Murehtiminen tuntuu ikävältä, mutta silti me ihmiset teemme sitä? Miksi? – Osa meistä on liittänyt jossain kohtaa elämäänsä murehtimiseen jotain hyvää ja palvelevaa. Ainaisella murehtimisella on jossain syvällä sisimmässä hyvän siemen, mutta tuo hyvä tarkoituskaan ei poista sitä väsymystä ja ikävää tunnetta, mitä pitkittynyt murehtiminen aiheuttaa.
Jos koet, että murehtimisellasi on hyvä tarkoitus tai se palvelee jotain hyvää elämässäsi, saatat olla jokin näistä murehtijatyypeistä:
Rakastava huolehtija
Yleisesti ihminen murehtii asioista, jotka ovat hänelle jollakin tavalla tärkeitä, mutta rakastavan huolehtijan mielessä huolestuneisuus on osoitus rakkaudesta ja todellisesta välittämistä. Hän ajattelee, että ellei ole huolissaan toisesta ihmisestä, ei välitä. Suomen kielessäkin huolehtiminen, huolenpito ja huolehtija saattavat sekoittua sekametelisopaksi, jossa rakkautta osoittava huolenpito muuttuu huolestuneisuudeksi.
Huolisuojelija
Huolisuojelija uskoo, että huolehtimisellaan ja murehtimisellaan hän voi estää jotakin pahaa tapahtumasta. Huolehtimisella voi suojella niin itseään kuin muita. Huolisuojelija on huolissaan esimerkiksi huomisesta esityksestään kokouksessa ja pelkää mokaavansa siinä. Kun esitys meneekin hyvin, uskomus huolehtimisen suojaavasta vaikutuksesta vahvistuu hänen mielessään. Hän uskoo, että ilman huolehtimista olisi voinut epäonnistua.
Huolitaakan siirtäjä
Huolitaakan siirtäjällä on uskomus, että pahaa ei tapahdu, jos joku on asiasta juuri nyt huolissaan. Jos itsellä ei ole resursseja olla huolissaan tai kokee, että oma huolen määrä ei nyt riitä, on rekrytoitava lisää porukkaa kantamaan huolta. Voi myös olla, että antaa itselleen hetken tauon murehtimisesta, jos joku muu tuuraa. Tämä voi johtaa siihen, että kaataa huolenaiheensa ja murheensa toisten niskaan.
Elämänhallinnallinen murehtija
Tälle murehtijatyypille murehtiminen on keino hallita elämän epävarmuutta ja sen mukanaan tuomaa epävarmuuden tunnetta, jota hänen on vaikea sietää. Jos hän ei voi vaikuttaa asioihin ja kontrolloida niitä, ne alkavat huolestuttaa. Hän varmistelee huolen avulla asioita moneen kertaan sekä välttelee mielellään epävarmuutta aiheuttavia tilanteita. Murehtiessa hänelle tulee tunne, että hän tekee jotain asian eteen eli hallitsee elämää.
Jos tunnistat itsesi jostain näistä kuvauksista, oman hyvinvointisi nimissä kannattaa pyrkiä ymmärtämään oman murehtimisen syntysyitä ja tutkailemaan omia käsityksiä myös toisenlaisesta näkökulmasta. On nimittäin niin, että murehtiminen vie muutoin kaikki voimasi. Aivan turhaan.
Jos haluat vähentää murehtimista ja opetella hellittämään, Lempeästi eroon murehtimisesta -paketti on sinua varten. Paketti sisältää Lempeyden kirjan ja Lempeästi eroon murehtimisesta -tehtäväkirjan. Löydät tämän lempeän paketin verkkokaupastamme:
”Jokin selittämätön vetovoima, käsittämätön yhteys, sellainen, ettei koskaan kenenkään muun kanssa. Kuin kauneimman ja parhaimman, ihan todella säihkyvimmän saaliin olisi hän vihdoin saanut; minut.
Sain kellua hetken hänen taivaallisessa rakkaudessaan, jossa rakastuin itsekin itseeni. Se oli mitä parhaimmin naamioitu ansa, tuskinpa kukaan muukaan olisi ymmärtänyt olla koskematta.”
Narsistit ovat deittimarkkinoiden ykkösiä
Tutkimuksissa on huomattu, että että ihmiset viehättyivät treffeillä enemmän henkilöistä, joilla on narsistisia luonteenpiirteitä.
Tutkija Emanuel Jaukin European Journal of Personalityssä julkaistu tutkimus, jossa oli seurattu yhdeksääkymmentä ihmistä, osoitti, että narsistin ulospäin näkyvä itseluottamus ja fyysinen vetovoima eivät olleet suurimpia tekijöitä narsistien treffimarkkinoiden ykkössijaan.
Narsistille tyypilliset käyttäytymisen piirteet: ulkonäköön panostaminen, kumppanin ylenpalttinen kehuminen ja imartelu suhteen alussa, sekä rohkeus ja ulospäinsuuntautuneisuus olivat saaneet treffikumppanin luulemaan, että narsisti oli nähnyt kaiken vaivan häntä varten.
Treffikumppanit eivät olleet ymmärtäneet, etteivät ne olleet vain häntä kohtaan suoritettavia kohteliaita eleitä, vaan narsistin tyypillinen toimintatapa uusia ihmisiä tavatessa.
Hurmaava narsisti ja hänen läheisensä häpeä
Narsisti luo itsestään uuden ihmissuhteen alussa usein hyvin kiehtovan, itsevarman, sekä menestyneen vaikutelman.
Uuden tuttavuuden ylistäminen ja vuolaasti virtaavat kehut antavat toiselle rakkaudellista huomiota ja suurta ainutlaatuisuuden tunnetta ja niinpä narsistin seurassa, uuden ihmissuhteen alussa, ikään kuin rakastutaan (uudelleen) myös itseen.
Kukapa meistä ei tarvitsisi tunnetta tulla nähdyksi ja kuulluksi, sekä rakastetuksi juuri sellaisena kuin on?
Narsistinen itsekkyys ja kontrollin tarve voivat näyttäytyä ihmissuhteen alussa ystävällisenä ja äärimmäisen rakastavana vastuunkantamisena erityisesti läheisten hyvinvoinnista. Kun joku johtaa vakaan ja varman oloisesti kaikkea ympärillä olevaa ilman epävarmuuden hiventäkään voi se luoda suurta (valheellista) luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.
Todellisuus näyttäytyy vasta sen jälkeen, kun sitoutuminen suhteessa on jollain tapaa varmistunut.
Sitoutumisen jälkeen kaikki muuttuukin hetkessä täydelliseksi vastakohdaksi: alistamiseksi, sairaalloiseksi kontrolloinniksi ja mustasukkaisuudeksi, nöyryyttämiseksi, hyväksikäytöksi, manipuloinniksi, sekä läheisen kokemaksi häpeäksi ja peloksi.
Narsistin huijaaman ja manipuloiman ihmisen voi olla vaikea kertoa kokemuksistaan muille, koska tapahtumat eivät tavallisesti näy ulkopuolisille.
”Täysin hullua olla toisesta ihan niin sekaisin, kuin minä olin. Jokainen soluni oli kiinnittänyt huomion häneen ja vain häneen. Mieli ei antanut nukkua, eikä keho syödä. Luovutin energiani vapaaehtoisesti hänen käyttöönsä ja hän todella sen käytti, ihan kaiken käyttikin ja vielä vähän enemmän.
Surullinen oli tuon tarinan loppu, sellainen, joista vain lauluissa puhutaan. Uskomaton kerrassaan. Ei kyllä kannattaisi mennä kenellekään kertomaan.”
Vanhat tutut ja turvalliset tavat
Lapsuudenperheestä opittujen ihmissuhdekuvioiden ja toimintamallien johdattelemana voidaan automaattisesti hakeutua ja viehättyä narsistisen ihmisen seurasta ja tavoista toimia.
Narsistinen suhde voi tuntua turvalliselta sen tuttuuden vuoksi ja itselle ominainen, ehkä sovinnollisuuteen ja miellyttämiseen taipuva persoonallisuus voi suorittaa narsistin seurassa kaikin puolin parasta itseään, mutta saada kuitenkin vain jatkuvaa halveksuntaa ja torjuntaa.
Itsesyytökset ja riittämättömyyden tunne, jota narsisti tavallisesti haluaakin läheisensä tuntevan puskevat yrittämään ja antamaan itsestä yhä enemmän ja enemmän, kunnes tulee aika, jolloin voi huomata antaneensa kaiken, sen kuitenkaan riittämättä.
Jos ei ole koskaan aiemmin elämässään törmännyt narsistisiin persooniin, voi olla mahdotonta hyväksyä, etteivät ehkä kenenkään sosiaaliset taidot yksinkertaisesti ”riitä” ylläpitämään hyvää ja toimivaa suhdetta narsistin kanssa.
Hyvin vaikeaa on usein myös hyväksyä se fakta, että suhteen alussa nähty ihana persoona ei koskaan enää tule takaisin, eikä siihen voi itse vaikuttaa millään tapaa.
Lopuksi pohdittavaksesi
Yksi melko yksinkertainen selitys sille, että miksi narsisteista usein niin kovin viehätytään on siis narsistin hurmaava käytös aina uuden ihmissuhteen alussa.
Jos olet huomannut ehkä toistuvastikin päätyväsi ihmissuhteisiin, jossa sinua kohdellaan äärimmäisen huonosti, kannustan pohtimaan elämänarvojasi ja rajojasi.
Voit aloittaa miettimällä vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Mitkä ovat kolme tärkeintä elämänarvoa, joiden toivot toteutuvan kaikista läheisimmissä ja rakkaimmissa ihmissuhteissasi?
Kun nuo arvot toteutuvat miten toimit itse eri tavalla, kuin nyt ja miten läheisesi toimivat sinua kohtaan?
Mitä tärkeää elämänarvoa haluat alkaa vahvistamaan heti?
Kuka voisi olla apunasi ja miten?
Entä mitkä ovat kolme tärkeintä rajaasi? Jos et ole aiemmin nimennyt rajoja tee se nyt.
Jos rajat toteutuisivat jo tänään, mitä tekisit eri tavalla kuin eilen?
Kuka voi olla apunasi rajojen kiinni pitämisessä?
Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä ja hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen. Jennin Toivu satuttavasta suhteesta -kirja
on käytännön apu ja tuki sinulle, joka…
…olet joutunut kokemaan hyvin satuttavia suhteita.
…olet joutunut kokemaan narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa.
…olet pohtinut miten ja miksi päädyit satuttavaan suhteeseen ja miksi siitä on niin vaikea irtaantua.
…olet hävennyt ja syyllistänyt itseä suhteessa tapahtuneista asioista.
…tarvitset ymmärrystä, lohtua ja tukea.
…tarvitset keinoja irtaantumiseen ja/tai toipumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen satuttavan suhteen jälkeen.
Rakkaus ei ole draamaa. Ja silti minun maailmassani näin oli, sanoisinko että ainakin 30 ensimmäistä vuotta. Alitajuinen malli rakkaudesta syntyy lapsuuden kotimme tunneilmastossa, siinä miten meihin on oltu suhteessa ja siinä miten olemme nähneet vanhempiemme olevan suhteessa. Näin syntyy alitajuisia ”totuuksia” rakkaudesta. Tämä ei ole kenenkään syy tai vika, yksi asia jos mikä on sellainen missä keskeneräisyytemme ja haavoittuvuutemme tulee näkyväksi ja se on rakkaus.
Draama ilmenee usein intensiivisyytenä ja epävarmuutena: Ollaanko vai eikö olla? Kuka teki ja mitä? Ja niin järjettömältä kun se ajatuksen tasolla tuntuukin, draamaan voi jäädä koukkuun. Tämä johtuu osittain ihan hormoneista, epävarmuus ja intohimo sahaavat adrenaliinia ja dopamiinia edes takaisin, jolloin tasainen ja tavallinen (eli turvallinen!) voi tuntua… no ei oikein miltään. Osittain draamaan koukuttuminen johtuu myös historiastamme ja siitä että alitajuntamme tunnistaa sen rakkaudeksi, vaikkakin aika repiväksi.
Rakkauden ei kuulu olla jatkuvaa epävarmuuden vuoristorataa. Silloin on kyse enemmän epävarmuuden tuomasta jännitteestä, aktivoituneista kiintymysmalleista ja mahdollisesti traumakemiasuhteesta. Toki rakkaus nostaa epävarmuuksia ja kipuiluja esiin kaikissa, mutta turvallisessa suhteessa näitä kipuja on tila kohdata. Valitettavasti harvalla meistä on siihen mallia! Miten olla haavoittuva suhteessa? Miten kommunikoida kun kokee olonsa uhatuksi? Miten viestiä tarpeistaan? Mitä täytyy kestää ja mitä ei?
Ristiriitaisesti ja välttelevästi kiintyneen suhde alkaa helposti tuntua draamalta, sillä kumpikin reagoi vastakkaisella tavalla kun kokee olonsa uhatuksi suhteessa. Tunnekeskeisessä pariterapiassa puhutaan kielteisestä kehästä, jossa kumpikin triggeröi tietämättään ja tahtomattaan toista enemmän. Kehän katkaisu alkaa sen huomaamisesta, että nyt ollaan taas sillä kehällä joka ei vie minnekkään. On tosi tärkeää pysähtyä huomaamaan syvemmät tunteet ja ydin pelot reaktioiden takana. Sieltä käsin voi kohdata niin itsensä kuin toisenkin aidosti ja sydämen tasolla. Ja silti on valitettavasti viisasta hyväksyä, että kaikkien kanssa tämä ei ole mahdollista.
Suhteen ei kuulu repiä riekaleiksi. Suhteen kuuluisi valta-osan ajasta olla turvapaikka, jossa tunnet voivasi rentoutua olemaan oma itsesi ihan vapaasti.
Millaisen mallin sinä näit rakkaudesta?
Emme ehkä koskaan lakkaa tuntemasta tiettyä vetoa draamaa kohtaan, mutta voimme lakata valitsemasta sen. Tavallisuus ja tasaisuus ovat äärimmäisen hot. Ne ovat itseasiassa edellytys aidolle läheisyydelle.
Aina kun puhutaan oikeuksista ja velvollisuuksista mitä tulee suhteisiin, ollaan hieman riskialttiilla maaperällä sikäli, että fakta on että emme voi vaatia toista antamaan meille jotain mitä hän ei halua/pysty antamaan. Useimmiten on kuitenkin enemmänkin niin, että sopeudumme liiaksikin suhteeseen, jossa tietyt hyvän suhteen perus pilarit eivät pääse täyttymään valta-osan ajasta, mikään suhde kun ei voi ikinen hetki täysin tarpeitamme täyttää, eikä se ole tarpeenkaan.
Hyvässä suhteessa on samaan aikaan vapaus olla se kuka on sekä luottamusta ja turvaa. Kauniita sanoja, mutta ei aina ollenkaan helppoja elää todeksi käytännössä.
Mitä perusoikeuksia sitten hyvään parisuhteeseen kuuluu? Kun nämä perusteet ovat kunnossa, tuo se sellaista ihanaa vakaata perus tyytyväisyyttä suhteeseen joka on valtava voimavara elämässä. Toki suhteissa on silti erilaisia vaiheita ja elämä tapahtuu kaikkine sävyineen ja vaikeine tunteineen. Hyvä suhde ei poista elämän inhimillisiä kipuja, eikä se maagisesti poista kipupisteidemme olemassa oloa – mutta tasapainoisessa suhteessa on TILAA kohdata nämä kivut ja rypyt tavalla joka ei riko vaan kannattelee.
Ja aikuisia kun olemme, ymmärrämme että hyvä suhde luodaan YHDESSÄ. Silloin meillä on myös oma vastuu siitä, mitä juuri minä tuon suhteeseen. Millaista tunneilmastoa luon, miten kommunikoin ja miten huomioin myös toista säilyen itselleni rehellisenä.
Oikeus tulla hyväksytyksi ja kunnioitetuksi sellaisena kuin on.
Kaikkien ei tarvitse mätsätä keskenään, mutta suhteessa täytyy voida kokea tulevansa kunnioitetuksi sellaisenaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaikeita asioita ei voisi ottaa esiin ”koska tällainen mä nyt vaan olen”. Käyttäytyminen ja persoonallisuus ovat kaksi varsin eri asiaa. Epäkunnioittava kohtelu ja käyttäytyminen eivät ole oikeutettavissa ”sun pitäisi hyväksyä mun semmoisena kun oon” heitoilla. Mikä paradoksi onkaan, että vain silloin voi oikeasti kasvaa, kun tuntee tulevansa hyväksytyksi. Ja on myös täysin ok, että kaikkea ei voi eikä tarvitse hyväksyä, mutta silloin ei kannata väkisin tunkeä ympyrää neliöstä, kun ei se sieltä mene.
Oikeus muuttua ja kasvaa (…koska niin tapahtuu joka tapauksessa)
Sanotaan, että ainoa varma asia elämässä on muutos. Ja näinhän se on, että vaikka meissä on jotain pysyvää – elämä kasvattaa ja myös muuntaa meitä, ajatteluamme ja ehkä arvojammekin. Kukaan meistä ei ole täysin sama, kuin vaikkapa vuosi sitten, viidestä puhumattakaan. Meillä täytyy siis olla oikeus kasvaa ja samalla se tuo tietysti kysymyksen siitä, että kasvammeko samaan suuntaan? Kasvammeko samaan tahtiin? Ja toisaalta, tarvitseeko meidän kasvaa niin samaan tahtiin? Nämä ovat hyvin haastavia ja suhde kohtaisia kysymyksiä. Samalla on täysin normaalia, että kasvu voi tuntua pelottavalta: rakastatko minua vielä, riitänkö sinulle vielä? Jos kasvaa repien ja kapinoiden, ei ihme jos toiselle tule epävarma olo itsestään. Kommunikoi siis avoimesti ja rehellisesti toiselle siitä missä menet itsesi kanssa.
Oikeus tulla kohdatuksi tuoreesti
Ja ei, eihän tähän joka hetki pysty. Suhteessa yksi surullisimmista asioista on tulla otetuksi itsestään selvänä. Näin tietyt (usein tuhoisat) roolit helposti jämähtävät. Vaatii aitoa läsnäoloa olla kiinnostunut niin omasta kuin toisenkin sisäisyydestä uudestaan ja uudestaan. Ja vaatii tarkkuutta huomata, milloin on jäänyt kiinni omiin oletuksiinsa. Toisen kohtaaminen tuoreesti voi olla vaikeaa erityisesti silloin, jos taustalla on paljon käsittelemättömiä asioita tai latautuneita aiheita. Mutta voisiko niitä vaikeitakin aiheita pyrkiä kohtaamaan jollain tuoreella tavalla? Sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että aina täytyy olla samaa mieltä. Säily uteliaana itsellesi, niin säilyt helpommin uteliaana kumppanistasikin. Hän on maailmankaikkeus, kuten sinäkin.
Millainen on sinun mielestäsi hyvä parisuhde? Millaisia perusoikeuksia siihen kuuluu? Entä mitä vastuita?
Toimituksen vinkki yhteyden vahvistamiseen parisuhteessa
Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Mutta miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?
Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista. Tutustu kortteihin sekä käyttökokemuksiin TÄÄLLÄ.
Läheisriippuvuuteen taipuvainen on usein ylikeskittynyt toiseen: Mitä hän oikein ajattelee? Olenko hänelle tärkeä? Mihin suhteemme menee?Ylikelaaminen tuntuu usein ahdistavalta, viikolla vaikea keskittyä muuhun tai niinkin tärkeään asiaan kuin omaan elämään.
Jatkuva ajattelu on usein yritystä ratkaista epävarmuuden ja epätietoisuudesta nousevaa turvattomuuden tunnetta. Mutta tunteita ei voi ratkoa ajattelemalla.
Jos huomaat toistuvasti ylianalysoivasi suhdetta tai toista ihmistä, pysähdy kysymyään itseltäsi: Miltä minusta nyt oikeastaan tuntuu? Jos taustalla on pelkoa ja turvattomuutta, ovat ne tärkeitä viestejä joita kannattaa tarkastella. On mahdollista että nuo tunteet tulevat menneisyydestä ja ovat kuin ylivirittynyt palohälytin, joka soi silloinkin kun hella ei ole edes päällä.
Usein on myös niin että turvattomuus viestii tarpeesta tulla kuulluksi. Tarpeesta selkeyttää jotain. Siellä taustalla on jokin syvempi tarve. Voitko kuulla sen itse, vaikka toinen ei ehkä pystyisi siihen vastaamaan?
Entä miten voisit kääntää huomiosi SINUUN? Ja sinun ainutlaatuiseen elämään? Sillä joskus käy niin, että olemme niin keskittyneitä toisen kelailuun, että oma elämä ja se mihin voi oikeasti vaikuttaa lähtee sivuluisuun.
Emme voi valita ajatuksiamme, mutta voimme valita mitä ajatuksia lähdemme seuraamaan tai ruokkimaan.
TOIMITUKSEN VINKKI: Miten tunnistaa omia tunteita ja alkaa ymmärtää itseä paremmin?
Miten tunnistan tunteeni? Miten syventää yhteyttä tunteisiin? Miten tunnetaitoja voi harjoitella?
Ymmärrä tunteitasi -kortit auttavat tutustumaan ja syventämään yhteyttä tunteisiin – tuttuihin, toistuviin, vieraileviin ja myös niihin itselle tuntemattomimpiin.
Eevi Vuoriston Ymmärrä tunteitasi -kortit ovat Sinulle, joka…
…haluat olla syvemmin yhteydessä tunteisiisi
…haluat oppia terveitä tunnetaitoja
…haluat lisätä itseymmärrystä ja myötätuntoa niin itseäsi kuin muitakin kohtaan.
Luin joku päivä sitten Karita Palomäen loistavan kirjoituksen otsikolla: ”Mistä tunnistat patologisen valehtelijan?”. Teksti on tavoittanut valtavan määrän lukijoita. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että lukijoilla on itsellään aiheesta jotain kokemuspintaa. Eli teema koskettaa montaa ihmistä ja siksi aiheesta pitää puhua ja kirjoittaa lisää.
Olen törmännyt tähän ilmiöön itsekin sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä. Tätä näkee valitettavan usein. Työni on siitä mielenkiintoista, että aina tulee uusi opiskeltava asia vastaan ja nyt on tämä aihe työn alla. Peilaan aihetta tässä tekstissä eniten parisuhteen kautta, koska sen äärellä ihmiset yleensä eniten kipuilevat. Moni tietää jo lapsuudesta, mitä on elää tämänkaltaisen ihmisen lähellä ja miltä tuntuu, kun työpäivää värittää narsisti-sumuttajan kummalliset kuviot.
Tiedätkö niitä, jotka raivostuvat, kun heille näyttää peiliä?
Niitä joille vastuu on myrkkyä?
Ja niitä jotka pelkäävät paljastumista niin paljon, että jo sen uhka saa heidät raivoamaan ja vihaamaan sydämensä pohjasta ja lopulta jopa katoamaan niin, ettei häntä enää tavoita soittamalla tai viestimällä?
Minä olen nähnyt, miltä siitä ihmisestä tuntuu, jolle kummallisuuksia täynnä olleen parisuhteen päätösnäytelmänä tehdään näin. Tuo on julmaa henkistä väkivaltaa, jonka tekijä ei koe tehneensä mitään väärin vaan syy toimintaan löytyy siitä, joka rajulla tavalla jätettiin (pitkänkin parisuhteen päätteeksi).
Kiusaaminen ei suinkaan lopu katoamishetkeen vaan se jatkuu sillä, että valehtelija alkaa sumuttaa läheisiään ja ystäviään kertomalla tekaistua tarinaa esimerkiksi siitä, miten hänet jätettiin kylmästi. Kummallista kyllä tämä tyyppi ei näytä lainkaan surevan menetettyään ”elämänsä rakkauden”.
Parisuhteiden jälkeen nämä tyypit kertovat usein tarinoita siitäkin, miten heitä huijattiin ja käytettiin hyväksi, vieraannutettiin lapsista, toinen oli mustasukkainen hullu ja narsisti, sekopää…Näitä ihan oikeita tositarinoitakin on, mutta narsisti-sumuttaja valehtelee.
Parisuhteen päättymisen tarina voi toki olla myös kaunis, jotta kaikille jäisi kuva siitä, miten hyvästä ja kauniin aikuisesta ihmisestä on kyse. Hän saattaa myös luottamuksellisesti paljastaa, että hän kertoo kaunista tarinaa toisen toiveesta ja entistä puolisoaan suojellakseen. Valheita valheiden perään. Kulissien takana todellisuus voi olla jotain ihan muuta.
Vapaus onkin tämän tyypin iso teema. Hänen vapauttaan ei riistetä esimerkiksi kysymällä, että missä olit, kun tyyppiä ei ole viikkoon näkynyt tai häntä ei ole saanut kiinni viestein ja soittamalla. Silloin saat kuulla olevasi sairaalloisen mustasukkainen. Tällainen ihminen on oikeutettu käyttämään rahojaan yhteistaloudessakin täysin vapaasti: ei ole kiva käyttää omia rahoja vessapaperiin ja asumiskuluihin vaan hän mieluummin säästelee rahojaan ja elelee ilman huonoa omaatuntoa toisen kustannuksella. Näin sumuttaja tulee käyttäneeksi toista myös taloudellisesti hyväksi. Ja saattaa syyttää toista vaikkapa ymmärtämättömyydestä. Sama pätee päihteisiin ja muihin riippuvuuksiin. Uskallapa yrittää rajoittaa tämän tyypin juomista. Se on hänen asiansa, vaikka koko muu perhe kärsisi.
Kotiin liittyvät työt eivät ole narsistin arvolle sopivia – ne saa suorittaa kotona asuva palvelija-puoliso. Poikkeuksen tekee se, kun pitää laittaa sosiaaliseen mediaan kuva hänestä ja imurista – täällä hän ahkerasti hääräilee ja pitää hyvää huolta kodista ja perheestä. Kaikki tietävät varmasti, koska hän on tehnyt ruokaa tai käynyt lenkillä. Sosiaalinen media voikin olla patologiselle valehtelijalle erityisen tärkeä sumutuskanava. Vaikka kuinka omaisi medialukutaitoja, ei tätä voi osata epäillä.
Tämänkaltaisen ihmisen kumppani tai entinen kumppani on usein syystä epävarma, mustasukkainen, uupunut, masentunut, ahdistunut, sekaisin, ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Ai miksi tämä ihminen valehtelee ja sumuttaa?
Minä en tiedä tarkkaa syytä, mutta työssäni olen oppinut, että jostain seuraavan kaltaisesta täytyy olla kysymys. Aiheesta on myös kirjoitettu tosi paljon.
Sumuttaja haluaa suunnata vastapuolen katseen muualle kuin mihin pitäisi eli hänestä itsestään poispäin. Hän osoittaa: ”Katso, tuossa on syyllinen” ja kun vastaanottajan katse kääntyy hänen osoittamaansa suuntaan, on hän itse jo luikkinut karkuun ja vastuusta vapaaksi. Harva osaa epäillä mitään. Se joka alkaa epäillä tätä valheellista kuviota, pitää poistaa elämästä. Usein uhrin mielenmaisemaan jää asumaan syyllisyys: olin varmaan mustasukkainen ja jos en olisi vaatinut häntä tekemään kotitöitä ja olinko ylipäänsä jotenkin liikaa tai liian vähän.
Syyllisyys tarkoittaa tässä sitä, että uhri saatiin ottamaan koko vastuu suhteen tapahtumista ja lopulta myös erosta. Tämän näkevät lopulta myös kaikki ne, joille valheelliset tarinat on kerrottu. Uhrille jää lopulta sekä syyllisyys että häpeä. Kylmän kohtelun päälle hän saa kantaakseen vielä häpeätaakan ja ihmeellisen olon siitä, että näkikö hän itse kaiken todella näin väärin.
Hän haluaa saada ihmiset puolelleen osoittamaan itseään kohtaan myötätuntoa. Aina löytyy se ymmärtäjä-parantaja, jonka sydän alkaa sykkiä juuri tälle herkälle, mukavalle ja empaattiselle ihmiselle, jota elämä on kohdellut julmasti ja kovakouraisesti ja tuttu kuvio alkaa alusta. Näitä on paljon, voi hyvänen sentään. Susi voi todella kätkeytyä lampaan vaatteeseen. Oikeasti kyse on julmasta ja hyvin itsekkääksi teiniksi jääneestä ihmisestä aikuisen ihmisen ulkoasussa.
Kaiken sumuttamisen ja valehtelemisen tarkoitus on pitää yllä omaa mainetta. Kaikessa narsisti-sumuttajan toiminnassa on lopulta kyse siitä, miltä hän näyttää sekä omissa silmissään että muiden silmissä. Sitä on terveen ihmisen vaikea käsittää, millaisiin valheen verkkoihin toinen on valmis sotkemaan itsensä ja toiset, kun on kyse ainoastaan siitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Tuossa pelissä kenelläkään ei ole ihmisarvoa vaan pelkästään välineellinen käyttöarvo, oli kyse kumppanista, lapsista tai kenestä tahansa.
Tämä tyyppi haluaa toiminnallaan hajottaa ja hallita. Hän ylenkatsoo kaikkia läheisiään neljän seinän sisällä. Kun uhri on saatu imettyä tämän hämähäkin kynsissä tyhjäksi, kun hänestä on saatu tehtyä heikko, avuton ja itkuinen, tulee hänestä tekijälle ärsyttävä ja turha. Hämähäkki pudottaa tyhjiin imetyn ihmisen pois elämästään ja siirtyy imemään seuraavaa verevää ihmistä, jonka narsisti saa kauniilla sanoilla houkuteltua ansaan. Uhrin peloilla, itkulla ja pahoinvoinnilla ei ole hänelle mitään merkitystä. Hän nauttii siitä, kun toinen kärsii. Henkinen ja fyysinen väkivalta koskee todennäköisesti niitä, jotka narsisti kokee heikoiksi ja avuttomiksi. Siinä ei säästellä lapsia eikä eläimiäkään.
Ihmisyyden kipu näyttäytyy joskus julmalla tavalla. Tällä tavalla, usein tiedostamattomasti käyttäytyvä, syvästi jo lapsuudessa traumatisoitunut haavainen ihminen on niin haavoittunut, ettei hän kaihda keinoja säilyttääkseen omanarvontuntoaan, mainettaan, ottaakseen toisen kilvekseen ja peitellessään sisintään, jonka kokee olevan niin kovin arvoton. Ja peitelläkseen omaan toimintaansa. Ja voi sitä joka erehtyy lähtemään sille reissulle, jonka nimi on ”kyllä minun rakkauteni hänet parantaa”.
Ei paranna. Et sinä, ei sinua seuraava eikä sinua edeltänyt. Minä uskon vakaasti siihen, että totuus vapauttaa ja parantaa. Totuus parantaisi sumuttajankin, mutta hänen on mahdotonta katsoa totuutta silmiin – ei ole enää sinun tehtäväsi kuljettaa häntä peilin eteen. Aikuinen astelee peilin eteen ihan itse, omasta tahdostaan käsin. Jos olet kokenut jotain edellä esitettyä, puhu, hae tukea ja apua.
Tämä ihastuttavan täyteläinen raakasuklaa sopii täydellisesti arkipäivän herkuksi. Suklaan pehmeän kermainen koostumus suorastaan sulaa suuhun.. ja sormenpäihin. Ja koska suklaan maku on niin täyteläinen, et yksinkertaisesti voi hotkia näitä määräänsä enempää. Makeanhimo tulee tyydytetyksi vähemmälläkin.
Käytin tässä ohjeessa ensimmäistä kertaa koivusokeria eli ksylitolia. Koivusokerissa on matala glykeeminen indeksi eli verensokeria nostattava arvo. Koivusokerin glykeeminen indeksi on 7, kun taas tavallisen valkoisen sokerin arvo on jopa 68. Näin ollen näitä suklaaherkkua nautittuasi et kärsi normaali suklaaherkkujen jälkeisestä olotilasta väsymyksineen ja sokeriähkyineen.
Nautinnollisia hetkiä!
RAAKASUKLAA OHJE
(ohje on gluteeniton ja maidoton)
2,5 dl raakakaakaojauhetta
2,5 dl kaakaovoita
1 dl koivusokeria
2 tl vanilla pastea / tai 2 x raaputetut vaniljatangon siemenet
1 tl kanelia
ripaus suolaa
(koristeluun esim. pähkinöitä, kookoshiutaleita, pakkaskuivattuja marjoja jne..)
VAIHE 1) Sulata kaakaovoi vesihauteessa (huomio, että lämpötila ei saisi nousta yli 45:n asteen – vesihaude saa siis olla kuumaa, mutta ei kiehuvaa)
VAIHE 2) Lisää sulaneen kaakaovoin joukkoon kaikki loput aineet. Sekoittele suklaamassaa vesihauteessa, jotta saat koivusokerin kiteet hieman sulamaan. Tarkista maku ja lisäile makeutta tai mausteita tarvittaessa
VAIHE 3) Kaada taikina muotteihin ja anna jähmettyä jääkaapissa
Jos sinulla on tällä hetkellä tai on ollut elämässäsi ihminen, jolle jatkuva valehtelu on normi, olet saattanut olla tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa. Patologisella valehtelulla onkin yllättäen monta nimeä: mytomania (mythos tarina + mania) ja pseudologia fantastica (pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus).
Kyseessä on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita, myös tilanteissa, joissa valehtelu ei olisi välttämätöntä. Suomeksi mytomaanikkoja kutsutaan yleensä patologisiksi valehtelijoiksi. Pakonomainen valehtelu ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan se tyypillisesti liittyy muihin mielenterveyden ongelmiin oireena, esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Kun tutustuu patologiseen valehtelijaan, usein tutustumisen alkuvaihe vaikuttaa täysin normaalilta. Joskus kuitenkin saattaa havahtua siihen, että tämä valehtelutaipumuksen omaava ihminen on jollakin tavalla ”liian täydellinen” ihminen. Hän on alussa kanssasi samaa mieltä kaikesta, yhteistyö sujuu kuin rasvattu hänen kanssaan. Klassinen termi ”tämä on liian hyvää ollakseen totta” saattaa käydä ajatuksissa.
Patologiseen valehtelijaan voi törmätä missä tahansa; työpaikalla, harrastuspiireissä, netin deittipalstoilla. Patologinen valehtelija saattaa myös löytyä naapurustosta tai jopa omasta suvusta.
Hyvä kysymys on, miksi ihminen valehtelee? Valehteluun taipuvainen usein pyrkii hyödyntämään tavalla tai toisella muita ihmisiä. Jotta hän saa toisen puolelleen, luottamaan itseensä, hän joutuu lähtökohtaisesti valehtelemaan tälle alusta asti.
Hyvä kysymys myös on, miksi hyväksikäyttävän ihmisen puheet harvoin muuttuvat teoiksi? Juuri siksi, koska puheiden taustalla on valhe, ei totuus.
Mitä pidempään on valehtelijan kanssa ollut tekemisissä, sitä hankalammaksi suhde hänen kanssaan muuttuu. Hankalimmillaan patologinen valehtelija saattaa manipuloida toista uskomaan hänen luomaan ”todellisuuteensa” – aivopesemään toista niin, ettei toinen enää lopulta tiedä, mihin ja kehen uskoa.
Mikäli valehtelija jää kiinni sanoistaan tai hyväksikäyttävistä teoistaan, hän koettaa monin eri tavoin päästä pois tilanteesta, jossa hän joutuisi pahimmillaan selkä seinää vasten omien valheittensa kanssa. Hän siis pyrkii eri tavoin kääntämään tilanteen omaksi edukseen. Tässä muutama esimerkki:
Valehtelija koettaa vaihtaa puheenaihetta tai aloittaa värikkään ja polveilevan selittelyn, jossa lopulta ei ole päätä eikä häntää. Selittelyn tehtävänä on saada toisen huomio siirtymään pois itse asiasta.
Mikäli tämä ei onnistu, valehtelija suuttuu tai jopa raivostuu, ja kääntää syyn ja vastuun toiseen, jatkaen edelleen aiempaa selittelyään. Tällä hän tavoittelee sitä, että huomio siirtyisi hänestä johonkin muuhun, aivan kuten pyrkimys oli ensimmäisessäkin kohdassa. Patologinen valehtelija osaa kääntää mustan valkoiseksi niin taitavasti, että toinen osapuoli hämmennyksissään saattaa jopa uskoa valehtelijan sanoja ja epäillä omaa todellisuuttaan. Tätä ilmiötä kutsutaan myös sumuttamiseksi eli gaslightingiksi.
Kun patologinen valehtelija huomaa saaneensa toisen hämmentymään, hän saattaa yhtäkkiä muuttaa strategiaa, mikä entisestään lisää valehtelun kohteen hämmentyneisyyttä. Hän saattaa pahoitella tapahtunutta sanoen, että kyllä tämä tapahtunut on varmaankin meidän molempien syytä. Tyypillisessä keskustelussa tapahtuu seuraavaa: ”Mä oon tosi pahoillani, JOS sä koet tämän asian näin, että mä olisin tehnyt tässä jotakin väärää.” Kuten huomaat, manipulointi jatkuu pahoitteluista huolimatta.
Jos valehtelija tajuaa, ettei hän edellä mainituilla keinoilla vieläkään saa toista alistumaan tahtoonsa tai uskomaan itseään, hän alkaa vedota kiireeseen ja häipyy paikalta: ”Ei minulla ole aikaa tällaiseen ala-arvoiseen pas**njauhantaan, sinä tästä olet vastuussa, en minä!”
Kannattaa ymmärtää se, että manipulointiin kykenevä patologinen valehtelija ei koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä, että hän kohteli valheellisilla sanoillaan ja niihin liittyvillä teoillaan toista huonosti. Hänelle tärkeintä on olla jäämättä kiinni valheellisista sanoistaan ja teoistaan. Mikäli hän kokee huonoa oloa ja katuu tekojaan, pohjalla on oma itsekäs tunne epäonnistumisesta, miksi hän ei kyennyt olla jäämättä kiinni.
”Ei sellaista tapahtunut, ja jos tapahtuikin, ei se niin kamalaa ollut. Ja jos oli, ei sillä niin väliä. Ja jos oli, ei se ollut ainakaan minun vikani. Ja jos oli, en tarkoittanut tehdä niin. Ja jos tein, sinä sait minut tekemään niin.”
~ tuntematon ~
Patologisen valehtelijan aitoa anteeksiantoa tai muuttumista ihmisenä tuskin kannattaa jäädä odottamaan. Kukaan muu ei voi häntä ihmisenä muuttaa kuin hän itse, ja se voi onnistua vain niin, että hän vihdoin kohtaa itsensä, omat tekonsa ja häpeänsä radikaalin rehellisesti. Joskus pohjalla voi olla persoonallisuushäiriö (narsismi, sosiopatia tai psykopatia), jolloin ihminen ei itse tunnista omaa hyväksikäyttävää ja toksista toimintamalliaan, vaan kokee täydeksi oikeudekseen toimia omalla, muita vahingoittavalla tavallaan elämässä.
Jos sinun elämässäsi on yksi tai useampi patologinen valehtelija, kannattaa miettiä, miten tällainen suhde on sinuun vaikuttanut sekä mielen, mutta myös kehon tasolla. Itsekin tällaista kokeneena, uuvuin ja kärsin pitkään hankalasta unettomuudesta, vireystilojen äkillisistä vaihteluista ja traumaperäisestä stressistä. Toipuminen toksisesta suhteesta voi kestää pitkään ja sille kannattaa antaa aikaa – tarvittaessa kannattaa myös hakea terapeuttista ammattiapua toipumisen tueksi.
”On olemassa ihmisiä, jotka kieltävät sinun tarinasi, koska sinun tarinasi kohtaaminen vaatisi heitä olemaan rehellisiä oman tarinansa kanssa. Nämä ihmiset eivät ole sinua varten.”
Viha ei ole sama asia kuin hyökkäävä käytös. Usein viha purkautuu aggressiivisena käytöksenä, ja ehkä siksi vihaa pidetään kummajaistunteena – liian vaikeana tunteena. Ja onhan se totta, että viha on niin räjähtävä tunne, että se muuttuu liian usein saumattomasti tunteesta käytökseksi.
Mutta vihalla on tehtävänsä. Tehtävää ei kannata peittää räyhäämisen alle, jonka kohteena on yleensä joku muu ihminen. Kun tuli syöksee kohti toista ihmistä, unohtuu kysyä vihalta, että millaista tehtävää se onkaan tullut toimittamaan ja millaista asiaa sillä olisi.
Vihaa ei kannata painaa myöskään sisäänsä, koska silloin viha kääntyy sisäänpäin – itseä kohtaan. Vihan voi ottaa vastaan kehossa kihisevänä ja mielessä vilisevänä tuntemuksena, jolloin voi tulla tietoiseksi, että ”ahaa, tämä on viha”. Tunteen näyttäminen ei tarkoita siihen reagoimista, vaan sen kuuntelemista ja tutkailemista.
Samalla hetkellä, kun huomaa ja nimeää tunteen, saa omassa kokemuksessa väljyyttä tunteen ja usein sitä tosi nopeasti seuraavan reaktion (/toiminnan) väliin. Tuo pieni hetki on itsetuntemuksen valtakunta: tuossa hetkessä tapahtuu enemmän kuin ehkä ymmärrämmekään. Tuossa hetkessä tunteen kokeminen ei yhdisty toimintaan vaan aktiiviseen tarkkailuun, läsnäoloon.
Kun tarkkailee, mitä itsessä tapahtuu, alkaa vähitellen ymmärtää enemmän: Viha kertoo, että jotain rajaasi on rikottu – mutta mitä rajaa? Vain sinä voit saada sen selville pysähtymällä tunteen kanssa ja kysymällä, että mitä tunne haluaa sanoa. Vasta sen jälkeen voi kommunikoida toiselle – usein jo rauhoittuneena – mitä kokee ja miten toivoisi, että itseä kohdellaan. Ja kun kommunikoi rauhassa, sanoittaminen on usein tarkkaa ja eteenpäin vievää.
Mutta viha, kuten kaikki muutkin tunteet, vaativat tunnistamista. Kuuntelemista. Pysähtymistä. Kestämistäkin. Koska hankalat tunteet harvoin ovat miellyttäviä – ja siksi olemme niin monta kertaa viskanneet sen syrjään – tai toisen päälle.
Ja sitten yritystä sanoittaa omaa kokemusta. Yrittää. Yrittää. Yrittää. Jolloin kun molemmat kertovat omasta kokemuksestaan, syntyy keskustelua. Yhteyttä. Ja mahdollisuutta todella ymmärtää toisen näkökulmaa, kokemusmaailmaa ja kipupisteitä.
Näin viha voi auttaa rakentamaan siltoja ihmisten välille.
Jaa juttu niille, joiden haluat lukevan tämän.
LIsää tunteiden käsittelystä ja tunnetaidoista löydät Lempeyden kirjasta. Lue kirjasta lisää klikkaamalla kirjan kantta:
Tämä oli vuosia ensimmäinen ajatukseni jokaisessa tilanteessa, joissa huomasin syystä tai toisesta kyynelten olevan tulossa. Julkinen itkeminen oli jotain, mitä pidin lähes noloimpana kuviteltavissa olevana asiana. Jos itkua ei voinut mitenkään välttää, kyyneleet tuli vuodattaa soveliaasti ylhäisessä yksinäisyydessä kenenkään tuota hävettävää tilannetta näkemättä tai kuulematta.
Kuinka vähän silloin tiesinkään…
Monet kantavat kyynelhäpeää: eihän se nyt ole soveliasta julkisesti alkaa pillittämään! Itkeminen ei kuitenkaan ole pelkästään normaalia, vaan suorastaan terveellistä ja ehdottoman kannattavaa toimintaa, sillä itkeminen ja kyyneleet sisältävät monia positiivisia vaikutuksia.
1. Itkeminen vähentää stressiä
Kyyneleet sisältävät monia kemikaaleja ja stressihormoneita, joita poistuu kehosta kyynelten mukana. Siten itkeminen vähentää kehon stressihormonien määrää ja stressiä.
2. Itkeminen rentouttaa ja rauhoittaa
Itkeminen aktivoi parasympaattisen hermoston, jonka tehtävänä on rauhoittaa mieltä ja kehoa ja palauttaa ne tasapainotilaan. Tämä tosin vaatii, että annamme itsellemme luvan itkeä hieman enemmän kuin muutaman kyyneleen verran, sillä vaikutus alkaa tuntua vasta muutamien minuuttien itkemisen jälkeen.
3. Itkeminen parantaa mielialaa
Itkiessä kehomme vapauttaa oksitosiinia ja endorfiineja, jotka tunnetaan myös hyvän mielen hormoneina. Tämä tarkoittaa, että jokainen vuodatettu kyynel tuo mukanaan pienen pisaran helpotusta ja parempaa oloa.
4. Itkeminen lievittää kipua
Oksitosiini ja endorfiinit eivät tuota ainoastaan hyvää oloa, vaan ne vähentävät myös henkistä ja fyysistä kipua. Kyyneleet siis toimivat samalla kivunlievittäjinä.
5. Itkeminen herättää muissa auttamishalun
On vaikeaa olla täysin kylmä ja tunteeton, kun näkee jonkun itkevän. Toisen kyyneleet synnyttävät halun olla tukena ja lohduttaa. Itkeminen siis auttaa surijaa saamaan sosiaalista tukea ja parantaa samalla ihmissuhteita.
6. Itkeminen auttaa surun käsittelyssä
Itkeminen voi toimia apukeinona surun syvyyksissä ja helpottaa menetyksen hyväksymistä. Suru halutaan usein sivuuttaa ja jättää käsittelemättä. Itkiessä surua ei kielletä, vaan se kohdataan ja sille annetaan tilaa.
7. Itkeminen parantaa unta
Vaikka syytä tälle ei tarkasti tiedetä, on havaittu itkemisen ennen nukkumaan menoa parantavan vauvojen unta. Luultavasti yhteys itkun ja unen välillä liittyy kyynelten rahoittavaan, kipua lievittäviin ja mielialaa parantaviin vaikutuksiin.
En ehkä edelleenkään ole täysin vapaa kyynelhäpeästä. Ehkä vieläkin syyllistyn helposti kyynelten kätkemiseen ja yksin itkemiseen. Nykyään kuitenkin tiedän kyynelten ja itkun positiivisen voiman. Vaikka julkinen itkeminen on minulle edelleen haastavaa, en enää pidätä kyyneleitä ja annan itselleni luvan itkeä aina, kun vähääkään siltä tuntuu. Ja kyllä, joka kerta jotain muuttuu ainakin pikkuriikkisen paremmaksi.
Kyyneleet tekevät kaiken kauniimmaksi. Miten paljon parempi paikka tämä maailma olisikaan, jos useimmat meistä itkisivät enemmän!
”Tämä, mitä nyt tapahtuu, tuntuu jotenkin tilapäiseltä, ei juuri miltään, mietin, sitten joskus muistelee, eikä muista ja toivoo, olisivatpa vielä entiset ajat”, kirjoittaa Antti Hyry romaanissaan Uuni. Kirjassa kuvataan leivinuunin rakentamista tiili tiileltä, pala palalta, pohtien sen kautta elämää, tätä hetkeä ja tulevaa, kiirettä ja kiireettömyyttä.
Hyryn ajatus tilapäisyydestä havahdutti ja tuntui tutulta. Usein sitä saa itsensä kiinni siitä, ettei ole niinkään läsnä tässä hetkessä, vaan vähintään toinen jalka tukevasti tulevassa. Elämä täyttyy hetkessä elämisen sijaan sitkuttelusta. Sitten kun tulot ovat suuremmat, sitten kun olen saanut ylennyksen, sitten kun talo on rakennettu, sitten kun lapset ovat kasvaneet…
Kuitenkin vaikka asiaa kääntelisi ja vääntelisi mielessään kuinka paljon tahansa, lopputulos on aina sama. Kaikki mitä meillä on, on tämä hetki, emmekä tiedä millainen tulevaisuus on tai kuinka paljon sitä ylipäätään on. Voimme yrittää muovailla tulevaa haluamaamme suuntaan, mutta silti elämä saattaa yllättää.
Mitä jos sitkuttelun sijaan aloittaisimmekin nytkyttelyn? Sen sijaan, että käytämme tolkuttoman määrän energiaa tulevasta stressaamiseen ja sen suunnitteluun, keskittyisimmekin enemmän juuri tähän hetkeen. Nytkyttelyyn.
Päättäisimme ainakin yrittää olla onnellisia näillä keskeneräisillä eväillä mitä meillä on tässä ja nyt, emmekä ehdollistaisi onnellisuuttamme ”sitten kun” -ajatuksiin. Muutoin meille saattaa käydä kuten Hyryn kirjan päähenkilölle, joka sitten joskus muistelee tilapäiseltä tuntuneita aikoja ja toivoo niitä takaisin.
Realistisesti ajatellen, emme tietenkään pysty lopettamaan kokonaan tulevassa elämistä, eikä meidän tarvitsekaan. Ajatus tulevasta pitää meidät liikkeessä. Ehkä voisimme kuitenkin yrittää välillä pysähtyä ja muistaa katsoa enemmän ympärillemme. Sitä kaikkea mitä meillä jo on. Opetella arvostamaan tätä ainutlaatuista hetkeä, jolloin olemme elossa.
Siinä hetkessä voi olla kipua ja surua. Iloa ja täyttymystä. Vanhasta luopumista ja kevään lupauksia. Siinä voi joskus olla liikaa ja toisinaan liian vähän. Kaikkea sitä mikä tekee elämästä elämän.
Joulunaika. Aika hidastamisen, jouluun laskeutumisen. Ylisuorittaminen meinaa koputtaa olalle, mutta tällä kertaa olet valppaana. Ehei, Joulu, sinä et ole kärsimyksen vaan onnen aikaa!
Haluat keskittyä olennaiseen. Jättää riidat, täydellisyydentavoittelun ja kaiken sen. Ihanaa, sillä silloin tämä kirjoitus on juuri sinulle! Luonnostelin nimittäin viisi asiaa, joita pidän tietoisen hitaamman jouluni kulmakivinä ja haluan nyt jakaa ne kanssasi:
1. Listaa ylös kaikki se, mikä on hyvin
Tämä lista on paljon tärkeämpi kuin toivelista Joulupukille. Se nimittäin luo runsautta jo nyt, mikä puolestaan voi houkutella entistä enemmän runsautta luoksesi. Jos sinun on vaikea keksiä asioita, käytä mielikuvitustasi. Katso ympärillesi ja huomaa, missä kaikessa sinua on siunattu. Huomaa lopuksi muuttunut mielentilasi. ❤️
2. Venyttele, hengitä
Repivän liikunnan aika ei ole nyt, eikä välttämättä enää koskaan (ellet nauti siitä). Sen sijaan puuhastelu, kävely, venyttely ja syväänhengitys tuntuvat ihanilta ja aktivoivat kehoasi hyvällä tapaa. Ainoat vaihtoehdot eivät ole himoliikunta ja sohvanpohjalle jääminen. Onnellinen ihminen on tarkoitettu liikuskelemaan. Riittävästi, sopivasti, mukavasti ja antoisasti. Tunne kehossasi lämpö ja tanssahtelevat energiat. Kun sinulla on hyvä olla kehossasi, juuri mitään muuta ei tarvita! ❤️
3. Siivoa tila joululle
On tärkeää luoda selkeyttä ja tunnelmaa sinne, missä aiot hiljentyä oleellisen äärelle ja juhlistaa joulua. Se voi olla paikka, johon muut eivät välttämättä edes näe. Mutta näkivätpä tai ei, siivoa itseäsi varten, älä muita. Kenties raikkaat lakanat ja tuoksukynttilä luomaan taikaa. Jotain pientä spesiaalia itseäsi varten. Siinä se. Olet sen arvoinen! ❤️
4. Herkkujen kultainen keskitie
Jouluna ei lasketa kaloreita! Toisaalta toisella puolella piilee vaara ähkystä ja huonosta olosta liian sokerin jäljiltä. Joka toistuu… ja toistuu. Nautiskele tällä kertaa tietoisemmin, intuitiivisemmin. Kenties suklaarasian aika on vasta pienen kävelyn jälkeen. Tai ehkä salaatti voi olla hyvä lounas, kun aamiainen ja illallinen ovat raskaat. Ruoan ei ole tarkoitus masentaa, vaan nostattaa. Älä tee kuten on aina tehty tai kuten muut tekevät. Kuuntele itseäsi. Kehosi tietää paremmin. Rakasta itseäsi. ❤️
5. Ota itsellesi laatuaikaa
Mietiskele. Haaveile. Luonnostele. Ota aikaa omalle itsellesi. Jaa vastuuta niin, että sinäkin ehdit saunaan tai ottamaan päiväunet. Sinun elämäsi on nyt eikä sitten, kun olet ensin suorittanut kaiken kaikille muille niin kauan kunnes he ovat … täysin omillaan tai kuolleet? Kun olet onnellinen, onnelliset asiat kertyvät. Yhtäkkiä lapsetkin viihtyvät ja pikkulinnut laskeutuvat ikkunalaudallesi.
Kun olet onnellinen, koko maailma hymyilee. Hyväksy se, ettei kaikki mene kuin elokuvassa. Sinun elämäsi on vielä parempaa, koska se on totta. ❤️
Ihanaa joulunaikaa toivottaen,
❤️:lla Riikka
Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.
