Sivu 247 – Hidasta elämää

Älä anna painon tai ulkomuodon rajoittaa elämästä nauttimista – Vaihda tiukat kuurit rentoon muutokseen

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Suomen tunnetuimman laihdutuspalvelun, Keventajat.fi:n kanssa. Artikkelin lopusta löydät etukoodin, jolla voi liittyä Keventäjiin -20% alennuksella.

Pienempää painoa markkinoidaan syystäkin terveysnäkökulmasta – mutta myös ratkaisuksi lukuisaan muuhun ongelmaan.

Kehon ulkomuodon mielletään helposti olevan yhteydessä persoonan ominaisuuksiin, esimerkiksi hoikkaa ihmistä voidaan pitää ahkerana, itsestään huolehtivana ja fiksuna tyyppinä. Ylipaino ja lihavuus saattavat sen sijaan olla kuin stigma, joka leimaa ihmisen laiskaksi, houkutuksille alttiiksi, jopa tyhmäksi.

Kun tanakkaan ulkomuotoon suhtaudutaan näin, ei ole ihme, että laihdutus ei herätä toiveita pelkästään paremmasta olosta, kunnosta ja jaksamisesta, vaan myös mullistuksesta, joka koskettaa koko elämää tai persoonaa.

Kehonpainon muutos pienempään on yksinään melko huono onnellisuuden tae. Tämä ei ole yllättävää, sillä muutoinhan normaalipainoisten elämä olisi yhtä ruusuilla tanssimista. Lottovoittajienkin onnellisuuskäyristä nähdään, että suuri potti tuo aluksi iloa ja helpotusta. Tietyn ajan kuluttua voittajat ovat kuitenkin yhtä onnellisia tai onnettomia kuin aiemminkin. Onnellisuuden kysymykset yltävät siis ulkomuotoa ja maallista mammonaa syvemmälle.

Silti harmillisen moni elää ”sitten kun” -elämää, jossa haaveiden toteuttamista lykätään hamaan tulevaisuuteen paremman hetken toivossa. Elämässä tärkeille asioille kannattaa kuitenkin raivata tilaa myös tässä ja nyt. Se kauan odotettu ”sitten kun” -vaihe ei välttämättä koskaan tule, ja sitä odotellessa moni mielekäs asia jää tekemättä.

Jokainen ansaitsee tavoitella ja tehdä juttuja, jotka kokee itselleen tärkeänä – koosta ja ulkomuodosta riippumatta. Uudesta harrastuksesta, matkustelusta tai itsensä hemmottelusta nauttii todennäköisesti yhtä paljon tällä hetkellä kuin ”sitten kun”.

Joskus väärän asian tavoittelu voi itsessään olla ongelma. Liiasta työnteosta stressaantunut, itseensä tyytymätön tai parisuhteessaan onneton on todennäköisesti näitä samoja asioita myös kevyempänä. Ulkomuodon muuttaminen ei ole näihin asioihin oikea ratkaisu.

Huonosta itsetunnosta saatetaan parjata vain ulkoista kuorta, vaikka riittämättömyyden tunne usein kumpuaa jostain paljon syvemmältä. Tällöin pinnan korjaaminen ei paikkaa kaikkia vaurioita.

Itsensä arvostaminen helpottaa painonpudotusta ja lisää onnellisuutta

Kilojen karistelu ei ole yleensä tiedosta kiinni, mutta helpoksi sitä ei voi väittää. Monet eivät siinä onnistu, ainakaan pitkällä aikavälillä. Vaikka eihän painonpudotuksessa onnistuminen tietenkään tee kenestäkään parempaa ihmistä, ihmisarvo kun ei ole sidottu vaa’an, mittanauhan tai kokolapun lukemaan. Laihdutuskuurit ja edestakaisin jojottelu voivat kuitenkin aiheuttaa pettymystä ja epäonnistumisen kokemuksia. Puhumattakaan siitä, mitä vuorotellen laihtuminen ja lihominen tekevät elimistön säätelymekanismeille.

Pahimmillaan ruoan ja liikunnan kontrolloinnin kautta lähdetään hakemaan elämänlaajuista hallinnan tunnetta. Kuuriluontoinen laihdutus voi tuoda elämään turhan kovia rajoituksia, mustavalkoista ajattelua ja joustamattomuutta. Suhde ruokaan voi heittää aivan häränpyllyä, ja samalla kuuroudutaan täysin kehon ja mielen tarpeille. Vaa’an lukema alkaa herkästi määrittää, onko päivä onnistunut vai ei.

Sen 5 % painotavoitteen takia ei kannata samalla pudottaa 95 % elämän mielekkyydestä.

Elämäntapojen muutoksia kannattaa tehdä, koska olet tässä nyt paremman olon ja jaksamisen arvoinen. Ei siksi, että tulisit muutosten myötä jotenkin arvokkaammaksi. Itsensä ja elämänsä arvostaminen liittyvät olennaisesti onnellisuuden kokemukseen. Sättimisestä kumpuava motivaatio ei tavallisesti kannakaan pitkälle. Tottumusten muuttaminen kun vaatii itsekurin ja niskasta kiinni ottamisen sijaan toiminnan havainnointia, kehon kuuntelua ja mielen kannustusta. Sen 5 % painotavoitteen takia ei kannata samalla pudottaa 95 % elämän mielekkyydestä.

Vaikka painoon voi kytkeytyä runsaasti terveydellisiä, sosiaalisia ja psyykkisiä ikävyyksiä, niin hoikempi uuma tuskin on ratkaisu onnellisuuden yhtälöön. Loppujen lopuksi saattaa jopa olla niin, että laihdutus ei tuo onnea, mutta onni saattaa helpottaa painon pudottamista. Kun ihminen on sinut itsensä, ympäristönsä ja elämänsä kanssa, ruokaankin neutraalisti suhtautuminen käy helpommin. Ehkäpä elämänmakuinen arki on paras mauste ja tasapaino paras paino…

Pohdi hetki näitä kysymyksiä

• Mitkä ovat elämäsi tärkeitä arvoja?

• Miten arvot tällä hetkellä heijastuvat toiminnassasi?

• Miten paino tai syöminen liittyvät näihin arvoihin?

• Jos haluat pudottaa painoa, mistä syistä sen tekisit?

• Mitä ajattelet muuttuvan painon pudotessa?

Jos kaipaat keveämpää elämää, voit saavuttaa sen lempeästi. Laihduttamisen ja treenaamisen ei tarvitse olla itsensä kiusaamista. Ja muista, että voit olla lomalla omassa kehossasi – nauttia siitä rennosti – kiloista riippumatta.

Hidasta elämää -lukijaetu

Jo yli 80 000 suomalaista on luottanut Keventäjiin painonhallinnassaan. Hidasta elämää -sivuston lukijana saat 20% alennuksen kaikista määräaikaisista (1, 3, 6 ja 12 kk) Keventäjät- ja Kotitreeni -jäsenyyksistä käyttämällä tilauksessa alennuskoodia HIDASTA.

Tämän edun voit käyttää yhden kerran ja se on voimassa 31.12.2018 asti. Muista käyttää alennuskoodia HIDASTA.

> Liity Keventäjiin tästä <

Näin otat hetken itsellesi – Viisi minuuttia omaa aikaa onnistuu oravanpyörässäkin

Sinä, joka unohdat huolehtia itsestäsi töiden, perheen, ylitöiden, remontin, harrastusten, lasten harrastusten ja muun oravanpyörän keskellä. NYT on aika ryhtyä laittamaan itsensä etusijalle, edes hetkeksi päivittäin.

Luo kiireiden keskelle uusi tapa: viisi minuuttia itsesi kuuntelemista joka päivä. Bussipysäkillä, ennen palaveria, kun odotat lasta soittotunnilta – ota oma hetkesi.

Pysähdy. Keskity hengitykseesi.
Kysy itseltäsi, mitä oikeastaan tarvitset juuri nyt. Kun vastaus nousee esiin, tarkista, onko se sinulle oikeasti hyväksi vai. Jos tarvitset vaikkapa lasin vettä tai hetken rauhaa, tiedät olevasi oikean asian äärellä. Jos luulet tarvitsevasi uuden käsilaukun tai pullollisen punaviiniä, kysy uudestaan. Mitä tarpeen takaa löytyy? Mitä tunnetta kaipaan? Mitä tarvetta yritän täyttää: hyväksyntää, turvaa, rakkautta?
Anna itsellesi se, mitä kaipaat, siinä muodossa ja mittakaavassa kuin juuri nyt on mahdollista. Hengitä hetki raitista ilmaa, liikuta kehoa, halaa sisäistä lastasi. Aina ei tarvitse tehdä mitään: joskus riittää tietoisuus omasta tarpeesta. Pysyt yhteydessä itseesi etkä katoa kokonaan kiireiden alle. Jos vastauksesi on, että haluat myydä omaisuutesi ja muuttaa maailmalle, sitä ei tarvitse toteuttaa nyt (eikä ehkä koskaan). Mutta jos sama toive nousee esiin viikko ja kuukausi toisensa jälkeen, on aika tehdä asialle jotain. Omien tarpeiden kuuntelusta syntyy hengitys ja päivä kerrallaan omannäköinen elämä.

Kuva: Vuoden paras päivä -kirjan kuvitusta, Emilia Ikäheimo

10 askelta elämän runsauden ja uuden vuodenajan vastaanottamiseen – Syyspäiväntasaus on täydellinen hetki istuttaa elämään jotain uutta

Sunnuntaina 23.9. (kl 4.54.) on syyspäivän tasaus – päivä ja yö ovat yhtä pitkiä, tästä alkaa syksy ja pimeä kausi. Syyspäivän tasaus on sadonkorjuun aikaa ja aktivoi uuden kasvukauden.

Tieteellisesti määriteltynä, Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko ohittaa taivaan ekvaattorin ja on suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Tuolloin kesä on virallisesti loppu ja syksy alkaa. Syksy jatkuu aina talvipäivänseisaukseen 22.12. Siitä alkava talvi jatkuu kevätpäiväntasaukseen (20.3.2019), ja kevät puolestaan päättyy kesäpäivänseisaukseen (21.6.2019).

Vuodenajat rytmittävät vuottamme ja ilmentävät elämän jatkuvaa syklisyyttä: kasvu, sadonkorjuu, kuolema, uudelleensyntyminen.

Vuodenaikojen vaihtumiset ovat merkittäviä hetkiä, joita on kautta aikain juhlistettu erilaisin rituaalein ja seremonioin. Pysähtymällä tietoisesti vuodenaikojen ja niiden vaihtumisen äärelle, nykyihminenkin pääsee kiinni luonnon rytmeihin – ja samalla oman sisäisen luontonsa rytmiin.

Pysähtymällä tietoisesti vuodenaikojen ja niiden vaihtumisen äärelle, nykyihminenkin pääsee kiinni luonnon rytmeihin – ja samalla oman sisäisen luontonsa rytmiin.

Rituaalien alkuperäinen merkitys on pysähtyä, kunnioittaa ja pyhittää. Olla läsnä ja kiitollinen. Usein ne ovat jollakin tavalla siirtymäriittejä – siirrytään yhdestä vaiheesta toiseen. Päästetään irti vanhasta, valmistaudutaan tulevalle. Rituaalit, kun ne tehdään vilpittömästi – ei siksi että näin kuuluu tehdä – avaavat tietoisuuden kenttää, ja syvempi henkinen tietoisuus nousee esiin.

Uskontojen aivopesun myötä ihmiset ovat vieraantuneet rituaaleista – ja samalla mahdollisuudesta kokea elämää sielukkaammin. Rituaali voi olla hyvin yksinkertainen – hiljainen hetki ja kynttilä. Jokainen löytää oman tapansa, olennaista on pysähtyä näiden merkittävien siirtymävaiheiden äärelle, kuunnella niiden viestiä. Luonnon rytmeihin liittyvät rituaalit avaavat luonnon henkisyyden kokemista ja silloin on mahdollista avautua suuremmalle tiedolle.

Syyspäivän tasauksesta alkaa syksy, sadonkorjuun aika. On aika kiinnittää huomio elämän runsauteen, kaikkeen siihen mitä mennyt kasvukausi on meille antanut. Tuntea kiitollisuutta.

Syyspäivän tasauksesta alkaa syksy, sadonkorjuun aika. On aika kiinnittää huomio elämän runsauteen, kaikkeen siihen mitä mennyt kasvukausi on meille antanut. Tuntea kiitollisuutta. Kiinnitämme niin kovin helposti huomiomme siihen, mitä meiltä puuttuu. Nyt kun syyspäiväntasaus osuu sunnuntaille, on hyvä viettää viikonloppu katsoen taaksepäin ja tuntea kiitollisuutta kaikesta mitä on saanut.

Voimme myös katsoa, mistä olemme valmiita luopumaan ja päästämään irti, jotta teemme tilaa ja valmistamme maaperää uudelle, tulevalle kasvukaudelle.

Syyspäiväntasaus aktivoi uuden kasvukauden. Kylvämme siemenet uuteen. Antaudumme syksyn pimeydelle ja annamme tilaa alitajunnallemme, kuunnellen sen syvempiä viestejä. Suuret visiot ja todellinen luovuus syntyy ja nousee syvyydestä – mutta tätä pimeyttä on opittava kuuntelemaan.

Syyspäiväntasauksen äärelle pysähtyminen:

Vietä aikaa hiljaisuudessa, mahdollisesti luonnossa ja katso vuottasi taaksepäin
Havaitse, kuinka elämäsi sykli ja rytmi toimii, miten se näyttäytyy sinulle?
Ole tietoinen tästä hetkestä, kun päivä ja yö – valo ja pimeys, ovat yhtä pitkät. Mitä se sinussa herättää?
Mistä kaikesta voit olla kiitollinen?
Mistä olet valmis luopumaan? Kirjoita nämä ylös.
Mitä siemeniä kylvät kasvamaan tulevalle kasvukaudelle?
Sytytä kynttilä, pysähdy tuntemaan syvää kiitollisuutta kaikesta mitä olet saanut, tunne kehossasi runsauden tila.
Polta / laita veteen paperi, jossa on asiat/vanhat uskomukset/ asenteet jne , joista olet valmis luopumaan, jotta teet tilaa uudelle.
Uuden siemen: mille haluat antaa enemmän tilaa elämässäsi? Ole läsnä tälle teemalle ja kaipaukselle, ilman että sinun täytyy keksiä sille ratkaisua.
Istu/ makaa kuunnellen hiljaisuutta.

Elämä on niin kovin runsas – tuppaamme vain unohtamaan sen!

Olisin onnellinen, jos… – Oletko sinäkin asettanut onnellesi ehtoja, jotka tekevät sinusta onnettoman?

Aina joskus törmää ajatuksiin, jotka haastavat syvimmät oletukset itsestä ja elämästä. Anthony de Mellon ”Havahtuminen” nosti ison asian pöydälleni jouluna 1999. ”Haluatko olla onnellinen? Hyväksytkö läheisillesi onnellisuuden etsimisen, silloinkin kun se haastaa omat odotuksesi heitä kohtaan?”

Muistan heittäneeni kirjan käsistäni ääneen kiroten. ”Ei se noin mene!” Kolmannen lukemisen jälkeen minun oli kuitenkin pakko tunnustaa; olin liittänyt onneen joukon ehtoja, jotka vähensivät onneani. Ja vielä enemmän, olin rakentanut itselleni tarinan onnettomana olemisen jaloudesta, ja noudatin sitä suurella hartaudella.

Tuo hetki palautui mieleeni lukiessani hiljattain Yuval Noah Hararin uusinta, 21 oppituntia maailman tilasta. Se on jatkoa Homo Sapiens – ihmisen lyhyt historia ja Homo Deus – huomisen lyhyt historia bestsellereille.

Onko vapaata tahtoa olemassa?

Kun Harari kirjoittaa, että ”vapaa tahto on myytti, ja tämän ymmärtäminen tulee vapauttamaan ihmisen”, se kolahtaa omiin uskomuksiini. Luultavasti monen muunkin.

Vapaan tahdon kyseenalaistaminen haastaa suuren osan siitä, minkä varaan olemme rakentaneet länsimaisen yhteiskunnan ja oman identiteettimme. Eikä siinä kaikki, Hararin mukaan vapaan tahdon ymmärtäminen myytiksi tulee pelastamaan nykyihmisen. Pelastamaan miltä? Kehittyvää tietotekniikkaa hyödyntäviltä vallanpitäjiltä, vastaa Harari.

Tuota pitää hiukan taustoittaa. Luulen, että lähes kaikki jotka tätä kirjoitusta luemme, olemme liberalismin lapsia. ”Liberalismin tarina on luomiskertomus; luominen tapahtuu koko ajan ja luoja olen minä. Päämäärä on luoda tarkoitusta tuntemalla, ajattelemalla, haluamalla ja keksimällä. Siksi korkein ihanne on vapautua kaikista rajoitteista tällä tiellä.” -jatkaa Harari. Juuri noin, huomaan myönteleväni. Tämä on olennaista ja näinhän se kuuluu ollakin. Vai kuuluuko?

Rakastan paradokseja, koska niiden kautta näkee usein ensi vilauksen uusista maailmoista, jotka avautuvat eteemme.

Tietoinen mieli on vapaa, vaikkakin harvinainen laji. Niin kauan, kuin emme ole tietoisia omista sisäisistä tarinoistamme, uskomuksista, tottumuksista ja peloista, olemme hyvin haavoittuvia ulkoapäin tulevalle vaikuttamiselle. Lisäksi kaksi kasvavaa trendiä korostaa juuri nyt aidon tietoisuuden merkitystä.

Mistä identiteettini syntyy?

Yksilöllisyyden ihanne saa etsimään tarkoitusta ja merkitystä omalle elämälle. Tavoittelemme oman sisimmän ymmärtämistä ja opettelemme kuulemaan, mihin se meitä ohjaa. On tärkeää tunnistaa sisäisen puheemme lähteet ja konteksti. Riippumatta tietoisuutemme tasosta, meitä ohjaavat myös ikiaikaiset periytyneet impulssit, reaktiot, tunteet ja intuitio. Nämä eivät ole tietoisia valintoja, mutta voivatko ne olla vapaan tahdon ilmentymiä?

Harari jakaa vapaan tahdon kahteen osaan; meillä on kyllä vapaus toimia halujemme pohjalta, niinkuin parhaaksi näemme niitä toteuttaa tai olla toteuttamatta, mutta itse ”halun” on hänen mukaansa vapaan tahdon ulkopuolella.

”Useimmat ihmiset, jotka ryhtyvät etsimään identiteettiään, ovat kuin aarteenmetsästykseen osallistuvia lapsia. He löytävät sen, mitä heidän vanhempansa ovat ennalta kätkeneet heidän löydettäväkseen.”

Koen Hararin päättelyn oivaltavaksi ja hyvällä tavalla haastavaksi. En kuitenkaan jaa täysin hänen näkemystään ihmisen ”sieluttomuudesta”. Perustan varaumani siihen, ettei tiede, johon Harari tutkijana kirjansa ja ajatuksensa luonnollisestikin perustaa, ole todellisuudessa löytänyt jaettua ymmärrystä tietoisuudesta, jonka omassa mielessäni rinnastan sieluun. Pidän tätä ihmiskäsitykseni ytimessä, kunnes joku toisin todistaa.

Tietoisuuden kehittäminen nousee kansalaistaidoksi

Yksilöllisyyden lisäksi tekniikan kehityksen vaikutus on tärkeää ymmärtää. Vaikka onkin historian tutkija koulutukseltaan, kirjailijana Harari on vahvoilla kuvatessaan lukijan eteen yhteiskuntien kehitystä sekä datavirtojen ja tekoälyn tuloa, sekä niiden vaikutusta ihmisen ja yhteiskuntamme kehitykseen. Jos tietomassojen haltijat ja louhijat ovat ihmisistä ja yksilöistä keräämänsä tiedon pohjalta oppineet tuntemaan minut ja pelkoni paremmin kuin itse niitä tiedostan, olen ilmeisissä vaikeuksissa.

Me kaikki olemme kuulleet ”kuplista”, joita rakennamme somekäyttäytymisellämme, asuinpaikalla tai harrastuksillamme. Kupla toimii tänä päivänä kohdennetun markkinoinnin ja mielipidemuokkauksen välineenä ja siksi tietoisuuden nosto on tärkeää. On helppo löytää esimerkkejä siitä, millaista vaikuttamista valintoihimme tehdään koko ajan. Nykyisin vaikuttaminen on hyvin tarkennettua, jopa yksilökohtaista, mikä on historiassamme ennen kuulumatonta. Ja nämä mainokset ovat nähtävillämme vain, koska ne toimivat. Samoin poliittisiin päätöksiin vaikuttamisesta nousee esimerkkejä jatkuvasti, ja sekin trendi on vahvistuva.

Näistä syistä johtuen on olennaisen tärkeää kasvattaa tietoisuuttaan ja ymmärrystään itsestä ja kanssaihmisistä. Tunnistaa omat pelkonsa ja se, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme ja valintoihimme. Tämä on uusi kansalaistaito, jonka kehittämiseen meditaatio ja tietoinen läsnäolo ovat käytännöllisiä työkaluja. Kirjansa lopussa Hararikin muuten kertoo meditoineensa 20 vuotta säännöllisesti, ja että se on hänestä käytännöllisin tapa kehittää itseään ja ajatteluaan.

Pidän edelleen intuitiota ja sydämen ääntä ihmisen vahvuutena maailman tuulissa. Niistä pitää vain oppia erottamaan se, mikä on aitoa ja mikä tiedostamatonta.

3 asiaa, joita mies kaipaa rakastelulta

Mitra Vasara kirjoitti artikkelin ”Mies – 3 asiaa, joita nainen kaipaa rakastelulta”. Tähän pyydettiin minulta miesnäkökulmaa, joten ajattelin tarttua haasteeseen. En lukenut Mitran tekstiä ennen kirjoitusta, jotta saisin enemmän omaa näkökulmaani tuotua tähän.

Tässä tulee, oletko valmis? Puhun miehestä ja naisesta, mutta nämä teemat voitaisiin pukea myös maskuliini/feminiini -teemoihin, jolloin ei ole niin suoria viittauksia sukupuoleen. Mutta ymmärrettävyyden takia, puhun miehestä ja naisesta tehden välillä yksinkertaisuuksia monimutkaisista teemoista.

1. Ymmärrä, että miehen seksuaalisuus on huomattavasti laajempi, kuin annetaan ymmärtää

Miestä ja miehen piirteitä usein kuvataan yksipuolisesti, jopa väheksyvästi. Sama koskee myös seksuaalisuutta, se nähdään kapeasti kulmasta. Stereotypia menee jokseenkin näin:

Mies haluaa ainoastaan panna.

Mies haluaa ainoastaan seksiä.

Mies on aina innoissaan seksistä.

Mies on vähemmän romanttinen ja ajattelee vain alapäällään.

Vaikka nämä on kärjistettyjä esimerkkejä, alitajuntaisesti monet näistä elävät edelleen vahvana.

Me elämme erikoista aikaa, ja miesten avautuminen on vahvasti myös käynnissä. Vedän itse nykyään miehille suunnattuja viikonloppuja ja näissä käytyjen keskustelujen anti on korvaamatonta. Miehet uskaltavat puhua entistä enemmän omasta itsestään, myös seksuaalisessa mielessä. Tässä muutamia esimerkkejä mitä mies kaipaa.

1. Mies kaipaa rakastelussa hyväksyntää. Hän kaipaa lämpöä, toisen ihmisen läheisyyttä. Hän toivoo vahvasti, että hänen rakkauden kielensä tulisi nähdyksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi. Mies kaipaa pysähtymistä arjen keskellä, paikkaa, jonne mennä rakkaan ihmisen kanssa.

Usein hän myös haluaisi ottaa kumppaninsa, mutta pelkää tai ei tiedä, kuinka se tehdään. Toki on miehiä, jotka kaipaavat enemmän seksiä, kuin rakastelua, mutta toivovat silti, että tämä tarve tulisi ymmärretyksi. Nykyisin se tarve tulee usein väheksytyksi, aivan kuin jokin toinen tapa olisi enemmän hyväksytty. Usein ihminen, joka kaipaa rakastelua, ei välttämättä pysty hyväksymään toisen tarvetta harrastaa seksiä. Ilman hyväksyntää on vaikea löytää yhteistä.

Tässä vasta pintaraapaisu, mutta hyvä olisi ymmärtää, että miehen seksuaalisuus on usein paljon laajempi kuin sterotyyppinen ajattelu. Mitä se kunkin miehen kohdalla on, on mahdotonta määrittää. Sen takia suosittelen kommunikaatiota, laajempaa hyväksyntää ja rohkaisua myös erilaisten tarpeiden näkemiseen. Mikäli itse tykkäämme punaisesta (rakastelu) ja toinen tykkää sinisestä (seksi), niin saatamme väheksyä toisen värivalintaa. Väheksyntä ei juuri paranna ihmisten välistä yhteyttä.

Kysymys kuuluu: Hyväksytkö toisen ihmisen seksuaalisuuden, jos se eroaa omastasi?
Harjoitus: Ymmärrä, että on olemassa useita erilaisia tapoja nähdä ja kokea omaa seksuaalisuuttaan. Kokeile laajentaa hyväksyntääsi myös toisten ihmisten tapoihin.

2. Mies haluaa palvella.

Mies (tässä yhteydessä tarkemmin sanottuna maskuliininen henkilö. Voi olla joko mies tai nainen) haluaa palvella. Hän saa suurimman nautinnonsa, kun hän pääsee antamaan suurimman lahjansa, rakkautensa jollekin toiselle. Tämä ilmenee miehellä (tai pojalla – lue lisää) epäkypsästi haluna miellyttää. Koska taustalla on usein halu palvella, mutta oman itsensä arvo voi olla vielä hakusessa, niin palvelu tulee enemmän miellyttämisenä, kuin todellisena haluna palvella.

Miellyttämisen takana on pieni poika, joka yrittää miellyttää kumppaniaan myös seksuaalisessa mielessä. Sängyssä tämä ilmenee epävarmuutena ja jatkuvana varmisteluna. Mikäli poika on kypsä, eli mies, hän silti palvelee, mutta ei ainoastaan miellyttäen vaan toista. Hän saa palvelemisesta suurimman nautinnonsa.

Voit miettiä kohtaamisia miesten kanssa. Kuinka usein mies on ollut valmis tekemään nautintosi eteen töitä? Toki on olemassa myös emotionaalisesti jumissa olevia miehiä, jotka eivät mieti kuin omaa itseään. Tämäkin tila on mielestäni muuttuva, kun miehen jumi lähtee aukeamaan. Aukinainen mies on hereillä myös emotionaalisesti. Mutta mikäli hän on oppinut kasvatuksessa ainoastaan kiinniolemisen, ei hän pysty myöskään rakastelussa olemaan auki. Näitä miehiä pitäisi kannustaa hyväksyvästi harjoittelemaan aukinaista tilaa, ei mollata tai väheksyä heidän oppimatonta taitoaan. Se (hyväksyntä) on monille vaikeaa ja näin ollen kierre on valmis. Hyväksymättömyys ei lisää halukkuutta opetella taitoa, joka muutenkin on vaikeaa.

Kun mies on auki, hän haluaa palvella, hän haluaa rakastaa ja rakastella kumppaniaan, jotta hän täyttyisi rakkaudesta. Tämä ei ole mitään mystiikkaa, vaan yksinkertaisesti sitä miten meidät on ”rakennettu”, palvelemaan ja suojelamaan ”heimoamme” (kylää, yhteisöä ja rakkaitamme).

Sen sijaan että miettisit itse jatkuvasti, että kuinka voit miellyttää miestäsi, niin kokeile mitä tapahtuu, kun alat keskittyä omaan nautintoosi, vastaanottamaan miehen luontaista halua palvella. Sinun nautintosi on (kypsän) miehen suurin nautinto.

Kysymys: Oletko antanut koskaan miehen palvella sinua, toisin sanoen oletko koskaan kyennyt vastaanottamaan miehen antamaa rakkautta täysin siemauksin?

Harjoitus: Kerro mitä kaipaat ja miten haluat sitä vastaanottaa. Mikäli oletat, että miehesi tietää, mitä oletat, todennäköisesti miehellä ei ole siitä hajuakaan. Kommunikoida voi monella tapaa. Keskustelut eivät välttämättä sovi tietenkään spontaaniin yhteiseen ”leikkihetkeen”, mutta sanallistaminen voi olla tärkeää miehelle, jotta hän saa oletuksista jotain konkreettista. Keholla voi taas kommunikoida rakastelussa hyvinkin ilman sanoja.
Kokeile maksimoida oma nautintosi (joka ei tarkoita pelkästään seksuaalista nautintoa, vaan myös emotinaalista täyttymystä). Muista, että lahjan vastaanottaessa, mahdollistat lahjan antamisen toiselle.

3. Ymmärrä, että miehilläkin on paljon haavoja omassa seksuaalisuudessaan.

Miesten suurimpia haasteita seksissä on suorittaminen. Myös vallalla oleva kulttuuri mielestäni pitää tätä yllä. ”kuinka annat orgasmin” ”7 askelta räjähtävään nautintoon” otsikot antavat ymmärtää, että päätepiste on tavoite. Kuinka päästä a) sänkyyn b) orgasmiin c) seuraavaan kumppaniin – on hyvin kapea katsaus koko seksuaalisuuteen.

Mutta silti monet meistä miehistä ovat omaksuneet suorittamisen, joka sekoittuu vielä tähän palveluaspektiin. Olen palvelemassa – kuinka annan kokemuksen a:sta b:hen. Mikäli pystyt omalla esimerkilläsi antamaan kokemuksen siitä, että ei ole kiire mihinkään, hereillä oleva mies voi saada ensimmäistä kertaa kokemuksen siitä, että ei tarvitse suorittaa. <3

Tässä kun on saanut juteltua useiden tuhansien ihmisten kanssa, niin nostaisin nämä haavat miesten seksuaalisuudessa esille:

Tarve suorittaa.
Pelko siitä, että ei riitä (peniksen koko, rakastelun pituus, naisen anatomian vähäinen tuntemus yms.).
Osaamattomuus – Kun oppi on haettu nuorena poikana isän pornoleffoista, niin tulos on myös sen mukainen. Tämä osaamattomuus tulee nopeasti esille tosielämän seksuaalisissa kohtaamisissa.
Kyvyttömyys rentoutua – Mies jäykistyy, mies kovettaa, miehet näyttävät lihaksiaan. Tätä opetellaan koko ajan. Sen takia sängyssä mies menee usein automaattisesti tähän tilaan. Kuka opetti relaamaan, hengittämään palleihin ja luottamaan elämään? Ei kukaan, sen takia useat miehet ovat kyvyttömiä relaamaan. Juuri rentouneesta tilasta myös rakastelu olisi toisenlaista. Myös kyvyttömyys puhua haasteista on suuri monella.
Häpeää – TOSI TÄRKEÄ teema, joka on alkanut nostamaan päätään on miesten avautumisen jälkeen tuleva oivallus siitä, että mitä he todella haluavat. Seksuaalisessa mielessä nämä ”mitä todella kaipaan” ovat usein yhteiskunnallista ajatusta vastaan. Ne ovat tabuja, niinpä monet pitävät niitä ”väärinä ajatuksina”. Tämä valtava ristiriita: Mitä pitäisi olla – Mitä todella olen, sekoittaa monia. Sen takia omasta seksuaalisuudesta koetaan suurtakin häpeää. Koska näistä ei olla osattu puhua, monet ajattelevat, että nämä häpeän kokemukset ovat ainoastaan naisilla. Ei ole, se on jo selvää, että meillä miehilläkin on paljon häpeää. Ja tässä vasta muutamia esimerkkejä.

No mitä sitten voi tehdä naisena?

Hyväksyntä, ymmärrys, vähättelyn lopettaminen ja läsnäolo ovat ihmeellisiä asioita. Miestä voi tukea myös välillä menemään miesten keskuuteen. Salliminen toimii paremmin kuin pakottaminen. Loistava paikka eheytymiseen on itsessään rakastelu. Tämä on vasta pintaraapaisu, mutta toivottavasti tämä artikkeli nostaa keskustelua parisuhteissa ja myös antaa helpotusta miesten keskuudessa näihin asioihin.

Minä itse olen kokenut jokaisen näistä teemoista omassa seksuaalisuudessani. Minua on auttanut nämä asiat:

Toiset miehet, joilla näistä haavoista kertominen on helpottanut suunnattomasti.
Itselle haasteiden myöntäminen – esim. libidon puuttuminen.
Syvähengityksen opettelu – kyky rentoutua.
Stressin hallinta – Auttoi liian nopeassa tulemisessa ja muutti seksin paineet iloisiksi asioiksi.
Yhteensopiva kumppani, jonka kanssa voi turvallisesti tutkia omaa seksuaalisuuttaan. Kiitos tuoreelle vaimolleni, olet ehettänyt minua suunnattomasti <3

Toivottavasti ymmärrät, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka sinulla olisi haasteita. Ne ovat vain tiloja opituista asioista. Aina voit opetella uutta ja mennä toiseen suuntaan, mikäli tämänhetkinen tila ei miellytä. Muista, että ihmisarvoasi ei mitata sillä, kuinka taitava olet pedissä. Hyväksy itsesi ja muut hyväksyvät sinut. Voimia veljet ja ymmärrystä naiset <3

Tärkein kysymys, jonka toiselta voi kysyä

Kirjoittaja Satu Tuominen on Firstbeatin hyvinvointiasiantuntija.

Kohtaan työssäni yhä useammin päällisin puolin hyvinvoivia ihmisiä, jotka syövät terveellisesti, ovat fyysisesti hyvässä kunnossa ja nukkuvat riittävästi, mutta joiden palautuminen on poikkeuksellisen heikkoa ilman selkeää syytä. He eivät tupakoi eivätkä ole käyttäneet alkoholia mittauksen aikana. Osa heistä on saattanut juosta jo pidemmän aikaa lääkäriltä toiselle epämääräisten oireiden vuoksi – löytämättä mitään.

Kunnes joku ottaa heitä olkapäästä kiinni ja kysyy, kuinka sinä voit. Silloin he itseltäänkin yllättäen puhkeavat kyyneliin ja myöntävät, etteivät jaksa enää metriäkään.

On helppo puhua tupakoinnista, liikunnasta, ravinnosta, liiallisesta työteosta, liian vähäisestä unesta ja jopa alkoholin käytöstä, mutta huolista vaikenemme. Mieli, tunteet ja henkinen hyvinvointi ovat teemoja, joita pitää välttää, ettei joku kavahda, tuhahda tai naurahda. Tai paheksu, ettei sellaisista asioista ole suotavaa kysyä. Asioista, joiden tiedetään altistavan sairauksille yhtä lailla kuin esimerkiksi tupakointi tai epäterveellinen ravitsemus.

Minä en usko, että ihmisen mieli tai sydän särkyy siihen, että joku kysyy, kuinka sinä voit, vaan siihen, ettei kukaan kysy. Tai ettemme muista kysyä sitä itseltämme. Eivät kaikki tarvitse psykologia vaan ihmisen, joka ihan oikeasti välittää.

Joskus elämässä saattaa ajautua nurkkaan ja tuntea olevansa voimaton muuttamaan mitään. Kunnes tulee se piste, että on pakko. Moni uupumuksen sairastanut on todennut jälkikäteen, että lopulta oli hyvä, että niin kävi. Se pakotti tyhjentämään elämän turhista velvollisuuksista, kuuntelemaan omaa kehoa ja hyväksymään rajalliset voimavarat.

Moni on kertonut, kuinka uupumuksen, masennuksen tai avioeron myötä he jättivät kaiken taakseen tai lähtivät ulkomaille, vuorille tai metsän keskelle, ja siellä jossakin kaukana kaikesta löysivät itsensä uudelleen. Ja kertovat tällä hetkellä toteuttavansa unelmiaan ja mikä tärkeintä, olevansa onnellisia.

Jos jossain vaiheessa suunta elämässä hukkuu, ei se tarkoita, että kerran valittu polku pitää kulkea sydän karrella loppuun asti.

Joskus on järkevämpää todeta olevansa väärällä polulla ja tehdä täyskäännös. Onneton elämä saa meidät tekemään huonoja valintoja turruttaaksemme pahaa oloa. Silti mieluummin välttelemme kuuntelemasta omaa sydäntämme kuin että pettäisimme muiden odotukset tai kuoriutuisimme ulos rooleistamme, jotka ovat käyneet liian ahtaiksi.

Mutta vaikka kukaan ei kysy tai me emme kerro, alitajuntaamme emme voi huijata. Se valvoo, vaikka tietoinen mielemme vaikenee, tai nukkuu.

Pysähdy siis hetkeksi, kysy itseltäsi kuinka sinä voit – ihan oikeasti. Mieti mikä auttaisi sinua voimaan paremmin ja mikä olisi se ensimmäinen, pienikin askel kohti onnellisempaa itseäsi. Älä luettele asioita, joita et voi muuttaa, vaan mieti mitä kaikkea voit muuttaa tai tehdä toisin. Ehkä joku rakentamasi suojamuuri saattaa matkasi varrella sortua, mutta eikö muurien ole välillä hyväkin sortua, jos niiden takaa löytyy ihminen, joka me oikeasti olemme. Ja saattaa mahdollistaa sen, että voit hymyillen vastata ”Kiitos kysymästä, minä voin erinomaisesti – ihan oikeasti!

Pelkäätkö tuottavasi pettymyksen? – Et ole ainoa!

Elämästä ei taida selvitä ilman, että kokisi pettymyksiä ja tuskinpa kukaan tykkää tuottaa pettymystä toisellekaan.

Pettymyksen tuottaminen tai se, että en ole pystynyt vastaamaan jonkun odotuksiin, on yksi kipeimmistä asioista mitä tiedän. Olen onneksi jo oppinut käyttämään erottelukykyä, ja tiedän järjellä, että toisten ihmisten reaktiot kertovat ensisijaisesti HEIDÄN toiveista, odotuksista, uskomuksista, arvoista ja historiasta. Minun tehtäväni on rehellisesti reflektoida omia arvojani, uskomuksiani ja odotuksiani.

Suuri viisaus sanoo, että emme voi olla vastuussa toisten tunteista. Samalla uskon, että on inhimillistä välittää toisten tunteista, mutta jos yrittää hinnalla millä hyvänsä välttää pettymyksen tuottamista toisille, ajautuu ennen pitkää ahtaalle itsensä kanssa.

Ajattelen, että on epärealistisia odotuksia sekä inhimillisiä odotuksia.

Esimerkiksi..

On epärealistista odottaa, että saa aina kaiken mitä haluaa
On epärealistista odottaa, että toinen tietää mitä tarvitset ellet kerro
On epärealistista odottaa, että toinen on aina saatavilla
On epärealistista odottaa, että ikinä ei tule haasteita vastaan

Ja taas…

On inhimillistä odottaa tulevansa kuulluksi
On inhimillistä odottaa tulevansa arvostetuksi sellaisena kuin on
On inhimillistä odottaa tukea ja lämpöä läheisiltään
On inhimillistä odottaa avoimuutta

Vaikka nämä odotukset ei aina toteudu, älä syytä itseäsi tai sitä, että odotit liikaa.

Ihminen, joka pelkää tuottavansa muille pettymyksen on usein herkkä lukemaan muiden tunteita ja toiveita, mutta ei aina suinkaan oikein.Varsinkin kuormittuneena jotkut meistä tulkitsevat pienimmistäkin eleitä, että olisi itse riittämätön. Omaa elämää voi helpottaa sillä, että tulkintojen sijaan harjoitteleekin kysymään suoraan.”Anteeksi, minulle tuli nyt tunne, että se mitä tein ei kelvannut, miten sinä tilanteet koit?”

Uusimmalla podcastilla keskustelemme ystäväni ja kollegani Marika Rosenborgin kanssa pettymyksien tuottamisen kivusta sekä pettymyksien sietämisestä, kun ne osuvat joskus omalle kohdalle.

Kuuntele podcastilta lisää!

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/pettymyksien-tuottamisen-pelosta

Anne Mattila: ”Jokaisella tänne luodulla on tarkoitus – jättää jälkeensä jotain hyvää

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja Anne Mattila kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

Rohkeus:

”Minulle rohkeus on sitä, että uskaltaa olla oma itsensä – luottaa siihen, että elämä kantaa ja uskoa omiin unelmiin muiden mielipiteistä huolimatta. Sen asian kanssa saa tehdä kyllä paljon töitä, että uskaltaa.

Varsinkin kun avaan uuden näyttelyn olen todella herkkä, ja vaatii rohkeutta tuoda omat ”lapsensa” arvostelun alle. Tämä toki pätee osittain minun toiseen työhön eli musiikin tekemiseen, mutta sillon on isompi työryhmä takana jakamassa tätä rohkeutta. Taiteen kanssa olen täysin yksin.”

Luovuus:

”Luovuudessa on kaikki kaikessa se, että on sinut itsensä kanssa. Arvostaa ja kunnioittaa kaikkea elämää. Kun näkee ihmisissä hyvää ja on aidosti onnellinen myös toisten ilosta, voi luoda jotain kaunista. Näkee ympärilleen paremmin ja huomaa, että hyviä asioita tapahtuu enemmän.

Luovuus syntyy myös melankoliasta kyvystä olla yksin, vaikka ei olisikaan yksinäinen. Tasapainon löytäminen on joskus vaikeaa, mutta luovuudessa on hyvä osata tasapainoilla puolelta toiselle niin, että balanssi säilyy loppujen lopuksi.”

Sielu:

”Sielu on kaikki kaikessa. Ihmisyyden syvin olemus. Kaikilla meillä on sielut, mutta sielun saa mukaan kaikkeen vasta, kun on aito. Sielua ei voi huijata.

Kun jokin teko lähtee sielusta ja rakkaudesta, sen tunteen voi siirtää mihin vaan, ja siitä voi jakaa sitä tunnetta kaikille, jotka sen haluaa vastaanottaa. Sen lahjan antaminen on taiteen tekijän suurin palkinto.”

Hiljaisuus:

”Hiljentyminen on tärkeä osa jaksamista. Rakensin vuosi sitten minun taidekahvilan yhteydessä olevaan metsään pienen rauhoittumishuoneen. Kutsun sitä sinisenlinnun pyhäköksi. Se on tehty hiljentymistä varten. Ainoat äänet, joita kuuluu, on linnun laulu ja puiden suhina.”

Rakkaus:

”Tähän kohtaan haluan kirjoittaa erään runon jonka olen kirjoittanut rakkaudesta:

Miten puhuu rakkaus? Se ei kerro olevansa olemassa
Se on olemassa vaikka ei huuda eloansa
Miten koskettaa rakkaus?
Se ei purista sydäntä tahallansa
Se ohjaa kotiin pimeyden alta
Miten näkee rakkaus?
Se ei pelkää pimeimmässäkään huoneessa
Se näkee vaikka itse ei näkisi
Koska rakkaus on olemassa olematta olemassa
Siten se on suojassa kaikelta pahalta”

Enkelit:

”Enkeleitä onko heitä? Tätä asiaa aloin pohtia levytettyäni laulun joskus 2002-2003. Itse en ole enkeleitä nähnyt, mutta uskon siihen johonkin hyvään ja näkymättömään turvaan. Maalaan joskus tauluuni Usvaisia ihmishahmoja, ja monet alkoivat kutsua niitä enkeleiksi, joten olen pari maalausta nimennyt sen mukaan. Ne taulut ja aiheet vain pulppuavat jostain ja ovat tuoneet monelle iloa ja voimaa. Joten uskon siihen, että jokin hyvä minun sivellintäni joskus huomaamatta ohjailee.”

Sisaruus:

”Minulla on suuri perhe, ja se on mieletön rikkaus. He ovat parhaita ystäviäni. Lapsena oli pakko oppia olemaan epäitsekäs ja jakamaan omistaan.

Sisaret ovat parhaita kertomaan sellaisia totuuksia, mitä muut eivät pysty tekemään. Sisaruus on vahva side, joka voi myös ahdistaa, jos sitä ei osaa käsitellä oikein. Onneksi meillä on välit pysyneet upeina koko elämämme ajan.”

Koti:

”Koti on pyhä paikka. Sen täytyy olla paikka, missä voi rauhoittua. Olen aina ollut ”koti-ihminen” – jopa kun olen lomamatkalla, kaipaan aina vähän kotiin…

Sanotaan, että koti on siellä, missä sydän on… Se on totta, mutta samalla minulla sydän on kasvanut kiinni juuriini, ja ne ei ole olleet sellaisia juuria, jotka olisivat kuristanut minua, päinvastoin. Asun ja elän juurillani, ja uskon, että ilman juuriani olisin koditon sydämeni kanssa.”

Elämän tarkoitus:

”Olemme läpikulkumatkalla ja jokaisella tänne luoduilla on tarkoitus: Jättää jälkeensä jotain hyvää. Loppujen lopuksi tämä on sellainen kysymys, johon on mahdoton antaa selkeää vastausta. Tätä varmasti pohtii lähes jokainen. Loppujen lopuksi rakkaus on se suurin.”

Analysoitko liikaa? – 3 tapaa kuunnella sydämen ääntä

Mieli haluaa aina mennä pois, paeta, karata – olitpa missä tahansa, jopa myös aivan ihanassa paikassa. Mieli hakee jokaisesta tilanteesta parannettavaa, analysoitavaa, mahdollisia uhkia tai ongelmia. Mieli ei silti ole pelkästään negatiivinen asia – se on oivallinen työkalu havainnoitsemiseen.

Ongelma syntyy siitä, että mieli analysoi havaitsemansa joko menneisiin tapahtumiin liittyvien tai täysin kuviteltujen uhkakuvien kautta. Ja siksi mieli ei hyväksy näkemäänsä, vaan koettaa kuumeisesti parantaa tilannetta. Hyvät tapahtumat värittyvät ”entä jos kohta…” -tyyppisten huolien kautta, sillä mieli ei osaa levätä edes silloin, kun olosuhteet ovat oivalliset. Tai sitten mieleen nousee ajatuksia siitä, että hyvääkin tapahtumaa voisi ehkä kuitenkin parantaa vielä jotenkin.

Tästä ei kannata syyttää mieltä tai itseään, sillä mieli yrittää suojella ihmistä. Se ei välttämättä onnistu lainkaan, mutta mieli tekee vain sen mihin se pystyy.

Sydän haluaa vaan olla. Olemisessa on ihan kaikki – rakkaus, rauha, tämä hetki. Mitään ei puutu, ja mitään ei tarvitse parantaa. Tämä hetki on tarpeeksi, sillä se sisältää kaiken mahdollisen rauhan ja rakkauden, jota maailmassa on.

Sydän ei oikeastaan edes osaa muuta kuin olla juuri siinä, mitä tällä hetkellä on. Sydämen ilo ja viisaus ovat korkeinta tietoisuutta, jota voit ihmisolentona seurata ja kuunnella. Sydämen ääni on todellisen itsesi ääni.

Sinulla on mahdollisuus kuunnella kumpaa tahansa – missä tahansa hetkessä

Olet vapaa pohtimaan, tuomitsemaan ja keskittymään ongelmiin. Olet aivan yhtä vapaa pysymään paikallasi ja kuulemaan sisäistä tyyneyttäsi, joka hyväksyy tämän hetken.

Hyväksyminen ei tarkoita passiivista paikalleen jäämistä, vaan myös muutosten tekemistä saman hiljaisen hyväksynnän vallassa. Eikä Oleminen ole tyyneydestä huolimatta vakavaa, vaan se saa olla täynnä iloa, ihmeitä ja naurua.

Miten pystyt seuraamaan enemmän sydäntäsi ja vähemmän mieltäsi?

Hengitä syvään, rentoudu, hiljenny. Jo syvään hengittäminen ohjaa sinut käsittämättömän helposti rennompaan, syvempään olemiseen.
Pidempi hiljentymistauko päivittäin rauhoittaa mieltä pitkällä aikavälillä kuin huomaamatta
Vältä liiallista ruutuaikaa, sillä se ruokkii mieltä. Luo uusia tapoja ruutuajan tilalle: sauno, käy kävelyllä, istu sohvalla, laula, venyttele, tanssi, keskustele ja askartele perheen kanssa, kutsu ihmisiä kylään…

Elämä on helppoa ja kaunista ilman jatkuvaa paikalta pakenemisen tunnetta. Kuuntele sydäntäsi, todella keskity sen tarjoamaan rauhaan.

Artikkelin makupalana on kappaleeni Attachments, joka kertoo pakenemisesta ja kiinnittymisestä, mielessämme asuvasta ujoudesta ja halusta tulla kaikesta huolimatta lähelle.

Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Tärkein matkatavara on oma asenteesi – palveleeko matkalaukkusi sisältö juuri sinua?

Pitkälle matkalle lähteminen vaatii aina valmisteluja. Kolmen kuukauden mittaisen karavaanireissumme valmisteluun meni enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin yhdeksän kuukautta. Yksi tärkeimmistä matkan valmisteluun liittyvistä asioista on luonnollisesti mukaan otettavan ja matkasta jätettävän erilleen perkaaminen.

Joustavuutta, rohkeutta ja avoimuutta – millaista asennetta sinun unelmasi vaatii?

Kun reissu vihdoin lähestyi ja aloimme pakata laukkujamme, mietimme, mitä haluamme ottaa reissulle mukaan. Varauduimme hyvin. Autoon pakattiin ensiapupakkaukset, työkalut, sadetakit, makuupussit ja iso kasa kirjoja. Vaunu varusteltiin tarvittavilla astioilla ja käyttötavaroilla.
Viimeisenä iltana mietimme, puuttuuko meiltä vielä jotakin, mitä ilman emme pärjäisi. Pian oivalsimme, ettei tärkein matkatavara ollutkaan mikään konkreettinen esine vaan oma asenteemme.

Unelmien toteuttamiseen ei ole selkeää kaavaa, vaan se on riippuvainen sekä unelman laadusta että yksilön tavasta toimia. Kun lähtee toteuttamaan juuri sitä ikiomaa unelmaansa, oleellisin seikka on oikeanlainen asenne. Haasteilta ja takapakeilta harvoin välttyy täysin, varsinkaan isommissa projekteissa.
Meidän matkamme vaatii mieleltä joustavuutta, rohkeutta ja epävarmuuden sietämistä. Matkaan, kuten elämäänkin, liittyy aina epävarmuuksia. On inhimillistä haluta tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Kuitenkin liiallisuuksiin mennessä ennakko-oletukset vievät kyvyn mukautua erilaisiin tilanteisiin.
Mieli pyrkii automaattisesti luomaan odotuksia, joista voi olla vaikea päästää irti suunnitelmien muuttuessa. Siksi on tärkeää opetella luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa eteenpäin myös ilman omia, ennalta määriteltyjä mielikuvia.

Kiitollisuus keventää kuormaasi

Vaikka jokainen onkin pääosin vastuussa omasta unelmastaan, myös ympärillä olevien ihmisten rooli on yllättävän suuri. Omin avuin on mahdollista päästä varmasti pitkällekin, mutta matka kohti unelmia taittuu huomattavasti mukavammin, kun saa ja vastaanottaa apua. Muut ihmiset voivat parhaimmassa tapauksessa pienilläkin teoilla, sanoilla tai pelkällä myönteisellä suhtautumisella antaa hurjan paljon lisäpotkua unelmoijalle.

Reissua suunnitellessamme saimme valtavan paljon kannustusta ja apua ihmisiltä. Siksi myös kiitollisuus pääsee matkalle mukaan. Ihmiset ympärillä ovat olleet vilpittömän iloisia, innostuneita ja avuliaita. Ympärillä olevien ihmisten asenne on pyyteetön, eikä siihen sisälly vertailua tai pahaa kateutta. Inspiroitumista kylläkin.
Koska matkassa on mukana niin paljon hyvää energiaa, huonot vibat on jätettävä pois. Pakkausvaiheessa lienee syytä pohtia, ovatko ympärillä olevat ihmiset oikeita juuri minun unelmani toteutumisen kannalta.
Jos vastassa on vastarannankiiskiä, voi olla hyvä tarkastella ihmissuhteitaan kriittisesti. Mikä on minulle kaikista tärkeintä? Millaisia unelmia tällä hetkellä priorisoin? Saanko ympärilläni olevilta ihmisiltä kannustusta ja lisäpotkua eteenpäin kulkemiseen vai jarruttavatko he matkaani?

Pakkaathan matkalaukkusi huolella

Matkalaukun pakkaamisvaiheessa laukkuun lenteli vanhasta tottumuksesta yllättävän paljon turhaa painolastia.
Kun kävimme toiseen kertaan laukkujen sisältöä läpi, huomasimme että osa tavaroista oli pakattu aivan vääristä syistä. Miksi ihmeessä tarvitsisimme mukaan esimerkiksi materiaaliltaan automatkailuun sopimattomia vaatteita? Onko meille oikeasti tarpeellista näyttää huolitelluilta karavaanareilta? Pohjimmiltaan kyse ei kuitenkaan ole vaatetuksesta, vaan siitä ketä varten valintoja teemme. Palveleeko matkalaukun sisältö juuri meidän tarpeitamme, vai pakkaammeko muita varten? Pyrimmekö valinnoillamme peittämään omia epävarmuuksiamme?

Vanhat haitalliset uskomukset saattavat raahautua perässä vuodesta toiseen, sillä ne on helppo sulloa laukkuun kyseenalaistamatta niiden tarpeellisuutta. Uskomuksia voivat olla esimerkiksi ajatus siitä etten ole tarpeeksi rohkea, kielitaitoinen, riittävä, itsenäinen tai en ansaitse onnistumisia. Vaikka uskomukset ovat usein syvään juurtuneita, niistä on onneksi mahdollista päästä eroon. Omien toimintatapojen kyseenalaistaminen ja rehellinen tarkastelu ovat hyvä alku painolastin vähentämiseksi.

Uudelle matkalle ei kannata lähteä edellisen reissun varustuksella, vaan matkalaukun sisältö on hyvä päivittää säännöllisesti. Matka on sinun, pakkaathan laukkusi harkiten.

5 helppoa tapaa löytää mielenrauha kiireen keskellä – Lakkaa sensuroimasta unelmiasi

Ulrica Norberg on kirjoittanut kirjan Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi (HarperLife 2018). Laiskurin jooganakin tunnettu restoratiivinen jooga koostuu palauttavista harjoituksista, jotka auttavat hidastamaan vauhtia ja hellittämään hetkeksi kiireen keskellä.

Ulrica on opiskellut ja opettanut joogaa yli 25 vuoden ajan, kouluttanut yli 500 joogaopettajaa ja tehnyt joogasta useita artikkeleita, kirjoja ja elokuvia. Keväällä 2015 hän sai ensimmäisenä skandinaavina joogamestarin (Yogiraj) arvon.

Tässä Ulrican viisi vinkkiä, joiden avulla voit löytää tasapainoa ja hyvää oloa arjen kiireiden keskelle.

1.Pysähdy joka päivä. Laske 20 minuutin ajaksi kaikki vekottimet kädestäsi ja ole tekemättä mitään. Jos se tuntuu mahdottomalta, voit vaikkapa kuunnella musiikkia, katsella ulos ikkunasta, kävellä metsässä tai lojua kylvyssä.

”Jos juokset koko ajan, juokset karkuun itseäsi. Kun pysähdyt, saat ajatuksesi kiinni.” – Ulrica Norberg

2. Liikuta kehoasi päivittäin. Etsi pokémoneja, käy kävelyllä, joogaa, tanssahtele, jumppaa, pyöräile, pelaa jalkapalloa tai leiki hippaa. Tärkeintä on, että liikut ja pidät siitä.

3. Vähennä elämästäsi kerran viikossa yksi stressiä aiheuttava asia. Voit juoda esimerkiksi yhden kupin kahvia vähemmän, vähentää tv:n katselua tunnilla tai lopettaa nettisurffailun vähän tavallista aiemmin ennen nukkumaanmenoa. Mieti, mitä voisit saada tilalle.

”Mitä sinun pitäisi tehdä, jotta saisit elämääsi lisää asioita, joista pidät?” – Ulrica Norberg

4. Kokeile jotain uutta kerran viikossa 20 minuutin ajan. Nyt sinulla on mahdollisuus opetella uusi taito tai tehdä jotain, jota olet aina halunnut.

5. Pidä itsesi kanssa kahvitaukoja. Niiden aikana sinulla on lupa unelmoida. Mieti, minkälaisessa tilanteessa haluaisit olla viiden tai kymmenen vuoden päästä. Älä sensuroi unelmiasi, vaan mieti, miten voisit rakentaa itsellesi polkuja, jotka johtavat kohti unelmaasi.

”Lopeta mutkuttelu ja jossittelu.” – Ulrica Norberg

Ulrica Norbergin kirja Tietoisesti tasapainoon – Hellitä hetkeksi (HarperLife 2018) saatavana täältä. Vain Hidasta elämää -lukijoille kirja nyt -10 %. Tarjous on voimassa 30.9. saakka.

5 vinkkiä, joiden avulla opin keskittymään paremmin ja sain päivääni lisää aikaa

Haluaisin olla kiireen kesytyksen asiantuntija ja vanhempi, joka hallitsee arjen erinomaisesti. Sellainen ihminen, jonka sisäinen rauhallisuuden zen loistaa jokaiselle vastaantulijalle. Useimmiten silti naamastani paistaa nolostuksen aiheuttama puna, koska olen jälleen unohtanut jotain olennaista ja siksi haluan aina oppia lisää kiireen hallitsemisesta ruuhkavuosissa.

Vahvuuteni on asioiden suunnittelussa. Syksy on ollut suosikkivuodenaikani, koska silloin saa iskemättömän kalenterin, johon tehdä erilaisia lukujärjestyksiä, vaikka kouluvuosista on jo kauan. Kun viime vuosina kalenteriin olisi pitänyt alkaa lisäämään töiden lisäksi vanhempainillat, soitto-opettajan sijaisjärjestelyt, lasten tapaamisjärjestelyt avioeron jälkeen, oikomishoidot, Instagram-stoorin editointi, lisäkoulutuksen etätehtävät, uusperheen leffaillat ja isovanhempien tekonivelleikkaukset, homma vaikeutui. Suunnitelmien tekeminen alkoi vaikuttaa joltain, johon tarvitsisi kokonaisen lisätutkinnon (ja siihen nyt ei ainakaan ole aikaa!).

Jo useamman vuoden tutkimukset ovat kertoneet huolestuttavaa tietoa ihmisen keskittymiskyvystä. Kultakaloillakin on jo paremmat taidot keskittymiseen, kuin kännykkäriippuvaisella ihmiskunnalla. Miten monesti huomaankaan päätyneeni selaamaan jotain aivan eri sivustoa, kuin missä minun piti olla. Yhtä usein huomaan, etten ole kuunnellut lapsiani, vaan selannut jonkun puolituntemattoman kuulumisia somessa. On ärsyttävää tunnistaa itsensä joukosta, jota ohjelmoi somepalveluiden ilmoitukset. Ihmiset taistelevat näitä houkutuksia ja haluja vastaan ihan koko ajan ja monesti emme edes huomaa seuraavamme niitä.

Luin äskettäin kirjan, joka kertoo Deep Work -ajattelusta. Kirjassa keskittyneen ja syvällisen tekemisen kyvystä puhutaan kuin se olisi nykyään enää mahdollista vain harvoille ja valituille. Ja ne, jotka sen osaavat, erottuvat, sillä he saavat paljon aikaan. Eikä kyse ole oikeastaan siitä, että tekisit enemmän, vaan keskittynyt työote tarjoaa oikeastaan juuri päinvastaista – jos pystyy työskentelemään keskeytyksettä ja syvemmin, työt hoituvat ajallaan ja muuta aikaa vapautuu, myös henkisesti. Eikä nyt siis puhuta ainoastaan työstä, vaan aikaa vapautuu siis myös kotiin ja perheelle.

Viime vuosina olen harjoittanut paljon lihaksiani ja ymmärtänyt, miten pitkäjänteistä puuhaa on kasvattaa vaikkapa hauista. Nyt alan ymmärtää, että myös keskittymiskyky on lihas, jonka surkastumiseen minulla ei ole varaa. Salitreenin suurin kompastuskivi on siinä, että ihmiset aloittavat liian kovilla treeneillä ja sitten loukkaantuvat ja/tai lopettavat. Siksi myös keskittymiskyvyn harjoittaminen pitää olla suunnitelmallista ja aloittaa pienin askelin.

Ihmiset kertovat epäilevänsä, että minulla on keskimääräistä enemmän tunteja vuorokaudessa. Ehkä syy muutamaan ylimääräiseen tuntiin löytyy osin näistä oivalluksista, joita olen toteuttanut. Innostusta näihin on saatu myös tuosta Cal Newport: Deep Work. Rules for Focused Success in a Distracted World -kirjasta.

Tässä muutamia vinkkejä keskittyneeseen työhön ja keskittymiskyvyn parantamiseen:

1) Kun teet työtä, tee työtä. Tee tarvittavat rituaalit sen varmistamiseksi, että saat oikeasti olla rauhassa. Päätä, että jätät kännykän ja internetin rauhaan. Keskittyneeseen työhön on hyvä varata 90 minuuttia kerrallaan. Jokainen keskeytys vie aivoiltasi 12 minuuttia siihen, että pääset takaisin työn ääreen. Jos (tärkeitä) asioita tulee mieleesi tänä aikana, päätä etukäteen miten toimit. Voit vaikka kirjoittaa ne ylös, mutta älä reagoi niihin.

2) Kun et tee työtä, älä tee työtä. Aivot tarvitsevat lepoa. Kun lopetat työt, niin älä enää palaa niihin. Olet työskennellyt ahkerasti ja siitä on hyvä jatkaa seuraava päivänä. Aivot tarvitsevat lepoa kerätäkseen voimia uuteen keskittymiseen. Lepo ei mieluiten tarkoita viriketulvaa ruudulta. Mieluiten sovi itsellesi aika, jolloin käytät internettiä ja kännykkää, eikä toisin päin. Vietä aikaa perheen, ystävien ja muiden mielekkäiden asioiden parissa.

3) Jos olet suunnitellut tekeväsi jotain, tee se. Tämä on ollut itselleni kaikkein mullistavin muutos. Vie paljon energiaa suunnitella asioita ja sitten miettiä, tekisikö kuitenkaan suunnitelman mukaan. Aloin tehdä kuten olin suunnitellut, vaikka ei tunnukaan siltä! Tämän toimivuus on varmasti riippuvaista ihmisen persoonallisuudesta, mutta oma sisäinen ristiriitapuheeni väheni huomattavasti tämän ymmärtämisen myötä.

4) Katkaise riippuvuus viriketulvaan. Luultavasti olet lukenut monta artikkelia siitä, miten lasten kuuluisi tylsistyä. Aikuisten kuuluisi myös kestää tylsyyttä. Niinä hetkinä, kun olen antautunut tylsyydelle, olen usein saanut parhaimmat ideani ja ajatukseni. En keksi mitään muuta syytä miksi en käytä tuota mahdollisuutta enemmän, kuin riippuvuuteni viriketulvaan. Yksinkertaisesti, laita se kännykkä pois.

5) Ole esimerkkinä lapsellesi. Onko lapsen ruutuaikaa hankalaa rajoittaa? Entä omaasi? Itse ainakin huomaan, että jos teemme yhdessä jotain, siivoamme keittiötä tai pelaamme lautapeliä, lapsi ei edes muista kännykkää. Myös silloin, jos teen itse jotain muuta kuin roikun somessa, lapsen on automaattisesti helpompi keksiä leikkimistä itsekseen, niinhän äitikin tekee. Lapsen kuuluu myöskin oppia, että asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii häiriötöntä keskittymistä. Tässäkin auttaa yhdessä tehty suunnitelma ja siinä pysyminen.

Minna Jaakkola
asiantuntija