkeää huomioida, että myös sillä on suuri merkitys, miten me erityisherkät itse suhtaudumme herkkyyteemme – ja myös toisiimme. Vastuu ei ole ainoastaan muilla, vaan muutos on yhtä lailla meidän omissa käsissämme.
5 ensimmäistä askelta siihen, että käännät oman herkkyytesi supervoimaksi:
1.Tutustu omaan herkkyyteesi ja tarkastele elämäsi eri osa-alueita, tukevatko ne herkkyyttäsi?
2.Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet – herkkänä ja tuntevana.
3. Kiinnitä huomiota omiin vahvuuksiisi, kirjoita ne itsellesi ylös – ja vaali niitä. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet.
4.Kuuntele sisäistä puhettasi, voisitko puhua itsestäsi kauniimmin? Se, miten puhut itsellesi, välittyy myös ulospäin.
5.Annaitsellesi tarpeeksi aikaa palautua ja huolehdi omasta ajastasi – pidä herkkyydestäsi huolta ja kunnioita sitä.
Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.
Tämä artikkeli on osa Bonfire.fi -bisnesmedian ja Hidasta elämää -hyvinvointimedian välistä sisältövaihtoa. Bonfire.fi -bisnesmedia on yli 170 bisnesvaikuttajan sisällöistä pääosin koostuva arvopohjainen ja moniääninen media, joka haluaa sisällöillään rohkeasti ravistella olemassa olevia liike-elämän rakenteita.
Oletko valinnut ja listannut omat arvosi? Ne asiat, joita et suostu uhraamaan isonkaan rahasumman, tai vaikutusvaltaisimmankaan ihmisen edessä? Ankkurit, joihin voit tukeutua, kun maailma ympäriltäsi murenee, ja meno alkaa näyttämään yhä hullummalta. Kivijalka, joka pitää päätäsi pystyssä, vaikka kuinka iso paha susi puhaltelisi taloasi kohti.
Kysyn jokaisella puhekeikallani yleisöltä tämän otsikon mukaisen kysymyksen. Olipa salissa yrittäjiä, asiantuntijoita, myyjiä tai markkinoijia, jää aina liian moni käsi nousematta pystyyn. Empiirinen havaintoni on, että noin 40% ihmisistä ovat tehneet nämä elämämme kannalta tärkeimmät strategiset valinnat.
Valintojen tekeminen kun on oikeasti vaikeaa. On paljon helpompaa antaa jonkun toisen määritellä arvot puolestamme. Se toinen osapuoli voi olla työnantaja, ystävät, harrastusporukka, puoliso. Yhtä kaikki, olemme silti ulkoistaneet päätöksemme jollekin toisella. Arvojen luovuttaminen on kuin antaisit kotiavaimesi tunnetulle murtomiehelle. Arvot ovat nimensä mukaisesti arvokkaita. Niitä tulee suojella, vaalia ja vahvistaa teoilla. Ei antaa niitä muiden riepoteltavaksi.
Olen puhunut viime aikoina toksisesta yrityskulttuurista. Eikä kyse edes ole huonosta johtamisesta tai työpaikkakiusaamisesta. Tarkoitan tässä tapauksessa yrityksiä, jotka ovat niitä brändäämisen ja työnantajamielikuvan mallioppilaita. Nämä yritykset luovat niin vahvan kulttuurin, että se korvaa helposti sellaisten yksilöiden arvot, jotka eivät ole omaa strategiatyötään vielä tehneet. Yritykset assimiloivat työntekijän yhteisöön, joka on siihen kuuluttaessa paras paikka maailmassa, mutta siitä ulkokehälle esimerkiksi yt-neuvotteluiden heittämänä kylmin ja yksinäisin paikka maan päällä. Kuin joku repisi identiteetin kappaleiksi, ja jättäisi yksin. Tämä repiminen ei aina tarvitse edes irtisanomista. Eriyttäminen voi tapahtua esimerkiksi elämäntilanteen muutoksen myötä. Kun et olekaan enää yhtä vapaa menemään ja osallistumaan työajan ulkopuoliseen tekemiseen vaikkapa lasten vuoksi, jäätkö paitsi juuri niistä asioista, joiden vuoksi koit olevasi oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten kanssa. Millaiseen kivijalkaan silloin nojaat?
Henkilökohtaisten arvojemme mukaan eläminen kasvattaa onnellisuuttamme. Kun meidän ei tarvitse yhtäaikaa ostaa ja myydä maailmankuvaamme, voimme keskittää kaiken energiamme niihin asioihin, jotka vievät meitä oikeaan suuntaan. Tässä kuvaan astuu myös henkilökohtainen missio ja visio. Merkityksestä ja vaikuttavuudesta puhumattakaan. Kun vaakakupit ovat kauniissa tasapainossa tekojemme ja puheidemme painosta, on olokin kumman rauhallinen. Se heijastuu myös ulospäin. Myyt itsesi, muttet sieluasi. Myyjä myy tuotteidensa ja palveluidensa lisäksi asennettaan ja persoonaansa. Onnellisuus myy paremmin kuin lannistuneisuus.
Yleensä meiltä kysytään, mitä tuomme tilaan, kun saavumme siihen. Millaisesta energiasta rakennamme vuorovaikutusta? Miten huomioimme muut ihmiset, ja miten kuuntelemme heitä. Voidaan puhua oman brändin rakennusaineista. Ensivaikutelmasta. Mutta jo ihan markkinoinninkin sääntöjen mukaan meidän jättämä mielikuva on se, josta kerrotaan parhaat tarinat. Tärkein kysymys onkin se, mitä jätät tilaan, kun poistut sieltä. Tila voi olla niin neukkari, työpaikka, parisuhde, kuin koko elämäkin. Oman brändisi kaava onkin loppupeleissä yksinkertainen. Ensivaikutelma + käyttäytyminen – odotukset = sinä.
Tiedämme, että strategia on aina valintoja. Itsestäänselvyydet eivät koskaan ole valintoja. Se, mihin suuntaan suunnistamme elämässämme, on aina valinnan arvoinen matka. Omat arvomme ovat kuin kompassi, jonka avulla on helppo suunnistaa. Vaikka elämää emme pysty hallitsemaan, niin kompassimme takaa meille sen, että myrskyjenkin keskellä nenämme osoittaa arvokkainta kohti.
Kirjoittaja Petri Matero on markkinoinnin, myynnin ja konseptien monitaituri, joka tuli tutuksi koko kansalle Jaajo Linnonmaan luotsaamasta Diilistä, ylettyen kisassa toiseksi.
Nämä herkulliset mustikkapannukakut sopivat hetkeen kuin hetkeen. Itse nautin näitä niin aamupalana, välipalana, iltapalana kuin jälkiruokanakin. Fiiliksen mukaan.
Näissä pannukakuissa on ihanan tiivis, jopa kakkumainen suutuntuma. Banaanin ja mustikan makeus ihan todella riittävät makean hampaan kolotukseen. Kokeile vaikka itse. Mutta mikäli kuitenkin kaipaat lisää makeutta päivääsi, niin saat sitä lisäämällä taikinaan haluamasi määrän vaikkapa hunajaa tai muuta makeutta.
Jos siis olet ajatellut vähentää turhaa sokerikuormaa arkiruokailuissasi, niin tässä on todella hyvä vaihtoehto herkkuhetkiin. Saat suun makeaksi ja samalla hyödyllisiä ravintoaineita kehollesi. Liiallisen sokerin nauttimisen haitat, kun tiedetään.
(ohje on gluteeniton ja maidoton)
MUSTIKKAPANNUKAKAKUT
(Ohjeesta tulee noin 10 pientä pannukakkua)
2 tummapilkkuista banaania
2 tl leivinjauhetta
1 rkl hunajaa
1 rkl öljyä
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
2 kananmunaa
1,5 dl kauramaitoa
1,5 dl kaurajauhoja
2,5 dl mantelijauhoja
ripaus suolaa
mustikoita paistoon
VAIHE 1) Yhdistä blenderissä banaanit, leivinjauhe, hunaja, öljy, mausteet, munat sekä kauramaito
VAIHE 2) Lisää joukkoon jauhot ja tarkista taikinan maku
VAIHE 3) Anna taikinan tekeytyä muutama minuutti. Paista pannukakkuja paistinpannulla öljytilkassa. Lisää muutama mustikka kunkin pannukakun päälle juuri ennen toisen puolen paistamista
Väsyttää aamulla herätessä, lounaan jälkeen – ja illalla vasta väsyttääkin, vaikka nukkuu hyvin tai vähintään kohtalaisesti. Tuntuu, että juuri ja juuri selviytyy kaikesta välttämättömästä, mutta siihen sitten energiat loppuvatkin. Väsymyksessä ei aina ole kyse siitä perinteisestä univajeen aiheuttamasta väsymyksestä vaan kyse voi olla henkisestä väsymyksestä.
Eikä se ole ihme! Maailma on muuttunut lyhyessä ajassa siten, että elämän kuormittavuus kohdistuu erityisesti mieleen: Mieli ei ole ehtinyt mukautua maailman muutokseen. Emme ole ehtineet oppia niitä taitoja, joita muuttunut tilanne vaatii. Nykyisenkaltainen elämä uuvuttaa mielen.
Suomessa mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämiselle ja ne ovat myös yleisin syy pitkäaikaisille sairauspoissaoloille. Henkisestä väsymyksestä on tullut uusi kansantautimme, mutta miten sitä hoidetaan? – Opettamalla mielelle uusia taitoja uudessa tilanteessa. Mieltä voi nimittäin kehittää samalla tavalla kuin fyysisiä ominaisuuksiakin.
Tarvitaan selkeät ohjeet ja paljon toistoja. Mielen työhyvinvoinnin asiantuntija ja Mindui-taukosovelluksen kehittäjä Sanna Koskelan antaa viisi vinkkiä siihen, miten omaa henkistä väsymystä voi lievittää:
1. Rentouta kehosi
Mielen rauhoittaminen tapahtuu kehon kautta. Jos keho on kovilla kierroksilla, niin mielen on mahdotonta rentoutua, sillä kehon tuottamat stressihormonit ylläpitävät kuvitelmaa siitä, että nyt on hätä ja nyt täytyy toimia. Keho lähettää siis mielellekin viestiä siitä, että on kiire ja pakko ja täytyy ja nyt heti – tai jotain kamalaa tapahtuu. Opettele siis rentouttamaan kehosi.
2. Hengitä rauhallisesti ja syvään
Hengitämme, vaikka emme ajattele sitä, mutta miten hengitämme, on se olennaisin asia – ja sitä kannattaa tutkia! Kun hengitämme rauhallisesti ja syvään, pallea kohoaa hengityksen rytmissä rauhallisesti ylös ja alas. Kun taas on stressaantunut, on hengitys pinnallista ja nopeaa, ja pallea kohoaa ja laskee nopeasti. Pallea on osa autonomista hermostoa, ja kun sen rytmi rauhoittuu, se lähettää muulle hermostolle viestiä, että ”kaikki on hyvin, ei mitään hätää”.
Keho alkaa reagoida tähän muuttuneeseen tilaan ja lähettää viestiä ”uhkaavaa tilannetta ei olekaan” ja alkaa rauhoittua. Rentoutunut keho lähettää aivoille viestiä muuttuneesta tilanteesta ja tällöin myös aivojen virittyneisyyden taso laskee, ja mieli pääsee rentoutumaan.
Hengityksen kautta voimme siis päästä vaikuttamaan kehoreaktioihin, kun opimme vaikuttamaan hengityksen laatuun.
3. Harjoittele tekemään yksi asia kerrallaan
Väsynyt ja stressaantunut mieli on poukkoileva, ja silloin ajatukset hyppivät asiasta toiseen. Asiasta toiseen poukkoileva mieli oppii siihen, että näin kuuluu tehdä ja siitä tulee mielelle tapa. Kaikki se, mitä toistamme, muuttuu tavaksi ja lopulta automaatioksi.
Jos mieli saa hyppiä asiasta toiseen toistuvasti, on tuloksena mieli, joka ei pysty keskittymään yhteen asiaan, vaan ajatus karkailee alvariinsa tuhanteen muuhun asiaan. Tämä on hyvin stressaava ja kuormittava olotila, mutta varsin yleinen nykypäivänä. Aivotutkijat ovat jopa nimenneet tällaisen keskittymishäiriön, sillä siitä on tullut niin yleinen. Kyseessä on ADT, eli ”itse itsensä keskeyttämisen häiriö”.
Kun olet rauhoittanut kehosi ja hengityksesi, voit rauhoittaa myös ajatuksesi virtaa. Pyri ajattelemaan yhtä asiaa kerrallaan. Jos mieli harhautuu muihin ajatuksiin, palauta se takaisin siihen asiaan, mihin olit keskittymässä. Tällä tavalla opetat mieleltä olemaan järjestelmällisempi. Tämä auttaa sinua myös parantamaan keskittymiskykyäsi.
4. Tarkkaile mielen hyvinvointia
Uupumus hiipii hiljaa. Mielellä on taipumus sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ja siksi väsynyt tai uupuva henkilö harvoin itse huomaa omaa tilannettaan – ennen kuin se on muuttunut vakavaksi. Usein lähipiiri havaitsee uupumuksen muodostumisen ennen kuin asianomainen itse. Kuuntele siis läheisten havaintoja! Jos heillä on huolta jaksamisestasi, hidasta tahtia vaikka vain varmuuden vuoksi, sillä heidän havainnossaan todennäköisesti piilee totuuden siemen.
Mielen liiallisesta kuormittumisesta kertoo myös se, jos olet pitkin päivää väsynyt, nukahtaminen on vaikeaa ja heräilet öisin, unohtelet asioita ja keskittyminen on vaikeaa, et saa asioita tehdyksi tai edes aloitetuksi, olet ärtynyt ja lyhytpinnainen.
Mielen kuormittuminen on yksilöllistä ja siksi olisi tärkeä oppia tunnistamaan, että mikä on oikea määrä stressiä juuri itselle. Tätä varten on olemassa myös luotettava mittari: Moodmetricin älysormus mittaa hermoston aktiivisuutta ja kertoo reaaliaikaisesti, lähes laboratoriolaitteiden tarkkuudella, mielen kuormittumisesta ja palautumisesta. Sormuksen datasta voi myös yksilöllisesti nähdä, mitkä asiat kuormittavat juuri omaa mieltä ja mitkä ovat palauttavia. Näin voi löytää itselle sopiva kuormituksen taso.
5. Priorisoi ja ota vastuu omasta hyvinvoinnista
Meiltä ihmisiltä löytyy tuhat ja miljoona syytä siihen, miksi emme voi rauhoittua tai hidastaa tahtia – ehkä sinulla on jo oma lista mielessäsi? Syyt vaihtelevat sisäisistä odotuksista ulkoisiin, ja ne menevät niin kauan hyvinvoinnin edelle, kun annamme sen tapahtua. Tai niin kauan kuin toimintakykyä riittää edes hitusen.
Lopulta kuitenkin jokainen on vastuussa omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Kyse on priorisoinnista. Jos meillä ei ole aikaa pitää huolta omasta jaksamisesta, silloin olemme priorisoineet asiat väärin.
Pienistä ja vähäpätöisistä asioista tulee usein niitä, jotka ovat prioriteettilistan kärjessä ja ne kuormittavat silloin kohtuuttomasti. Kun väärät asiat laittaa listan kärkeen, siitä tulee myös helposti riistetty ja hyväksikäytetty olo itselle. Kun prioriteettilistan laittaa uusiksi ja asettaa oman jaksamisen ensimmäiselle paikalle, niin maailma muuttuu kovin erilaiseksi. Silloin ei enää tule sitä tunnetta, että kukaan ei pidä minusta huolta ja ”aina minun täytyy…” ja minua riistetään ja imetään kuiviin.
Vastuun ottaminen itsestä ja oman hyvinvoinnin laittaminen ykköseksi ei ole itsekkyyttä, vaan välttämättömyys. Jos et ole itse kunnossa, et voi vastata odotuksiin lainkaan. Sinun tehtäväsi on pitää sinut elämäsi tärkeimpänä ihmisenä!
Jos sinun on vaikea löytää palautumistaukoja arkeesi, kokeile Mindui-taukosovellusta, jossa on lyhyitä pysähdyksiä päivään – myös uniäänite nukahtamista varten! Taukosovellus auttaa mieltä palautumaan ja rytmittämään palautumishetkiä päivän aikana. Sovellus sopii loistavasti myös työpaikoille (esim. työnantaja voi tarjota sen työntekijöilleen!) Sovelluksessa on työyhteisön Taukohaaste -peli, joka auttaa tekemään mikrotauoista yhteisen asian ja muokkaamaan työnteon kulttuuria aivoystävällisempään muotoon. Lue lisää taukosovelluksesta TÄSTÄ.
(Huonommuuden / häpeän kokemuksen syntymekaniikasta olen kirjoittanut täällä )
Häpeään liittyy alitajuinen kokemus siitä, että on huono suhteessa toisiin. Siksi rakkauden ja myötätunnon löytäminen itseä kohtaan on parantavinta mitä on: olen rakastettava suhteessa itseeni, ja saan kokea sitä myös toisten kanssa. Koska häpeä syntyy tilanteessa, jossa jäämme tavalla tai toisella yksin vaille hyväksyvää katsetta, se alkaa myös eheytyä tilanteissa, joissa uskaltaudumme kaikkien tunteidemme ja tarpeidemme kanssa rehellisiksi itsemme ja toisten kanssa. Joskus se tapahtuu syvien romahdusten kuten burnoutin, masennuksen tai pitkittyneen huonosti voimisen kautta. Häpeän ja siihen liittyvien selviytymiskeinojen purkautuminen systeemissämme on hermoston uudeelleenmuokkautumista eli yli- ja aliviritystilojen vapautumista ja uusien hermoyhteyksien muotoutumista.
Sitä ei voi kokea kaikkien kanssa: tarvitaan turvaa ja ehdottoman hyväksyvää ilmapiiriä. Siksi lämpimän ammattiauttajan kanssa aloittaminen voi olla hyvä ajatus, jotta pääsee hommaan käsiksi. Silloin alkaa muuallakin elämässä tunnistaa, ketkä ovat kykeneväisiä ja turvallisia vastaanottamaan ja tukemaan meitä sellaisena kuin olemme.
Olen opetellut vastaanottamaan rankkoja fiiliksiäni vuosia – ja myös jakamaan rakkaideni kanssa niitä kaikkein lapsellisimmankin tuntuisia, kamalia ajatuksia, tunnelmia ja tiloja. Paradoksi on, että mitä enemmän niiden kanssa uskaltautuu muita kohti, sitä vapaammaksi niistä tulee. Pointti ei ole, ettei häpeää, epävarmuutta, ahdistusta, kateutta tai mustasukkaisuutta kokisi vaan että oppii näkemään ja kokemaan arvonsa ja sydämensä niiden läpi.
Joskus humahdan itsekin selviytymiskeinooni eli vetäytymiseen, kun olen surullinen. Taannun vähän hätääntyneeseen tyhjyys-yksinäisyyteen, jota olen kokenut pitkiä aikoja varhaisissa vaiheissani. Tuo kokemus on synnyttänyt minussa aikoinaan häpeää ja taipumukseni on joskus huomaamattani vältellä surua ja avuttomuutta, koska ne myös aktivoivat häpeää ja fiilistä ”toisten armoilla” olemisesta.
Vanha selviytymiskeinoni on olla menemättä toisia kohti, vaikka hoivaavan yhteyden luominen itseeni ja läheisiin noissa kipeissä hetkissä on kaikkein avaavinta ja voimauttavinta. Tiedostaminen auttaa vanhoista stooreista irtautumista ja uuden valinnan tekemistä. Kun luon itselleni turvaa ja aivojen etuotsalohko pääsee aktivoitumaan, voin toimia tietoisesti selkäydinreaktion sijaan, ja aivoissani syntyy uusia hermoyhteyksiä. Pikku hiljaa uuden valinnan tekeminen – itsen hoivaaminen, rauhoittaminen ja kohti kääntyminen on helpompaa. Olen oppinut, että toisiin voikin luottaa. Ja mikä huikeinta: saan tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin kulloinkin olen, ”ansaitsematta” sitä mitenkään.
Jos kokee, että ”taas pitää muuttua ja työstää”, jokin häpeän, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden motoriikka jyllää sisäisyydessä
Arvottomuuden kokemuksesta seuraa kokoon puristumista ja itsen huonontelua, voimaantumattomuutta ja sen odottamista, että jokin muutos vihdoin tapahtuisi ulkoisesti.Kun tulee peilatuksi lempeässä, uteliaassa katseessa ja alkaa itse nähdä itseään myötämielisemmin, on maailman luonnollisinta, että kipeimpien kohtien lisäksi myös omat lahjat ja kutsumukset alkavat virrata esiin. Näkyväksi tuleminen on sitä, että omista tunteista, tarpeista, intuitiosta ja sisäisistä kokemuksista tulee itsellemme tärkeitä.
Muutoksen haluaminen elämäänsä tarkoittaa oikeastaan sitä, että haluaa itse muuttua. Vaikka ei tietoisessa mielessään haluaisikaan vaan huokailisi, että ”ei tsiisus, mä oon työstänyt itseäni jo vaikka kuinka paljon enkä enää JAKSA”, jokin omassa sisäisyydessä kutsuu muutokseen. Eikä se tarkoita, että nyt pitää muuttua koska olet huono, vaan siksi, että nimenomaan et ole.
Jos kokee, että ”taas pitää muuttua ja työstää”,häpeän, arvottomuuden ja kelpaamattomuuden motoriikka jyllää syvällä omassa sisäisyydessä – uskomus siitä, että ei ”kelpaa tällaisenaan”. Tällaisenaan kelpaaminen ja kasvu ovat kaksi eri asiaa.
Häpeän ei tarvitse myöskään ”poistua” systeemistämme. Silloin kun häpeä virtaa voimautuneessa muodossaan rakkaudellisuutena, se herkistää ja auttaa tarkastelemaan omaa käytöstä ja olemaan haavoittuvaisessa, intiimissä yhteydessä itseen ja toisiin. Häpeä on autenttisuuden vinksahtanut versio, sen uskomuksen suhrima, ettei ole arvokas tällaisenaan. Se syntyy niissä kohdissa, kun autenttinen itse eli avoimesti virtaava elämänvoima saa kolauksen ja opimme salaojittamaan tuota virtausta.
Voisi ajatella, että häpeä ja rakkaus ovat toistensa vastakohtia, mutta kenties onkin niin, että häpeässä ei ole mitään hävettävää eikä väärää. Sen myötätuntoinen kohtaaminen itsessämme ja toisissa on portti yhä syvempään rakkaudellisuuteen, vapauteen ja säkenöintiin.
Autenttiseksi itseksi palaaminen on useimmille meistä prosessi, jonka myötä pelot naurunalaiseksi joutumisesta ja kaikenlaisesta noloudesta tulee kohdattua. Kun on avautumassa sydänjutuilleen, herättelemässä niitä eloon tai väläyttelemässä maailmallekin omia ilmineerauksiaan, on ihan luonnollista kohdata häpeää. Ei ole vielä ihan varma autenttisesta itsestään, jos sitä ei aiemminkaan ole aina otettu kovin hyvin vastaan.
Prosessissa on kyse siitä, että oma sydän venyy kannattelemaan jänskäyksiä ja kauhun kuohahduksia siitä, mitä tapahtuu jos vain vedän ihan omana itsenäni, pistän juttuni likoon, luon jotain uutta, pyydän apua tai tulen lähemmäs toista ja itseäni silloin, kun selkäydinreaktio on vetäytyä kauemmas. Ketä ei jännittäisi? Olennaista häpeän esiin noustessa on tukea itseään lempeästi, jatkaa tekemistä ja olla enää uskomatta, että huonouden ajatukset itsestä olisivat totta.
Lämpimästi tervetuloa voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Lyhyesti vastaus kysymykseen on: kaikki. Ilman feminismiä ei olisi parisuhdetta.
Miksi? Mitä tekemistä tasa-arvoasioilla on parisuhteen kanssa?
Nykyisen parisuhteen leimallisin piirre on, että siinä on kaksi keskenään tasa-arvoista yksilöä, jotka ovat vapaita valitsemaan toisensa — tai tekemään valinnan suhteesta pois.
Tämä asetelma synnyttää parisuhteen perustan. Valinta ja vapaus ovat mahdollisia, koska parisuhteessa on – varhaisemmasta historiasta poiketen — kaksi juridisesti ja teoriassa myös taloudellisesti tasa-arvoista yksilöä. Parisuhteen osapuolet ovat siis vapaita ja tasaveroisia ja he ovat yhdessä ainoastaan siksi, että valitsevat olla yhdessä.
Jotta tämä ei jäisi abstraktioksi, todettakoon, että se tarkoitti esimerkiksi perheen pään oikeutta kurittaa vaimoaan ja vaimon mieheensä nähden oikeudetonta asemaa, joka esti naisia esimerkiksi omistamasta tai tekemästä tärkeitä itseään koskevia päätöksiä.
Tämä täytyy ymmärtää radikaalisti. Oikeudettomuus kattoi koko elämän kirjon juridisen päätäntävallan puuttumisesta ruumiillisen itsemääräämisoikeuden vaillinaisuuteen.
Tästä esimerkkinä raiskaus avioliitossa: omaa vaimoa ei voinut määritelmällisesti raiskata, se olisi ollut — kuten historioitsija ja kirjailija Yuval Noah Harari toteaa — kuin olisi varastanut oman kukkaronsa. Absurdia siis, mahdoton ajatuksenakin, kerrassaan hassua. Niin itsestäänselvä oli ajatus, että miehelle kuului oikeus käyttää vaimonsa kehoa tarpeidensa tyydyttämiseen.
Parisuhteen ehkä merkittävin edellytys ovat historialliset tapahtumat, joiden seurauksena patriarkaaliset rakenteet alkoivat sortua. Sukupuolten välisen tasa-arvon vakiintuminen onkin nähtävä yhtenä radikaalisti parisuhteen edellytyksiä luovana – verraten tuoreena – historiallisena muuttujana. Se on vähitellen murtanut avioliiton juridiseen ja taloudelliseen siteeseen perustuneen isän johtaman patriarkaalisen ”huushollin”, sukupuolten välisen hierarkkisen asetelman sekä velvoitteen sopeutua siihen.
Näin intiimisuhteet on kammettu irti järjestyksestä, joka rajoitti intiimielämän nimenomaan naisen ja miehen välille sekä piti normaalina valtasuhteiden epätasaista jakautumista sukupuolten välillä. On syntynyt tila parisuhteelle. Parisuhde on tehnyt intiimielämästä ensisijaisesti ihmissuhdeasian. Suhteiden potentiaali kuuluu kaikille.
Ilman tätä huomattavaa muutosta puhe esimerkiksi kommunikaatiosta olisi tyhjää, sillä hierarkiaan pohjautuvassa liitossa puhui viimekädessä mies ja nyrkki. Tämä on kenties helpompi ymmärtää, jos katsoo patriarkaalisia kulttuureja ja avioliiton merkitystä sekä parisuhteelle ominaisen dynamiikan puuttumista omassa ajassamme oman kulttuuripiirin ulkopuolella, vaikkapa Afganistanissa.
Vaarallisilla vesillä liikutaan silloin, kun suhteiden osapuolista puhutaan palauttaen heitä asetelmiin, jotka ilmentävät varhaisempia historiallisia kerroksia. Silloin liikutaan poispäin ihmissuhteesta, lähemmäs jähmeitä rakenteita.
Vapaus on synnyttänyt mahdollisuuden valita. Aiempien joustamattomien välttämättömyyksien sijaan on vapaus asettua suhteisiin haluamallaan tavalla sekä halutessaan lähteä suhteista. Väkivallan, kaltoinkohtelun, kunnioittamattomuuden tai epärehellisyyden sietäminen ei ole enää välttämätöntä. Niille on vaihtoehtoja.
Feministit ovat taistelleet koskemattomuutta, oikeuksia ja turvaa sinne, missä sitä ei aiemmin ollut. Naisasian esiinnousun myötä vaimon pahoinpitely tuli Suomessakin laittomaksi jo 1860-luvulla — vaikkakin vaimon oikeutta koskemattomuuteen täytyi hautoa peräti reippaat 130 vuotta, ennen kuin myös raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1994.
Historian pitkällä aikajanalla nämä naisten oikeudet ovat häviävän pieni hetki vuosituhantisessa historiassa. Esimerkiksi naisten reproduktiokehon, eli kaikki se mikä liittyy seksuaaliseen ja lisääntymiskykyiseen kehoon, itsemääräämisoikeus ei ole kiistatonta edes kaikissa länsimaissa. Vilkaisu Teksasin suuntaan riittää.
Näitä oikeuksia ei kannata pitää annettuina. Niitä on syytä vaalia ja puolustaa. Jollei niiden takana ole rintamaa, ei niitä ole. Ja niiden mukana häviää moni muukin asia. Kuten parisuhde ja siihen sisältyvä uudenlaisen onnen potentiaali.
Seuraava askel olisi opetella suhteita, jossa avioliitolle ja patriarkaatille ominaisten rakenteiden sijaan kohdataan tasaveroisina: kunnioittaen, myötätuntoisesti ja asettuen vapaaehtoisesti kohtaamaan. Se ei ole ihan helppoa.
Filosofi ja feministi nimeltään Luce Irigaray pohti pari vuosikymmentä sitten toisen kohtaamisen etiikkaa eli kysymystä, miten kohdata toinen ihminen?
Siinäpä vasta kysymys. Se kiinnostaa meitä kaikkia, sillä harva haluaa palata patriarkaattiin ja useimmat toivovat oppivansa seilaamaan post-patriarkaalisen maailman merillä. Kohtaamaan kauneudessa ja kunnioituksessa, tilassa joka kohtaamisen potentiaalille on synnytetty. Tätä potentiaalia nimitetään usein rakkaudeksi.
Potentiaalin lunastaminen ei käy vaivatta, mutta siihen pyrkiminen on vaivan arvoista.
Merkityksen kokeminen on yksi tärkeimmistä hyvinvointimme ja onnellisuutemme peruspilareista. Meillä kaikilla on terve tarve olla omalta osaltamme edes vähän maailmanparantajia, olla tarpeellisia ja olla hyödyksi. Tarve auttaa ja palvella.
Edellytys terveelle auttamishalulle on, että se on vilpitöntä ja kumpuaa sydämestä, sillä perustarpeellamme on myös toiset, epäterveet kasvonsa.
Koska auttaminen tuntuu hyvältä, se voi koukuttaa ja johtaa suorittamiseen ja sen myötä omasta voimasta luopumiseen. Onkin tärkeä löytää omien ja muiden tarpeiden mitoittamisessa keskinäinen tasapaino ja oivaltaa, että voi palvella muita vain omien kykyjensä ja jaksamisensa rajoissa. Voi antaa vain siitä, mitä itsellä on.
Omien halujen ja tarpeiden alimitoittaminen suhteessa muiden tarpeisiin voi näkyä ylitsevuotavana miellyttämisenä, palvelemisena, kohteliaisuutena, huomaavaisuutena ja kiltteytenä. Korostettuna vaatimattomuutena ja jopa marttyyriuteen, uhrautumiseen ja uhriutumiseen yltävänä hyvyyden suorittamisena.
Jos tarpeiden tasapainottaminen mietityttää, voit esimerkiksi pohtia, miten paljon teet asioita velvollisuuden tunteesta käsin. Koska mielestäsi hyvän ihmisen kuuluu tehdä niin.
Hyvää suorittavan tunnusmerkkejä on myös se, että kokee antavansa ja tekevänsä aina kaikkensa otaksuen, että lähellä olevilla ihmisillä on sen kaiken kanssa helppo olla. Heillä ei pitäisi olla mitään valittamista.
Avun ja lahjojen vastaanottaminen on sen sijaan tukalaa. Sehän olisi oman tarvitsevuuden ja sen myötä heikkouden paljastamista. Jos sitten ottaakin joskus jotain vaikeasti vastaan, se on korvattava ripeästi ja mieluiten triplana takaisin, ettei taakaksi jäisi pienintäkään kiitollisuudenvelkaa.
Jos et pysty ottamaan apua ja lahoja vastaan avoimin ja vilpittömin sydämin, pohdi pystytkö myöskään antamaan niitä avoimin ja vilpittömin sydämin.
Hyvyyden suorittamisen merkkejä saattaa olla sekin, että uskottelee itselleen ja muille olevansa hyvin vähään tyytyväinen ihminen. Myös se, että pelkää ja välttelee pakahtumiseen asti ristiriitoja, koska haluaa ylläpitää mainettaan hyvänä ja helppona ihmisenä.
Jos tunnistat kohdallasi näitä merkkejä, niin oletko sittenkään aivan rehellinen itseäsi ja muita kohtaan?
Omien todellisten tunteiden, tarpeiden ja odotusten peitteleminen ei nimittäin ole reilua ketään kohtaan. Me kaikki olemme tarvitsevia, joten hyvän suorittaja jättää muiden arvailtavaksi, mitä todella kaipaa, odottaa ja tarvitsee. Mitä pelkää ja häpeää, mistä unelmoi.
Suoraan puhuminen ja omien toiveiden esiin tuominen on itsensä ja muiden arvostamista. Suoraan puhumisella en tarkoita tietenkään sitä, että loukkaa ketään tahallisesti.
Uhrautuvasta hyvän suorittajasta on vain pieni askel uhriksi ja marttyyriksi, jonka kanssa oleminen onkin usein varsin hankalaa. Aivan päinvastaista kuin hyvän suorittajan oma lähtökohtainen olettamus.
Koska marttyyri kokee tekevänsä ja antavansa kaikkensa muiden eteen, hän saattaa olla hyvin herkkähipiäinen tulkitsemaan muiden sanomisia ja tekemisiä itselleen epäoikeudenmukaisina, jopa ilkeinä. Omasta kuvitellusta vaatimattomuudesta sekä sanoittamattomista ja täyttymättömistä tarpeista kertyy ajan kanssa pettymyksiä, syyllistämistä, turhautumista, kaunaa, katkeruutta ja kiukkua, mikä johtaa helposti ääriään myöten täynnä olevan paskasangon äkkiarvaamattomaan tyhjentämiseen ärsyttäväksi tulkitun läheisen niskaan.
Joku viisas onkin sanonut, että kiltti ihminen on sisältä maailman vihaisin. Padotut ja piilotetut tunteet, odotukset, toiveet ja tarpeet kuluttavat ja myös sairastuttavat ajan mittaan. Kehomme on viisas ja kertoo oireilullaan kaiken kertomatta jääneen.
Mieti myös, onko sinulle tärkeää olla hyvän ihmisen maineessa, vai olla mieluummin mahdollisimman totta ja oikeaa ja suoritatko hyvää ansaitaksesi rakkautta.
Entä, jos rakkaus löytyisikin sieltä, missä sitä ei tarvitse ansaita?
Merkityksestä, suorittamisesta ja uhrautumisesta voit lukea lisää kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
Rohkeus on käsite, jonka äärelle pysähdyn usein. Olen saanut monesti kuulla olevani rohkea. Minua on sanottu rohkeaksi, koska puhun avoimesti ja teen muutoksia elämässäni, jos jokin ei toimi. Itse taas ajattelen, että rohkeutta on mennä epämukavuusalueelle, esimerkiksi hypätä tuntemattomaan, tehdä juttuja, joissa voi ylittää rajansa, pelkonsa — itsensä.
Ympäristössä, jossa avoimuus ei ole normaalia, minäkin menen kuoreeni ja piiloudun. Silloin tarvitsisin rohkeutta, mutta aina en näissä hetkissä sitä löydä. Omannäköisten valintojen tekeminen, rohkeasti, heijastuu myös lähiympäristöön — kun minulla on hyvä olla sekä voimavaroja kannatella itse itseäni, muiden ei tarvitse tehdä sitä puolestani. Sen sijaan voin ehkä kannatella hetken jotakuta toista, joka etsii paikkaansa. Ehkä muiden teot, jotka koemme rohkeina, kertovat jotain omista peloistamme ja halustamme toimia samoin.
Rohkeutta vaaditaan yleensä ihan arkisissa tilanteissa, vaikka sitä ei tule ehkä ajatelleeksi.
Rohkeutta vaaditaan, kun tarvitsee kipeästi apua, muttei uskalla pyytää.
Rohkeutta tarvitaan, jotta voi saada elämässä aikaan muutosta — tuttu on turvallista, mutta usein myös jättää osan potentiaalistamme hyödyntämättä.
Rohkeutta tarvitaan myös omien virheiden ja vajavaisuuksien myöntämiseen, enemmän kuin onnistumisten hakemiseen.
Rohkeutta tarvitaan, jotta uskaltaa nauraa niille omille virheille ja vajavaisuuksille itsensä syyttelyn sijaan.
Rohkeutta lienee se, että uskaltaa olla haavoittuvainen, laittaa sanoiksi ja teoiksi sen, mitä haluaisi pelon vallitessa piilottaa.
Rohkeus merkitsee eri asioita meille kaikille. Esimerkiksi ujolle ihmiselle se on toisinaan sanoa mielipiteensä ja ajatuksensa porukassa ääneen. Sosiaaliselle ekstrovertille taas on rohkeaa välillä asettua taka-alalle ja kokea silti, että on tullut nähdyksi ja kuulluksi. Meissä kaikissa on valtavasti rohkeutta. Jotkut saavat sen käyttöönsä helposti, toiset taas saavat tehdä enemmän töitä löytääkseen rohkeutensa.
Mitä rohkeus merkitsee sinulle? Milloin viimeksi olet ollut rohkea?
Mitätöinti ja alistaminen voivat ottaa suhteessa monia muotoja, hienovaraisesta ja passiivisaggressiivisesta suorastaan tökeröön alaspainamiseen. Oli se minkä muotoista hyvänsä, se lähtökohtaisesti tuntuu satuttavalta. Mitätöiminen ei kuulu tasavertaiseseen suhteeseen. PISTE. Asioista voidaan olla erimieltä, mutta toista ihmistä ei ole ok mitätöidä, vähätellä tai häpäistä. TOINEN PISTE.
Jos meillä on lapsuudessa ja elämänkäärella muutoin taustalla mitätöintiä ja hylkäyskokemuksia, olemme herkästi taipuvaisia ottamaan alistuvan roolin. Alistuvasta roolista käsin kuristaa ja olo tuntuu ahtaalta. Silti jokin saa sopeutumaan.
Mistä mitätöinnissä on kyse?
Lyhyesti siitä, että toinen ei kestä niitä tunteita joita sinä tai kokemuksesi tuo esiin hänessä itsessään. Jos ei kestä jotain itsessään, on helpompi mitätöidä toinen, kuin tehdä omaa itsetutkistelua ja ottaa oma vastuu tilanteesta.
Entä miten toisen mitätöintiin kannattaa suhtautua?
Siten, että se ei kerro sinun viallisuudestasi vaan toisen haastavuudesta kohdata jotain tilanteessa tai itsessään. Yleensä en suosittele sitä, että yrität saada äänesi ja näkökantasi väkisin kuuluviin, useimmat ovat kokeilleet jo monia kertoja. Toki on viisasta kysyä itseltään että MITEN olen yrittänyt tulla kuulluksi, ja omaa viestintää voi koittaa muuttaa, mutta usein jos toinen ei pysty kohtaamaan jotain, ei ole paljoakaan mitä sille voi tehdä. Silloin pidä huolta siitä, että saat tulla muualla kuulluksi.
Miten olla ottamatta toisen alistamista vastaan?
Voit kokeilla ihan kuvitella, että teidän välillä on 3 metrin tila, ja sinä olet omassa tilassasi suojassa. Toisen kommentit saattavat tuntua kurjalta, mut niihin on sellainen etäisyys, ettet päästä niitä verenkiertoosi. Voit vaikka todeta, että huomaan että nyt meidän ei ole viisasta käydä tätä keskustelua ja palataan asiaan kun kumpikin saa tulla kuulluksi. Voit todeta, että ”koemme ja näemme asian eritavoin”. Älä jää vänkäämään turhaan, vaan hakeudu omaan turvalliseen tilaan.
✅Onko elämässäsi ihmissuhde, joka herättää jatkuvasti vaikeita tunteita ja ahdistusta?
✅ Oletko itse luonteeltasi sovitteleva ja koet vaikeaksi ilmaista rajasi?
✅ Tunnetko olosi keinottomaksi tilanteessa?
Online-työpaja vaativista ihmissuhteista (ja miten säilyä järjissään!) pidetään 23.4. klo 17-19.
Työpajan vetäjä: Lyhytterapeutti ja pariterapeutti Eevi Vuoristo
Työpaja toteutetaan Zoomin välityksellä. Itse ei tarvitse olla äänessä, ja osallistujilta ovat kamerat pois päältä. Keskustella ja kysyä voi chatissa.
Työpajasta tehdään myös tallenne, jos et pääse livenä paikan päälle. Tallenne julkaistaan seuraavana päivänä ja se on katsottavissa kesäkuun 2023 loppuun.
