Olenko minä itse narsisti?
Tämän kysymyksen esittävät poikkeuksetta kaikki narsistien uhrit.
Sanotaan, että kaikissa meissä on narsistisia piirteitä. Niinhän sitä sanotaan enkä tiedä asian todenperäisyyttä. Tuohon tosi paljon käytettyyn fraasiin vetoaminen on vahingollista silloin, kun narsistin uhri kertoo kokemastaan henkisestä ja/tai fyysisestä väkivallasta. Narsistin uhri ottaa poikkeuksetta liikaa vastuuta kaikesta, mitä oli ja hakee syytä itsestään ja kysyy juuri tuon kysymyksen, jonka edellä esitin. Silloin uhri saattaa jäädä kysymykseen kiinni eikä näe sitä, mitä hänen todella tulisi nähdä.
Ihminen voi olla terveen itsekäs, terveen vaativa, terveen rajoja asettava eikä se tarkoita, että ihmisellä on narsistisia piirteitä. Joskus ihminen huutaa näitä asioita hyökkäävän aggressiivisesti eikä se siltikään ole samaa kuin narsismi vaan kyvyttömyyttä ja osaamattomuutta ilmaista asioita muulla tavoin kuin huutamalla tai suoraan puhumalla. Narsistin kanssa moni turhautuu niin, ettei pysty enää muuhun kuin huutamiseen. Manipulointi ynnä muu on sitten taas ihan toinen juttu ja sitäkin pystyy terve ihminen itsessään työstämään.
Ihminen, joka kykenee ja haluaa katsoa itseään peiliin, pystyy reflektoimaan omaan käyttäytymistään, uskaltaa katsoa myös omia varjopuoliaan ja on halukas kasvamaan, ottaa virheistään oikeasti opiksi ja kasvaa, pyrkii kasvattamaan omaa tietoisuuttaan ja myöntää omat virheensä, ei ole narsisti.
Se joka ihan todella vakavissaan kysyy itseltään, olenko narsisti, tuskin on sitä, jos edellä kuvattu halu kasvuun ja vastuullisuuteen on osa kysyjän mielenmaisemaa. Hyvä merkki on tietysti se, jos pystyy kaiken lisäksi ymmärtämään myös toisen ihmisen inhimillisyyttä ja ihmisyyttä eli omaa empatiakykyä sekä suhteessa itseen että toiseen. Narsistinen ihminen ei sellaiseen kykene.
Narsistin uhrin “Akilleen kantapää” liittyy usein nimenomaan empatiaan: hän näkee narsistin haavoitetun sisäisen lapsen ja kasvun mahdollisuuden, muttei ymmärrä sitä, että kasvaa voi ainoastaan se, jolla on halua ja kykyä kasvuun. Narsistin uhri yrittää usein tosi kovasti saada toisen kasvamaan, uskoo ja toivoo, että kun oikein yrittää, niin kyllä se toinen vielä siitä lähtee kasvamaan.
Aivopesu saa terveen ihmisen sekaisin
Narsisti osaa kääntää asiat päälaelleen niin taidokkaasti, että uhri menettää kosketuksen siihen, mikä on normaalia ja mikä ei. Mikä on häntä itseään ja mikä on sitä, mitä hänelle on syötetty.
Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten narsisti saa toisen epäilemään itseään:
– Kun narsisti syyttää toista mustasukkaisuudesta, peittelee hän omaa uskottomuuttaan ja sitä, että hänellä on haku päällä
– Kun narsisti syyttää toista vaativuudesta, peittelee hän omaa laiskuuttaan, mukavuudenhaluaan, hyväksikäyttöään eikä siedä sitä, että häneltä vaaditaan ihan normaaliin yhteiselämään kuuluvia asioita, kuten yhteisten laskujen puoliksi maksamista, kotitöiden tekemistä, aikuisen vastuiden kantamista ja niin edelleen
– Kun narsisti syyttää uhria siitä, että tämä on rasittava, on kyse ehkä siitä, että uhri yrittää asettaa rajoja tai kertoa omista tunteistaan ja tarpeistaan
Narsistin uhrit ovat sumutettuja, aivopestyjä ja manipuloinnilla sekoitettuja ihmisiä, jotka lopulta huutavat kipua, joka syntyy siitä, että he ovat hyvin hämmentyneitä siitä, mitä tapahtuu. Kun oikein nurkkaan ja ahtaalle ihminen ajetaan, alkaa hän huutaa, ”sekoilla”, olla niin hämmennyksissä, ettei päiviin eikä öihin enää muuta mahdu kuin sen miettiminen, mitä omassa elämässä tapahtuu.
Miksi narsisti puhuu hullusta ja vaativasta eksästä?
Narsistinen vuoristorata saattaa liittyä tähän: uhri alistuu, tappelee alistamista vastaan, taas alistuu ja niin edelleen. Usein narsistin uhri alistuu ja ajan kuluessa alkaa tapella alistamista vastaan eli narsistin silmissä hänestä tulee hankala ja vaativa. Toisen oman tahdon ilmauksia narsisti ei siedä vaan nimittää niitä vaatimuksiksi.
Uhri myös hyvittelee omia kiukkujaan: pyytelee anteeksi, päättää olla hiljaa, yrittää olla taas kiltti ja tyytyväinen. Ja sitten taas on tyytymätön, kun mikään ei muuta parempaan eikä narsisti näe yhtään vaivaa sen eteen, että yhteinen kasvu voisi onnistua. Aluksi uhri puhuu asioista rakentavasti, mutta turhautuu matkan varrella siihen, ettei toisen kanssa puhumisesta ole mitään hyötyä ja alkaa muuttua kärsimättömäksi ja ärtyisäksi.
Muun muassa edellä esitetystä juontaa juurensa myös narsistin puhe hulluista ex-puolisoista. Se “hulluus” voi olla ihan totta, mutta se johtuu aina siitä, että narsisti ajaa uhrinsa hulluuden partaalle sillä, että mitätöi, väheksyy ja venkoilee minkä ehtii ja toinen yrittää selittää vaikka millä keinoilla, mitä todella tarkoittaa. Narsisti ymmärtää viestit tarkoituksella väärin, ei kuuntele eikä vastaa suoraan vaan usein esittää vastakysymyksiä, jotta vastapuoli harhautuisi alkuperäisestä aiheesta.
Tarjoa tervettä peiliä sumutuksen kokeneelle
On tosi tärkeää näyttää kirkasta ja puhdasta peiliä sille, jota on kohdeltu tosi huonosti, jotta hän alkaisi taas nähdä selkeästi sen, kuka on ja on ollut ennen kuin joutui narsistisen ihmisen vaikutuspiiriin. On tärkeää validoida uhrin tunteet eli kertoa, että se mitä hän tuntee, on totta ja oikeutettua.
Sano narsistin uhrille kerta toisen jälkeen: ”Minä uskon sen, mitä yrität minulle kertoa”, “Yritit kovasti saada toista kasvamaan, mutta tiedäthän, että jokaisen tehtävä on kasvaa ihan itse”, ”Sinä et ole hullu vaan ihminen, joka reagoi normaalilla tavalla sairaan ihmisen läheisyydessä”, ”Sinulla on oikeus vaatia normaaleita asioita, saat asettaa rajoja, sinulla on lupa kertoa toiselle tunteistasi ja tarpeistasi” ja ”Minä tunnen sinut, olet hyvä, normaali ja empaattinen ihminen, mutta sinua kohdellaan tosi huonosti – kuka tahansa käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa kuten sinä”. Kysy myös, millaista tukea narsistisen suhteen kokenut toivoisi saavansa.
Jos haluat lukea lisää oikeutuksen tunnelukosta (äärimmilleen vietynä narsistinen persoonallisuushäiriö) ja omien tarpeiden ja tunteiden ilmaisemisesta, kurkkaa uusin kirjani Masennus ja tunnelukot.
