Parisuhteessa (ja toki muissakin läheisissä suhteissa) tarvitaan tunteiden lisäksi taitoja, erityisesti sellaisissa tilanteissa joissa koemme olomme jotenkin ahtaaksi tai latautuneeksi. Nämä taidot auttavat parhaimmillaan avaamaan mahdollisia väärinkäsityksiä, tulkintoja ja ne kutsuvat ”me- henkeen” vastakkain asettelun sijaan.
1.Harjoittele kysymään ja oikeasti kuuntelemaan: Mitä toivoisit minulta tässä tilanteessa?
Vaikka emme pysty välttämättä aina 100% täyttämään toisen toivetta, on se että aidosti kuuntelemme (emmekä ohita) toista, valtavan tärkeää.
2. Tutkitaanko yhdessä, mitä tässä tilanteessa oikeastaan tapahtuu?
Varsinkin latautuneissa hetkissä ajauduimme helposti ”eri puolille” ja alamme syyttämään toista. Tämä kysyminen kutsuu teitä samalle puolelle sen sijaan, että olisitte toisianne vastaan.
3. Huomaan että minussa nousee tulkinta että kun ________ että se tarkoittaa sitä että _______.Olenko ymmärtänyt ihan väärin?
Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei joskus tekisi tulkintoja jotka menevät ihan puihin. Vaatii rohkeutta ja tiettyä haavoittuvuuttakin jakaa tulkintoja ääneen, sen sijaan että ne alkavat pyörittämään tilannetta.
Kaikki nämä kohdat ovat tietysti käytännössä paljon vaativimpia toteuttaa, mitä lukea. Mutta harjoitellaan, opetellaan ja tutkitaan.
Parisuhteen keskustelukortit auttavat teitä tutustumaan toisiinne yhä uudelleen ja syvemmin. Katso kortit täältä.
Suuri osa elämään liittyvästä kärsimyksestä johtuu siitä että vertailemme itseämme muihin. Mieli mittaa ja arvioi, se muistuttaa meitä siitä kuinka jossain on joku toinen joka onnistuu meitä paremmin. Usein se joku on ihminen jonka tunnemme, mutta kyllä oman itsen vertaaminen onnistuu hyvin myös aivan tuntemattomiakin ihmisiä kohtaan. Onpa kyseessä sitten oma ulkonäkö, ammattitaito, parisuhde, lahjakkuus, tyyli, menestyminen tai mikä tahansa.
Nykymaailma on luonut optimaaliset olosuhteet vertailulle. Sosiaalinen media vahvistaa meille omaa tulkintaamme siitä, ettemme ole tarpeeksi. Riittämättömyyden tunne on kansantauti, joka aiheuttaa pahaa mieltä ja saa pahimmassa tapauksessa eristäytymään lisää, kun emme tunne pääsevämme tavoitteisiimme. Itsemyötätuntoatutkija Kristin Neff haastaa meidät pohtimaan mitä tapahtuisi jos luopuisimme vertailusta ja arvostelusta? Jos pyrkisimme olemaan arvottamatta ja mittaamatta asioita ja ihmisiä? Voisimmeko vain nähdä asiat ja ihmiset sellaisina kuin ne ovat? Vahvistaa katseessamme myötätunnon voimaa ja kauneuden näkemistä sielläkin, missä sitä ei ensivilkaisulla näe?
Hyvä alku tälle voisi olla se, että alamme puhua itsellemme kauniimmin. Vaativuuden ja tuomitsevien ajatusten vähentäminen on tässä olennaisessa asemassa. Se onnistuu harjoittelemalla uudenlaista tapaa suhtautua omiin ajatuksiiin, kohdistuvatko ne sitten omaan itseen tai toiseen ihmiseen. Ensin pitää havainnoida mitä ja miten ajattelee eli huomata mitä omassa mielessä liikkuu. Ole utelias millaisin tuntein mietteesi ovat värittyneet? Mitä se kertoo tarpeistasi? Kateus on tunne joka voi herätä vertailun tuloksena. Voisiko ajatuksillasi olla sinulle jokin viesti siitä, mikä kaipaa tulla näkyväksi omassa elämässäsi?
Hyvistä ajatuksista voi nauttia ja niistä saa olla kiitollinen. Emme kuitenkaan voi hallita kaikkia pohteitamme ja joskus ne voivat myös ahdistaa ja aiheuttaa meissä häpeää. Silloin voi opetetella suhtautumaan oman mielen tuotoksiin kyseenalaistaen ja ihmetellen. Mielen tehtaan tehtävänä kun on tuottaa kaikenlaisia ajatuksia, sinun tehtäväsi on valita kuinka suhtaudut niihin. Ajatuksiimme vaikuttaa myös se kuinka hyvin olemme nukkuneet tai syöneet, haittaako stressi tai olemmeko käyttäneet päihteitä. Et ole vastuussa ajatuksistasi, mutta olet vastuussa siitä, kuinka ilmaiset niitä. Huomaa myös hyvät ja lempeät ajatukset ja vahvista niitä. Anna kaunista palautetta silloin kun huomaat sen syntyvän sinussa. Kaikki ihmiset tykkäävät kehuista kun sanat ovat aitoja ja vilpittömiä.
Kun siis haluat vahvistaa omaa hyvinvointiasi, ala vahvistaa itsessäsi olevaa hyvää. Huomaa myös muissa oleva ainutlaatuisuus. Meistä jokainen on tärkeä ja rakkauden arvoinen.
Ei ole olemassa mitään niin vahvaa, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu särkyy yhden elämän aikana moneen kertaan, ja silti kykenee rakastamaan aina uudestaan ja uudestaan?
Kaikki ne kerrat, kun on saanut säröjä, luopunut, kiintynyt, eronnut, rakastanut uudestaan, luullut ettei selviä tällä kertaa – silti, silti se jatkaa pulssiaan.
Ei ole olemassa mitään niin viisasta, kuin ihmisen sydän. Sillä mikä muu pitää sisällään niin paljon syvyyttä, muistoja ja tunnetta oikeasta?
Tiedäthän, niitä kutsuja, jotka väreilevät hiljaisuudessa solujen välisissä aalloissa. Niitä, joiden perusteella vastaa miksi -kysymyksiin varmana: koska tämä tuntuu oikealta.
Kaikki ne kerrat, kun on seurannut vääriä polkuja, ihmisiä, rajoittavia sääntöjä, toisten toiveita, käynyt ojanpohjalla ja noussut uudestaan muuttamaan suuntaa — kaiken jälkeenkin se jatkaa pulssiaan. Ohjaa kohti seuraavaa askelta.
Kuulin joskus ajatelman, miten maailma syöttää jatkuvasti ulkopuolelta informaatiota siitä, mikä kaikki on tärkeää: tämä, tämä ja tämä – ja meidän tehtävämme on kääntyä sisään kohti omaa sydäntä ja sanoa: ei, vaan tämä on tärkeää. Se ei sulje muuta maailmaa ulos, vaan hälyn keskellä vaimentaa sen, mikä ei ole oleellista.
Löytääkseen oman sydämen äärelle on siis lakattava etsimästä sitä itsensä ulkopuolelta, ja käännyttävä katsomaan ihon pinnan alta siellä väreilevää elämänvoimaa.
Sillä sydämen ääni vahvistuu hiljaisuudessa, ja luottamus siihen kasvaa vain kuuntelemalla.
Kukaan meistä ei saa syntymästä matkaan valmista karttaa miten elää ja olla, vaan on oltava riittävän rohkea kulkeakseen suuntia, joista ei ole mitään varmuutta.
Kokeilla, oppia, rakastaa lujaa
– ja luottaa, että tämä sydän kyllä selviää, tuli mitä tahansa.
Mitä vahvemmin omaan pulssiin kytkeytyy kiinni, sitä varmemmin sitä uskaltaa seurata kuin kompassia. Pitää elämää kädestä kiinni ja kulkea reittejä, joista ei ehkä koskaan ennen ole kulkenut. Sitä varmemmin uskaltaa juurtua oman sykkeen äärelle, uudestaan ja uudestaan.
Ei ole olemassa mitään niin vahvaa ja viisasta, kuin ihmisen sydän.
Tunnetko sen pulssin, oman rintalastan alla?
Yksi yleisimmistä kommenteista, joita kuulen erityisherkiltä on se, että heidän kumppaninsa, muut läheisensä tai työkaverit eivät osaa suhtautua heidän herkkyyteensä. Moni erityisherkkä suhtautuu myös itse itseensä vaativasti ja on taipuvainen aliarvioimaan osaamisensa. Tämä liittyy herkän luontaiseen taipumukseen arvioida itseään tarkasti ja haluun olla tekemättä virheitä, mutta myös ympäristötekijöihin eli siihen, miten kannustavassa ja herkkyyttä tukevassa ympäristössä on varttunut.
Saitko varttuessasi ymmärrystä ja tukea herkkyyteesi?
Jos käsitys omasta luontaisesta herkkyydestä ja muista piirteistä on negatiivissävytteinen, on hyvä muistaa, että synnynnäinen temperamentti on sitä mitä se on eikä siinä ole oikeaa tai väärää, parempaa tai huonompaa. Kokemus siitä, miten hyvin oma luonne sopii oman perheen, lähipiirin ja yhteiskunnan toiveisiin on asia, joka vaikuttaa herkän minäkuvaan joko myönteisesti tai kielteisesti. Tutkimusten mukaan erityisherkkä ihminen reagoi ympäristötekijöihin muita voimakkaammin sekä hyvässä että pahassa. Hyvä uutinen on se, että saadessaan tukea ja positiivisia kokemuksia, herkkä hyötyy niistä suhteessa vieläkin enemmän kuin vähemmän herkät ihmiset.
Miten voisit nyt pitää huolta siitä, että luontainen temperamenttisi ja tarpeesi otetaan huomioon?
Aikuisina ihmisinä emme voi odottaa, että muut osaavat ottaa tarpeemme huomioon varsinkaan ellemme osaa ilmaista niitä riittävän selkeästi ja fiksulla tavalla. Niin ihanaa kuin olisikin elää sellaisessa maailmassa, missä ihmiset kohtelevat toisiaan arvostavasti ja hallitsevat positiivisen vuorovaikutuksen kultaisen taidon, niin tosiasia on se, että kaikilla ihmisillä ei ole sellaista sosiaalista pelisilmää tai mielenkiintoa ottaa toisten tunteet ja tarpeet huomioon. Jää siis oman itsemme vastuulle pitää huolta siitä, että tarpeemme täyttyvät riittävän hyvin. Erityisherkällä ihmisellä näitä tarpeita ovat muun muassa:
riittävän häiriötön ympäristö
töiden tauottaminen
riittävä palautuminen
mahdollisuus yksinoloon
luontoyhteys
merkityksellisyyden tunne
aidot ja syvälliset ihmissuhteet
itselle tärkeiden asioiden tekeminen
Suosittelen kaikille erityisherkille perehtymistä omaan synnynnäiseen herkkyyteensä, tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. Sen voi aloittaa lukemalla kirjoja, artikkeleita ja tutkimustietoa erityisherkkyydestä. Ymmärryksen lisääntyessä oma historia ja persoona alkaa näyttäytyä aivan uudessa, lempeämmässä valossa. Kun itsetuntemus lisääntyy, on mahdollista ottaa omat taipumukset, tarpeet ja tavat reagoida paremmin huomioon omaa elämäänsä suunnitellessa.
Käytännön keinoja ja työkaluja oman herkkyyden ymmärtämiseen, hyväksymiseen ja huomioimiseen arjessa saat Suvin kirjasta Helpostusta erityisherkän elämään.
Kohtaan työssäni kirjoittajia, joilla on pöytälaatikossaan käsikirjoitus tai suunnitelmissa aloittaa omaelämänkerrallisen käsikirjoituksen kirjoittaminen ja ryhtymistä hidastaa kysymys, mistä aloittaa, kun aloittaa?
Tässäpä siis muutamia vinkkejä aloittamisen tuskaa helpottamaan ja tekemistä vauhdittamaan.
Elämän aikakaudet
Kun koko elämän mittainen tarina on työn alla, on hyvä idea ryhtyä pohtimaan elämää ja elämäntarinan aikajanaa ikäkausien kautta.
Elämää voi aluksi lohkoa aikajanalla eri aikajaksoihin, sen jälkeen vuosikymmeniin. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus.
Yksi selkeä ja helppo tapa on lähestyä omaa elämäntarinaa pohtimalla, mitkä ovat olleet elämän isoimmat käännekohdat ja millainen on niihin liittyvä tunne?
Pienet suuret elämän hetket, muistojen osat, on hyvä kirjoittaa muistiin. Niistä saa kivoja hengähdystaukoja laajempien tekstien väliin ja ne luovat kokonaisuuteen rytmiä.
Jos tahdot käsitellä jotain mikä liittyy kirjasi aiheeseen, esim. juuriin, erillisyyden tunteeseen, sukupolvesta toiseen siirtyviin suuriin tunneteemoihin, esim. häpeää, voit näyttää, syventää aiheesta hieman, esimerkiksi muistojen kautta.
Jos tahdot kirjoittaa kaipauksesta, muutoksesta tai teemoista, joiden sanoittaminen on hankalaa, ton hyvä valinta matkustaa ajassa taaksepäin, tästä hetkestä käsin.
Kirjoita kohtauksia, niistä koostuu kokonaisuus.
Kirjoita muistiin tilanteita elämäsi varrelta, muistoja, väläyksiä hetkistä, joissa on kaikki aistit mukana. Tekstien ei tarvitse olla pitkiä. Valitse esimerkiksi vuodenaika, talvi, joulukuu, joulunalusviikko, tai pääsiäiset tai hääjuhlat, vikaostokset tai muutot vuosien varrelta.
Kohtauksien kirjoittaminen on helppo ujuttaa arkeen ylläpitämään kirjoittamisprosessia, homma etenee, eikä laajan kokonaisuuden taklaaminen enää tunnu niin suurelta urakalta, kun kirjoittaa tarinamassaa pala palalta kokonaisuudeksi.
Tunne henkilösi
Kirjasi päähenkilö kuljettaa tarinaa eteenpäin, hän reagoi ja toimii tunteidensa ohjaamana.
Mikä ajaa tarinasi sankaria eteenpäin tarinassa? Mikä hänen etenemistään haittaa?
Mihin hän uskoo, ja mistä syystä?
Kun tiedät henkilösi, tai minäkertojana tunnet omat arvosi, ymmärrät mistä syistä tarina vaatii omien rajojen puolustamista ja mistä syistä elämäntarinan voiman omistaminen on niin tärkeää.
Kun tunnet tarinan kokonaisuuden, ja tiedät tarkalleen tarinan henkilöä ajavan tunnelukon ja siitä irtikamppailemisen vaiheet, tiedät myös kirjasi aiheen, sen mitä tarinallasi käsittelet. Onko se tarina rikkinäisestä ehjäksi, tai näkymättömästä näkyväksi, vai voimasta herkkyyteen, näkyvästä näkymättömäksi?
Millainen aihe sinua kutsuu? Mikä saa sinut tuntemaan yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin, on sinulle tärkeää kirjoittaa auki.
Lähesty aihettasi rauhassa. Kirjoita listoja, kirjoita listan pohjalta kohtauksia. Kirjoita elämässäsi vaikuttaneista henkilöistä, kirjoita muistoja auki, kokonaisuus kyllä järjestää itsensä aikajanalle.
Yksi hyvä tapa kirjoittaa tarinaa auki, tai näyttää uusia näkökulmia, on kirjoittaa elämässä vaikuttaneista henkilöistä, voit kirjoittaen luoda kokonaisen henkilögallerian.
Halu ja pelko vastavoimina
Mitä kirjasi päähenkilö pelkää?
Mitä päähenkilö haluaa? Mikä estää häntä saavuttamasta sitä?
Millaisia esteitä, oppitunteja elämässä, hankalia tai mukavia henkilöitä hän joutuu kohtaamaan?
Millaisia pelkoja ja tunteita hän joutuu kohtaamaan, jotta vahvistuu ja oppii itsestään?
Millaiset ovat ne haasteet, joita elämä on hänen eteensä kuljettanut?
Mitä päähenkilö haluaa? on tärkeä kysymys. Entä millainen on kirjasi päähenkilön syvin suru, suurin menetys?
Millainen on / oli hänen suurin rakkautensa? Mihin hän uskoo? Mistä hän ammentaa voimaa?
Mitä kirjasi henkilö halusi lapsena, mitä nuorena, mitä aikuisena, mitä nyt?
Millainen opetus haluamisiin sisältyi? Jäikö vaille jäämisestä jäljelle katkeruus?
Tekikö unelmien toteutuminen onnelliseksi?
Miten halu näkyy tarinassa, juonessa, teemassa, muissa henkilöissä?
Miten halu purkautuu toiminnaksi?
Kirjoittaminen on kuvanveistoa
Sinun ei tarvitse tietää kaikkea heti. Kierros kierrokselta isosta massasta vuollaan muiden nähtäväksi tarina, jota kirjailija mielessään katsoo ja haluaa näyttää muille. Mihin tarkennat katseesi, sellainen tarinasta tulee.
Yksinkertaisesti, tartu hetkiin, mitä pienempää, sen suurempaa
Kirjoita yksityiskohdista, kirjoita päivästä, jollaista ei koskaan tullut, ystävästä, jonka menetit, kaikesta mitä rakastit, siitä mitä pelkäsit. Kirjoita etenkin paljon siitä mitä toivot elämääsi.
Kirjoita rohkeasti, ole rehellinen tunteillesi.
Editoi vasta kun kokonaisuus on kasassa.
Jätä kesken ja aloita taas uusi kierros. Kestä itseäsi hajoilemassa, vailla hallintaa, kaiken sen epävarmuuden ja kaaoksen keskellä olet keskellä tarinaasi.
Suren rahtusen joka kerta todistaessani vierestä tuntemattoman äidin tai isän tiuskimista omalle lapselleen. Osin siksi, koska tunnistan tilanteessa myös itseni – sekä isänä että poikana.
Ollessani lapsi, minut opetettiin pelkäämään lukuisia asioita. Näkemään ennemmin uhkia kuin mahdollisuuksia. Vuosikymmeniä myöhemmin ymmärrän, miksi näin. Omien lasten syntymän myötä elämääni on juurtunut uudenlainen menettämisen pelko. Se on syvempää ja lopullisempaa kuin aiemmin.
Se ajaa herkästi hallinnan tunteeseen, joka ponnistaa ainaisista varoituksista. Juuri sellaisista, joita omat vanhempani minulle toistelivat.
Jokainen vanhempi rakastaa lastaan, mutta rakkaus menee päin honkia, mikäli sitä ohjaa vapauden sijaan hallinta. Kyse ei ole rajattomuudesta vaan siitä, ettei vanhempi siirrä omia ennakkoluulojaan ja pelkojaan lapsen ylle siten, että tämän vapaus elää omaa elämäänsä ja kokea asioita itse kärsii.
”Ettei nyt vaan mitään sattuisi.”
Kasvatus juurruttaa pelkoja, jotka kulkevat useiden sukupolvien läpi. Ne saattavat olla lähtöisin pienestä sattumuksesta, joka on sittemmin kasvanut tarinaksi ja opetukseksi. Ampiainen pistää pellavapäistä pientä poikaa, joka kolmekymmentä vuotta myöhemmin varoittaa omaa lastaan hyönteisistä, ehkä jopa kehottaa tappamaan ne. Joskus veden varaan joutunut tytöntyllerö pitää huolen siitä, etteivät omat lapset telmi vedessä, koska jotain ikävää voi sattua.
Monet vannovat, etteivät aio siirtää omien vanhempien juurruttamia pelkoja eteenpäin. Helpommin sanottu kuin tehty. Käytännössä jopa mahdotonta, ellei ensin kääri hihat ja ala hakkeroida omaa ohjelmointia.
Aloittava askel on tiedostaa, että pelossa on aniharvoin kyse tosiasioista vaan ennemmin tarinoista, joita itsellemme (ja toisillemme) kerromme. Tarinoista, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle, kunnes joku on valmis muuttamaan ne.
Viisi vinkkiä omien pelkojen kohtaamiseen:
1. Havaitse, että pelkosi on vain tarina. Se on jotain, mitä olet tottunut pitämään totuutena, mutta joka vain aniharvoin on sitä. Pelko on usein näkökulmakysymys.
2. Kulje pienillä ja toistuvilla askelilla kohti sitä. Pelkoa ei tarvitse voittaa, mutta sen edessä ei ole myöskään syytä lamaantua. Pienet askeleet ja toistuva reagointi pelon alla nostavat itseluottamusta.
3. Hengitä ja opettele rentoutumaan pelon alla. Kun pelottaa, voit oppia olemaan sen(kin) tunteen kanssa. Rauhallinen hengitys ja jännityksestä irti päästäminen ovat paras välitön vasta-aine pelolle.
4. Puhu pelollesi. Kerro sille, mitä tunteita tunnet ja miltä ne tuntuvat. Tämä voi tuntua hassulta ja jopa vähän typerältä, mutta usko pois, pelolle puhuminen konkretisoi sen myös itsellesi. Huomaat, että mitään pahaa ei tapahdu. Tulet itsellesi näkyväksi.
5. Harjoita syvää kiitollisuutta ja anna anteeksi. Pelon kohtaaminen on ennen kaikkea hyväksymistä ja irti päästämistä. Ne korostuvat kiitollisuudessa ja anteeksi antamisessa. Älä siis suotta kitsastele niissä.
Tunne pelkosi, vapaudu elämään -uutuuskirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Tee tilauksesi täältä.
Moni jännittää opiskeluihin, työhönsä tai tuntemattomiin ihmisiin liittyviä tilanteita, mutta harvemmin läheisiä ihmisiä. Asiakastyössäni nousee kuitenkin säännöllisesti esille myös sosiaalisesti herkän yksilön läheiset ihmissuhteet. Etenkin tarkemmassa tilannearviossa sosiaalisen jännittämisen rinnalla esiintyy usein ennustettavia vuorovaikutusmalleja myös läheisissä ihmissuhteissa. Yhden tällaisen vuorovaikutusmallin taustalla on usein estyneisyyden tunnelukko.
Ujoutta voi ajatella eräänlaisen estyneisyytenä sosiaalisissa tilanteissa; ujo yksilö herkästi salpautuu ja menee lukkoon tietynlaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että osalle ujoista on elämänhistoriansa myötä kehittynyt myös estyneisyyden tunnelukko. Estyneisyydellä tarkoitetaan taipumusta tukahduttaa omia tunteitaan; etenkin lämpimien tunteiden ilmaisua ja etenkin silloin kun tunteiden paljastaminen voisi haavoittaa yksilöä jollain tavalla. Yksilö onkin usein ulkopuolisen silmin iloton ja jäykkä tunteiden ilmaisussaan.
Estyneisyyden tunnelukossa omat tunteet vaikuttavat vääriltä tai hävettäviltä. Sellaisilta, että niitä ei voi ilmaista, vaan ne täytyy pitää sisällään. Estyneisyyden tunnelukon kehittymiseen vaikuttaa introvertti perusluonne, joka yhdessä turvattoman hoivasuhteen kanssa on yhteydessä välttelevään kiintymystyyliin, jonka ytimessä on vaikeus päästää toista ihmistä lähelle. Lisäksi estyneisyyden tunnelukkoa aiheuttaa kontrolloiva vanhemmuustyyli, jossa osoitetaan vain vähän lämpöä lasta kohtaan. Lapsi oppii tunteiden ilmaisutyyliään myös mallioppimalla perhekulttuurin kautta ja estyneisyys tunneilmaisussa voit välittyä myös siten, että lapsi kopioi lapsuuden perheessä käytetyn tavan ilmaista tunteitaan.
Estyneisyyden tunnelukosta kärsivät voivat tuntea itsensä yksinäisiksi; he päätyvät vastaanotolla pohtimaan miksi heidän on niin vaikea löytää ystäviä tai syventää jo olemassa olevia läheisiä suhteita. Taustalla on usein ennustettavia pulmia:
Ystävyyssuhteissa estyneisyyden tunnelukko estää ystävyyssuhteen luonnollisen syventymisen. Ystävyys muodostuu vastavuoroisen prosessin kautta, jossa ensin tutustuessa jaetaan jotain pinnallista tietoa itsestä toiselle ihmiselle. Toinen hyväksyy tämän tiedon meissä ja jakaa itsestään jotain suunnilleen samanarvoista. Vastavuoroisesti jaettu tieto muuttuu asteittain yhä henkilökohtaisemmaksi; uskalletaan näyttää itsestä yhä haavoittuvampia ja aidompia puolia. Estyneellä tämä ystävystymisen prosessi usein pysähtyy, koska heidän on vaikea antaa itsestään mitään takaisin. Tämän vuoksi ystävyyssuhteet jäävät joko pinnalliselle tasolle tai kuihtuvat ajan myötä kokonaan pois.
Romanttisissa suhteissa estyneisyyden tunnelukko estää yhtä lailla intiimin suhteen syventymisen. Yksilön on vaikea päästää toista lähelle ja ennen kaikkea näyttää itsestään haavoittuvia puolia, koska tämä mahdollistaisi toisen satuttaa itseä. Lisäksi estyneen on usein vaikeus ilmaista lämpimiä tunteita toisella, mikä saa kumppanin herkästi kokemaan omat lämpimät tunteet yksipuoliksi. Tämän seurauksena tunneyhteys pysyy etäisenä, eikä aitoa intiimiä kontaktia pääse syntymään.
Estyneisyyden tunnelukon purkamisessa täytyy ensin tehdä tunnetyötä omien tunteiden tunnistamisessa ja hyväksymisessä. Viisaan aforismin mukaan ihminen voi kohdata toisen ainoastaan sillä syvyydellä kuin on kohdannut ensin itsensä. On myös tärkeä ymmärtää, että ainoa keino rakentaa aitoa ihmiskontaktia, on uskaltaa näyttää itsestään avoimesti kaikkia puolia toiselle. Tätäkin voi onneksi harjoitella ja estyneen on mahdollista oppia avaamaan itseään paremmin läheisissä ihmissuhteissa.
Jännittäminen on ujolle tuttu tapa reagoida epämukavilta tuntuviin tilanteisiin. Jos sosiaalisesti herkkä ihminen kokee ujoutensa taakkana, se voi vahvistaa negatiivista minäkuvaa ja herättää halun muuttaa omia luonteenpiirteitään, vaikka piirteet pohjautuvat usein luontaiseen tapaamme reagoida sosiaalisiin tilanteisiin. Jännittämisen tunteen voi kuitenkin oppia kohtaamaan, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon.
Miten toimit, kun näet hämähäkin, muurahaisen tai jonkin muun pienen ötökän luonnossa? Sen sijaan, että liiskaat sen heti, voisitko seurata ja ihmetellä sen liikkeitä ja touhuja?
Usein ihmisillä nähdessään esimerkiksi hämähäkin tulee tunne, että se on heti hävitettävä, liiskattava. Samalla tavalla näkee ihmisen aika usein toimivan muurahaisia huomatessaan. Vaikka kokisitkin, ettei ötököistä ole sinulle iloa ja hyötyä, niin huomioithan luonnon hyötyvän niistä. Erilaiset ötökät ovat tarpeen luonnon elinvoimaisuuden kannalta. On tarpeellista vahvistaa omaa tietämystä muun muassa hyönteisistä, jotta voi ymmärtää niiden merkityksen luonnolle.
Opeta lasta omalla esimerkilläsi kunnioittamaan luontoa
Lapsen kanssa voi esimerkiksi ihastellen seurata muurahaisten ahkeruutta keon rakentamisessa. Käykää useampana päivänä katsomassa miten nopeasti keko kasvaa. Pian huomaat mielenkiinnon tätäkin luontotapahtumaa kohtaan lisääntyvän.
Oksien katkominen kasvavista puista ja puiden runkojen vioittaminen eivät kuulu luonnossa liikkujan oikeuksiin. Maahan pudonneita oksia ja risuja voi kerätä esimerkiksi majan tekoa varten. Käpyjä voi myös kerätä maasta.
Lasta voi ohjata koskettamaan hellästi puun runkoa. Sormilla on mukava seurata männyn kaarnan kuviointia. Kokeile, miltä kaarna tuntuu poskea vasten. Miltä koivun rungon kuoren, eli tuohen pinta tuntuu? Kosketa tuohta niin kevyesti, ettei se vahingoitu.
Kun kohtelemme luontoa kunnioittavasti, voimme nauttia puhtaasta ja elinvoimaisesta luonnosta. Pidetään luonto siistinä sinne kuulumattomista roskista. Jos näet luonnossa roskia, kerää ne ja vie roska-astiaan. Omalla esimerkilläsi opetat lasta toimimaan luontoa kunnioittaen.
Lapsen kanssa voi vaikka yhdessä askarrella ”oppaan” luonnon kunnioittamisesta. Kysy lapselta mitä asioita hän haluaa oppaaseen merkittävän. Aikuisen tehtävänä on valvoa, että ne ovat linjassa niiden oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa, jotka meitä kaikkia koskevat luonnon suhteen.
Nauti luonnosta ja luonnossa liikkumisesta päivittäin. Ota lapsi mukaan tähän nautintoon, näin voitte yhdessä kokea mielenkiintoisia hetkiä luonnossa.
Erityisherkät kuuluvat vähemmistöön ja joutuvat mukautumaan monenlaisiin asioihin ja tilanteisiin, joita kiivastahtinen ja täynnä ärsykkeitä oleva maailma tuo eteen. Herkät aistit, syvällisesti asioita prosessoiva mieli, kuormittumisalttius ja voimakas tunne-elämä tarkoittavat mm. sitä, että meidän erityisherkkien on otettava riittävä palautuminen huomioon aivan eri tavalla kuin vähemmän herkkien kanssaihmistemme.
Osallistuin hiljattain erityisherkkyyteen erikoistuneen psykologin tohtori Genevieve de Lob:in luennolle. Hän mainitsi viisi tärkeää asiaa, jotka erityisherkän on hyvä huomioida voidakseen arvostaa synnynnäistä ominaisuuttaan ja pitääkseen itsestään hyvää huolta. Allekirjoitan nämä täysin.
Hyväksy se tosiasia, että erityisherkkyys on todellinen ominaisuus. Se on tieteellisesti todistettu monin tutkimuksin ja aivokuvantamismenetelmin. Et ole viallinen, etkä ole yksin tämän ominaisuuden kanssa. Tutkijat ovat sitä mieltä, että erityisherkkyys on säilynyt ihmisen (ja tutkitusti yli sadan eläinlajin) temperamenttipiirteenä sen tähden, että se on hyödyllinen ominaisuus.
Määrittele menneisyytesi hankalat kokemukset uudelleen. Olet syntynyt maailmaan, joka tukee herkkyyttä kovin huonosti. Se ei ole sinun syytäsi eikä sinussa ole mitään vikaa. Olet todennäköisesti joutunut sopeutumaan ja kehittämään monia selviytymiskeinoja pärjätäksesi kulttuurissa, joka suosii rohkeutta, reippautta, ulospäinsuuntautuneisuutta, suorittamista ja kilpailua. Herkillä on omat hienot ominaisuutensa ja on parempi keskittyä niiden kykyjen käyttämiseen kuin yrittää tunkea itseään muottiin, joka ei kerta kaikkiaan sovi.
Hoida itseäsi. Se, että on syntynyt kovin erilaisella temperamentilla, taipumuksilla ja tarpeilla varustettuna kuin valtaosa ihmisistä, on todennäköisesti vaikuttanut käsitykseen itsestä ja omasta riittävyydestä. Moni erityisherkkä on varttunut ympäristössä, jossa ei ole osattu ymmärtää ja tukea herkkyyttä riittävällä tavalla. Se jättää jälkensä. Herkän on tärkeää antaa itselleen se lahja, että työstää ajatuksiaan, tunteitaan ja kehoon taltioitunutta jännitystä ja traumaa vapauttaakseen itsensä henkistä ja fyysistä hyvinvointia verottavista taakoista.
Suunnittele elämäsi niin,että se tukee herkkyyttäsi. Herkkä tarvitsee sopivan ympäristön, hyviä rutiineja, palautumista, omaa aikaa, ravitsevaa ruokaa, sopivaa liikuntaa, luontoyhteyttä, merkityksellistä tekemistä ja itsensä johtamisen taitoja kukoistaakseen.
Hae vertaistukea. Löytämällä samanhenkisten ihmisten pariin, jotka ymmärtävät kokemuksiasi ja oivaltavat puolesta sanasta, mitä tarkoitat, huomaat ettet todellakaan ole outo tai yksin. Erityisen herkkiä on noin 20% väestöstä, joten ympärilläsi on lukuisia muita kaltaisiasi. Vertaistuki auttaa luopumaan turhasta itsekritiikistä, näkemään omat haasteet järkevämmissä mittasuhteissa ja kehittämään luottamusta omiin kykyihin.
Erityisherkillä on valtavasti annettavaa tässä maailmassa. Meidän on vain autettava ensin itseämme, jotta jaksamme antaa myös muille. ❤️
Pidän itse jo aika kuluneina ja ennen kaikkea epäpätevinä lausahduksina sanontoja: ”No kaikkihan nykyään ovat muka narsisteja” ja ”Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä”.
On totta, että narsismia on hyvin vaikea tunnistaa ja narsisti -sanaa voidaan käyttää tahallisestikin väärin ja että jokainen meistä käyttäytyy joskus itsekkäällä tavalla.
Itsekäs käyttäytyminen on usein tarpeellista, koska se suojelee meitä esimerkiksi muiden hyväksikäytöltä ja auttaa puolustamaan omia rajoja, sekä pitämään huolta omista tarpeista.
Terveestä itsekkyydestä puhutaan vieläkin terveenä narsismina. Itse en tuota sanaparia käytä, koska narsismilla tarkoitetaan hyvin vaikeaa ja jopa vaarallista persoonallisuushäiriötä, jossa ei ole mitään tervettä.
Sanoilla on merkitystä ja tämän vuoksi puhun terveestä itsekkyydestä, en terveestä narsismista.
Tervesti itsekäs
Mistä sitten voi erottaa jonkun olevan vain terveesti itsekäs, eikä narsisti tai narsistisesti käyttäytyvä?
Miten erottaa terve itsestä huolehtiminen narsistisesta itsekeskeisyydestä, jossa oma menee aina kaiken muun edelle hinnalla millä hyvänsä?
Yksi varmimmista keinoista on katsoa itsekkäästi toimivan ihmisen historiaa.
Diagnosoitavissa oleva narsistinen persoonallisuushäiriö tai vahvasti narsistiset piirteet (ei diagnoosia persoonallisuushäiriöstä) syntyvät jo varhaislapsuudessa ja aiheuttavat jatkuvia, sekä toistuvia vaikeita ongelmia narsismista kärsivälle ja hänen läheisille.
Narsistinen itsekeskeisyys on siis ollut nähtävissä haittoja tuovana toistuvana piirteenä läpi ihmisen historian kaikissa edellisissäkin, erityisesti läheisimmissä ihmissuhteissa.
Narsismia ei tule sekoittaa kriiseistä aiheutuviin hetkellisiin, lyhyissä aikajaksoissa esiintyviin itsekkäisiin toimintatapoihin.
Kriisitilanteet (ero, sairastuminen, onnettomuus, työpaikan menettäminen) voivat tutkimusten mukaan muuttaa ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä jopa täysin päälaelleen.
Kriisin myötä aiheutuneet toiminnan muutokset ovat normaaleja, eivätkä ne ole merkki persoonallisuushäiriöstä. Kriisistä toivuttaessa palautuu toiminta jälleen hiljalleen ns. normaaliksi. Näin ei tapahdu, jos kyseessä on narsistinen itsekeskeisyys, vaan haitallinen toiminta jatkuu ennen ja jälkeen kriisien, läpi elämän.
Kun kiltti löytää terveen itsekkyyden
”Olin aikani nöyrtynyt kaikkeen. Alistuminen oli ainoa selviytymiskeinoni ja varmin tapa pitää kodin ilmapiiri jokseenkin tasapainoisena. Jokainen läheisenikin oli tottunut tapaani toimia. Olin sovittelija, jolle kävi kaikki ja joka ei vaatinut itselleen koskaan mitään.
Olin helppoakin helpompaa seuraa ja jonka myös odotettiin toimivan aina ilman minkäänlaisia omia tarpeita tai vaatimuksia.
Lopulta minulle riitti, olin todella saanut tarpeekseni ja asioihin olisi tulossa muutos. Vastarinta kuitenkin yllätti. ”Miksi sinusta on tullut niin hankala ja vaativa?” he kysyivät ja minä kakistelin koottuja selityksiäni terveen itsekkyyden ja ”ei:n” sanomisen opettelemisesta näin aikuisiällä.
Minut hylättiin. En ollut kuulemma enää oma itseni ja seurani ei tuntunut enää tutulta ja turvalliselta.
Jäin yksin, mutta tiesin, ettei tuo yksinäisyys olisi lopun elämää kestävää. Olisi löydettävä uudet ihmiset, jotka hyväksyisivät myös minun tarpeeni ja rajani ja jotka osaisivat hyväksyä myös terveen itsekkyyteni, jonka saapuminen maailmaani muutti kaiken.”
Jos pystyt samaistumaan yllä olevaan tarinaan voin onnitella sinua lämpimin sydämin! Sinä teit sen! Upeaa! Ja jos olet vasta matkasi alussa tai suunnittelet sitä, niin anna mennä vaan. Muutos terveesti itsekkääksi ei ole aina helppoa, mutta lopulta sitäkin palkitsevampaa.
Kiltin ihmisen muutos terveesti itsekkääksi omien elämän arvojen ja rajojen suojelijaksi voidaan tulkita joskus väärin narsistiseksi itsekkyydeksi, koska kontrasti entiseen voi olla niin raju.
Muistathan siis, ettei narsistinen itsekeskeisyys synny esimerkiksi elämän eri vastoinkäymisten myötä, vaan on ollut olemassa läpi narsistisen ihmisen historian.
Terveesti itsekäs ihminen ei satuta tahallaan ketään, eikä nauti sadistisesti toisen satuttamisesta.
Terveesti itsekäs ei alista muita, jotta näyttäisi itse paremmalta.
Terveesti itsekäs tuntee empatiaa ja on kykenevä joustamaan, sekä asettumaan myös toisen ihmisen asemaan.
Narsistinen itsekeskeisyys ei koskaan jousta omasta, ellei tämä jotenkin hyödytä häntä.
Narsistinen itsekeskeisyys tekee mitä tahansa, jotta saa oman tahtonsa läpi.
Narsistinen itsekeskeisyys huokuu julmuutta ja kylmyyttä, jossa maailman tärkein asia ja olento on vain ja ainoastaan narsistinen persoona itse.
Narsistinen itsekeskeisyys ja terve itsekkyys ovat molemmat olemassa suojellakseen ”isäntäänsä”. Toinen niistä käyttää voimanaan muiden satuttamista ja jopa nauttii siitä, toinen ei.
Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Jo lapsena ihastelin mummoa ja pappaani ja haaveilin, että toivottavasti minäkin saisin kokea tuollaisen elämän mittaisen aidon rakkauden. Ei heillä varmasti helppoa ollut ja tahtoa kysyttiin moneen otteeseen, mutta aina viimeisiin hetkiin asti heidän välisen rakkauden pystyi aistimaan.
Elämän varrella usko on meinannut horjua. Voiko tuollainen kestävä ja aidosti onnellinen suhde olla oikeasti mahdollista? Ajattelin, että onko vielä olemassa
muita ihmisiä, jotka jakavat kanssani tämän unelman?
Vaikka välistä on ollut heikkoja hetkiä on tuo jo lapsena sisäistetty unelma piirretty sydämeeni niin vahvasti, että en vaan voi olla uskomatta siihen. Ja
kun katson elämääni nyt tästä kohdasta on selvää, että kaikella on ollut tarkoituksensa. Kuusi vuotiaan tyttäreni sanoja lainaten: ”Elämässä tärkeintä on olla elossa ja rakkaus.”
Haaveilen siitä, että kaikilla ihmisillä, jotka vain haluavat olisi mahdollisuus kestävään ja onnelliseen parisuhteeseen. Ja myös taidot rakkauden ylläpitämiseen. Terve ja hyvinvoiva suhde on elämässä merkittävä voimavara. Turvasatama, jonne mennä lepäämään silloin kun maailma runnoo. Elämässä kaikkeen ei voi vaikuttaa, eikä nallekarkit varmasti mene tasan. Uskon kuitenkin, että omilla ajatuksilla on suuri voima siihen mitä elämä eteen tuo.
Herkkinä ihmisinä ei murun kanssa varmastikaan olla mitään helpoimpia kumppaneita. Syvästi tunteminen, tunteiden vaihtelu ja jatkuva ajatusvirta
asettaa omia haasteita, vaikka ne ovat myös meidän suhteen rikkauksia. Ollaankin puhuttu paljon siitä, miten meidän suhteesta ei olisi tullut yhtään
mitään, jos oltaisiin kohdattu nuorempana. Ei vielä tunnettu itseämme eikä tiedostettu piirteitämme. Elämyshakuinen erityisherkkä minä ja ADHD:n omaava muru.
Jokaisessa parisuhteessa on omat haasteensa ja suhteessa on tarkoituskin kasvaa yksin ja yhdessä. On kuitenkin paljon taitoja, joita voi tietoisesti
harjoitella ja toteuttaa, jotta suhteella olisi hyvät mahdollisuudet selvitä haastavimmista ajoista ja syventyä entisestään.
Tässä on meidän suhteen tärkeimmät taidot. En ole parisuhteiden ammattilainen, mutta meidän suhteen asiantuntija olen. Jos joku voi saada vertaistukea, oivalluksen tai hyvää mieltä siitä, että jaan paloja suhteestamme ja ajatuksistamme on haaveestani rakkauden puolestapuhujana tullut taas askeleen verran konkreettisempi.
Tunnista luontaiset rakkauden kielet. (sanat, teot, lahjat, laatuaika ja kosketus) Minä osoitan rakastavani eniten kosketuksen kautta. Muru taas tekojen.
Opettele sanoittamaan ajatuksiasi, tunteitasi ja tarpeitasi rehellisesti oman kokemuksesi kautta. Herkätkään ihmiset eivät ole ajatusten lukijoita, vaikka herkästi tunnetiloja aistivatkin. Sanoittamalla tuot näkyväksi sisästä maailmaasi ja ylläpidät suhteen yhteyttä. Joskus omat tunteet ja ajatukset on hemmetin pelottavia, mustia eikä todellakaan kovin rakentavia. Terveessä suhteessa on kuitenkin tilaa ja rakkautta myös varjoille.
Kunnioita toista aina. Vaikka haluaisit tuoda ilmi suhteen epäkohtia tai jotain mikä sinua ärsyttää, muista että puhut rakkaallesi. Muruttelemme toisiamme usein riidellessäkin ikään kuin kertoaksemme, että rakastan sinua vaikka olenkin eri mieltä.
Luota toiseen ja luottakaa rakkauteenne. On inhimillistä, että joskus pelottaa tai mustasukkaisuus nostaa päätään. Kerro tunteitasi, mutta luota toiseen. Kun yhteys on hetkittäin katkolla luottakaa siihen, että osaatte navikoida taas toistenne luo.
Olkaa loputtoman kiinnostuneita itsestänne ja toisistanne. Ihmiset kasvaa ja muuttuu ja niin sen kuuluukin olla. Tee matkaa itseesi ja jaa oivalluksia kumppanillesi, niin suhteenne syvenee luonnollisesti. Jos kumppanisi rakastaa sinua ja haluaa olla kanssasi hän hyväksyy ja arvostaa kasvuasi.
Panosta suhteeseen. Monille ihmisille parisuhde on elämän tärkein ihmissuhde. Näkyykö tämä myös ajankäytössäsi? Paras tapa osoittaa rakkautta on olla läsnä.
Jokainen rakkaus on ainutlaatuinen. Muodostaahan sen uniikit yksilöt omine luonteineen, piirteineen ja kokemuksineen. Mitä sinä voisit oppia ja tehdä, jotta suhteenne voisi hyvin?
Moni ihminen jakaa kanssani unelman loppuun asti käsi kädessä kulkevasta rakkaudesta. Tilastot sen sijaan osoittavat karua faktaa. Voisiko olla toisin? Ero on joskus ainut hyvä vaihtoehto, mutta voisiko silloinkin uskaltaa luottaa tulevaan. Jotain parempaa voi olla luvassa, kun sallit sen itsellesi ja aika on oikea.
Joku päivä elämääsi voi ilmestyä ihminen, joka jakaa kanssasi saman unelman. Näin kävi minulle. Murulla on samanlainen kokemus omista isovanhemmistaan, kuin minulla. Ja mikä hauskinta meidän papoilla oli vielä sama nimikin. Voi olla, että olen pohjaton romantikko, mutta ainakin ajatusmalli on tuonut elämääni paljon hyvää.
Unelmat vaativat toteutuakseen kirkastamista ja aktiivista panostusta-tekoja. Kun seuraavan kerran katsot kumppaniasi, katsotko häntä rakkauden silmin? Tunnistatko, että hän on se jonka kanssa haluat unelmasi toteuttaa? Jos vastaat kyllä, muista panostaa unelmaasi joka päivä.
Uskomukset ovat usein toistettuja, uomiinsa urautuneita ajatuksiamme, jotka ovat juurtuneet tiedostamattomaan mieleemme. Usein lujasti. Uskomukset ovat myös vaikuttava osa asennettamme. Ne ohjailevat varkain ja vaivihkaa moninaisia touhujamme ihmisenä: valintojamme, päätöksiämme, reaktioitamme, tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme.
Uskomukset ovat värikäs ja moniulotteinen kooste tuhansista matkamme varrella kokemistamme vuorovaikutustilanteista. Lukuisien muiden – etenkin lähellämme olleiden ja olevien – ihmisten ajatukset ja uskomukset vaikuttavat koosteessa vahvasti. Koska toimimme valveillakin valtaosan ajastamme tiedostamattoman mielemme ohjauksessa, voi sanoa meidän elävän nyt-hetkeä ja tulevaisuuttamme menneisyytemme tiukoissa ohjaksissa.
Vaikka uskomukset eivät ole totta, kuten eivät ajatuksemmekaan, ne ovat ehdottoman tärkeä osa nerokasta rakennelmaa. Ne auttavat meitä ymmärtämään ja jäsentämään ympärillämme tapahtuvaa maailmaa, ilman niitä olisimme hukassa.
Koska uskomukset eivät ole tosia ja niiden kirjavaan joukkoon on soluttautunut myös koko joukko haitallisia, unelmiamme, omannäköistä elämäämme ja hyvinvointiamme rajoittavia tapauksia, niiden suhteen on oltava hereillä ja hieman varuillaankin.
Solututkija, Bruce Liptonin mukaan haitalliset uskomukset vaikuttavat jopa terveyteemme vahvemmin kuin konsaan huonot elintavat. Elintapojen vaikutuksista puhutaan ja kirjoitetaan kuitenkin tuhannesti mielen sisältöjen vaikutuksia enemmän, mikä on yksi syy siihen, että koen tärkeäksi puhua ja kirjoittaa niistäkin.
Olisi siis tärkeää tunnistaa ja korjata sellaisia uskomuksiaan, jotka nakertavat hyvinvointia ja hankaloittavat omien juttujen toteutumista, ehkä ihmissuhteitakin. Mutta miten sitten tunnistaa, kun nuo veijarit toimivat salakavalasti ja huomaamattamme tiedostamattomasta mielestämme käsin?
Ei se välttämättä helppoa ole, mutta kannustan silti uteliaana salapoliisihommiin. Vaiva palkitaan.
Tässä avuksesi muutama johtolanka
1. Mieti, mikä asia elämässäsi ei toimi toivomallasi tavalla ja yritä löytää toimimattomuuden taustalta haitalliset uskomuksesi. Väisteletkö kenties jotain jostain syystä? Etkö ehkä luota itseesi ja omaan voimaasi? Etkö salli itsellesi toivomaasi hyvää?
2. Kun joku läheisesi tai ystäväsi sanoo sinun reagoivan ja toimivan tietynlaisessa tilanteessa aina tietynlaisella tavalla, sana AINA saattaa ärsyttää, ja siihen on syynsä, koska se on luultavasti liioiteltua. Unohda se ja pysähdy viestin äärelle, sillä siinä saattaa hyvinkin piillä mahdollisuutesi saada kiinni jostain haitallisesta uskomuksestasi. Toistuva ja samankaltainen toimintasi saattaa hyvinkin olla jo ajat sitten vastaavissa tilanteissa opittu selviytymiskeinosi.
3. Teet toistuvasti valintoja ja päätöksiä, jotka eivät palvele omien unelmiesi ja omannäköisesi elämän toteuttamista, vaan toimivat päinvastoin jarruina. Ovat sinua ja unelmiasi vastaan, kun niiden pitäisi olla puolellasi. Tarvitsetko tekosyitä johonkin? Pakenetko jotain? Pelkäätkö jotain?
4. Tarkkaile myös samaa kaavaa noudattavia tunnereaktioitasi. Nostaako jokin tietynlainen tilanne toistuvasti sinussa voimakkaan ärtymyksen tai vastustuksen tunteen? Tarpeen puolustautua? Mitä jyrkempi ja kiivaampi reaktiosi on, sitä varmemmin jokin uskomus on tihutöissään.
Kaavan toistuessa on hyvä pysähtyä uteliaana ihmettelemään, mikä ärtymyksen oikeasti herättää. Voisiko se olla tunne kuulluksi ja nähdyksi tulemisen puutteesta? Tunne arvostuksen puutteesta, omasta epävarmuudesta ja huonommuudesta? Kokemus oikeutuksesta? Haavoitetuksi tulemisen pelko? Jotain, jonka on omaksunut selviytymiskeinokseen ja suojakseen jo varhaislapsuudessa, joka onkin nyt haitallista?
Tunnistettuasi menneisyytesi ohjelmoimia haitallisia uskomuksia, voit valjastaa oman mielesi voimaksi ja hyväntahtoiseksi matkakumppaniksesi vahvistamalla myönteisiä ajatuksia runsaalla tietoisella toistolla. Tiedostamaton mielesi ohjelmoituu uudella, paremmalla tavalla, ja ohjaa sinua uudenlaiseen toimintaan. Aivoissasi syntyy myös uusia hermoratoja ja -yhteyksiä, jotka kasvavat uusia uskomuksia vahvistaviksi tiedon valtaväyliksi.
Voit lukea lisää asenteesta ja uskomuksista uudesta kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit ostaa kirjan tästä.
