En pidä ajatuksesta, että elämän tarkoitus tulisi olla suorittamista tai menestyksen tavoittelemista. Toisaalta minua ei haittaa, jos joku haluaa oman elämänsä siihen käyttää. Valinta on aina oma ja meillä on vapaus elää kuten haluamme. Jos kuitenkin jatkuvasti suuntaamme katseen horisonttiin, voi meiltä jäädä tärkein eli hetkessä elämisen taito kokematta. Jos ihminen on jatkuvasti menossa kohti tulevaa, voi tässä nyt ja nyt tapahtuva elämä hämärtyä.
Tärkeä itselle asetettava kysymys onkin miltä elämä tuntuu juuri nyt? Jos huomaat että vastaus liittyy vain tulevaisuudessa tapahtuviin ajatuksiin, olet todennäköisesti vahvassa dopamiinikoukussa. Mielihyvän tavoittelusta on tullut keskeinen asia elämässäsi. Koska olemme erilaisia ihmisiä, myös erilaiset asiat vetävät meitä puoleensa. Olennaista on ymmärtää, että aivomme haluavat palkitsemiskokemuksia, joskus hinta on vain liian suuri elämänlaatumme kannalta.
Dopamiini on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on haluamisen hormoni, joka saa meidät tahtomaan enemmän sitä mistä mielemme on innostunut. Siksi se on usein myös addiktiivisen käyttäytymisen taustalla. Riippuvuuden voi todella saada hankittua itselleen ilman traumaa, joskus siihen riittää vahva biologinen alttius, vaikka kasvuympäristö asiaan voi paljon vaikuttaakin. Sinä voit kuitenkin kesyttää omaa dopamiinitehdastasi tekemällä arvojesi mukaisia päätöksiä.
Kun haluat vahvistaa hyvinvointiasi, aloita tästä hetkestä. Mitä voit tehdä juuri nyt itsesi parhaaksi? Kuulostele kuinka suhtaudut itseesi? Kuuntele ajatuksiasi ja kehosi tuntemuksia? Miltä tuntuu olla juuri sinä? Kuinka paljon kuulet vaativia ja tuomitsevia ajatuksia mielesi sisällä? Voisitko viedä sinne lempeyttä? Miltä tuntuisi luopua kokonaan itsen ja muiden ihmisten arvostelusta? Miltä sellainen elämä tuntuisi jossa vertailua ei olisi olemassa?
Nykyhetkessä oleminen on yksi tärkeimmistä taidoista kun opettelemme hillitsemään jatkuvaa haluamistamme. Sillä on hyviä vaikutuksia lisäksi myös moneen muuhun asiaan kuten ahdistuksen vähenemiseen, kuuntelemisen taitoihin, myötätunnon vahvistumiseen ja itsensä rakastamiseen. Sinä riität ilman suorittamista. Olet hyvä juuri niin kuin olet juuri nyt, tässä hetkessä. Hengitä ja hymyile.
Jos olemme voimakkaasti empaattisia eli aistimme vahvasti toisten tunteita ja olemme hyviä vastaamaan niihin, saatamme vetää kykymme yli.
Silloin menemme jatkuvasti liikaa mukaan toisten tunteisiin ja yritämme tehdä heille paremman olon, vaikka se vie ison osan voimistamme ja tarkoittaa, ettei omille tunteillemme jää tarpeeksi tilaa.
Monen toisten tunteista ylivastuullisen varhaiset juuret ovat tunnemaaperässä, joka on ollut ailehteleva, rauhaton ja jopa pelottava.
Jos ympäröivä tunneilmapiiri on ollut turvaton ja empaattinen lapsi on sopeutunut siihen yrittämällä helpottaa toisten hankalia tunteita, hän on tottunut tilanteeseen, jossa turvattomuus on tavallista. Tuttuutensa vuoksi vastaava ilmapiiri voi myöhemminkin tuntua suhteissa jollain tapaa oudon ”turvalliselta”.
Mikäli tunnistat itsesi tästä, sinun ei tarvitse olla kehollisessa valmiustilassa ja pidättää hengitystäsi lopun elämääsi. Voit irtautua selviytymismoodistasi ja myös nauttia syvistä yhteyksistä, joita kykysi tekee sinulle mahdolliseksi.
Moniulotteiset yhteydet ovat herkkyyden parasta antia
Kliininen psykologi Abdul Saad on todennut, että empaattisilla ihmisillä on herkästi aktivoituva kiintymysjärjestelmä.
Koska näemme muista saman tien muutakin kuin ulkokuoren ja haemme kontaktia pintaa pidemmältä, voimme muodostaa syviä ja merkityksellisiä yhteyksiä hetkessä. Olen huono palauttamaan mieleeni nimiä, mutta muistan tarkkaan, miltä kenenkin energia tuntuu.
Moniulotteiset yhteydet ovat herkkyyden ja voimakkaan empatiakyvyn parasta antia. Kun olen samalla aaltopituudella jonkun kanssa, joka on auki ja ottaa vastuun tunne-energioistaan, yhteyden toimiminen intuitiivisesti on mahtavaa. Se luo jaettua olemassa olemisen kokemista tavalla, joka yhdistää sielut ja sydämet.
Nämä yhteydet antavat helpotusta, toivoa ja olon siitä, että ei ole yksin ja kaikki on pohjimmiltaan hyvin.
Koska syvien yhteyksien luominen on meille niin luontevaa, unohdamme, että kaikki eivät hae samaa. Kun irtaudumme överiempatiasta, erotamme selkeämmin, milloin toinen on kyvykäs virtaavaan yhteyteen kanssamme niin hengen, mielen, tunteiden kuin fyysiselläkin tasolla.
Silloin emme enää investoi liikaa suhteisiin, joissa joudumme kantamaan kaiken tunnetason vastuun ja jäämme omien tunteidemme kanssa yksin. Näin meille avautuu tilaa tuntea ensisijaisesti omia tunteitamme.
Tunne tunteesi, kun ne tulevat
Kun emme käytä energiaamme toisten tunnetaakkojen kantamiseen, se vapautuu nykyhetkessä olemiseen. Siinä voimme antaa tunteillemme turvallisen tilan tulla koetuiksi silloin, kun ne tapahtuvat.
Se, mitä vastustamme, kerää voimaa. Silloin sen ote meistä tiukentuu. Kun vastustamme tunteitamme, ne keräävät painetta. Se purkautuu jossain vaiheessa. Sitä ennen tukahdutetut ja ohitetut tunteemme ohjaavat meitä riippuvaisiin valintoihin, joiden avulla välttelemme niiden tuntemista vielä lisää.
Keskeinen osa henkistä kasvuamme onkin harjoitella tuntemaan tunteitamme ilman, että ne hallitsevat meitä.
Kun elämme tunteidemme läpi turvallisessa tilassa, jonka luomme itseemme, harjaannutamme kykyämme kokea kaikenlaisia tunteitamme, vaikka osa niistä ei mukavia olekaan. Samalla murramme överiempatian kaavan, jossa sivuutamme tunteitamme ja keskitymme liikaa muihin.
Kun turvaton tuntuu ”tutulta ja turvalliselta”
Koska överiempaattinen toimintamalli ei ole syntynyt älyllisesti, myöskään mallista ulos kasvaminen ei tapahdu vain järkeilyn avulla. Se edellyttää meitä kuormittavassa kierteessä kiinni pitävien tunnelatausten hoitamista energeettisesti.
Itselleni ja monille valmennusasiakkailleni toimiva keino on ollut tehdä sitä sydänkeskuksen energian avulla. HeartMath Instituten tekemä tutkimustyö tarkastelee, miten voimme hoitaa itseämme sydämemme energialla. Samalla empatiakykymme näyttää tasapainottuvan kuin itsestään.
Tutkimusten mukaan sydämemme lähettää aivoillemme jatkuvasti valtavan määrän viestejä hermostomme välityksellä. Yksi toimintamalliemme syntymisessä keskeinen signaalien vastaanottaja ovat mantelitumakkeemme.
Mantelitumakkeet järjestelevät sydämen rytmikaavoista saamansa tiedon perusteella kehossamme ilmeneviä olotiloja tuttuusjärjestykseen.
Jos olemme toistuvasti turvattomassa ja ylivalppaassa tilassa, myös sydämemme rytmikaavat ovat usein ja suuren osan ajasta epäjohdonmukaisia ja epäharmonisia. Silloin mantelitumakkeemme tulkitsevat nämä olotilat meille tutuimmiksi.
Jos sisäinen turvattomuus, sekavuus ja kaoottisuus on meille normaalia, jäämme kerta toisensa jälkeen tilanteisiin, jotka tuntuvat meille ”turvallisilta”, koska ne ovat meille tuttuja. Monella empatian yli vetävällä onkin pitkälle kehittynyt sietokyky suhteissa ja tilanteissa, joista moni muu olisi lähtenyt jo aikapäiviä sitten.
Kuten HeartMath Instituten tutkimusraportissa sanotaan, ”saatamme jumittua epäterveisiin tunne- ja toimintamalleihin emmekä pysty ylläpitämään kestäviä muutoksia tunnekokemuksissamme ja toiminnassamme ilman uuden lähtötilanteen luomista”.
Sydämesi on portti sisäiseen turvaasi
Sydämemme vaikuttaa siis merkittävästi havainnointiimme ja tunnetason kokemuksiimme. Koska sydämen rytmikaavoista saatu tieto on vaikuttanut överiempaattisen kaavan syntymiseen, on loogista, että voimme muuttaa tunne- ja kehollisia kokemuksiamme sydämemme rytmityksiä harmonisoimalla.
HeartMath Institute summaa sydämen roolin sanomalla, että energeettinen sydämemme toimii ”porttina” korkeamman tietoisuuden kentän ja psykologisen olemuksemme ja fyysisen kehomme välillä. Kun harjoitamme energeettistä sydäntämme, pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme tietoisemmin.
Ajan saatossa tämä kohottaa tietoisuutemme tilaa ja luo meihin uuden fysiologisen ja psykologisen perustan. Tämä tarkoittaa, että traumojen vaikutuksesta syntyneet uskomukset ja tunnemallit helpottavat otettaan meistä, kun kohotamme tietoisuutemme tilaa energeettisen sydämemme avulla.
Harjoittamalla sydänkeskustamme voimme siis purkaa asetuksen, jonka mukaan pelon, turvattomuuden, epävakauden, uhkan, sekavuuden ja kaaoksen tila on meille tavallinen. Lakkaamme vierastamasta rauhaa ja johdonmukaisuutta niiden uutuuden takia ja siirrymme yhä luontevammin suhteisiin ja tilanteisiin, jotka tunnistavat ja vahvistavat sisäistä turvaamme ja levollisuuttamme.
Näin kasvamme pysyvästi ulos toisten tunteista ylivastuullisesta toimintamallista sydämemme älykkyyttä hyödyntäen.
Jos tunnistit itsesi tästä tekstistä, kurkkaa myös Marikan kirja Irti överiempatiasta. Löydät sen äänikirjapalveluista ja TÄÄLTÄ.
On yleisesti tunnettu tosiasia, että luonto ja ulkoilma tekevät hyvää ihmiselle. Nykypäivänä suurin osa ihmisistä elää kaupunkiympäristössä, joten todellisuudessa moni meistä on jokseenkin vieraantunut luonnosta. Ehkä tiedämme, että luonto tekisi hyvää, mutta emme syystä tai toisesta osaa sisällyttää sitä omaan arkeemme.
Voi olla, että muistamme lapsuudesta mukavia hetkiä lähiluonnosta: leikkejä puistossa, eväsretkiä takapihalla ja marjojen poimintaa syksyisessä metsässä. Ehkä ajattelemme noiden muistojen kuuluvan lapsuuteen ja elämämme olevan nyt aikuisuudessa toisenlaista. Mutta voisivatko samankaltaiset mukavat luontohetket lisätä hyvinvointia arjessamme aikuisiälläkin? Voisimmeko saada samoja huolettomuuden ja ilon tunteita yhä luonnossa vietetyistä hetkistä?
Mitä voisi tehdä, jos luontoon meneminen ei tällä hetkellä tunnu luontevalta? Mistä lähteä rakentamaan omaa luontosuhdetta?
Etsi lähiympäristöstäsi pala luontoa. Se voi olla puisto, merenranta, metsäalue, pellonreuna. Havaittuasi luonnon ympärilläsi –hengitä. Laske hartiat pois korvista, hengitä vatsaan asti. Vasta sitten:
Tutki rauhallisesti mitä näet ympärilläsi. Mitä värejä ja sävyjä huomaat?
Miltä ilma tuoksuu? Tunnistatko tuttuja tai uusia tuoksuja?
Kuuntele mitä eri ääniä erotat. Kuuletko ääniä läheltäsi tai kaukaa, millaisia ääniä kuulet?
Huomaa miltä maa tuntuu jalkojesi alla. Millaisella alustalla kävelet?
Voitko koskettaa jotain luonnossa? Miltä se tuntuu?
Kiitä itseäsi pysähtymisestä ja tästä luontohetkestä.
Jo pieni rauhoittumisen hetki luonnossa antaa aivoille ja mielelle mahdollisuuden levätä. Luontohetken ei tarvitse olla välttämättä mitään suurta ja mahtavaa. Se voi olla pieni iltapäivän tuokio, jolloin pysähdyt huomaamaan luonnon ympärilläsi. Olet läsnä hetken aikaa vain tässä.
Lisää luontoon liittyviä tehtäviä uutuuskirjassani Minun luontoseikkailuni. Kirjan monipuoliset tehtävät ohjaavat tutustumaan luontoon ja pysähtymään hetkeen.
Johanna Mantila on elämyshakuinen erityisherkkä, kahden tyttären äiti ja intohimoinen ihmismielen, tunteiden ja parisuhteiden tutkailija. Hän on myös ADHD:n omaavan miehen kumppani. Millaisia vivahteita piirteet tuovat parisuhteeseen ja miten ne vaikuttavat perhe elämän arkeen?
Erityisherkkyys ja ADHD tuo suhteeseen valtavasti hyvää ja useat piirteet toimivat vahvuuksina suhteessa ja jopa ruokkivat sitä. Ominaisuuksien tiedostaminen on avainasemassa, jotta ne toimivat yhteyttä edistävinä tekijöinä.
Me ollaan todella hyvä tiimi. ADHD tyypillisesti muru on erittäin aikaansaava ja sitkeä, kun käsillä oleva asia on vain tarpeeksi tärkeä ja motivoiva. Ei ehkä tarkka tai asioita huolellisesti puntaroiva, mutta siinä kohtaa minä astun mukaan kuvioihin. Näen yksityiskohdat ja hahmotan kokonaisuudet. Meillä on vahva ME-henki, joka on suuri voimavara haastavan arjen tai vaikeuksien keskellä. Käytämme toistemme vahvuuksia hyödyksi kaikessa lasten kasvatuksesta, kodin remontointiin ja unelmien toteuttamiseen.
Herkkyys pakottaa kohtaamaan tunteet, keskustelemaan ja kasvamaan. Tämä näkyy erityisesti minussa. Erityisherkkänä en voi sietää epätasapainoa ja puhumattomuutta ihmissuhteissa. Sitä huoneessa leijuvaa ilmapiiriä -epä harmoniaa, kun jokin on vinossa tai yhteys katkolla. Epämukava olo pakottaa ottamaan asian puheeksi.
Me molemmat olemme todella herkkiä aistimaan tunnetiloja ja usein meillä kysytään monta kertaa päivässä ”miten menee?” ” Onko kaikki hyvin?” Ajatukset ja asiat eivät jää painamaan luoden etäisyyttä, kun ne keskustellaan ja käsitellään pikimmiten. Herkkänä on tärkeää oppia tunnistamaan mikä on omaa tunnetta ja mikä toisen. Sekä oppia hyväksymään tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Erityisherkät, kuten myös ADHD:kin ovat kuitenkin taipuvaisia ylianalysoimaan. Suoraan puhuminen ja toiselta kysyminen katkaisevat turhan analysoinnin.
Vahvasti tunteminen koskee kaikkia tunteita myös niitä hyviä. On ihanaa saada rakastaa sydämen syvyyksistä asti, nauraa niin että pissat tulee kirjaimellisesti housuun, itkeä onnesta yhdessä ja hymyillä sielusta asti toisen kohdatessa.
Elämyshakuisuus ja impulsiivisuus pitävät huolen siitä, ettei arki käy liian tylsäksi. Meille molemmille tulee tarve kokea ja tuntea olevamme elossa. Kun tämän tiedostaa ja piirrettä käyttää turvallisiin ja elämää ruokkiviin asioihin on se todella antoisaa. Nämä piirteet ruokkivat myös yhteistä intohimoa parisuhteessa. On ihanaa hullutella yhdessä, matkustella, tanssia aamuun asti, karata yö uinnille. Kokea ja nähdä yhdessä ja erikseen.
Oman ajan ja palautumisen tiedostaminen. Terve erillisyys on tärkeää missä tahansa parisuhteessa ja se on myös vetovoimaa ylläpitävä asia. Erityisherkillä ja ADHD kirjon ihmisillä on kuitenkin tavallista korkeampi tarve uppoutua omiin ajatuksiin ja he kuormittuvat muita ihmisiä herkemmin. On helpompaa kun parisuhteen molemmat osapuolet ymmärtävät tämän ja sallivat toisilleen aikaa olla yksin, mutta myös löytävät yhteisiä tapoja rauhouttua ja palautua yhdessä arjen keskellä. Meille molemmille on tärkeää saada omaa aikaa säännöllisesti harrastusten parissa, kuin myös palautua päivän kuormituksesta yhdessä halien.
Mitkä ominaisuudet ovat teidän suhteen voimavaroja? Missä te olette yhdessä hyviä?
Viime aikoina asiakastyössäni on noussut esille erityisherkkyys ja sosiaalinen kuormittuminen, kun asiakkaakseni on päätynyt sosiaalisesta jännittämisestä kuormittuvia erityisherkkiä. Sosiaalisen jännittämisen lisäksi erityisherkät voivat kuormittua sosiaalisesti usealla eri tavalla.
Jos olet erityisherkkä, niin todennäköisesti kuormitutkin sosiaalisessa kanssakäymisessä monella eri tapaa. Aistiherkkyyden ja stressiherkkyyden yhteisvaikutus tuottaakin todennäköisesti sinulle monenlaista sosiaalista epämukavuutta arjessa:
• Aistiherkkyys saa havaitsemaan ympäristön ärsykkeitä tavanomaista syvällisemmin ja yksityiskohtaisemmin. Koetkin todennäköisesti poikkeavat äänet, voimakkaat hajut ja vilkkuvat valot erityisen voimakkaasti. Tämän vuoksi meluisien ja vilkkaiden sosiaalisten tilanteiden tuottama aistiärsyketulva saa sinut herkästi kuormittumaan.
• Aistiherkkänä havaitset oman kehosi tapahtumia herkästi, kuten sykkeen nousun tai kasvoillesi sosiaalisessa tilanteessa leviävän punan. Oletkin todennäköisesti taipuvainen panemaan herkästi merkille oman jännittämisesi keholliset ilmentymät, minkä seurauksena koet jännittämistä herkemmin ja voimakkaammin.
• Aistiherkän sosiaaliset tuntosarvet ovat usein poikkeuksellisen tarkat. Koet usein muiden tunnetiloja erityisen voimakkaana ja saatat eläytyä toisten ongelmiin, sekä jopa kuormittua muiden puolesta. Jos tähän liittyy vielä vaikeuksia asettaa rajoja itsensä ja muiden välille, saatat jopa uuvuttaa itsesi muiden puolesta.
• Stressiherkkänä olet todennäköisesti altis ympäristön vaikutuksille siten, että sosiaalinen paine ja stressi vaikuttavat sinuun voimakkaammin. Työelämän ja opintojen nopea tempo ja muuttuvat haasteet voivatkin olla sinulle voimakkaan kuormittavia. Sosiaalinen paine voikin johtaa kohdallasi tätä kautta herkemmin uupumukseen.
Erityisherkän onkin hyvä pyrkiä löytämään tasapaino itsensä kuormittamisen ja palautumisen välille. Liikaa tai liian vähän kumpaakaan ei tue hyvinvointia optimaalisella tavalla. Tasapainon löytämistä tukee ennen kaikkea itsetuntemuksen vahvistaminen, joka tapahtuu oman yksilöllisen perusluonteesi ymmärtämisen kautta. Kun ymmärrät paremmin omia yksilöllisiä piirteitäsi ja sitä, miten ne tuottavat kuormitusta sosiaalisessa ympäristössä, opit ottamaan ne paremmin huomioon arjessa ja työssäsi.
Psykologi Joni MartikaisenRohkaisukirja ujoille avaa sosiaalisen herkkyyden periaatteita ja antaa käytännön keinoja sen kanssa elämiseen.
Jos vaadit itseäsi helpottamaan muiden hankalia tunteita ja laitat tämän velvollisuuden omien tunteidesi kokemisen ja omista tarpeistasi huolehtimisen edelle, vedät empatian yli.
Tästä seuraa auttamattomasti kuormittumista ja pahimmillaan uupumista.
Jos olet tehnyt näkymätöntä tunnetyötä koko elämäsi, toisten painolastien kantamisesta on tullut sinulle normaalia. Silloin et enää hahmota, missä määrin sitä teet.
Överiempaattisena yrität usein parantaa toisten tunnehaavoja oman kasvusi ja hyvinvointisi kustannuksella.
Vaikka joku kokisi, että sinun energiasi nostaa hänessä pintaan tunteita, jotka eivät ole hänelle mieluisia, sinun ei tarvitse työstää niitä hänen puolestaan. Kyllä, olet empaattinen, ymmärtäväinen ja kestät paljon. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olet automaattinen tunne-energian suodattaja.
Et edes silloin, kun joku joutuu seurassasi kasvotusten asioiden kanssa, joita hän ei haluaisi itsessään kohdata.
Voimakkaasti empaattiset aistivat toisten padottuja tunteita
Olen huomannut, että överiempaattisilla on kyky muuntaa tunne-energioita.
Usein muuntaminen käynnistyy, kun olemme tekemisissä toisen henkilön kanssa ja energiamme liikauttaa heissä jotain ja käynnistää heissä muutoksen, johon he eivät ole varautuneet.
Muutos ilmenee vahvasti tunne-energioiden tasolla eli kohtaaminen nostaa toisessa pintaan padottuja tunteita, joita hän ei ole suostunut itsessään tuntemaan. Siksi hän kantaa niiden latauksia edelleen tunne- ja fyysisessä kehossaan. Kun näiden tunteiden energia lähtee liikkeelle, se voi tuntua hänestä hallitsemattomalta ja siksi pelottavalta.
Mikäli toinen ei avaudu tuntemaan hänessä nousevia tunteita, vaan yrittää työntää niitä takaisin piiloon, tunne-energioita voimakkaasti aistivina ohjaamme liikaa huomiotamme toisen välttelemien tunteiden latauksiin. Virittäydymme tuntemaan toisen mukanaan kantamia tunteita, joita hän sivuuttaa, jotta ne katoaisivat.
Kun keskitymme kuulostelemaan, mitä tunteita toinen yrittää piilotella, kutsumme toisen tunteiden energiaa omaan tietoisuuteemme ja kehoomme. Mitä laajemmaksi avaamme empatian kanavamme toisen ohitettuja tunteita kohti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tunnemme niitä hänen puolestaan.
Tästä seuraa, että muunnamme eli kuljetamme kehomme kautta toisen henkilön tunteiden energiaa, jota hän ei suostu tuntemaan ja vapauttamaan itse.
Koska tunteiden taajuuden muuntaminen raskaasta kevyempään edellyttää tunteen energian liikuttamista fyysisen kehomme kautta, se vie voimia. Siksi on tärkeää valita, missä ja milloin sitä tekee.
Kun omat padotut tunteemme tulevat näkyviin
Kun meidän energiamme saa toisessa liikkeelle tukahdutettuja tunteita, myös meissä voi tapahtua toisen vaikutuksesta samaa.
Silloin on tärkeää, että emme keskity vain toisessa nousevien tunne-energioiden aistimiseen ja tuntemiseen hänen puolestaan, vaan keskitymme tuntemaan ensisijaisesti ne tunteet, jotka tulevat meistä itsestämme.
Tehokas tapa harjoitella tunne-energioiden tietoista havainnointia ja muuntamista onkin tuntea omia tunteitaan sallivasti ja hyväksyvästi. Tämä pätee erityisesti suhteissa, jotka saavat myös meissä liikkeelle jotain, joka on saattanut olla jumissa vuosia tai vuosikymmeniä.
Kun emme pelkää omia tunteitamme, vaan vapautamme niiden lataukset tuntemalla niitä, tiedämme, miltä tuntuu, kun tunne on meidän. Näin tunnistamme paremmin myös ulkopuoleltamme tulevia tunne-energioita.
Voimme käyttää harjoittelussa apuna myös tietoista mieltämme ja intuitiotamme. Jos et tunnista jonkin tunteen alkuperää tai epäilet, että se ei ole välttämättä lähtöisin sinusta, kysy itseltäsi, mikä tunne tämä on ja mistä se tulee.
Sen sijaan, että yrittäisit keksiä vastauksen päästäsi, siirrä huomiosi kehoosi rintakehän eli sydänkeskuksen alueelle ja katso, mitä vastauksia sinussa mahdollisesti nousee.
Näin opit erottelemaan tunne-energioita ja niiden alkuperiä paremmin. Samalla luottamuksesi kykyysi navigoida maailmassa, joka on pullollaan tiheitä tunteita, vahvistuu.
Sinä saat kokea rauhaa, vaikka toisella olisi vaikea olo
Kun olet voimakkaasti empaattinen, teet näkyväksi asioita, joita halutaan piilottaa. Se, että valaiset tunne-energioita, joiden tunnustaminen tuntuu jostakusta hankalalta, ei tee sinusta arvotonta tai vääränlaista.
Olet kuitenkin todennäköisesti kokenut, että ominaisuutesi ei ole ollut toivottu eikä ole ainakaan lisännyt arvoasi muiden silmissä. Olet ollut kykysi kanssa puun ja kuoren välissä. Et ole voinut napsauttaa sitä pois päältä.
Samalla sinun on kuitenkin täytynyt löytää paikkasi suhteissa ja yhteisöissä, joihin olet kuulunut. Olet tehnyt sen valjastamalla empaattiset ja intuitiiviset lahjasi toisten raskaiden tunteiden ratkaisemiseen ja alkanut vaatia empatiakyvyltäsi kohtuuttomia.
Koska todellisuus avautuu meille sekä syvästi että hienojakoisesti, saatamme miettiä, tuntevatko jotkut vain murto-osan siitä, mikä on meille ihan tavallista. Se voi johtaa eristyneisyyden tunteisiin niissäkin suhteissa, joiden pitäisi olla meille läheisimpiä.
Mietimme, löydämmekö koskaan ympärillemme muita, jotka tajuavat, mitä käymme läpi. Ihmisiä, joiden kanssa kokisimme riittävän samankaltaisesti niin, ettemme joutuisi kannattelemaan heitä. Jos näitä tyyppejä ei näy eikä kuulu, pienennämme itseämme.
Hillitsemme toiveitamme, jotta saisimme jakaa toisten kanssa edes jonkinlaisia yhteyden kokemuksia. Sukellamme mukaan toisten raskaiden tunteiden suohon, jotta sopisimme suhteisiin ja yhteyksiin.
Vaikka olemme tottuneet toiminaan näin, ei ole meidän tehtävämme kantaa toisten kipua. Voimme lopettaa itsemme syyttämisen siitä, ettemme pysty poistamaan toisten vaikeita tunteita.
Vanha tarina, jossa olemme arvottomia ja epäonnistuneita, koska emme pysty muuttamaan toisen oloa pysyvästi, saa tulla päätökseensä.
Silloin näemme herkkyyteemme uudesta kulmasta. Heräämme empaattisen kehomme hienoudelle, koemme iloa kykyjemme käyttämisestä ja tunnemme, miten elämän luova voima virtaa kauttamme, kun ilmaisemme itseämme meille totuudelliselta tuntuvilla tavoilla.
Jos koet riittämättömyyttä, koska et pysty poistamaan toisten hankalia olotiloja ja haluat lopettaa toisten tunteiden ehdoilla elämisen, kutsun sinut mukaan verkkokurssilleni: Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi.
Kurssin avulla lopetat menemästä liikaa mukaan toisten tunteisiin ja koet viimein olevasi kotonasi herkässä kehossasi. Kurssi alkaa 13.3. ja kestää 4 viikkoa.
Miellyttäminen on selviytymiskeino – syvän alitajuinen uskomus siitä, että jos ihmiset eivät tykkää minusta (tai kun LUULEN niin), olen huono. Niinpä yritän mahdollisimman paljon pitää mölyt mahassa ja tehdä muutenkin kaikkeni, että musta tykättäis ja ”aiheuttaisin hyviä viboja tai en ainakaan huonoja” (eli kontrolloin), ettei vaan olisi pahaa verta kenenkään kanssa. Ja sitten jos onkin, niin se on aivan kamalaa, ja on minun tehtäväni yrittää sukia myötäkarvaan ja pehmentää tilanteet. Ja jos se ei onnistu, kiukustun ja kitkeröidyn sekä itselleni ja toisille.
Meille miellyttämistaipuisille (ja erityisen herkille) vastakarvaan meneminen ja konfliktit tuntuvat kamalilta, koska meissä herää vanhoja, tuttuja, varhaisista vaiheistamme jollain tavalla tuttuja turvattomuuden tiloja. Hermostossamme eli ajattelussamme ja tunteissamme syttyy impulsseja, jotka saavat pakenemaan, taistelemaan tai hyytymään, koska olemme kenties kokeneet hylätyksi ja torjutuksi tulemista silloin, kun emme olleet mieliksi. Miellyttäminen ja itsensä sivuun sutiminen ovat selviytymiskeinoja jotka ovat noissa kohdissa syntyneet peittämään avuttomuuden, arvottomuuden, surun ja kiukun tunteita. Kun nuo tunteet alitajunnassamme triggeröityvät, herää myös turvattomuus. Luulemme vielä aikuisinakin – huomaamattamme – ettemme edelleenkään pärjäisi niiden tunteiden kanssa, joiden kanssa jäimme lapsena tai jossakin elämämme vaiheissa yksin.
Ja silti: hyväksytyksi tulemisen tarpeessa ei ole mitään vikaa, se on luonnollista.
Meissä elelevien haavoittuneiden osien maailma on aika mustavalkoinen ja siksi miellyttämishaluisen voi olla haastavaa sisäistää, että ei se mitään vaikka kaikki eivät ole aina myötäkarvaan keskenään. Silti voi ottaa iisisti, ja kaikki voi olla ihan jees. Mä voin silti olla mä. Ja toiset voivat olla itsensä. Ei tarvitse yrittää muuttaa ketään tai mitään, ja voin puuhailla juttujani ihan rauhassa vaikka käynnissä olisikin konflikti tai jotakin selvittämätöntä.
Hyväksynnän hakemisen ja miellyttämisen selviytymiskeinojen alla on aina turvan tarve. Kun opimme luomaan aikuisina turvaa ja hyväksyntää itsellemme ja tunteillemme, voimme paremmin hyväksyä myös sitä, että aina ei kohdata ja se on ihan okei. Meidän ei loputtomasti tarvitse selittää itseämme, vääntyä mutkalle, eikä hakea hyväksyntää sieltä mistä sitä ei tähänkään asti ole tullut. Voimme oppia vastaanottamaan hyvää itseltämme ja toisilta, ja sisäistää syvästi olevamme rakkaita silloinkin kun on ristiriitoja. Miellyttämisen ja hyväksytyksi tulemisen tarpeet alkavatkin täyttyä sisä- eikä ulkopuoleltamme. Alamme olla itsellemme enemmän mieliksi, hyväksymme itseämme enemmän.
Jos huomaat, että uupumus kolkuttelee ovella ja jaksamisesi on hiuskarvan varassa, kokeile näitä:
1. Raivoa ja näytä keskisormea maailmankaikkeudelle
Viha ja kiukku ovat parhaita rajan vetäjiä. Ehkä on käynyt niin, että olet unohtanut laittaa rajat ja päätynyt tekemään enemmän kuin jaksat. Kun ajan saatossa uupumus on hiipinyt vähitellen ja aika- ja energiavarkaita on kertynyt paljon, on vaikea raivota kenellekään yksittäiselle ihmiselle tai asialle. Eikä se ehkä olisi kohtuullistakaan kaataa pitkän ajan rajanvedot yhden ihmisen niskaan!
Mene metsään tai johonkin muuhun paikkaan, jossa voit voit huutaa vapaasti. Anna syljen tuoda suuhun sanat ja raivoa sielusi kyllyydestä. Myös nyrkkeilysäkin hakkaaminen voi ajaa saman asian. Jos et voi raivota, näytä maailmankaikkeudelle keskisormea kirjoita sille kiukuttelukirje.
Rajojen asettaminen voi saada voimiasi palautumaan. Harjoittelu auttaa laittamaan rajoja myös silloin, kun omia voimavaroja pitää pystyä suojelemaan.
2. Tee EI-suunnitelma
Ota pieni hetki itsellesi ja pohdi, mitkä asiat vievät eniten voimiasi tai aikaasi.
Onko joitain tilanteita tai asioita, joille sinun pitää muistaa jämäkämmin sanoa EI? Eräs nainen esimerkiksi kertoi, että hän lupautui aina auttamaan muita, koska koki sen velvollisuudeksi. Hän tiesi, ettei ehtisi eikä jaksaisi, mutta sanoi silti KYLLÄ. Vaikka ajatus yritti sanoa EI, hän alkoi perustella omalle ajatukselleen, miksi muita pitää auttaa. Hän myös oli hyvä ylipuhumaan itseään sillä, että suhtautui aikatauluihin ylioptimistisesti.
Onko sinulla tämänkaltaisia tilanteita, jotka lipsahtavat nopeasti KYLLÄksi, vaikka piti sanoa EI. Tee itselle EI-lista: Mihin asioihin sinun täytyy sanoa EI? Sitten suhtaudu EI-listaasi yhtä tunnollisesti kuin To Do -listaasi.
3. Listaa omat tarpeesi
Jos sinulla on tapana juosta hoitamassa muiden asioita, voi olla, että unohdat, mitä sinä tarvitset. Tai voi olla, että et enää edes tunnista, mitä sinä tarvitset. Kehollasi ja mielessäsi on tarpeita, joiden täyttäminen pitää sinut tasapainossa.
Listaa tarpeita, joiden täyttäminen auttaa sinua voimaan paremmin. Muista, että pienetkin teot ovat avuksi. Kehosi ainakin kaipaa raitista ilmaa, ravitsevaa ruokaa, unta ja liikettä. Mielesi iloitsee jotakuinkin samoista asioista – ja myös siitä, kun kehossa on hyvä olo. Mitä muuta sinä tarvitset?
Suhtaudu tarve-listaasi yhtä tunnollisesti kuin To Do -listaasi.
4. Hengitä
Tylsä vinkki, koska hengitämme, vaikka emme ajattelisi hengittämistä. Mutta jos tällä kertaa tekisit niin, että huomioit, miten hengitys liikuttaa kehoasi. Aina kun ajatus lähtee karkaamaan, palauta huomiosi takaisin hengitykseen. Tietoinen hengitys rauhoittaa kehoa ja auttaa ohjaamaan huomiotasi niin, että huomio ei hypi kuin mikäkin makakiapina, vaan pysyy siellä, missä SINÄ haluat.
Jos huomiosi hyppii tai on kaikkialla, se kuormittaa mieltäsi valtavasti.
5. Hyväksy
Stressitila saa ihmisen reagoimaan kolmella tavalla: taistelemaan, pakenemaan tai jähmettymään. Kaikki näistä vastustavat ulkopuolista uhkaa. Reaktio pyrkii hengissä säilymiseen. Mutta nykyihmisellä harva tilanne uhkaa henkeä, mutta sama mekanismi toimii edelleen. Taistelu loppuu, kun hyväksyy vallitsevan tilanteen.
Kun huomaat olevasi matkalla uupumukseen ylikierrosten kanssa, sano itselle: Nyt on näin. Kaikki järjestyy. Nyt on näin.
Oletko toistuvasti huomannut, ettei pyrkimystäsi asettaa rajoja oikein millään oteta vastaan tai kunnioiteta, vaikka kuinka olisit yrittänyt?
Jos kyseessä on itsekäs henkilö (ei vahvasti narsistisia piirteitä omaava) hän voi pystyä/haluta kunnioittaa rajojasi ja ottaa rajauksesi vastaan, kunhan ilmaiset rajat tarpeeksi selkeästi ja jämäkästi ja pidät niistä myös itse tiukasti kiinni.
Jos taas kyseessä on vahvasti narsistinen henkilö tai narsisti (ihminen, jolla on narsistinen persoonallisuushäiriö) joudut taistelemaan leijonan lailla rajoistasi, eikä tasavertaista ja kunnioittavaa suhdetta siltikään synny.
Kaiken kaikkiaan hyödymme ihan jokaisessa ihmissuhteessa rajoista, koska rajat suojaavat niin psyykkistä, kuin fyysistäkin hyvinvointiamme.
Listasin alle viisi syytä miksi rajojasi ei ehkä tähän asti ole vielä kunnioitettu, sekä vinkit mitä voisit tehdä tulevaisuudessa toisin
1. Rajat eivät ole vielä täysin selkeät itsellesi
Ei ole mitenkään epätavallista, ettemme välttämättä ole tulleet edes ajatelleeksi mitä ovat omat rajamme ja missä ne menevät, ennen kuin olemme tilanteessa, jossa rajat on ylitetty ja pahasti.
Nimeä siis selkeästi rajasi, jotka suojaavat sinua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Esimerkikiksi näin: ”Ei ole ok, että toistuvasti käännät asiat päälaelleen ja syytät minua omista teoistasi. En aio kuunnella tätä enää (ja seuraavaksi poistu itse paikalta).”
2. Olet valmis joustamaan rajoissasi
Rajat ovat rajoja. Ne ovat kuin aitoja ja portteja, joiden yli ei ole lupa mennä. Ja tuota porttia vartioit sinä, vain ja ainoastaan sinä.
Muistathan aina, että narsistisessa suhteessa on tärkeämpää pitää itse huolta omista rajoista, kuin laittaa energiaansa siihen, että narsistinen ihminen kuuntelisi ja kunnioittaisi rajojasi. Se ei ole narsistin aikomus ja se fakta tulee ymmärtää.
Raja itselle voi olla esimerkiksi tällainen: ”Katson läpi sormieni ja annan anteeksi saman virheen tai teon enintään kaksi kertaa ja jos kolmas kerta tulee lähden itse pois, enkä jää opettamaan tai saarnaamaan toiselle mitä hän taas teki väärin.”
3. Pyydät anteeksi tai selittelet rajojasi
Näin ei tarvitse toimia. Voit harjoitella tätä siten, että kerrot rajasi ensin peilikuvallesi niin että jätät pois kaikki anteeksipyytelyt, pahoittelut, sekä selittelevät sanat ja lauseet.
Kiinnitä huomiota kehoosi. Näytä myös kehollasi, ilmeilläsi ja eleilläsi (ryhdikäs, varma, rauhallinen) että olet todellakin tosissasi.
4. Vaivaannut rajojen asettamisesta
Jos ei ole lapsuudessaan saanut opetella asettamaan rajoja turvallisessa ympäristössä, turvallisten ja luotettavien aikuisten kanssa niin, että rajoja olisi otettu myös vastaan voi rajojen asettaminen olla vaikeaa aikuisenakin.
Harjoittelu tekee mestarin tässäkin asiassa. Toista itseksesi ääneen rajojen asettamiseen liittyviä lauseita. Näin totutat kehon uuteen tapaan ja taitoon.
Esimerkiksi näin: ”Tuo on siis sinun mielipiteesi asiasta, ok. Olen nyt kuullut sen ja olen itse asiasta täysin eriä mieltä ja minulla on oikeus olla eriä mieltä, vaikkakin se tuntuisi sinusta huonolta tai väärältä.”
5. Et ota itseä tarpeeksi vakavasti
Muistathan, että sinulla on oikeus ja velvollisuus suojella itseäsi. Erityisesti epäterveissä narsistisissa suhteissa kukaan muu ei puolusta rajojasi, kuin sinä itse.
Muistathan siis itse kunnioittaa omia rajojasi ja ottaa ne vakavasti.
Rajoja asettaessa voit toistaa itselle seuraavaa kysymystä: ”Mikä järkevä syy minulla on nyt toimia näin, vaikka toinen ei millään tahtoisi tätä hyväksyä?”
Anna itselle aikaa harjoitteluun. Kenestäkään ei tule mestaria hetkessä, eikä rajojen asettamisessa tarvi pyrkiä sellaiseen lopputulokseen, ettei koskaan tulisi lipsumisia tai ettei koskaan joustaisi ehkä vähän liikaakin. Sekin on vain ihmisyyttä ja siten hyvin ymmärrettävää.
Moni kipuilee sen kanssa, ettei aivan uskalla olla oma itsensä. Erityisesti naiset kärsivät usein jonkinlaisesta itsensä pienentämisestä.
Mitä itsensä pienentäminen oikeastaan tarkoittaa? Itsensä pienentämisen tunnistat muun muassa näistä:
– Et uskalla kertoa mielipidettäsi silloin, kun sille olisi paikkansa – tai jos kerrot, pyydät sitä anteeksi.
– Vähättelet tarpeitasi (toisten tarpeet ovat aina tärkeämpiä).
– Pelkäät ottavasi liikaa tilaa itsellesi (”Taas olin kamalan kovaääninen!”).
– Piilottelet tunteitasi – tai tunteiden ilmaisemisen jälkeen morkkistelet.
– Kyseenalaistat jatkuvasti itseäsi tai elämääsi. Tuntuu että elät ja olet jotenkin väärin.
– Et tavoittele unelmiasi, jotta et vahingossakaan epäonnistuisi – tai menestyisi. Molemmat tuntuvat yhtä väärältä.
Vuosia jatkuneesta itsensä pienentämisestä voi lopulta seurata itsensä hylkääminen. Se tarkoittaa, että…
– Kyseenalaistat jatkuvasti, ovatko tunteesi sallittuja ja normaaleja.
– Hyväksyt ja kunnioitat toisten tarpeita, mutta et omiasi.
– Valitset aina sen, mitä kuvittelet, että sinun täytyy valita, mutta et koskaan sitä, mitä aidosti haluat. – Soimaat itseäsi usein siitä, mitä teet tai olet, niin hyvästä kuin pahasta.
– Et uskalla tarttua unelmiisi, koska et tunne olevasi niiden arvoinen.
– Koet olevasi vääränlainen.
Itsensä pienentäminen on periytynyt erityisesti naislinjoissa. Miesten hallitsemassa maailmassa itsensä pienentäminen on ollut naisille selviytymiskeino. Äidit ovat opettaneet tyttärilleen eteenpäin selviytymisen malliksi monia rajoittavia uskomuksia:
– Sinun pitää olla kiltti tyttö. Kiltti tyttö ei kiukuttele, vastustele tai tee itsestään numeroa. – Ei ole sopivaa ilmaista omia mielipiteitä. – Sinun pitää sopeutua ympäristön vaatimuksiin ja odotuksiin, jotta kelpaat.
Mutta emme voi olla omassa voimassamme niin kauan kun pyytelemme olemassaoloamme anteeksi. Siksi on tärkeää uskaltaa voimistua – myös suhteessa omaan perheeseen.
Sinullakin on lupa kasvaa itsesi kokoiseksi. Se ei tarkoita henkseleiden paukuttelua vaan turhista rajoituksista vapautumista, rohkeutta elää omalla tavallasi itseäsi ilmaisten.
Koetko olosi usein voimattomaksi, koska aistit niin vahvasti työkavereidesi tunnetiloja ja työyhteisön tunneilmapiirejä?
Jos vastaat ”kyllä”, on todennäköistä, että kannat liian paljon vastuuta siitä, miltä muista tuntuu töissä ja minkälainen työporukan tunneilmapiiri on.
Moni empaattinen ja toisten tunteista ylivastuullinen kokee työelämän raskaaksi, koska hän kuormittuu niin paljon muiden tunteista ja työyhteisön tunneilmastosta.
Koska hän ei pelkästään aisti toisissa nousevia ja ympärillään leijailevia tunne-energioita, vaan ottaa myös niiden helpottamisen tehtäväkseen, hänestä tulee työpaikan automaattinen ilmapuntari ja ilmapiirin puhdistaja.
Hän kuulostelee herkeämättä tiimikavereitaan, esihenkilöitään ja muita työyhteisön jäseniä. Hän muokkaa itseään aistimansa mukaan niin, että asiat etenisivät sujuvasti ja jokaisen kokemus olisi mahdollisimman siedettävä.
Hän on usein tunnollinen ja käyttää paljon energiaa työnsä, työkavereidensa ja työyhteisönsä tilanteen ja tehtävien miettimiseen. Hän uskoo, että mikäli hän ylittää itsensä ja auttaa muita tekemään samoin, hänen panoksensa huomataan.
Hän ei tee itsestään numeroa, vaan odottaa, että hänen työnsä tulokset tuovat hänelle hänen ansaitsemansa arvostuksen. Usein hän kuitenkin päätyy vain tekemään lisää ja kantamaan enemmän vastuuta ilman tunnustusta, palkankorotuksia tai ylennyksiä. Ne tuntuvat menevän aina muille.
Jatkuva valmiustila kuormittaa ylivastuullista
Empatian yli vetävän on vaikeaa säädellä sitä, miten paljon hän kantaa näkymätöntä vastuuta työyhteisön tunneilmapiiristä ja asioiden sujumisesta.
Hän on jatkuvassa valmiustilassa reagoimaan siihen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Hän uskoo, että hänen täytyy laittaa aina toisten tunteet ja tarpeet omiensa edelle, jotta hän olisi arvokas ja lunastaisi paikkansa. Kaava toistuu, olipa hän tiimiläisen, esihenkilön, kollegan tai johtajan roolissa.
Keskittyessään niin voimakkaasti muiden kokemusten parantamiseen hän sivuuttaa sen, mitä hän itse tarvitsisi voidakseen hyvin työelämässä.
Mikäli ylivastuullisen kuormitus syvenee väsymykseksi tai uupumukseksi, hän voi kokea, ettei kyvyistään huolimatta uskalla edetä isompiin saappaisiin tai seuraavaan vaiheeseen, koska ”miten jaksaisin kantaa vielä enemmän vastuuta ja tunnetaakkoja, kun olen jo nyt ihan poikki?”
Miksi jotkut kantavat liikaa vastuuta?
Monet työyhteisöt ovat empaattisesti epätasapainossa. Jotkut laittavat kaiken energiansa toisten tunteiden aistimiseen ja taipuvat niiden mukaan. Toisille taas ei vaikuta olevan tärkeää, miltä muista tuntuu, vaan he laittavat aina omat tarpeensa muiden edelle. Toki myös välimuotoja löytyy.
Voimakkaasti empaattinen näkee työyhteisössä olevat katvealueet, joissa kukaan ei kanna vastuuta yhteisön ilmapiiristä ja tunnetason hyvinvoinnista.
Toisten tunteista ylivastuullisena hän velvoittaa itsensä ottamaan vastuun näiden vastuutyhjiöiden täyttämisestä. Hän virittäytyy aistimaan yhteisön tunnetaajuuksia ja yrittää vastata muiden täyttymättömiin tunnetason tarpeisiin parhaansa mukaan.
Mitä enemmän hankalia tunteita työyhteisössä on, sitä enemmän hän vaatii itseään helpottamaan niitä. Hän kokee, että hänen täytyy ratkaista työyhteisön epäkohdat, välinpitämättömyydet ja pahoinvointi. Silloinkin, kun hänellä ei ole ollut niiden syntymisessä osaa eikä arpaa.
Liika vastuun kantaminen toisten tunteista ja tunneilmapiireistä on ylivastuullisen keino yrittää tehdä työpaikan tunnemaastosta turvallinen kaikille. Hän on todennäköisesti oppinut toimimaan näin jo lapsena. Silloin hänen ainoa keinonsa vaikuttaa tunneilmapiirin ailahteluihin on ollut tehdä itsestään mahdollisimman helppo ja toisten hankalia tunnetiloja tasaava.
Koska hän on joutunut ottamaan vastuuta toisten tunteista tavalla, joka ei ole hänelle kuulunut, hän virittäytyy aikuisenakin liikaa toisten tunteisiin. Näin hän yrittää ehkäistä, ratkaista ja poistaa työyhteisössä olevia hankalia tunne-energioita ennen kuin tilanne räjähtää käsiin.
Hän antaa itselleen tehtävän, jossa hänen on mahdotonta onnistua yksin – erityisesti, jos vallan käyttäminen ja vastuun kantaminen ihmisten kokemuksista ovat organisaation johdossa ja kulttuurissa pahasti epätasapainossa.
Miten johdat sekä empaattisesti että jämäkästi
Tunteiden johtamisesta puhutaan koko ajan enemmän. Mitä vaikuttavammin jotkut asiat voidaan hoitaa teknologian avulla, sitä enemmän korostuvat samalla myös ne, joita ei voida.
Siksi omien ja muiden tunteiden johtaminen voi olla jopa tärkein taitosi nyt ja jatkossa, olipa virallinen roolisi mikä tahansa.
Koska pystyt aistimaan toisten tunteita kuin ne olisivat omiasi, sinulla on sisäänrakennettuna kyky tarjota muille toimivaa tunnetason tukea ja luoda tunneilmapiirejä, jotka ovat turvallisia, kannustavia ja tuloksekkaita.
Empatian yli vetävänä olet ”harjoitellut” tunneilmapiireihin vaikuttamista ja niiden johtamista koko ikäsi sitä tajuamattasi – ylikuntoon asti. Tämän takia se on kuormittanut sinua paljon enemmän kuin on tarpeellista.
Jotta voit samaan aikaan sekä saada hienoja tuloksia että voida hyvin yhdessä niiden kanssa, joihin vaikutat, on ratkaisevan tärkeää, että olet empaattinen myös itseäsi kohtaan.
Olemalla hereillä ja antamalla arvoa sille, mitä sinussa tapahtuu, voit johtaa omia tunteitasi ja tarpeitasi niin, että jaksat ja nautit työstäsi. Samalla näytät esimerkkiä muille ihmisestä, joka johtaa sekä itseään että muita empaattisesti ja jämäkästi, hyvinvoinnista ja rajoista huolehtien.
Näin saat empatiakykysi käyttöösi ilman, että sinun tarvitsee pelätä väsymistä tai loppuun palamista. Silloin astut rohkeasti todelliseen johtajuuteesi ja sinusta tulee pidättelemätön.
Jos haluat tutustua empatiakykyysi syvemmin ja käyttää sitä työssäsi niin, että sinä itse ja ihmiset, joihin vaikutat, voitte hyvin, kutsun sinut mukaan verkkokurssilleni: Miten lopetat överiempatian – Käännä haastavat suhteet herkkyytesi voimaksi.
Tunnelukot ovat kuin tulkintasilmälasit, jotka asetetaan ihmisen nenälle lapsuudessa ja nuoruudessa. Tunnelukot syntyvät tarpeiden tyydyttämättä jättämisen aiheuttamien tunteiden seurauksena.
Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että lapsella on tarve olla turvassa, mutta hänet hylätään henkisesti ja/tai fyysisesti monta kertaa. Lapselle aiheutuu tästä vaikeita tunteita, joita hän ei pysty käsittelemään. Hänen maailmaansa alkaa värittää esimerkiksi uskomus siitä, että hänessä on jotain sellaista vikaa, että hänet hylätään eikä läheisten ihmisten pysyvyyteen voi luottaa vaan hän alkaa pelätä hylkäämistä.
Lapsi oppii sopeutumaan omaan kasvuympäristöönsä
Lapsi ”keksii” aina keinon, jolla hän pystyy, kaikesta huolimatta, selviytymään mahdollisimman hyvin omassa kasvuympäristössään. Puhutaan lapsuuden sopeutumiskäyttäytymisen tavasta.
Joku lapsi heittäytyy kiltiksi toisten auttajaksi, toinen heittää kasvoilleen pellen ja hauskuuttajan naamion, kolmas pyrkii muuntautumaan näkymättömäksi ja niin edelleen. Ikävää sopeutumiskäyttäytymisessä on se, että ne siirtyvät käyttäytymisen tavoiksi aikuisuuteen asti ja aiheuttavat usein ongelmia ihmissuhteissa. Erityisesti nämä tavat näkyvät parisuhteissa – parisuhde oikeastaan paljastaa oman sopeutumiskäyttäytymisen tavan. Rajattomuus voi liittyä osaltaan juuri tähän sopeutumiskäyttäytymiseen.
Rajat ovat tärkeitä, ja niitä moni meistä harjoittelee joka päivä. Kun ihminen toimii niin, että kuuntelee omia rajojaan, pitää niistä kiinni ja osaa ilmaista ne rakentavasti ulospäin, on hän omassa voimassaan ja voi aika hyvin. Rajattomuus voi syntyä monellakin tavalla, mutta tässä haluan lyhyesti valottaa rajattomuutta kahden tunnelukon: alistumisen ja uhrautumisen tunnelukon kautta. Rajattomuus voi liittyä moneen muuhunkin tunnelukkoon.
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen antaa ihmisten ja asioiden kävellä ylitseen
Alistumisen tunnelukon omaava ihminen on alistuvainen. Ulospäin tunnelukko ei suinkaan aina näyttäydy alistumisena vaan se voi näkyä myös alistumista/alistamista vastaan taisteluna. Ihminen on ikään kuin allergisoitunut alistamiselle. Alistuvaisuuteen taipuvaiselle ihmiselle on opetettu, esimerkiksi mallioppimisen kautta, ettei rajoja saa olla vaan pitää asettautua kynnysmatoksi, jonka yli saa kävellä mennen, tullen.
Alistuja nieleskelee asioita, joustaa, ei sano vastaan, on sopeutuvainen mukautuja. Mutta kerää samalla sisäänsä kiukkua, joka saattaa purkautua hyvinkin pontevasti. Tunnelukko helpottuu sillä, että ihminen opettelee jämäkkää vastuullista aikuisuutta eli opettelee ensinnäkin tunnistamaan omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan ja oppii ilmaisemaan ne rakentavasti ja rohkeasti.
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen huolehtimaan rajattomasti muista
Uhrautumisen tunnelukko saa ihmisen uhraamaan omat tarpeensa eli laittamaan ne sivuun ja huolehtimaan muiden tarpeista. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmille tämä on välttämätöntä, mutta siltikään ei tarvitse elää niin, että unohtaa itsensä ihan kokonaan. Uhrautuja on ylivastuullinen toisten auttaja ja kannattelija, joka suorittaa ja huolehtii asioista usein uupumukseen saakka.
Usein uhrautumisen tunnelukon omaava ihminen löytää kumppanin, joka ei osaa ottaa vastuuta. Hän myös saattaa vahingossa opettaa vastuuttomuutta lapsilleen, koska rientää aina apuun, vaikkei häntä tarvittaisi ja antaa tahtomattaan sellaista viestiä lähiympäristölleen, että hän osaa ja pystyy, muut eivät. Rajattomuuttahan edellä esitettykin on.
Kun on rajaton, saattaa vahingossa rikkoa myös muiden rajoja omiensa lisäksi. Uhrautumisen tunnelukko saattaa sekin tehdä ihmisen vihaiseksi ja ärtyneeksi ja toisia syytteleväksi. Tunnelukko avautuu, kun ihminen oppii tunnistamaan omat tarpeensa, pitämään niitä tärkeinä ja myös huolehtimaan niistä.
Viha on sisäinen rajavartija
Viha (kiukku, ärtymys) on tärkeä tunne – se vartioi rajojamme ja kertoo siitä, että rajat on jo ylitetty ehkä kauan aikaa sitten. Viha kertoo kyllä muustakin: ahtaalla olosta ja pettymyksistäkin. Mutta aina kun viha näyttäytyy, voi kysyä sitä, rikkoutuivatko rajat. Usein olemme muuten ihan itse niitä, jotka rajojamme eniten rikkovat.
Aina tulee uusi uusi päivä ja uusi mahdollisuus oppia itsestä jotain uutta ja aloittaa vähän kuin puhtaalta pöydältä. Voisiko tänään olla se päivä, kun alat opetella pitämään omia rajojasi tärkeinä?
Jos haluat tietää tunnelukoista enemmänkin, tutustu kirjaani Masennus ja tunnelukot. Kirja voi olla hyödyllinen, vaikket kärsisikään masennuksesta.
