Henkisyys ei ole ohituskaista, jolla voi ohittaa vaikeiden tunteiden kohtaamisen

Joskus luulin, että ollakseni henkinen minun täytyy vaan hyväksyä kaikki. Yritin olla aina ymmärtävä, empaattinen ja ajatella että kaikkeen on tarkoitus. Että huono kohtelu vaan peilasi omia varjojani. En voinut pitää puoliani ”koska minussakin on osa joka ajattelee ilkeästi”.

Tällaista henkisyyden nimiin kaiken selittämistä kutsutaan spirtual bypassingiksi. Sille osuvin keksimäni suomennos on henkinen ohitus. Se on ovela defenssi, joka väistää henkisyyden nimessä kohtaamasta syviä, vaikeita tunteita. Usein henkisen kasvun tielle hakeutuu ihmisiä, keillä on taustalla syviä kipeitä kokemuksia. Henkisen kasvun tie voi tuoda valtavasti toivoa ja kuulumisen tunnetta. Mutta varsin helposti käy niin, että henkistäkin kasvua alkaa suorittamaan. Sitä haluua olla ”hyvä” henkisessä kasvussa. Tähän pakettiin saattaa kuulua ajatuksia siitä, että epäkohdista puhuminen olisi negatiivisuutta ja vaikeat tunteet merkki uhrienergiasta. 

Käytin henkistä ohituskaistaa tietämättäni mm. loukatuksitulon tunteisiin, vihaan ja pettymyksiin. Pelkäsin että jo paljastan todelliset tunteeni, minut hylättäisiin ja minua pidettäisiin pahana. Yritykseni olla henkinen olikin uusi defenssi.

Nykyisin en oikeastaan edes tiedä mitä sana henkinen kasvu pitää sisällään. Tähän ilmiöön olen itse liittänyt niin paljon harhakäsityksiä, että on tuntunut helpommalta luopua koko sanan käytöstä. On tuntunut paremmalta käyttää sanaa itsetuntemus ja inhimillisyys. Niitä on tarjolla jokaiselle ihan tässä lähellä.Syvimmiltäni uskon, että henkisyydessä on pohjimmiltaan kyse ihmisyydestä. Ihmisyys itsessään tarjoaa ihan riittävästi mahdollisuuksia kasvuun. Aina voi aloittaa vaikka siitä, miten kohtelee itseään ja läheisiään.

Nykyisin onneksi tiedän, että ihmisyyteen mahtuu ja KUULUU kaikki tunteet. Pyrkimys hyväksyä ei tarkoita kaiken oikeuttamista. Ensisijaisesti hyväksyminen on omien tunteiden, ajatuksien ja pelkojen hyväksymistä. Se ei tarkoita, että niiden mukaan tulee toimia.

Katson mielessäni sitä itseäni, joka yritti niin kovin olla henkinen. Ensin minussa herää häpeää. Voi ei! Miten sokea olin! Kun uskallan olla hetken häpeän kanssa, näen syvemmälle. Näen miten hämmentynyt olin. Näen miten paljon minua pelotti. Näen miten yritin parhaani mukaan selvitä. Etsin henkisyydestä niin kovin suojaa, että tulin sokeaksi sille, mikä oli ihan edessäni. Henkinen kuplani siis mureni, onneksi. Sallin itseni harjoitella ihmisyyttä. Uskon kyllä että elämää ohjaa suurempi viisaus, ehkä sitten se kuuluisa ihana universumi. Uskon myös, että hyväksyntä lisää elämään levollisuutta. Mutta samalla olen ensimmäisenä tunnustumassa, miten vaikeaa se joskus on.

Radikaali hyväksyntä kohdistuu ennenkaikkea itsessä herääviin ajatuksiin, tunteisiin ja reaktioihin. Tähän voi hyvinkin auttaa jooga, meditaatio ja henkisen kasvun kurssitkin. Tunnustele mikä sydämessä tuntuu sallivalta ja inhimilliseltä. Henkisyyden ei tarvitse olla projekti.

Carl Jungin viisautta hitusen muokaten siteeraten: ”Emme me eheydy keskittymällä valopalloja, vaan tuomalla koko ihmisyytemme valoon”.


Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä voi tutustua täältä

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Muistikirja – Hyvän hippusia

    7,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Lasten oppeja äideille -kirja

    22,90  18,55  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Ale!

    Tikapuut rakkauteen -kirja

    27,90  22,60  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin