On yleisesti tunnettu tosiasia, että luonto ja ulkoilma tekevät hyvää ihmiselle. Nykypäivänä suurin osa ihmisistä elää kaupunkiympäristössä, joten todellisuudessa moni meistä on jokseenkin vieraantunut luonnosta. Ehkä tiedämme, että luonto tekisi hyvää, mutta emme syystä tai toisesta osaa sisällyttää sitä omaan arkeemme.
Voi olla, että muistamme lapsuudesta mukavia hetkiä lähiluonnosta: leikkejä puistossa, eväsretkiä takapihalla ja marjojen poimintaa syksyisessä metsässä. Ehkä ajattelemme noiden muistojen kuuluvan lapsuuteen ja elämämme olevan nyt aikuisuudessa toisenlaista. Mutta voisivatko samankaltaiset mukavat luontohetket lisätä hyvinvointia arjessamme aikuisiälläkin? Voisimmeko saada samoja huolettomuuden ja ilon tunteita yhä luonnossa vietetyistä hetkistä?
Mitä voisi tehdä, jos luontoon meneminen ei tällä hetkellä tunnu luontevalta? Mistä lähteä rakentamaan omaa luontosuhdetta?
Etsi lähiympäristöstäsi pala luontoa. Se voi olla puisto, merenranta, metsäalue, pellonreuna. Havaittuasi luonnon ympärilläsi –hengitä. Laske hartiat pois korvista, hengitä vatsaan asti. Vasta sitten:
- Tutki rauhallisesti mitä näet ympärilläsi. Mitä värejä ja sävyjä huomaat?
- Miltä ilma tuoksuu? Tunnistatko tuttuja tai uusia tuoksuja?
- Kuuntele mitä eri ääniä erotat. Kuuletko ääniä läheltäsi tai kaukaa, millaisia ääniä kuulet?
- Huomaa miltä maa tuntuu jalkojesi alla. Millaisella alustalla kävelet?
- Voitko koskettaa jotain luonnossa? Miltä se tuntuu?
- Kiitä itseäsi pysähtymisestä ja tästä luontohetkestä.
Jo pieni rauhoittumisen hetki luonnossa antaa aivoille ja mielelle mahdollisuuden levätä. Luontohetken ei tarvitse olla välttämättä mitään suurta ja mahtavaa. Se voi olla pieni iltapäivän tuokio, jolloin pysähdyt huomaamaan luonnon ympärilläsi. Olet läsnä hetken aikaa vain tässä.
