Sivu 184 – Hidasta elämää

Tuntuuko siltä, että koko elämä on peruttu? – Keskity näihin asioihin

Useat meistä ovat aivan ymmärrettävästi kokeneet olonsa epämukavaksi viime viikkojen uutisia lukiessa. Terveydenhuolto ja maailman talous horjuvat. Palveluita laitetaan tauolle ja ihmisiä kehotetaan tekemään etätöitä. Tuntuu kuin tutuksi tullut elämä olisi hetken aikaa tauolla.

Kun arkemme kokee horjahduksen, alammekin kaivata sitä ihan tavallista ja joskus jopa tylsäksi kutsuttua arkeamme.

Uhkaavat tilanteet saavat olomme tuntumaan epävarmalta. Epävarmuuden äärellä on tilaa myös näkökulmille. Ahdistavina hetkinä voimme pysähtyä tarkastelemaan asioiden valoisampia vaikutuksia. Pelko, uhka ja epävarmuus tarjoavat meille mahdollisuuden samalla myös pysähtymiseen. Kiireisen arjen ja suorittamisen keskellä unohdamme usein olla läsnä itsellemme sekä läheisillemme.

Kun elämä hidastuu, kuulemmekin yhtäkkiä ajatuksiamme ja omia tarpeitamme kirkkaammin, paremmin. Ja kun kuulemme mitä tarvitsemme, on mahdollisuus tehdä muutoksia nykyiseen.

Pysähtyminen on mahdollisuus. Pysähtymällä voimme lisäksi pohtia omaa ajankäyttöämme ja kulutustottumuksiamme uudesta näkövinkkelistä.

Yhdysvaltalaisen jo edes menneen psykologin Abraham Maslown Maslow’n tarvehierarkia on kiinnostavan ajankohtainen. Teoriahan korostaa kysymyksiä, mitä ihminen tarvitsee hengissä pysymiseen.

Teoriaa kuvataan usein pyramidina, jossa pohjalta löytyy meidän perustarpeet biologisen selviytymisen kannalta ja huipulta kohta, joka liittyy ihmisen omiin oivalluksiin, kuten itsensä toteuttamiseen.

Kuva: https://www.realistinenutopia.fi/tulevaisuuden-valtion-visio-osa-i-onnellisuutta/ — Kuvan lähde:
https://www.realistinenutopia.fi/tulevaisuuden-valtion-visio-osa-i-onnellisuutta/

Olemme olleet Suomessa jo pitkään monelta osin hierarkian korkeimmalla asteella. Keskustelemme valtavasti sekä mediassa, että omassa arjessamme itsensä toteuttamisesta ja arvostuksesta yhteisöissämme.

(Haluan korostaa, että yksittäisten ihmisten kohdalla erot tarpeiden tasoissa ovat toki suuria lukemattomista eri syistä. Kaikilla ei luonnollisesti ole mielessä eteneminen uralla tai se mitä naapurin Risto minusta ajattelee, jos rahat eivät riitä edes tonnikalapurkkeihin puhumattakaan macahamppuproteiinismoothieista).

Kriisin aikana yhteiskunnassa korostuvat tarvehierarkian alemmat portaat. Tämän olemme nyt kokeneet myös omakohtaisesti. Olemme palanneet hyvin monella eri tavalla näiden perustarpeidemme äärelle, esimerkiksi siten, että mietimme riittääkö kaupan hyllyiltä vessapaperia jokaiselle.

Kun tunnet ahdistusta omasta tai ympäristösi tilanteesta, kokeile pysähtyä hetkeksi perustarpeittesi äärelle. Hengitä syvään ja rauhoitu. Mene esimerkiksi metsään ja hengitä raitista ilmaa. Metsällä on tutkitusti parantava vaikutus. Verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonitasot alenevat. Anna aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kuuntele, tule kuulluksi ja ole läsnä tässä hetkessä. Kysy itseltäsi mitä SINULLE kuuluu?

Kun keholle ja mielelle tarjotaan otolliset olosuhteet, kuten riittävästi lepoa, stressittömät olosuhteet, terveellistä ravintoa ja raitista ilmaa, toimii myös kehon oma immuunipuolustus paremmin.

Voisimmeko siis vaikeissakin tilanteissa kyetä miettimään sen mukana tulevia muita vaikutuksia, kuten sitä, että:

Kiire vähenee
Kykenemme olemaan enemmän läsnä itsellemme sekä läheisillemme
Yhteisöllisyys lisääntyy
Arvostuksen tunne normaali-arkeamme kohtaan nousee
Luonnon merkitys ja arvostus lisääntyvät
Kotimaisuuden merkitys kasvaa

Ja kun työelämässä tulee vastaan rajoituksia, voi etätöiden mahdollisuus kasvaa niissäkin yrityksissä, joissa etätöitä ei ole aikaisemmin tehty.

Ja entäpä tämä villi kortti?

Mitä jos maaseutuja pitkään vaivannut näivettyminen, kääntyisikin päälaelleen ja jälleen uuteen kukoistukseen, kun kaipaamme takaisin lähemmäksi luonnollisia juuriamme? Ehkä etätöiden nouseminen yhdeksi normaaliksi tavaksi tehdä töitä mahdollistaisi sujuvan asumisen myös kantakaupunkien ulkopuolella.

7 ajatusta siitä, mitä hyvää poikkeustila voi tuottaa – Pysähtyminen voi paljastaa sen, minkä arjen kiireet tavallisesti peittävät

Mitä kaikkea nouseekaan näkyviin, kun maa ikään kuin pysähtyy? Asetuin perheeni kanssa olemaan paljon kotona, tosin se on meille tavallista. Sain yhtäkkiä aikaa pohdiskella elämääni, jota en ole hetkeen ehtinyt oikein tarkkaan ajatella ja antamaan todellista aikaa lapsilleni, joita arjessa on välillä melkein ikävä siksi, että kaikkeen hössöttämiseen menee niin paljon energiaa.

Uskon, että kaikessa on mukana korkeampaa viisautta. Joku viisaus tässä kaikessa on. Oma ajatukseni kiertyi miettimään, mitä hyvää poikkeustilanne voi yksittäiselle ihmiselle tarjota.

Osaan kyllä ajatella sitäkin, mitä kaikkea huonoa tästä voi seurata: taloudellista ahdinkoa, ahdistusta, yksinäisyyttä, sitä että perheet, joissa on muutenkin vaikeaa, voivat alkaa voida vieläkin huonommin. ”Herttasen perheissäkin” saattaa pinna palaa, kun alkaa olla tylsää ja väki kaipaa normaaleihin arkipuuhiin ja sosiaalisiin ympyröihin. Haluan tässä tekstissä kuitenkin tuoda esiin joitakin erityistilanteen hyviä puolia.

Poikkeustilanne voi tarjota:

1. Pysähtymisen mahdollisuuden

Koska olet ihan oikeasti viimeksi pysähtynyt itsesi ja mahdollisen perheesi äärelle? Mitä jää, kun normaali arki lakkaa ja elämästä tulee toisenlaista kuin mitä se on saattanut jo vuosia olla? Oletko kaivannut pysähtymistä? Ehkä pysähtymistä voisi toteuttaa jatkossakin?

2. Mahdollisuuden omien arvojen tarkistamiseen

Pysähtyneessä olotilassa saattaa tulla mieleen se, miten ja mihin aikansa normaalisti käyttää. Joskus tulee elettyä elämää, jossa itselle arvokkaimmat asiat jäävät kiireen ja suorittamisen jalkoihin.

Usein sanomme, ettei meillä ole valinnan mahdollisuutta, taloudellisista ja muista syistä johtuen, vaikka tosi usein onkin. Rajoitteitakin on ja oikeita syitä, mutta monesti syy on ainoastaan se, ettemme näe tai uskalla katsoa sitä, että voimme valita. Kyse on omasta elämästämme, jonka luojia me itse olemme.

3. Aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille

Voisiko väljemmän arjen käyttää nyt siihen, että aikaa jää omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen? Vaikka jumppa- tai kuntosali on kiinni ja joukkokokoontumiset kehotettu peruuttamaan, meidän on mahdollista ulkoilla, nukkua, syödä huolellisemmin ja antaa aikaa niille asioille, jotka itselle tekevät hyvää.

4. Mahdollisuuden tärkeiden asioiden esiintulolle

Pysähtyminen voi nostaa pintaan monenlaisia asioita omasta sisimmästä: tunteita, tarpeita ja tarvetta tai halua muutokseen. Mitä kaikkea tämä tilanne paljastaa?

Mitä olen ilman työyhteisöäni? Kuinka yksinäiseksi itseni koen, jos en käy työpaikalla tai harrastuksissa? Miltä aika lasten tai kumppanin kanssa näyttää? Miten hyvin tai miten huonosti elämässäni voin? Millaisen elämän todella haluaisin? Ja mitä pelkoja tämä kaikki nostaa pintaan?

5. Aikaa kodin siivoamiselle

Milloin viimeksi siivosit kodin oikein kunnolla? Putsasit niin, että kämpästä lähti vanha roina ja jäljelle jäi vain se, mitä todella tarvitset ja mikä tuottaa iloa?

Monesti on nimittäin niin, että kun oma koti on sekaisin, oma mielikin on sekaisin ja päinvastoin. Kun siivoat kotiasi, siivoat myös sisintäsi. Siksi tämä kevyeltä kuulostava mahdollisuus voi olla aika iso juttu.

6. Yhteisöllisyyden heräämisen uudelleen

Miten ihanaa olisi, jos tämä kaikki voisi tuottaa yhteisöllisyyden aktivoitumisen. Että alkaisimme tehdä yhteistyötä yksin puurtamisen sijaan. Että naapuriavusta tulisi taas totta ja läheisistä ihmissuhteista huolehtimisesta vanha, uusi arvo. Pidetään itsestämme ja toisistamme hyvää huolta. Nähdään ne lapset ja aikuiset, joilla on nyt vaikeaa ja yritetään oikeasti auttaa.

7. Luottamuksen kasvua

Mitä elämässä oikein muuta voi kuin yrittää olla sekä järkeä että tunnetta? Ja kun näitä kahta tasapuolisesti viisaasti käyttää, ei voi kuin nostaa kädet taivasta kohti ja antautua luottamukseen. Luota siihen, että kaikki järjestyy kyllä.

Poimin Toivon kortit-korttipakasta alla olevan lauseen. Voisiko se sopia tähän hetkeen?:

”Voitko hyväksyä kaiken sen, mitä nyt on? Senkin voi pyrkiä hyväksymään, ettei aina pysty hyväksymään.”

Toivon kortit

Miten löytää epävarmuuden keskellä viisautta, malttia ja mielenrauhaa?

Ennaltatietämisen ja selkeyden tarve on meille luontaista. Haluamme tietää, hallita, kontrolloida, ennustaa todennäköisyyksiä ja minimoida riskejä. Varautua ja varmistella. Yllättävät uhat ja varmuuden puuttuminen aiheuttavat meissä hämmennystä, epävarmuutta, ahdistusta, pelkoa ja pahimmillaan jopa hysteriaa ja paniikkia.

Mutta onko varmaa olemassakaan? Milloin vain voi tapahtua mitä tahansa hallitsematonta, vaikka kuinka varautuisimme ja varmistelisimme. Elämä on oikukasta ja yllättävää. Ainoa varmuus on epävarmuus.

Pelko itsessään on elämää suojeleva tunne ja on ok pelätä aina silloin tällöin. Mutta uhkaavalta tuntuvassa tilanteessa on hyvä pysähtyä miettimään, kannattaako omaa (samalla myös kanssakulkijoiden) pelkoa vahvistaa, vai ei.

Kukaan meistä ei tiedä tulevasta mitään, joten sen liiallinen murehtiminen ja uhkana näkeminen on turhaa ja hyvin stressaavaa. Ovathan maalailemamme uhkakuvat vain mielikuvia, oman mielemme lennokkaita tuotoksia.

Mieli ei erota, tapahtuuko jokin asia todella vai kuvittelemmeko vain sen tapahtuvan. Tämän vuoksi murehtiminen ja jonkin ikävän asian odottaminen vaikuttaa mieleemme lähestulkoon yhtä stressaavasti kuin jokin todella tapahtuva ikävä asia. Vaikutusta vahvistaa vielä se, että mielen mielipuuhia on huolien ja pelkojen melkoinen paisuttelu.

Stressivaikutus kulkeutuu myös kehomme jokaiseen soluun. Solubiologi Bruce Lipton on tullut esimerkiksi tutkimuksissaan siihen tulokseen, että ajatuksemme ja niistä muodostuvat uskomuksemme vaikuttavat solujemme terveyteen kaikkea muuta voimakkaammin.

Vastustuskykyään voi vahvistaa monin tavoin, mutta uskon Liptonin tavoin vakaasti siihen, että oman mielemme mieletön voima on vaikuttavin tekijä energioidemme vahvaan ja vapaaseen virtaukseen. Terveenä, vastustuskykyisenä ja hyvinvoivana pysymiseemme.

Miten löytää malttia, viisautta ja mielenrauhaa epävarmuuden keskellä?

Ajatusten, ahdistuksen tai pelon vastustaminen ja poispakottaminen ei toimi.

Voit sensijaan kohdata pelkosi rakkaudella. Keittele sen kanssa vaikka aamukahvit ja istahda samaan pöytään jutustelemaan joksikin aikaa. Kysele ja kuuntele, mitä se sinulle haluaa kertoa. Mikä sen syvin viesti oikein onkaan.

Voit myös suhteuttaa pelkoasi terveellä tavalla. Mitä ja mikä se pelkäämäsi ”pahin” oikein on? Miten todennäköistä on, että se tapahtuu? Mitä todisteita sinulla on siitä, että se tapahtuu?

Pelkoa, kuten muitakin vaikeita tunteita voi liennyttää tehokkaasti keskittymällä hengityksen rauhoittamiseen ja huomion kohdistamiseen kehon tuntemuksiin. Kehosi on otettu huomiostasi, mikä jo sekin osaltaan saa sen rentoutumaan. Hengityksen rauhoittaminen rauhoittaa ylivirittyneen kehon lisäksi ajatustesi sekamelskaa.

Myönteisyys vahvistaa solujasi. Voit korvata huolissa ja peloissa vellovia ajatuksiasi keskittymällä hyviin ajatuksiin ja asioihin. Korvaa stressiä aiheuttava ajatus rauhaa vahvistavalla. Ajatus kerrallaan, lempeästi suostutellen.

Voit myös vähentää pelkoa lisäävää tieto- ja mielipidetulvaa, joka velloo stressaavan asian ympärillä. Sinun ei tarvitse jumittua muiden maalaamien kauhukuvien äärelle, eikä viettää aikaasi niitä paisuttelevien ihmisten seurassa.

Älä kuitenkaan jätä itseäsi yksin huolesi kanssa. Juttele rauhallisten ja myönteisten ihmisten kanssa. Altistu heidän tartuttamilleen tyyneys- ja viisausviruksille. Mieti myös, miten voisit itse kaiken epävarmuudenkin keskellä tartuttaa kanssakulkijoihisi levollisuutta ja luottamusta siihen, että kaikki järjestyy.

Odotan innokkaasti tapaavani sinut Löydä Sun Juttusi -valmennuksissani, joihin voit tutustua täältä.

Välillä luonto muistuttaa, kuinka herkkiä me olemme ja kuinka vähän mitään voi kontrolloida

Sitä niin tahtoisi olla onnellinen. Maksimoida elämänsä ja napsia siihen kaikki hyvät – kuin paratiisin omenat. Ottaa ilon, rauhan ja rakkauden. Ajatella, että kaikki paha tapahtuu jossain muualla. Jollekin muulle.

Mutta sellaistahan se ei ole.

Minulle ennen sanottiin, että olet tuollainen pumpulissa kasvanut. Kultalusikkaa ei ojennettu laman lapsille, mutta onnellisia aurinkoja sitäkin enemmän. Sitä kun elelee tiukasti yhteiskunnan normien ja odotusten mukaan, niin ei tuppaa vaikeuksiakaan niin paljoa tulemaan.

Mutta ei elämän vaa’assa paina pumpulit tai kultalusikat. Ei hyväntekeväisyys, kiltteys tai kunnollisuus. Ei mikään ihmisen hyvyys tai pahuus silloin, kun luonto liikauttaa suupieltään vinoon.

Minäkin menin elämässäni hetkeksi vinoon. Luotin siihen, että elämä kantaa ja lentokoneista voi hypätä. Aloin elää. Aloin etsiä, mikä on minulle oikein, mikä minun totuuteni on. Miksi oikein olen täällä?

Luotin pumpuliin, mutta edessäni ammotti miinakenttä. Entinen suora polkuni oli vain muisto, ja nyt allikoita näkyi silmänkantamattomiin.

Ensimmäinen miina sattui paljon, sillä se vei uskon satuihin. Prinsseihin ja prinsessoihin ja punaisiin tupiin. Toinen miina sattui eniten, sillä se vei uskon siihen, että ne isot pahat asiat sattuvat aina jollekin muulle. Ne sairaudet, joita katsotaan tv-ruudulta ja joihin lahjoitetaan hyväntekeväisyyskonserteissa rahaa, eivät tapahdu minun kotonani.

Onnettomuudet tapahtuvat aina joillekin, joita huokaillaan kahvipöydissä. Minun lapseni ovat terveitä, eikä minun rinnoistani löydy kyhmyjä. Minun kohtuni on ehjä ja hallittavissa. Minun lastani ei kukaan kiusaa, enkä ikinä joudu hautaamaan ketään liian aikaisin.

Jossakin vaiheessa tajusin, että kukaan ei selviä ilman miinoja. Kukaan ei kulje polkuaan kaatumatta, polviaan kolhimatta. Elämään kuuluu ilo ja suru. Terveys ja sairaus. Myötä ja vasta.

”Elämässä kuuluukin ryvettyä”, sanoi Tommy Hellsten ja vieräytti rinnastani kiven. ”Kukaan ei voi odottaa kivutonta, ongelmatonta elämää.”

Tajusin, että olin miinakenttäni keskellä taistellut elämää vastaan. Polkenut jalkaa ja huutanut ”minä haluan mun pumpulin”. Kuvitellut, että ansaitsen ainoastaan puron solinaa ja linnunlaulua. Rakkautta, eikä yhtään anarkiaa.

Välillä luonto muistuttaa, kuinka pieniä herkkiä höytyviä me olemme. Se muistuttaa, että joskus epätodennäköinen voi olla täydellisen todennäköinen. Kuinka pieniä murheita meillä on, ja kuinka vähän voimme kontrolloida yhtään mitään. Kuinka merkityksetön juuri pidetty kokous on, kuinka typerää on kantaa vuosien takaista kaunaa tai kuinka raskasta on vastustaa elämää sellaisena kuin se on.

Luonto ei ole hyvä tai paha. Se vain on.

Tänään ei voinut mennä kauppakeskukseen, ei leffaan eikä teatteriin. Suunnittelemani matka peruuntui ja yhtäkkiä oli aikaa ei millekään. Kuljin metsässä ja kuuntelin, kuinka vanhat puut narisivat toisiaan vasten. Mietin, että minä olen kyllä ihminen, jonka päälle nuokin puut varmaan kaatuvat.

Sitten mietin, mitä pumpulimaailmani Puh sanoisi. ”Niin, mutta ajatteles jos ei kaadu”, se toteaisi.

Nalle Puhille minä minun reaalimaailmastani käsin vastaisin: Niin, ja jos ne kuitenkin kaatuvat, niin sitten selvitään siitäkin.

Kun pelko ja huoli valtaavat mielen, näin voit palauttaa levollisen olon

Me olemme ihmisinä nisäkkäitä, joilla on biologiamme puolesta helposti aktivoituva uhkajärjestelmä, joka on ollut ja on selviytymisen kannalta elintärkeä. Uhkajärjestelmä on helposti ylivirittyvä ja sen ottaessa vallan, voi elämä alkaa tuntumaan pelkojen ja huolien täyteiseltä.

Onneksi voimme myös tietoisesti aktivoida turvajärjestelmäämme, joka auttaa löytämään levollisuutta ja turvaa vaikeiden tunteiden ja aikojen äärellä.

Videolla jaan harjoituksen jonka voi opetella tekemään itsekin. Harjoitus on hyvä mm. aktivoituneen tunnelukon työstämiseen kuin myös itsensä turvaamiseen vaikeiden tunteiden äärellä.

Kaipaatko tukea ja työkaluja tunnetyöskentelyyn?

Verkkokurssi tunnelukoista sopii sinulle, joka…

💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla

💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa

💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja

💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan

💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin

💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin

💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä

Tervetuloa mukaan 19.10. alkavalle kurssille tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €). Tarjous voimassa 26.10.2023 saakka. Voit käydä kurssin omaan tahtiisi helmikuun 2024 loppuun asti.

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täältä

Verkkokurssi tunnelukoista – Näin voit tunnistaa ja työstää tunnelukkoja

Ota parisuhteessasi haltuun arjen helpoin seksitemppu!

Suuteleminen ei ole sama kuin pussaaminen. Usein arjessa suuteleminen katoaa ja pussaaminen tulee tilalle.

Huuliemme kautta voimme kertoa antautumisestamme ja yhteydestämme kumppaniimme. Suudelmassa on voimaa, herkkyyttä, rakkautta, intohimoa, kiintymystä, rohkeutta, kiihkeyttä, halua, läsnäoloa, merkitystä. Siinä on pehmeyttä, syvyyttä, tunteita. Sen kautta olemme seksin ytimessä.

Suudelmassa yhdymme syvemmin kuin mitenkään muuten. Suudelmat vaihtuvat arjessa ja alkuhuuman hiivuttua pusuihin ja nopeisiin suikkasuihin. On eri asia suudella kuin pussailla. Suutelemalla voimme syventää suhdettamme. Voit pohtia yksin tai kumppanisi kanssa millainen suutelija sinä olet.

Kun suutelet ovatko huulesi kovat ja jännittyneet vai pehmeät, rennot ja antautuvat?

Päästätkö kumppanisi ahtautumaan itseesi huulin, hampailla, kielellä?

Maisteletko kumppaniasi suudellessanne?

Kahdeksan sekunnin suudelma

Amerikkailainen parisuhdeammattilainen John Gottmann on puhunut ja kirjoittanut kuuden sekunnin puolesta. Itse olen lisännyt siihen kaksi sekuntia. Puhun ja kirjoitan paljon kahdeksan sekunnin suudelman puolesta. Numero 8 on itsessään kuin suudelma; loputon, vuorovaikutuksellinen, kaartuva, soljuva, ääretön kalleelleen käännettynä.

Voisinko oppia hyväksi suutelijaksi?

Joskus saatamme kokea itsemme taitamattamaksi seksissä. Suuteleminen on mielestäni myös seksiä. Emme opi seksitaitoja kuin harjoittelemalla, sama pätee suutelemiseen. Jos koet epävarmuutta suutelemisessa pyydä kumppaniasi kertomaan mikä tuntuu parhaimmalta. Uskalla antaa ja ottaa vastaan palautetta.

Jokaisella on oma tapansa suudella ja saatamme tykätä myös erilaisista suudelmista. Usein juuri suun rentous on tärkeää. Kovilla huulilla, jäykällä leualla ja terävällä kielellä harvoin suudelmasta tulee niin itselle kuin kumppanille mieluista. Jotkut tykkäävät, että suudelmasta saa kuulua myös ääntä. Keskustele kumppanisi kanssa siitä mikä teille on mieluisinta.

Julkiset rakkaudenosoitukset

Itse tulen hyvälle tuulelle, kun näen ihmisten suutelevan toisiaan. Jokainen julkinen rakkaudenosoitus tuo minusta maailmaamme rakkautta näkyväksi. Suudelmat, pusut, halaukset, kädestä pitäminen, kosketus ovat asioita, joita maailmassa saisi olla paljon enemmän. Kaikki nämä ovat myös arkisia seksitemppuja parhaimmillaan. Niitä voi jakaa niin muiden läsnäollessa kuin lasten ollessa hereillä. Silloin seksiäkin tulee arkeen ja seksin suorituspaineet vähenevät!

Miltä tuntuu sinun ja kumppanisi näköinen suudelma?

Harjoittele kumppanisi kanssa uudenlainen, teidännäköinen suudelma. Suosittelen kokeilemaan myös kahdeksan sekunnin suudelmaa. Mikään ei estä teitä suutelemasta pidempäänkin! Tärkeää olisi kuitenkin suudella vähintään kerran päivässä pidempään.

Tuntekaa suudelmanne pyörteet, kaarevuus, vastavuoroisuus. Antautukaa suudelman kautta toisillenne. Olkaa läsnä ja tuntekaa mitä pidempi suudelma saa teissä aikaan.

Mehevän kostea ja lempeän mausteinen porkkanakakku, joka on vegaaninen, gluteeniton – ilman lisättyä sokeria

Olen saanut lukemattomia reseptitoiveita koskien vegaanista porkkanakakkua. Enkä ihmettele, porkkanakakku on myös minun suosikkini. Rakastan sen mausteisuutta sekä mehevää koostumusta. Tätä reseptiä kehittelin jonkin aikaa, sillä halusin lopputuloksesta aivan erityisen mehevän.

Koska vegaanisessa ruokavaliossa ei käytetä lainkaan eläinperäisiä raaka-aineita, vaati kananmunien pois jättäminen pientä pohdintaa. Eikä siinä vielä kaikki, halusin että resepti palvelee samalla myös teitä, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota ja niitä, jotka haluavat vähentää turhaa sokerikuormaa arjessa. Tämän kakun makeus tuleekin ainoastaan taateleista, ananaksesta sekä porkkanasta.

Ja voi hyvä tavaton, tästä tuli kakkujen kakku! Porkkakakku on mehevän kostea ja jopa ruokaisa. Ja sen lempeä mausteisuus koukuttaa. Tässä kakussa on huomattavasti perinteistä porkkanakakkua paremmat ravintoarvot sekä hyvä määrä kuituja. Tulet ihastumaan!

VEGAANINEN PORKKANAKAKKU

18 kpl kuivattuja taateleita

1 purkki ananasmurskaa

4 dl porkkanaraastetta

200 g kookosöljyä

2,5 dl kaurajauhoja

2,5 dl mantelijauhetta

0,5 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl neilikkaa

0,5 tl inkivääriä

1 rkl psylliumia

1,5 dl kauramaitoa

ripaus suolaa

VAIHE 1) Liota kuivattuja taateleita hetki kuumassa vedessä, jotta ne pehmentyvät entisestään. Soseuta taatelit sauvasekoittimella tahnaksi. Sulata kookosöljy.

VAIHE 2) Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet.

VAIHE 3) Yhdistä kuivien aineiden joukkoon, taatelisose, raastetut porkkanat, ananasmurska, kauramaito sekä juokseva kookosöljy. Sekoita huolellisesti.

VAIHE 4) Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjakakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa, noin 30 minuuttia.

CASHEW-VANILJATÄYTE

4 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä

2 rkl sitruunamehua

0,5 tl Taylor & Colledgevanilla pastea

2 rkl kookosöljyä

makeudeksi esimerkiksi kookossiirappia tms.

koristeluun:

mantelirouhetta

kaurakermaa

VAIHE 1) Liota cashewpähkinöitä yön yli vesihauteessa

VAIHE 2) Sulata kookosöljy vesihauteessa

VAIHE 3) Soseuta kaikki aineet yhteen sauvasekoittimella. Lisää makeutta oman makusi mukaan

VAIHE 4) Anna kakun jäähtyä ja halkaise se. Täytä cashew-vaniljatahnalla.

VAIHE 5) Koristele kakku esimerkiksi kaurakermalla sekä rouhituilla manteleilla

Ylikilttinä sinun ei kuulu olla kaikille kaikkea – muista olla myös kiltti itsellesi

Hyvinvointivalmentaja ja kirjailija Tara Langen vieraana kolmannessa Keittiöpsykologiaa-jaksossa on tuottaja Elina Leppälä.

“Osaatko sinä olla myös kiltti itsellesi? Vai oletko sinä aina se listan viimeinen”, Tara herättelee Elinaa pohtimaan kysymyksillään suhdettaan itseensä.

Katso koko keskustelu videolta:

Kuvauspaikka: Keittiömaailman A la Carte Rigato -keittiö
Kurkista Keittiömaailman ihaniin erilaisiin keittiövaihtoehtoihin TÄSTÄ.

Katso myös muut jaksot:

Jakso 1: Turvallisen, tuntevan parisuhteen kulmakivet – Voiko parisuhteessa kasvaa samaan tahtiin?

Jakso 2: Löydä työsi merkitystä – Työ saa tuntua arvokkaalta ja kivalta!

Tunnelukot saattavat estää meitä asettamasta rajoja – Rajattomuus voi olla alitajuinen keino ostaa hyväksyntää ja rakkautta

Yksi terveen itsetuntemuksen ja kunnioituksen teema on elämää suojelevat rajat. Rajojen tehtävä on tuoda emotionaalista turvaa ja selkeyttä.

Elämää suojelevat rajat eivät siis kahlitse, vaan ne itseasiassa vapauttavat tilaa luovuudelle ja vapaudelle. Rajattomuus herättää enemmin tai myöhemmin turvattomuutta ja hämmennystä. Siitä jää usein epäselkeä ja jotenkin huojuva olo.

Mitä luultavimmin ihan jokaisella meistä on ollut ihmissuhteita, jotka pysyvät pystyssä tasan niin kauan kuin rajat eivät ole selkeitä. Toinen usein jollain tavoin alitajuisesti hyötyy siitä, että et ole tunnistanut tai ilmaissut rajojasi. Onkin surullisen yleistä, että itsetuntemuksen tiellä tulee vastaan tilanne missä jokin ihmissuhde ajautuu kriisiin: Kestääkö toinen ja suhteemme, jos pyydän keskustelemaan rajoista? Suuttuuko hän? Syyttääkö hän?

Kuten viisas ystäväni hiljattain muistutti: Kun alat vetämään rajoja, ensimmäisenä älähtävät ne, jotka ovat hyötyneet siitä, että sinulla ei ole niitä. Auts.

Tasavertaisessa ja emotionaalisesti turvallisessa suhteessa tulisi aina olla tilaa keskustella rajoista ja tarpeista.

Rajakeskustelut ovat lähes poikkeuksetta jollain tavoin epämukavia. Ne sisältävät pelon toisen loukkaamisesta, toisen reaktiosta ja jopa suhteen päättymisestä.

Näissä kohdissa kysyn aina itseltäni: Toivoisinko, että toinen kertoo minulle vastaavasti rajoistaan? Vastaus on ollut aina kyllä. Me emme voi tietää, ellei mellle kerrota. Haaste taitaa olla enemmänkin se, että tunnistammeko itsekään rajojamme.

Usein hylätyksitulon, uhrautumisen, alistumisen ja hyväksynnän haun tunnelukot estävät meitä asettamasta rajoja. Tämän seurauksena jollain tavoin vääjäämättä pienennämme itseämme, pidämme itseämme kuin poteron suojissa. Poterossa pysyminen alkaa ennen pitkää käymään ahtaaksi. Ahtaat kohdat elämässä ovat meille isoja kysymyksiä: Voitko vielä jatkaa näin? Mikä sinussa kysyy uskallusta ottaa oma herkkä voimasi käyttöön?

Rajateema on ollut kirpaisevan tuttu teema elämässäni. Olen niin kovin pelännyt syytetyksi tuloa, konfliktia tai hylätyksitulon kokemusta että pitkään olin hiljaa silloin kun olisi ollut tarpeen ilmaista rajani ja tarpeeni. Sillä tiellä väsyy ja kokee itsensä aika äkkiä hyvin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Rajattomuus on vähän kuin alitajuinen keino ostaa hyväksyntää ja rakkautta.

Rajojen harjoittelu on minulle ollut yksi vaikeimpia juttuja itsetuntemuksen tiellä. Se on kysynyt välillä isoja, välillä pieniä askelia. On pelottanut, on ahdistanut, kädet on tärisseet. Osa ihmissuhteista on päättynyt, osa vahvistunut ja voimistanut yhteyttä.

Rajojeni kunnioitus on lisännyt merkittävästi turvallisuuden kokemusta sekä myös tervettä itsekunnioitusta. Se on tehnyt tilaa tasavertaisille, aidosti välittäville ja autenttisille ihmissuhteille, jotka eivät kysy minua taipumaan pajunvarrelle pitääkseni suhteita pystyssä.

Merkkejä siitä, että rajoja on hyvä pysähtyä kuuntelemaan

Yksi rajojen tunnusmerkki on ärtymyksen ja vihan tunteet. Usein ihmisellä joka on pitkään ylisopeutunut, viha ilmenee enemmänkin sisäisenä kiukkuna ja passiivisaggressiivisuutena kuin suorana vihana, mutta monelle myös painekattilan purkautuminen on tuttu ilmiö. Siksi vihan ja ärtymyksen tunne onkin ihan tärkeä kompassi: Mitä olisi hyvä selkeyttää tai rajata?

Lapsena et voinut osata tunnistaa tai vetää rajojasi. Aikuisena rajat ovat kuitenkin omalla vastuullamme. Vain sinä lopulta tiedät. Mikä on minulle tässä suhteessa ok, mikä ei?

Rajat voi ilmaista arvokkaasti

Rajojen ilmaisu kysyy kommunikoinnin taitoja. Joskus luultavasti läikkyy yli ja siitä ei kannata olla itselleen liian ankara. Mutta lähtökohtaisesti pidän viisaana ja nöyränä ajatusta, että itsensä puolella voi olla toista kunnioittaen. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä, voimme silti olla toisiamme kohtaan kunnioittavia.

On ihan erilaista vastaanottaa viesti joka henkii uhmaa ja ”Sinä aina” -mentaliteettia kuin viesti joka alkaa ”Huomaan että tätä on vähän vaikea kertoa, voisitko keskustella kanssani minulle tärkeästä aiheesta?”.

Rajoja ilmaistessa on hyvä myös olla valmis siihen, että toinen ei ehkä kykene yhteistyöhön tai keskusteluun. Olisi hienoa ja ihanaa, jos kykenisi. Aina se ei ole realistista, onneksi joskus kuitenkin on. Voitko siitä huolimatta olla terveellä tavalla itsesi puolella ja pysyä siinä mikä on sinulle totta?

Kurkkaa Ymmärrä itseäsi -itsetuntemuskortit:

Häpeä syntyy ehdoilla rakastamisesta – 10 lohduttavaa ajatusta sinulle, joka yrität olla oikeanlainen mutta pelkäät olevasi vääränlainen

Häpeä on monimutkainen tunne, joka voi olla monenlaisen pahoinvoinnin perussyy tai taustavaikutin. Moni meistä kokee salaa häpeää ja yrittää kaikin voimin piilottaa sen.

Tässä 10 lohduttavaa ajatusta sinulle, joka yrität niin kovasti olla paljastamista häpeääsi tekemällä, jättämällä tekemättä tai yrittämällä olla aina vaan parempi. Ja sinulle, jota niin usein nolottaa, jännittää, kuumottaa tai ahdistaa. Lohduttavat lainaukset ovat Emilia Kujalan digikirjauutuudesta Tunteella. Häpeä (Otava 2020).

1. Häpeä syntyy ehdoilla rakastamisesta. Alun perin vanhemman häpeä syntyy lapsen kannettavaksi eli häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle. ”Häpeässä ei ole ainoastaan kysymys siitä, mitä ajattelemme itsestämme vaan myös siitä, mitä arvelemme tai oikeastaan pelkäämme muiden meistä ajattelevan.”

2. ”Häpeä saa meidät lamaantumaan, vajoamaan maan alle, kieriskelemään itsesäälissä tai osoittamaan syyttävällä sormella toista. Häpeää kokeva ei pyydä anteeksi vain sitä, että on mokannut, vaan myös sitä, että on olemassa.”

3. ”Häpeä on tunteena niin ikävä, että pyrimme välttämään sitä kaikin tavoin. Se on kamala möykky, joka uhkaa syödä meidät sisäänsä”.

4. ”Häpeä sulkee ja vaientaa meidät. Se saa meidät näyttelemään itseämme ja esittämään elämämme pääroolia tavoilla, joiden oletamme saavan hyväksyntää toisilta.”

5. ”Jokainen meistä janoaa nähdyksi tulemista sellaisena kuin on. Samaan aikaan se on yksi pelottavimmista asioista koko maailmassa. Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla. Kun rohkenee asettautua alttiiksi toisille sellaisena kuin on, ottaa väistämättä riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle.”

6. ”Paljastuminen toisille – – – on hyvin pelottavaa. Häpeän kanssa sovinnon tekeminen edellyttää tuon pelon kohtaamista.”

7. ”Häpeä ei katoa elämästämme mihinkään, mutta sen kanssa voi tehdä sovinnon ja vapautua sen yliotteesta.”

8. ”Häpeä on olemassa hyvästä syystä. – – – Rohkeus tulla näkyväksi ja asettua alttiiksi on sitä, että rohkenee tehdä itselleen tärkeitä asioita häpeästä huolimatta.”

9. ”Kun – – – opimme tunnistamaan ja hyväksymään häpeän ja käsittelemään sitä tavoilla, jotka eivät voimista sitä pidemmän päälle, luovumme kamppailusta itsemme kanssa.”

10. ”Myötätunto itseä kohtaan opettaa meitä pysähtymään itsemme äärelle ja hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, ei sellaisena kuin haluaisimme olla tai muut haluaisivat meidän olevan. Myötätunto on häpeän vastavoima.”

Voit kuunnella Tunteellä häpeä -kirjan Storytelistä täältä. Hyödynnä samalla Hidasta elämää -kuuntelijan tarjous uusille kuuntelijoille!

Luonnon kauneus ja herkkyys vapauttivat palkitun keittiömestarin kiireestä ja kontrollista – Villiyrtit auttoivat löytämään tasapainon

Sami Tallberg on palkittu keittiömestari, jonka erikoisalaa ovat villiyrtit, -sienet ja muut superterveelliset ainekset. Tallberg on erikoistunut biohakkerille sopivaan ravinnetiheään, puhtaaseen ruokaan. Maailmaa kiertänyt ruokavisionääri tunnetaan myös villiruoka-aiheisista kirjoistaan ja ainutlaatuisista villiyrttikursseistaan.

Kiire, stressi, paine ja täydellisyyteen pyrkiminen olivat minulle vuosikausia nautinnollista arkipäivää. Hullulta kuulostaa, myönnän – mutta sainhan siitä palkinnoksi värisyttäviä adrenaliiniryöppyjä joka päivä.

Työskentelin Itä-Lontoon Shoreditchissä keittiömestarina, kun adrenaliinisäväyksille ilmestyi haastaja. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ravintolaamme asteli määrätietoisesti pitkätukkainen kiiluvasilmäinen hippi, olallaan läpinäkyvä muovisäkki.

”Hello Chef, would You like to buy some sea kale?”, hän kysyi. Sekunnissa mieleeni tuli kolme kysymystä: kuka sinä olet, mitä teet täällä tähän aikaan päivästä ja mitä ihmettä on sea kale eli merikaali? Olin ällikällä päähän lyöty, sillä tämä vieras tavarantoimittaja rikkoi kaikkia sääntöjä tulemalla paikalle ilmoittamatta etukäteen, suoraan pääovesta (tavarantoimittajille on ravintoloissa oma takaovi) ja vieläpä keskellä ruuhka-aikaa.

Vastasin omintakeiselle hipille, että läpinäkyvän biomuovisäkin läpi hehkuva, seksikkään oloinen, jopa mystinen merikaali kiehtoo, todellakin – mutta juuri nyt oli niin kiire, etten ehtisi asiaan perehtyä. Torstain keskipäivän hetki oli viikon kiireisin. Ravintolan saliin oli juuri saapunut sata nälkäistä ruokailijaa, joista kaikki olettivat saavansa ruokaa ja juomaa tunnin mittaisen lounastaukonsa aikana.

Ohjasin hipin keittiön laidalle odottamaan. Grillasimme hummerit, keitimme taskuravut ja valmistimme kaikki muutkin à la carte -annokset – à la minute – adrenaalin virratessa läpi aivojemme polttoaineen lailla. Ravintolan salissa puolestaan virtasi samppanja. Asiakkaamme elivät boheemia luksuselämää, dekadentisti herkutellen.

Hippi katseli kärsivällisesti, laskematta aarretta olalta hetkeksikään. Tunnin kuluttua kiire helpotti ja minulla oli mahdollisuus maistaa pussissa odottavaa kaunokaista. Merikaali oli upeaa, suolaisen, makean ja mineraalien makuista. Sekosin onnesta ensipuraisun jälkeen. Merikaalin fantastinen maku, tekstuuri ja ulkonäkö hurmasivat minut heti.

Ostin merikaalia koko säkillisen, yhteensä 60 ravintola-annoksen verran. Laitoin ne päivän erikoisuutena iltaserviisin ruokalistalle höyrytettynä hollandaise-kastikkeen kanssa. Legendaksi muodostunut annos myytiin loppuun tunnissa. Oivalsin, että nyt oli kyse spesiaalista aineksesta, johon oli syytä perehtyä syvemmin.

Matka merikaalin jäljille

Hullaannuin tästä maailman jaloimmasta vihanneksesta niin, että jo seuraavalla viikolla lähdin merikaalit tuoneen Miles Irvingin kanssa kasvin alkulähteille. Tuo retki kauniille rannikolle Kentin maakuntaan muutti elämäni.

Korimme täyttyivät hetkessä merikaalista, ja samalla keräsimme laskuveden esiin tuomia ostereita, joita emme pystyneet vastustamaan. Poksauttelimme niitä pikku veitsellä auki ja huuhdoimme kurkustamme alas.

Koko rantaviiva – silmän kantamattomiin – oli villifenkolin valtaama. Hurmaannuin sen kauniista, voimakkaan keltaisena hehkuvista kukinnoista ja huumaavasta aniksen tuoksusta, joka kantautui sieraimiini Atlantin merituulen puhaltamana.

Seuraava etappimme oli silloisen suosikkieni St. Georges-sienten eli Pyhän Yrjön sienten etsiminen. Nuo metsän siimeksessä kasvavat kevätkaunolakit (villit herkkusienet) ovat tekstuuriltaan jumalaisen lihaisia ja maultaan ihanan pähkinäisiä, mutta sillä kertaa niitä ei löytynyt ainuttakaan.

Ikään kuin lohdutuspalkinnoksi löysimme yllättäen paratiisimaisen keitaan, jonka auringonsäteet valaisivat puiden välistä. Sen keskellä soljui villinä ja vapaana kimalteleva puro. Puroveden pinnasta silmieni verkkokalvoille heijastui auringonvalon prisma, jonka vaikutus meni suoraan tajuntaani. Aika tuntui pysähtyvän. Runsas, keväisen hempeä kasvillisuus ympärilläni sai minut havahtumaan ja heräämään siihen hetkeen. Se otti minusta ylivallan.

Puron reunustat hehkuivat vihreinä mattoina vesikrassia, joka sattumalta oli siihen aikaan yksi lempiyrteistäni. Tässä sitä nyt oli, villinä, enemmän kuin olin koskaan elämässäni nähnyt, ihanan pirtsakassa kasvuvaiheessa.

Vesikrassi oli kolmas kasvi joka herätti minut villin luonnon kauneudelle, sen hoivaavalle vaikutukselle ja oivallukselle, että puhdas luonto on kaikkein ravinteikkaimman ja luonteikkaimman ravinnon aarreaitta.

Luonto auttoi päästämään irti kiireestä

Tuona merkillisenä päivänä löysin uuden, kauniin, ja herkkää elämää täynnä olevan maailman. Sen kauneus ja herkkyys ravistelivat minua irti ruostumattomasta teräksestä ja valkoisista seinälaatoista, kiireestä ja kontrollista, joissa olin vuosikausia lähes asunut.

Mullistava, sisäinen muutos minussa käynnistyi vääjäämättömästi, sillä ravintolakeittiön hektiseen maailmaan jumiutunut sieluni oli valmis helpotukseen. Siinä puron äärellä yksinkertaisesti antauduin villille luonnolle. Se otti minut valtaansa, ja minä kiitin siitä kaikesta sisäisellä aamenella.

Tästä merkillisestä päivästä lähtien olen katsonut uusin silmin paitsi ruuanlaittoa, myös elämää ja ennen kaikkea luontoa. Elän tämän muistoni uudestaan joka vuosi näihin aikoihin, sillä kevät on todellista kulta-aikaa, kun luontoon nousee tajuntaa räjäyttävä kirjo syötäviä kasveja.

Villikasveista superruokaa keholle ja mielelle

Keväällä villikasvitarjonta suorastaan räjähtää käsiin, joten on syytä olla jo valppaana, jotta voimme täysin siemauksin nauttia yhdestä Suomen luonnon kauneimmasta vaiheesta. Nämä kasvit eivät ole vain kakun koristeita tai ravintola-annosten hienostelua – vaan meille kaikille kuuluvaa superruokaa, joka maistuu, lääkitsee ja ravitsee niin kehoa kuin sielua.

Kun antaudumme luonnon kasvien kauneudelle ja parantaville voimille, avautuu meille uusi, ihmeellinen ja ihana maailma. Sen aineksia ovat rauha, kauneus sekä vilpittömyys, mitkä herättelevät meissä täydellistä tasapainoa.

Sami Tallbergin supersuosittu Villiyrttikeittokirja nyt saatavilla puodissa.

Onko sinun helpompi olla hiljaa kuin eri mieltä? – Kannattaa ottaa riski ja kertoa, mitä oikeasti ajattelet

Näkyväksi tuleminen on sitä, että ilmaisee, että tää ei hei tunnu hyvältä, en oo tästä samaa mieltä, koen näin ja tämä ei nyt käy tai toivoisin näin.

Se ON riski, aina. Paradoksaalista kyllä, kun sen riskin uskaltaa ottaa, oma elämänvoimasi pääsee virtaamaan vapaammin. Rajoillasi ja näkyväksi tulemisellasi suojaat kallisarvoista elon virtaa sisälläsi. Se avaa elämän (hyvien juttujen) virtauksen myös sinuun päin.⁠ ⁠

Kaikki eivät tietenkään tykkää rajoistasi – ihmisille on niin kivaa kun olemme ”helppoja” ja peesailemme. Mutta mitään todellista yhteyttä itseen eikä toisiin synny hajuton, väritön ja mauton -tilassa. Näkymättömissä tavalla tai toisella pysyminen on häpeästä kumpuava selviytymiskeino, jonka opimme silloin, kun koimme toistuvasti tai traumaattisesti, että eri olemuksemme puolet, tunteemme tai tarpeemme eivät olleet tervetulleita. Häpeä synnyttää valeminuuksia tai maskeja, joiden läpi miellytellään, kontrolloidaan, jyrätään tai joustetaan loputtomasti.

Rajoillasi ja näkyväksi tulemisellasi suojaat kallisarvoista elon virtaa sisälläsi

Näkyväksi tuleminen ei ole ydinfysiikkaa – sitä voi alkaa harjoitella pikku hiljaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on syntynyt luottamussuhde. Kun uskoo vahvasti, että tämä ihminen tuskin kääntää selkäänsä jos alan varovasti ilmaista, mitä oikeasti ajattelen, tunnen tai toivon.

Itseltään ei kannata heti odottaa mitään urotekoja: näkyväksi tullaan pienin askelin eikä niin, että heti pistäisi uskaltaa sanoa ei tilanteissa joissa se tuntuu tosi vaikealta tai pitää puolensa sellaisten kanssa, joiden seurassa olo herkästi lysähtää.

Itsestä antaminen on riskin ottamista. Sitä voi opetella myös niin, että ottaa pienen tauon, kun joku ehdottaa / pyytää / ilmineeraa jotakin mikä ei sinusta tunnu hyvältä. Voi vetäistä hihastaan time out -kortin, hoitaa ja helliä itseään eli vahvistaa sisäistä turvaansa tekemällä itsestähuolehtimisen rutiinejaan, ja sitten kun on saanut vähän tilaa ja happea, voi palata sanomaan että hei tää ei nyt ihan toimi mulle. Näkyväksi tuleminen / rajojen asettaminen voi tapahtua myös rauhanomaisesti ja myös ennen kuin on vetänyt itsensä ihan puhkinaiseen tilaan.⁠

Näkyväksi tuleminen / rajojen asettaminen voi tapahtua myös rauhanomaisesti ja myös ennen kuin on vetänyt itsensä ihan puhkinaiseen tilaan

Rajasi ja sen ilmituominen mitä haluat on itsearvostusta käytännössä. Ja kun ohjaat elämänvoimaasi itsearvostavasti, elämänenergia virtaa myös sinuun päin arvostavasti.

Kun näet itse itsesi kuuntelemalla mitä tarvitset ja mitä et halua ja alat ottaa askeleita sen mukaisesti, muutkin alkavat nähdä sinut. Seuraava askel on havaita, ketkä kykenevät kunnioittamaan rajojasi ja josko joku niistä möksähtää. Sitten voi harkita, keiden kanssa pyöriminen kunnioittaa sinua ja keistä voisi ottaa hiukan etäisyyttä, jotta sinulla on tilaa olla sinä.

Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.