5 vinkkiä, joiden avulla opin keskittymään paremmin ja sain päivääni lisää aikaa

Haluaisin olla kiireen kesytyksen asiantuntija ja vanhempi, joka hallitsee arjen erinomaisesti. Sellainen ihminen, jonka sisäinen rauhallisuuden zen loistaa jokaiselle vastaantulijalle. Useimmiten silti naamastani paistaa nolostuksen aiheuttama puna, koska olen jälleen unohtanut jotain olennaista ja siksi haluan aina oppia lisää kiireen hallitsemisesta ruuhkavuosissa.

Vahvuuteni on asioiden suunnittelussa. Syksy on ollut suosikkivuodenaikani, koska silloin saa iskemättömän kalenterin, johon tehdä erilaisia lukujärjestyksiä, vaikka kouluvuosista on jo kauan. Kun viime vuosina kalenteriin olisi pitänyt alkaa lisäämään töiden lisäksi vanhempainillat, soitto-opettajan sijaisjärjestelyt, lasten tapaamisjärjestelyt avioeron jälkeen, oikomishoidot, Instagram-stoorin editointi, lisäkoulutuksen etätehtävät, uusperheen leffaillat ja isovanhempien tekonivelleikkaukset, homma vaikeutui. Suunnitelmien tekeminen alkoi vaikuttaa joltain, johon tarvitsisi kokonaisen lisätutkinnon (ja siihen nyt ei ainakaan ole aikaa!).

Jo useamman vuoden tutkimukset ovat kertoneet huolestuttavaa tietoa ihmisen keskittymiskyvystä. Kultakaloillakin on jo paremmat taidot keskittymiseen, kuin kännykkäriippuvaisella ihmiskunnalla. Miten monesti huomaankaan päätyneeni selaamaan jotain aivan eri sivustoa, kuin missä minun piti olla. Yhtä usein huomaan, etten ole kuunnellut lapsiani, vaan selannut jonkun puolituntemattoman kuulumisia somessa. On ärsyttävää tunnistaa itsensä joukosta, jota ohjelmoi somepalveluiden ilmoitukset. Ihmiset taistelevat näitä houkutuksia ja haluja vastaan ihan koko ajan ja monesti emme edes huomaa seuraavamme niitä.

Luin äskettäin kirjan, joka kertoo Deep Work -ajattelusta. Kirjassa keskittyneen ja syvällisen tekemisen kyvystä puhutaan kuin se olisi nykyään enää mahdollista vain harvoille ja valituille. Ja ne, jotka sen osaavat, erottuvat, sillä he saavat paljon aikaan. Eikä kyse ole oikeastaan siitä, että tekisit enemmän, vaan keskittynyt työote tarjoaa oikeastaan juuri päinvastaista – jos pystyy työskentelemään keskeytyksettä ja syvemmin, työt hoituvat ajallaan ja muuta aikaa vapautuu, myös henkisesti. Eikä nyt siis puhuta ainoastaan työstä, vaan aikaa vapautuu siis myös kotiin ja perheelle.

Viime vuosina olen harjoittanut paljon lihaksiani ja ymmärtänyt, miten pitkäjänteistä puuhaa on kasvattaa vaikkapa hauista. Nyt alan ymmärtää, että myös keskittymiskyky on lihas, jonka surkastumiseen minulla ei ole varaa. Salitreenin suurin kompastuskivi on siinä, että ihmiset aloittavat liian kovilla treeneillä ja sitten loukkaantuvat ja/tai lopettavat. Siksi myös keskittymiskyvyn harjoittaminen pitää olla suunnitelmallista ja aloittaa pienin askelin.

Ihmiset kertovat epäilevänsä, että minulla on keskimääräistä enemmän tunteja vuorokaudessa. Ehkä syy muutamaan ylimääräiseen tuntiin löytyy osin näistä oivalluksista, joita olen toteuttanut. Innostusta näihin on saatu myös tuosta Cal Newport: Deep Work. Rules for Focused Success in a Distracted World -kirjasta.

Tässä muutamia vinkkejä keskittyneeseen työhön ja keskittymiskyvyn parantamiseen:

1)     Kun teet työtä, tee työtä. Tee tarvittavat rituaalit sen varmistamiseksi, että saat oikeasti olla rauhassa. Päätä, että jätät kännykän ja internetin rauhaan. Keskittyneeseen työhön on hyvä varata 90 minuuttia kerrallaan. Jokainen keskeytys vie aivoiltasi 12 minuuttia siihen, että pääset takaisin työn ääreen. Jos (tärkeitä) asioita tulee mieleesi tänä aikana, päätä etukäteen miten toimit. Voit vaikka kirjoittaa ne ylös, mutta älä reagoi niihin.

2)     Kun et tee työtä, älä tee työtä. Aivot tarvitsevat lepoa. Kun lopetat työt, niin älä enää palaa niihin. Olet työskennellyt ahkerasti ja siitä on hyvä jatkaa seuraava päivänä. Aivot tarvitsevat lepoa kerätäkseen voimia uuteen keskittymiseen. Lepo ei mieluiten tarkoita viriketulvaa ruudulta. Mieluiten sovi itsellesi aika, jolloin käytät internettiä ja kännykkää, eikä toisin päin. Vietä aikaa perheen, ystävien ja muiden mielekkäiden asioiden parissa.

3)     Jos olet suunnitellut tekeväsi jotain, tee se. Tämä on ollut itselleni kaikkein mullistavin muutos. Vie paljon energiaa suunnitella asioita ja sitten miettiä, tekisikö kuitenkaan suunnitelman mukaan. Aloin tehdä kuten olin suunnitellut, vaikka ei tunnukaan siltä! Tämän toimivuus on varmasti riippuvaista ihmisen persoonallisuudesta, mutta oma sisäinen ristiriitapuheeni väheni huomattavasti tämän ymmärtämisen myötä.

4)     Katkaise riippuvuus viriketulvaan. Luultavasti olet lukenut monta artikkelia siitä, miten lasten kuuluisi tylsistyä. Aikuisten kuuluisi myös kestää tylsyyttä. Niinä hetkinä, kun olen antautunut tylsyydelle, olen usein saanut parhaimmat ideani ja ajatukseni. En keksi mitään muuta syytä miksi en käytä tuota mahdollisuutta enemmän, kuin riippuvuuteni viriketulvaan. Yksinkertaisesti, laita se kännykkä pois.

5)     Ole esimerkkinä lapsellesi. Onko lapsen ruutuaikaa hankalaa rajoittaa? Entä omaasi? Itse ainakin huomaan, että jos teemme yhdessä jotain, siivoamme keittiötä tai pelaamme lautapeliä, lapsi ei edes muista kännykkää. Myös silloin, jos teen itse jotain muuta kuin roikun somessa, lapsen on automaattisesti helpompi keksiä leikkimistä itsekseen, niinhän äitikin tekee. Lapsen kuuluu myöskin oppia, että asiakokonaisuuksien oppiminen vaatii häiriötöntä keskittymistä. Tässäkin auttaa yhdessä tehty suunnitelma ja siinä pysyminen.

Minna Jaakkola
asiantuntija

9 askelta irti turhasta murehtimisesta – Jos elämä tuntuu usein vaikealta, tuskailusta saattaa tulla tapa

Kirjoittaja Ville Virmajoki on kansainvälisen turvallisuusalan ammattilainen, terapeutti ja tulkki, kolmen aikuisen tyttären faija ja kaveri, ammattimaisen sporttipirkon avopuoliso ja Dalai Lama -fani, kamppailulajeja elävä ja omia mielenliikkeitään harrastava suomalainen mies. Villen vastaanoton löydät täältä: https://therapyfinland.com ja www.lyhytterapia.com


Paineensietokyky, kärsivällisyys, kestäminen, pitkäjännitteisyys, jaksaminen – kaikki arvostettuja, vahvan ihmisen piirteitä. Kuokka suohon ja kyntämään, pure sitä jäistä käpyä vaikka hammas olisi poikki….eikö niin? Mutta entäs kun pahimman pelkäämisestä ja parhaan toivomisesta tulee paha tapa?

Monelle meistä kovista kokemuksista ja niiden pitkittymisestä tulee ainoa tuttu olotila, jopa fyysisine stressioireineen. Helposti tätä alkaa pitää normaalina, kärsimisestä tulee jopa itsetuntokriteeri. ”Minä olen ainoa aikuinen täällä” tai ”olen ainoa, joka pitää tämän puljun pinnalla”. Monia meistä tähän ansaan ajaa pelko uusista pettymyksistä, suruista ja vaikeuksista. On helpompaa olla uskomatta onneen ja helpompaan elämään, ettei tarvitsisi taas karvaasti pettyä. Ihan ymmärrettävää itsesuojelun nimissä.

Kun on aikansa yrittänyt selviytyä, ei jatkuvaa jaksamisen kamppailua enää pidä mitenkään poikkeavana, vaan siitä tulee tapa ja sääntö. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä – ihanko oikeasti, hyvä ystävä?

Varmaan meistä jokainen tuntee ihmisen, joka jatkuvasti siirtyy vaikeudesta toiseen työmaailmassa, terveytensä kanssa tai esimerkiksi parisuhteissa. Ystäväsi, joka siirtyy jatkuvasti parisuhteesta seuraavaan pahoinpideltäväksi, hyväksikäytetyksi, ehkä petetyksi? Tai se tuttu yrittäjä, joka tuskailee firmansa kanssa kaiken valoisan ajan ja ottaa sivulle toisen työn koska ”ei oikein suju”, ja terveytensä petettyä menettää molemmat. Ja aloittaa alusta tehdäkseen saman uudelleen?

Jonkin aikaa sitten ystäväni soitti minulle kesken tavallisen työpäivän melkein paniikissa. Hän oli vuosia jatkuneiden talousvaikeuksien jälkeen vihdoin saanut tilanteensa helpottumaan niin, että oli ensimmäistä kertaa vuosiin uskaltanut ostaa itselleen vaatteita ja remontoinut perheensä kotia. Asioita, joita keskivertomeikäläinen tekee sen suuremmin miettimättä. Pari viikkoa tilanteensa helpottumisen jälkeen ystäväni sai ihan fyysisen paniikkikohtauksen kesken ihan tavallisen yrittäjän työpäivän. Kohtauksen, jonka aiheutti ajatus siitä, ettei hän pariin viikkoon ollutkaan jemmannut kaikkia jyviä ja varautunut pahaan joka tulee ihan kohta.

Voisiko ajatella, että nämä ihmiset eivät ole huonossa jamassa koska tekevät näin, vaan valitsevat saman kaavan koska tarvitsisivat jo apua? Voi olla vaikea esimerkiksi ymmärtää joutuneensa parisuhteeseen, jossa ei pidetäkään itsestäänselvänä tai sorreta. Krooniseksi muuttumassa oleva hyvä olo voi aiheuttaa jopa paniikkireaktioita, kun turvallinen surkeus katoaa. Voi olla, että näille tuttavillemme tuskailun katoaminen olisi hirvittävän pelottavaa. Entä sinulle?

Noh, sinä ainakin olet valmis muutokseen. Tiedän sen siitä, että luet tätä kirjoitusta juuri nyt.

On ihan normaalia olla epätoivoinen, joskus elämä vaan käy vähän ylivoimaisen tuntuiseksi. Tarpeeksi kauan jatkuessaan paine ja kivulias olo alkaa tuntua tutulta, ja sen uhri alkaa helposti kertoa itselleen tämän olevan normaalia. Älä siis syyttele itseäsi turhaan, jos olet tähän tottunut. Asioihin tottuminen on normaalia ja ok, tuska ei. Sinä kuitenkin olet selvinnyt joka päivästä tähän asti, ja selviät muuten jatkossakin.

Sinunkin elämässäsi on iloa ja tyytyväisyyttä, voi vaan olla ettet ole vielä uskaltanut nimetä niitä sellaisiksi. Milloin viimeksi olet ollut hetkessä, jossa olet unohtanut murheen ja stressin joka sinua eniten painaa? Missä tämä tapahtui? Miltä se tuntui? Missä fyysisesti? Tuo tunne on sinun Leposi, Ilosi, Helpotuksesi – miksi vain haluat sitä kutsua.

Se mihin keskityt, vahvistuu. Nyt keskity vahvistamaan sinun hyvää oloasi.

Tiesitkö, että sinulla on vapaus valita? Oma mielesi tuottaa kaikki ajatuksesi ja tunteesi ja juuri sinulla on kyky ja vapaus valita, mitkä tunteet ja ajatukset mielesi ja kehosi valtaavat. Tämän hallinta on yllättävän helppoa toteuttaa, se vaatii vain harjoitusta.

Kokeillaan! Seuraavan kerran, kun tunnet pelkosi, kauhusi tai ahdistuksesi hiipivään mieleesi ja kehoosi, tee seuraavasti:

  1. Anna tunteen tai ajatuksen tulla, älä turhaan vastusta sitä (olet ihan äsken luonut tuon tunteen).
  2. Totea mielessäsi: ”tuossahan se taas on”, katsele ja tunnustele sitä hetken aikaa. Miltä se näyttää? Missä näet sen? Missä ja miltä se tuntuu?
  3. Hyväksy se, että olet tällaisen ajatuksen ja tunteen luonut, vaikka tyytyväisyydellä; olet muuten aika taitava.
  4. Päästä siitä irti – anna sen mennä menojaan.
  5. Nouse seisomaan, vedä pitkään ja syvään henkeä, keuhkot täyteen, pidätä hengitystäsi 3 sekuntia ja – huokaise ÄÄNEEN helpotuksesta.
  6. Palaa hyvän olon tunteeseesi, luo se kuvana eteesi. Mistä tilanteesta, paikasta, ihmisestä, tekemisestä se syntyy? Missä se tuntuu?
  7. Päätä, milloin ja miten seuraavan kerran toistat tuon edellisen – teet asiaa, tapaat ihmistä tai olet .paikassa, josta tuo tunne syntyy.
  8. Tee se niin pian kuin mahdollista.
  9. Toista mahdollisimman usein.

Se mihin keskityt, vahvistuu. Näin ollen, vahvista hyvää mielessäsi niin usein ja paljon kuin ikinä mahdollista. Huomaat pian, kuinka kipuilu, vaikeus ja vallalla ollut tuska alkaa hälvetä elämästäsi. Lupaan, että kun annat tämän ensimmäisen muutoksen alkaa tapahtua, annat itsellesi luvan elämäsi muuttamiseen. Ja sitten vasta alkaakin tapahtua!

Vahvista sitä mikä toimii. 

Kuuntele lisää Ville Virmajoen podcastista:

Pystytkö lopettamaan luokittelun? – Suurta rakkautta on kohdata ihminen ilman nimilappuja ja lokeroita

Kun matkustamme uuteen maahan, aloitamme uuden työn, tutustumme uuteen ihmiseen tai juuri syntyneeseen lapseemme, voimme kokea olevamme mysteerin äärellä. Emme tunne ihmistä tai asiaa. Olemme läsnä! Aistit herkkinä keskitymme vastaanottamaan kokemuksia ja tietoa. Näissä hetkissä on suurta ihastumisen ja rakastumisen potentiaalia.

Kun tutustumme enemmän, niin hyvässä kuin huonossa, laitamme ihmisen, asian ja toiminnan päälle mentaalisia muistilappuja ja lokeroimme sitä. Tällaisella toiminnalla on käyttötarkoituksensa. Voimme helpommin ennustaa ihmisen toimintaa tai asioiden etenemistä. Näin psyykkistä ja kognitiivista kapasiteettia vapautuu muualle.

Mentaalisen lokeroinnin seurauksena ajattelemme tuntevamme ilmiön tai ihmisen. Kokemus mysteerin äärellä olemisesta katoaa. Emme ole enää herkästi aistit auki ja yhtä läsnä kuin uuden asian äärellä. Rakastuminen ja ihastuminen hiipuvat. Ehkä tilalla syntyy sitoutunutta rakkautta, mutta kuitenkin jotakin maagista on kadonnut. Tosin läsnäolon herkät taiturit voivat aina hetkittäin vetää mielen verhot sivuun ja hetkeksi tai pidemmäksi paljastaa aina läsnä olevan mysteerin ja ihmeen.

Yksi suuri tapa rakastaa on vapauttaa toinen mentaalisista lokeroista ja irrottaa nuo näkymättömät muistilaput ja määritelmät. Näin myös toiminnassa ja vuorovaikutuksessa olemme kuuntelevampia emmekä yrittää pakottaa toista tietoisesti tai tiedostamatta tiettyyn toimintaan ja lokeroon. Jokainen olento kaipaa tällaista vapauttavaa rakkauden tekoa. Voitko antaa muille tällaista rakkautta?

On olemassa yksi ihmeellinen olento, jonka kanssa olemme viettäneet enemmän aikaa kuin äitimme, lapsemme, kumppanimme tai ystäviemme kanssa. Tätä olentoa olemme lokeroineet ja profiloineet enemmän kuin mitään tällä planeetalla. Tämä olento on kuitenkin ihmeellinen, hengittävä ja elävä. Tämä olento haluaa kaikkien muiden lailla vapautua lokeroinneista ja tulla kohdatuksi mysteerinä. Jos vapautamme tämän olennon, niin voimme rakastua ja ihastua siihen kuin uuteen aikuiseen ihmiseen tai juuri syntyneeseen lapseen.

Arvaat varmaan, että kenestä nyt puhutaan. SINÄ olet tämä olento!

 

Voitko päästää itsesi, mysteerin, vapaaksi?

Mieli pyrkii lokeroimaan ja ennustamaan. Se löytää näin turvaa ja ennustettavuutta. On todella pelottavaa päästää irti mielen kartoista ja määritelmistä, tai pitää niistä vain kevyemmin kiinni. Tällöin päädymme ei tietämisen -tilaan ja avoimuuteen. Huomaa, että ei tietämisen -tila on muuta kuin takertuminen ja samaistuminen ajatukseen: ”en tiedä”.

Voitko hetkeksi päästää itsesi vapaaksi kaikista käsityksistä, ja rakastua itseesi kuin uuteen ihmiseen? Voitko olla mysteerin äärellä, kuten todellisuudessa oletkin?

Oikeasti et tiedä miten juuri tähän hetkeen päädyit. Voit toki mielikuvituksessasi luoda tarinoita, että mitä tapahtui hetki sitten tai kymmenen vuotta sitten. Mutta huomaa, että ne ovat vain mielen kuvitelmaa. Oikeasti olet tässä ja nyt. Olet aina ja vain ollut tässä ja nyt. Niin ovat myös aivosolusi, jotka luovat nuo kuvitelmat menneisyydestä tai tulevaisuudesta.

Tähän hetkeen päätyminen palaa lopulta kysymykseen, että miten päädyit elämään? Et tehnyt mitään sen eteen ja yhtäkkiä huomaat olevasi elämässä. Ympärilläsi on maailma, aistimuksia, liikettä ja muita eläviä olentoja. Tai mitä tapahtuu, kun sydämesi lakkaa lyömästä ja kehosi henkäisee viimeisen kerran ulos? Voit toki kehittää mielessäsi tarinoita tai omaksua muiden keksimiä käsityksiä näistä asioista.

 

Olemme yhdessä osa mysteeriä

Oikeasti olemme kaikki yhdessä Mysteerissä emmekä tiedä mitään siitä, mistä on todellisuudessa kysymys. Emme tiedä edes aivan arkisia asioita. Emme tiedä mikä ajatus seuraavaksi pulpahtaa tietoisuutemme tai kymmenes ajatus sen jälkeen. Emme tiedä milloin seuraavaksi haluamme juoda vettä tai haukotella.

Jotakin olet varmasti kuitenkin huomannut, että voit liikauttaa kättä vesilasin suuntaan, jos aivosi sellaisen ajatuksen sinulle tarjoilevat. Olemme yhdessä huomanneet esimerkiksi gravitaation lain ja keksineet laitteita, joilla sen vaikutusta voi hetkellisesti kumota, lentokoneet. Olemme löytäneet mysteerissä joitakin lainalaisuuksia ja kehittäneet monia hienoja laitteita.

Kuitenkaan emme tiedä mistä todella on kyse. Jotkut osaavat vain vakuuttavammin väittää tietävänsä. Olemme kaikki yhdessä tutkimusmatkalla tässä mysteerissä. Jokaisella on sama auktoriteetti sen tutkimiseen ja ihmettelyyn. Sinä olet evoluution, elämän, tutkimuksen kärkeä.

Jos itseesi rakastuminen, mysteerin äärellä oleminen, on liian jännittävää tai suorastaan pelottavaa, voit aina uudestaan tarttua mielikuviin ja lokeroihin itsestäsi. Voit ohjata itseäsi niiden mukaan. Samoin voit tarttua karttoihin elämästä ja maailmasta. Tällaisella mielikuviin ja konsepteihin tarttumisella on myös hyviä käytännöllisiä ulottuvuuksia. Voitko kuitenkin laittaa pääpainon mysteerille ja ei tietämisen -tilalle ja käyttää ”tietämistä” vain käytännöllisiin tarkoituksiin?

Huomaa, että jokainen olento pohjimmiltaan haluaa vapaaksi mielen lokeroinneista. Samoin haluaa myös se hengittävä elävä mysteeri, joka sinä olet.

Tämä kaikki elämän ihmeellisyys, mysteeri ja ei tietämisen -tila voivat saada sinut rakastumaan itseesi kuin uuteen ihmeellisen ihmiseen. Se voi saada sinut myös rakastumaan elämään ja kaikkeen olevaiseen. Tämä voi herättää sinut suureen elävyyden kokemukseen, sisäiseen täyttymykseen.

Kumarran elämän mysteerille kehossani ja olemuksessani!

 

PS. Kirjoitan seuraavaksi kolmesta tavasta syventää kokemusta itsestä mysteerinä. Ole kuulolla. Löydät nyt sen täältä.

PPS. Luomani Metsä & meditaatio -kortit voivat myös auttaa uppoutumaan Mysteerin äärelle metsässä tai kaupungissakin. Kortit löydät täältä.


Unsplash kuvat: Aditya Saxena David Hoffman / Holly Mandarich

Haluatko elämääsi hyvän olon hyrinää? – Nämä 5 pientä muutosta voit tehdä heti

Kuvaaja: Jenny Lewis

Maria Borelius on kirjoittanut kirjan Hyvinvoinnin vallankumous – Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa (HarperLife 2018). Hän on tiedetoimittaja, tutkija ja kirjailija, joka 52-vuotiaana havahtui siihen, että tunsi itsensä väsyneeksi, alakuloiseksi ja nuutuneeksi. Siitä alkoi neljän vuoden mittainen tutkimusmatka, jonka aikana hän kehitti elimistön matala-asteista, hiljaista tulehdusta ehkäisevän elämäntavan. Se muutti hänen elämänsä.


Tässä Marialta viisi vinkkiä mielen muutoksiin, jotka saavat myös kehosi hyrisemään tyytyväisyydestä.

1. Koe joka päivä jotain, joka saa sinut sanomaan vau. Kun näet jotain kaunista, ota se vastaan ja tunne rentoutuminen kehossasi. Ihmetyksen tunteesta tulee hyvä olo, mutta se myös vähentää tulehduksen merkkejä kehossa. Vaun aiheuttaja voi olla pienikin asia. Se voi olla ruskan punertama vaahteranlehti, herkullinen suupala, auringonnousu, kiihkeä jääkiekko-ottelu, koskettava runo tai liikuttava laulu. Toisaalta ihmetyksen kokemus voi myös syntyä osallistumisesta poliittiseen toimintaan tai vapaaehtoistyöhön.

2. Kuuntele, puhuuko sisälläsi apina vai ihminen. Aivoissamme on kaksi osaa, jotka saavat meidät tavoittelemaan erilaisia asioita. Apina-aivomme huolehtivat perusreflekseistä. Ne saavat meidät haluamaan nopeaa nautintoa ja mielihyvää esimerkiksi sokeriherkuista tai toisten ihmisten miellyttämisestä. Ihmisaivomme miettivät asioita hetken huumaa pidemmälle. Ne suunnittelevat tulevaisuutta ja ymmärtävät, miten saavutamme hyvän olon pitkällä tähtäimellä. Kun opit tunnistamaan, milloin äänessä on apina ja milloin ihminen, löydät viisaita keinoja hyvinvoinnin saavuttamiseen.

3. Anna aikaa mieltä ja kehoa parantavalle unelle. Digilaitteet kannattaa laskea käsistään viimeistään iltayhdeksältä ja pyrkiä nukahtamaan ennen yhtätoista. Stressihormoni kortisolin taso on kehossamme luontaisesti alimmillaan noin kello 23 illalla. Jos hyödynnät luonnolliseen kortisonilaskun, päivän rasituksista palautuminen on tehokkaampaa. Unen puute puolestaan aiheuttaa tulehdusta lisäävien merkkiaineiden lisääntymistä kehossa.

4. Älä koskaan aliarvioi pitkää halausta. Uskalla etsiä halaamatonta ja ottaa vastaan – antaa ja ottaa. Oksitosiini on hyvää oloa tuottava hormoni, joka luo rakkauden ja läheisyyden tunteita ja solmii siteitä ihmisten välillä. Lisäksi sen on todettu parantavan haavoja ja vähentävän tulehdusta.

5. Lakkaa esittämästä sitä versiota itsestäsi, jonka uskot muiden haluavan tavata. Jos yrität ylläpitää täydellistä, virheettömän kaunista ja sujuvasanaista roolihahmoa, se tekee sinusta kireän ja estää läheiset suhteet.


Maria Boreliuksen kirja Hyvinvoinnin vallankumous – Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa (HarperLife, 2018)

Deepthi: ”Kun nainen löytää sisäisen voimansa, hän tietää kuka hän on ja missä hänen rajansa menevät”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa laulaja-lauluntekijä ja kirjoittaja Deepthi kertoo, mitä hänelle tulee mieleen sanoista. 


PYHYYS – Pyhyys tarkoittaa minulle korkeampaa näkymää elämästä ja kaikesta siitä mikä on. Pyhyydellä ja pyhittämisellä tulen tietoiseksi asioista ja annan niille korkeamman merkityksen, enkä vain juokse päivästä toiseen elämän läpi. Elämä on kaunis ja arvokas lahja. Kun alkaa nähdä elämän ja kaiken pyhänä, kiitollisuus ja kunnioitus kasvaa, ja sitä mukaa oma olotila kohottuu ja pystyy luomaan elämää, joka on linjassa oman sydämen totuuden kanssa.

NAISEUS – Naisen voima on naiseudessa ja syvemmässä yhteydessä itseensä. Kun nainen alkaa arvostaa naiseuttaan, kehoaan, kuukiertoaan ja feminiinistä voimaansa, hänessä herää suuri Äiti, elämän ylläpitäjä. Hänestä tulee näkijä, tietäjä ja ehtymätön luovuuden lähde.

KEHO – Keho on naisen todellinen temppeli. Yhdistymällä kehoon alamme ymmärtää sen luonnollisia syklejä ja vastaanottaa syvää viisautta, jonka myötä pystymme vapautumaan maskuliinisesta ylisuorittavasta mallista elää ja olla. Keho alkaa itse viestittää, mitä se milloinkin tarvitsee ja miten sitä voi parhaiten tukea.

SYDÄMEN KUUNTELU – Olemme astumassa uuteen aikaan, feminiiniseen aikaan, jossa ihmiset alkavat elää sydämen äänen mukaan. Alamme havahtua siihen, että pelkillä maskuliinisilla, rationaalisilla arvoilla ja toimintatavoilla ei voi enää maailmaa pyörittää. Tarvitsemme pehmeämpiä arvoja, elämän feminiinistä, hoivaavaa puolta palauttaaksemme maailmaan ja luontoon tasapainon ja harmonian. Moni alkaa tässä ajassa kyseenalaistaa oravanpyörää jossa elää, ja alkaa etsiä rakkaudellisempaa tapaa olla ja elää.

OMA ÄÄNI – Sitä mukaa kun löydämme yhteyden sydämeemme ja naiseuden/miehuuden todelliseen keskukseen, myös tarve ilmaista itseä, tarpeitamme ja luovuuttamme vahvistuu ja aktivoituu. Sanoilla ja omalla äänellä luomisesta tulee erittäin voimallista ja parantavaa. Luomme omalla äänellä todellisuutemme. Siksi kannatta olla hyvin tarkkana sen kanssa, mitä ja miten itsestä ja muista puhuu.

UNELMAT – Unelmat ovat elämän johtotähti. Sen mistä pystyt unelmoimaan, pystyt myös toteuttamaan! Juuri nyt elämme aikaa, missä meidän on hyvä unelmoida isommin ja rohkeammin kuin koskaan! Manifestaatio on nyt nopeaa ja voimallista!

SISÄINEN VOIMA – Naisen sisäisen voiman lähde on hänen kohtunsa. Kun nainen saa yhteyden kohtuvoimaansa, hän kasvaa henkisesti tytöstä naiseksi. Silloin häntä ei voi enää kontrolloida, manipuloida eikä hallita. Hän tietää kuka hän on ja missä hänen rajansa menevät. Kohtuvoiman aktivoitumisen myötä nainen päästää irti kaikesta sellaisesta, mikä ei ole linjassa hänen korkeamman olemuksensa kanssa. Kaikki roolit, liika kiltteys ja ylisuorittaminen tippuu pois. Nainen oppii tuntemaan todellisen itsensä, ja hänestä tulee hyvin magneettinen, säteilevä jumalatar.

LUONTOYHTEYS – Henkireikä, meditaatiotemppeli, paikka jossa saa yhteyden itseensä. Luontoyhteys on paras mielen ja kehon hoitaja!

VAPAUS – Vapaus on itselleni tänä päivänä arvoista tärkein. Vapaus luoda sydämestä käsin niitä asioita ja sellaista elämää, sellaisessa tahdissa, minä se milloinkin kutoutuu. Elää yhteydessä, jossa mitään ei tehdä pakottamalla, vaan vapaassa, luonnollisessa virrassa, korkeammassa ohjauksessa. Olla sisäisesti vapaa kaikista kahleista ja saada nauttia elämästä!

RAKKAUS – Kaikkialla läsnäoleva voima.

SEKSUAALISUUS – On aika palauttaa keskuuteemme pyhä seksuaalisuus, jossa otamme vastuun energeettisestä olemuksestamme ja käyttäytymisestämme, ja ymmärrämme miten se vaikuttaa muihin ihmisiin ja etenkin omaan kumppaniin. Seksuaalienergia on meidän koko elämänenergiamme. Käyttämällä sitä oikein ja tietoisesti, voimme luoda taivaan maan päälle.

Deepthi konserttikiertueella syksyllä 2019. Katso kiertueen aikataulu täältä.

Deepthin CD Valoa tarjoushintaan Hidasta elämää -puodista. Katso lisää täältä.

Mitä on olla erityisherkkä mies? Kun ei tarvitse jatkuvasti teeskennellä, elämä on huomattavasti miellyttävämpää

Spoileri: erityisherkkänä miehenä eläminen on varmasti kokemuksellisesti pitkälti samanlaista kuin mitä on olla erityisherkkä nainen. Kiitos silti, että tulit lukemaan. Mies ja herkkä sanat ovat nimittäin ihmiskunnan historiassa usein vierastaneet tosiaan. Miehet ovat teflonin lailla hylkineet kyyneleitä ja jättäneet tunnepuolen asiat naisten hoidettaviksi.

Hieman kärjistäen, tunteitaan avoimesti näyttävä ja niistä puhuva mies on ollut sirkuseläimen kaltainen harvinaisuus ja näyttelyesine, jota naislaumat ovat saapuneet kummastelemaan ja ihastelemaan pitkänkin matkan takaa.

Pitkään ihmettelin itsekin, että mikähän kumma minussa on vialla.

Miksi mielialani heilahtelevat niin voimakkaasti?
Miksi rationaalisesti ajatellen hyvin pienet asiat saavat minussa aikaan kohtuuttoman voimakkaita reaktioita?
Miksi hälyisessä ympäristössä väsähdän nopeasti ja pääni tuntuu tukkoiselta?
Miksi yllättävät muutokset tekevät ahdistavan möykyn rintaani?
Miksi kavahdan ihmismassoja?
Miksi sosiaalisesti aktiivisen päivän jälkeen oloni on kuin olisin juossut maratonin?

Kun herkkyyteen lisätään vielä erityis-etuliite, on moni mies ihmeissään. Että herkkyyden myöntämisen jälkeen pitäisi vielä tunnustaa olevansa sitä erityisellä tavalla. Ei ole elämä helppoa. Itsekin kapinoin näitä tuntemuksia vastaan ja meni kauan ennen kuin pystyin myöntämään tilanteen. Tämän jälkeen meni vielä pitkä aika ennen kuin uskalsin puhua asiasta ääneen.

Tällä hetkellä erityisherkkyys tuntuu onneksi olevan jo lähes valtavirtaa. Siitä kiitos Hidasta Elämää -kaltaisille medioille, jotka sanoittavat monille vaikeita inhimillisiä tunteita ja kokemuksia. Ja joita myös monet miehet uskaltautuvat tarkastelemaan, kunhan vain muistavat pyyhkiä käytön jälkeen selaushistorian.

Kun on myöntänyt oman erityisherkkyytensä ja opetellut hyväksymään siihen liittyvät kommervenkit, voi ottaa rennommin ja keskittyä nauttimiseen. Erityisherkälle maailma on nimittäin täynnä pieniä ja isoja elämyksiä.

Itse saan isoimmat elämykset arjen pienistä asioista. Aamurutiineista, rauhallisesta ja esteettisestä kodista, helmeilevästä pisarasta olutpullon kyljessä, ilta-auringon värjäämästä metsästä, laiskasta sunnuntaiaamusta rakkaan kanssa tai kotimatkalle osuneesta kauniista rakennuksesta. Enää en ota niin paljon paineita minua kuormittavista asioista. Jos ympäristöni saa herkän systeemini tukkoon, vika ei ole minussa, vaan olen vain väärässä paikassa.

On ollut helpottavaa oivaltaa, että minun ei tarvitse olla kaikkea. On ihan ok, että tarvitsen paljon palautumisaikaa ladatakseni aistini takaisin toimintakuntoon. Tasainen ja onnellinen arki onkin minulle yhtä elämän riemujuhlaa ja välkkyvää ilotulitusta. Voin olla tylsä ja ylpeä siitä. Kun ei tarvitse jatkuvasti teeskennellä, elämä on huomattavasti miellyttävämpää.

Joten mies, uskalla olla oma herkkä ja erityinen itsesi.

Tämä ei varmasti koidu tappioksesi myöskään parisuhdemarkkinoilla.

Tutustu uutuuskirjaani Kiitos, että rakastat minua silti:

”Keskeneräisenäkin olet jollekin täydellinen” – 10 voimauttavaa runoa

Kirjoittaja Maria Vakkuri on 28-vuotias runoilija. Hänen runokuviaan löydät Instagramista @kirjailijavakkuri



Kirjoitatko sinä omia runoja, ajatelmia tai voimalauseita?
Voit jakaa niitä Parhaat voimalauseet ja -ajatukset ryhmässä TÄÄLLÄ ♥

Kuuntele kehoasi – se haluaa auttaa

Keho voi olla sinun paras ystäväsi.  Mutta miten ihmeessä se tapahtuu? Se on lopulta aika yksinkertaista. Palkitseva kehoyhteys on kuin läheinen ihmissuhde – se elää yhteisistä hetkistä, kuuntelusta ja kompromisseista.

Tässä kolme yksinkertaista tapaa vahvistaa (ja ylläpitää) omaa kehoyhteyttä:

1. Ole kiinnostunut siitä, miten kehollasi menee

Ole utelias ja kysy usein: mitä kuuluu?  Kysy myös tarkentavia kysymyksiä, kuten: Miltä kehossasi tuntuu? Mitä kehosi kaipaa? Voisitko olla jotenkin avuksi? Osoita, että olet paikalla itseäsi ja kehoasi varten.

2. Kuuntele

Harjoittele hyväksyvän läsnäolon taitoa omassa kehossasi. Unohda hetkeksi kaikki muu, käännä aistit sisäänpäin ja keskity vain kuuntelemiseen ja kehosi viestien vastaanottamiseen. Miltä olosi tuntuu? Miltä hengityksesi tuntuu? Miltä asentosi tuntuu? Miltä ilma tuntuu ihollasi – kylmältä, kuumalta, sopivalta? Onko jokin kehon osa, johon on vaikea saada yhteyttä? Tuntuuko jokin kehon osa jäykältä? Pyri ainoastaan havainnoimaan. Vältä arvostelua ja liikaa analysointia. Sinun ei tarvitse ratkaista mitään, riittää kun olet läsnä ja tarkkailet. Jokainen harjoitus auttaa sinua tulemaan tietoisemmaksi omasta kehosta, tunteista ja ajatuksista.

3. Tee kompromisseja

Niin kuin läheisissä ihmissuhteissa myös keho-mielisuhteessa on tehtävä jatkuvasti kompromisseja erilaisten ajatusten ja tunteiden välillä. Esimerkki: Vaikka mieli vetäisi viidettä iltaa peräkkäin sohvan nurkkaan, on hyvä tarkastella asiaa kehon kannalta. Liike voi olla suurinta lempeyttä. Tai päinvastoin: jos mieli on tottunut piiskaamaan sinua jatkuvasti eteenpäin, on rakkautta opetella lepäämään. Kun herkistyt kehosi viesteille, tulet pian huomaamaan, että kompromissin hetkiä on ihan jatkuvasti.

Parhaimmillaan kehon kuuntelu on paljon muutakin kuin sen kuulostelua, milloin on hyvä levätä, milloin syödä, ja milloin liikkua.  Se on jatkuva olemisen tila, jossa kehosi kautta saamasi informaatio auttaa sinua löytämään tasapainon arjessasi – niin työssä, vapaa-ajalla kuin vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

PS. Rehellisyyden nimissä kohdat 1-3 eivät ole yhtään niin simppeleitä kuin miltä ne kuulostavat. Mutta mikä tärkeä suhde olisikaan helppo? Takaan, että harjoitus palkitaan.

Ylistys herkille, kilteille ja huomaavaisille ihmisille

Maailma on joskus vähän ankea paikka, emmekä me ihmiset ole aina kivoja, mutta…

 

Onneksi on ihmisiä, jotka hymyilevät vastaantulijoille,

kävelevät kadulla ihastellen rakennusten kauniita yksityiskohtia,

luovat kauneutta ympärilleen,

asettelevat sanansa huolella ja pyrkivät olemaan loukkaamatta,

muistavat merkkipäiväsi,

kysyvät mitä sinulle kuuluu,

huomaavat kun kaipaat lohdutusta,

jaksavat ilahtua pienistä asioista,

sanovat kiitos ja anteeksi,

itkevät ja nauravat spontaanisti,

hurmioituvat kauniista musiikista,

näkevät eläimiä ja enkeleitä pilvissä,

pysähtyvät rapsuttamaan ohi kulkevaa koiraa,

samoilevat metsissä ja halailevat puita,

osaavat nauttia hiljaisuudesta,

unohtuvat takkatulen ääreen haaveilemaan,

rakastavat keskustella kanssasi elämän tärkeistä asioista,

jännittävät ja hermoilevat, mutta tekevät silti,

kirjoittavat, musisoivat, maalaavat tauluja, tanssivat ja näyttelevät,

luovat mielikuvitusmaailmoja ja keksivät ihmeellisiä juttuja,

pakahtuvat kiitollisuudesta ja rakastavat täysillä.

 

Oletko sinä yksi heistä?


Suvin erityisherkkyyttä käsittelevät kirjat Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla sekä Erityisherkän päiväkirja ovat saatavilla Hidasta Elämää -puodista.

Aina ei tarvitse ymmärtää muita, olla empaattinen ja ajatella, että kaikella on tarkoitus

Joskus luulin, että ollakseni henkinen minun täytyy vaan hyväksyä kaikki. Yritin olla aina ymmärtävä, empaattinen ja ajatella että kaikella on tarkoituksensa. Että huono kohtelu, jota sain osakseni, vain peilasi omia varjojani. En voinut pitää puoliani ”koska minussakin on osa, joka ajattelee ilkeästi”.

Tällaista henkisyyden nimiin kaiken selittämistä kutsutaan spiritual bypassingiksi. Sille osuvin keksimäni suomennos on henkinen ohitus. Se on ovela defenssi, joka väistää henkisyyden nimessä kohtaamasta syviä, vaikeita tunteita.

Usein henkisen kasvun tielle hakeutuu ihmisiä, joilla on taustalla syviä kipeitä kokemuksia. Henkisen kasvun tie voi tuoda valtavasti toivoa ja kuulumisen tunnetta. Mutta varsin helposti käy niin, että henkistäkin kasvua alkaa suorittamaan. Sitä haluaa olla ”hyvä” henkisessä kasvussa. Tähän pakettiin saattaa kuulua ajatuksia siitä, että epäkohdista puhuminen olisi negatiivisuutta ja vaikeat tunteet merkki uhrienergiasta. 

Käytin henkistä ohituskaistaa tietämättäni mm. loukatuksitulon tunteisiin, vihaan ja pettymyksiin. Pelkäsin, että jo paljastan todelliset tunteeni, minut hylättäisiin ja minua pidettäisiin pahana. Yritykseni olla henkinen olikin uusi defenssi.

Nykyisin en oikeastaan edes tiedä mitä sana henkinen kasvu pitää sisällään. Tähän ilmiöön olen itse liittänyt niin paljon harhakäsityksiä, että on tuntunut helpommalta luopua koko sanan käytöstä. On tuntunut paremmalta käyttää sanaa itsetuntemus ja inhimillisyys. Niitä on tarjolla jokaiselle ihan tässä lähellä. Syvimmiltäni uskon, että henkisyydessä on pohjimmiltaan kyse ihmisyydestä. Ihmisyys itsessään tarjoaa ihan riittävästi mahdollisuuksia kasvuun. Aina voi aloittaa vaikka siitä, miten kohtelee itseään ja läheisiään.

Nykyisin onneksi tiedän, että ihmisyyteen mahtuu ja KUULUU kaikki tunteet. Pyrkimys hyväksyä ei tarkoita kaiken oikeuttamista. Ensisijaisesti hyväksyminen on omien tunteiden, ajatuksien ja pelkojen hyväksymistä. Se ei tarkoita, että niiden mukaan tulee toimia.

Katson mielessäni sitä itseäni, joka yritti niin kovin olla henkinen. Ensin minussa herää häpeää. Voi ei! Miten sokea olin! Kun uskallan olla hetken häpeän kanssa, näen syvemmälle. Näen miten hämmentynyt olin. Näen miten paljon minua pelotti. Näen miten yritin parhaani mukaan selvitä.

Etsin henkisyydestä niin kovin suojaa, että tulin sokeaksi sille, mikä oli ihan edessäni. Henkinen kuplani siis mureni, onneksi. Sallin itseni harjoitella ihmisyyttä. Uskon kyllä, että elämää ohjaa suurempi viisaus, ehkä sitten se kuuluisa ihana universumi. Uskon myös, että hyväksyntä lisää elämään levollisuutta. Mutta samalla olen ensimmäisenä tunnustamassa, miten vaikeaa se joskus on.

Radikaali hyväksyntä kohdistuu ennenkaikkea itsessä herääviin ajatuksiin, tunteisiin ja reaktioihin. Tähän voi hyvinkin auttaa jooga, meditaatio ja henkisen kasvun kurssitkin. Tunnustele, mikä sydämessä tuntuu sallivalta ja inhimilliseltä. Henkisyyden ei tarvitse olla projekti.

Carl Jungin viisautta hitusen muokaten siteeraten: ”Emme me eheydy keskittymällä valopalloja, vaan tuomalla koko ihmisyytemme valoon”.


Toimituksen vinkki itsetuntemuksen vahvistamiseen:

Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olet vähän hukassa itsesi kanssa? Koetko helposti olevasi jotenkin ”vääränlainen” – liikaa jotain tai liian vähän jotain? Haluatko oppia tuntemaan itsesi paremmin?

Ymmärrä itseäsi – terapeuttiset itsetuntemuskortit auttavat sinua tutustumaan itseesi: omiin elämänvaiheisiisi, sisäiseen maailmaasi ja siihen, miten kohtaat maailman. Kortit auttavat ymmärtämään, tukevat ja myös kysyvät tärkeitä kysymyksiä, jotta sinun on helpompi löytää oma äänesi – ja itsesi. Ymmärrä itseäsi -kortit sopivat niin aikuisille kuin nuorille.

Ymmärrä tunteitasi – terapeuttiset tunnetaitokortit auttavat tutustumaan ja syventämään yhteyttä tunteisiin – tuttuihin, toistuviin, vieraileviin ja myös niihin itselle tuntemattomimpiin. Korttien avulla voi oppia tutkimaan uteliaasti ihmisen kiehtovia ja joskus rankastikin ravisuttelevia tunteita myötätuntoisin silmin. Tunnetaitokortit sopivat niin aikuisille kuin tunnetaidoista kiinnostuneille nuorille.

Etsitkö sielunkumppania? – Näin opit tunnistamaan hänet

Oletko sinäkin joskus laatinut listan kriteereistä, jotka unelmien miehesi tulisi täyttää? Tuliko listasta montakin sivua pitkä? Olen joskus kuullut neuvoja, että unelmien mies kannattaisi määritellä mahdollisimman tarkasti aina ulkonäön ja jopa senkin suhteen, millaista autoa hän ajaa. Olen eri mieltä.

Liian tarkka seula ja jopa päähänpinttymä tietynlaisesta täydellisestä olennosta voi rajata ulkopuolelle sen oikeasti sopivan kumppanin. Tosin listoissa on eroja: on vaatimuslistoja, toivomuslistoja ja manifestointilistoja. Lopputuloksen onnistuminen riippuu siitä, minkä näistä listoista sinä laadit.

Vaatimuslista on yleensä pitkä ja yksityiskohtainen, joka sisältää sivutolkulla kriteereitä, joita ei yhdestä ihmisestä voi löytyä. Lista pohjautuu pikemminkin fantasiaan täydellisestä miehestä.

Usein lista painottuu ulkoisten ja pinnallisten ominaisuuksien määrittelemiseen. Deitti-ilmoituksissakin saattaa nähdä, että jopa hiustenväri ja tarkka pituus määritellään tarkasti muiden vaatimusten ohella. Siinä sitä on tekemistä, jotta etsintäkuulutettu löytyy!

Voi olla myös tyypillistä luetella, mitä kaikkia ominaisuuksia kumppanissa ei saa olla. Negatiivisissa listoissa on se ansa, että alkaa vetää puoleensa juuri sitä, mitä ei halua, koska sitä saa, mihin kiinnittää huomionsa. Ei-listoja voi kyllä tehdä, mutta sen jälkeen ne kannattaa kääntää myönteisiksi, jotta saa sitä mitä todellakin haluaa.

Vaatiminen ei ylipäänsä synnytä positiivisia viboja. Vaatimukset eivät tule sydämestä, vaan jostain sellaisesta paikasta, jossa koettaa suojella itseään tai on sokea omille tarpeilleen.

Liika vaativaisuus voikin antaa hyvän (teko)syyn torjua muut. Kun kukaan ei tule koskaan olemaan tarpeeksi hyvä, ei tarvitse ottaa riskiä ja rakastua – eli päästää lähelle ja ehkä taas pettyä.

Mutta ei hätää, vaikka täydellistä miestä ei ole, jossain voi olla juuri sinulle täydellinen mies. Kannattaa vain tehdä erityyppisiä listoja.

Kaksi senttimetriä ja kolmenkymmentä päivää

Iän myötä kriteereillä on tapana muuttua, ja listan kärkeen voivatkin heilahtaa sisäiset ominaisuudet, kuten luotettavuus, rehellisyys ja keskustelutaito. Tietyn näköistä ja -oloista miestä voi toivoa, mutta toivomuslistan etuna on se, että siitä voi tarpeen tullen joustaa. Se kannattaa, sillä täydellinen mies ei välttämättä ole sellainen, jollaiseksi hänet on kuvitellut.

Haastattelin viime vuonna julkaistuun Sinkun elämää -kirjaani paria naista, jotka kertoivat, miten lähellä oli ollut, että heidän elämänsä mies olisi mennyt ohi, elleivät he olisi joustaneet kriteereistään. Molemmat olivat eläneet pitkään sinkkuina ja heillä oli ollut mielessä ehdottomat vaatimukset tietyistä seikoista.

Toinen oli pitkänä naisena pitänyt aina ehdottomana asiana, että mies ei voisi olla häntä yhtään lyhempi. Kun yhteiset ystävät esittelivät hänelle heidän mielestään sopivan matchin, ei naiseen tehnyt vaikutusta varsinkaan se, että mies oli häntä kaksi senttiä lyhyempi.

Kuitenkin hän kiinnostui miehen persoonasta, johon hän ihastuikin parissa viikossa. Minulle hän kertoi, että jos olisi nähnyt miehen ilmoituksen netissä, hän olisi todennäköisesti ohittanut tämän hänen pituutensa ja ulkonäkönsä takia, joka oli erilainen kuin hänen aiemmilla miehillään. Nykyisin he ovat kihloissa.

Toinen haastateltavani taas hölläsi ikäkriteeriään vuosien deittailuyritysten jälkeen. Hän oli ollut aiemmin ehdottomasti sitä mieltä, että yli 40-vuotiaat olivat hänelle liian vanhoja. Roikuttuaan Tinderissä taas vuoden ajan turhautuneena hän päätti nostaa ikärajaa vielä vuodella neljäänkymmeneen. Silloin tärppäsi.

Tämäkään kohtaaminen ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta jo ensimmäisillä treffeillä juttu luisti niin hyvin, että ne kestivät kuusi tuntia. Ajoituksessa oli vielä tuuria (vai kohtaloa?) sen suhteen, että mies olisi täyttänyt kuukauden päästä 41. Kolmekymmentä päivää, ja he olisivat taas missanneet toisensa.

Soulmeittejä, onko heitä?

Olen saanut todistaa myös kahden ystäväni tuoreita rakastumisia sielunkumppaneihinsa. He ovat vahvistaneet kertomukset siitä, mistä sielunkumppanin tunnistaa: hän tuntuu heti tutulta ja hänen kanssaan kaikki on heti helppoa ja luontevaa. Ei arvuuttelua siitä, nähdäänkö uudestaan ja ollaanko yhdessä. Ei pelailua. Ei vaatimuslistoja!

Mikään suhde ei silti ole täydellinen, ei edes sielunkumppanin kanssa. Hänenkin kanssaan tulee riitoja, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Suhteeseen kannattaakin suhtautua niin, että sen on myös tarkoitus kasvattaa.

Ero vaatimuslistaan on se, että silloin odotetaan jonkun täydellisen prinssin kurvaavan valkoisella Bemarilla pihaan ja tekevän meidät onnelliseksi. Vaatimuslistassamme harvoin lukee, että ”hän laittaa peilin eteeni ja pakottaa minut kohtaamaan itsessäni kaikki ikävätkin puoleni.” Sielunkumppanin kanssa kasvu onneksi tapahtuu yhdessä.

Vahvasti yhdistävä tekijä sielunkumppanin kanssa ovat ainakin samat arvot. Arvot ovat suhteen kivijalka eivät sentit, vuodet, rypyt tai pankkitilin saldo, jotka ovat muuttuvaista sorttia.

Arvot ovat sitä, mihin sinä uskot. Mitä asioita sinä pidät elämässä tärkeinä ja oikeina? Mitkä ovat käsityksesi ja arvosi perheestä, rakkaudesta ja hyvinvoinnista? Jos et tunnista itsellesi tärkeimpiä arvoja, saatat joustaa miesten kanssa aivan väärissä asioissa.

Kun arvot ovat samat, parisuhteessa syntyy yhteinen ymmärrys siitä, mitä kohdin mennään yhdessä ja miten elämää tulisi elää. Arvoja kannattaa pohtia tarkemmin ihan konkretian kautta: jos itselle esimerkiksi terveys on tärkeää, niin mitä se tarkoittaa? Tarkoittaako se vegaanielämää vai sitä, että käy salilla viisi kertaa viikossa? Vai vain sitä, että elää kohtuullisesti kaiken suhteen?

Tai jos haluaa menestyvän kumppanin, niin minkä arvojen päälle menestys on rakennettu? Lasketaanko menestykseksi varallisuus ja korkea status? Vai onko menestystä se, että on tehnyt intohimoisesti jotain omaa juttuansa, vaikka siitä ei ole tullut mainetta ja mammonaa? Onko menestystä se, että elää henkisesti omien arvojensa mukaan?

Toivomuslistaan verrattuna manifestointilista lähtee syvemmältä sydämestä. Se perustuu enemmän tunteisiin kuin järkeen, ja rakkauteen kuin tarpeisiin. Manifestointi on kuin kutsu sielunkumppanille, mikä on vahvempi kuin toive.

Siksi listoja vielä tehokkaampi vaihtoehto on tehdä aarrekartta eli kuvista ja sanoista leikattu kollaasi. Leikkaa kuvia, jotka tukevat haluamiasi tunnetiloja tai asioita.

Kuvittele jo sitä tunnetta, kun olet kumppanin kanssa, jonka kanssa viihdyt täydellisesti ja jonka kanssa olet myös paras ystävä. Manifestoi vain kaikkein oleellisimmat asiat ja jätä loput Universumille (tai kohtalolle tai tuurille tai elämälle, miksi haluatkaan sitä nimittää).

Jätä pelivaraa, koska et välttämättä itsekään vielä tiedä, miten ihanan kumppanin voit löytää. Päästä irti hallinantarpeestasi ja elä elämääsi luottaen, että minä päivänä tahansa kaikki voi muuttua.


P.s. Tiesitkö, että Facebookista löytyy Hidasta elämää -sinkkuryhmä?

Sairastuminen pelottaa monia – Turvattomuuden tunnetta voi helpottaa

Sairastuminen pelottaa useimpia, joten ei ihme, että voimme kokea tällaisessa tilanteessa turvattomuutta. Varsinkin vakavan ja äkillisen sairauden kohdatessa saatamme kokea koko elämän pysähtyvän. Kun kokemus on tämä, myös sisällämme oleva elämänenergia pysähtyy hetkellisesti. Koemme tämän hetken kehossa jähmettymisenä ja mielen tasolla voimakkaina tunnereaktioina ja ajatusten jäsentymättömyytenä.

Nämä kaikki edellä mainitsemani reaktiot energian pysähtymisestä lähtien kuvastavat samalla traumakokemusta. Traumaattinen tilanne voidaan määritellä odottamattomaksi, tunnepitoiseksi hetkeksi, jossa itsellä ei ole olemassa valmiina minkäänlaista strategiaa selviytyä. Trauma pysäyttää ja lamaannuttaa kehomielen, koko hermoston. Kun näin tapahtuu, on ensiarvoisen tärkeää, ettei jäisi tilanteessa täysin yksin selviytymään.

Äkillisten oireiden alkaminen tai diagnoosin saaminen ovatkin monelle traumaattisia kokemuksia, joissa he myös saattavat kokea tätä yksin jäämisen ja selviytymisen stressiä. Terveydenhuollon ammattilaisiltakaan ei aina saa riittävästi turvaa ja ennen kaikkea aikaa, jota tarvitaan potilaan kuunteluun, tilanteen rauhalliseen läpikäymiseen sekä erilaisten hoito- tai terapiavaihtoehtojen läpikäymiseen. Myötätuntoinen kohdatuksi tuleminen tuo aina mukanaan turvallisuuden tunteen, jota tarvitaan hermoston rauhoittumiseen.

Miksi tämä kaikki sitten on niin tärkeää?

Jos sairastuessa jää tähän trauman jälkeiseen stressitilaan, se aktivoi yhä enemmän pelkoa ja huolta siitä, miten kaikesta selvitään ja mitä minulle tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Tämän seurauksena hermosto jää ylivirittyneeseen tilaan, joka kuluttaa yhä enenevästi kehon ja mielen voimavaroja.

Pelko- ja stressitilassa kaikki voima ja energia menee tilanteesta selviytymiseen, kun tarvitsisimme sitä ennemminkin paranemisen mahdollistumiseen ja hermoston tasapainottumiseen.

Pelkoihin ja huoliin kannattaa siis suhtautua vakavasti ja hakea apua ja tukea muualta tarvittaessa. Pelkoihin voi silti itsekin vaikuttaa. Jos esimerkiksi huomaamme jääneemme pyörittämään mielessämme pelkkiä uhkaskenaarioita, kannattaa pysähtyä kehollisten tuntemusten äärelle, aina kuin mahdollista.

Yksinkertaisimmillaan voisi sanoa, että kun olemme läsnä kehomme kanssa ja otamme vastaan tunne- ja kehokokemuksemme, keho alkaa siinä hetkessä laskeutua turvamoodiin. En tarkoita tässä kohtaa rentoutumista – usein se ei alkuun edes onnistuisi – vaan kehon ja mielen tiedostamista tässä hetkessä.

Hengitys toimii siltana kehon ja mielen välillä, joten myös omaa hengitystään voi kokeilla kuulostella, mitä se kertoo tämänhetkisestä tilasta. Kehon kuuntelun lisäksi hengityksen kuuntelu maadoittaa ja laskee hermostoa rauhoittuneempaan tilaan ilman, että mitään ihmetemppuja edes tarvitsee yrittää tehdä.

Mikäli sinä olet juuri nyt mistä tahansa syystä edellä kuvatussa pelon ja huolen kierteessä, kannattaa kokeilla kehoon ja hengitykseen laskeutumista ilman erityistä pyrkimystä rentoutua. Hermosto ja keho eivät rentoudu pakolla vaan läsnäolon kautta.

Tässä pieni harjoitus, joka on hieman lyhennetty versio kirjassani Elämää voi aina parantaa olevasta läsnäoloharjoituksesta:

• Anna itsellesi lupa olla tässä ja nyt, ole ja hengitä. Tunne se kohta kehossasi, jossa fyysinen tai emotionaalinen tuntemus tällä hetkellä tuntuu.

• Hengittele tiedostaen samalla kehoa. Anna itsellesi lupa tiedostaa kaikki ajatuksesi ja tunteesi juuri nyt. Jos huomaat kehosta nousevia viestejä tai mielikuvia, ota ne vastaan ja kiitä niistä.

• Tuo mieleesi seuraavat sanat: ”Otan juuri nyt vastaan kaikki kehooni ja oireisiini liittyvät ajatukseni ja tunteeni. Ne ovat minulle totta, mutta en ole yhtä kuin ajatukseni ja tunteeni. Vaikka tunnen näin, voin kokea turvaa ja myötätuntoa itseäni kohtaan.”

• Kun päätät harjoituksen, pohdi, mitä uutta opit itsestäsi ja kehostasi harjoituksen myötä.

Parantujana voit ymmärtää ja hyväksyä sen, että olet joka hetki elämän kannateltavana. Voit luottaa elämään ja itseesi. Ja jos joskus koet, että mitään ei ole tehtävissä, sinulla on aina mukanasi hengityksesi, johon voit keskittyä.


Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram: anne_toivonen).

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image