Olet upea ihminen. Sinusta hehkuu valo, joka saa minut pehmenemään ja voimistumaan yhtaikaa. Toisaalta se saa sydämeni aukeamaan, ja toisaalta se saa oman voimani hehkumaan entistä kauniimmin.
En tiennyt tätä, ennen kuin sain sinut. Luulin, että on äidin tehtävä valaa rakkautta ja ymmärrystä lapseen, enkä tiennyt että lapsi valaa rakkautta, uskoa ja ymmärrystä äitiin moninkertaisella voimakkuudella. Sinä olet opettanut minulle paljon hyväksynnästä ja armosta.
2 Olet kaunis
Sielusi on kaunis. Kehosi on kaunis. Ytimesi on kaunis. Silmäsi hehkuvat ainutlaatuista elämänvoimaa, joka kumpuaa suoraan sydämestäsi. Osaat olla niin avoin elämälle!
3 Olet vahva ja pystyt vaikka mihin
Kun minä kasvoin isoksi, en luottanut itseeni. Pelkäsin maailmaa ja menin muiden ehdoilla. Tärkeintä, mitä voin sinulle opettaa, on se että voit aina luottaa sydämesi ääneen. Olen sanonut sitä sinulle kerta toisensa jälkeen, ja on ollut kaunista nähdä, että olet laskeutunut sydämesi turvaan.
4 Olet herkkä, ja se on ihanaa
Minut kasvatettiin uskomaan, että vahvuus on ainoa keino selvitä maailman haasteista. En tiennyt, että herkkyydelle saa antaa tilaa. Sinun ei tarvitse suorittaa elämääsi, vaan saat käpertyä itseesi ja ottaa aikaa sydämesi kuulostelemiseen. Maailmassa on paljon hyvää. Ihmiset toivovat sinulle hyvää. Minä haluan sinulle hyvää ja rakastan sinua niin paljon. Kun sinulla on herkkä olo, saat voimaa paitsi sydämestäsi, myös toisten ihmisten rakkaudesta.
5 Elämänpolkusi ja taitosi ovat juuri sinulle sopivia
Olet lahjakas niin monessa asiassa. En halua ohjailla sinua sellaiseen suuntaan, jonka itse valitsisin. Pelkäsin itse pitkään luovuuttani, sillä minut kasvatettiin arvostamaan turvallista toimeentuloa, jonka pelättiin puuttuvan luovilta aloilta. Sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla monenlaisia asioita. Sinun ei tarvitse olla heti valmis ja päättää kaikkea heti. Saat muuttaa asioita. Nauti lahjakkuudestasi, äläkä pelkää tuoda lahjojasi esiin. Innosta maailmaa ilmaisemalla itseäsi ja sitä, mikä juuri sinua puhuttelee.
Kiitos siitä, että olet elämässäni.
Olet maailman suloisin, rakkain ja ihmeellisin tytär. ❤️
Katselen vanhaa minääni sivusta. Asetuksia. Kieltoja, estoja. Pelkoja.
Spontaaneissa tilanteissa, joissa ei ehtinyt miettiä. Rauhallisissa tilanteissa, joissa ehti ja silti valitsi…. noh, vanhalla tavalla.
Vanhan minän asetukset ulottuivat joka hetkeen. Myös yksinoloon, vaikka yksin ollessa sallin itselleni enemmän turvaa ja rauhaa.
Kuvittelin kai, etten olisi turvassa ja rauhassa, jos uskaltaisin olla oma itseni tilanteessa kuin tilanteessa.
Kuvittelin kai, että eri mieltä oleminen on vaarallista ja vakavaa. Tai erilaisuus. Tai rajat. (Mitä näitä nyt on…)
Kuvittelin, että minun tulee olla miellyttävä, tukeva, myötäilevä ja aina tarvittaessa hieman epäaito. Se oli sisäänkirjoitettua, itsestäänselvyys.
Totuus nousee esiin
Totuuden nimissä minähän olen miellyttävä, tukeva ja myötäilevä. Se on mukavaa ja luonnollista, eikä siinä itse asiassa ollut koskaan mitään väärää.
Lopulta nykyinen minä on hyvin samanlainen kuin mennyt minäkin. Kuitenkin jokin ehto kulkee siinä, että aitouden on oltava joka hetki mukana. (Ja kuinka se oikeastaan voisi olla olematta?)
Sen on tultava aina ensin. Eikä se oikeastaan lähde enää pois, joten sitä on mahdoton mallata tiettyyn kohtaan tai tiettyyn määrään. Sitä ei voi pidättää, säästää tuonnemmas. Sitä ei voi olla 30% tai 70%. Totuus vain on – ja se on kaunista.
Tarkemmin ottaen se mitä todellisuudessa olen ja tunnen, säteilee ulos joka tapauksessa – en vain näe enää vaivaa yrittääkseni peitellä sitä, mikä sisimmässäni olen. Annan sen olla totta myös ulkona.
Ja kun en näe tuota vaivaa, energiani vapautuu pelkäämiseltä olemiseen.
Se ei jää huomaamatta omassa olossani ja jaksamisessani. Iloni ja leikkisyyteni määrässä. Huojentuneisuudessa. Tyytyväisyydessä ja rauhassa (silloin kun minua ei uhkaa jokin akuutti ongelma, koska niitä nyt on joskus jokaisella).
Uusiutumisen salaisuus
Uusiutuminen voi olla hyvinkin nopeaa silloin, kun ihminen näkee itsensä ja huomaa uusiutumisen tarpeen – tai ylipäätään sen, että vaihtoehtoja on olemassa.
Usein emme kuitenkaan näe itseämme tai rajoittunutta toimintatapaamme ulkopuolelta, vaan toimimme näkymättömän automaation siivittämänä. Automaation, joka on syntynyt aiempien säikähdysten ja epävarmuuksien sanelemana, suojaksemme. Hyvin usein tuo suoja ei kuitenkaan palvele meitä parhaiten enää nykyisyydessä vaan kaipaisi jo päivittämistä.
Emme voi kuitenkaan päivittää mitään ilman vahvaa tietoisuutta päivityksen tarpeesta. Tuon tiedon voimme ainoastaan saada pysähtymällä säännöllisesti ja antamalla asian nousta tarkasteluun. Meditaatio on tähän erinomainen väylä. Toimiakseen sen on kuitenkin oltava riittävää ja toistuvaa. Oman kokemukseni mukaan ensihavainto ei todellakaan ole paikka muuttaa asioita. Ensihavainto on usein vasta tuskan ensimmäinen sipaisu. Sen jälkeen sukellamme yhä syvemmälle tuskaan, ymmärtäen vapautemme ja vastuumme itsestämme ja valinnoistamme sekä valitsematta jättämisistämme.
Vasta kun todella kyllästymme tuohon tuskaan, silloin olemme valmiita tekemään pelottaviakin asioita, jotta pääsisimme lähemmäs aitoa hyvinvointia ja itsen rakastamista. Olemme valmiit kokeilemaan tietämättä edes tarkalleen lopputulosta. Se voi vaatia aika pitkää pohdiskelua ja preppaamista – eikä sitä siksi välttämättä koskaan tapahdu, mikäli elämme liian Nopeaa Elämää.
Samasta syystä meditaatio ja tietoisuustaitojen karttuminen on ollut elämäni isoimpien, tärkeimpien ja ihanimpien muutosten mahdollistaja. Vasta nyt näen, kuinka paljon kyseenalaista automaatiota elämässäni on ollutkaan. Edelleen tänä päivänä saan tarkastella uskomuksia, jotka ovat sanoneet, että tietenkään sinä, Riikka, et tekisi sitä ja tätä. (Hah, kuulkaapas uskomukset, teen mitä haluan!)
Mutta ymmärtääkseni, mitä todella haluan, minun on jatkettava hiljentymistä. Kuultava sisäinen ääneni ja oltava myös yhteyksissä tunteisiini jatkuvassa virrassa. Meissä kaikissa on niin monta ääntä, että kultaisen keskitien löytäminen on joskus se hankalin pala. Sen omimman äänen ja omimman polun löytäminen. Mutta samalla se on kaikkein palkitsevinta, sillä se sinä olet.
Upea säteilevä sinä. Herkkä, vakava ja aito, hassu, utelias ja pohjimmiltaan hyväntahtoinen – suoranainen aarre.
T. Riikka
Minusta ja palveluistani löydät lisää alta tai täältä.
Kun erityisherkkä ihastuu, mukaan mahtuu monenlaisia suuria tunteita. Kaikki koetut tunteet eivät ole välttämättä pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan pintaan saattaa nousta myös ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta. Näin kirjoittaa myös Elaine Aron kirjassaan Erityisherkkä ja parisuhde (vahva suositus).
Tämä taas johtuu siitä, että meillä erityisherkillä on normaalia herkemmin reagoiva hermostojärjestelmä ja siksi me koemme myös ihastumisen epätavallisen voimakkaasti. Aistien ja tunteiden kertyminen saattaa olla intensiivinen onnellisuuden ja pelon sekoitus.
Itse koen usein pelkoa ihastuessani, koska tiedän millaisiin syvyyksiin tunteeni voivat minut viedä ja miten mielialat voivat elää mukana ääripäistä toiseen. Myös pettymykset ja vastoinkäymiset ravistelevat normaalia voimakkaammin.
Kaikki koetut tunteet eivät ole välttämättä pelkkää vaaleanpunaista hattaraa, vaan pintaan saattaa nousta myös ahdistusta, stressiä ja itkuisuutta.
Miten ihastuminen vaikuttaa erityisherkkään?
Herkän ihastumisessa on lähes aina läsnä vahva intensiteetti ja syvällisyys sekä kiintymys toiseen voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Toisaalta nopea ihastuminen saattaa myös sotkea arjen tasapainoa, koska herkälle on usein tärkeää myös yksinolo ja omat rutiinit. Mikäli omaa aikaa ei jää riittävästi palautumiseen, ihastuminen saattaa uuvuttaa herkän.
Sekä oman ajan puute että suurien tunteiden myllerrys saavat usein herkässä aikaan myös monenlaisia kehollisia oireita. Vatsa saattaa mennä sekaisin ja päätä särkeä. Kehon ylivirittyneisyys sotkee usein myös yöunet ja päiväsaikaan keskittymiskyvyn.
Mitä muita haasteita herkkä voi kohdata ihastuessaan?
Liiallisen intensiteetin ja uupumisen lisäksi erityisherkkä etsii tyypillisesti syvää yhteyttä ja aitoja kohtaamisia. Kun tällainen yhteys löytyy, herkkä saattaa ihastua turhankin helposti unohtaen itsensä sekä omat rajansa. Tällöin käy usein niin, että herkkä kertoo ja antaa itsestään kaiken aivan suhteen alkumetreillä, mitään säästelemättä – ja saattaa tällä uuvuttaa itsensä lisäksi myös toisen.
Herkkänä sinun kannattaakin olla tarkkana, onko toinen samalla tunnetasolla kanssasi sekä arvostaako hän herkkyyttäsi vai haluaako hän ennemmin hyötyä siitä tai kenties muuttaa sinua. Herkän vahva empatiakyky ja halu auttaa altistaa nimittäin usein myös väärinkäytölle.
Mikäli omaa aikaa ei jää riittävästi palautumiseen, ihastuminen saattaa uuvuttaa herkän.
Lisäksi herkälle on tavallista sortua ylianalysointiin – myös ihastuessaan. Tuntosarvet ovat pystyssä 24/7. Aluksi yhteydenpito on usein tiivistä ja edetään nopeasti niin sanotusti syvään päähän. Ja jos tähän kuitenkin tulee alkuhuuman jälkeen pienikin muutos, etenkin toisen osapuolen toimesta, alkaa huoli ja pelko helposti ottaa herkästä vallan – ja tuttu ylianalysointi alkaa; mikä on muuttunut ja miksi?
Oman kokemukseni mukaan monille tämä herkän voimakas intensiteetti ja ylianalysointi ovat olleet liikaa. Ei ole ehkä maltettu antaa aikaa herkälle tai luotu turvallista keskusteluyhteyttä. Moni on suotta pelästynyt myös herkän suuria tunteita.
Mitä herkän kannattaa muistaa ihastuessaan?
Kaiken edellä mainitun lisäksi haluan lempeästi muistuttaa siitä, että mikäli et koe tulevasi suhteen alkumetreillä ymmärretyksi, kuulluksi tai nähdyksi ja koet, että herkkyys on asia, jota sinun tulee piilotella, olet todennäköisesti väärän henkilön seurassa.
Sinun tehtäväsi on olla herkkyytesi ja itsesi puolella. Tämä on tärkeä muistaa myös silloin, kun ihastumisen taustalla herää tunne, että sinä voisit auttaa, pelastaa tai parantaa toisen.
Huomionarvoista on myös se, että virittyneisyys (kuten tunteellinen elokuva tai mikä tahansa uusi tilanne) lisää herkän ihastumisalttiutta. Jos käsillä on tunteita herättävä tilanne ja siihen yhdistetään vielä herkän kuvittelukyky, saattaa syttyä voimakaskin ihastumisen tunne, jolle ei välttämättä ole sen todellisempaa pohjaa. Kannattaa olla siis tarkkana, millaisessa yhteydessä tunteet heräävät.
Sinun tehtäväsi on olla herkkyytesi ja itsesi puolella.
Kompastuskivistä tai sisäisestä myllerryksestä huolimatta, ihastuminen on ihana asia eikä sitä kannata herkänkään liikaa pelätä tai varoa. Tärkeä on tunnistaa haasteet, opetella tuntemaan oma herkkyys ja ymmärtää, mistä kaikki monenkirjavat tunteet johtuvat.
Herkkä antaa toiselle ihastuessaan myös valtavasti hyvää ja sellaista rakkautta, jota harvemmin pääsee kokemaan. Kun alun tunnemyrskystä selviää, herkän kanssa on mahdollisuus aitoon, merkitykselliseen ja syvään parisuhteeseen.
Ihastu rauhassa näillä vinkeillä:
Malttia molemmille osapuolille. Mikään kiire ei ole.
Sinun ei tarvitse kertoa itsestäsi heti kaikkea, vaikka syvä yhteys toiseen löytyisikin.
Huolehdi omista rajoistasi ja omasta ajastasi. Muista, että myös ihastumisesta täytyy palautua.
Pysähdy rauhassa tunteidesi äärelle. Harjoittele tunnetaitoja.
Pohdi rauhassa, onko henkilö sinulle oikea. Älä välttämättä ota heti ensimmäistä.
Älä yritä pelastaa ketään. Pidä huolta ensin itsestäsi.
Älä anna toisen käyttää herkkyyttäsi hyväksi. Ole itsesi puolella.
Puhu avoimesti ajatuksistasi, tunteistasi, toiveista ja tarpeista.
Älä pelästy ensimmäistä vastoinkäymistä. Anna aikaa.
Tutustu omaan herkkyyteesi ja arvosta sitä – näin toisenkin on helpompi nähdä se voimavarana.
Pysy itsesi puolella tunnemyrskyjen iloissa ja suruissa. Tutustu Annukan kirjaan Matka itsesi puolelle.
Tämän kysymyksen esittävät poikkeuksetta kaikki narsistien uhrit.
Sanotaan, että kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Niinhän sitä sanotaan enkä tiedä asian todenperäisyyttä. Tuohon tosi paljon käytettyyn fraasiin vetoaminen on vahingollista silloin, kun narsistin uhri kertoo kokemastaan henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta. Narsistin uhri ottaa poikkeuksetta liikaa vastuuta kaikesta, mitä oli ja hakee syytä itsestään ja kysyy juuri tuon kysymyksen, jonka edellä esitin. Silloin uhri saattaa jäädä kysymykseen kiinni eikä näe sitä, mitä hänen todella tulisi nähdä.
Ihminen voi olla terveen itsekäs, terveen vaativa, terveen rajoja asettava eikä se tarkoita, että ihmisellä on narsistisia piirteitä. Joskus ihminen huutaa näitä asioita hyökkäävän aggressiivisesti eikä se siltikään ole samaa kuin narsismi vaan kyvyttömyyttä ja osaamattomuutta ilmaista asioita muulla tavoin kuin huutamalla tai suoraan puhumalla. Narsistin kanssa moni turhautuu niin, ettei pysty enää muuhun kuin huutamiseen. Manipulointi ynnä muu on sitten taas ihan toinen juttu ja sitäkin pystyy terve ihminen itsessään työstämään.
Ihminen, joka kykenee ja haluaa katsoa itseään peiliin, pystyy reflektoimaan omaan käyttäytymistään, uskaltaa katsoa myös omia varjopuoliaan ja on halukas kasvamaan, ottaa virheistään oikeasti opiksi ja kasvaa, pyrkii kasvattamaan omaa tietoisuuttaan ja myöntää omat virheensä, ei ole narsisti.
Se joka ihan todella vakavissaan kysyy itseltään, olenko narsisti, tuskin on sitä, jos edellä kuvattu halu kasvuun ja vastuullisuuteen on osa kysyjän mielenmaisemaa. Hyvä merkki on tietysti se, jos pystyy kaiken lisäksi ymmärtämään myös toisen ihmisen inhimillisyyttä ja ihmisyyttä eli omaa empatiakykyä sekä suhteessa itseen että toiseen. Narsistinen ihminen ei sellaiseen kykene.
Narsistin uhrin ”Akilleen kantapää” liittyy usein nimenomaan empatiaan: hän näkee narsistin haavoitetun sisäisen lapsen ja kasvun mahdollisuuden, muttei ymmärrä sitä, että kasvaa voi ainoastaan se, jolla on halua ja kykyä kasvuun. Narsistin uhri yrittää usein tosi kovasti saada toisen kasvamaan, uskoo ja toivoo, että kun oikein yrittää, niin kyllä se toinen vielä siitä lähtee kasvamaan.
Aivopesu saa terveen ihmisen sekaisin
Narsisti osaa kääntää asiat päälaelleen niin taidokkaasti, että uhri menettää kosketuksen siihen, mikä on normaalia ja mikä ei. Mikä on häntä itseään ja mikä on sitä, mitä hänelle on syötetty.
Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten narsisti saa toisen epäilemään itseään:
– Kun narsisti syyttää toista mustasukkaisuudesta, peittelee hän omaa uskottomuuttaan ja sitä, että hänellä on haku päällä
– Kun narsisti syyttää toista vaativuudesta, peittelee hän omaa laiskuuttaan, mukavuudenhaluaan, hyväksikäyttöään eikä siedä sitä, että häneltä vaaditaan ihan normaaliin yhteiselämään kuuluvia asioita, kuten yhteisten laskujen puoliksi maksamista, kotitöiden tekemistä, aikuisen vastuiden kantamista ja niin edelleen
– Kun narsisti syyttää uhria siitä, että tämä on rasittava, on kyse ehkä siitä, että uhri yrittää asettaa rajoja tai kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan
Narsistin uhrit ovat sumutettuja, aivopestyjä ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka lopulta huutavat kipua, joka syntyy siitä, että he ovat hyvin hämmentyneitä siitä, mitä tapahtuu. Kun oikein nurkkaan ja ahtaalle ihminen ajetaan, alkaa hän huutaa, ”sekoilla”, olla niin hämmennyksissä, ettei päiviin eikä öihin enää muuta mahdu kuin sen miettiminen, mitä omassa elämässä tapahtuu.
Miksi narsisti puhuu hullusta ja vaativasta eksästä?
Narsistinen vuoristorata saattaa liittyä tähän: uhri alistuu, tappelee alistamista vastaan, taas alistuu ja niin edelleen. Usein narsistin uhri alistuu ja ajan kuluessa alkaa tapella alistamista vastaan eli narsistin silmissä hänestä tulee hankala ja vaativa. Toisen oman tahdon ilmauksia narsisti ei siedä vaan nimittää niitä vaatimuksiksi.
Uhri myös hyvittelee omia kiukkujaan: pyytelee anteeksi, päättää olla hiljaa, yrittää olla taas kiltti ja tyytyväinen. Ja sitten taas on tyytymätön, kun mikään ei muuta parempaan eikä narsisti näe yhtään vaivaa sen eteen, että yhteinen kasvu voisi onnistua. Aluksi uhri puhuu asioista rakentavasti, mutta turhautuu matkan varrella siihen, ettei toisen kanssa puhumisesta ole mitään hyötyä ja alkaa muuttua kärsimättömäksi ja ärtyisäksi.
Muun muassa edellä esitetystä juontaa juurensa myös narsistin puhe hulluista ex-puolisoista. Se ”hulluus” voi olla ihan totta, mutta se johtuu aina siitä, että narsisti ajaa uhrinsa hulluuden partaalle sillä, että mitätöi, väheksyy ja venkoilee minkä ehtii ja toinen yrittää selittää vaikka millä keinoilla, mitä todella tarkoittaa. Narsisti ymmärtää viestit tarkoituksella väärin, ei kuuntele eikä vastaa suoraan vaan usein esittää vastakysymyksiä, jotta vastapuoli harhautuisi alkuperäisestä aiheesta.
Tarjoa tervettä peiliä sumutuksen kokeneelle
On tosi tärkeää näyttää kirkasta ja puhdasta peiliä sille, jota on kohdeltu tosi huonosti, jotta hän alkaisi taas nähdä selkeästi sen, kuka on ja on ollut ennen kuin joutui narsistisen ihmisen vaikutuspiiriin. On tärkeää validoida uhrin tunteet eli kertoa, että se mitä hän tuntee, on totta ja oikeutettua.
Sano narsistin uhrille kerta toisen jälkeen: ”Minä uskon sen, mitä yrität minulle kertoa”, ”Yritit kovasti saada toista kasvamaan, mutta tiedäthän, että jokaisen tehtävä on kasvaa ihan itse”, ”Sinä et ole hullu vaan ihminen, joka reagoi normaalilla tavalla sairaan ihmisen läheisyydessä”, ”Sinulla on oikeus vaatia normaaleita asioita, saat asettaa rajoja, sinulla on lupa kertoa toiselle tunteistasi ja tarpeistasi” ja ”Minä tunnen sinut, olet hyvä, normaali ja empaattinen ihminen, mutta sinua kohdellaan tosi huonosti – kuka tahansa käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa kuten sinä”. Kysy myös, millaista tukea narsistisen suhteen kokenut toivoisi saavansa.
Johanna Mantila on elämyshakuinen erityisherkkä, kahden tyttären äiti ja intohimoinen ihmismielen, tunteiden ja parisuhteiden tutkailija. Hän on myös ADHD:n omaavan miehen kumppani. Millaisia vivahteita piirteet tuovat parisuhteeseen ja miten ne vaikuttavat perhe elämän arkeen?
Meidän molempien ominaisuudet tuovat omat haasteensa yhteiseen arkeen ja perhe-elämään. Olen listannut alle muutamia sekä niiden ratkaisukeinot, jotka olemme kokeneet toimiviksi.
• Ajanhallinta. Kuormitun helposti täyden näköisestä kalenterista ja haluaisin elää elämää enemmän fiiliksen mukaan. Päättää mitä tehdään ja milloin sen mukaan miltä tuntuu. Tunnollinen ja tarkka puoli minussa pitää kuitenkin huolen, että asiat hoituvat ajallaan. Puolisoni taas on vaikea tarttua asioihin tai ne unohtuvat helposti ilman kalenteriin merkitsemistä.
Ratkaisu: Molemmat täyttävät yhteiseen, jaettuun sähköiseen kalenteriin pakolliset menot kuten työt, lasten asiat, sovitut tapaamiset ja kyläilyt. ADHD puolisoni täyttää tämän lisäksi omat treeninsä, muut menonsa ja to-do:t niin tarkkaan kuin haluaa. (Vinkki: to-do tyyppiset asiat kannattaa merkata muistutus merkinnällä, joilloin ne ei näy toiselle osapuolelle ja kuormita häntä tarpeettomasti.)
Minä taas jätän pakollisten asioiden lisäksi tyhjää tilaa kalenteriin, jolloin voin fiiliksen mukaan päättää mitä teen vai teenkö mitään.
Sunnuntaisin katsomme yhdessä lävitse seuraavan viikon. Pidämme silmällä, että kalenterissa on aikaa yhteisille hetkille ja omaa aikaa molemmille lapsi arjen keskellä. Tarvittaessa teemme muutoksia.
• Molemmat huolestumme helposti ja alamme maalata piruja seinille. Onko jotain tapahtunut tai sattunut? Onko meidän välillä kaikki hyvin? Tämänkaltaiset ajatukset tulvivat päähän, kun olemme erossa toisistamme.
Ratkaisu: Kiinnitämme tietoisesti huomiota lähdön ja jälleen näkemisen hetkiin. Helposti nämä pienet hetket häviävät ja hukkuvat arjen alle suhteen edetessä. Pienen hetken kohtaamme toisemme oikeasti aina erotessa ja nähdessä. Myös herätessä ja nukkumaan mennessä. Halauksin, suukoin ja sanoin. Tämä luo yhteyttä ja turvaa erossa olon ajalle.
Viestittelemme päivän mittaan aika paljonkin, mutta kuitenkin oman halun mukaan. Haluamme jakaa tapahtumia ja tunteita, mutta myös kertoaksemme, että ”täällä ollaan” kaikki on hyvin. Joistakin tämä voisi olla ahdistavaa, mutta meillä se toimii.
• Kotityöt ja niiden jakaminen. Tämä on asia, joka voisi HSP ja ADHD parisuhteessa olla todellinen haaste. Erityisherkät usein pitävät kauneudesta ja harmoniasta. Sekä ovat tunnollisia ja tarkkoja.
ADHD:llä puolestaan on haasteita tarkkaavaisuudessa ja keskittymisessä sekä monesti toiminnan ohjauksessa mikä näkyy myös kotitöissä: Ruoan laitossa syntyy sotkua ja kaapinovet jäävät auki. Joskus hyper fokuksessa siivotaan koko talo lattiasta kattoon ja joskus siivoaminen jää muiden asioiden jalkoihin.
Ratkaisu: Otamme molemmat vastuuta kotitöistä emmekä lähtökohtaisesti korjaa toistemme jälkiä. Autamme toki tarvittaessa ja teemme yhdessä aina mahdollisuuksien mukaan, mutta jos muru jättää ruokapöydälle sukkia tai kaapinovet jäävät auki yritän antaa niiden myös olla. Toisen jälkien jatkuva korjaaminen on karhunpalvelus, josta syntyy helposti ikävä kierre, jonka seurauksena jälkien korjaaja helposti kyynistyy ja kuormittuu.
Jaamme tehtävät konkreettisesti, kun voimme ja annamme toisen tehdä asiat omalla tavallaan ilman turhaa kritiikkiä. Käytämme hyödyksi vahvuuksia ja olemassa olevaa olotilaa. Jos lapsi on levoton, on johdonmukaisemman ja sillä hetkellä paremman vireystilan omaavan parempi hoitaa iltatoimet.
Jos jokin ärsyttää tai häiritsee, niin kerromme sen toisillemme. Emme nillitä pienistä asioista, mutta jos asia on itselle tärkeä on se tärkeää tuoda esille. Vältämme kuitenkin syyllistämistä ja pyrimme kertomaan asian oman kokemuksen kautta.
• Erilaiset vireystilat päivän mittaan. Olen itse aamu ihminen ja haluan nauttia päivän parhaasta hetkestä rauhassa kahvikupin äärellä hyvällä fiiliksellä. Olen yleensä iloinen ja jaan aamuisin mielellään ajatuksiani.
Murulle taas aamut ovat vaikeita ja herääminen kestää kauan. Saattaa murisuttaa ja ajatus ei kulje. Päivät ja illat olemme yleensä erossa töiden vuoksi. Myöhään illalla olemme taas molemmat väsyneitä ja kuormittuneita ja tällöin syntyy helpoiten väärinymmärryksiä ja konflikteja.
Ratkaisu: On tärkeää tuntea oma ja kumppanin luontainen rytmi ja kunnioittaa sitä. Yritän itse muistaa aamuisin, etten ala innoisssni höpisemään liian aikaisin. Ja muru taas koittaa muistaa, ettei aamuisin ala puhumaan minua ahdistavista tai ärsyttävistä asioista, kuten rahasta tai aikatauluista.
Rauhoitamme aamut ja myöhäisemmät illat hyvälle ololle, positiivisille asioille ja yhdessäololle. Jos riita tai tarve puhua jostain syvemmästä ilmenee kuitenkin huonoon aikaan yritämme muistaa, että väsymys ja kuormitus ovat läsnä ja huomioida sen sanavalinnoissa ja eleissä mahdollisimman hyvin.
Toisen tuntemisella, puhumisella ja yhteisten pelisääntöjen sopimisella on iso vaikutus. Pienistä asioista voi syntyä iso ongelma, jos ei ymmärretä mistä on todella kyse tai miksi jokin asia on toiselle tärkeää tai vaikeaa. Ajatuksistaan kannattaa kertoa rohkeasti, sillä se voi olla alku tilanteen ratkaisemiseksi.
“Kuunnelkaa minua hyvin tarkkaan”, ruotsalaisen metallibändi In Flamesin parrakas solisti Anders Fridén totesi mikrofoniinsa. Hyvin pakattu Helsingin jäähallin yleisö keskittyi.
“Te olette tulleet tänne katsomaan meitä, tässä me olemme. Olette maksaneet pääsylipusta päästäksenne tähän konserttiin. Kännykällä kuvatut videot eivät voi koskaan korvata tätä hetkeä. Niiden kuvan- ja äänenlaatu eivät vedä vertoja aidolle. Siispä pyydän, että seuraavan biisin ajaksi, pistä kännykkäsi pois ja anna palaa, nauti tästä hetkestä.”
Kun seuraava biisi pärähti käyntiin, koko jäähalli notkui rakenteiltaan tavalla, jota on vaikea kiteyttää sanoin tai kuvin.
Puhuvat elämästä.
Älypuhelimet koukuttavat ja ovat kaikkialla
Älypuhelimet saapuivat elämäämme vuosituhanteen alussa. Salakavalasti ne soluttautuivat osaksi arkeamme. Hämmästelimme ja ihastelimme niitä, mutta unohdimme luoda strategian sille, miten ja missä niitä olisi suotavaa käyttää.
Pian oli liian myöhäistä.
Minne ikinä kuljet, näet kaikkialla ihmisiä kännykkä kourassaan. Bussissa, metrossa, kahvilassa, kuntosalilla, metsässä. Myös paikoissa, joissa niiden ei soisi olevan näkyvillä, kuten elokuvateatterissa, konserteissa tai auton ratissa. Puhelimeen kosketaan vuorokaudessa keskimääräisesti 2 617 kertaa. Se on paljon se.
Älypuhelimet koukuttavat, niiden parissa jumittaa. Pienikin hetki erossa nostaa esiin turvattomuuden tunteen. Mistä jään paitsi?
Kännykkä on tutkitusti myös yksi parisuhteiden yleisimmistä arjen kiistoista. “Se on näppis, kun sormien alla saa huomion kaiken armottomasti” profetoi Samuli Putro laulussaan jo yli kymmenen vuotta sitten.
Et jää mistään paitsi, eikä aina tarvitse olla tavoitettavissa
älypuhelimen koukuttavuus rinnastetaan usein sosiaaliseen mediaan. Molemmat edustavat modernia teknologiaa, joka syövyttää tarkkaavaisuuttamme. Se on tietoinen valinta, sekä meiltä itseltämme, mutta ennen kaikkea teknologian kehittäjiltä. Algoritmit eivät ole kiinnostuneet hyvinvoinnistamme tai kehittymisestämme vaan siitä, että jatkamme scrollaamista.
Ja siinä ne ovat pirullisen eteviä.
Olen pitänyt joskus sometaukoa, ainakin orastavaa sellaista. Sulkenut tietoisesti sovellukset ja jättänyt postaamatta viikkojen ajan. Hikikarpalot valuvat ohimolta tätä muistellessa. Esiin nousi välitön huoli, jäänkö jostain oleellisesta paitsi. Pohdin myös, mitä muut ajattelevat, kun en postannut mitään. Ikävöivätkö he minua? Ovatko huolissaan?
Kun lopulta tein ”paluun” someen huomasin, etten jäänyt mistään paitsi, eikä kukaan liiemmin edes kaivannut minua. Sometaukoa pelottavampaa on jättää kännykkä yöpöytää kauemmas. Tehdä tietoinen valinta omaa riippuvuutta vastaan.
Pienet teot ja yksittäiset valinnat merkitsevät
Koska älylaitteet ovat yhteiskunnassamme huume, jota ei sanota ääneen, tuntuisi jeesustelulta käskeä vain lopettamaan niiden käyttö. Se ei ole niin yksinkertaista.
”I’m too involved now”, kuten Jack totesi Roselle Titanicilla.
Pienillä teoilla ja yksittäisillä valinnoilla on kuitenkin suuri merkitys. Niistä on hyvä aloittaa. Kuten vaikkapa siitä, että valitset tietoisesti hetkiä, jolloin laitat älypuhelimen syrjään. Toisinaan itselleni yksi sellainen on julkinen liikenne. Kun huomioni ei keskity pieneen digitaaliseen ruutuun alan havainnoida ympäristöä. Sitä mitä ulkona tapahtuu, minkälaisia ihmisiä ympärilläni on, miltä minusta juuri nyt tuntuu.
Seuraukset ovat positiivisia ja toistuessaan synnyttävät halun pitää älypuhelin taskussa myös muissa eri tilanteissa. Toki esiin voi nousta myös riippuvuusoireita, joiden viimeistään tulisi viestiä siitä, että oma älypuhelimen käyttö ei ole täysin hallinnassa.
Joka kerta kun älypuhelimen sulkee, maailma avautuu uudella tavalla. Usein vasta silloin myös oman käytöksen järjettömyys kirkastuu meille itsellemme. Se, kuinka valitsemme toistuvasti parinkymmenen senttimetrin korkuisen ja viiden sentin levyisen ruudun sen sijaan, että eteemme aukeaisi kokonainen laajakuva. Elämä kaikkine väreineen.
Kyse ei ole jostain, mistä meidän tulisi soimata itseämme. Ennemminkin mahdollisuudesta, joka on kaiken aikaa ulottuvillamme.
Onnellinen on se, jolla on taito tehdä itsensä onnelliseksi. Onnellisuuden tunteita syntyy meissä silloin, kun hallitsemme muutamia onnellisuuteen johtavia taitoja, psykiatri Ben Furman kirjoittaa kirjassaan Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi (Viisas elämä, 2023).
Tässä 9 onnellisuustaitoa, joita ei ole koskaan liian myöhäistä opetella ja vahvistaa. Mitä paremmin ne hallitset, sitä tyytyväisempi ja onnellisempi todennäköisesti olet. Taidot on poimittu kirjasta Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi.
1. Kiitollisuus
Jos haluat auttaa lasta oppimaan tuntemaan kiitollisuutta, voit pyytää häntä iltaisin miettimään, mitä kaikkea sellaista päivän aikana on tapahtunut, josta hän on iloinen ja keitä kaikkia ihmisiä hän voisi mielessään kiittää niistä hyvistä asioista, joita hän on sinä päivänä kokenut.
2. Onnistumisen ilo
Jos taas haluat auttaa lasta kasvattamaan kykyään tuntea iloa omista onnistumisistaan, voit opettaa häntä huomaamaan hänen pienetkin onnistumisensa ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten hän onnistui niissä.
3. Rauhoittuminen
Jos haluat lapsen oppivan taidon rauhoittaa itsensä, voit opettaa hänelle erilaisia itsensä rauhoittamisen keinoja, kuten rentoutumista, joogamenetelmiä tai mindfulness-taitoja.
4. Toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen
Lasta voi opettaa tekemään erilaisia hyviä tekoja ja keskustella hänen kanssaan siitä, miten sellaisten tekojen tekeminen vaikuttaa toisiin ihmisiin ja myös häneen itseensä. Onnellisuuden tunnetta lisää esimerkiksi muiden auttaminen.
Toisten ihmisten ystävällinen tervehtiminen on arkinen taito, joka tuo hyvää mieltä kaikille. Kun kaksi ihmistä tervehtii toisiaan ystävällisesti – esimerkiksi kättelemällä, halaamalla tai osoittamalla mielenkiintoa toistensa kuulumisiin – he edistävät samalla toistensa hyvinvointia.
Voit opettaa lasta tervehtimään, tutustuttaa hänet eri kulttuurien tervehtimistapoihin tai harjoitella hänen kanssaan ystävällisten kohteliaisuuksien lausumista sekä kuulumisten kyselemistä.
5. Luonnosta nauttiminen
Kyky nauttia kasveista, eläimistä ja ympäröivästä luonnosta edistää ihmisten mielenterveyttä, hyvinvointia ja onnellisuutta. Voit tukea lapsen onnellisuutta opettamalla lasta nauttimaan luonnossa kulkemisesta, kasvien kasvattamisesta, eläinten hoitamisesta ja muista ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä vahvistavien asioiden tekemisestä.
6. Liikkuminen
Liikunta ja kaikenlainen ruumiillinen rasitus edistää hyvinvointia. Voit edistää lapsen onnellisuutta tarjoamalla hänelle mahdollisuuksia liikkua. Kaikenlainen liikkuminen tekee hyvää, olipa kyse kiipeilemisestä, vaeltamisesta, pallopeleistä, uimisesta, voimistelusta, pyöräilemisestä tai jostakin muusta. Opeta lasta pitämään jostakin sellaisesta liikkumisen muodosta, josta pidät itsekin. Joukkuelajeilla on se lisäetu, että niiden avulla lapset kehittävät samalla sosiaalisia taitojaan.
7. Uusien taitojen opettelu
Olipa kyseessä mikä taito tahansa, sen oppiminen ja siinä kehittyminen tuottaa hyvää mieltä. Rohkaise ja tue lasta oppimaan erilaisia taitoja: uuden kielen oppimista, leipomista, piirtämistä, soittamista, koodaamista jne.
8. Hassuttelu
Lapset rakastavat kaikkea hassuttelemista: pelleilemistä, näyttelemistä, vitsien kertomista, nauramista, kikattamista, leikinlaskua, kepposia, pukeutumista erilaisiin asuihin, kutittamista, tyynysotaa…
Nauru pidentää ikää, mutta se edistää myös ihmisten hyvinvointia. Kyky nauraa ja hassutella on taito, jonka jotkut ihmiset näyttävät saaneen syntymälahjana, mutta se on myös taito, jota voi kehittää ja opetella harjoittelemalla. Mieti, miten voisit kannustaa lasta oppimaan hassuttelemisen jaloa taitoa. Se on taito, jolla on elinikäinen positiivinen vaikutus ihmisen henkiseen hyvinvointiin.
9. Optimistinen asenne
Optimismi on asenne, joka lisää onnellisuutta. Joillakin ihmisillä optimismi on myötäsyntyinen ominaisuus, mutta osittain se on myös taito, jota ihminen voi itsessään jossakin määrin kehittää.
Voit auttaa lasta oppimaan optimistista ajattelua esimerkiksi leikkimällä hänen kanssaan ”optimistileikkiä”, jossa pettymyksiä katsotaan ruusuisten silmälasien läpi. Leikkiä leikitään niin, että aina, kun tapahtuu jotakin ikävää (kuten että bussi menee nenän edestä tai juomalasi menee rikki), mietitään yhdessä lapsen kanssa, mitä hyvää siitä voi mahdollisesti seurata.
Rakastetun lastenpsykiatrin kirja Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi (Viisas elämä, 2023) perustuu ajatukseen, että lasten haasteet voitetaan parhaiten yhteistyössä lapsen kanssa. Arkisten ongelmien selvittämisessä auttaa, kun löydetään haasteeseen vastaava taito tai useamman taidon yhdistelmä.
Uutuuskirja Ben Furman & lasten haasteet taidoiksi sisältää yli 50 yleistä ongelmaa käytännön ratkaisuineen. Tässä esimerkkejä haasteista, joiden ratkomiseen kirja opastaa:
lapsen huono itsetunto
keskittymisvaikeudet koulussa tai kotona
kiusaaminen
toisten keskeyttäminen
läksyjen tekemättä jättäminen
lapsen masennus
painajaiset
pelot ja jännittäminen
sisaruskateus
tottelemattomuus
taistelut ruutuajasta
raivokohtaukset
huutaminen
nukkumisen vaikeudet
eroahdistus vanhemmista
Paljon käytännön esimerkkejä ja ratkaisumalleja sisältävän Ben Furman & Lasten haasteet taidoiksi -kirjan löydät TÄÄLTÄ.
Se minkälaisia me olemme on monen tekijän summa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kutsuu meitä hahmottamaan temperamentin, persoonallisuuden ja käytöksen keskinäistä suhdetta kuvittelemalla ihminen kolmikerroksiseksi taloksi, jonka kerrokset toimivat hyvin itsenäisesti. Alimpana on temperamentti, joka on suhteellisen pysyvä synnynnäinen ominaisuus eli eräänlaista talon raakamateriaalia, josta ei voida vielä tehdä liian pitkälle johtavia päätelmiä siitä mitä kaikkea mahdollisuuksia se tarjoaa. Keskikerros on persoonallisuus, joka kehittyy kasvaessamme vuorovaikutuksen ja elämäntapahtumien myötä, siellä tapahtuvat päätökset ja otetaan tavoitteita sekä vahvistetaan arvoja. Talon ylin kerros on käytös, jossa näkyy toiminta, johon ovat johtaneet alemmissa kerroksissa tehdyt päätökset.
Temperamentti vaikuttaa meissä monella tavoin. Se ohjaa mm. avoimuuttamme, innostustamme,neuroottisuutta, tunnollisuutta ja sovinnollisuuttamme. Vaikka temperamentti vaikuttaakin meissä läpi elämän, on huojentavaa ettei kukaan meistä ole oman temperamentin vanki. Emmekä voi myöskään mennä sen taakse piiloon. Meillä on aina mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Ikäkään ei tule siinä vastaan. Ollaksemme hyviä lähimmäisiä tosillemme, voisi ajatella meillä olevan jopa velvollisuus kehittyä. On totta, että oman temperamenttityylin mukaan eläminen säästää meitä kuormituksella, mutta välillä on hyvä myös tehdä asioita, jotka eivät tunnu itselleen luonteenomaisilta. Näin kehitymme ja opimme sietämään myös tilanteita, jotka eivät ole meille helppoja. Kehitymme kun altistamme itsemme uusille asioille.
Tunnetaidot ovat keskeisiä elämäntaitoja, joiden vahvistamisesta hyödymme. Niihin kuuluu tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen, tarpeiden huomaaminen, tunnesäätely, läsnäolotaidot, kuunteleminen, vuorovaikutus ja oman itsensä täsmällinen ilmaiseminen. Mitä parempia olemme tunnetaidoissamme, sen helpompi meidän on olla yhteydessä itsemme ja muiden kanssa.
Tutustuminen itseen kannattaa aina, eikä se ole koskaan liian myöhäistä. Sinä et kuitenkaan ole sama asia kuin tunteesi ja ajatuksesi. Ne kertovat kyllä tietoa sinussa tapahtuvista prosesseista, mutta ihmisenä olet paljon enemmän. On tavattoman tyydyttävää opetella havainnoimaan itsessä tapahtuvia prosesseja ja oppia miten omalla asenteellaan voi vaikuttaa tunteisiinsa.
Jos huomaat olevasi tunteidesi kanssa hankaluuksissa, olet jo pitkällä omassa prosessissasi. Kaikki alkaa siitä, että tunnistat mitä sinussa tapahtuu. Huomaaminen edellyttää olemista läsnä tässä hetkessä. Et voi havainnoida tunteitasi ja käytöstäsi, jos mielesi on jatkuvasti kiireinen. Läsnäolo ei ole useimmille ihmisille helppoa ilman harjoittelua. Se on kuitenkin jokaiselle mahdollista. Ahdistus, viha, syyttely, tuomitsevat ajatukset eivät ole tietoa siitä että sinussa on jotain vikaa, vaan siitä että tarvitset lisää tunnetaitoja pärjätäksesi paremmin ja pystyäksesi elämään mielekkäämmin.
Fyysinen ja henkinen etäisyys on yksi parhaimmista avuista päästä irti epäterveistä/narsistisista suhteista.
Nollakontaktin toteuttaminen voi olla aluksi hyvin haastavaa, erityisesti, jos kaltoinkohteleva ihminen on ollut aiemmin tiiviis osa jokapäiväistä elämää.
Yhteydenpidon nollaamiseen, nollakontaktiin voi totuttaa itsensä pikku hiljaa. Hitaasti ja varmasti. Ikään kuin se olisi vieroitusprosessi, jonka tavoitteena on saada aikaan elämä, jossa voi ihan oikeasti voida hyvin.
On myös erittäin tärkeä tiedostaa, että jos kyseessä on narsistisia piirteitä omaava henkilö, hän ei tule tukemaan tässä prosessissa, vaan päinvastoin.
Tämän vuoksi ystävien ja ammattilaisten tuki ja apu nollakontaktin toteutumiseksi on suositeltavaa.
Nollakontakin toteuttaminen käytännössä
1. Estä kaikki mahdollisuudet, joiden kautta hän voi saada sinuun yhteyttä (esim.sosiaalinen media, puhelin, sähköpostit jne…) ja vaihda salasanat kaikkiin niihin laitteisiin ja sovelluksiin joihin hänellä oli pääsy tai uskot, että hänellä oli pääsy.
2. Jos joudut olemaan hänen kanssa yhteydessä lasten tai muiden välttämättömien asioiden vuoksi, kerro että käyt kaikki keskustelut viestitse.
Voit valita myös viikosta 1-2 päivää, jolloin luet hänen viestit ja vastaat niihin. Tämä on todellakin sallittua ja täysin ok.
3. Lopeta tai aluksi ainakin vähennä hänen tekemisten seuraamista sosiaalisessa mediassa.
Sen sijaan keskity pohtimaan mitä itse nyt haluat ja tarvitset ja lisää kalenteriisi menoja tai lepoa vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten.
4. Lopeta tai aluksi ainakin vähennä hänen kuulumisten kyselyä esimerkiksi yhteisiltä ystäviltänne.
Kerro ystäville ja tutuille, että et enää halua kuulla hänen kuulumisia taihänen tekemisistään suhteenne aikana tai sen jälkeen.
5. Älä hakeudu samoihin paikkoihin hänen kanssaan, ainakaan ennen kuin olet täysin toipunut tai huomaat, että et enää triggeröidy hänet nähdessäsi.
6. Älä päästä häntä kotiisi, vaikka hän olisi ovesi takana ja anelisi.
Soita herkästi yleiseen hätänumeroon: 112, jos hän ilmestyy kotiovellesi ja on uhkaava tai sinua pelottaa.
7. Jätä omaan arvoonsa huhut ja valheet, joita hän sinusta kertoo. Korjaa ja puutu vain sellaisiin, joilla todella on merkitystä.
Ihmiset, jotka tuntevat sinut ymmärtävät kyllä lopulta mikä oli totta ja mikä ei ja jos eivät, suosittelen rajaamaan heidät elämästäsi.
8. Huomioi, että ennen läheisen ihmisen poisrajaaminen elämästä tekee aluksi kipeää ja voi olla hyvin haastavaa. Tämä on normaalia ja kuin vieroitusprosessi, jossa tulee olle hyvin päämäärätietoinen, sekä sinnikäs. Ja sitä sinnikkyyttä sinussakin on. Luota itseesi!
Kurkkaa myös Jenni Kiviniemen tietokirja Toivu satuttavasta suhteesta, joka kertoo epäterveistä parisuhteista ja antaa keinoja satuttavasta suhteesta toipumiseen.
Viha on monelle herkälle hankala tunne; sekä toisten viha, että oma viha. Omia vihan tunteita ei haluta näyttää tai tunnustaa. Voi olla niinkin että niitä ei edes tunnista. Viha ja suuttumus laitetaan piiloon niin nopeasti ja automaattisesti, että tunne jää itselle vieraaksi. Siellä se sisuksissa kuitenkin lymyilee.
Kovin herkällä, kiltillä, empaattisella ja miellyttämisenhaluisella ihmisellä viha kääntyy helposti itseä vastaan. Suuttumus, jota ei saa tuntea, koska sen ilmaiseminen ei ole ollut turvallista tai suotavaa, taltioituu kehon ja mielen sopukoihin ja alkaa tehdä tihutöitään. Se voi näkyä ja tuntua esim.
väsymyksenä
alakulona
ahdistuksena
voimattomuuden ja avuttomuuden tunteina
turtuneisuutena
itsesyytöksinä
itseinhona
epämääräisinä fyysisinä oireina
passiivis-aggressiivisena käytöksenä
Moni meistä on oppinut, että viha on huono tai jopa moraaliton asia, joten pelkäämme oman vihamme voimaa. Kun tunne ilmaantuu, se aiheuttaa sisäisen konfliktin. Saatamme herkästi siirtää huomion muiden ihmisten tarpeisiin omien tarpeidemme sijaan. Moni herkkä ja empaattinen ihminen päätyykin kuuntelijaksi tai rauhantekijäksi pitääkseen yllä sopua ja harmoniaa.
Rauhan ylläpitämisessä ei ole mitään vikaa silloin, kun osaamme pitää huolta myös omista tarpeistamme ja suuttumuksellakin on lupa olla olemassa. Suhde vihaan alkaa muuttua helpommaksi, kun oivallamme sen olevan rajojamme suojaava tunne. Se nousee tilanteissa, joissa koemme vääryyttä. Sen sijaan että tukahduttaa vihansa tai suuntaa sen suodattamatta kohti toista, tunteen läpi voi hengitellä ja rauhoituttuaan tunnetta voi tutkia. Miksi minussa heräsi tämä tunne? Mitä tarpeita tämän tunteen takana on? Olenko ollut ennenkin vastaavassa tilanteessa? Viha voi toimia itsetuntemusta lisäävänä eheyttävänä voimana, jonka avulla oppii ymmärtämään omia tarpeitaan ja vahvistamaan terveitä rajoja. Kun vihalla on lupa olla olemassa ja sitä oppii käsittelemään fiksusti, se ei ole hajottava ja hallitsematon tunne vaan omaa elämää ja itselle tärkeitä asioita suojaava voima.
Sydämen unelma on eri juttu kuin egon / mielen halut. Sydän unelmoi täyttymyksen tilasta, synkassa sielun kanssa, ikään kuin rakkauden ja elämisen ilon ilmauksena. Ehkä matkustamisesta, luomisesta, itseilmaisusta, rakkaudellisista ihmissuhteista, arkisista nautinnoista, oman sydänpolun kulkemisesta ja sen myötä ammatin vaihtamisesta, opinnoista, yrittäjyydestä.
Mieli / ego haluaa tietää, miten hommat toteutetaan ja mikä järki tässä nyt on. Se pienentää, supistaa, linttaakin unelmia, jos sen antaa päättää. Mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa; miten tätä juttua voisi viedä eteenpäin, millaisia askeleita seuraavaksi tarvitaan. Mieli usein kuvittelee, että pankkitilillä pitää olla tämän verran rahaa, tuon ihmisen pitää mut hyväksyä, mulla pitää olla parisuhde jotta saan kokea rakkautta ja iloa, haluan just tuon ihmisen, nämä eksaktit asiat tekisivät mut onnelliseksi, mä en tiedä mitä haluan, ei mulla ole mitään selkeyttä, mitä jos menetän rakkaita ihmisiä tai asioita tai joudun perikatoon kun kuuntelen sydäntäni?
Sydän näkee ja tietää niin paljon laajemmin kuin mieli – ja mieltä tarvitaan jeesaamaan asioiden konkretisoimisessa
Mieli ja sydän voivat löytää uudenlaiseen, unelmien toteuttamista siivittävään synkkaan. Ja kun puhun unelmista, en puhu mistään selkeästä visioista, tietämisestä, viisivuotissuunnitelmasta. Puhun intuitiivisesta kutkutuksesta, suunta- ja ääriviivoista, tunteista ja olotiloista joita olisi ihanaa kokea. Kun pysähtyy miettimään, usein sisäisyydestä kyllä aika selkeästi kumpuaa, millaisia tunteita ja olotiloja haluaisi kokea lisää. Mieli voi auttaa sen konkretisoimisessa, kuinka noita fiiliksiä voisi kokea enemmän lisää, alkaen nyt. Jos aloittaisin sellaisesta mikä nyt on mahdollista, mikä toisi kaipaamaani ilon tai selkeyden tai rauhan tunnetta?
Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme valmiita itsellemme sallimaan ja vastaanottamaan – ja tälle voi oppia avautumaan
TÄMÄ on vastuullisuutta omista energioista. Valitsen, mitä haluaisin kokea (tunnetasolla, olotiloissa) ja sitten alan toimia ja priorisoida asioita sen mukaan. Selittelemättä, maailmaa tai muita vastuuttamatta, syyttelemättä. SE lähtee virrattamaan elämänenergioitamme. Vastuullisuus on myös sen tunnistamaan opettelemista, mitä tunnen ja tarvitsen, itsestäni kopin ottaen – itseäni vanhemmoiden.
Elämäämme ilmaantuu sitä, mitä olemme itse valmiita itsellemme antamaan ja sallimaan. Mitä enemmän häsmäköimme asioiden / ihmisten parissa joiden kanssa ei tunnu hyvältä (yhä muita syyttämättä), sitä vähemmän olemme synkassa sydämemme kanssa. Mitä enemmän sallimme itsellemme kaikkea hyvää tekevää, suostumme kaikkiin tunteisiimme ja jeesaamme itseämme, sitä synkempaan tulemme sielumme / sydämemme kanssa. Sitä enemmän vedämme puoleeni laiffin hyvää.
Tietoisessa luomisessa olennaista on päästää irti kontrollista; aikatauluista, siitä miten asioiden pitäisi elämääni ilmaantua, tietämisestä, ratkomisesta, koko kuvan näkemisestä kerralla. Jotta tähän päästään, tarvitaan sisäistä turvaa. Kun koen olevani turvassa, voin luottaa kykyyni selviytyä elämässä ja tietämisen / mentalisoimisen tarpeeni vähenee. Voin nauttia ja heittäytyä enemmän, sietää asioiden keskeneräisyyttä, opettelemisen epävarmuutta, näkyväksi tulemisen, haluamisen ja ei-haluamisen haavoittuvuutta.
Moni meistä sanoo, ettei tiedä mitä haluaa – mutta sydän tietää aina. Se ei vain välttämättä ilmaise itseään samalla tavalla kuin jäsentynyt, organisoitunut mieli. Sydän supattelee intuitiona – ääriviivoina, fiiliksinä, vivahteina. Niitä voi oppia kuulemaan ja niistä voi muodostaa elämänsä Pohjantähden. Mitä se kullekin meistä tarkoittaa.
Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen ja muhittamisen aika
Unelmiden toteuttaminen ja vastaanottaminen on paradoksaalisesti hyvin pehmeää, intuitiivista, ei-mentaalista kuulostelua ja avautumista – ja samalla pragmaattista, konkertisoivaa, maadoittavaa toimintaa. Mieltä ei tarvitse käyttää epäilemiseen vaan konkretisoimiseen. Sitä ei tarvitse käyttää puntaroimiseen ja pohtimiseen (eli pienentämiseen) vaan sitä voi käyttää sydämen apurina. Miten lähtisin tätä toteuttamaan? Miten voisin tätä hommaa mahdollistaa?
Mielen myllerrykset, epäilykset, pienentelyt, häpeät ja muiden syyttämiset ovat myös inhimillinen osa ihmisyyttä. Pointtini ei ole, että niistä pitää päästä eroon vaan se, että niistä voi tulla yhä tietoisemmaksi ja niitä voi oppia kannattelemaan hyväksyvästi sisäisessä turvassa. Se avaa elämän hyvän virtauksen. Sanon aina, että kun vastustus vähenee, elämän pidot paranevat.
Mieli auttaa myös sen kuulostelussa, milloin on toiminnan tai lepäämisen aika. Milloin kannattaa muhitella, milloin viedä asioita eteenpäin. Sekin on virtauksessa elämistä – joka puolestaan vahvistaa omien energioidemme virtausta, ihanien juttujen vastaanottamista. Tätä virtauksessa elämistä, omien sydämen unelmien kuulemista, ihan omanlaistensa sydänpolkujensa kulkemista, luottamusta ja ennen kaikkea hyvän vastaanottamista voi elämässään OPPIA.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Jokaisessa meissä on valoa ja varjoja, monenlaisia puolia. Meissä on polariteetteja; valo, varjo, hyvä, paha, kaunis, ruma, miellyttävä, ei-miellyttävä, epäitsekäs, itsekäs. Meissä on polariteettien lisäksi kaikkea tältä väliltä. Emme ole koskaan vain pelkkää valoa tai pimeyttä.
Mielellämme haluaisimme näyttää muille ja joskus myös itsellemme vain sen hyvän tai kauniin tai valoisan. On onni, että ympärillämme on ihmisiä, jotka näkevät läpi teeskentelymme ja uskaltavat sanoa, että näytä minulle pimeytesi.
Näytä minulle pimeytesi
Olemme sitä mikä näkyy itsellemme. Olemme sitä mikä on salassa muilta, jonka itse kuitenkin näemme. Olemme sitä mikä näkyy muille, mutta on salassa itseltämme. Olemme sitä mikä on vielä piilossa niin itseltämme kuin muilta. Olemme paljon enemmän kuin mitä näytämme itsestämme muille.
Muut ihmiset toimivat peilinämme
On tärkeää kuulla miten muut kuvailevat meitä. Jos hämmästymme joka kerta miten eri tavalla muut näkevät meidät kuin itse näemme itsemme, on hyvä pohtia mitä minulta jää huomaamatta tai mitä itseltäni peitän. Muut ihmiset voivat nähdä tarkemmin valomme ja varjomme kuin itse näemme tai haluamme nähdä.
Ihmisyys on muutakin kuin pintaa
Jos emme koskaan jaa itsestämme mitään pintaa syvemmin kumppanillemme, ystävillemme, työkavereillemme, saatamme jäädä etäiseksi. Todellinen yhteys jää syntymättä, koska ”valoa” on helppo rakastaa.
Aitous syntyy kokonaisesta ihmisestä. Todellinen yhteys rakentuu, kun ihminen näyttää rosoisuutensa, haavoittuvuutensa, kipunsa, varjonsa, pimeytensä. Näiden kanssa näkyväksi tuleminen tekee ihmisestä inhimillisen.
Kumpaa sinun on helpompi rakastaa valoa vai pimeyttä?
Varjo ei ole syvää pahuutta
Varjo, pimeys, pahuus ei aina tarkoita todella kamalia asioita. Meillä ihmisillä on uskomus, että hyvinkin pienet ja luonnolliset piirteemme, ajatuksemme, tunteemme ja kokemuksemme, ovat outoja tai häpeällisiä, piilotettavia. Uskomme ettei kukaan muu tai kenelläkään muulla. Uskomuksemme, häpeämme estävät meitä olemasta totta lähimmillemme tai luodessamme yhteyttä uusiin ihmisiin, jotka haluamme tuoda lähemmäksi itseämme.
Aitous on itsetuntemusta ja tietoisuutta
Mitä enemmän kuuntelemme muiden (meille tärkeiden ihmisten) palautetta itsestämme ja annamme itsestämme muutakin kuin pintaa, sitä enemmän tulemme tietoiseksi itsestämme kokonaisena valomme ja varjomme kanssa. Aitous syntyy meissä itsetuntemuksesta. Itsetuntemukseen tarvitsemme toisia ihmisiä ja rohkeutta olla totta, näkyviä valomme ja pimeytemme kanssa.
