Kun elämä heittää vastoinkäymisiä tielle, moni unohtuu uhrin asemaan. Silloin ei ole helppo nähdä ratkaisuja tai muistaa, mitä kaikkea on tehtävissä tilanteen muuttamiseksi.
Kun tilanteesi tuntuu umpikujalta, mieleen saattaa nousta kysymyksiä, kuten ”Miksi minulle aina käy näin?” tai ”Miksi en koskaan onnistu?”.
Nämä kysymykset kertovat voimattomuuden tunteesta. Niihin on sisäänrakennettuna uskomus, että olen pysyvästi vastoinkäymisten uhri – eikä tilannetta voi millään muuttaa. Aivan kuin jokin pitäisi sinua loputtomiin vaikeuksien vankina.
Opettele kysymään itseltäsi voimauttavia kysymyksiä, jotka antavat sinulle tilaa ja vievät kohti ratkaisuja.
Nämä viisi kysymystä auttavat sinua kirkastamaan tämän hetken tilannetta, näkemään mahdollisuuksia ja löytämään voimavaroja.
1. Missä olen juuri nyt? On tärkeää uskaltaa katsoa tilannettaan rehellisesti. Voit lähteä eteenpäin ainoastaan siitä, missä oikeasti olet. 2. Mihin haluan päästä? Tämän hetken tarkastelun jälkeen käännä katseesi rohkeasti siihen suuntaan, minne toivoisit elämässäsi pääseväsi. 3. Mikä pitää minua paikallaan? Mitä on minun ja tavoitteeni välissä? Tutkaile, ovatko esteet sisäisiä (esim. uskomukset tai pelot) vai ulkoisia (esim. ajan, rahan, tiedon tai muiden voimavarojen puute). 4. Mitä pitäisi tapahtua, jotta kokisin onnistuvani? Usein meillä on hyvin rajalliset onnistumisen kriteerit – jos et koskaan tunne onnistuvasi, ehkä sinun pitää muuttaa määritelmää siitä, minkä lasket onnistumiseksi. 5. Mikä auttaisi minua haluamaani suuntaan? Millaisia voimavaroja tarvitsen ja mistä voisin niitä löytää? Mikä tahansa ei välttämättä ole elämässä mahdollista, eikä tarvitsekaan – mutta jo se ajatus, että valitset katsoa voimavarojen ja ratkaisujen suuntaan, auttaa eteenpäin.
Ehkä esteet sinun ja toiveidesi välissä eivät olekaan pysyviä. Suuretkin mannerlaatat liikahtavat, kun uskallat pohtia erilaisia vaihtoehtoja.
Mikä tahansa ei välttämättä ole elämässä mahdollista, mutta jo ajatus siitä, että haluan olla auki uudelle, alkaa tuoda mahdollisuuksia tarjolle.
Ahdistuneisuus on minullekin tuttua, se on ollut seuranani monessa kohtaa elämää. Se on varoittanut aiheesta tai tunne on ollut vain pelkoa tuntematonta kohtaan. Ahdistuksen vältteleminen voi saada jo itsessään aikaan ahdistusta. Tiedän kuinka rankkaa on elää tuollaisesten ajatusten kanssa.
Ahdistusta voidaan ajatella tunteena tai sen voidaan ajatella olevan oire siitä, että se peittää mielessämme olevia tiedostamattomia elämäämme vaikuttavia asioita. Osa ihmisistä on geneettisesti alttiimpia ahdistuksen tunteelle ja myös menneisyyden kokemuksilla on merkitystä sille, kuinka käsittelemme ahdistusta . Ahdistus aiheuttaa kärsimystä ja niinpä me haluamme siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Yleensä keinot ovat kyseenalaiaisia ja johtavat vielä huonompaan tilanteeseen. Näin voi käydä esimerkiksi kun vaikeita tunteita aletaan vältellä vaikkapa turvautumalla alkoholiin tai muihin päihteisiin. Myös muu addiktiivinen toiminta voi olla merkki siitä, että ihminen pakenee asioita, jotka pitäisi kohdata.
Kaikilla ikävilläkin tunteilla on aina jokin hyvä tarkoitus. Ahdistus auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja se voi suojella meitä tilanteilta, jotka uhkaavat. Joskus kuitenkin mieli voi alkaa liioitella uhkia ja elämämme alkaa kaventua. Ja mitä enemmän suojaudumme, sitä enemmän ahdistumme. Turvattomuuden tunteemme kasvaa ja toimintamme johtaa siihen, että vaikka kuinka yritämme räpiköidä eroon vaikeasta tunteesta, se ei jätä meitä rauhaan. Monet mielemme hyvinvointiin liiittyvät asiat ovat paradokseja. Ahdistuskin talttuu suostumalla olemaan sen kanssa. Se ei ole helppoa ja tarvitset siihen tukea toiselta ihmiseltä. Onneksi meillä on mahdollisuus opetella tunnetaitoja yksin ja yhdessä. Tässä parhaat konstit, joiden avulla minä olen päässyt ahdistuksen käsittelyssä eteenpäin ja kyllä, minäkään en selvinnyt yksin. Ahdistus ei enää haittaa elämääni liikaa, vaan vain sen verran, mikä on tarkoituksenmukaista.
Pyri hyväksymään kaikki tunteesi sellaisina kuin ne ovat, myös ahdistuksen tunne.
Ota tunteet vastaan raakana, älä blandaa niihin päihteitä tai muuta haitallista toimintaa.
Pidä mielessäsi, että sinä et ole sama asia kuin tunteesi tai ajatuksesi, vaan paljon enemmän.
Anna aikaa ajatukselle, että ahdistuksen hyväksyminen ei ole sama asia, kuin siitä pitäminen.
Muista, että murehtiminen tulevassa tai märehtiminen menneessä vain vahvistaa ahdistuksen tunnetta.
Kun ajatukset ahdistavat, muista että et voi aina valita mitä mieleesi juolahtaa, mutta voit valita kuinka suhtaudut ajatuksiisi.
Palauta itsesi nykyhetkeen, kun alat katastrofoida.
Kukaan meistä ei säästy elämässään tunnehaavoilta ja niihin liittyvältä kivulta. Syyt tähän ovat moninaisia, ja menneisyyden haavat myös oireilevat eri ihmisillä eri tavoin. Usein traumaoireista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen äkilliset oireet – kuten häiritsevät takaumat, painajaiset, paniikki, lamaantuminen ja traumaattisen muiston aiheuttama pelko ja ahdistus.
Iso osa trauman vaikutuksista on kuitenkin arkisempia. Käsittelemätön tunnehaava tai purkamaton menneisyyden taakka voi näkyä elämässä monella vähemmän ilmeisellä, mutta kuormittavalla tavalla.
Tässä 7 tyypillistä tapaa, joilla trauma voi oireilla arkielämässä:
1. Haasteet ihmissuhteissa. Lapsuusajan turvattomat kiintymyssuhteet jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat siihen, millaista on myöhemmällä iällä muodostaa intiimi ja turvallinen parisuhde. Myös muissa läheisissä ihmissuhteissa tunnehaavat voivat ilmetä monin tavoin kuten vaikeutena luottaa toiseen ihmiseen, kyvyttömyytenä tunnistaa omia rajojaan tai tarpeitaan, hallita omaa käytöstään tai ottaa vastuu itsestään ja omista tunteistaan.
Vaikka lapsuudessa opittua kiintymysuhdemallia ei saa tekemättömäksi, turvallisessa ihmissuhteessa on mahdollisuus harjoitella tunnistamaan omia reaktioitaan ja toimimaan uudella tavalla.
2. Heikentynyt kehoyhteys. Trauma heikentää yhteyttä kehollisiin tuntemuksiimme ja sitä kautta tunteisiimme ja tarpeisiimme. Yhteydettömyys omaan kehoon voi näkyä muun muassa syömishäiriöinä, liikunta-addiktiona, kielteisenä kehonkuvana tai jatkuvana omien rajojen ylittämisenä ja uupumisena. Näistä aiheista olemme kirjoittaneet Emmi Ohraniemen kanssa kirjassamme Kotona kehossa.
Kehon merkitystä traumasta toipumisessa ymmärretään koko ajan enemmän ja moni uusi terapiasuuntaus on ottanut kehollisuuden yhdeksi toipumisen kulmakiveksi.
3. Omien tarpeiden ja tunteiden vähättely. Kun yhteys kehollisiin viesteihin on heikentynyt, on vaikea tunnistaa, mitä on milloinkin vailla. Menneisyyden tunnehaavat saattavat myös johtaa siihen, että omia tarpeita ei osaa arvostaa. Jos on jo pienenä tottunut siihen, että muiden tunteet ja tarpeet ovat tärkeimpiä kuin omat eikä ole saanut osakseen tarvittavaa huomiota ja huolenpitoa, voi olla pitkä matka oppia arvostamaan itseään.
Tiedostamalla oman käyttäytymisensä yhteyden menneisyyden satuttaviin kokemuksiin, voi alkaa hiljalleen muuttaa uskomuksiaan ja eheyttää suhdetta itseensä. Usein tähän tarvitaan myös luotettavan ihmisen kuten terapeutin apua. Myös terapeuttisten menetelemien kuten kirjoittamisen avulla voi päästä käsiksi syvimpiin uskomuksiinsa ja alkaa kirjoittamaan tarinaansa uusiksi.
4. Vaikeus hellittää. Käsittelemätön trauma voi ilmetä kehollisesti muun muassa vaihtelevina yli- ja alivireystiloina tai kroonisena stressinä. Jos on tottunut siihen, että keho on jatkuvasti ylikierroksilla, voi hellittäminen tuntua pelottavalta. Lepäämisen ja rauhoittumisen sijaan on helpompaa pitää yllä hermoston kierroksia keinolla millä hyvänsä kuten jatkuvalla työnteolla tai muilla ärsykkeillä.
Hermostoa rauhoittavista harjoituksista kuten joogasta ja meditaatiosta voi löytää apua arjen rauhoittumiseen. Pitkittyneiden oireiden kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, vaan hakeutua osaavan terapeutin puoleen.
5. Itsensä pienentäminen. Syvä tunnehaava toimii suojamekanismin tavoin. Se voi tiedostamattomasti saada sinut välttelemään kokemuksia tai tilanteita, joissa saatat joutua muiden ihmisten hylkäämäksi, kokea, ettei sinua hyväksytä tai ettet ole turvassa. Pelko ja häpeä voivat jähmettää sinut paikoilleen ja estää sinua ottamasta tärkeitä askeleita elämässäsi. Myös masennus ja ahdistus voivat olla merkkejä siitä, että jokin sisälläsi haluaisi tulla nähdyksi. Ethän jää niiden kanssa yksin.
6. Haitallisten toimintamallien ja kaavojen toistaminen. Käsittelemätön trauma saattaa johtaa toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin kuten vahingollisiin parisuhteisiin ja toistuviin loppuun palamisiin. Vaikka itsestä voi tuntua, että asiat vain tapahtuvat sinulle, on taustalla monesti käyttäytymismalleja ja uskomuksia, jotka kietoutuvat menneisyyden tunnehaavoihin. Vasta kun haavat tulevat päivän valoon ja saavat tarvitsemansa huomion, voi paraneminen – ja toisin toimiminen alkaa.
Uusien tapojen opettelu vaatii usein paitsi uskomusten myös omien syvimpien arvojen tarkastelua. Tällä matkalla on hyvä olla itselleen armollinen ja hyväksyä, että tietyt asiat tulevat kohdattaviksi niin monta kertaa kuin on tarpeen.
7. Fyysiset oireet. Joskus emotionaaliset tunnehaavat oireilevat ennen kaikkea fyysisesti. Käsittelemätön trauma voi altistaa erilaisille sairauksille, lihasjännityksille ja kroonisille kivuille. Kivun kautta keho saattaa yrittää kertoa jostakin syvemmästä, mitä kannat yhä mukanasi. Otathan siis kehosi viestit todesta.
Trauma voi ilmetä myös monella muulla tavalla. Yllä olevan listan ei ole tarkoitus olla kaiken kattava, vaan avata hieman siitä, kuinka tavallisista, kokonaisvaltaisista ja samalla inhimillisistä asioista on kyse. Suurin osa meistä kamppailee elämänsä samankaltaisten haasteiden kanssa.
Vaikka omassa elämässä ei olisi ollut syvät jäljet jättävää traumaattista kokemusta, ymmärrys traumasta voi auttaa meistä jokaista tutkimaan omia kehollisia tuntemuksia, tunteita, reagointi- ja käyttäytymismallejaan syvemmin. Ja ehkä sitä kautta ymmärtämään myös toista ihmistä paremmin.
Uupunut on usein ristiriitaisessa tilanteessa: elämää pitäisi muuttaa, jotta saa tilaa voimien palauttamiselle, mutta juuri uupuneena muutosten tekeminen on kaikkein työläintä.
Vaikka elämänmuutokset vaativat voimia, silti vielä raskaampaa on elää vuodesta toiseen elämää, joka vie voimat miinukselle eikä tunnu omalta.
Tasapainoinen elämä edellyttää, että tunnet itsesi ja uskallat tehdä valintoja, jotka tukevat hyvinvointiasi. Erilaiset sisäiset ristiriidat kuluttavat energiaa ja saavat elämän tuntumaan tukkoiselta. Jos ei tunne vahvuuksiaan, arvojaan tai uskomuksiaan, saattaa toimia niitä vastaan.
Mistä tiedät, että turhat ristiriidat vievät voimiasi?
– Teet arvojesi vastaista työtä. Joudut jatkuvasti tekemään jotain, joka tuntuu hitusen (tai paljonkin) väärältä, tai syö energiaasi.
– Et uskalla ilmaista itseäsi. Joudut jatkuvasti nielemään tunteitasi tai mielipiteitäsi, koska pelkäät, mitä siitä seuraa. Lähellä muut ovat kanssasi eri mieltä tai vähättelevät sinun kokemustasi.
– Pelot estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää. ”Haluaisin, mutta…” Sinulla on salaisia toiveita, joita et kuitenkaan uskalla toteuttaa.
– Ympäristössä muut ihmiset eivät tue ja kannusta sinua. Joudut jatkuvasti piilottelemaan niin haavojasi kuin haaveitasikin.
– Paikka, jossa asut ja elät, ei tunnu kodilta. Kaipaisit ympärillesi jotakin muuta – mutta et ehkä ihan tiedä mitä.
– Sillä mitä teet ei tunnu olevan merkitystä. Et pääse toteuttamaan sitä, mikä sinulle on tärkeää. Toivoisit elämääsi enemmän merkityksen tunnetta, toivoa ja iloa.
Itsetuntemuksen parissa puhutaan itsensä kanssa linjautumisesta. Mitä se tarkoittaa?
Ihmisessä on monia tasoja, joista osa on meissä selkeämmin näkyvissä, osa pinnan alla piilossa. Hyvinvointimme kannalta on tärkeää, että ihmisen eri tasot ovat linjassa keskenään. Varsinkaan syvempiä tasoja, kuten uskomuksia, arvoja tai identiteettiä, ei aina ole helppo tunnistaa.
Miltä elämäsi näyttää, kun elät linjassa itsesi kanssa?
– Tunnet arvosi ja elät niiden mukaan.
– Hyödynnät vahvuuksiasi työssäsi (tai ainakin harrastuksissa ja vapaa-ajalla).
– Sanot sitä mitä tarkoitat. Et piilottele tunteitasi. Uskallat tuoda esiin sinulle tärkeitä asioita.
– Pyrit vapautumaan uskomuksista ja peloista, jotka estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää.
– Et enää piilottele sitä, mitä tunnet pohjimmiltasi olevasi.
– Hakeudut kohti elämää ja ympäristöä, jossa voit hyvin – et ainoastaan selviydy, vaan suorastaan kukoistat.
Jos elämä on nyt ristiriitaista ja uuvuttavaa, matka kohti vapaampaa elämää voi tuntua työläältä, jopa mahdottomalta. Älä tavoittele valtavaa loikkaa kerralla. Ristiriidoista voi tapahtua vähitellen, vuosien kuluessa.
Aina voit aloittaa siitä, että kysyt itseltäsi nämä kysymykset:
– Mitä ja millaista elämää kohti haluan olla menossa? Mikä antaisi minulle voimaa pitkällä tähtäimellä?
– Mikä elämässäni ei tunnu enää ihan minulta? Mistä haluaisin luopua, nyt tai ehkä myöhemmin?
– Mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voisin ottaa haluamaani suuntaan?
Ole rehellinen itsellesi. Omia tarpeitaan ei aina ole helppo tunnistaa ja tunnustaa, mutta pitkällä aikavälillä pienetkin valinnat vievät kauas ja tuovat sinulle lisää jatkuvasti rohkeutta, itseluottamusta ja vapautta.
Katso siis tilannettasi avoimin mielin – ja anna itsellesi lupa kulkea kohti itsesi näköistä elämää.
Opettele kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka vievät oman totuutesi äärelle. Tukena toimivat esimerkiksi Katri Syvärisen korttipakat Taikahetkiä elämään ja Anna valosi loistaa.
Joskus on huono olla. Ja siinä se.
Uskomus omaan huonouteen, riittämättömyyteen, vähäpätöisyyteen ja yleiseen epäonnistuneisuuteen on häpeää ja arvottomuutta. Ne eivät ole kenenkään ominaisuus, temperamentti tai kohtalo. Niiden alta voi löytää todellisen itsensä, sen ehdottoman rakastettavan, ainutlaatuisen tyypin – säröineen päivineen – joka todellisuudessa on.
Minulle on asiakastyöni ja oman elon reissuni myötä syntynyt teoria, että häpeä ja arvottomuus ovat mekanismi, rakenteellisia kulttuurissamme. Arvottomuus ja huonouden olo eivät ole kenessäkään sisäsyntyisesti, vaan syntyvät varhaisten vaiheiden kohtaamattomuudesta ja tunteiden kanssa yksin jäämisestä. Se on valtavan yleistä, suorastaan kollektiivista ja tahatonta. Maassamme elää yhä sotien jälkeinen tunnetrauma ja selviytymisen eetos. Tunteet on sudittu sivuun ja niiden mukana omat rajat ja tarpeet. Tunnetraumojen raunioista nousevat ylikiltteys, jäätävä suorittaminen, uupumukseen asti pyyhältäminen, itsemme pienentäminen, tunteiden väistely, kohtaamattomuus ja itsemme sivuun sutiminen.
Peilaamme toisillemme (täysin tiedostamattamme ja yhä tahattomasti) arvottomuutta ja häpeää: aina pitäisi olla parempi, ehtiä enemmän ja suorittaa itsestään jokin hieno, eheytynyt versio 8.0. Emme usko olevamme ihania ja rakastettavia juuri näin. Olemme oppineet suorittamisen, rajattomuuden, kontrollin ja epätasapainoiset ihmissuhdesynamiikat sen sijaan, että olisimme oppineet luottamaan itseemme ja tekemään itseämme kunnioittavia ja hoivaavia valintoja. Eli olemaan itsellemme lempeitä ja skarppeja vanhempia. Mielellämme ulkoistamme nuo bisnekset kumppaneillemme ja läheisillemme. Hamme turvaa elämän rakenteista, joista tuleekin ahtaita bokseja. Jäämme yhä yksin, ovimatoiksi tai vääntämään ja kääntämään tullaksemme kuulluiksi ja nähdyiksi.
Olemme oppineet sysäämään tunteemme sivuun himojumppaamalla, muita varten olemalla, raatamalla, yrittämällä saada toisia rakastamaan itseämme ja turruttamalla itsemme johonkin aamuherätyksen ja iltahyhmän väliseen putkeen. Onko ihme, jos on vähän huono olla?
Ja sitten luulemme, että vika on meissä: olemme epäonnistuneita ja surkeita, ja noilla muilla menee selvästi (ainakin somesta päätellen) helvatun paljon paremmin. Olemme vähän huonompia opiskelijoita, nuoria ammattilaisia, vanhempia, seurustelukumppaneita, ystäviä, työntekijöitä, työnantajia, lapsia, isovanhempia – ja keitä meitä nyt taas olikaan. Ei ihan mennyt hommeli keskikäyrän mukaan tai kuten saaristossa. Tarkemmin tutkailtuna huonommuuden tunteet ovat olleet meissä aina, mutta putkeltamme unohdamme ne toisinaan.
Arvosi on sisäsyntyistä ja ehdottoman koskematonta, riippumatta siitä mitä olet oppinut uskomaan
Huonouden ja epäonnistuneisuuden kokemuksiin ja tunteisiin kiteytyy ihan selkeitä, usein syvään juurtuneita ja huomaamattomia ajattelu- tunne- ja toimintamalleja joilla mekaniikka pysyy paikallaan. Kun opimme huomaamaan, opimme toimimaan toisin ja sen myötä opimme ajattelemaan toisin. Ja alamme löytää lempeyttä itsemme kanssa. Paradoksaalisesti vain lempeyden kautta voimme kannattella häpeän ja syyllisyyden tunteita – ja tarkastella omaa toimintaamme, kasvaa ja oppia. Ilman yhteyttä omaan häpeään ja syyllisyyteen projisoimme ne toisten päälle – ja niillä spekseillä on vaikeaa luoda syvällisiä, kypsyviä, läheisiä ja aitoja ihmissuhteita. Toksinen syyllisyys on itsensä piiskaamista, virtaava syyllisyys itsensä kannattelua valoa vasten.
Häpeän ja arvottomuuden mekaniikasta voi vapautua. Huonouden tunteet eivät ole kenenkään oikea, pohjimmainen minuus vaan vääristynyt kuvaelma, kollektiivisen mekaniikan varhain omaksutut rattaat. Pohjimmiltaan itsensä rakastaminen tarkoittaa, että löydämme sen rakkauden ja uniikin olennon, joka olemme sisäsyntyisesti, rikkomattomasti ja ihan kaiken alla. Rakkautta meihin ei tarvitse tulla senttiäkään lisää – kukkamme kääntyy valoa kohti, kun sellaista on rakkauden ja turvan kautta tarjolla. Siihen saa ottaa vastaan ammattiapua – ja ei, se ei ole mikään häpeä, vaan rakkauden teko itseä kohtaan.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Turvan kokeminen on minulle yksi tärkeimpiä arvoja elämässäni.
Aina ei kuitenkaan ole ollut niin.
Meillä on jokaisella omat historiamme, omat taakkamme. Omat tarinamme, joiden kautta olemme kasvaneet tähän maailmaan ja jollaisen linssin läpi sitä tarkastelemme.
Minun kokemuksessani turvaton olo oli osa tarinani pohjaa — niin pitkältä ajalta, että se oli minulle arkipäivää.
Minulle oli aivan tavallista on se, että kehoni on jatkuvassa panssarissa, lihakset jännittyneenä.
Etten pysty rauhoittumaan.
Että etsin jatkuvasti jotain seuraavaa asiaa, odotan jotain.
Että suoritan.
Ja ajan omien rajojeni yli.
Hermoston toiminnan kautta voidaan puhua pitkittyneestä stressitilasta, jossa sympaattinen hermostoni tottui olemaan virittyneenä — olin ikään kuin valmiudessa pakenemaan jostain hyökkäävää tiikeriä.
Ihmisellä ei tarvitse olla rajuja taustatarinoita, vaan ihan jo tavallisen arkielämän kuormittavuus pitkäkestoisesti voi saada aikaan kokemuksen, ettei mikään ole hallittavissa eikä sen keskellä voi hellittää.
Minulla meni vuosia, että opin ymmärtämään omaa kokemustani. Erottamaan, mitä virittyneisyyden ja erilaisten kehollisten oireiden taustalla oli.
Ja mitä syvemmälle olen sukeltanut somaattiseen, eli keholliseen ja kehon sisäistä kokemusta vahvistavaan maailmaan, sitä juurevammin olen käsittänyt sen, että sisäisen turvan kokemus on nimenomaan kehollinen. Ja jotta voin rauhoittua ja rentoutua, minun on ensin koettava olevani riittävän turvassa siihen.
Minun on täytynyt tutkia ja opetella, miltä turva minulle tuntuu, ja missä se tuntuu. Millaiset asiat tai yksinkertaiset arjen tilanteet saavat sen aikaiseksi. Millaiset ihmissuhteet vahvistavat sitä. Ja lopulta sen myötä, että olen sallinut itselleni hyvän, turvallisen kohtaamisen ja rauhoittumisen, olen voinut tarkastella omia valintojani ja sitä, miten elämässäni etenen virittyneisyyden sijaan turvasta käsin.
Se on ollut pitkä ja antoisa matka.
Sinulle, joka koet turvattomuutta ja ehkä tunnistat itsesi kokemuksestani — et ole yksin. Et ole viallinen. Olet ihminen.
Ja lohdullista on se, että vaikka meillä olisi taustallamme mitä tahansa tarinoita ja polkuja, ja vaikka linssi jonka läpi maailman näemme olisi millainen tahansa, voimme muuttaa tarinan kulkua toiseen suuntaan.
Vaikka olisimme aina ajautuneet tilanteisiin, jotka uuvuttavat, ihmissuhteisiin, jotka musertavat, tai paikkoihin, joissa emme koe olevamme kotona, sen ei tarvitse aina olla niin.
Voimme harjoitella kokemaan sitä, mitä emme ole koskaan ennen kokeneet.
Vahvistamaan luottamusta itseen, vaikka sitä ei olisi ennen ollut.
Kokemaan varmuutta tilanteissa, joissa ennen olisi ahdistanut.
Luottamaan omaan ääneen ja rajoihin.
Ottamaan tilaa levollisuudelle ja pysähtymiselle.
Tunnistamaan, missä on hyvä olla, mistä taas kannattaa kävellä pois.
Ja oppimaan, miltä tuntuu olla turvassa omassa kehossa ja elämässä kokonaisuudessaan.
Toimituksen vinkki: Rauhoitu ja palaudu tahtia hidastamalla
Hitaammassa tahdissa -kortit ovat sinulle, joka…
…koet vaatimukset koviksi ja elämänrytmin hengästyttäväksi.
…kaipaat keinoja palautumiseen.
…tunnet olosi usein uuvahtaneeksi – sekä mentaalisesti, emotionaalisesti että fyysisesti.
…kaipaat lempeitä ja helppoja harjoituksia rauhoittamaan kehoa: kiihtynyttä sydämensykettä, painetta päässä, kuristusta kurkulla jne.
…haluat muistuttaa itseäsi päivittäin siitä, että nopea vauhti ja tehokkuus eivät ole elämässä tärkeimpiä, vaikka ympäröivän maailman vaatimuksista niin voisi päätellä.
…haluat löytää rauhoittavia harjoituksia ennen nukkumaanmenoa – tai mihin aikaan päivästä hitaampaa hetkeä tarvitsetkaan.
Tuntuu, että tänä vuonna omia rajojani on testattu eri yhteyksissä toistuvasti ja nämä ovatkin olleet oivallisia hetkiä omien rajojen tunnistamiseen ja vahvistamiseen. Kuitenkin se on samalla tarkoittanut sitä, että valitettavasti olen myös joutunut kuuntelemaan haavoittavia sanoja, ennen kuin olen ehtinyt vetää rajoja suojakseni.
Vaikka tekojen ajatellaan usein olevan sanoja väkevämpiä, myös sanat ovat tekoja. Valitsemillamme sanoilla on valtavan paljon merkitystä. Joka kerta ne muovaavat käsitystämme itsestämme, toisistamme ja maailmasta. Sanat ovat aktiivista luomista. Niiden kautta voimme vahvistaa tiettyä kuvaa maailmasta, rohkaista, rakastaa ja kannustaa, mutta myös lannistaa, rikkoa ja tuhota.
Haavoittavat sanat eivät pysy asiassa
Haavoittavat sanat ovat sellaisia, jotka eivät pysy asiassa. Tai sitten ne tarttuvat ihan joka asiaan, kunnes sinussa ei ole enää yhtäkään asiaa jäljellä, johon ei voisi tarttua. Kaikesta on vaivihkaa tullut arvostelun aihetta.
Haavoittavat sanat tähtäävät ihmisyyteesi, persoonaan ja vapautesi rajoittamiseen. Ne eivät etsi sopua tai ymmärrystä, eivätkä ne sisällä myötätuntoa, pyynnöistä huolimatta. Ne ovat vahingollisia otteita sanojen keinoin ja niistä syntyy mustelmia, jotka eivät näy ulospäin.
Voisi ajatella, että haavoittavilla sanoilla ei olisi merkitystä, sillä ne eivät pysty muuttamaan syvintä minuuttani, horjuttamaan polkuani tai kääntämään kohtaloani. Mutta ne eivät ole samantekeviä vaan niillä on vaikutusta. Siksi voi olla tärkeää tarkistaa, keiden kanssa aikaansa viettää. Haluavatko ihmiset ympärilläsi sinulle hyvää? Ovatko he edes neutraaleja vai vetävätkö he sinua aktiivisesti ja jopa tarkoituksellisesti alaspäin?
En voi valita toisen sanoja, mutta tämän asian voin
Lopulta haavoittavat sanat ovat haavoja koko ihmiskuntaa kohtaan, sillä kun ne haavoittavat yhtä meistä, ne samalla lisäävät kärsimystä koko maailmaan ja haavoittavat sitä kautta meistä jokaista. Kun joku haavoittaa minun ihmisyyttäni, hän haavoittaa myös omaansa, koska olemme kaikki jollain tapaa yhtä.
En voi valita niitä sanoja, jotka joku toinen valitsee sanoa. Silloin voin valita vain hylkäänkö itseni siihen paikkaan vai vedänkö rajan, että tämä ei ole ookoo. Minua ei saa kohdella näin. Olen tärkeä. Mutta kaiken tämän tiedon, ymmärryksen ja rajojen valossakin haavoittavat sanat aina haavoittavat. Ne jättävät jälkiä ja tuntuvat ikäviltä, vaikka niiden luota kävelisikin pois.
Pienikin teko rakkaudesta käsin voi muuttaa paljon
Hiljattain minua kohtasi yllätys, kun sain odottamatta aivan ihanan palautteen täysin yllättävältä taholta. Hän kutsui minua muun muassa ”heleäksi”, mikä on ehkä yksi suurimmista kohteliaisuuksista ja lempeyden osoituksista, jonka olen koskaan saanut.
Siihen asti olin jotenkin ajatellut, että aiemmilla arpeutuneilla sanoilla ei ollut niin väliä, mutta yhtäkkiä tajusin, kuinka vahingollisia ne olivat olleet. Tämän pystyin näkemään ja kokemaan vasta jonkun toisen pitelemättömän myötätunnon äärellä.
Tuossa yksittäisessä hetkessä, kun sain kuulla sanoja heleydestä, tuntui kuin valoa olisi tulvinut sisään ja sata haavaa olisi parantunut. Pato kaiken hyvän edestä murtui ja hyvä virtasi lävitseni. En itkenyt haavoittavia sanoja, vaan itkin rakkautta, joka vain voittaa lopulta kaiken.
Meillä on joka päivä niin paljon merkitystä toisillemme. Ethän unohda sitä.
Sydämellä, Maaria
Pakallinen rakkautta – Yli 120 kysymystä lempeämpiin keskusteluihin
Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit kaikille, jotka yhä uskaltavat etsiä rakkautta ja uskoa siihen ❤️ Jokainen hetki on mahdollisuus löytää rakastavampi suhtautuminen itseen tai toiseen.
Kortteja voit käyttää esimerkiksi yhdessä jonkun ihanan uuden (tai vanhan! 💖) tuttavuuden kanssa tai myös yksin, jos haluat löytää rakkautta enemmän itseäsi kohtaan. Kokeile, avautuuko keskustelu ja löydättekö syvemmän yhteyden.
Tunnistatko moiset fraasit? Käytätkö niitä itsekin? Usein taustalla on uskomus, että en ole hyvien asioiden arvoinen.
Arvottomuuden tunne saa aikaan sen, että ihminen ei uskalla ottaa vastaan vaan kieltäytyy elämän tarjoamasta runsaudesta: ”En minä mitään tarvitse.”
Jos ihminen lisäksi valitsee uhrin roolin, hän kieltäytymisen jälkeen valittaa, miksei elämässä ole mitään hyvää. Näin runsauden virta on helppo tukkia.
Usein meillä on uskomuksia, millaisin ehdoin voimme ansaita ja ottaa vastaan.
Uskomukset voivat määritellä esimerkiksi
– kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta voi ansaita tietyn summan
– kuinka paljon pitää tehdä töitä, jotta on ansainnut lomansa tai vapaapäivänsä
– kuinka paljon pitää antaa muille, jotta voi antaa itselleen
– kuinka paljon pitää kärsiä, jotta saa nauttia.
Usein ehdot ovat tiukkoja: ihmisellä on käsitys, minkä pitää riittää ja kuinka ankaraa elämän kuuluu olla. Moni pitää helppoa ja kevyttä elämää jotenkin vääränlaisena.
Joillakin taas omat tarpeet menevät aina etusijalle: ”Minä olen kyllä ansainnut kaiken hyvän, mutta muut eivät.”
Tarkastele, millaisia ehtoja olet asettanut niin antamiselle kuin vastaanottamisellekin.
Voisiko hyvän ansaitseminen olla helpompaa kuin olet kuvitellut?
Millainen on mielessäsi energian virta, joka sinun pitää antaa, jotta voi ottaa vastaan sen, mitä tarvitset?
Uskaltaisitko antaa luottaen, että saat takaisin sen mitä tarvitsetkin?
Voi ihmissuhteet. Ne eivät ole aina ollenkaan helppoja ja voivat nostaa meissä esiin monenlaisia tunteita.Ja kaikki se on tietysti normaalia.Ja sitten on sellaisia ****** vaativia ihmissuhteita, jotka nostavat kerta toisensa jälkeen esiin vaikeita tunteita.
Ihmissuhteita, joissa tasavertainen ja kunnioittava keskustelu on mahdotonta.Ihmissuhteita joissa et vaan tule kuulluksi.Ihmissuhteita, joissa rajoja ylitetään ja ehkä vielä syyllistetään sinua siitä.
Nuorempana uskoin, että ihmisten väliset haasteet olisi aina keskusteltavissa ja uskoin että ”konfliktiin vaaditaan aina kaksi”. Enää en pidä tätä 100% totena. Uskon kyllä että tasavertaisissa ja kunnioittavissa suhteissa on mahdollista käydä läpi vaikeitakin asioita, ja se kysyy kummaltakin itsereflektio kykyjä.
Ja sitten on olemassa ns. korkean konfliktin ihmisiä (englanniksi high conflict people) joiden kanssa asioiminen on vaan kertakaikkisen vaativaa.
Mitä piirteitä vaativilla ja ns. korkean konfliktin ihmisillä on?
Kyvyttömyys itsereflektioon – tämä näkyy muiden jatkuvana syyttämisenä
Mustavalkoinen ajattelu (asiat ovat ehdottomia, joko tai, täysin hyviä tai pahoja, yms.)
Voimakkaat tunne reaktiot ohjaavat käytöstä (joskus näkyvästi, joskus ei näkyvästi)
Extreme käyttäytyminen (Esim. korkean riskin käytäytymistä, jota 90% ihmisistä ei tekisi)
On hyvä tietää, että korkean konfliktin ihmisen kanssa perus vuorovaikutus, jossa olisi tilaa tulla kuulluksi ja kuulla, etsiä yhdessä ratkaisuja ja huomioida erilaisia näkökulmia, on oikeastaan aika lailla mahdotonta.
Tällaiset ihmissuhteet ovat äärimmäisen kuluttavia ja ahdistavia. Ja vaikka lähes kaikki aikuisista ihmissuhteista perustuu vapaaehtoisuuteen, aina meillä ei ole sitä luksusta, että voisimme vain poistua ihmissuhteesta kokonaan.
Mutta, se mitä toivon että muistat: korkean konflikti ihmisen käytös kertoo hänestä, ei sinusta! Jos olet tunnollinen, sovinnollinen ja empaattinen, olet luultavasti yrittänyt monin eritavoin löytää keinoja löytää ymmärrystä ja tasavertaisuutta.
Valitettavasti, on todennäköistä, että korkean konfliktin ihmiselle et tule koskaan kuulluksi.Se ei silti tarkoita, että sinun pitäisi ”alistua”. Älä alistu, älä hyökkää. Sen sijaan selkeytä, rajaa ja vahvista tervettä itsearvostusta.
TOIMITUKSEN VINKKI:
Korkean konfliktin ihmisten kanssa saatat huomata joutuvasi usein syytösten sylkykupiksi tai hyvinkin dramaattisen ja epäreilun käytöksen kohteeksi. Omien vaikeiden tunteiden käsittely, itsemyötätunto sekä tarpeettomasta tunnekuormasta vapautuminen voi olla helpompaa, kun omia tunteitaa ja reaktioitaan alkaa tarkastella Ymmärrä tunteitasi -korttien avulla.
Korttien avulla voi oppia tutkimaan rankastikin ravisuttelevia tunteita uteliain ja myötätuntoisin silmin. Tunnetaitokortit sopivat niin aikuisille kuin tunnetaidoista kiinnostuneille nuorille.
Et ole menneisyydellesi mitään velkaa. Josko menneisyytesikään ei ole sinulle velallinen. Sinulla on tämä hetki, ja kaikki tuntemattomat, ihanat, tulevat.
Saat surra, olla vihainen, katkerakin siitä mitä tapahtui tai mitä vaille jäit. JA saat löytää ymmärrystä ja rakkautta itseäsi kohtaan; juuri sitä turvaa, syliä ja lämpöä jota silloin olisit niin tarvinnut. Tähän usein tarvitaan (ja sitä lämpimästi suosittelenkin) hyvän auttajan apua. Pääsemme irti menneestä korjaavien turvan ja rakkaudellisuuden kokemusten kautta. Se usein pitää aikuisena itselleen päättäväisesti valita – ensin vaikka juuri ammattiauttajan kanssa. On myös valinta jäädä katkeruuteen kiinni.
Vasta kun pääset käymään turvassa kaikki haudatut tunteet läpi, menneisyyden ote voi alkaa hellittää. Monesti vielä aikuisuudessakin määrittelemme itsemme sen kautta, kuinka tulimme – tai emme tulleet – nähdyksi, kohdatuksi ja kannustetuksi menneisyydessämme tai elon kiperissä mutkissa.
Aikuisuudessa ajankohtaista on oppia määrittämään ja valitsemaan oma arvonsa itse. Sitä juuri on itsensä uudelleen vanhemmoiminen. Oppia kohtaamaan ja kannattelemaan tunteitaan, luomaan itselleen turvaa ja hyväksyntää ja kysymään, mitä tarvitsisin nyt, mikä minua tukisi ja auttaisi. Käytännössä se on sitä, että alkaa hoivata ja tehdä itselleen hyvää, rauhoittaa hermostoaan säännöllisesti ja tutkia, miten elämäänsä voisi muuttaa miniaskelin itselle lempeäksi. Millä tavoin itseään piiskaa eteenpäin, sivuuttaa tai elelee toisten mieliksi – eli käyttää selviytymiskeinojaan jotka itse asiassa juurikin jumittavat meidät kiinni menneeseen.
Homman paradoksi on siinä, ettei kenenkään tarvitse kyetä tähän yksin. Lempeydestä itseä kohtaan tarvitsee hyvän mallin ja esimerkikin, ja sitä kuuluukin ensin saada ulkopuoleltaan avuksi. Juuri tämän vuoksi meitä terapeuttisia jeesaajia on olemassa. Voimme parhaimmillaan tuoda sellaista turvaa, lohtua, lempeää peilausta jonka lämmössä voi saada korjaavaa kokemusta. Sen myötä noita asioita oppii pikku hiljaa antamaan myös itse itselleen.
Erillistyminen on sitä, ettei menneisyys ja sen vanhat ihmissuhdedynamiikat enää pidä meitä otteessaan. Vaikka olisimme oppineet katsomaan itseämme pienentävästi tai niittaavasti tai kokeneet syvää hyläytksi tulemista, yksinäisyyttä tai epäonnistuneisuuden tunteita, opimmekin katsomaan itseämme lempeyden kautta. Ulkopuolinen katse tai sen puute ei enää määritä sitä, kuinka itsemme kanssa valitsemme olla. Alamme elää omaa elämäämme.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Jännitämme usein tilanteita, joissa joudumme muiden ihmisten arvioinnin kohteeksi, etenkin jos näiden arvioiden lopputulemat ovat meille tärkeitä. Tämän vuoksi useimmat ihmiset jännittävät myös ensitreffejä. Treffitilanteisiin siis liittyy psykologisesti lukuisia tekijöitä, jotka lisäävät jännittämisen tunnetta kaikilla ihmisillä. Onkin hyvin inhimillistä ja luonnollista olla hieman hermostunut ennen treffejä. Tässä muutamia vinkkejä etenkin ujolle introvertille ensitreffeistä selviytymiseen:
1. Muista, että jännittäminen on inhimillistä
Treffien jännittämisessä on kyse tilanteesta, ei pelkästään sinusta. Suurin osa ihmisistä jännittää ainakin jossain määrin ensitreffejä, ei pelkästään ujot ja introvertit ihmiset.
2. Muista, että tutustuminen on kiusallista
Treffitilanne on usein luonnostaan kiusallinen asetelmansa vuosi. Molemmat ihmiset tunnustelevat toisiaan, mutta kokevat samalla olevansa haavoittuvia, minkä vuoksi he suojaavat itseään välillä vähän jäykkienkin roolien taakse.
3. Ajattele myös toisen näkökulmaa
On hyvä pysähtyä miettimään myös toisen ihmisen näkökulmaa. Olet tuskin ainoa teistä, jota jännittää. Myös treffikumppanisi kokee tulevansa sinun arvioitavaksesi.
4. Valitse mieluisa ympäristö
Treffitilanteen luontaista kiusallisuutta voi pyrkiä helpottamaan liittämällä treffeihin jotain mukavaa oheistekemistä. Kävely puistossa, lautapelien pelaaminen tai taidenäyttely voivat ohjata keskustelua avautumaan luonnollisemmin.
5. Valitse rauhallinen ympäristö
Ujon introvertin on kuitenkin hyvä muistaa myös oma kuormitusherkkyytensä ja valita matalavirikkeinen ympäristö, jossa ei ole liikaa ihmisiä tai häiriötekijöitä. On myös hyvä suosia kahdenkeskisiä treffejä ryhmätreffien sijaan.
6. Mieti kysymyksiä valmiiksi
On hyvä pohtia muutama kysymys valmiiksi ennen treffejä. Ei kuitenkaan mitään liian yksityiskohtaista, vaan ennemminkin suuria linjoja. Esimerkiksi kysymyksiä, jotka saattaisivat johtaa mielenkiintoisiin keskusteluihin.
7. Älä harjoittele liikaa etukäteen
Ujoilla introverteillä on usein taipumus valmistua asioihin tunnollisesti. Monesti tämä on voimavara, mutta ei välttämättä ensitreffeillä. On hyvä luottaa siihen, että tilanne kantaa ja että kykenemme reagoimaan yllättäviinkin asioihin asianmukaisesti.
8. Nosta kissa pöydälle
On hyvä kertoa keskustelukumppanille, jos sinua hermostuttaa. Voit myös todeta, että sinun on usein vaikea vapautua omaksi itseksesi tutustumisvaiheessa. Jos toinen tästä syystä jättää leikin kesken, olet selvittänyt nopeasti, että hän ei ollut sinua varten.
9. Omaksu kasvun asenne
On yleisesti hyvä neuvo suhtautua jännittäviin tilanteisiin harjoituksina, ei lopullisina suorituksina. Voit ajatella, että ensitreffit ovat harjoittelua seuraavia ensitreffejä varten ja kaikki kömmähdykset ovat vain pomppu tiessä matkalla kohti oikean kumppanin löytämistä.
10. Muista palautua
On hyvä muistaa, että jännittävän tilanteen kohtaaminen vastaa ujolle introvertille kuormittavuudeltaan rankkaa urheilusuoritusta. Onkin hyvä varata myös aikaa tapahtuman käsittelemiseen ja energiavarastojen lataamiseen.
Treffitilanteet ovat kaikille vaikeita, mutta erityisen vaikeita ne ovat ujoille introverteille. Ne ovat juuri niitä tilanteita, joissa sosiaalisen herkkyyden haavoittuvuudet korostuvat. Muista kuitenkin, että vahvuutesi on pitkän matkan suhteissa, ei ensivaikutelmissa. Mitä useammin tapaatte, sitä enemmän vahvuutesi alkavat näkymään. Oikea ihminen on kyllä riittävän kiinnostunut käyttääkseen aikaa tutustuakseen sinuun. Ja joku päivä katsot oikeaa ihmistä huvittuneena ihmetellen, miten joskus saatoitkaan jännittää kyseistä tyyppiä.
Kirjoittaja Joni Martikainen on sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja persoonallisuuden tutkimukseen erikoistunut psykologi ja tietokirjailija. Voit lukea lisää ujoudesta, jännittämisestä, introverttiydestä Jonin sosiaalista herkkyyttä käsittelevästä kirjasta Rohkaisukirja ujoille. Kurkkaa kirja TÄÄLTÄ.
Elämän isot muutostilanteet saavat mielemme hälytyskellot soimaan ja stressaavat meitä herkästi. Myötätuntoterapian kehittäjä, kliinisen psykologian professori Paul Gilbert muistuttaa meitä siitä, että vaikka aivomme on jo vuosituhansien ajan ohjelmoitu reagoimaan herkästi uhkiin, on ne myös herkkiä reagoimaan itsemyötätuntoon. Harjoittamalla myötätuntoa itseämme kohtaan viha ja ahdistus vähenevät ja rohkeus alkaa vahvistua. Haasteet muuttuvat mahdollisuuksiksi, eivätkä epäonnistumiset pelota enää yhtä paljon. Tämän myötä ihmissuhteisiimme tulee lisää avoimuutta ja läheisyyttä. Samalla elämänhallinta helpottuu ja päätösten tekemisestä tulee luonnollisempaa. Ei ihme, että itsemyötätunto on aikamoinen supervoima, kun haluamme parantaa suhteitamme.
Itsemyötätunto kehittyy harjoittelemalla. Se on taitolaji, jossa kuka vain edistyä, ja mikä parhainta, sinulla on jatkuvasti mukanasi siihen paras väline: oma mielesi. Kun sitoudut säännölliseen harjoitteluun, huomaat sen pian kantavan hedelmää: murehtiminen vähenee ja rohkeus, rentous ja mielenrauha saavat lisää tilaa elämässäsi. Itseään kohtaan myötätuntoiset ihmiset kohtelevat itseään lempeämmin ja saavat tästä myös voimaa kohdata epämiellyttäviä tilanteita. Kun et enää tarraudu menneeseen tai välttele tulevaisuuden mahdollisuuksia epämääräisen pelon vallassa, sinussa vapautuu energiaa tehdä päätöksiä rakkaudesta käsin.
Huomaathan, että itsemyötätunto ei ole itsekkyyttä. Vahvaan itsemyötätuntoon kykenevät ihmiset ovat tutkimusten mukaan syvästi myötätuntoisia myös muita ihmisiä kohtaan. Itsemyötätunto on lempeää itsensä kohtelua, joka vahvistaa hyvää tahtoa myös muita ihmisiä ja olentoja kohtaan. Itsemyötätuntoa vahvistamalla parannat suhdetta itseesi. Kun huolehdit omasta hyvinvoinnistasi, sinulle tulee rohkeutta olla enemmän itsesi puolella ja vahvistat näin samalla rajojasi. Itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat ihmiset osaavat siis tilanteen vaatiessa ilmaista lempeän jämäkästi omia tarpeitaan ja olla itsensä puolella.
Kuinka itsemyötätunto auttaa sinua rajojen pitämisessä?
Kun suhtaudut itseesi lempeästi teet tilaa omien tarpeiden kokemiselle ja niiden priorisoimiselle ilman että koet siitä häpeää tai syyllisyyden tunteita.
Myötätuntoinen suhtautuminen omiin tunteisiin auttaa samalla myös muiden ihmisten ymmärtämisessä. Näin meidän ei tarvitse väheksyä itseämme tai muita ja rajat selkeytyvät.
Myötätunto itseään kohtaa antaa voimaa tehdä itseä hyödyttäviä päätöksiä. Et enää mitätöi itseäsi ja hae hyväksyntää alistumalla.
Itsemyötätunto on itsensä rakastamista ja omien ajatusten rohkeaa puolustamista. Se auttaa sinua tulemaan näkyvämmäksi.
